Lue keskustelun säännöt.
On asioita, joita ei voi terapiassa käsitellä
19.02.2021 |
Esim. viha tunteesta, ettei terapeutti tee mitään auttaakseen. Tai tunteesta, että terapeutti ei ymmärrä. Terapeutti saattaa sanoa, että terapiaa pitää vain jatkaa, mutta ei pääse asiakkaan vihantuntemuksiin kiinnieikä saa häntä ilmaisemaan niitä, TAI terapeutti saattaa sanoa, että terapian voi lopettaa, jos ei se auta. Kummastakin on kokemusta.
Tosin kun vihjailin, ettei terapia auta, en sanonut, että olen siksi tavallaan vihainen. Eli en ajattele, että terapeutti on vihastani vastuussa, mutta ajattelen kyllä, että hän on syyllinen sen käsittelemiättömyyteen ja siihen, että mulla on vihaa, jota hän ei osaa kaivaa esille.
Asiakkaan vastuu on siinä, että on mennyt terapiaan. Sen jälkeen vastuu on terapeutilla saada asiakas kykenemään käsittelemään asioita. Jos tämä ei olisi terapeutin vastuulla, hän olisi täysin turha ihminen siinä prosessissa, eikä saisi vastaanottaa asiakastaan ja vain rahastaa.
Jos ottaisin vastuun itsestäni sanoisin sille terapeutille todella hävyttömästi. Ja siitä hänen pitäisi ymmärtää, mitä apua tarvitsen. Näin se asia on.
Kommentit (269)
Koska mun masennukseni laukaisi nuorena eräs narsistinen ystävä. Tämä ihminen ”löysi” minusta lukuisia pisteitä, joille olin itse ollut tosi sokea. Tänä päivänä ajattelen siitä siten, että osa oli hänen narsistista vallankäyttöään, eikä kyseessä olleet missään tapauksessa sellaiset sokeat pisteet, joille olin jotenkin vastuuttomasti ja piittaamattomasti antanut itsessäni vallan rehottaa, mutta varmasti osa oli ihan aitoja heikkouksia ja olikin hyvä, että hän sanoi niistä.
Mutta narsisteilla on pyrkimys ottaa uhri valtaansa näiden sokeilla pisteillä. Koska kun et tunne itseäsi, ei sinulla ole vastalausetta, kun narsisti arvostelee ja laukoo.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä siitä mustasta hu9neesta, eli jos olisin tehnyt niin kuin terapeutti ehdotti, olisi narsistinen äitini saanut siitä taas yhden syyn naurekella minulle ja pitää pilkkanaan. Eli jos ilkeästi ajatellaan, niin hän olisi narsistisena saanut taas uhrin toimimaan niin, että voi itse katsella minua pitkin nenänvarttaan ja pilkata.
Kun siis ilmeisesti itsekin jollain tasolla tajusi, että on huolissaan minusta. Niin sen sijaan, että osaisi tukea ja olla hyvä jatkaa sitä pahaa, mikä minut saikin voimaan pahoin. Mutta pelastaa itsensä siitä syyllistymästä, koska ”mähän siinä olin ihan mahdoton ja naurettava”.
Näin tekee narsistinen vanhempi.
Missä ammattiauttajan apu uhrille?
ApRatkaisu ei ole muuttaa äitiäsi toiseksi ihmiseksi ja vatvoa loputtomiin vuosikymmeniä vanhoja tapahtumia, vaan johdatella sinut aikuisten maailmaan jossa on ihan sama mitkä äitisi mielipiteet ovat.
Mä en näkisi ihan aikuiseksi sellaista suhtautumista, että ”on aivan sama” mitkä äitini mielipiteet ovat. Aikuista suhtautumista olisi se, etteivät ne vaikuta itseen, mutta että asia ei todellakaan ole ”aivan sama” ja ihmetys siitä, miten kukaan on voinut koskaan kohdella omaa lastaan olisi edelleen läsnä ja myös huoli ja suru siitä, että miten pahoin sellainen ihminen mahtaakaan voida. Ja näidenkin käsittely, erityisesti surun. On todella lapsellista nakella niskojaan, kuten sä teet. Se osoittaa, että trauman siemen on edelleen sinussa 🙂 Pieni uhri.
ApVoitko ihan rehellisesti nyt sanoa ettei äitisi mielipiteet vaikuta sinuun, kun koko elämäsi pyörii äitisi ympärillä. Mun täytyy nyt mennä, mutta tämä ketju on taas kerran sitä samaa miksi terapiasi ei ole onnistunut eikä tule onnistumaankaan ilman isoa paradigman muutosta. Käytät kaiken aikasi tekemisiesi ja vanhojen ajatusmalliesi oikeuttamiseen ja pönkittämiseen, sen sijaan että yrittäisit tuoda systeemiisi uusia ajatus-ja käyttäytymismalleja.
No en voi, enkä ole niin sanonutkaan. Sanoin vain, että mikään ”ihan sama” ei ole minun tavoitteeni, koska se ei ole mitään aitoa asioista irti pääsyä ja vapautumista, vaan epälkypsää niskojen nakkelua.
ApJa siis koen, että äitini käytös siellä taustalla nimenomaan vaikuttaa siinäkin, kun en voisi oikein kuvitellakaan arvostelevani terapeuteille heitä. Eli jospa tämmöinen ois sen terapiaan tulleen oletus, että se ammattiauttaja korjaa? Se kun on se terapeutti siinä? ...vai millälailla se on ajateltu, että ihmiset, joilla on vaikeuksia, saisivat apua?
Eli varmaan tervettä olisi kyetä tuollaiseenkin kohtaamiseen, sen jälkeen terapian tarve olisi taas isoilta osin pienentynyt.
Koska oppisi uskaltamaan kohdata ihmisiä samalla tavalla omassa elämässään muutenkin ja se parantaisi omaa minäkuvaa ja sitä omaa elämää. No, ammatti-ihmiset, miksi oletatte, että traumainen parantaa omat ongelmansa? Mihin SINUA, osaamaton ammattilainen tarvitaan?
ApTerapeutti on apuna ja ohjaa oikeaan suuntaan, mutta itse se työ pitää tehdä. Terapeutti ei voi väkisin saada muutosta aikaan, jos asiakas vastustaa sitä.
Ei näin, vai sokeuttako sinne terapeutin huoneeseen ollaan tultu tuijottamaan? Miten olisi, jos se ammatti-ihminen kartoittaisi kohdat, joissa asiakas ei tunne itseään ja käsittelisi ne?
Ap
Narsisti on aina uhri. Näin se menee. Minulla oli ahdistava lapsuus jonka olen suurin piirtein käsitellyt. Voisin minäkin vatvoa kaiken aikani vanhempieni tekemisiä ja vaatimaan heitä muuttumaan sellaisiksi ja tällaisiksi, mutta se ei vie eteenpäin. Enkä ole uhri vaan aikuinen joka ottaa vastuun omasta elämästään ja asettaa terveet rajat itsensä ja muiden välille. Ap haluaa säilyttää rajattomuuden äitinsä suhteen ja oman uhriasemansa.
Vierailija kirjoitti:
Kai tajuat, että terpeutti ei _korjaa_ sua. Se korjaaminen on ihan sun itse hoidettavissa ja oot itse vastuussa siitä. Terapeutti auttaa sua siinä matkalla, tukee, kuuntelee ja ymmärtää sekä auttaa sua oivaltamaan. Terapeutti ei oo mikään kirurgi joka fiksaa sun murtuneen jalan. Terapian tarkoitus ei oo maagisesti parantaa ja korjata. Ihmiset käy terapiassa, jotta ne voisi itse ymmärtää itseään paremmin ja parantuakseen esimerkiksi traumoista. Mutta terpeutti ei niitä traumoja sormia napsauttamalla paranna, vaan asiakkaan siinä täytyy se suurin työ tehdä.
Kyllä terapeutin pitäisi. Mistä niille maksetaan? Onpa helppoa rahaa, jos asiakas on aivan sokea asioilleen ja kaikki, mihin terapeutti pystyy, on tpi. Ihan p*skaa sellainen. Pitää ammatti-ihmisen vaatia itseltään sitä, että kykenee auttamaan!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on aina uhri. Näin se menee. Minulla oli ahdistava lapsuus jonka olen suurin piirtein käsitellyt. Voisin minäkin vatvoa kaiken aikani vanhempieni tekemisiä ja vaatimaan heitä muuttumaan sellaisiksi ja tällaisiksi, mutta se ei vie eteenpäin. Enkä ole uhri vaan aikuinen joka ottaa vastuun omasta elämästään ja asettaa terveet rajat itsensä ja muiden välille. Ap haluaa säilyttää rajattomuuden äitinsä suhteen ja oman uhriasemansa.
Missä mä vaadin äitiäni muuttumaan? Tässä ketjussa arvostelen terapeutteja. Mitä ammattitaitoa se on, jos asiakkaan, joka on täysin sokea itselleen, pitää siinä jotain tehdä? Miten?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on aina uhri. Näin se menee. Minulla oli ahdistava lapsuus jonka olen suurin piirtein käsitellyt. Voisin minäkin vatvoa kaiken aikani vanhempieni tekemisiä ja vaatimaan heitä muuttumaan sellaisiksi ja tällaisiksi, mutta se ei vie eteenpäin. Enkä ole uhri vaan aikuinen joka ottaa vastuun omasta elämästään ja asettaa terveet rajat itsensä ja muiden välille. Ap haluaa säilyttää rajattomuuden äitinsä suhteen ja oman uhriasemansa.
Ja siis narsistion aina uhri, totta kai. Mutta mitä sitten? Ei sen tajuaminenkaan narsistin ihria paranna. Jos seuraus ovat esim. ne kaiken kattavat, lukuisat sokeatpisteet uhrissa, mitkä narsisti on häneen tehnyt!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aivan naurettavaa väittää, ettei narsistivanhemman lapsen uhrin ongelmina ole nimenomaan se täysi sokeus itsessään, koska narsisti on kaikin tavoin estänyt lasta ole,asta oma itsensä! Niin on se nyt herran jesta täyttäpeetä, jos sellaisessa ammatti-ihminenkin olettaa, että se uhri parantaa itse itsensä! Ei se nyt niin mene! Jos uhria EI OSATA AUTTAA, niin mitään apua se uhri ei silloin saa ja siinä olisi terapeutinkin tajuttava edes sen verran! Mutta tajuavatko ne? Eivät tajua.
Ja siis en ainakaan itse uhrina osannut kertoa terapeutille, että mulla on sokeita pisteitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
On aivan naurettavaa väittää, ettei narsistivanhemman lapsen uhrin ongelmina ole nimenomaan se täysi sokeus itsessään, koska narsisti on kaikin tavoin estänyt lasta ole,asta oma itsensä! Niin on se nyt herran jesta täyttäpeetä, jos sellaisessa ammatti-ihminenkin olettaa, että se uhri parantaa itse itsensä! Ei se nyt niin mene! Jos uhria EI OSATA AUTTAA, niin mitään apua se uhri ei silloin saa ja siinä olisi terapeutinkin tajuttava edes sen verran! Mutta tajuavatko ne? Eivät tajua.
Ja siis en ainakaan itse uhrina osannut kertoa terapeutille, että mulla on sokeita pisteitä.
Ap
KUN EI NE OLISI SOKEITA PISTEITÄ S**TANA 🙂 JOS NE OIS NÄKYVISSÄ!!!!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on aina uhri. Näin se menee. Minulla oli ahdistava lapsuus jonka olen suurin piirtein käsitellyt. Voisin minäkin vatvoa kaiken aikani vanhempieni tekemisiä ja vaatimaan heitä muuttumaan sellaisiksi ja tällaisiksi, mutta se ei vie eteenpäin. Enkä ole uhri vaan aikuinen joka ottaa vastuun omasta elämästään ja asettaa terveet rajat itsensä ja muiden välille. Ap haluaa säilyttää rajattomuuden äitinsä suhteen ja oman uhriasemansa.
Ja siis narsistion aina uhri, totta kai. Mutta mitä sitten? Ei sen tajuaminenkaan narsistin ihria paranna. Jos seuraus ovat esim. ne kaiken kattavat, lukuisat sokeatpisteet uhrissa, mitkä narsisti on häneen tehnyt!
Ap
Ohiksena ja samanlaista kokeneena kommentoin, että ihmiset ovat erilaisia. Eri ihmisillä menee ri määrä aikaa siihen, että pystyy toipumaan siihen pisteeseen, että on ylipäätään mahdollista laittaa rajat vaikealle äidille/isälle. Minulla oli erittäin traumaattinen lapsuus (kaikkea erilaista vä kivaltaa muun muassa) ja minun kohdallani meni melkein 10 vuotta, että edistyin terapiassa tarpeeksi voidakseni jättää menneisyyden taakseni. Tuon kymmenen vuotta pääni oli sellaisessa ahdistuneessa kaaoksessa, ettei siinä pelkällä tahdonvoimalla pystynyt "ryhdistäytymään".
Viimeiset 3 vuotta oli traumaterapiaa. Sillä oli suurin merkitys toipumisessa omalla kohdallani.
Ja niiden sokeiden pisteiden tilalla on sen narsistin siihen luomaa p*skaa. Jotain, mitä uhri EI OLE, mutta uhri ei sitä tiedä, koska jos hän on narsistivanhemman uhri, hänellä ei koskaan ole ollut vapautta olla itsensä! Siinä kohdassa. Tajutkaa nyt jo s**tanan vastaanvänkyttäjät!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on aina uhri. Näin se menee. Minulla oli ahdistava lapsuus jonka olen suurin piirtein käsitellyt. Voisin minäkin vatvoa kaiken aikani vanhempieni tekemisiä ja vaatimaan heitä muuttumaan sellaisiksi ja tällaisiksi, mutta se ei vie eteenpäin. Enkä ole uhri vaan aikuinen joka ottaa vastuun omasta elämästään ja asettaa terveet rajat itsensä ja muiden välille. Ap haluaa säilyttää rajattomuuden äitinsä suhteen ja oman uhriasemansa.
Missä mä vaadin äitiäni muuttumaan? Tässä ketjussa arvostelen terapeutteja. Mitä ammattitaitoa se on, jos asiakkaan, joka on täysin sokea itselleen, pitää siinä jotain tehdä? Miten?
Ap
Tässä tapauksessa asiakas on paitsi sokea, myös kieltäytyy seuraamasta terapeuttia tarkastelemaan sokeita pisteitä. Koska asiakas on sitä mieltä että tietää itse parhaiten miten häntä pitäisi hoitaa. Esim jos terapeutti haluaa johdattaa asiakkaan kapinoimaan, asiakas on ihan että eieieiei kyllä minä tiedän ettei tämä minua paranna, minä tiedän paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on aina uhri. Näin se menee. Minulla oli ahdistava lapsuus jonka olen suurin piirtein käsitellyt. Voisin minäkin vatvoa kaiken aikani vanhempieni tekemisiä ja vaatimaan heitä muuttumaan sellaisiksi ja tällaisiksi, mutta se ei vie eteenpäin. Enkä ole uhri vaan aikuinen joka ottaa vastuun omasta elämästään ja asettaa terveet rajat itsensä ja muiden välille. Ap haluaa säilyttää rajattomuuden äitinsä suhteen ja oman uhriasemansa.
Ja siis narsistion aina uhri, totta kai. Mutta mitä sitten? Ei sen tajuaminenkaan narsistin ihria paranna. Jos seuraus ovat esim. ne kaiken kattavat, lukuisat sokeatpisteet uhrissa, mitkä narsisti on häneen tehnyt!
ApOhiksena ja samanlaista kokeneena kommentoin, että ihmiset ovat erilaisia. Eri ihmisillä menee ri määrä aikaa siihen, että pystyy toipumaan siihen pisteeseen, että on ylipäätään mahdollista laittaa rajat vaikealle äidille/isälle. Minulla oli erittäin traumaattinen lapsuus (kaikkea erilaista vä kivaltaa muun muassa) ja minun kohdallani meni melkein 10 vuotta, että edistyin terapiassa tarpeeksi voidakseni jättää menneisyyden taakseni. Tuon kymmenen vuotta pääni oli sellaisessa ahdistuneessa kaaoksessa, ettei siinä pelkällä tahdonvoimalla pystynyt "ryhdistäytymään".
Viimeiset 3 vuotta oli traumaterapiaa. Sillä oli suurin merkitys toipumisessa omalla kohdallani.
Mulla on varmaan isoin ongelma sokeus. Jos ehkä kuulenkin oman ääneni jossain kohdassa, sillä ei ole voimaa. Ei lainkaan.
Eli tiedän kyllä, että teen sisintäni vastaan, mutta sismmässäni ei ole yhtään voimaa uskoa mihinkään muuhun, kuin pinnalla olevaan reagointiin, joka on reagointimalli, mikä syntyi noin 3-vuotiaana. Tämä synnyttää häpeää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja niiden sokeiden pisteiden tilalla on sen narsistin siihen luomaa p*skaa. Jotain, mitä uhri EI OLE, mutta uhri ei sitä tiedä, koska jos hän on narsistivanhemman uhri, hänellä ei koskaan ole ollut vapautta olla itsensä! Siinä kohdassa. Tajutkaa nyt jo s**tanan vastaanvänkyttäjät!
Ap
Minä ymmärrän, mitä tarkoitat. Sen ymmärtää jokainen, joka on kasvanut samanlaisissa olosuhteissa. Lapsen oma identiteetti ei pääse kasvamaan ollenkaan samalla tavalla tuossa tilanteessa verrattuna siihen, että on tasapainoinen ja onnellinen, rakastava lapsuus. Kesken jäänyt identiteetti on täynnä noita mainitsemiasi sokeita pisteitä, eikä niille pysty tekemään omin voimin mitään, koska niitä varten ei ole lapsuudessa kehittynyt riittäviä psyykkisiä työkaluja.
Ymmärrän, että olet vihainen. Minäkin olin aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on aina uhri. Näin se menee. Minulla oli ahdistava lapsuus jonka olen suurin piirtein käsitellyt. Voisin minäkin vatvoa kaiken aikani vanhempieni tekemisiä ja vaatimaan heitä muuttumaan sellaisiksi ja tällaisiksi, mutta se ei vie eteenpäin. Enkä ole uhri vaan aikuinen joka ottaa vastuun omasta elämästään ja asettaa terveet rajat itsensä ja muiden välille. Ap haluaa säilyttää rajattomuuden äitinsä suhteen ja oman uhriasemansa.
Missä mä vaadin äitiäni muuttumaan? Tässä ketjussa arvostelen terapeutteja. Mitä ammattitaitoa se on, jos asiakkaan, joka on täysin sokea itselleen, pitää siinä jotain tehdä? Miten?
ApTässä tapauksessa asiakas on paitsi sokea, myös kieltäytyy seuraamasta terapeuttia tarkastelemaan sokeita pisteitä. Koska asiakas on sitä mieltä että tietää itse parhaiten miten häntä pitäisi hoitaa. Esim jos terapeutti haluaa johdattaa asiakkaan kapinoimaan, asiakas on ihan että eieieiei kyllä minä tiedän ettei tämä minua paranna, minä tiedän paremmin.
Eeee...... jos terapeutti OIKEASTI hoitaisi sokeita pisteitäni, se kävisi minulle kyllä selväksi, että hän on a) löytnyt sokean pisteeni ja b) hoitaa sitä.
Mutta ei ne näin ole ikinä toimineet.
Sokean pisteen hoito ei ole sitä, että asiakas on edelleen sokea sille, että hänestä löytyy sokea piste :) Terapeutin olisi ainakin syytä kysyä, että oletko koskaan ajatellut, että sisäinen äänesi ansaitsee enemmän voimaa ja että voi olla, että sinulla on tässä siksi ristiriita, että kyseessä on ns sokea piste, jossa narsistisi määräilee miten sinun persoonasi reagoi?
Eivät ole tehneet tai puhuneet mitään tällaista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja niiden sokeiden pisteiden tilalla on sen narsistin siihen luomaa p*skaa. Jotain, mitä uhri EI OLE, mutta uhri ei sitä tiedä, koska jos hän on narsistivanhemman uhri, hänellä ei koskaan ole ollut vapautta olla itsensä! Siinä kohdassa. Tajutkaa nyt jo s**tanan vastaanvänkyttäjät!
ApMinä ymmärrän, mitä tarkoitat. Sen ymmärtää jokainen, joka on kasvanut samanlaisissa olosuhteissa. Lapsen oma identiteetti ei pääse kasvamaan ollenkaan samalla tavalla tuossa tilanteessa verrattuna siihen, että on tasapainoinen ja onnellinen, rakastava lapsuus. Kesken jäänyt identiteetti on täynnä noita mainitsemiasi sokeita pisteitä, eikä niille pysty tekemään omin voimin mitään, koska niitä varten ei ole lapsuudessa kehittynyt riittäviä psyykkisiä työkaluja.
Ymmärrän, että olet vihainen. Minäkin olin aikoinaan.
Aaaah, ihanaa, kohtalotoveri!!!!!
🙂😢😊 jos ois ilosta itkevä hymiö, laittaisin sen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on aina uhri. Näin se menee. Minulla oli ahdistava lapsuus jonka olen suurin piirtein käsitellyt. Voisin minäkin vatvoa kaiken aikani vanhempieni tekemisiä ja vaatimaan heitä muuttumaan sellaisiksi ja tällaisiksi, mutta se ei vie eteenpäin. Enkä ole uhri vaan aikuinen joka ottaa vastuun omasta elämästään ja asettaa terveet rajat itsensä ja muiden välille. Ap haluaa säilyttää rajattomuuden äitinsä suhteen ja oman uhriasemansa.
Ja siis narsistion aina uhri, totta kai. Mutta mitä sitten? Ei sen tajuaminenkaan narsistin ihria paranna. Jos seuraus ovat esim. ne kaiken kattavat, lukuisat sokeatpisteet uhrissa, mitkä narsisti on häneen tehnyt!
ApOhiksena ja samanlaista kokeneena kommentoin, että ihmiset ovat erilaisia. Eri ihmisillä menee ri määrä aikaa siihen, että pystyy toipumaan siihen pisteeseen, että on ylipäätään mahdollista laittaa rajat vaikealle äidille/isälle. Minulla oli erittäin traumaattinen lapsuus (kaikkea erilaista vä kivaltaa muun muassa) ja minun kohdallani meni melkein 10 vuotta, että edistyin terapiassa tarpeeksi voidakseni jättää menneisyyden taakseni. Tuon kymmenen vuotta pääni oli sellaisessa ahdistuneessa kaaoksessa, ettei siinä pelkällä tahdonvoimalla pystynyt "ryhdistäytymään".
Viimeiset 3 vuotta oli traumaterapiaa. Sillä oli suurin merkitys toipumisessa omalla kohdallani.Mulla on varmaan isoin ongelma sokeus. Jos ehkä kuulenkin oman ääneni jossain kohdassa, sillä ei ole voimaa. Ei lainkaan.
Eli tiedän kyllä, että teen sisintäni vastaan, mutta sismmässäni ei ole yhtään voimaa uskoa mihinkään muuhun, kuin pinnalla olevaan reagointiin, joka on reagointimalli, mikä syntyi noin 3-vuotiaana. Tämä synnyttää häpeää.
Ap
Mulle tulee tästä sun kommentista sellainen olo, että osaat oikein hyvin ilmaista, mitkä ongelmasi ovat ja mitkä tekijät estävät eteenpäin pääsemisen. Mielestäni ei ole kyse siitä, että olisit "huono potilas". Mielestäni tarvitset sinulle paremmin sopivan terapeutin, ihmisen joka osaa lukea sinua, rauhoittaa ajatuksiasi kun olet vihainen ja ahdistunut, osaa kuunnella ja auttaa.
Minunkin piti kokeilla ihan tolkuttoman monta terapeuttia ennen kuin sopiva löytyi. Ne huonot vaihtoehdot ovat varmasti hyviä vaihtoehtoja toisenluonteisille potilaille, mutta minua he eivät olisi pystyneet auttamaan.
Terapeutti on apuna ja ohjaa oikeaan suuntaan, mutta itse se työ pitää tehdä. Terapeutti ei voi väkisin saada muutosta aikaan, jos asiakas vastustaa sitä.