Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yliopisto-opintojen ei ole tarkoitus olla helppoja
20.02.2021 |
https://jyunity.fi/en/science-news/challenges-are-part-of-learning-but-… mitä mieltä, olivatko helppoja?
Kommentit (92)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei nyt helppoja,mutta haasteellisia , jos on oikealla alalla.
Ja tämä palsta täynnä mensa jäseniä joten kaikki alat helppoja heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe, että yliopisto-opinnot ovat vaikeita. Eniten ne vaativat takapuolen lihaksia eli sitä, että jaksaa lukea ja tehdä kurssien tehtävät. Normaalilla älyllä pärjää loistavasti.
Uskon, että riippuu vähän alasta. Matematiikan opiskelu ns cum laude tasolle onnistunee ilman matemaattista ajattelu/mallia melko vaivattomasti mutta sitten täysin matemaattisesti pösilön (niin kuin minä) tarvitsema työmäärä kasvaa. Ehkä sama juttu voisi olla teoreettisessä fysiikassa ja vastaavissa aineissa. Kemiaa taas itse pidän hyvin loogisena ja helppona aineena.
Kielten opiskelilu ottaisi minulla varmaan koville, samoin taideaineet.
/yliopistomies
Täysin matemaattisesti pösilö ei selviydy edes peruskoulun matikasta. Monelle vähemmän pösilölle lukion pitkä matikka on säälivitosta toisensa perään. Perusopintojen delta-epsilonit tuottavat tuskaa monelle pitkästä eximian kirjoittaneelle. Aineopinnoissa viimeistään mitta ja integraali saa porukan vaihtamaan pääainetta. Joten et ole täysin matemaattisesti pösilö, mutta sen nyt tiesitkin.
36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto oli helppoa kuin heinänteko. Jos opinnot tuntuu vaikeilta, ei ei tiedä mitä tekee.
Et tainnut opiskella matemaattis-luonnontieteellisessä
Tein tuplatutkinnon, KTM ja DI. Molemmista selvisin helpolla kun keskityin olennaiseen, eli tentteihin. Miltei aina samantyyppiset tenttikysymykset toistuivat vuodesta toiseen, joten opettelin nämä tenteissä suurimmalla todennäköisyydellä toistuvat kysymykset. Tällä taktiikalla läpäisi kaikki tentit ensimmäisellä kerralla, suurin osa arvosanoista 3-4/5
Eli halusit vain saada tutkinnot vähimmällä vaivalla riippumatta siitä opitko oikeasti mitään? Olitko edes kiinnostunut aiheista mitä opiskelit?
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan TTKK:lla yksi todella kehno matikan luennoitsija, jonka ulosanti oli varsin arveluttavaa.
No eipä kyseisen kurssin kolmonen (eli oikeasti ykkönen) ole haitannut mitenkään, tarve työelämässä ollut alle yhden käden sormilla laskettavissa - ja nekin kerrat on mathcad avustanut sujuvasti.
Muistatko hemmon nimen? Olin itse 95- ja muistan kun (harvinaisen) kerran Festian isoon saliin luennolle vääntäydyin oli luennoitsijana joku aivan ihme sössöttäjä, joka mumisi ja spedeili pari tuntia kalvojensa kanssa. Kukaan ei taatusti oppinut yhtään mitään. Luennon lopuksi satapäinen yleisö veti täysin spontaanisti aplodit! Vieläkin naurattaa.
Mutta matematiikkaan olisi kyllä pitänyt panostaa enemmän. Olisi huomattavasti auttanut myöhemmin signaalinkäpistelyä opetellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten näillä vastaajilla kokemusta "normaalista" yliopisto-opetuksesta, siis lähiopetuksesta ennen koronaa? Itselläni on molemmista ja suurimmat erot olivat ainakin silloin opettajien/kurssien välillä. Nyt korona-aikaan (valmistuin jouluna) en kokenut työmäärän suurentuneen, vaan ainoastaan itseohjautuvuuden määrän, joka vanhana opiskelijana oli minulle helppoa. Ymmärrän kyllä jos vasta akateemisia opintoja aloittelevalle työmäärä tuntuu kovalta, etenkin jos kurssit ja/tai tentit kasautuvat päällekkäin.
Itse koin että etäopetus videotallenteineen ym. sopi joihinkin opintokokonaisuuksiin jopa lähiopetusta paremmin. Koin esim. 4 tunnin luennot uuvuttaviksi, se on liian pitkä aika keskittyä intensiivisesti ja kuitenkin koko aika on yleensä täynnä uutta tietoa, terminologiaa ym. joka pitäisi omaksua ainakin alustavasti. Videotallenteet ovat tuoneet mahdollisuuden pätkiä pidemmät kokonaisuudet vaikka tunnin-kahden opiskelujaksoihin ja pitää taukoa välissä.
Samoin vaikeat asiat on helpompi omaksua, kun voi palata niihin ja toistaa harjoituksia videoiden avulla. Isoilla lähiopetuskursseilla mennään usein hurjaa tahtia ja tuntui usein, että putosin vaikeammilla kursseilla kelkasta turhan helposti. Esimerkiksi määrällisten tutkimusmenetelmien menetelmäopinnot olivat tällasia - sain kurssin läpi vasta nyt etäopetuksessa kun sain rauhassa, omassa tahdissa opetella ohjelmien käyttöä toiston avulla. Myös opinnäytetyön tekoon etäopetus on ollut ihanteellinen, kun on säästänyt koulumatkojen viemän ajan, voinut lainata pidemmällä laina-ajalla kirjoja kirjastosta ja lopultakin on hyväksytty myös runsaiden sähköisten lähteiden käyttö opinnäytetyön teorian lähteinä.
Tällaiselta 2013-2020 Helsingin yliopistossa opiskelleelta jo vähän vanhemmalta opiskelijalta saa korona-ajan opetus myös todella paljon kiitosta joustavuudestaan ja tehokkuudestaan.
Kokemusta on ennen koronaa sekä kandi- että maisterivaiheesta, samoin korona-aikana, vaihtelevasti viidessä eri tiedekunnassa sivuaineopintojen vuoksi.
Itelläni ei ole ollut yhtään puhtaasti videoluentoja, joko puhtaasti aineistokursseja Moodlessa tai etäluentoja. Noin 10% opettajista on nauhoittanut luennot osin (ei siis koko luentoa, rajaukset vaihdelleet).
Moodle-kursseissa ei ole tapahtunut oikeastaan muutosta. Luentokursseissa on tapahtunut se, että luentokursseihin kuuluu pääsääntöisesti kaikki sama kuin ennen koronaa (lukemistot + tehtävät+luento) plus viikottainen ekstratehtävä, mikä vie keskimäärin 1,5-3 tuntia ekstraa per viikko aiempaan nähden.
Joten työmäärä on kasvanut. Osassa kursseja läsnäolovaatimus kasvanut, osassa lieventynyt. Yhteisöllisyydenja vertaistuen puute vaivaa. Luentojen väliin ei jää riittävää ruokataukoa siihen nähden, että etäopiskelussa ruoka tulee valmistaa itse.
Kiitosta: etäopetus sujuu, opiskelijat yritetään ottaa huomioon yleisesti, riskiryhmät ja heidän rajoituksiaan pyritään ottamaan huomioon, opetusmateriaaleja jaetaan hyvin sähköisesti, uusia suoritustapoja kehitetään. Huonomminkin voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto oli helppoa kuin heinänteko. Jos opinnot tuntuu vaikeilta, ei ei tiedä mitä tekee.
Et tainnut opiskella matemaattis-luonnontieteellisessä
Tein tuplatutkinnon, KTM ja DI. Molemmista selvisin helpolla kun keskityin olennaiseen, eli tentteihin. Miltei aina samantyyppiset tenttikysymykset toistuivat vuodesta toiseen, joten opettelin nämä tenteissä suurimmalla todennäköisyydellä toistuvat kysymykset. Tällä taktiikalla läpäisi kaikki tentit ensimmäisellä kerralla, suurin osa arvosanoista 3-4/5
Eli halusit vain saada tutkinnot vähimmällä vaivalla riippumatta siitä opitko oikeasti mitään? Olitko edes kiinnostunut aiheista mitä opiskelit?
Täältä vastaa toinen DI (ja AMK-inssi ja sähköasentaja): 90% osaamisestani on peräisin duuneista & "syvällisestä harrastuneisuudesta" eikä todellakaan koulun penkiltä. Minullw dipan saaminen oli vain keino tukkia turvat "et vaan pystynyt"-mussuttajilta, ainoa mikä vei eteenpäin.
Huolimatta muodollista koulutusta halveksivasta asenteestani, tienaan hyvin - "johtajan liksa rivi-inssin vastuilla". Siksi että keskityn olennaisen opettelemiseen ja tekemiseen, en "sivistymiseen" tai "kiinnostumiseen". Kunman pitkälle tämä asenneon kantanut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt sekä AMK:n että yliopiston (kandi+maisteri). Eivät ne yliopiston opinnot mitään ylitsepääsemättömiä olleet, mutta vaivaa joutui näkemään. Toisin, kuin AMK:ssa, jossa läpi pääsyyn ja tenteistä suoritumiseen ihan hyvin arvosanoin riitti se, että kävi tunneilla.
Mikä alan kävit AMK:ssa? Tietotekniikan puolella oli meillä mm. signaalinläsittelyä ja MATLAB:illa piti osata tehdä yleisimmät suodattimet. Kyllä teoriakokeeseenkin sai lukea.
Tosin lopulta kaikki kyllä päästettiin ihan säälistä läpi.
Kauhaisen arkaa aihetta, mutta väitän että yliopisto ja amk opintoja erottaa myös se seikka minkä voi tuostakin tekstistä havaita: puhutaan yksikössä. Yliopistolla taas suurin osa kursseista vaatii työtä, ja ne jotka eivät vaadi, ovat vähemmistössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto oli helppoa kuin heinänteko. Jos opinnot tuntuu vaikeilta, ei ei tiedä mitä tekee.
Et tainnut opiskella matemaattis-luonnontieteellisessä
Tein tuplatutkinnon, KTM ja DI. Molemmista selvisin helpolla kun keskityin olennaiseen, eli tentteihin. Miltei aina samantyyppiset tenttikysymykset toistuivat vuodesta toiseen, joten opettelin nämä tenteissä suurimmalla todennäköisyydellä toistuvat kysymykset. Tällä taktiikalla läpäisi kaikki tentit ensimmäisellä kerralla, suurin osa arvosanoista 3-4/5
Eli halusit vain saada tutkinnot vähimmällä vaivalla riippumatta siitä opitko oikeasti mitään? Olitko edes kiinnostunut aiheista mitä opiskelit?
Täältä vastaa toinen DI (ja AMK-inssi ja sähköasentaja): 90% osaamisestani on peräisin duuneista & "syvällisestä harrastuneisuudesta" eikä todellakaan koulun penkiltä. Minullw dipan saaminen oli vain keino tukkia turvat "et vaan pystynyt"-mussuttajilta, ainoa mikä vei eteenpäin.
Huolimatta muodollista koulutusta halveksivasta asenteestani, tienaan hyvin - "johtajan liksa rivi-inssin vastuilla". Siksi että keskityn olennaisen opettelemiseen ja tekemiseen, en "sivistymiseen" tai "kiinnostumiseen". Kunman pitkälle tämä asenneon kantanut...
Varmaan äänestät kokoomusta myös? Kaltaisesi kiipijät, jotka vielä kehtaavat kehuskella "menestyksellään" ja sillä, miten hyvin ovat "onnistuneet" elämässään nimittäin yleensä äänestävät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisin, että jos kurssitöiden määrää lisätään etäopetukseen siirtyessä, se liittyy opettajan huoleen opiskelijoiden edistymisestä kurssin aikana. Kun luennolla yleensä voi tarkkailla ryhmän kehonkielestä ja ilmeistä, ollaanko siellä yhtään kärryillä, etäopetuksessa ei pahimmillaan näe kertaakaan kenenkään kasvoja tai edes kuule ääneen puhuttuja kommentteja. Tai ovatko opiskelijat edes oikeasti läsnä, vai laittaneet vain Zoomin pyörimään.
Jos yksittäinen opiskelija tyrii opintonsa, se on hänen ongelmansa. Jos puolet opiskelijoista tyrii, se on koko korkeakoulun ja lopulta pahimmassa tapauksessa yhteiskunnan ongelma (opinnot myöhästyvät tai osaaminen heikkenee ammattiryhmässä merkittävästi). Pitäisikö opiskelijoiden, aikuisten ihmisten itseohjautuvuuteen silti vain luottaa? En tiedä.
Saan kandin tässä juuri valmiiksi ja yhtään oikeasti vaikeaa kurssia ei ole osunut kohdalle. Keskiarvo melkein vitonen ja pidän puolet viikosta vapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto oli helppoa kuin heinänteko. Jos opinnot tuntuu vaikeilta, ei ei tiedä mitä tekee.
Et tainnut opiskella matemaattis-luonnontieteellisessä
Tein tuplatutkinnon, KTM ja DI. Molemmista selvisin helpolla kun keskityin olennaiseen, eli tentteihin. Miltei aina samantyyppiset tenttikysymykset toistuivat vuodesta toiseen, joten opettelin nämä tenteissä suurimmalla todennäköisyydellä toistuvat kysymykset. Tällä taktiikalla läpäisi kaikki tentit ensimmäisellä kerralla, suurin osa arvosanoista 3-4/5
Eli halusit vain saada tutkinnot vähimmällä vaivalla riippumatta siitä opitko oikeasti mitään? Olitko edes kiinnostunut aiheista mitä opiskelit?
Täältä vastaa toinen DI (ja AMK-inssi ja sähköasentaja): 90% osaamisestani on peräisin duuneista & "syvällisestä harrastuneisuudesta" eikä todellakaan koulun penkiltä. Minullw dipan saaminen oli vain keino tukkia turvat "et vaan pystynyt"-mussuttajilta, ainoa mikä vei eteenpäin.
Huolimatta muodollista koulutusta halveksivasta asenteestani, tienaan hyvin - "johtajan liksa rivi-inssin vastuilla". Siksi että keskityn olennaisen opettelemiseen ja tekemiseen, en "sivistymiseen" tai "kiinnostumiseen". Kunman pitkälle tämä asenneon kantanut...
Varmaan äänestät kokoomusta myös? Kaltaisesi kiipijät, jotka vielä kehtaavat kehuskella "menestyksellään" ja sillä, miten hyvin ovat "onnistuneet" elämässään nimittäin yleensä äänestävät...
Protestipersu toistaiseksi, kunnes kokoomus lopettaa ultraliberaalin maailmanhalaamisen.
Kiipijä? No en aivan, minulle nuo koulut ovat olleet "osaa se"-leimasimia, eikä mitään muuta. Yliopistonhan (teknillisen) piti olla paikka joka pyrkii osoittamaan kyvyt etc, jos minä pääsen puolivaloilla siitä läpi tasan mediaanikeskiarvolka oikeiden inssitöiden ohessa, niin eiköhän se jo kerro ihan tarpeeksi - kykyä löytyy. Kriittisen ajattelun kun on jo omannut teinistä asti, niin sillä saralla eipä juuri noilta reissuilla hyötyä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Heh taitaa olla sama sekä AMKssa että yliopistossa että mutu tieteet helppoja (tai siis niin vaikeita kuin itse niistä tekee) ja matemaattisluonnontieteelliset vaatii reilusti enemmän.
Mites toi läpipääsy, AMKssa rahoituksen suhde valmistuneisiin niin se helposti venyttää rimaa alaspäin, mites yliopistopuolella onko vaikutusta valmistuneilla budjettiin?
Joo, 'pehmeät' tieteet taitavat olla suurelta osin asioiden ulkoa muistamista, ja nykyään tietysti kulloinkin pinnalla olevan äärivasemmistolaisen pöhinäagendan, kuten 'intersektionalismi' paasausta, kun taas teknisillä aloilla on aina olemassa todistettavasti oikea, politiikasta täysin irtioleva vastaus (usein monia).
Valitettavasti kurssien läpäisy- ja valmistumisprosentit alkoivat teknisissäkin yliopistoissa jo vuosituhanteen vaihteessa dominoida rahoitusta ja sitä myötä kaikkea toimintaa.
Itse menin -95, jolloin tietotekniikan pääsyvaatimukset olivat teknillisen fysiikan jälkeen koko koulun tiukimmat. Oli täysin normaalia, että kuuden ällänkin heebot tekivät tietyillä kursseilla pakollisia viikkoharkkoja tietokoneluokassa aamuyöhön asti, joka viikko. Jos et päässyt kurssista läpi, 'se on voi voi' ja ensi vuonna uudestaan yrittämään. Toisaalta taas tiettyjen kurssien, varsinkin hyvällä arvosanalla suorittaminen oikeasti merkitsi jotain.
IT-kuplan pullistuttua TiTen sisäänottomäärä moninkertaistui ja luonnollisesti sisäänpääsyvaatimukset (pisterajat) romahtivat. Aluksi kurssien läpipääsyprosentti laski, mutta pian hallinto pakotti laskemaan kurssien vaikeustasoa, ts., karsimaan osan aiheista. Sitten lopetettiin kokonaan kurssit, joilla ei ollut 'tarpeeksi' osallistujia ja/tai riittävän korkea läpipääsyprosentti. Opetettiin siis sitä, mikä on opiskelijoiden mielestä kivaa ja helppoa, ei sitä, mistä olisi myöhemmissä opinnoissa ja työelämässä hyötyä. Viimeinen niitti oli turhan ja keinotekoisen kanditason väkisin tunkeminen mukaan tutkintoon ja sitä myötä AMK-putken suurimittainen avaaminen.
[Ja mainittakoon, ettei minulla sinänsä ole mitään AMK-jengiä vastaan. Tietyissä aiheissa kuitenkin meni liian paljon aikaa siihen, että sai opiskelijoiden päästä huuhdottua AMK:ssa opetetun vanhentuneen 60-luvun tauhkan sekä täysin virheellisen tiedon pois. Lisäksi AMK-tason heikko matemaattinen pohja ei yksinkertaisesti rittänyt monien ammattiainekurssien suorittamiseen eikä kursseilla mitenkään ollut aikaa palata perusteisiin, jotka suoraan yliopistotasolla aloittanut kööri jo osasi.]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erkinharju kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh taitaa olla sama sekä AMKssa että yliopistossa että mutu tieteet helppoja (tai siis niin vaikeita kuin itse niistä tekee) ja matemaattisluonnontieteelliset vaatii reilusti enemmän.
Mites toi läpipääsy, AMKssa rahoituksen suhde valmistuneisiin niin se helposti venyttää rimaa alaspäin, mites yliopistopuolella onko vaikutusta valmistuneilla budjettiin?
Joo, 'pehmeät' tieteet taitavat olla suurelta osin asioiden ulkoa muistamista, ja nykyään tietysti kulloinkin pinnalla olevan äärivasemmistolaisen pöhinäagendan, kuten 'intersektionalismi' paasausta, kun taas teknisillä aloilla on aina olemassa todistettavasti oikea, politiikasta täysin irtioleva vastaus (usein monia).
Valitettavasti kurssien läpäisy- ja valmistumisprosentit alkoivat teknisissäkin yliopistoissa jo vuosituhanteen vaihteessa dominoida rahoitusta ja sitä myötä kaikkea toimintaa.
Itse menin -95, jolloin tietotekniikan pääsyvaatimukset olivat teknillisen fysiikan jälkeen koko koulun tiukimmat. Oli täysin normaalia, että kuuden ällänkin heebot tekivät tietyillä kursseilla pakollisia viikkoharkkoja tietokoneluokassa aamuyöhön asti, joka viikko. Jos et päässyt kurssista läpi, 'se on voi voi' ja ensi vuonna uudestaan yrittämään. Toisaalta taas tiettyjen kurssien, varsinkin hyvällä arvosanalla suorittaminen oikeasti merkitsi jotain.
IT-kuplan pullistuttua TiTen sisäänottomäärä moninkertaistui ja luonnollisesti sisäänpääsyvaatimukset (pisterajat) romahtivat. Aluksi kurssien läpipääsyprosentti laski, mutta pian hallinto pakotti laskemaan kurssien vaikeustasoa, ts., karsimaan osan aiheista. Sitten lopetettiin kokonaan kurssit, joilla ei ollut 'tarpeeksi' osallistujia ja/tai riittävän korkea läpipääsyprosentti. Opetettiin siis sitä, mikä on opiskelijoiden mielestä kivaa ja helppoa, ei sitä, mistä olisi myöhemmissä opinnoissa ja työelämässä hyötyä. Viimeinen niitti oli turhan ja keinotekoisen kanditason väkisin tunkeminen mukaan tutkintoon ja sitä myötä AMK-putken suurimittainen avaaminen.
[Ja mainittakoon, ettei minulla sinänsä ole mitään AMK-jengiä vastaan. Tietyissä aiheissa kuitenkin meni liian paljon aikaa siihen, että sai opiskelijoiden päästä huuhdottua AMK:ssa opetetun vanhentuneen 60-luvun tauhkan sekä täysin virheellisen tiedon pois. Lisäksi AMK-tason heikko matemaattinen pohja ei yksinkertaisesti rittänyt monien ammattiainekurssien suorittamiseen eikä kursseilla mitenkään ollut aikaa palata perusteisiin, jotka suoraan yliopistotasolla aloittanut kööri jo osasi.]
Näitä "silloin kun minä olin nuori" juttuja on kerrottu varmaan jo keskiajalla. Kaikki on aina ollut aiemmin vaativampaa ja nykynuoriso pääsee helpolla ja ovat muka tyhmiä.
Olen diplomi-insinööri ja KTM. Minulla on yksi sivuaine kielitieteistä. Lisäksi minulla on opettajan pätevyys, johon sisältyy mm. kasvatustieteen appro.
Tällä pienellä otannalla eri alojen yliopisto-opinnoista täytyy sanoa, että vaikeus ha työläys vaihtelee eri alojen välillä todella paljon. Teekkarin 5op on aivan eri laajuinen kuin vaikka grynderin.
Esimerkiksi kvanttifysiikka oli itselleni niin vaikeaa, että en usko, että minä olisin saanut fysiikan sivuainetta tehtyä, vaikka en itseäni mitenkään tyhmänä pidäkään. Tosin tiedän myös fyysikon, joka sanoi samaa minun pääaineestani (ohjelmistotekniikka). Kaikilla meillä on eri vahvuudet ja vaikeudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt sekä AMK:n että yliopiston (kandi+maisteri). Eivät ne yliopiston opinnot mitään ylitsepääsemättömiä olleet, mutta vaivaa joutui näkemään. Toisin, kuin AMK:ssa, jossa läpi pääsyyn ja tenteistä suoritumiseen ihan hyvin arvosanoin riitti se, että kävi tunneilla.
Mikä alan kävit AMK:ssa? Tietotekniikan puolella oli meillä mm. signaalinläsittelyä ja MATLAB:illa piti osata tehdä yleisimmät suodattimet. Kyllä teoriakokeeseenkin sai lukea.
Tosin lopulta kaikki kyllä päästettiin ihan säälistä läpi.
Kaikella kunnioituksella, mutta toisin kuin tällä palstalla väitetään, niin ei ammattikorkeakoulussa ole, tai ole tarkoituskaan olla, niin vaativaa opiskelua kuin yliopistossa. Siksi ne ovat kaksi erillistä laitosta.
Kummastipa iltaAMK-ryhmässäni (sähkö/automaatio) opiskeleva humanistimaisteri tuskailee säätötekniikan, differentiaaliyhtälöiden ja PLC-ohjelmoinnin "aivan hirveetä vaikeutta".
Eli väität, että AMK on vaativampi, kuin yliopisto. Jep jep.
Helppous on suhteellista. Koska olin motivoitunut pääaineen opintoihini, en kokenut niitä sen paremmin vaikeiksi kuin helpoiksikaan. Mitään eksakteja vastauksia ihmistieteissä harvemmin onkaan, vaan kyse on ajattelutapojen ja tiedonhankinta/-prosessointikykyjen kehittymisestä.
Toki mukana oli muutama pakkopulla (tilastotieteen ja ohjelmoinnin perusteet) ja ne olivat täyttä tuskaa, koska motivaationi niihin lähenteli nollaa eikä luontainen ajattelutapani ole matemaattis-looginen muutenkaan.
Näin humanistina voin kyllä sanoa, että ulkoa opettelusta nimenomaan ei ole hyötyä ainakaan niillä humanistisilla aloilla, joiden opintoja olen käynyt. Ihmistieteissä on hyvin vähän sellaista, mitä edes voisi opetella ulkoa. Joo, voit opetella kuka kirjoitti minkäkin tärkeän opuksen ja minä vuonna, mutta ei se ketään kiinnosta.
Se kiinnostaa, osaatko soveltaa esim. siinä opuksessa esiteltyä teoriaa johonkin nykyajan ilmiöön. Tai vertailla eri teorioita keskenään tulkiten, miten niiden pohjalta voisi vastata johonkin olennaiseen alan "kysymykseen". Tai miettiä, millaisilla menetelmillä jotain ilmiötä voisi tutkia ja millaista tietoa silloin tuotettaisiin. Jne, jne, jne. (Sori, musta tuli tutkija, joku oikeaan duuniin lähtenyt osaa ehkä kertoa toisenlaisia esimerkkejä :D)
Vierailija kirjoitti:
Erkinharju kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh taitaa olla sama sekä AMKssa että yliopistossa että mutu tieteet helppoja (tai siis niin vaikeita kuin itse niistä tekee) ja matemaattisluonnontieteelliset vaatii reilusti enemmän.
Mites toi läpipääsy, AMKssa rahoituksen suhde valmistuneisiin niin se helposti venyttää rimaa alaspäin, mites yliopistopuolella onko vaikutusta valmistuneilla budjettiin?
Joo, 'pehmeät' tieteet taitavat olla suurelta osin asioiden ulkoa muistamista, ja nykyään tietysti kulloinkin pinnalla olevan äärivasemmistolaisen pöhinäagendan, kuten 'intersektionalismi' paasausta, kun taas teknisillä aloilla on aina olemassa todistettavasti oikea, politiikasta täysin irtioleva vastaus (usein monia).
Valitettavasti kurssien läpäisy- ja valmistumisprosentit alkoivat teknisissäkin yliopistoissa jo vuosituhanteen vaihteessa dominoida rahoitusta ja sitä myötä kaikkea toimintaa.
Itse menin -95, jolloin tietotekniikan pääsyvaatimukset olivat teknillisen fysiikan jälkeen koko koulun tiukimmat. Oli täysin normaalia, että kuuden ällänkin heebot tekivät tietyillä kursseilla pakollisia viikkoharkkoja tietokoneluokassa aamuyöhön asti, joka viikko. Jos et päässyt kurssista läpi, 'se on voi voi' ja ensi vuonna uudestaan yrittämään. Toisaalta taas tiettyjen kurssien, varsinkin hyvällä arvosanalla suorittaminen oikeasti merkitsi jotain.
IT-kuplan pullistuttua TiTen sisäänottomäärä moninkertaistui ja luonnollisesti sisäänpääsyvaatimukset (pisterajat) romahtivat. Aluksi kurssien läpipääsyprosentti laski, mutta pian hallinto pakotti laskemaan kurssien vaikeustasoa, ts., karsimaan osan aiheista. Sitten lopetettiin kokonaan kurssit, joilla ei ollut 'tarpeeksi' osallistujia ja/tai riittävän korkea läpipääsyprosentti. Opetettiin siis sitä, mikä on opiskelijoiden mielestä kivaa ja helppoa, ei sitä, mistä olisi myöhemmissä opinnoissa ja työelämässä hyötyä. Viimeinen niitti oli turhan ja keinotekoisen kanditason väkisin tunkeminen mukaan tutkintoon ja sitä myötä AMK-putken suurimittainen avaaminen.
[Ja mainittakoon, ettei minulla sinänsä ole mitään AMK-jengiä vastaan. Tietyissä aiheissa kuitenkin meni liian paljon aikaa siihen, että sai opiskelijoiden päästä huuhdottua AMK:ssa opetetun vanhentuneen 60-luvun tauhkan sekä täysin virheellisen tiedon pois. Lisäksi AMK-tason heikko matemaattinen pohja ei yksinkertaisesti rittänyt monien ammattiainekurssien suorittamiseen eikä kursseilla mitenkään ollut aikaa palata perusteisiin, jotka suoraan yliopistotasolla aloittanut kööri jo osasi.]
Näitä "silloin kun minä olin nuori" juttuja on kerrottu varmaan jo keskiajalla. Kaikki on aina ollut aiemmin vaativampaa ja nykynuoriso pääsee helpolla ja ovat muka tyhmiä.
Pääsyrajojen laskeminen ja sisäänottomäärien kasvattaminen ovat kuule helposti sinunkin itse varmistettavissa jos et juttuani usko. Ja jos kuvittelet, että laajan matematiikan lukiossa lukeneiden määrä yhtäkkiä räjähti joskus vuosituhannen vaihteessa, tämänkin voit itse selvittää. Eri ikäryhmien tasossa en näe koskaan olleen merkittävää varianssia, joten kuinka pystyt selittämään sen, että opiskelijamateriaalin taso (ja motivaatio) säilyy kun siirrytään tiukasta seulasta random-kadunkuljijoiden puoliväkisin värväämiseen?!?
Rautalanka: en väittänyt, että opiskelijat ovat nykyään tyhmiä. Väitin, että ennen valittiin vain parhaat, mutta nykyään opiskelemaan pääsee lähes kuka tahansa, ja tästä syystä materiaalissa on väistämättä tyhmempää ja laiskempaa jengiä kuin ennen. Googlaa Gaussin käyrä.
Pari vuosikymmentä kun yliopistossa opettaa, ehtii aika hyvin havainnoida muutokset niin yksittäisten kurssien kuin laitoksen/osaston sekä koko yliopiston sisällä, mutta myös opiskelijamateriaalissa.
Alue: Aihe vapaa
On ihanaa kun ei tarvi mennä pienryhmätunneille katsomaan sitä kaakattavien naisten juorurinkiä vaan voi kotona ilman kameran päällelaittoa olla pienryhmätunnilla. Mulle ainakin etäopetus oli lottovoitto, sillä mulla ei ole yhtään kaveria yliopistossa! Toki tehtävien määrä joillain kursseilla valtava.