Te joilta huostaan otettu lapsi vastoin tahtoanne: miten ne teki sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään tähän ketjuun linkatuista mediassa esitetyistä jutuista ei ole sellainen, jossa lapselle oli ollut parempi olla joutumatta huostaanotetuksi. On ymmärrettävää, että kädettömät vanhemmat saattavat kokea joutuvansa mielivallan kohteeksi, mutta ihan oikeasti ne lastensuojeluviranomaiset ajattelee sen LAPSEN, ei lapsen vanhempien etua. Tämä tuntuu monilta unohtuvan. 

Ylipäätään ihmettelen, miten niin monet asioivat sossujen kanssa alun perinkään. Itselläni on kolme lasta, joista nuorin oli 3 kun lasten isä kuoli. Ihan itse kasvatin lapseni aikuisiksi, eikä tarvinnut mitään sossuja kotiin kyttäämään. Leskeneläkkeestä piti hiukan vääntää, mutta sekin järjestyi sitten asianmukaisesti.

Paras mies on kuollut mies (on leskeneläke, millä mällätä)

Harvalla varmaan leskeneläke riittää mälläämiseen asti. 

Vierailija kirjoitti:

Sivusta yhtä huostaanottoa seuranneena mulla syttyi lamppu. Vaikka ei olisi päihde/ mielenterveysongelmia vanhemmat voivat olla todella vahingollisia lapsilleen. Vuorovaikutustyyli voi olla uskomattoman kylmäkiskoista, vähättelevää, ilkeää... ilmeet ja eleet lasta kohtaan kylmiä ja halveksivia. Mun tietämässä tapauksessa lapset oli kalpeita, hiljaisia varjoja. Varmaan pelkäsivät vanhempiansa, eivätkä taatusti kokeneet olevansa hyväksyttyjä ja rakastettuja. Henkisesti laiminlyötyjä ja alistettuja lapsia. Tällaista on varmasti vaikea näyttää pitävästi toteen, vaikka jokainen tämänkin perheen tunteva näki ilmiselvästi mikä tilanne oli. Jos huostaanoton syyksi ei virallisesti kelpaa kylmä ja epä-empaattinen vanhemmuus, ymmärrän hyvin että sossut kirjaavat minkä tahansa virallisesti pätevän, vaikka sitten keksityn tai liioitellun syyn jotta lapset saadaan pois tällaisilta ihmisiltä. Ja se on kyllä ihan oikein! Tässä tietämässäni perheessäkin vanhemmat sitten olivat aivan pöyristyneitä ja julistivat ympäriinsä miten heiltä, kunnon ihmisiltä, oli ilman syytä viety lapset.

Olin lapsena todella kalpea ja laiha sekä ujo. Äitini oli vähäeleinen. Minut sitten kutsuttiin 7.v terveydenhoitajan vastaanotolle ja kyseltiin mitä kotona syödään. Kerroin totuuden eli kolme lautasellista perunamuusia, vihanneksia, jauhelihakastiketta yms. Ei meinannut täti millään uskoa, mutta sitten seurasivat minkä verran vetelin ruokaa koulussa ja minkäverran liikuin välitunneilla. Tajusivat kai, että liikuin niin paljon, että siksi olin tikkulaiha.

Mutta nykypäivänä olisi kai otettu huostaan varmuuden vuoksi. Olihan äitikin semmoinen hiljainen introvertti ja lapsi kalpea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta yhtä huostaanottoa seuranneena mulla syttyi lamppu. Vaikka ei olisi päihde/ mielenterveysongelmia vanhemmat voivat olla todella vahingollisia lapsilleen. Vuorovaikutustyyli voi olla uskomattoman kylmäkiskoista, vähättelevää, ilkeää... ilmeet ja eleet lasta kohtaan kylmiä ja halveksivia. Mun tietämässä tapauksessa lapset oli kalpeita, hiljaisia varjoja. Varmaan pelkäsivät vanhempiansa, eivätkä taatusti kokeneet olevansa hyväksyttyjä ja rakastettuja. Henkisesti laiminlyötyjä ja alistettuja lapsia. Tällaista on varmasti vaikea näyttää pitävästi toteen, vaikka jokainen tämänkin perheen tunteva näki ilmiselvästi mikä tilanne oli. Jos huostaanoton syyksi ei virallisesti kelpaa kylmä ja epä-empaattinen vanhemmuus, ymmärrän hyvin että sossut kirjaavat minkä tahansa virallisesti pätevän, vaikka sitten keksityn tai liioitellun syyn jotta lapset saadaan pois tällaisilta ihmisiltä. Ja se on kyllä ihan oikein! Tässä tietämässäni perheessäkin vanhemmat sitten olivat aivan pöyristyneitä ja julistivat ympäriinsä miten heiltä, kunnon ihmisiltä, oli ilman syytä viety lapset.

Olin lapsena todella kalpea ja laiha sekä ujo. Äitini oli vähäeleinen. Minut sitten kutsuttiin 7.v terveydenhoitajan vastaanotolle ja kyseltiin mitä kotona syödään. Kerroin totuuden eli kolme lautasellista perunamuusia, vihanneksia, jauhelihakastiketta yms. Ei meinannut täti millään uskoa, mutta sitten seurasivat minkä verran vetelin ruokaa koulussa ja minkäverran liikuin välitunneilla. Tajusivat kai, että liikuin niin paljon, että siksi olin tikkulaiha.

Mutta nykypäivänä olisi kai otettu huostaan varmuuden vuoksi. Olihan äitikin semmoinen hiljainen introvertti ja lapsi kalpea.

Luehan nyt uudelleen ihan ajatuksella tuo mitä kommentoit. Oliko siinä mielestäsi syytä huostaanottoon vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aikoinani tehnyt perhetyötä ja todennut, että aika paljon saa perheessä tapahtua ennen kuin lapsi huostaanotetaan. Kävin säännöllisesti eräässä perheessä, jossa oli n. 1v. Lapsi. Hän oli arkisin päiväkodissa. Huoli heräsi aina, kun lasta ei tuotu päiväkotiin klo 10 mennessä. Käytännössä se tarkoitti, että äiti nukkui ja lapsi vietti aikaa pimeässä huoneessa märässä vaipassa sängyssään, josta ei itse päässyt pois. Äiti ei reagoinut lapsen yksinään itkuun omassa huoneessaan.

Lasta syöttäessä hän olisi syönyt kuinka paljon vain... Ruokaa sai päiväkodissa ja kotona kun äiti antoi.

Jos lapsi löi itsensä leikkiessään johonkin, hän ei huolinut lohdutusta vaan alkoi heijaamaan itseään seinää vasten. Lapsi saattoi myös alkaa hakkaamaan päätään lattiaan.

Koti oli yleisilmeeltään siisti, jos ei oteta huomioon parvekkeella olevaa roskapussien ja tumppien vuorta, homeisia ruokia jääkaapissa ja äidin huoneen likapyykkien ja puhtaiden vaatteiden sekamelskaa.

Lapsen vaippa-alue oli enemmän ja vähemmän rikki... Märässä vaipassa ja kakat housussa 14h voi jättää jälkensä.

Äidin kanssa yritettiin saada elämänhallintaa kuntoon... Vaihdoin työpaikkaa ja toivottavasti lapsen elämä parantui jollain lailla.

Jos joku väittää, että tämän pienen lapsen elämä oli hyvää, en voi kuin ihmetellä.

Kuule, kun kaikkien huostaan otettujen lasten äidit valitettavasti EIVÄT ole narkkareita, rapajuoppoja, itseään myyviä naisia tai kellon ympäri nukkuvia mielenterveyspotilaita. Eikö se mitenkään mahdu ymmärrykseen, että huostaanotto saattaa perustua puhtaasti myös valhelliseen/ tarkoituksellisen puutteelliseen dokumentaatioon ja suoranaiseen kostoon?!? Kyllä sinä tiedät totuuden myös asioiden tästä puolesta ja jos et tiedä, en ymmärrä, mitä teet lastensuojelussa jos ei ole minkäänlaista kykyä myöntää että sote- alan työntekijät eivät ole itsekään mitään muuta kuin hyvin puuttellisia ja vajavaisia ihmisiä.

Vaikka ei olisikaan rapajuoppo, narkkari, mielenterveyspotilas jne, voi silti olla huono vanhempi!

Vierailija kirjoitti:

Erityislapsen vanhempana sanon, että tallenna aina ja joka kerta jokainen viranomaiskeskustelu, mukaan lukien koulu ja opettajat.

Äläkä ikinä kysy apua, älä kerro väsymyksestäsi, älä uupumuksestasi, (ihan päiväkodista lähtien.) Älä koskaan uskoudu kellekään, jos lapsen kanssa on vaikeaa tai väsyttää. Nepsy-lasten kohdalla ei ole olemassa mitään niitä paljon puhuttuja tuki-tai apumuotoja. Sosiaalipuolella on "apumuotoja" vain sijoitus ja huostaanotto.

Onhan sieltä sosiaalipuoleltakin tarjolla vaikka mitä! Perhetyötä, tukiperhetoimintaa, tukihenkilö lapselle, nepsyvalmennusta....

Varmasti sosiaalityöntekijöissäkin on niitä läpeensä mätiä, ja myös huonosti työnsä hoitavia tapauksia. Ihan kuten kaikissa muissakin ammateissa. Väärinymmärryksiä ja -tulkintoja voi olla. Epäonnisia tilanteita jotka luovat väärän kokonaiskuvan jne. Uskon silti että ylivoimaisesti suurin osa huostaanotoista on erittäin tarpeellisia ja lapsen edun mukaisia. Syitä voi olla paljon muitakin kuin vanhempien päihdetausta tai mielenterveysongelmat. Ei ns ”normaali” yhteiskunnassa hyvässäkään asemassa toimiva, päällisin puolin toimiva ja menestyvä ihminen ole välttämättä hyvä vanhempana. Toisaalta työtön, kouluttamaton vähävarainen perhe voi tarjota lapsilleen hyvinkin lämpimän ja onnellisen kodin. Hyvä tunneilmapiiri perheessä ja riittävä hoiva ja huolenpito on ne merkityksellisimmät asiat jotka luo lapselle hyvät lähtökohdat.

Tutkimus: Vanhempien rakkaus suojaa lasta rikollisuudelta ja psykopaattisilta piirteiltä vielä 14–19-vuotiaanakin

https://yle.fi/uutiset/3-11873123?utm_source=facebook-share&utm_medium=…

Tätä tosiseikkaa ei sossu arvosta ilmeisesti ollenkaan, ja tämä lapselle todella tärkeä vanhempien rakkaus puuttuu useista lastenkodeista täysin joten lapsi jää siellä itselleen hyvin tärkeää asiaa vaille.

Jos kiireelliseen huostaanottoon joudutaan, on se tarkoituksenmukainen. Miksi änkyröidä ja viedä se siihen asti, että poliisien kanssa pitää tulla hakemaan? Vanhemmat aiheuttaa sille lapselle itse sen trauman, jos sellainen syntyy, kun rähistään ja huudetaan ja kuvataan työtään tekeviä viranomaisia.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimus: Vanhempien rakkaus suojaa lasta rikollisuudelta ja psykopaattisilta piirteiltä vielä 14–19-vuotiaanakin

https://yle.fi/uutiset/3-11873123?utm_source=facebook-share&utm_medium=…

Tätä tosiseikkaa ei sossu arvosta ilmeisesti ollenkaan, ja tämä lapselle todella tärkeä vanhempien rakkaus puuttuu useista lastenkodeista täysin joten lapsi jää siellä itselleen hyvin tärkeää asiaa vaille.

Anteeksi kuinka? Miksi se vanhempi pitäisi päästää sinne lastenkotiin räyhäämään? Miksi hän osaisi antaa rakkautta, kun ei ennen huostaanottoakaan osannut? Ja kyllä niitä perhetapaamisia ja kotiviikonloppuja järjestetään, jos se on mahdollista ja lopullista sijoitusta ei ole tehty.

Kuka vahempi vastustaa huostaanottoa? Siihen on aina vallan hyvät syyt. Jos sitä vastustaa, ei tosiaankaan ole puhtaat jauhot pussissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aikoinani tehnyt perhetyötä ja todennut, että aika paljon saa perheessä tapahtua ennen kuin lapsi huostaanotetaan. Kävin säännöllisesti eräässä perheessä, jossa oli n. 1v. Lapsi. Hän oli arkisin päiväkodissa. Huoli heräsi aina, kun lasta ei tuotu päiväkotiin klo 10 mennessä. Käytännössä se tarkoitti, että äiti nukkui ja lapsi vietti aikaa pimeässä huoneessa märässä vaipassa sängyssään, josta ei itse päässyt pois. Äiti ei reagoinut lapsen yksinään itkuun omassa huoneessaan.

Lasta syöttäessä hän olisi syönyt kuinka paljon vain... Ruokaa sai päiväkodissa ja kotona kun äiti antoi.

Jos lapsi löi itsensä leikkiessään johonkin, hän ei huolinut lohdutusta vaan alkoi heijaamaan itseään seinää vasten. Lapsi saattoi myös alkaa hakkaamaan päätään lattiaan.

Koti oli yleisilmeeltään siisti, jos ei oteta huomioon parvekkeella olevaa roskapussien ja tumppien vuorta, homeisia ruokia jääkaapissa ja äidin huoneen likapyykkien ja puhtaiden vaatteiden sekamelskaa.

Lapsen vaippa-alue oli enemmän ja vähemmän rikki... Märässä vaipassa ja kakat housussa 14h voi jättää jälkensä.

Äidin kanssa yritettiin saada elämänhallintaa kuntoon... Vaihdoin työpaikkaa ja toivottavasti lapsen elämä parantui jollain lailla.

Jos joku väittää, että tämän pienen lapsen elämä oli hyvää, en voi kuin ihmetellä.

Kuule, kun kaikkien huostaan otettujen lasten äidit valitettavasti EIVÄT ole narkkareita, rapajuoppoja, itseään myyviä naisia tai kellon ympäri nukkuvia mielenterveyspotilaita. Eikö se mitenkään mahdu ymmärrykseen, että huostaanotto saattaa perustua puhtaasti myös valhelliseen/ tarkoituksellisen puutteelliseen dokumentaatioon ja suoranaiseen kostoon?!? Kyllä sinä tiedät totuuden myös asioiden tästä puolesta ja jos et tiedä, en ymmärrä, mitä teet lastensuojelussa jos ei ole minkäänlaista kykyä myöntää että sote- alan työntekijät eivät ole itsekään mitään muuta kuin hyvin puuttellisia ja vajavaisia ihmisiä.

Vaikka ei olisikaan rapajuoppo, narkkari, mielenterveyspotilas jne, voi silti olla huono vanhempi!

Tällaiseen parjaamiseen perustuva huostaanotto on laiton. Jotta huostaanotto olisi laillinen, pitää lapsen terveyden tai kehityksen olla vakavassa, välittömässä vaarassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aikoinani tehnyt perhetyötä ja todennut, että aika paljon saa perheessä tapahtua ennen kuin lapsi huostaanotetaan. Kävin säännöllisesti eräässä perheessä, jossa oli n. 1v. Lapsi. Hän oli arkisin päiväkodissa. Huoli heräsi aina, kun lasta ei tuotu päiväkotiin klo 10 mennessä. Käytännössä se tarkoitti, että äiti nukkui ja lapsi vietti aikaa pimeässä huoneessa märässä vaipassa sängyssään, josta ei itse päässyt pois. Äiti ei reagoinut lapsen yksinään itkuun omassa huoneessaan.

Lasta syöttäessä hän olisi syönyt kuinka paljon vain... Ruokaa sai päiväkodissa ja kotona kun äiti antoi.

Jos lapsi löi itsensä leikkiessään johonkin, hän ei huolinut lohdutusta vaan alkoi heijaamaan itseään seinää vasten. Lapsi saattoi myös alkaa hakkaamaan päätään lattiaan.

Koti oli yleisilmeeltään siisti, jos ei oteta huomioon parvekkeella olevaa roskapussien ja tumppien vuorta, homeisia ruokia jääkaapissa ja äidin huoneen likapyykkien ja puhtaiden vaatteiden sekamelskaa.

Lapsen vaippa-alue oli enemmän ja vähemmän rikki... Märässä vaipassa ja kakat housussa 14h voi jättää jälkensä.

Äidin kanssa yritettiin saada elämänhallintaa kuntoon... Vaihdoin työpaikkaa ja toivottavasti lapsen elämä parantui jollain lailla.

Jos joku väittää, että tämän pienen lapsen elämä oli hyvää, en voi kuin ihmetellä.

Kuule, kun kaikkien huostaan otettujen lasten äidit valitettavasti EIVÄT ole narkkareita, rapajuoppoja, itseään myyviä naisia tai kellon ympäri nukkuvia mielenterveyspotilaita. Eikö se mitenkään mahdu ymmärrykseen, että huostaanotto saattaa perustua puhtaasti myös valhelliseen/ tarkoituksellisen puutteelliseen dokumentaatioon ja suoranaiseen kostoon?!? Kyllä sinä tiedät totuuden myös asioiden tästä puolesta ja jos et tiedä, en ymmärrä, mitä teet lastensuojelussa jos ei ole minkäänlaista kykyä myöntää että sote- alan työntekijät eivät ole itsekään mitään muuta kuin hyvin puuttellisia ja vajavaisia ihmisiä.

Ihmisiä puutteineen kyllä, mutta siksi meillä on hyvin selvä laki. Yksikään huostaanotto ei tapahdu koston tai kiusanteon varassa.

Ja millä ihmeen perusteella sijaisperheen tai lastenkodin aikuinen työntekijä olisi yhtään sen parempi "vanhempi"? Tästähän on ollut juttua lehdissä vaikka kuinka paljon että lastenkodeissa kohdellaan lapsia törkeästi ja se oikeutetaan sillä että se työ on niin raskasta. Ei vanhempi voi tuolla tavalla lapsen huonoa kohtelua oikeuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta yhtä huostaanottoa seuranneena mulla syttyi lamppu. Vaikka ei olisi päihde/ mielenterveysongelmia vanhemmat voivat olla todella vahingollisia lapsilleen. Vuorovaikutustyyli voi olla uskomattoman kylmäkiskoista, vähättelevää, ilkeää... ilmeet ja eleet lasta kohtaan kylmiä ja halveksivia. Mun tietämässä tapauksessa lapset oli kalpeita, hiljaisia varjoja. Varmaan pelkäsivät vanhempiansa, eivätkä taatusti kokeneet olevansa hyväksyttyjä ja rakastettuja. Henkisesti laiminlyötyjä ja alistettuja lapsia. Tällaista on varmasti vaikea näyttää pitävästi toteen, vaikka jokainen tämänkin perheen tunteva näki ilmiselvästi mikä tilanne oli. Jos huostaanoton syyksi ei virallisesti kelpaa kylmä ja epä-empaattinen vanhemmuus, ymmärrän hyvin että sossut kirjaavat minkä tahansa virallisesti pätevän, vaikka sitten keksityn tai liioitellun syyn jotta lapset saadaan pois tällaisilta ihmisiltä. Ja se on kyllä ihan oikein! Tässä tietämässäni perheessäkin vanhemmat sitten olivat aivan pöyristyneitä ja julistivat ympäriinsä miten heiltä, kunnon ihmisiltä, oli ilman syytä viety lapset.

Olin lapsena todella kalpea ja laiha sekä ujo. Äitini oli vähäeleinen. Minut sitten kutsuttiin 7.v terveydenhoitajan vastaanotolle ja kyseltiin mitä kotona syödään. Kerroin totuuden eli kolme lautasellista perunamuusia, vihanneksia, jauhelihakastiketta yms. Ei meinannut täti millään uskoa, mutta sitten seurasivat minkä verran vetelin ruokaa koulussa ja minkäverran liikuin välitunneilla. Tajusivat kai, että liikuin niin paljon, että siksi olin tikkulaiha.

Mutta nykypäivänä olisi kai otettu huostaan varmuuden vuoksi. Olihan äitikin semmoinen hiljainen introvertti ja lapsi kalpea.

Luehan nyt uudelleen ihan ajatuksella tuo mitä kommentoit. Oliko siinä mielestäsi syytä huostaanottoon vai ei?

Jos systeemi ei mahdollista jostain tietystä syystä huostaamiseen, niin itse systeemiä tulee muuttaa. Ei keksiä papereihin höpönlöpöä, koska oikea syy ei riitä.

Kaikki, mitä kerrottiin on myös tulkinnanvaraista. Kalpeat, vakavat ja hiljaiset ihmiset voivat olla alistettuja tai sitten voi myös olla ettei extrovertti tarkkailija ymmärrä perheen tapaa olla.

Meillä lapsi ei saanut ladata TikTokkia, niin itki ettei halua elää. Lopulta hakkasi ulkona ovea huutokirkuen, että tappaa itsensä. Sen jälkeen rauhoittui, pyysi anteeksi eikä koskaan tappanut itseään. Eikä saanut TikTokkia.

Olisin hyvin varovainen näissä ”keksitään syyt” jutuissa, kun mihin vedetään raja sitten enää, jos rajat joustaa yhden ihmisen tulkinnan perusteella.

Suomessa on kyllä todella hyvät perusteet oltava huostaanottoon. Varsinkin sellaisissa tapauksissa, missä vanhemmat ovat eri mieltä. Rohkenisin siis väittää, että Suomessa ei lapsia ihan noin vaan ja ilman syytä viedä yhtään mihinkään.

Ennemminkin ainakin pk-seudulla usein päinvastainen tilanne. Siis että lastensuojelun tarve olisi ihan todella, mutta huostaanotto venyy ja venyy johonkin tulevaisuuteen, kun yritetään ja annetaan mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta yhtä huostaanottoa seuranneena mulla syttyi lamppu. Vaikka ei olisi päihde/ mielenterveysongelmia vanhemmat voivat olla todella vahingollisia lapsilleen. Vuorovaikutustyyli voi olla uskomattoman kylmäkiskoista, vähättelevää, ilkeää... ilmeet ja eleet lasta kohtaan kylmiä ja halveksivia. Mun tietämässä tapauksessa lapset oli kalpeita, hiljaisia varjoja. Varmaan pelkäsivät vanhempiansa, eivätkä taatusti kokeneet olevansa hyväksyttyjä ja rakastettuja. Henkisesti laiminlyötyjä ja alistettuja lapsia. Tällaista on varmasti vaikea näyttää pitävästi toteen, vaikka jokainen tämänkin perheen tunteva näki ilmiselvästi mikä tilanne oli. Jos huostaanoton syyksi ei virallisesti kelpaa kylmä ja epä-empaattinen vanhemmuus, ymmärrän hyvin että sossut kirjaavat minkä tahansa virallisesti pätevän, vaikka sitten keksityn tai liioitellun syyn jotta lapset saadaan pois tällaisilta ihmisiltä. Ja se on kyllä ihan oikein! Tässä tietämässäni perheessäkin vanhemmat sitten olivat aivan pöyristyneitä ja julistivat ympäriinsä miten heiltä, kunnon ihmisiltä, oli ilman syytä viety lapset.

Olin lapsena todella kalpea ja laiha sekä ujo. Äitini oli vähäeleinen. Minut sitten kutsuttiin 7.v terveydenhoitajan vastaanotolle ja kyseltiin mitä kotona syödään. Kerroin totuuden eli kolme lautasellista perunamuusia, vihanneksia, jauhelihakastiketta yms. Ei meinannut täti millään uskoa, mutta sitten seurasivat minkä verran vetelin ruokaa koulussa ja minkäverran liikuin välitunneilla. Tajusivat kai, että liikuin niin paljon, että siksi olin tikkulaiha.

Mutta nykypäivänä olisi kai otettu huostaan varmuuden vuoksi. Olihan äitikin semmoinen hiljainen introvertti ja lapsi kalpea.

Luehan nyt uudelleen ihan ajatuksella tuo mitä kommentoit. Oliko siinä mielestäsi syytä huostaanottoon vai ei?

Jos systeemi ei mahdollista jostain tietystä syystä huostaamiseen, niin itse systeemiä tulee muuttaa. Ei keksiä papereihin höpönlöpöä, koska oikea syy ei riitä.

Kaikki, mitä kerrottiin on myös tulkinnanvaraista. Kalpeat, vakavat ja hiljaiset ihmiset voivat olla alistettuja tai sitten voi myös olla ettei extrovertti tarkkailija ymmärrä perheen tapaa olla.

Meillä lapsi ei saanut ladata TikTokkia, niin itki ettei halua elää. Lopulta hakkasi ulkona ovea huutokirkuen, että tappaa itsensä. Sen jälkeen rauhoittui, pyysi anteeksi eikä koskaan tappanut itseään. Eikä saanut TikTokkia.

Olisin hyvin varovainen näissä ”keksitään syyt” jutuissa, kun mihin vedetään raja sitten enää, jos rajat joustaa yhden ihmisen tulkinnan perusteella.

Siis mitähän sä yritit sanoa? Väitätkö, että huostaanotto tehtäisiin yksittäisen sossun tulkintojen perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiireellistä sijoitustakaan ei ikinä tehdä varoittamatta. Kyllä sinne vanhemmille on yritetty soitella ja sopia tapaamista ja kotikäyntiä, jos tilanne on vaikka se, että pikkuvauva on huumekämpässä. Viime kädessä poliisin virka-avulla tullaan. Poliisi nostaa oven saranoiltaan tarvittaessa.

Miten olisi yleisavain? Uhoa vaan menemään, tulee kivan fallinen olo! 😂

Miten olis turvaketju? Vain urpot ei asenna sitä oveensa ja pidä kiinni, kun oven avaa jollekin tuntemattomalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta yhtä huostaanottoa seuranneena mulla syttyi lamppu. Vaikka ei olisi päihde/ mielenterveysongelmia vanhemmat voivat olla todella vahingollisia lapsilleen. Vuorovaikutustyyli voi olla uskomattoman kylmäkiskoista, vähättelevää, ilkeää... ilmeet ja eleet lasta kohtaan kylmiä ja halveksivia. Mun tietämässä tapauksessa lapset oli kalpeita, hiljaisia varjoja. Varmaan pelkäsivät vanhempiansa, eivätkä taatusti kokeneet olevansa hyväksyttyjä ja rakastettuja. Henkisesti laiminlyötyjä ja alistettuja lapsia. Tällaista on varmasti vaikea näyttää pitävästi toteen, vaikka jokainen tämänkin perheen tunteva näki ilmiselvästi mikä tilanne oli. Jos huostaanoton syyksi ei virallisesti kelpaa kylmä ja epä-empaattinen vanhemmuus, ymmärrän hyvin että sossut kirjaavat minkä tahansa virallisesti pätevän, vaikka sitten keksityn tai liioitellun syyn jotta lapset saadaan pois tällaisilta ihmisiltä. Ja se on kyllä ihan oikein! Tässä tietämässäni perheessäkin vanhemmat sitten olivat aivan pöyristyneitä ja julistivat ympäriinsä miten heiltä, kunnon ihmisiltä, oli ilman syytä viety lapset.

Ei riitä eikä pidäkään riittää. Sen sijaan todistettavasti tällainen käytös kyllä riittää. Ei niitä syitä tarvitse keksiä, ne etsitään ja kirjataan. Tässäkin tilanteessa varmasti näin on tehty vaikka sinä et sitä tiedäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapsen vanhempana sanon, että tallenna aina ja joka kerta jokainen viranomaiskeskustelu, mukaan lukien koulu ja opettajat.

Äläkä ikinä kysy apua, älä kerro väsymyksestäsi, älä uupumuksestasi, (ihan päiväkodista lähtien.) Älä koskaan uskoudu kellekään, jos lapsen kanssa on vaikeaa tai väsyttää. Nepsy-lasten kohdalla ei ole olemassa mitään niitä paljon puhuttuja tuki-tai apumuotoja. Sosiaalipuolella on "apumuotoja" vain sijoitus ja huostaanotto.

Onhan sieltä sosiaalipuoleltakin tarjolla vaikka mitä! Perhetyötä, tukiperhetoimintaa, tukihenkilö lapselle, nepsyvalmennusta....

On, mutta niihin voi olla 6-12kk jono. Tai sitten sanotaan ettei niistä ole hyötyä joten ette saa.

Minua puolestaan enemmän ihmetyttää, miten sellaisiin huostaanottotilanteisiin, missä on oikeasti virka-apua paikalla hakemassa lapsia, on yleensäkään päädytty. Tiedän, että sellaiseen on oltava aika kovat perusteet, eikä sellainen tilanne todellakaan ole mikään lastensuojelun ensimmäinen yhteydenotto perheeseen.

Omasta kokemusestani voisin myös sanoa, että ei se lastensuojelu ihan helpolla edes kenenkään elämään tai huoltajuuteen puutu. Olen saanut ensimmäisen lapseni 17-vuotiaana kun minulla oli lukio kesken ja asuin vielä kotona. En edes ollut yhdessä lapseni isän kanssa, mutta meillä on aina ollut yhteishuoltajuus. Tukena minulla oli äitini ja lapsen isä sekä muutama läheisempi kaveri. Oma isäni ja sisarukset eivät asu Suomessa, joten he eivät ihan arkipäivässä olleet niin konkreettisena apuna, toki muuten olivat tukena. Lapsi syntyi lukion toisen vuoden keväällä ja olihan siinä aika rumba, kun itse yritin suorittaa mahdollisimman nopeaan tahtiin kursseja ja lapsen isä puolestaan keskittyi opiskelupaikan hakuun kirjoitusten jälkeen. Joskus otin vauvan kouluun mukaan, joskus vauva oli jonkun kaverini tai pikkuveljeni hoidossa kotona tai isänsä mukana samalla kun tämä luki pääsykokeisiin. Täytyy myöntää, että olin toisinaan ihan jaksamisen äärirajoilla ja kävin juttelemassa siitä terveydenhuollossa, mikä kyllä auttoi.

Mutta siis, tällaisessakaan tilanteessa kukaan tai mikään taho ei koskaan puuttunut huoltajuuteen eikä millään tavalla ehdotettu huostaanottoa tai mitään sellaista.