Yliopisto-opintojen ei ole tarkoitus olla helppoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto oli helppoa kuin heinänteko. Jos opinnot tuntuu vaikeilta, ei ei tiedä mitä tekee.

Et tainnut opiskella matemaattis-luonnontieteellisessä

Tein tuplatutkinnon, KTM ja DI. Molemmista selvisin helpolla kun keskityin olennaiseen, eli tentteihin. Miltei aina samantyyppiset tenttikysymykset toistuivat vuodesta toiseen, joten opettelin nämä tenteissä suurimmalla todennäköisyydellä toistuvat kysymykset. Tällä taktiikalla läpäisi kaikki tentit ensimmäisellä kerralla, suurin osa arvosanoista 3-4/5

Vierailija kirjoitti:

En koe, että yliopisto-opinnot ovat vaikeita. Eniten ne vaativat takapuolen lihaksia eli sitä, että jaksaa lukea ja tehdä kurssien tehtävät. Normaalilla älyllä pärjää loistavasti.

Uskon, että riippuu vähän alasta. Matematiikan opiskelu ns cum laude tasolle onnistunee ilman matemaattista ajattelu/mallia melko vaivattomasti mutta sitten täysin matemaattisesti pösilön (niin kuin minä) tarvitsema työmäärä kasvaa. Ehkä sama juttu voisi olla teoreettisessä fysiikassa ja vastaavissa aineissa. Kemiaa taas itse pidän hyvin loogisena ja helppona aineena.

Kielten opiskelilu ottaisi minulla varmaan koville, samoin taideaineet.

/yliopistomies 

Heh taitaa olla sama sekä AMKssa että yliopistossa että mutu tieteet helppoja (tai siis niin vaikeita kuin itse niistä tekee) ja matemaattisluonnontieteelliset vaatii reilusti enemmän.

Mites toi läpipääsy, AMKssa rahoituksen suhde valmistuneisiin niin se helposti venyttää rimaa alaspäin, mites yliopistopuolella onko vaikutusta valmistuneilla budjettiin?

Toi alun linkki oli mielenkiintoinen ristiriitaisuutensa vuoksi palautteesta.

Ja lopuksi joko on tehty joku standardi noihin lähdeviitteisiin kun joka opinahjossa jossa ollut on erilaiset vaatimukset ollu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt sekä AMK:n että yliopiston (kandi+maisteri). Eivät ne yliopiston opinnot mitään ylitsepääsemättömiä olleet, mutta vaivaa joutui näkemään. Toisin, kuin AMK:ssa, jossa läpi pääsyyn ja tenteistä suoritumiseen ihan hyvin arvosanoin riitti se, että kävi tunneilla.

Mikä alan kävit AMK:ssa? Tietotekniikan puolella oli meillä mm. signaalinläsittelyä ja MATLAB:illa piti osata tehdä yleisimmät suodattimet. Kyllä teoriakokeeseenkin sai lukea.

Tosin lopulta kaikki kyllä päästettiin ihan säälistä läpi.

Kaikella kunnioituksella, mutta toisin kuin tällä palstalla väitetään, niin ei ammattikorkeakoulussa ole, tai ole tarkoituskaan olla, niin vaativaa opiskelua kuin yliopistossa. Siksi ne ovat kaksi erillistä laitosta.

Kummastipa iltaAMK-ryhmässäni (sähkö/automaatio) opiskeleva humanistimaisteri tuskailee säätötekniikan, differentiaaliyhtälöiden ja PLC-ohjelmoinnin "aivan hirveetä vaikeutta".

Niin, humanistimaisteri. Ei ainakaan tuntemillani humanisteilla ole kursseilla yhtään mitään laskemista vaativaa, siellä luetaan kirjoja ja mietitään piirissä käsistä pidellen kielioppia. Noin kärjistetysti.

No tottahan toki kun yliopisto on korkeampitasoinen ja älyllisesti haastavampi, luulisi noiden olevan pala kakkua humanistimaisterille? Vai olisiko jopa niinkin mahdollista että sähkötekniikan AMK olisikin älyllisesti vaativampaa, jota ei läpäisekään luenluenluen-metodilla vaan pitää myös ymmärtää ja älytä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe, että yliopisto-opinnot ovat vaikeita. Eniten ne vaativat takapuolen lihaksia eli sitä, että jaksaa lukea ja tehdä kurssien tehtävät. Normaalilla älyllä pärjää loistavasti.

Uskon, että riippuu vähän alasta. Matematiikan opiskelu ns cum laude tasolle onnistunee ilman matemaattista ajattelu/mallia melko vaivattomasti mutta sitten täysin matemaattisesti pösilön (niin kuin minä) tarvitsema työmäärä kasvaa. Ehkä sama juttu voisi olla teoreettisessä fysiikassa ja vastaavissa aineissa. Kemiaa taas itse pidän hyvin loogisena ja helppona aineena.

Kielten opiskelilu ottaisi minulla varmaan koville, samoin taideaineet.

/yliopistomies 

Sitten pitää erottaa kurssin läpäiseminen ja oppiminen - ovat ihan eri asioita

/sama

Vierailija kirjoitti:

Heh taitaa olla sama sekä AMKssa että yliopistossa että mutu tieteet helppoja (tai siis niin vaikeita kuin itse niistä tekee) ja matemaattisluonnontieteelliset vaatii reilusti enemmän.

Mites toi läpipääsy, AMKssa rahoituksen suhde valmistuneisiin niin se helposti venyttää rimaa alaspäin, mites yliopistopuolella onko vaikutusta valmistuneilla budjettiin?

Toi alun linkki oli mielenkiintoinen ristiriitaisuutensa vuoksi palautteesta.

Ja lopuksi joko on tehty joku standardi noihin lähdeviitteisiin kun joka opinahjossa jossa ollut on erilaiset vaatimukset ollu.

Valitettavasti on, koska tutkinnoista saadaan rahaa ja intressi on saada mahdollisimman moni (lue: käytännössä lähes kaikki rimaa laskemalla) valmiiksi maisteriksi/kandiksi - valitettavasti näin-

/yliopistomies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto oli helppoa kuin heinänteko. Jos opinnot tuntuu vaikeilta, ei ei tiedä mitä tekee.

Et tainnut opiskella matemaattis-luonnontieteellisessä

Tein tuplatutkinnon, KTM ja DI. Molemmista selvisin helpolla kun keskityin olennaiseen, eli tentteihin. Miltei aina samantyyppiset tenttikysymykset toistuivat vuodesta toiseen, joten opettelin nämä tenteissä suurimmalla todennäköisyydellä toistuvat kysymykset. Tällä taktiikalla läpäisi kaikki tentit ensimmäisellä kerralla, suurin osa arvosanoista 3-4/5

Ihanko tosissasi sanot tämän jälkeen _opiskelleesi_ yliopistossa? Itse pidän tenttikysymysten urkkimista ties mitä kautta miltei lunttaamiseen verrattavana vilppinä, joskin on epätodennäköisempää jäädä siitä kiinni. Mitä osaamista sellainen on, että opettelee vaan ns. tärpit? Ymmärrän kyllä kepulikonstit ehkä jossain määrin, esim. muutaman kurssin kohdalla, mutta jos koko yliopiston on tuolla lailla keplotellut läpi, herää kyllä kysymys, mikä mahtaa olla tällaisen valmistuneen osaamisen taso ja syvyys? Itse opiskelin tunnollisesti ja valmistuin hyvin arvosanoin silti ja voin olla rehellisesti ylpeä sekä arvosanoistani että osaamisen tasostani.

Missä tynnyrissä tai kuplassa elät kun ajattelet, että esim. matematiikan opinnoilla ei tee mitään?  KTM-taidoillako suunnittelet jotain vaativia algoritmejä tms. T. toinen KTM

Vierailija kirjoitti:

En koe, että yliopisto-opinnot ovat vaikeita. Eniten ne vaativat takapuolen lihaksia eli sitä, että jaksaa lukea ja tehdä kurssien tehtävät. Normaalilla älyllä pärjää loistavasti.

Se edellyttää toki sitä että on oikealla alalla missä tietää olevansa hyvä. Esimerkiksi yliopistossa opetetteva matematiikka on vähän raskaampaa kuin lukion pitkä matematiikka. Jos on kielellisesti lahjakas, niin on luontevaa hakeutua semmoisella alalle missä tietää pärjäävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto oli helppoa kuin heinänteko. Jos opinnot tuntuu vaikeilta, ei ei tiedä mitä tekee.

Et tainnut opiskella matemaattis-luonnontieteellisessä

Tein tuplatutkinnon, KTM ja DI. Molemmista selvisin helpolla kun keskityin olennaiseen, eli tentteihin. Miltei aina samantyyppiset tenttikysymykset toistuivat vuodesta toiseen, joten opettelin nämä tenteissä suurimmalla todennäköisyydellä toistuvat kysymykset. Tällä taktiikalla läpäisi kaikki tentit ensimmäisellä kerralla, suurin osa arvosanoista 3-4/5

Ihanko tosissasi sanot tämän jälkeen _opiskelleesi_ yliopistossa? Itse pidän tenttikysymysten urkkimista ties mitä kautta miltei lunttaamiseen verrattavana vilppinä, joskin on epätodennäköisempää jäädä siitä kiinni. Mitä osaamista sellainen on, että opettelee vaan ns. tärpit? Ymmärrän kyllä kepulikonstit ehkä jossain määrin, esim. muutaman kurssin kohdalla, mutta jos koko yliopiston on tuolla lailla keplotellut läpi, herää kyllä kysymys, mikä mahtaa olla tällaisen valmistuneen osaamisen taso ja syvyys? Itse opiskelin tunnollisesti ja valmistuin hyvin arvosanoin silti ja voin olla rehellisesti ylpeä sekä arvosanoistani että osaamisen tasostani.

Vanhoja tenttikysymyksiä oli aivan yleisesti jaossa, ei niitä tarvinnut urkkia. Samalla tavalla opiskeli myös paras opiskelukaverinsa, joka valmistui koulun parhaimmilla arvosanoilla ja väitteli sen jälkeen kahdessa vuodessa. Ja ei tarvitse olla huolissaan minun osaamisesta, työelämässä olen pärjännyt oikein mainiosti.

Jos haluaa tehdä asiat vaikeamman kautta, niin sitten se on oma asia. Mutta turha valittaa opintojen vaikeudesta.

Ei ne opinnot itsessään ole kovin vaikeita, työmäärä vaan on valtava. Itsellä esim. pari edellistä viikkoa oli todella rankat, kun oli päivittäisten etäluentojen lisäksi deadline joka toinen päivä eri kursseille, ja vielä viikonloppunakin oli tehtävä hommia, että sai kaiken valmiiksi. Lisäksi vapaa-aikaa on vaikea erottaa opiskeluajasta, kun kaikki tapahtuu kotona saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto oli helppoa kuin heinänteko. Jos opinnot tuntuu vaikeilta, ei ei tiedä mitä tekee.

Et tainnut opiskella matemaattis-luonnontieteellisessä

Tein tuplatutkinnon, KTM ja DI. Molemmista selvisin helpolla kun keskityin olennaiseen, eli tentteihin. Miltei aina samantyyppiset tenttikysymykset toistuivat vuodesta toiseen, joten opettelin nämä tenteissä suurimmalla todennäköisyydellä toistuvat kysymykset. Tällä taktiikalla läpäisi kaikki tentit ensimmäisellä kerralla, suurin osa arvosanoista 3-4/5

Ihanko tosissasi sanot tämän jälkeen _opiskelleesi_ yliopistossa? Itse pidän tenttikysymysten urkkimista ties mitä kautta miltei lunttaamiseen verrattavana vilppinä, joskin on epätodennäköisempää jäädä siitä kiinni. Mitä osaamista sellainen on, että opettelee vaan ns. tärpit? Ymmärrän kyllä kepulikonstit ehkä jossain määrin, esim. muutaman kurssin kohdalla, mutta jos koko yliopiston on tuolla lailla keplotellut läpi, herää kyllä kysymys, mikä mahtaa olla tällaisen valmistuneen osaamisen taso ja syvyys? Itse opiskelin tunnollisesti ja valmistuin hyvin arvosanoin silti ja voin olla rehellisesti ylpeä sekä arvosanoistani että osaamisen tasostani.

Vanhoja tenttikysymyksiä oli aivan yleisesti jaossa, ei niitä tarvinnut urkkia. Samalla tavalla opiskeli myös paras opiskelukaverinsa, joka valmistui koulun parhaimmilla arvosanoilla ja väitteli sen jälkeen kahdessa vuodessa. Ja ei tarvitse olla huolissaan minun osaamisesta, työelämässä olen pärjännyt oikein mainiosti.

Jos haluaa tehdä asiat vaikeamman kautta, niin sitten se on oma asia. Mutta turha valittaa opintojen vaikeudesta.

No hyvä jos näin, ei sentään mennyt sitten hukkaan se aika sinulta ja kaveriltasi. Itseäni vain syletti kovasti tuo ja kaikki muutkin kepulihommat mihin moni opiskelija ryhtyi, kun sitten rehelliset painaa duunia kolminkertaisen määrän ja samalla toiset huijaa itselleen arvosanoja tekemättä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto oli helppoa kuin heinänteko. Jos opinnot tuntuu vaikeilta, ei ei tiedä mitä tekee.

Et tainnut opiskella matemaattis-luonnontieteellisessä

Tein tuplatutkinnon, KTM ja DI. Molemmista selvisin helpolla kun keskityin olennaiseen, eli tentteihin. Miltei aina samantyyppiset tenttikysymykset toistuivat vuodesta toiseen, joten opettelin nämä tenteissä suurimmalla todennäköisyydellä toistuvat kysymykset. Tällä taktiikalla läpäisi kaikki tentit ensimmäisellä kerralla, suurin osa arvosanoista 3-4/5

Ihanko tosissasi sanot tämän jälkeen _opiskelleesi_ yliopistossa? Itse pidän tenttikysymysten urkkimista ties mitä kautta miltei lunttaamiseen verrattavana vilppinä, joskin on epätodennäköisempää jäädä siitä kiinni. Mitä osaamista sellainen on, että opettelee vaan ns. tärpit? Ymmärrän kyllä kepulikonstit ehkä jossain määrin, esim. muutaman kurssin kohdalla, mutta jos koko yliopiston on tuolla lailla keplotellut läpi, herää kyllä kysymys, mikä mahtaa olla tällaisen valmistuneen osaamisen taso ja syvyys? Itse opiskelin tunnollisesti ja valmistuin hyvin arvosanoin silti ja voin olla rehellisesti ylpeä sekä arvosanoistani että osaamisen tasostani.

Vanhoja tenttikysymyksiä oli aivan yleisesti jaossa, ei niitä tarvinnut urkkia. Samalla tavalla opiskeli myös paras opiskelukaverinsa, joka valmistui koulun parhaimmilla arvosanoilla ja väitteli sen jälkeen kahdessa vuodessa. Ja ei tarvitse olla huolissaan minun osaamisesta, työelämässä olen pärjännyt oikein mainiosti.

Jos haluaa tehdä asiat vaikeamman kautta, niin sitten se on oma asia. Mutta turha valittaa opintojen vaikeudesta.

Aikoinaan TTKK:lla yksi todella kehno matikan luennoitsija, jonka ulosanti oli varsin arveluttavaa. Ja kun jeppe sanoi "tämä esimerkki voi tulla tenttiin" niin se myös tarkoitti sitä että tuli. Pahimmillaan jopa samoilla numeerisilla arvoilla, mikä tarkoitti sitä ettei hommaa tarvinnut edes välttämättä ymmärtää, riitti että muisti mitä taululle/kalvolle oli piirusteltu.

No eipä kyseisen kurssin kolmonen (eli oikeasti ykkönen) ole haitannut mitenkään, tarve työelämässä ollut alle yhden käden sormilla laskettavissa - ja nekin kerrat on mathcad avustanut sujuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto oli helppoa kuin heinänteko. Jos opinnot tuntuu vaikeilta, ei ei tiedä mitä tekee.

Et tainnut opiskella matemaattis-luonnontieteellisessä

Tein tuplatutkinnon, KTM ja DI. Molemmista selvisin helpolla kun keskityin olennaiseen, eli tentteihin. Miltei aina samantyyppiset tenttikysymykset toistuivat vuodesta toiseen, joten opettelin nämä tenteissä suurimmalla todennäköisyydellä toistuvat kysymykset. Tällä taktiikalla läpäisi kaikki tentit ensimmäisellä kerralla, suurin osa arvosanoista 3-4/5

Ihanko tosissasi sanot tämän jälkeen _opiskelleesi_ yliopistossa? Itse pidän tenttikysymysten urkkimista ties mitä kautta miltei lunttaamiseen verrattavana vilppinä, joskin on epätodennäköisempää jäädä siitä kiinni. Mitä osaamista sellainen on, että opettelee vaan ns. tärpit? Ymmärrän kyllä kepulikonstit ehkä jossain määrin, esim. muutaman kurssin kohdalla, mutta jos koko yliopiston on tuolla lailla keplotellut läpi, herää kyllä kysymys, mikä mahtaa olla tällaisen valmistuneen osaamisen taso ja syvyys? Itse opiskelin tunnollisesti ja valmistuin hyvin arvosanoin silti ja voin olla rehellisesti ylpeä sekä arvosanoistani että osaamisen tasostani.

Vanhoja tenttikysymyksiä oli aivan yleisesti jaossa, ei niitä tarvinnut urkkia. Samalla tavalla opiskeli myös paras opiskelukaverinsa, joka valmistui koulun parhaimmilla arvosanoilla ja väitteli sen jälkeen kahdessa vuodessa. Ja ei tarvitse olla huolissaan minun osaamisesta, työelämässä olen pärjännyt oikein mainiosti.

Jos haluaa tehdä asiat vaikeamman kautta, niin sitten se on oma asia. Mutta turha valittaa opintojen vaikeudesta.

No hyvä jos näin, ei sentään mennyt sitten hukkaan se aika sinulta ja kaveriltasi. Itseäni vain syletti kovasti tuo ja kaikki muutkin kepulihommat mihin moni opiskelija ryhtyi, kun sitten rehelliset painaa duunia kolminkertaisen määrän ja samalla toiset huijaa itselleen arvosanoja tekemättä mitään.

Koetaanko entisten tenttien näkeminen yleisemminkin huijaamiseksi? En ole ikinä tehnyt tuota mutta olen harkinnut pitäisikö, kun sitä ehdotetaan aika usein fiksuna tapana valmistautua tenttiin jos on ongelmia hahmottaa laajoilla kursseilla ne ydinasiat. Ei tullut mieleenkään että sitä pidettäisiin epärehellisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto oli helppoa kuin heinänteko. Jos opinnot tuntuu vaikeilta, ei ei tiedä mitä tekee.

Et tainnut opiskella matemaattis-luonnontieteellisessä

Tein tuplatutkinnon, KTM ja DI. Molemmista selvisin helpolla kun keskityin olennaiseen, eli tentteihin. Miltei aina samantyyppiset tenttikysymykset toistuivat vuodesta toiseen, joten opettelin nämä tenteissä suurimmalla todennäköisyydellä toistuvat kysymykset. Tällä taktiikalla läpäisi kaikki tentit ensimmäisellä kerralla, suurin osa arvosanoista 3-4/5

Ihanko tosissasi sanot tämän jälkeen _opiskelleesi_ yliopistossa? Itse pidän tenttikysymysten urkkimista ties mitä kautta miltei lunttaamiseen verrattavana vilppinä, joskin on epätodennäköisempää jäädä siitä kiinni. Mitä osaamista sellainen on, että opettelee vaan ns. tärpit? Ymmärrän kyllä kepulikonstit ehkä jossain määrin, esim. muutaman kurssin kohdalla, mutta jos koko yliopiston on tuolla lailla keplotellut läpi, herää kyllä kysymys, mikä mahtaa olla tällaisen valmistuneen osaamisen taso ja syvyys? Itse opiskelin tunnollisesti ja valmistuin hyvin arvosanoin silti ja voin olla rehellisesti ylpeä sekä arvosanoistani että osaamisen tasostani.

Vanhoja tenttikysymyksiä oli aivan yleisesti jaossa, ei niitä tarvinnut urkkia. Samalla tavalla opiskeli myös paras opiskelukaverinsa, joka valmistui koulun parhaimmilla arvosanoilla ja väitteli sen jälkeen kahdessa vuodessa. Ja ei tarvitse olla huolissaan minun osaamisesta, työelämässä olen pärjännyt oikein mainiosti.

Jos haluaa tehdä asiat vaikeamman kautta, niin sitten se on oma asia. Mutta turha valittaa opintojen vaikeudesta.

No hyvä jos näin, ei sentään mennyt sitten hukkaan se aika sinulta ja kaveriltasi. Itseäni vain syletti kovasti tuo ja kaikki muutkin kepulihommat mihin moni opiskelija ryhtyi, kun sitten rehelliset painaa duunia kolminkertaisen määrän ja samalla toiset huijaa itselleen arvosanoja tekemättä mitään.

Koetaanko entisten tenttien näkeminen yleisemminkin huijaamiseksi? En ole ikinä tehnyt tuota mutta olen harkinnut pitäisikö, kun sitä ehdotetaan aika usein fiksuna tapana valmistautua tenttiin jos on ongelmia hahmottaa laajoilla kursseilla ne ydinasiat. Ei tullut mieleenkään että sitä pidettäisiin epärehellisenä.

Meidän yliopistolla kiersi tietyistä (vaikeina pidetyistä) kursseista sellainen epävirallinen lista, jossa oli kuulemma kaikki kysymykset, joita tentissä oli kysytty tyyliin viimeisen 3 vuoden aikana ja joita opettaja kuulemma kierrättää. En nyt tiedä onko epärehellistä vai ei, mutta ainakaan listaa eivät kaikki saaneet vaan piti tietää oikeat tyypit, jotta sulle joku siitä vinkkasi. Lisäksi on eri asia käydä tentissä tai kuulla kaveriltaan vanhoja kysymyksiä muutama, kuin tuollainen järjestelmällinen tenttikysymysten kierrätys sisäpiiriläisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

En koe, että yliopisto-opinnot ovat vaikeita. Eniten ne vaativat takapuolen lihaksia eli sitä, että jaksaa lukea ja tehdä kurssien tehtävät. Normaalilla älyllä pärjää loistavasti.

Olen opiskellut yliopistossa kahta alaa, toista hyvin kauan sitten ja toista vain kauan sitten. Biologian opinnoissa oli toki paljon asioista, jotka piti vain opetella ulkoa, esimerkiksi kasvien ja hyönteisten tunnistaminen (noiden jälkimmäisten kanssa vain noin suunnilleen suvulleen/heimolleen, jollei aikonut hyönteistieteijäksi, enkä minä aikonut) ja monimutkaisia prosesseja kuten erilaiset biokemian aineenvaihduntakiehkurat, joiden kokkonaisuuden hahmottaminen oli vaikeaa, koska niissä oli paljon osia. Oikeasti vaikeaa oli kuitenkin oppia ymmärtämään se, mitä näkee kun katsoo elektroforeesigeelejään tai lammikon eläimistön muutoksia, eli se, kuinka tuloksia tulkitaan, ja siihen vaadittiin tiedon ja kokemuksen yhdistymistä.

Muotoilun opinnoissa oli vaikeaa oppia erottamaan hyvät ideat huonoista - ideointi sinänsä ei ole kovin vaikeaa, ja jos alkuunpääsy on hankalaa, siihen on tekniikoita. Koska ole kovinkaan näppärä, niin protojen rakentaminen oli vaikeaa, mutta se johtuu vain siitä, että minulla on kaksi oikeaa kättä.

Täällä saa sen käsityksen, että teknisillä ja matemaattisilla aloilla opiskelevilla on toimivat aivot tai aivot ylipäätään. Muut alat ovat jotain näpertelyä ja puuhastelua ilman aivoja.

Vierailija kirjoitti:

Heh taitaa olla sama sekä AMKssa että yliopistossa että mutu tieteet helppoja (tai siis niin vaikeita kuin itse niistä tekee) ja matemaattisluonnontieteelliset vaatii reilusti enemmän.

Mites toi läpipääsy, AMKssa rahoituksen suhde valmistuneisiin niin se helposti venyttää rimaa alaspäin, mites yliopistopuolella onko vaikutusta valmistuneilla budjettiin?

Toi alun linkki oli mielenkiintoinen ristiriitaisuutensa vuoksi palautteesta.

Ja lopuksi joko on tehty joku standardi noihin lähdeviitteisiin kun joka opinahjossa jossa ollut on erilaiset vaatimukset ollu.

Eri aloilla niitä on erilaisia, käytä sitä, jota oppilaitoksesi vaatii, alalla yleisesti käytettyjä järjestelmiä tai sen julkaisun standardeja, jossa aiot paperisi saada julkaistuksi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä saa sen käsityksen, että teknisillä ja matemaattisilla aloilla opiskelevilla on toimivat aivot tai aivot ylipäätään. Muut alat ovat jotain näpertelyä ja puuhastelua ilman aivoja.

Varmaan muukin maailmankäsityksesi perustuu vauva-palstan huutelijoiden mielipiteisiin. Mutta jos olet sitä mieltä, että helppoa sen on oltava, tervetuloa yliopistolle opiskelemaan sitten! Jos pääset pääsykokeista läpi, koitapa saada sen jälkeen kurssit läpimenon sijaan nelosen-vitosen arvosanoilla millä tahansa opintolinjalla. Tule sitten tänne kertomaan miten kävi. :)

Oishan se kiva jos eivät oisi. Aloituksen uliopisto on niitä jotka lähetti lapsia baariin tartuttaan. Oliko ne älykkäitä ja ahkeria?

Harmi kyllä, ei ole kokemusta itsellä semmosesta jossa vaikeata oisi ollu.