On asioita, joita ei voi terapiassa käsitellä

Sokeiden pisteiden kanssa eläminen on kauheaa. Etenkin lasten kanssa.

Ap

Siehän oot kuitenkin semmoisella tekemisen tasolla kun et alistu, vaan etsit itsellesi parempaa ja toimivampaa elämää. Jotkut lamaantuu eikä pääse ollenkaan eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on aina uhri. Näin se menee. Minulla oli ahdistava lapsuus jonka olen suurin piirtein käsitellyt. Voisin minäkin vatvoa kaiken aikani vanhempieni tekemisiä ja vaatimaan heitä muuttumaan sellaisiksi ja tällaisiksi, mutta se ei vie eteenpäin. Enkä ole uhri vaan aikuinen joka ottaa vastuun omasta elämästään ja asettaa terveet rajat itsensä ja muiden välille. Ap haluaa säilyttää rajattomuuden äitinsä suhteen ja oman uhriasemansa.

Missä mä vaadin äitiäni muuttumaan? Tässä ketjussa arvostelen terapeutteja. Mitä ammattitaitoa se on, jos asiakkaan, joka on täysin sokea itselleen, pitää siinä jotain tehdä? Miten?

Ap

Tässä tapauksessa asiakas on paitsi sokea, myös kieltäytyy seuraamasta terapeuttia tarkastelemaan sokeita pisteitä. Koska asiakas on sitä mieltä että tietää itse parhaiten miten häntä pitäisi hoitaa. Esim jos terapeutti haluaa johdattaa asiakkaan kapinoimaan, asiakas on ihan että eieieiei kyllä minä tiedän ettei tämä minua paranna, minä tiedän paremmin.

Eeee...... jos terapeutti OIKEASTI hoitaisi sokeita pisteitäni, se kävisi minulle kyllä selväksi, että hän on a) löytnyt sokean pisteeni ja b) hoitaa sitä.

Mutta ei ne näin ole ikinä toimineet.

Sokean pisteen hoito ei ole sitä, että asiakas on edelleen sokea sille, että hänestä löytyy sokea piste :) Terapeutin olisi ainakin syytä kysyä, että oletko koskaan ajatellut, että sisäinen äänesi ansaitsee enemmän voimaa ja että voi olla, että sinulla on tässä siksi ristiriita, että kyseessä on ns sokea piste, jossa narsistisi määräilee miten sinun persoonasi reagoi?

Eivät ole tehneet tai puhuneet mitään tällaista.

Ap

Sokeissa pisteissä on se että ne ovat kipeitä. Ei ihmiset halua mennä niitä kohti kuin pakon edessä. Ap:kin todennäköisesti tekee kaikkensa vältelläkseen niitä. Esim. yksi tällainen on sen myöntäminen ettei olekaan omnipotentti psykoterapianero ja terapeutteja parempi asiantuntija, vaan että pitäisi yrittää luottaa siihen terapeuttiin ja myöntää ettei tiedäkään itse parhaiten. Sen myöntäminen varmasti sattuu jos on perustanut kymmenen vuoden epäonnistuneen terapian sille että vika on aina terapeuttien huonoudessa.

Mutta myös suhteessa ystäviin. Olen saanut pettyä todella monet kerrat, kun minua ei ole tajuttu ja koen, että minua on arvosteltu sokeiden pisteitteni kohdilla. En ole mitenkään voinut sanoa, etten mahda niille mitään, koska sitä pidetään ilkeänä vastuunapkoiluna. En välitä yhdestäkään sellaisesta niin suhtautuneesta ihmisestä, kunhan paranen, vaan menen tökkimään heitä kaikkiin heidän ikäviin pisteisiinsä sitten hyvällä itsetunnollani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on aina uhri. Näin se menee. Minulla oli ahdistava lapsuus jonka olen suurin piirtein käsitellyt. Voisin minäkin vatvoa kaiken aikani vanhempieni tekemisiä ja vaatimaan heitä muuttumaan sellaisiksi ja tällaisiksi, mutta se ei vie eteenpäin. Enkä ole uhri vaan aikuinen joka ottaa vastuun omasta elämästään ja asettaa terveet rajat itsensä ja muiden välille. Ap haluaa säilyttää rajattomuuden äitinsä suhteen ja oman uhriasemansa.

Missä mä vaadin äitiäni muuttumaan? Tässä ketjussa arvostelen terapeutteja. Mitä ammattitaitoa se on, jos asiakkaan, joka on täysin sokea itselleen, pitää siinä jotain tehdä? Miten?

Ap

Tässä tapauksessa asiakas on paitsi sokea, myös kieltäytyy seuraamasta terapeuttia tarkastelemaan sokeita pisteitä. Koska asiakas on sitä mieltä että tietää itse parhaiten miten häntä pitäisi hoitaa. Esim jos terapeutti haluaa johdattaa asiakkaan kapinoimaan, asiakas on ihan että eieieiei kyllä minä tiedän ettei tämä minua paranna, minä tiedän paremmin.

Eeee...... jos terapeutti OIKEASTI hoitaisi sokeita pisteitäni, se kävisi minulle kyllä selväksi, että hän on a) löytnyt sokean pisteeni ja b) hoitaa sitä.

Mutta ei ne näin ole ikinä toimineet.

Sokean pisteen hoito ei ole sitä, että asiakas on edelleen sokea sille, että hänestä löytyy sokea piste :) Terapeutin olisi ainakin syytä kysyä, että oletko koskaan ajatellut, että sisäinen äänesi ansaitsee enemmän voimaa ja että voi olla, että sinulla on tässä siksi ristiriita, että kyseessä on ns sokea piste, jossa narsistisi määräilee miten sinun persoonasi reagoi?

Eivät ole tehneet tai puhuneet mitään tällaista.

Ap

Sokeissa pisteissä on se että ne ovat kipeitä. Ei ihmiset halua mennä niitä kohti kuin pakon edessä. Ap:kin todennäköisesti tekee kaikkensa vältelläkseen niitä. Esim. yksi tällainen on sen myöntäminen ettei olekaan omnipotentti psykoterapianero ja terapeutteja parempi asiantuntija, vaan että pitäisi yrittää luottaa siihen terapeuttiin ja myöntää ettei tiedäkään itse parhaiten. Sen myöntäminen varmasti sattuu jos on perustanut kymmenen vuoden epäonnistuneen terapian sille että vika on aina terapeuttien huonoudessa.

Kyllä mä ne haluaisin ratkaista ja parantaa. Et tunnu tajuavan, että sellaisista kärsiminen day in day out on paljon pahempaa, kuin mikään todellissutrippi ja todellisuuteen pääseminen. Minulla ei ainakaan ole mitään pelättävää tai siis hävettävää.

Jos pelättävää onkin, niin se liittyy siihen, että sokean pisteen on synnyttänyt aiku8nen, 5-kertaa itseäni kookkaampi vihainen ihminen, jonka tehtävä olisi suojella minua ja tehnyt minusta siinä pisteessä paholaisen.

Mutta en mä sellaistakaan pelkää. Koska totuus on se, että sellainen ihminen oli itse sokea itselleen oleva raukka, joka ikävä kyllä sai minut lapsekseen.

Ap

Se on semmosta aaltoliikettä tuo toipuminen. Sitä vaan pitää jaksaa. Mut kyllä siihen välillä turhautuu, kun tuntuu ettei asiat etene tarpeeksi nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on aina uhri. Näin se menee. Minulla oli ahdistava lapsuus jonka olen suurin piirtein käsitellyt. Voisin minäkin vatvoa kaiken aikani vanhempieni tekemisiä ja vaatimaan heitä muuttumaan sellaisiksi ja tällaisiksi, mutta se ei vie eteenpäin. Enkä ole uhri vaan aikuinen joka ottaa vastuun omasta elämästään ja asettaa terveet rajat itsensä ja muiden välille. Ap haluaa säilyttää rajattomuuden äitinsä suhteen ja oman uhriasemansa.

Missä mä vaadin äitiäni muuttumaan? Tässä ketjussa arvostelen terapeutteja. Mitä ammattitaitoa se on, jos asiakkaan, joka on täysin sokea itselleen, pitää siinä jotain tehdä? Miten?

Ap

Tässä tapauksessa asiakas on paitsi sokea, myös kieltäytyy seuraamasta terapeuttia tarkastelemaan sokeita pisteitä. Koska asiakas on sitä mieltä että tietää itse parhaiten miten häntä pitäisi hoitaa. Esim jos terapeutti haluaa johdattaa asiakkaan kapinoimaan, asiakas on ihan että eieieiei kyllä minä tiedän ettei tämä minua paranna, minä tiedän paremmin.

Eeee...... jos terapeutti OIKEASTI hoitaisi sokeita pisteitäni, se kävisi minulle kyllä selväksi, että hän on a) löytnyt sokean pisteeni ja b) hoitaa sitä.

Mutta ei ne näin ole ikinä toimineet.

Sokean pisteen hoito ei ole sitä, että asiakas on edelleen sokea sille, että hänestä löytyy sokea piste :) Terapeutin olisi ainakin syytä kysyä, että oletko koskaan ajatellut, että sisäinen äänesi ansaitsee enemmän voimaa ja että voi olla, että sinulla on tässä siksi ristiriita, että kyseessä on ns sokea piste, jossa narsistisi määräilee miten sinun persoonasi reagoi?

Eivät ole tehneet tai puhuneet mitään tällaista.

Ap

Sokeissa pisteissä on se että ne ovat kipeitä. Ei ihmiset halua mennä niitä kohti kuin pakon edessä. Ap:kin todennäköisesti tekee kaikkensa vältelläkseen niitä. Esim. yksi tällainen on sen myöntäminen ettei olekaan omnipotentti psykoterapianero ja terapeutteja parempi asiantuntija, vaan että pitäisi yrittää luottaa siihen terapeuttiin ja myöntää ettei tiedäkään itse parhaiten. Sen myöntäminen varmasti sattuu jos on perustanut kymmenen vuoden epäonnistuneen terapian sille että vika on aina terapeuttien huonoudessa.

Jos yrität viitata minuun tuollaisella ”pitäisi myöntää, ettei itse tiedä parhaiten”, niin ohi menee.

Minä en ole koskaan ollut sellainen.

Se, minkä vain minä tässä maailmassa tiedän, on minun tunteeni, ne minä tiedän, eikä kukaan muu, mutta minä en ole koskaan väittänyt, että tiedän mitään muuta parhaiten.

Joten itse koen sokeiden pisteiden löytämisen erittäin arvokkaana ja se olisi ollut terapeuttieni tehtävä. Ja pakottaa mutta siis myös auttaa kykenemään mennä niiden läpi (minun suostumuksellani, jonka ehdottomasti antaisin).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on aina uhri. Näin se menee. Minulla oli ahdistava lapsuus jonka olen suurin piirtein käsitellyt. Voisin minäkin vatvoa kaiken aikani vanhempieni tekemisiä ja vaatimaan heitä muuttumaan sellaisiksi ja tällaisiksi, mutta se ei vie eteenpäin. Enkä ole uhri vaan aikuinen joka ottaa vastuun omasta elämästään ja asettaa terveet rajat itsensä ja muiden välille. Ap haluaa säilyttää rajattomuuden äitinsä suhteen ja oman uhriasemansa.

Missä mä vaadin äitiäni muuttumaan? Tässä ketjussa arvostelen terapeutteja. Mitä ammattitaitoa se on, jos asiakkaan, joka on täysin sokea itselleen, pitää siinä jotain tehdä? Miten?

Ap

Tässä tapauksessa asiakas on paitsi sokea, myös kieltäytyy seuraamasta terapeuttia tarkastelemaan sokeita pisteitä. Koska asiakas on sitä mieltä että tietää itse parhaiten miten häntä pitäisi hoitaa. Esim jos terapeutti haluaa johdattaa asiakkaan kapinoimaan, asiakas on ihan että eieieiei kyllä minä tiedän ettei tämä minua paranna, minä tiedän paremmin.

Eeee...... jos terapeutti OIKEASTI hoitaisi sokeita pisteitäni, se kävisi minulle kyllä selväksi, että hän on a) löytnyt sokean pisteeni ja b) hoitaa sitä.

Mutta ei ne näin ole ikinä toimineet.

Sokean pisteen hoito ei ole sitä, että asiakas on edelleen sokea sille, että hänestä löytyy sokea piste :) Terapeutin olisi ainakin syytä kysyä, että oletko koskaan ajatellut, että sisäinen äänesi ansaitsee enemmän voimaa ja että voi olla, että sinulla on tässä siksi ristiriita, että kyseessä on ns sokea piste, jossa narsistisi määräilee miten sinun persoonasi reagoi?

Eivät ole tehneet tai puhuneet mitään tällaista.

Ap

Sokeissa pisteissä on se että ne ovat kipeitä. Ei ihmiset halua mennä niitä kohti kuin pakon edessä. Ap:kin todennäköisesti tekee kaikkensa vältelläkseen niitä. Esim. yksi tällainen on sen myöntäminen ettei olekaan omnipotentti psykoterapianero ja terapeutteja parempi asiantuntija, vaan että pitäisi yrittää luottaa siihen terapeuttiin ja myöntää ettei tiedäkään itse parhaiten. Sen myöntäminen varmasti sattuu jos on perustanut kymmenen vuoden epäonnistuneen terapian sille että vika on aina terapeuttien huonoudessa.

Jos yrität viitata minuun tuollaisella ”pitäisi myöntää, ettei itse tiedä parhaiten”, niin ohi menee.

Minä en ole koskaan ollut sellainen.

Se, minkä vain minä tässä maailmassa tiedän, on minun tunteeni, ne minä tiedän, eikä kukaan muu, mutta minä en ole koskaan väittänyt, että tiedän mitään muuta parhaiten.

Joten itse koen sokeiden pisteiden löytämisen erittäin arvokkaana ja se olisi ollut terapeuttieni tehtävä. Ja pakottaa mutta siis myös auttaa kykenemään mennä niiden läpi (minun suostumuksellani, jonka ehdottomasti antaisin).

Ap

Aika ironista kun näitten ketjujen koko idea on siinä että puolustat sitä miten itse tiedät aina parhaiten kaiken. Kirjoitat sellaisella vauhdilla ettet edes ehdi miettiä olisko toisella sanomisissaan joku pointti.

Vierailija kirjoitti:

Siehän oot kuitenkin semmoisella tekemisen tasolla kun et alistu, vaan etsit itsellesi parempaa ja toimivampaa elämää. Jotkut lamaantuu eikä pääse ollenkaan eteenpäin.

Tiedän.

❤️ niille ihmisille, jotka jokin ihminen tai olosuhde lannisti. Te ansaitsette parempaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä siitä mustasta hu9neesta, eli jos olisin tehnyt niin kuin terapeutti ehdotti, olisi narsistinen äitini saanut siitä taas yhden syyn naurekella minulle ja pitää pilkkanaan. Eli jos ilkeästi ajatellaan, niin hän olisi narsistisena saanut taas uhrin toimimaan niin, että voi itse katsella minua pitkin nenänvarttaan ja pilkata.

Kun siis ilmeisesti itsekin jollain tasolla tajusi, että on huolissaan minusta. Niin sen sijaan, että osaisi tukea ja olla hyvä jatkaa sitä pahaa, mikä minut saikin voimaan pahoin. Mutta pelastaa itsensä siitä syyllistymästä, koska ”mähän siinä olin ihan mahdoton ja naurettava”.

Näin tekee narsistinen vanhempi.

Missä ammattiauttajan apu uhrille?

Ap

Ratkaisu ei ole muuttaa äitiäsi toiseksi ihmiseksi ja vatvoa loputtomiin vuosikymmeniä vanhoja tapahtumia, vaan johdatella sinut aikuisten maailmaan jossa on ihan sama mitkä äitisi mielipiteet ovat.

Mä en näkisi ihan aikuiseksi sellaista suhtautumista, että ”on aivan sama” mitkä äitini mielipiteet ovat. Aikuista suhtautumista olisi se, etteivät ne vaikuta itseen, mutta että asia ei todellakaan ole ”aivan sama” ja ihmetys siitä, miten kukaan on voinut koskaan kohdella omaa lastaan olisi edelleen läsnä ja myös huoli ja suru siitä, että miten pahoin sellainen ihminen mahtaakaan voida. Ja näidenkin käsittely, erityisesti surun. On todella lapsellista nakella niskojaan, kuten sä teet. Se osoittaa, että trauman siemen on edelleen sinussa 🙂 Pieni uhri.

Ap

Voitko ihan rehellisesti nyt sanoa ettei äitisi mielipiteet vaikuta sinuun, kun koko elämäsi pyörii äitisi ympärillä. Mun täytyy nyt mennä, mutta tämä ketju on taas kerran sitä samaa miksi terapiasi ei ole onnistunut eikä tule onnistumaankaan ilman isoa paradigman muutosta. Käytät kaiken aikasi tekemisiesi ja vanhojen ajatusmalliesi oikeuttamiseen ja pönkittämiseen, sen sijaan että yrittäisit tuoda systeemiisi uusia ajatus-ja käyttäytymismalleja.

No en voi, enkä ole niin sanonutkaan. Sanoin vain, että mikään ”ihan sama” ei ole minun tavoitteeni, koska se ei ole mitään aitoa asioista irti pääsyä ja vapautumista, vaan epälkypsää niskojen nakkelua.

Ap

Ja siis koen, että äitini käytös siellä taustalla nimenomaan vaikuttaa siinäkin, kun en voisi oikein kuvitellakaan arvostelevani terapeuteille heitä. Eli jospa tämmöinen ois sen terapiaan tulleen oletus, että se ammattiauttaja korjaa? Se kun on se terapeutti siinä? ...vai millälailla se on ajateltu, että ihmiset, joilla on vaikeuksia, saisivat apua?

Eli varmaan tervettä olisi kyetä tuollaiseenkin kohtaamiseen, sen jälkeen terapian tarve olisi taas isoilta osin pienentynyt.

Koska oppisi uskaltamaan kohdata ihmisiä samalla tavalla omassa elämässään muutenkin ja se parantaisi omaa minäkuvaa ja sitä omaa elämää. No, ammatti-ihmiset, miksi oletatte, että traumainen parantaa omat ongelmansa? Mihin SINUA, osaamaton ammattilainen tarvitaan?

Ap

Terapeutti on apuna ja ohjaa oikeaan suuntaan, mutta itse se työ pitää tehdä. Terapeutti ei voi väkisin saada muutosta aikaan, jos asiakas vastustaa sitä.

Ei näin, vai sokeuttako sinne terapeutin huoneeseen ollaan tultu tuijottamaan? Miten olisi, jos se ammatti-ihminen kartoittaisi kohdat, joissa asiakas ei tunne itseään ja käsittelisi ne?

Ap

Ei hän voi niitä käsitellä sinun puolestasi, ainoastaan antaa keinoja niiden käsittelyyn. Mutta oletko ajatellut, että juuri ne saattaisivat olla sokeita pisteitäsi, joista olet ollut eri mieltä terapeuttisi kanssa ja hän on koittanut ohjata sinua ratkaisemaan ne? En tiedä onko niin, mutta kannattaa miettiä voisiko niin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja niiden sokeiden pisteiden tilalla on sen narsistin siihen luomaa p*skaa. Jotain, mitä uhri EI OLE, mutta uhri ei sitä tiedä, koska jos hän on narsistivanhemman uhri, hänellä ei koskaan ole ollut vapautta olla itsensä! Siinä kohdassa. Tajutkaa nyt jo s**tanan vastaanvänkyttäjät!

Ap

Minä ymmärrän, mitä tarkoitat. Sen ymmärtää jokainen, joka on kasvanut samanlaisissa olosuhteissa. Lapsen oma identiteetti ei pääse kasvamaan ollenkaan samalla tavalla tuossa tilanteessa verrattuna siihen, että on tasapainoinen ja onnellinen, rakastava lapsuus. Kesken jäänyt identiteetti on täynnä noita mainitsemiasi sokeita pisteitä, eikä niille pysty tekemään omin voimin mitään, koska niitä varten ei ole lapsuudessa kehittynyt riittäviä psyykkisiä työkaluja.

Ymmärrän, että olet vihainen. Minäkin olin aikoinaan.

Aaaah, ihanaa, kohtalotoveri!!!!!

🙂😢😊 jos ois ilosta itkevä hymiö, laittaisin sen.

Ap

Uskoin monta vuotta, että olin ainoa, joka on "näin sekaisin". Kärsin kovasti siitä, että ainoat ohjeet ja neuvot olivat tyyliin, "lopeta se äidistäsi jauhaminen ja ota itseäsi niskasta kiinni". Sitähän minä yritin tehdä, vuodesta toiseen, mutta menin aina vain huonompaan kuntoon psyykkisesti.

Monen terapiavuoden lisäksi historiastani löytyy myös monta osastohoitojaksoa. Osastoilla ja ryhmäterapioissa tajusin, että minunlaisia ihmisiä on vaikka kuinka paljon. Ihmisiä, jotka ovat psyykkisesti keskeneräisiä. He ovat jääneet tietyillä psyykkisillä osa-alueilla lapsen tasolle, koska mieleltään sairas tai alkoholistivanhempi on sanoillaan ja toiminnoillaan estänyt lapsen normaalin psyykkisen kasvun ja kehityksen. Lähes aina nämä ihmiset kertoivat, että vanhemmalla oli narsistisia piirteitä ja/tai heillä oli epävakaa persoonallisuushäiriö.

En luonnollisestikaan tuntenut hyvää mieltä siitä, että muutkin voivat pahoin, mutta sain voimaa siitä, että tajusin, etten ole yksin tämän asian kanssa. Että on muitakin, jotka ovat vuosia/vuosikymmeniä yrittäneet "unohtaa menneisyyden ja ryhdistäytyä" siinä onnistumatta, koska heillä ei ole ollut sellaisia psyykkisiä valmiuksia, joita näiden "neuvojen" antajilla itsellään on.

Kun juttu on niin että nämä sinun ongelma ap ei ole mitään rakettitiedettä. Ne on kenelle tahansa ketjujasi lukevalle ilmiselviä, sitten kun aletaan tosissaan vääntämän äidistäsi jne. Olet varmasti huomannut itsekin, että asetelma on säännönmukaisesti se että vastaajat on yleensä samaa mieltä siitä mitä pitäisi tapahtua, ja sinä olet ainoana sitä mieltä että niiden asioiden vatvominen mitä vatvot on sinulle hyväksi ja parantaa mielenterveyttäsi. Ei siinä kovin kummoista terapeuttia tarvita ymmärtämään mikä menee vikaan, kun kuka tahansa netissä roikkuva tavis näkee kilometrien päähän mikä on vikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on aina uhri. Näin se menee. Minulla oli ahdistava lapsuus jonka olen suurin piirtein käsitellyt. Voisin minäkin vatvoa kaiken aikani vanhempieni tekemisiä ja vaatimaan heitä muuttumaan sellaisiksi ja tällaisiksi, mutta se ei vie eteenpäin. Enkä ole uhri vaan aikuinen joka ottaa vastuun omasta elämästään ja asettaa terveet rajat itsensä ja muiden välille. Ap haluaa säilyttää rajattomuuden äitinsä suhteen ja oman uhriasemansa.

Missä mä vaadin äitiäni muuttumaan? Tässä ketjussa arvostelen terapeutteja. Mitä ammattitaitoa se on, jos asiakkaan, joka on täysin sokea itselleen, pitää siinä jotain tehdä? Miten?

Ap

Tässä tapauksessa asiakas on paitsi sokea, myös kieltäytyy seuraamasta terapeuttia tarkastelemaan sokeita pisteitä. Koska asiakas on sitä mieltä että tietää itse parhaiten miten häntä pitäisi hoitaa. Esim jos terapeutti haluaa johdattaa asiakkaan kapinoimaan, asiakas on ihan että eieieiei kyllä minä tiedän ettei tämä minua paranna, minä tiedän paremmin.

Eeee...... jos terapeutti OIKEASTI hoitaisi sokeita pisteitäni, se kävisi minulle kyllä selväksi, että hän on a) löytnyt sokean pisteeni ja b) hoitaa sitä.

Mutta ei ne näin ole ikinä toimineet.

Sokean pisteen hoito ei ole sitä, että asiakas on edelleen sokea sille, että hänestä löytyy sokea piste :) Terapeutin olisi ainakin syytä kysyä, että oletko koskaan ajatellut, että sisäinen äänesi ansaitsee enemmän voimaa ja että voi olla, että sinulla on tässä siksi ristiriita, että kyseessä on ns sokea piste, jossa narsistisi määräilee miten sinun persoonasi reagoi?

Eivät ole tehneet tai puhuneet mitään tällaista.

Ap

Sokeissa pisteissä on se että ne ovat kipeitä. Ei ihmiset halua mennä niitä kohti kuin pakon edessä. Ap:kin todennäköisesti tekee kaikkensa vältelläkseen niitä. Esim. yksi tällainen on sen myöntäminen ettei olekaan omnipotentti psykoterapianero ja terapeutteja parempi asiantuntija, vaan että pitäisi yrittää luottaa siihen terapeuttiin ja myöntää ettei tiedäkään itse parhaiten. Sen myöntäminen varmasti sattuu jos on perustanut kymmenen vuoden epäonnistuneen terapian sille että vika on aina terapeuttien huonoudessa.

Jos yrität viitata minuun tuollaisella ”pitäisi myöntää, ettei itse tiedä parhaiten”, niin ohi menee.

Minä en ole koskaan ollut sellainen.

Se, minkä vain minä tässä maailmassa tiedän, on minun tunteeni, ne minä tiedän, eikä kukaan muu, mutta minä en ole koskaan väittänyt, että tiedän mitään muuta parhaiten.

Joten itse koen sokeiden pisteiden löytämisen erittäin arvokkaana ja se olisi ollut terapeuttieni tehtävä. Ja pakottaa mutta siis myös auttaa kykenemään mennä niiden läpi (minun suostumuksellani, jonka ehdottomasti antaisin).

Ap

Aika ironista kun näitten ketjujen koko idea on siinä että puolustat sitä miten itse tiedät aina parhaiten kaiken. Kirjoitat sellaisella vauhdilla ettet edes ehdi miettiä olisko toisella sanomisissaan joku pointti.

Ai pitäisikö minun nyt myöntää, että joku tässä ketjussa tiesi minua paremmin terapioitteni auttaneen? Vai mitä oikein meinaat?

Minä tarkoitan auttamisella sitä, että pääsisin eroon asioista, joiden takia olen pahoinvoiva ja eristän itseäni yms. Niin kuka täällä tiesi minua paremmin siitä yhtään mitään?

Ainoa kirjoittaja, joka sysäsi minut puhumaan sokeista pisteistäni puhui minulle erittäin kannustavasti ja nätisti. Jos sinusta ei voi sanoa samaa, niin miksi sinua kuuntelisin?

Ap

Ai miten ei käsitellä vihan tunnetta? Terapeutilla oli suojavarusteet, kun harjoiteltiin tätä vihan tunteiden purkaustani. 

Vierailija kirjoitti:

Kun juttu on niin että nämä sinun ongelma ap ei ole mitään rakettitiedettä. Ne on kenelle tahansa ketjujasi lukevalle ilmiselviä, sitten kun aletaan tosissaan vääntämän äidistäsi jne. Olet varmasti huomannut itsekin, että asetelma on säännönmukaisesti se että vastaajat on yleensä samaa mieltä siitä mitä pitäisi tapahtua, ja sinä olet ainoana sitä mieltä että niiden asioiden vatvominen mitä vatvot on sinulle hyväksi ja parantaa mielenterveyttäsi. Ei siinä kovin kummoista terapeuttia tarvita ymmärtämään mikä menee vikaan, kun kuka tahansa netissä roikkuva tavis näkee kilometrien päähän mikä on vikana.

No kyllä ne on. KUKAAN ei ole maininnut minulle nätisti ja minun puolellani ollen, että kärsisin äitini luomista sokeista pisteistä, niistähän yleensä vain SYYTETÄÄN minua, aivan kuin olisi vlintani. Joten kyllä tämä sinullekin on täyttä rakettitiedettä, et ole edes tällaista asiaa ikinä oivaltanut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun juttu on niin että nämä sinun ongelma ap ei ole mitään rakettitiedettä. Ne on kenelle tahansa ketjujasi lukevalle ilmiselviä, sitten kun aletaan tosissaan vääntämän äidistäsi jne. Olet varmasti huomannut itsekin, että asetelma on säännönmukaisesti se että vastaajat on yleensä samaa mieltä siitä mitä pitäisi tapahtua, ja sinä olet ainoana sitä mieltä että niiden asioiden vatvominen mitä vatvot on sinulle hyväksi ja parantaa mielenterveyttäsi. Ei siinä kovin kummoista terapeuttia tarvita ymmärtämään mikä menee vikaan, kun kuka tahansa netissä roikkuva tavis näkee kilometrien päähän mikä on vikana.

Mielestäni kyse ei ole siitä, onko ap oikeassa vai väärässä tai ovatko kommentoijat oikeassa tai väärässä. Kyse on pikemminkin siitä, että jos ihminen on jäänyt psyykkisesti jumiin tällaiseen ajatuskuvioon ja tilanteeseen, niin siitä ei ole mitään hyötyä, jos hänelle kerrotaan yhä uudestaan, että vatvominen pitäisi lopettaa. Ongelman ytimessä on se, ettei ihminen osaa omin voimin sitä lopettaa, ja juuri siihen terapia auttaa. Täytyy vain löytää hyvä terapeutti. -ohis

Itse en näkisi vihantunteita, tai niiden osoittamista ja purkamista minään negatiivisena, tai kiellettynä tunteena. Tai mitenkään pahana asiana. Viha kertoo aina jostakin, joko käsittelemättömistä asioista, tai koettujen traumojen käsittelemättömyydestä. Voi toki kertoa henkilön persoonallisuudesta, luonteesta, tai lapsuudessa koettujen asioiden, kuten siitä, ettei ole saanut ilmaista omia tunteitaan ja ajatuksiaan.

Jokainen meistä kokee monia eri tunteita, jopa yhden ainoan päivän ja koko elämän aikana. 

Miksi viha koetaan niin negatiivisena asiana? Tai miksi sitä ei saisi osoittaa? Esim. jos on tullut loukatuksi, tai satutetuksi, tai näkee ja kokee jotakin epäoikeudenmukaista?

Vihan ilmaiseminen esim. väkivaltaisella, fyysisellä, tai henkisellä tavalla ei ole tietenkään oikein.

Se on aina väärin.

Minusta on parempi se, että purkaa sen luovalla tavalla sanomalla sen suoraan, miltä itsestä tuntuu?

Ei kenenkään terapeutin kannata siitä mennä tekemään siitä mitään pitkälle meneviä päätelmiä, tai loukkaantua. 

Kun viha on purettu, mieli kevenee. 

Suomessa on ollut aina jotenkin vallalla sellainen tunteiden tukahduttamiskulttuuri. Etenkin tyttöjen ja naisten kohdalla. Pojille ja miesten kohdalla vihan ilmaiseminen hyväksytään enemmän. Tasa-arvoa ei meillä taida olla tämän asian kohdalla vieläkään..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja niiden sokeiden pisteiden tilalla on sen narsistin siihen luomaa p*skaa. Jotain, mitä uhri EI OLE, mutta uhri ei sitä tiedä, koska jos hän on narsistivanhemman uhri, hänellä ei koskaan ole ollut vapautta olla itsensä! Siinä kohdassa. Tajutkaa nyt jo s**tanan vastaanvänkyttäjät!

Ap

Minä ymmärrän, mitä tarkoitat. Sen ymmärtää jokainen, joka on kasvanut samanlaisissa olosuhteissa. Lapsen oma identiteetti ei pääse kasvamaan ollenkaan samalla tavalla tuossa tilanteessa verrattuna siihen, että on tasapainoinen ja onnellinen, rakastava lapsuus. Kesken jäänyt identiteetti on täynnä noita mainitsemiasi sokeita pisteitä, eikä niille pysty tekemään omin voimin mitään, koska niitä varten ei ole lapsuudessa kehittynyt riittäviä psyykkisiä työkaluja.

Ymmärrän, että olet vihainen. Minäkin olin aikoinaan.

Aaaah, ihanaa, kohtalotoveri!!!!!

🙂😢😊 jos ois ilosta itkevä hymiö, laittaisin sen.

Ap

Uskoin monta vuotta, että olin ainoa, joka on "näin sekaisin". Kärsin kovasti siitä, että ainoat ohjeet ja neuvot olivat tyyliin, "lopeta se äidistäsi jauhaminen ja ota itseäsi niskasta kiinni". Sitähän minä yritin tehdä, vuodesta toiseen, mutta menin aina vain huonompaan kuntoon psyykkisesti.

Monen terapiavuoden lisäksi historiastani löytyy myös monta osastohoitojaksoa. Osastoilla ja ryhmäterapioissa tajusin, että minunlaisia ihmisiä on vaikka kuinka paljon. Ihmisiä, jotka ovat psyykkisesti keskeneräisiä. He ovat jääneet tietyillä psyykkisillä osa-alueilla lapsen tasolle, koska mieleltään sairas tai alkoholistivanhempi on sanoillaan ja toiminnoillaan estänyt lapsen normaalin psyykkisen kasvun ja kehityksen. Lähes aina nämä ihmiset kertoivat, että vanhemmalla oli narsistisia piirteitä ja/tai heillä oli epävakaa persoonallisuushäiriö.

En luonnollisestikaan tuntenut hyvää mieltä siitä, että muutkin voivat pahoin, mutta sain voimaa siitä, että tajusin, etten ole yksin tämän asian kanssa. Että on muitakin, jotka ovat vuosia/vuosikymmeniä yrittäneet "unohtaa menneisyyden ja ryhdistäytyä" siinä onnistumatta, koska heillä ei ole ollut sellaisia psyykkisiä valmiuksia, joita näiden "neuvojen" antajilla itsellään on.

Saman polun olen kulkenut itsekin, ja sen tärkein oivallus oli se ettei vanhemman syyttelyllä voita yhtään mitään. Vastaus ei löydy muistoista tai siitä kenen syy mikäkin on, vaan siitä että opetellaan miten tunteita käsitellään nykyhetkessä kun ne nousevat syystä tai toisesta pintaan. On ihan sama kenen syy ne ovat. Tunne ja karmea olotila nousevat psyykestä, ja sitten on erilaisia keinoja opetella pärjäämään niiden kanssa. Tämän voi tehdä ilman että hetkeäkään miettii kuka teki mitä ja kenen syy. Toki on mukava saada empatiaa ja käsitellä niitä asioita ja muistoja terapeutin kanssa, mutta paraneminen voi tapahtua vaikkei onnistuisi kaivamaan itsestään yhtään järjellistä muistoa tai keksisi kenen syytä kaikki on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä siitä mustasta hu9neesta, eli jos olisin tehnyt niin kuin terapeutti ehdotti, olisi narsistinen äitini saanut siitä taas yhden syyn naurekella minulle ja pitää pilkkanaan. Eli jos ilkeästi ajatellaan, niin hän olisi narsistisena saanut taas uhrin toimimaan niin, että voi itse katsella minua pitkin nenänvarttaan ja pilkata.

Kun siis ilmeisesti itsekin jollain tasolla tajusi, että on huolissaan minusta. Niin sen sijaan, että osaisi tukea ja olla hyvä jatkaa sitä pahaa, mikä minut saikin voimaan pahoin. Mutta pelastaa itsensä siitä syyllistymästä, koska ”mähän siinä olin ihan mahdoton ja naurettava”.

Näin tekee narsistinen vanhempi.

Missä ammattiauttajan apu uhrille?

Ap

Ratkaisu ei ole muuttaa äitiäsi toiseksi ihmiseksi ja vatvoa loputtomiin vuosikymmeniä vanhoja tapahtumia, vaan johdatella sinut aikuisten maailmaan jossa on ihan sama mitkä äitisi mielipiteet ovat.

Mä en näkisi ihan aikuiseksi sellaista suhtautumista, että ”on aivan sama” mitkä äitini mielipiteet ovat. Aikuista suhtautumista olisi se, etteivät ne vaikuta itseen, mutta että asia ei todellakaan ole ”aivan sama” ja ihmetys siitä, miten kukaan on voinut koskaan kohdella omaa lastaan olisi edelleen läsnä ja myös huoli ja suru siitä, että miten pahoin sellainen ihminen mahtaakaan voida. Ja näidenkin käsittely, erityisesti surun. On todella lapsellista nakella niskojaan, kuten sä teet. Se osoittaa, että trauman siemen on edelleen sinussa 🙂 Pieni uhri.

Ap

Voitko ihan rehellisesti nyt sanoa ettei äitisi mielipiteet vaikuta sinuun, kun koko elämäsi pyörii äitisi ympärillä. Mun täytyy nyt mennä, mutta tämä ketju on taas kerran sitä samaa miksi terapiasi ei ole onnistunut eikä tule onnistumaankaan ilman isoa paradigman muutosta. Käytät kaiken aikasi tekemisiesi ja vanhojen ajatusmalliesi oikeuttamiseen ja pönkittämiseen, sen sijaan että yrittäisit tuoda systeemiisi uusia ajatus-ja käyttäytymismalleja.

No en voi, enkä ole niin sanonutkaan. Sanoin vain, että mikään ”ihan sama” ei ole minun tavoitteeni, koska se ei ole mitään aitoa asioista irti pääsyä ja vapautumista, vaan epälkypsää niskojen nakkelua.

Ap

Ja siis koen, että äitini käytös siellä taustalla nimenomaan vaikuttaa siinäkin, kun en voisi oikein kuvitellakaan arvostelevani terapeuteille heitä. Eli jospa tämmöinen ois sen terapiaan tulleen oletus, että se ammattiauttaja korjaa? Se kun on se terapeutti siinä? ...vai millälailla se on ajateltu, että ihmiset, joilla on vaikeuksia, saisivat apua?

Eli varmaan tervettä olisi kyetä tuollaiseenkin kohtaamiseen, sen jälkeen terapian tarve olisi taas isoilta osin pienentynyt.

Koska oppisi uskaltamaan kohdata ihmisiä samalla tavalla omassa elämässään muutenkin ja se parantaisi omaa minäkuvaa ja sitä omaa elämää. No, ammatti-ihmiset, miksi oletatte, että traumainen parantaa omat ongelmansa? Mihin SINUA, osaamaton ammattilainen tarvitaan?

Ap

Terapeutti on apuna ja ohjaa oikeaan suuntaan, mutta itse se työ pitää tehdä. Terapeutti ei voi väkisin saada muutosta aikaan, jos asiakas vastustaa sitä.

Ei näin, vai sokeuttako sinne terapeutin huoneeseen ollaan tultu tuijottamaan? Miten olisi, jos se ammatti-ihminen kartoittaisi kohdat, joissa asiakas ei tunne itseään ja käsittelisi ne?

Ap

Ei hän voi niitä käsitellä sinun puolestasi, ainoastaan antaa keinoja niiden käsittelyyn. Mutta oletko ajatellut, että juuri ne saattaisivat olla sokeita pisteitäsi, joista olet ollut eri mieltä terapeuttisi kanssa ja hän on koittanut ohjata sinua ratkaisemaan ne? En tiedä onko niin, mutta kannattaa miettiä voisiko niin olla.

Pointti EI OLE se, että hän näkee sokeat pisteeni vaan pointti on se, ETTÄ JOS HAVAITSEE SELLAISIA OLEVAN a) kertoo asian minulle. Se on oleellista, kukaan ei voi väittää millään järkevillä perusteilla, että jos havaitsee sellaisia, niistä on ammattitaitoista vaieta. Toisekseen b) hänen pitäisi, mikäli nyt oletetaan, ettei näe aihetta kertoa siitä minulle osata kuitenkin vapauttaa minut niiden vallasta. Miten tämä tehdään niin, etten ole mukana siinä saaneena tietää, että sokea piste pitää minua vankinaan?

Ap

Hei ap, sun ei tarvitse saada vakuutettua kasvottomia av-mammoja siitä, että voit huonosti ja että olet oikeassa. Mitä väliä sillä on, mitä jotkut tuntemattomat ihmiset susta ja sun tilanteesta ajattelee? Iso osa heistä kuitenkin vain trollaa ilkeyttään tai välinpitämättömyyttään tai vähintäänkin ilmaisee mielipiteensä kärjistäen. Kyllä sä itse tiedät, mikä tilanne on, eikä muiden eriävillä mielipiteillä oikeasti ole väliä. Varsinkaan nimettömillä.