On asioita, joita ei voi terapiassa käsitellä
Esim. viha tunteesta, ettei terapeutti tee mitään auttaakseen. Tai tunteesta, että terapeutti ei ymmärrä. Terapeutti saattaa sanoa, että terapiaa pitää vain jatkaa, mutta ei pääse asiakkaan vihantuntemuksiin kiinnieikä saa häntä ilmaisemaan niitä, TAI terapeutti saattaa sanoa, että terapian voi lopettaa, jos ei se auta. Kummastakin on kokemusta.
Tosin kun vihjailin, ettei terapia auta, en sanonut, että olen siksi tavallaan vihainen. Eli en ajattele, että terapeutti on vihastani vastuussa, mutta ajattelen kyllä, että hän on syyllinen sen käsittelemiättömyyteen ja siihen, että mulla on vihaa, jota hän ei osaa kaivaa esille.
Asiakkaan vastuu on siinä, että on mennyt terapiaan. Sen jälkeen vastuu on terapeutilla saada asiakas kykenemään käsittelemään asioita. Jos tämä ei olisi terapeutin vastuulla, hän olisi täysin turha ihminen siinä prosessissa, eikä saisi vastaanottaa asiakastaan ja vain rahastaa.
Jos ottaisin vastuun itsestäni sanoisin sille terapeutille todella hävyttömästi. Ja siitä hänen pitäisi ymmärtää, mitä apua tarvitsen. Näin se asia on.
Kommentit (269)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kupletin juoni oli se että ap vaati, että terapian seurauksena hänen äitinsä kehuisi ap:ta tämän ideasta maalata teininä seinät mustiksi, vaikka ap:n äiti ei yhtään tykännyt ideasta. Muuten ap ei voisi mitenkään parantua.
Terapeutin idea oli saada ap näkemään, ettei ap:n äidin mielipide ole määräävä tekijä seinän värin valinnassa ja että ap voi aikuisena päättää seiniensä värit ihan itse ilman äidin hyväksyntää. Edellä mainittu kapina siis.
Ap:n reaktio, vaihdan terapeuttia koska terapeutti on ihan surkee.
Ei ollut näin, olet käsittänyt asian omalla tavallasi ja väärin. Sanoin äidille siksi, että maalaan seinäni kotona siis asuessani (oman huoneeni siis!) mustiksi, koska olin kypsynyt äitini minun elämääni koskevaan loputtomaan KONTROLLOINTIIN.
Mutta äitini jatkoi sitä tuossakin, eli ei sanonut, jotta voisin voida edes vähän paremmin, että maalaa vaan.
Ap
Ja tässäkään terapeutti ei keskittynyt minun kokemukseeni siis että ois tajunnut, että halusin mitä tahansa voidakseni paremmin, vaan ehdotti, että olisin maalannutvain.
Vaikka se, mitä mä toivoin, oli se, että äitini tahtoisi nähdä asioita, joista mä voisin paremmin ja sallisi ne mulle.
Terapeutin ois pitänyt nähdä tämä kuvio ja auttaa siitä irti. Mutta ei osannut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mie tiiän mitä sinun pitäis tehä. Mee hiihtämään. Se on parasta.
Nyt ei voi, kun mun kello sanoo, että liikunta on ollut ylikuormittavaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kupletin juoni oli se että ap vaati, että terapian seurauksena hänen äitinsä kehuisi ap:ta tämän ideasta maalata teininä seinät mustiksi, vaikka ap:n äiti ei yhtään tykännyt ideasta. Muuten ap ei voisi mitenkään parantua.
Terapeutin idea oli saada ap näkemään, ettei ap:n äidin mielipide ole määräävä tekijä seinän värin valinnassa ja että ap voi aikuisena päättää seiniensä värit ihan itse ilman äidin hyväksyntää. Edellä mainittu kapina siis.
Ap:n reaktio, vaihdan terapeuttia koska terapeutti on ihan surkee.
Ei ollut näin, olet käsittänyt asian omalla tavallasi ja väärin. Sanoin äidille siksi, että maalaan seinäni kotona siis asuessani (oman huoneeni siis!) mustiksi, koska olin kypsynyt äitini minun elämääni koskevaan loputtomaan KONTROLLOINTIIN.
Mutta äitini jatkoi sitä tuossakin, eli ei sanonut, jotta voisin voida edes vähän paremmin, että maalaa vaan.
Ap
Tässäkin taas on täysin normaalia olla haluamatta että teini maalaa huoneen seinät mustiksi. Vaadit äidiltäsi mahdottomia. Ja terapeutti yritti katkaista tätä minkä ympärillä elämäsi pyörii eli äitisi vatvomista. Hän halusi johdattaa sinut murrosikään pois lapsuudesta ja kapinoimaan äitiäsi vastaan. Kuten itsekin tuolla kirjoitit etyä hän ehdotti sinulle kapinaa. Mutta sinä kieltäydyt kasvamasta lapsesta teiniksi ja aikuiseksi ja vaihdat terapeuttia.
Vielä siitä mustasta hu9neesta, eli jos olisin tehnyt niin kuin terapeutti ehdotti, olisi narsistinen äitini saanut siitä taas yhden syyn naurekella minulle ja pitää pilkkanaan. Eli jos ilkeästi ajatellaan, niin hän olisi narsistisena saanut taas uhrin toimimaan niin, että voi itse katsella minua pitkin nenänvarttaan ja pilkata.
Kun siis ilmeisesti itsekin jollain tasolla tajusi, että on huolissaan minusta. Niin sen sijaan, että osaisi tukea ja olla hyvä jatkaa sitä pahaa, mikä minut saikin voimaan pahoin. Mutta pelastaa itsensä siitä syyllistymästä, koska ”mähän siinä olin ihan mahdoton ja naurettava”.
Näin tekee narsistinen vanhempi.
Missä ammattiauttajan apu uhrille?
Ap
Kaverini terapeutti rohkaisi häntä tekemään asioita, jotka lopulta johtivat hänen kuolemaansa.
Ensin irtiotto parisuhteesta-> avioero -> epätoivoinen uuden puolison etsintä (kesto 10 vuotta) -> talousasioiden sotkeminen -> asunnottomuus -> työttömyys hyvästä vakityöpaikasta -> luottotietojen menetys -> parin etsintä kiihtyy, päihdeongelmat -> fyysinen sairaus -> kuolema.
Taisi terapeutti olla kade keskiluokkaiselle elämälle keskustan kivitalossa, kauneudelle ja akateemiselle menestykselle, jolle vertaista saa hakea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kupletin juoni oli se että ap vaati, että terapian seurauksena hänen äitinsä kehuisi ap:ta tämän ideasta maalata teininä seinät mustiksi, vaikka ap:n äiti ei yhtään tykännyt ideasta. Muuten ap ei voisi mitenkään parantua.
Terapeutin idea oli saada ap näkemään, ettei ap:n äidin mielipide ole määräävä tekijä seinän värin valinnassa ja että ap voi aikuisena päättää seiniensä värit ihan itse ilman äidin hyväksyntää. Edellä mainittu kapina siis.
Ap:n reaktio, vaihdan terapeuttia koska terapeutti on ihan surkee.
Ei ollut näin, olet käsittänyt asian omalla tavallasi ja väärin. Sanoin äidille siksi, että maalaan seinäni kotona siis asuessani (oman huoneeni siis!) mustiksi, koska olin kypsynyt äitini minun elämääni koskevaan loputtomaan KONTROLLOINTIIN.
Mutta äitini jatkoi sitä tuossakin, eli ei sanonut, jotta voisin voida edes vähän paremmin, että maalaa vaan.
ApTässäkin taas on täysin normaalia olla haluamatta että teini maalaa huoneen seinät mustiksi. Vaadit äidiltäsi mahdottomia. Ja terapeutti yritti katkaista tätä minkä ympärillä elämäsi pyörii eli äitisi vatvomista. Hän halusi johdattaa sinut murrosikään pois lapsuudesta ja kapinoimaan äitiäsi vastaan. Kuten itsekin tuolla kirjoitit etyä hän ehdotti sinulle kapinaa. Mutta sinä kieltäydyt kasvamasta lapsesta teiniksi ja aikuiseksi ja vaihdat terapeuttia.
Joo, niin onkin, mutta ensinnäkin syy siihen oli minun pahoinvointini ja en salannut sitä äidiltäni. Kenties lapsestaan VÄLITTÄVÄ äiti olisi kysynyt, että ei mustiksi, mutta haluaisitko maalata ne jonkin muun värisiksi (olivat valkoiset)? Ihan vain lastaan TUKEAKSEEN.
SIITÄ OLI KYSYMYS.
Ja siis kerroin joskus tämän episodin syyksi tosiaan sille, että ensimmäinen terapiani, johon menin vasta noin 5-6 vuotta tuon tapauksen jälkeen, ei ollut avuksi niin kuin olisin tarvinnut, ja siksi lopetin sen.
Niin joku palstalainen vieläkin jaksaa jankuttaa, että koska lopetin sen terapian, en ole nyt saanut apua. (Kävin sitä siis 6 vuotta, eli sinnikkyyden puutteesta ei ainakaan voida syyttää) Se on ihan bull shittiä se.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kupletin juoni oli se että ap vaati, että terapian seurauksena hänen äitinsä kehuisi ap:ta tämän ideasta maalata teininä seinät mustiksi, vaikka ap:n äiti ei yhtään tykännyt ideasta. Muuten ap ei voisi mitenkään parantua.
Terapeutin idea oli saada ap näkemään, ettei ap:n äidin mielipide ole määräävä tekijä seinän värin valinnassa ja että ap voi aikuisena päättää seiniensä värit ihan itse ilman äidin hyväksyntää. Edellä mainittu kapina siis.
Ap:n reaktio, vaihdan terapeuttia koska terapeutti on ihan surkee.
Ei ollut näin, olet käsittänyt asian omalla tavallasi ja väärin. Sanoin äidille siksi, että maalaan seinäni kotona siis asuessani (oman huoneeni siis!) mustiksi, koska olin kypsynyt äitini minun elämääni koskevaan loputtomaan KONTROLLOINTIIN.
Mutta äitini jatkoi sitä tuossakin, eli ei sanonut, jotta voisin voida edes vähän paremmin, että maalaa vaan.
ApTässäkin taas on täysin normaalia olla haluamatta että teini maalaa huoneen seinät mustiksi. Vaadit äidiltäsi mahdottomia. Ja terapeutti yritti katkaista tätä minkä ympärillä elämäsi pyörii eli äitisi vatvomista. Hän halusi johdattaa sinut murrosikään pois lapsuudesta ja kapinoimaan äitiäsi vastaan. Kuten itsekin tuolla kirjoitit etyä hän ehdotti sinulle kapinaa. Mutta sinä kieltäydyt kasvamasta lapsesta teiniksi ja aikuiseksi ja vaihdat terapeuttia .
Jos kypsyyttä mitataan, niin mä vannon, että olen sua aikuisempi ja kypsempi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vielä siitä mustasta hu9neesta, eli jos olisin tehnyt niin kuin terapeutti ehdotti, olisi narsistinen äitini saanut siitä taas yhden syyn naurekella minulle ja pitää pilkkanaan. Eli jos ilkeästi ajatellaan, niin hän olisi narsistisena saanut taas uhrin toimimaan niin, että voi itse katsella minua pitkin nenänvarttaan ja pilkata.
Kun siis ilmeisesti itsekin jollain tasolla tajusi, että on huolissaan minusta. Niin sen sijaan, että osaisi tukea ja olla hyvä jatkaa sitä pahaa, mikä minut saikin voimaan pahoin. Mutta pelastaa itsensä siitä syyllistymästä, koska ”mähän siinä olin ihan mahdoton ja naurettava”.
Näin tekee narsistinen vanhempi.
Missä ammattiauttajan apu uhrille?
Ap
Ratkaisu ei ole muuttaa äitiäsi toiseksi ihmiseksi ja vatvoa loputtomiin vuosikymmeniä vanhoja tapahtumia, vaan johdatella sinut aikuisten maailmaan jossa on ihan sama mitkä äitisi mielipiteet ovat.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini terapeutti rohkaisi häntä tekemään asioita, jotka lopulta johtivat hänen kuolemaansa.
Ensin irtiotto parisuhteesta-> avioero -> epätoivoinen uuden puolison etsintä (kesto 10 vuotta) -> talousasioiden sotkeminen -> asunnottomuus -> työttömyys hyvästä vakityöpaikasta -> luottotietojen menetys -> parin etsintä kiihtyy, päihdeongelmat -> fyysinen sairaus -> kuolema.
Taisi terapeutti olla kade keskiluokkaiselle elämälle keskustan kivitalossa, kauneudelle ja akateemiselle menestykselle, jolle vertaista saa hakea.
Myöhemmin hän katui näitä avioeroon johtaneita tempauksia eikä itsekään ymmärtänyt, mitä siinä oikein tapahtui. Nousujohteinen ura ja elämä ajautui terapeutin manipulatiivisen kannustuksen johdosta täydelliseen kaaokseen.
On tukea ja ”tukea”.
Mutta mielenkiinnolla odotan jatkokeskustelujamme asiasta psykiatrini kanssa. Haluaisin kuulla hänen mielipiteensä siitä, että terapeutti sanoisi kesken tuollaisen asian käsilläolemisen, että ”aika loppui”, koska mä kuolisin siihen paikkaan, kun asia jäisi auki ihan kuin ois just ajanut ystävänsä päälle autolla (siis vahingossa) ja ennen kuin ehtisi nousta autosta joku sanois, että aika loppui ja olisi pakko palata vaikka työpaikalle. Pääsisit kahden viikon päästä näkemään kaveria seuraavan kerran.
Ap
Vierailija kirjoitti:
"ei pääse asiakkaan vihantuntemuksiin kiinnieikä saa häntä ilmaisemaan niitä"
myöhemmin...
"Jos asiakas on siis erittäin motivoitunut saamaan apua, muttei saa.
Ap"
Et kuullosta ihan sieltä motivoituneimmasta päästä olevalta :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä siitä mustasta hu9neesta, eli jos olisin tehnyt niin kuin terapeutti ehdotti, olisi narsistinen äitini saanut siitä taas yhden syyn naurekella minulle ja pitää pilkkanaan. Eli jos ilkeästi ajatellaan, niin hän olisi narsistisena saanut taas uhrin toimimaan niin, että voi itse katsella minua pitkin nenänvarttaan ja pilkata.
Kun siis ilmeisesti itsekin jollain tasolla tajusi, että on huolissaan minusta. Niin sen sijaan, että osaisi tukea ja olla hyvä jatkaa sitä pahaa, mikä minut saikin voimaan pahoin. Mutta pelastaa itsensä siitä syyllistymästä, koska ”mähän siinä olin ihan mahdoton ja naurettava”.
Näin tekee narsistinen vanhempi.
Missä ammattiauttajan apu uhrille?
ApRatkaisu ei ole muuttaa äitiäsi toiseksi ihmiseksi ja vatvoa loputtomiin vuosikymmeniä vanhoja tapahtumia, vaan johdatella sinut aikuisten maailmaan jossa on ihan sama mitkä äitisi mielipiteet ovat.
Mä en näkisi ihan aikuiseksi sellaista suhtautumista, että ”on aivan sama” mitkä äitini mielipiteet ovat. Aikuista suhtautumista olisi se, etteivät ne vaikuta itseen, mutta että asia ei todellakaan ole ”aivan sama” ja ihmetys siitä, miten kukaan on voinut koskaan kohdella omaa lastaan olisi edelleen läsnä ja myös huoli ja suru siitä, että miten pahoin sellainen ihminen mahtaakaan voida. Ja näidenkin käsittely, erityisesti surun. On todella lapsellista nakella niskojaan, kuten sä teet. Se osoittaa, että trauman siemen on edelleen sinussa 🙂 Pieni uhri.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mie tiiän mitä sinun pitäis tehä. Mee hiihtämään. Se on parasta.
Nyt ei voi, kun mun kello sanoo, että liikunta on ollut ylikuormittavaa.
Ap
No voi sentään. Mitenkäs sitten jooga? Mie oon kuullu että yin jooga on semmosta hermoja rauhoittavaa.
yyyyyyyyyyyyyyy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"ei pääse asiakkaan vihantuntemuksiin kiinnieikä saa häntä ilmaisemaan niitä"
myöhemmin...
"Jos asiakas on siis erittäin motivoitunut saamaan apua, muttei saa.
Ap"Et kuullosta ihan sieltä motivoituneimmasta päästä olevalta :D
Olen kyllä, miksi muuten kirjoittaisin aiheesta näin usein? Jos ei motivoisi, en miettisi näitä. Mutta eihän kenenkään kannata paskaa käydä terapiassa jauhamassa. Ja siis joo, en uskalla sanoa, että on minusta terapeutin keinojen puutetta, etten edisty, mutta se onkin osa ongelmaani, ei tahallista. Tai siis sen pelkkä sanominen ei auttaisi minua, vaan siihen pitää saada se tunnepuoli mukaan ehdottomasti. Järjellä epäilen terapeutin syyttämistä. Mutta tunteista on kysymys.
Ja kun siis fakta on, että he eivät ole auttaneet minua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
yyyyyyyyyyyyyyy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"ei pääse asiakkaan vihantuntemuksiin kiinnieikä saa häntä ilmaisemaan niitä"
myöhemmin...
"Jos asiakas on siis erittäin motivoitunut saamaan apua, muttei saa.
Ap"Et kuullosta ihan sieltä motivoituneimmasta päästä olevalta :D
Olen kyllä, miksi muuten kirjoittaisin aiheesta näin usein? Jos ei motivoisi, en miettisi näitä. Mutta eihän kenenkään kannata paskaa käydä terapiassa jauhamassa. Ja siis joo, en uskalla sanoa, että on minusta terapeutin keinojen puutetta, etten edisty, mutta se onkin osa ongelmaani, ei tahallista. Tai siis sen pelkkä sanominen ei auttaisi minua, vaan siihen pitää saada se tunnepuoli mukaan ehdottomasti. Järjellä epäilen terapeutin syyttämistä. Mutta tunteista on kysymys.
Ja kun siis fakta on, että he eivät ole auttaneet minua.
Ap
Ja siis myös se, että koen, ettei minun sen takia kannata mennä terapiaan, vaikka tarvitsen apua ja että tämä ristitiita v*tuttaa minua aivan kympillä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mie tiiän mitä sinun pitäis tehä. Mee hiihtämään. Se on parasta.
Nyt ei voi, kun mun kello sanoo, että liikunta on ollut ylikuormittavaa.
ApNo voi sentään. Mitenkäs sitten jooga? Mie oon kuullu että yin jooga on semmosta hermoja rauhoittavaa.
No tää palstailuhan rauhoittaa samalla lailla tai siis paljon enemmänkin.
Ap
Miten olisi traumaterapiaan erikoistunut terapeutti. Heillä on mahdollisuudet auttaa tilaiteissa, joissa taustalla on nimenomaan trauma. Paljon paremmat kuin ihan tavallisilla psykoterapeuteilla, joilla ei ole kokemusta trauman käsittelystä.
https://anna.fi/hyvinvointi/liikunta/matala-asteinen-tulehdus-kuriin-yi…
Tuossa on juttua yin joogasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yyyyyyyyyyyyyyy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"ei pääse asiakkaan vihantuntemuksiin kiinnieikä saa häntä ilmaisemaan niitä"
myöhemmin...
"Jos asiakas on siis erittäin motivoitunut saamaan apua, muttei saa.
Ap"Et kuullosta ihan sieltä motivoituneimmasta päästä olevalta :D
Olen kyllä, miksi muuten kirjoittaisin aiheesta näin usein? Jos ei motivoisi, en miettisi näitä. Mutta eihän kenenkään kannata paskaa käydä terapiassa jauhamassa. Ja siis joo, en uskalla sanoa, että on minusta terapeutin keinojen puutetta, etten edisty, mutta se onkin osa ongelmaani, ei tahallista. Tai siis sen pelkkä sanominen ei auttaisi minua, vaan siihen pitää saada se tunnepuoli mukaan ehdottomasti. Järjellä epäilen terapeutin syyttämistä. Mutta tunteista on kysymys.
Ja kun siis fakta on, että he eivät ole auttaneet minua.
ApJa siis myös se, että koen, ettei minun sen takia kannata mennä terapiaan, vaikka tarvitsen apua ja että tämä ristitiita v*tuttaa minua aivan kympillä.
Ap
Eli haluan löytää minua auttavan hoitomuodon totta kai ja se, että psykiatri näkee asian samoin on aivan mahtavaa! Eikä luovuta! Vihdoinkin jonkun mielestä mua pitää auttaa!!!
Ap
Ei ollut näin, olet käsittänyt asian omalla tavallasi ja väärin. Sanoin äidille siksi, että maalaan seinäni kotona siis asuessani (oman huoneeni siis!) mustiksi, koska olin kypsynyt äitini minun elämääni koskevaan loputtomaan KONTROLLOINTIIN.
Mutta äitini jatkoi sitä tuossakin, eli ei sanonut, jotta voisin voida edes vähän paremmin, että maalaa vaan.
Ap