On asioita, joita ei voi terapiassa käsitellä
Esim. viha tunteesta, ettei terapeutti tee mitään auttaakseen. Tai tunteesta, että terapeutti ei ymmärrä. Terapeutti saattaa sanoa, että terapiaa pitää vain jatkaa, mutta ei pääse asiakkaan vihantuntemuksiin kiinnieikä saa häntä ilmaisemaan niitä, TAI terapeutti saattaa sanoa, että terapian voi lopettaa, jos ei se auta. Kummastakin on kokemusta.
Tosin kun vihjailin, ettei terapia auta, en sanonut, että olen siksi tavallaan vihainen. Eli en ajattele, että terapeutti on vihastani vastuussa, mutta ajattelen kyllä, että hän on syyllinen sen käsittelemiättömyyteen ja siihen, että mulla on vihaa, jota hän ei osaa kaivaa esille.
Asiakkaan vastuu on siinä, että on mennyt terapiaan. Sen jälkeen vastuu on terapeutilla saada asiakas kykenemään käsittelemään asioita. Jos tämä ei olisi terapeutin vastuulla, hän olisi täysin turha ihminen siinä prosessissa, eikä saisi vastaanottaa asiakastaan ja vain rahastaa.
Jos ottaisin vastuun itsestäni sanoisin sille terapeutille todella hävyttömästi. Ja siitä hänen pitäisi ymmärtää, mitä apua tarvitsen. Näin se asia on.
Kommentit (269)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, sun ei tarvitse saada vakuutettua kasvottomia av-mammoja siitä, että voit huonosti ja että olet oikeassa. Mitä väliä sillä on, mitä jotkut tuntemattomat ihmiset susta ja sun tilanteesta ajattelee? Iso osa heistä kuitenkin vain trollaa ilkeyttään tai välinpitämättömyyttään tai vähintäänkin ilmaisee mielipiteensä kärjistäen. Kyllä sä itse tiedät, mikä tilanne on, eikä muiden eriävillä mielipiteillä oikeasti ole väliä. Varsinkaan nimettömillä.
Ei sillä väliä olekaan.
Ap
Mutta eipä mun tuekseni ole tuollaisia kiusaajiakaan vastaan koskaan ketään tullut, sen takia koen tarvetta osoittaa kivoille ihmisille, että kiusaajat ovat väärässä.
Ap
Ikävää, että joku vähä-älyinen lukee kirjoituksiani ja muuntaa ne täysin omiksi tarinoikseen ja selittää sitten ketjussa ihan tositapahtumina.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että joku vähä-älyinen lukee kirjoituksiani ja muuntaa ne täysin omiksi tarinoikseen ja selittää sitten ketjussa ihan tositapahtumina.
Ap
Sitä sanottaneen oikeutuksen tunnelukoksi. Kuvitellaan, ettei faktantarkistus koske itseä ja että itsellä on oikeus kertoa toisen asioita faktoina sinnepäin, miltä kertojasta tuntuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ap:n kertomukset lapsuudessaan muuttuu paljon järkevimmiksi jos ajattelee että hän on kirjolla. Esim. ap on kertonyt että hänen äitinsä ja kummitätinsä yksissä tuumin ottivat hänet pois jostain muskarista, siksi että halusivat ettei hänellä saisi olla siellä kivaa. No eihän siinä ole mitään järkeä. Se vielä menisi että joku psyko äiti niin tekisi, mutta että kummitätikin on juonessa mukana. Perustelu oli jotain että kun eihän sinua siellä kiinnostanut mikään muu kuin "Pertti". Jotenkin näin se meni. Kun todennäköisempi skenaario on se, että autismin kirjolla oleva lapsi ei ole muskarissa osannut oikein keskittyä niihin asioihin kuin pitäisi ja on mahdollisesti tehnyt olon tukalaksi myös sille "Pertille". Eikä äiti ja kummitäti ole osanneet sen aikaisella ymmärryksellä tukea ja auttaa lasta. Ja ap:n nykyhetken tulkinnat on paitsi epäreiluja, ei myöskään vie häntä eteenpäin paranemisessaan. Jos asia olisi näin, niin tässä olisi ap sellainen sokea piste sinulla, ja se on tuskallinen. Sitä se terapia on, että joutuu myös hyväksymään tuskallisia asioita itsessään.
Sinunlaistesi jälkeen jääneiden k e h a r e i d e n jutuilla ”auttavina” kommentteina ei ole tokikaan väliä, koska ketjussa oli paljon asiat oikein ymmärtäviä kirjoittajia.
Ap
Onko psykoterapeutin pakko ottaa tällainen asiakas, joka uhkailee ja haluaa solvata? En tekisi mistään hinnasta tällaista työtä, kivempiakin hommia löytyy. Toivottavasti kaikki psykoterapia-asiakkaat eivät ole tällaisia kuin ap.
Vierailija kirjoitti:
Onko psykoterapeutin pakko ottaa tällainen asiakas, joka uhkailee ja haluaa solvata? En tekisi mistään hinnasta tällaista työtä, kivempiakin hommia löytyy. Toivottavasti kaikki psykoterapia-asiakkaat eivät ole tällaisia kuin ap.
Ennen kuin tukehdut moraalisaarnaasi niin kerron, että ketjun edetessä täsmennän, että uhkailu tarkoittaa tässä tapauksessa sen uhkaa, että sanon terapeutille, että koen, ettei hän osaa auttaa, että mitäs hän aikoo tehdä asialle?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko psykoterapeutin pakko ottaa tällainen asiakas, joka uhkailee ja haluaa solvata? En tekisi mistään hinnasta tällaista työtä, kivempiakin hommia löytyy. Toivottavasti kaikki psykoterapia-asiakkaat eivät ole tällaisia kuin ap.
Ennen kuin tukehdut moraalisaarnaasi niin kerron, että ketjun edetessä täsmennän, että uhkailu tarkoittaa tässä tapauksessa sen uhkaa, että sanon terapeutille, että koen, ettei hän osaa auttaa, että mitäs hän aikoo tehdä asialle?
Ap
Terapeutteja ei kiinnosta sun paraneminen pätkääkään. Terapia on TYÖTÄ, josta saa palkkaa. Palkkaan ei tule mitään ”paranemislisää” eli se on aivan se ja sama, että kokeeko asiakas parantuneensa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Mutta myös suhteessa ystäviin. Olen saanut pettyä todella monet kerrat, kun minua ei ole tajuttu ja koen, että minua on arvosteltu sokeiden pisteitteni kohdilla. En ole mitenkään voinut sanoa, etten mahda niille mitään, koska sitä pidetään ilkeänä vastuunapkoiluna. En välitä yhdestäkään sellaisesta niin suhtautuneesta ihmisestä, kunhan paranen, vaan menen tökkimään heitä kaikkiin heidän ikäviin pisteisiinsä sitten hyvällä itsetunnollani.
Ap
Narsistisia haaveita. Jos sinulla oikeasti olisi hyvä itsetunto jonain päivänä, sellaista kostamisen tarvetta ei olisi.
Vai oliko tämä taas tahallista, eli itse asiassa aika ilkeää sopankeittoa? Käytät tuntemattomia siihen, että saat oksentaa heidän silmilleen kaiken sen mitä oikeasti häpeäisit sanoa? Tuntemattomien, jotka kuitenkin ovat vuosia jaksaneet lukea näitä happopurkauksia toivoen, että jonain päivänä näkisit valon ja ymmärtäisit, ettei vihaansa ole pakko ruokkia voidakseen hyväksyä sen.
Ei sillä väliä olekaan.
Ap