Yliopisto-opintojen ei ole tarkoitus olla helppoja

Ei yliopisto vaikeaa ole, ellei opiskele matematiikka/fysiikka yms. Mutta eipä näistä monista opinnoista hyötyä ole työelämässä. 

T. KTM

Onko muuten näillä vastaajilla kokemusta "normaalista" yliopisto-opetuksesta, siis lähiopetuksesta ennen koronaa? Itselläni on molemmista ja suurimmat erot olivat ainakin silloin opettajien/kurssien välillä. Nyt korona-aikaan (valmistuin jouluna) en kokenut työmäärän suurentuneen, vaan ainoastaan itseohjautuvuuden määrän, joka vanhana opiskelijana oli minulle helppoa. Ymmärrän kyllä jos vasta akateemisia opintoja aloittelevalle työmäärä tuntuu kovalta, etenkin jos kurssit ja/tai tentit kasautuvat päällekkäin.

Itse koin että etäopetus videotallenteineen ym. sopi joihinkin opintokokonaisuuksiin jopa lähiopetusta paremmin. Koin esim. 4 tunnin luennot uuvuttaviksi, se on liian pitkä aika keskittyä intensiivisesti ja kuitenkin koko aika on yleensä täynnä uutta tietoa, terminologiaa ym. joka pitäisi omaksua ainakin alustavasti. Videotallenteet ovat tuoneet mahdollisuuden pätkiä pidemmät kokonaisuudet vaikka tunnin-kahden opiskelujaksoihin ja pitää taukoa välissä.

Samoin vaikeat asiat on helpompi omaksua, kun voi palata niihin ja toistaa harjoituksia videoiden avulla. Isoilla lähiopetuskursseilla mennään usein hurjaa tahtia ja tuntui usein, että putosin vaikeammilla kursseilla kelkasta turhan helposti. Esimerkiksi määrällisten tutkimusmenetelmien menetelmäopinnot olivat tällasia - sain kurssin läpi vasta nyt etäopetuksessa kun sain rauhassa, omassa tahdissa opetella ohjelmien käyttöä toiston avulla. Myös opinnäytetyön tekoon etäopetus on ollut ihanteellinen, kun on säästänyt koulumatkojen viemän ajan, voinut lainata pidemmällä laina-ajalla kirjoja kirjastosta ja lopultakin on hyväksytty myös runsaiden sähköisten lähteiden käyttö opinnäytetyön teorian lähteinä.

Tällaiselta 2013-2020 Helsingin yliopistossa opiskelleelta jo vähän vanhemmalta opiskelijalta saa korona-ajan opetus myös todella paljon kiitosta joustavuudestaan ja tehokkuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten näillä vastaajilla kokemusta "normaalista" yliopisto-opetuksesta, siis lähiopetuksesta ennen koronaa? Itselläni on molemmista ja suurimmat erot olivat ainakin silloin opettajien/kurssien välillä. Nyt korona-aikaan (valmistuin jouluna) en kokenut työmäärän suurentuneen, vaan ainoastaan itseohjautuvuuden määrän, joka vanhana opiskelijana oli minulle helppoa. Ymmärrän kyllä jos vasta akateemisia opintoja aloittelevalle työmäärä tuntuu kovalta, etenkin jos kurssit ja/tai tentit kasautuvat päällekkäin.

Itse koin että etäopetus videotallenteineen ym. sopi joihinkin opintokokonaisuuksiin jopa lähiopetusta paremmin. Koin esim. 4 tunnin luennot uuvuttaviksi, se on liian pitkä aika keskittyä intensiivisesti ja kuitenkin koko aika on yleensä täynnä uutta tietoa, terminologiaa ym. joka pitäisi omaksua ainakin alustavasti. Videotallenteet ovat tuoneet mahdollisuuden pätkiä pidemmät kokonaisuudet vaikka tunnin-kahden opiskelujaksoihin ja pitää taukoa välissä.

Samoin vaikeat asiat on helpompi omaksua, kun voi palata niihin ja toistaa harjoituksia videoiden avulla. Isoilla lähiopetuskursseilla mennään usein hurjaa tahtia ja tuntui usein, että putosin vaikeammilla kursseilla kelkasta turhan helposti. Esimerkiksi määrällisten tutkimusmenetelmien menetelmäopinnot olivat tällasia - sain kurssin läpi vasta nyt etäopetuksessa kun sain rauhassa, omassa tahdissa opetella ohjelmien käyttöä toiston avulla. Myös opinnäytetyön tekoon etäopetus on ollut ihanteellinen, kun on säästänyt koulumatkojen viemän ajan, voinut lainata pidemmällä laina-ajalla kirjoja kirjastosta ja lopultakin on hyväksytty myös runsaiden sähköisten lähteiden käyttö opinnäytetyön teorian lähteinä.

Tällaiselta 2013-2020 Helsingin yliopistossa opiskelleelta jo vähän vanhemmalta opiskelijalta saa korona-ajan opetus myös todella paljon kiitosta joustavuudestaan ja tehokkuudestaan.

Samat fiilikset.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt sekä AMK:n että yliopiston (kandi+maisteri). Eivät ne yliopiston opinnot mitään ylitsepääsemättömiä olleet, mutta vaivaa joutui näkemään. Toisin, kuin AMK:ssa, jossa läpi pääsyyn ja tenteistä suoritumiseen ihan hyvin arvosanoin riitti se, että kävi tunneilla.

Mikä alan kävit AMK:ssa? Tietotekniikan puolella oli meillä mm. signaalinläsittelyä ja MATLAB:illa piti osata tehdä yleisimmät suodattimet. Kyllä teoriakokeeseenkin sai lukea.

Tosin lopulta kaikki kyllä päästettiin ihan säälistä läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt sekä AMK:n että yliopiston (kandi+maisteri). Eivät ne yliopiston opinnot mitään ylitsepääsemättömiä olleet, mutta vaivaa joutui näkemään. Toisin, kuin AMK:ssa, jossa läpi pääsyyn ja tenteistä suoritumiseen ihan hyvin arvosanoin riitti se, että kävi tunneilla.

Mikä alan kävit AMK:ssa? Tietotekniikan puolella oli meillä mm. signaalinläsittelyä ja MATLAB:illa piti osata tehdä yleisimmät suodattimet. Kyllä teoriakokeeseenkin sai lukea.

Tosin lopulta kaikki kyllä päästettiin ihan säälistä läpi.

Restonomi/Tradenomi. Ihan älytöntä "höttöä" koko touhu. Ja kyllä, kaikki järkättiin lopulta läpi. Sama opinnäytetöiden kanssa. Yliopistolla touhu on raaempaa, ketään ei kiinnosta, jos et saa kursseja läpi. Ei tule pelastajaa, sitten vain tiput pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe, että yliopisto-opinnot ovat vaikeita. Eniten ne vaativat takapuolen lihaksia eli sitä, että jaksaa lukea ja tehdä kurssien tehtävät. Normaalilla älyllä pärjää loistavasti.

Nyt kun ollaan etä-opetuksessa niin toi kurssitehtävien määrä on ihan järkyttävä. Siis joka kurssilla ”pieniä” viikkotehtäviä _ja_ lisäksi vielä tentti. Ei ihme, että porukka uupuu.

Ööh nämä olivat DI-opinnoissa lähiopetuksessa ihan peruskauraa. Luennot, laskarit ja välikokeet/tentti. Viikkolaskareihin/koodaustehtäviin saattoi helposti mennä 10h viikossa.

Riippuu alasta ja omista vahvuuksista. Entinen pääalani oli minulle helppo, nyt teen eri alan opintoja ja vähän takkuaa, täysin erilaiset alat kyseessä.

Vaikeita opintoja suorittavat ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa yhteiskunnassamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt sekä AMK:n että yliopiston (kandi+maisteri). Eivät ne yliopiston opinnot mitään ylitsepääsemättömiä olleet, mutta vaivaa joutui näkemään. Toisin, kuin AMK:ssa, jossa läpi pääsyyn ja tenteistä suoritumiseen ihan hyvin arvosanoin riitti se, että kävi tunneilla.

Mikä alan kävit AMK:ssa? Tietotekniikan puolella oli meillä mm. signaalinläsittelyä ja MATLAB:illa piti osata tehdä yleisimmät suodattimet. Kyllä teoriakokeeseenkin sai lukea.

Tosin lopulta kaikki kyllä päästettiin ihan säälistä läpi.

Kaikella kunnioituksella, mutta toisin kuin tällä palstalla väitetään, niin ei ammattikorkeakoulussa ole, tai ole tarkoituskaan olla, niin vaativaa opiskelua kuin yliopistossa. Siksi ne ovat kaksi erillistä laitosta.

Gradu on haastavin, koska vaatii niin pitkäaikaista panostusta eikä motivoi. Kaikki tieteellisen tutkimukseen liittyvä jargon yksinkertaisesti vain alkaa turhauttaa siinä vaiheessa suuresti, kun tiedostaa että siitä ei ole mitään hyötyä työelämässä ja silti se jargon pitäis gradua tehdessä hallita parhaiten ikinä.

Ei se nyt kovin vaikeata ollut.Ja tein opintoni vielä kahdella kielellä mitkä eivät ole äidinkieliäni.

Riippuu täysin alasta. Itsellä KTM ja DI tutkinto ja kyllä näistä DI oli huomattavasti haastavampi. KTM puolella oli lähinnä lukemisen/kirjoittamisen vaiva mutta ei sitä mitenkään vaikeaksi voi kuvailla eikä kellään ongelmia päästä kursseista/tenteistä läpi. DI puolella ei taas ole epätavallista että 5/20 opiskelijaa saa hyväksytyn, loput 15 hylätyn tentissä. Meille kerrottiin selvästi että vaikeustasosta ei tingitä pätkääkään vaikka oli pienempi yliopisto kyseessä, samat vaatimukset kuin huippuyliopistoissa.

Se kertoo jo oleellisen että tekniikan puolen helpoin matikan kurssi oli  kauppapuolen vaikein.

AMK, jossa opiskelin vuoden, oli taas enemmän yläasteeseen verrattavissa vaikeustason suhteen.

Yliopisto oli helppoa kuin heinänteko. Jos opinnot tuntuu vaikeilta, ei ei tiedä mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Silti ne olivat hyvin helppoja. Paljon helpompia kuin lukio-opinnot. Vain graduun piti vähän enemmän panostaa. Muut sai suoritettua juurikaan panostamatta.

Näin minunkin mielestäni. Lukiokin kyllä helppo. Ammattikoulu oli tavallaan vaikein, kun hankin kakkosammatin. Näytöt, mitä ei yliopistossa ollut, ohjaajien kytätessä vieressä pienintäkin virhettä. Tarkkuus, ei voinut soveltaa, ulkoa opettelu...

Vierailija kirjoitti:

Silti ne olivat hyvin helppoja. Paljon helpompia kuin lukio-opinnot. Vain graduun piti vähän enemmän panostaa. Muut sai suoritettua juurikaan panostamatta.

No tuliko sitten 5?

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto oli helppoa kuin heinänteko. Jos opinnot tuntuu vaikeilta, ei ei tiedä mitä tekee.

Et tainnut opiskella matemaattis-luonnontieteellisessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt sekä AMK:n että yliopiston (kandi+maisteri). Eivät ne yliopiston opinnot mitään ylitsepääsemättömiä olleet, mutta vaivaa joutui näkemään. Toisin, kuin AMK:ssa, jossa läpi pääsyyn ja tenteistä suoritumiseen ihan hyvin arvosanoin riitti se, että kävi tunneilla.

Mikä alan kävit AMK:ssa? Tietotekniikan puolella oli meillä mm. signaalinläsittelyä ja MATLAB:illa piti osata tehdä yleisimmät suodattimet. Kyllä teoriakokeeseenkin sai lukea.

Tosin lopulta kaikki kyllä päästettiin ihan säälistä läpi.

Kaikella kunnioituksella, mutta toisin kuin tällä palstalla väitetään, niin ei ammattikorkeakoulussa ole, tai ole tarkoituskaan olla, niin vaativaa opiskelua kuin yliopistossa. Siksi ne ovat kaksi erillistä laitosta.

Kummastipa iltaAMK-ryhmässäni (sähkö/automaatio) opiskeleva humanistimaisteri tuskailee säätötekniikan, differentiaaliyhtälöiden ja PLC-ohjelmoinnin "aivan hirveetä vaikeutta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe, että yliopisto-opinnot ovat vaikeita. Eniten ne vaativat takapuolen lihaksia eli sitä, että jaksaa lukea ja tehdä kurssien tehtävät. Normaalilla älyllä pärjää loistavasti.

Nyt kun ollaan etä-opetuksessa niin toi kurssitehtävien määrä on ihan järkyttävä. Siis joka kurssilla ”pieniä” viikkotehtäviä _ja_ lisäksi vielä tentti. Ei ihme, että porukka uupuu.

Ihan normaalilta työmäärältä kuulostaa? Siis se, että kurssilla on lopputyö + viikottaisia tehtäviä.

Ei kyllä osa enää mun mielestä vastaa ”normaalia” työmäärää. Luennot, viikkotehtävät, joihin pitää kuitenkin panostaa, erikseen pienempiä tehtäviä moodlessa, oppimisportfoliota, tenttejä ja tutkielmia. Ainiin ja tähän päälle kaikki sekalainen aineisto. Jne.

Tervetuloa yliopistoon. Tuollaista se opiskelu siellä on oli etää tai ei. 

Meillä oli jopa AMK:ssa (insinöörialalla) tuollaista, jo useampi vuosi ennen koronaa. oli tietty vaatimus läsnäolomääristä tunneilla, joka tunnilla tuli reilu kasa tehtäviä ja esseitä/ryhmätyöproggiksia ja oppimispäiväkirjoja ja usein lisäksi materiaali moodleen tms. Ja lopuksi tentti. Jos tentti meni läpi, oli pakollinen minimi läsnäolosta täynnä (muistaakseni 80% tunneista) ja minimimäärä tehtäviä suoritettu (muistaakseni sekin 80%) sekä ryhmätyöt tehty, pääs kurssista läpi. Tentti kuitenkin varsinaisesti määritti, oliko numero kiitettävää vai tyydyttävää tasoa. 

Kuvittelisi, että yliopistossa ei ainakaan tätä helpompaa olisi. Tai määrällisesti ehkä voi ollakin, tehtävät sen sijaan lienevät hiukan haastavampia, ainakin maisterivaiheessa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt sekä AMK:n että yliopiston (kandi+maisteri). Eivät ne yliopiston opinnot mitään ylitsepääsemättömiä olleet, mutta vaivaa joutui näkemään. Toisin, kuin AMK:ssa, jossa läpi pääsyyn ja tenteistä suoritumiseen ihan hyvin arvosanoin riitti se, että kävi tunneilla.

Mikä alan kävit AMK:ssa? Tietotekniikan puolella oli meillä mm. signaalinläsittelyä ja MATLAB:illa piti osata tehdä yleisimmät suodattimet. Kyllä teoriakokeeseenkin sai lukea.

Tosin lopulta kaikki kyllä päästettiin ihan säälistä läpi.

Kaikella kunnioituksella, mutta toisin kuin tällä palstalla väitetään, niin ei ammattikorkeakoulussa ole, tai ole tarkoituskaan olla, niin vaativaa opiskelua kuin yliopistossa. Siksi ne ovat kaksi erillistä laitosta.

Kummastipa iltaAMK-ryhmässäni (sähkö/automaatio) opiskeleva humanistimaisteri tuskailee säätötekniikan, differentiaaliyhtälöiden ja PLC-ohjelmoinnin "aivan hirveetä vaikeutta".

Niin, humanistimaisteri. Ei ainakaan tuntemillani humanisteilla ole kursseilla yhtään mitään laskemista vaativaa, siellä luetaan kirjoja ja mietitään piirissä käsistä pidellen kielioppia. Noin kärjistetysti.

Useimmilla aloilla yliopisto on helppo. Opiskelijoita ei reputeta, vaikka he olisivat lukeneet tenttiin vain yhden päivän.