On asioita, joita ei voi terapiassa käsitellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen tarvitse uhkailua, että kertoo olevansa vihainen?

Ja jos terapeutti on huono, hän ei osaa suhtautua raivokohtaukseen. Jos terapeutti olisi hyvä, et varmaan tuntisi vihaa häntä kohtaan.

Ei ole tarvetta KERTOA, että oon vihainen vaan OLLA VIHAINEN JA ILMAISTA VIHAA. Katsoa, miten toinen reagoi. Jos pelästyy, on nynny.

Ap

Jos suuttuu, terapeutti ois i d a r i.

Ei ihmisille saa näiden vihan takia kääntää selkäänsä, suuttua, pelätä tms jos lapsi on itselle rakas.

Ap

Vaan pitää nähdä lapsen hätä tms tunne VIHAN TAKANA. Ja eihän nää pässit näe.

Ap

Oletko kertonut mitä tunnet ja pystynyt reflektoimaan asiaa terapeutin kanssa. Väkisin ei ketään pysty auttamaan, jos ei antaudu autettavaksi.

Eeen, kun asiakkaan pitää toki miettiä, miten terapeutilla säilyy turvan tunne työpaikallaaan.

Ap

Ei tarvitse. Heillä on valmiit turvallisuussuunnitelmat vaarallisten asiakkaiden varalle.

No, eivät ole niin turvallisina onnistuneet läsnäolemaan, että tietäisin sen, että en ole heistä laisinkaan vaarallinen jos he suututtavat minut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana ammattiauttajissa tällaisen kriisin ja trauman suhteen on myös se, että jos tällainen tunteikas vihanpurkaus pääsisikin istonnolla käyntiin, niin sitten terapeutti sanoo, että ”aika loppui” ja se ei kyllä asiakasta todellakaan auta, joka on juuri pahimmassa tapauksessa syyttänyt ja haukkunut terapeutin alimpaan v *ttuun.

Ap

Terapeutin haukkuminen ei sinua kyllä mitenkään auta, eikä vie terapiaa eteenpäin. Se, että kerrot, että sinusta tuntuu siltä, että haluat niin tehdä, saattaa viedäkin.

Kyllähän terapeutin pitää kyetä erottamaan, onko haukkuminen osa terapiaprosessia vai siitä erillinen juttu, jota asiakas sisimmässäänkin tarkoittaa, eikä satuttajansa sinne istuttamana. Tai varmaan se pettymys siihen terapeuti auttamattomuuteen on aitoa, mutta se on HEIDÄN SYYTÄÄN, jos sanon, että tekisi mieli suuttua, niin mitä sitten? Kun olen oikeasti vihainen siitä.

Ap

Miten terapeutti sen erottaisi varmasti? Ei siellä koulutuksessa opita lukemaan ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen tarvitse uhkailua, että kertoo olevansa vihainen?

Ja jos terapeutti on huono, hän ei osaa suhtautua raivokohtaukseen. Jos terapeutti olisi hyvä, et varmaan tuntisi vihaa häntä kohtaan.

Terapiassa on käsitykseni mukaan tekijä, jonka nimi on tunteensiirto. Jos terapeutti ei osaa omaa rooliaan tunteensiirtotilanteessa, ei hän osaa auttaakaan.

Ap

Psykoanalyysissä on, mutta ei kaikissa terapiasuuntauksissa. Mitä suuntausta terapeuttisi edustaa?

Onko muka vaan siinä? Minulle on sanottu, että se on terapiaelementti. Terapeuttini on narsismin uhriutta ymmärtävä, mutta hänellä ei ole kokemusta narsistivanhemmasta. Se on oman näkemykseni mukaan vielä erillinen narsismilla satuttamisen sektori, koska uhri ei voi palata paranemisprosessissaan kokemuksestaan aikaan ennen kun narsisti tuli hänen elämäänsä. Eka terapeutti oli kognitiivinen. Tämä toinen on tosiaan narsismia tunteva. En ole satavarma viitekehyksestä, mutta ainakaan se ei ole kognitiivinen.

Ap

Olen pienestä asti vanhempieni traumatsoima eikä minua haittaa, etten pysty palaamaan ajatuksissani aikaan ennen vaan minulle riittää, että on aika nyt, jolloinen ole heistä riippuvainen.

Minua haittaa, koska minulla on paljon tunnekuormaa sieltä, jota olen ottanut kannettavakseni sen väärinkohtelun takia. Se aiheuttaa itsensä syrjintää jne. Jos esittäisi, ettei se haittaa, niin kaikkihan ois ihan hyvin minullakin sitten, mutta minä en haluaisi elämäni kärsivän lapsuudestani. Toki se on jo kärsinyt, mutta kun mennään eteenpäin, niin tulevassa.

Ap

Niin siis minähän olen jo mennyt eteen päin. Suosittelen samaa sinulle. Juokse itsesi läkähdyksiin, potki vaikka puunrunkoja tai hakkaa lunta, että saat patoumasi fyysisesti pois kehostasi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hyvä idea sanoa yhtään kenellekään haluavansa kuristaa tämän. Mitäs jos nyt vaan lähtisit liikkeelle siitä, että kerrot terapeutille, että sinulla on välillä olo, että haluaisit uhkailla ihmisiä, koska olet niin vihainen.

Onko sulla nyrkkeilysäkkiä? Hakkaa siihen patoumasi.

Ei vaan kyse on siitä, että jos mä suuttuisin terapeutille, niin mä en silloin mikään keskustelija olisi, vaan huutaja. Enkä halua kuunnella minkäänlaista itsepuolustelua siitä, että terapeutti olisi suututtanut minut. Sehän on minun tunteeni! Minulla on siihen oikeus, mutta puolustelu saa aikaan sen tunteen, että he eivät muka olisi tehneet mitään surkeaa, vaikka kyllähän ovat, jos eivät osaa minua auttaa, ammattiauttaja! Mun näkökulmasta siis ja etenkin TUNNETASOLLA. Siihen ei v*ttu joku itsepuolusteluvikinä auta. Ei mitään. Kyse ois MUN tunteistani. Olkoot vaikka väärässä! Ja ei ne ole, kyse ois MUN TUNTEISTA! Ei faktoista niiden takana. Mä EN TARVITSE mitään s**tanan selityksiä siihen, miltä toisesta tuntuu!

Ja siis en väitä, että he niin tekisivätkään. En tiedä.

Ja siis missään tapauksessa nyrkkeilysäkki ei paranna, se sure minun kärsimysteni puolesta tai kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana ammattiauttajissa tällaisen kriisin ja trauman suhteen on myös se, että jos tällainen tunteikas vihanpurkaus pääsisikin istonnolla käyntiin, niin sitten terapeutti sanoo, että ”aika loppui” ja se ei kyllä asiakasta todellakaan auta, joka on juuri pahimmassa tapauksessa syyttänyt ja haukkunut terapeutin alimpaan v *ttuun.

Ap

Terapeutin haukkuminen ei sinua kyllä mitenkään auta, eikä vie terapiaa eteenpäin. Se, että kerrot, että sinusta tuntuu siltä, että haluat niin tehdä, saattaa viedäkin.

Kyllähän terapeutin pitää kyetä erottamaan, onko haukkuminen osa terapiaprosessia vai siitä erillinen juttu, jota asiakas sisimmässäänkin tarkoittaa, eikä satuttajansa sinne istuttamana. Tai varmaan se pettymys siihen terapeuti auttamattomuuteen on aitoa, mutta se on HEIDÄN SYYTÄÄN, jos sanon, että tekisi mieli suuttua, niin mitä sitten? Kun olen oikeasti vihainen siitä.

Ap

Miten terapeutti sen erottaisi varmasti? Ei siellä koulutuksessa opita lukemaan ajatuksia.

No jos vaikka näkisi sen ongelman luonteen ensin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen tarvitse uhkailua, että kertoo olevansa vihainen?

Ja jos terapeutti on huono, hän ei osaa suhtautua raivokohtaukseen. Jos terapeutti olisi hyvä, et varmaan tuntisi vihaa häntä kohtaan.

Terapiassa on käsitykseni mukaan tekijä, jonka nimi on tunteensiirto. Jos terapeutti ei osaa omaa rooliaan tunteensiirtotilanteessa, ei hän osaa auttaakaan.

Ap

Psykoanalyysissä on, mutta ei kaikissa terapiasuuntauksissa. Mitä suuntausta terapeuttisi edustaa?

Onko muka vaan siinä? Minulle on sanottu, että se on terapiaelementti. Terapeuttini on narsismin uhriutta ymmärtävä, mutta hänellä ei ole kokemusta narsistivanhemmasta. Se on oman näkemykseni mukaan vielä erillinen narsismilla satuttamisen sektori, koska uhri ei voi palata paranemisprosessissaan kokemuksestaan aikaan ennen kun narsisti tuli hänen elämäänsä. Eka terapeutti oli kognitiivinen. Tämä toinen on tosiaan narsismia tunteva. En ole satavarma viitekehyksestä, mutta ainakaan se ei ole kognitiivinen.

Ap

Olen pienestä asti vanhempieni traumatsoima eikä minua haittaa, etten pysty palaamaan ajatuksissani aikaan ennen vaan minulle riittää, että on aika nyt, jolloinen ole heistä riippuvainen.

Minua haittaa, koska minulla on paljon tunnekuormaa sieltä, jota olen ottanut kannettavakseni sen väärinkohtelun takia. Se aiheuttaa itsensä syrjintää jne. Jos esittäisi, ettei se haittaa, niin kaikkihan ois ihan hyvin minullakin sitten, mutta minä en haluaisi elämäni kärsivän lapsuudestani. Toki se on jo kärsinyt, mutta kun mennään eteenpäin, niin tulevassa.

Ap

Niin siis minähän olen jo mennyt eteen päin. Suosittelen samaa sinulle. Juokse itsesi läkähdyksiin, potki vaikka puunrunkoja tai hakkaa lunta, että saat patoumasi fyysisesti pois kehostasi.

No, ainakaan sinusta ei ole tullut AMMATTIauttajaa kokemasi avulla.

Ap

Sun aivot on jääneet looppiin väärään asentoon.

Minustakin tuli trauman jälkeen huutaja. Ja surija. Se saatiin pois ilman, että minun piti huutaa yhtään ja tarve suremisellekin pieneni haittaavasta sellaiseksi, että sain sen käsiteltyä.

Sinä haluat parantua omilla konsteillasi, mutta kun konstisi eivät näytä toimivan.

Vierailija kirjoitti:

Sun aivot on jääneet looppiin väärään asentoon.

Minustakin tuli trauman jälkeen huutaja. Ja surija. Se saatiin pois ilman, että minun piti huutaa yhtään ja tarve suremisellekin pieneni haittaavasta sellaiseksi, että sain sen käsiteltyä.

Sinä haluat parantua omilla konsteillasi, mutta kun konstisi eivät näytä toimivan.

No en mä ole lukinnut mitään konstia, että tällä haluan parantua, vaan minulla on tapana välttää terapiassa negatiivisen palautteen antamista terapeutille, jotta heistä tuntuisi mukavalta. Jos AMMATTIAUTTAJA ei osaa tehdä tälle mitään, vaikka se johtuu traumoistani, niin se on heidän vikansa.

Ap

Kokeile neurofeedbackia. Sulla on rahaa, joten ei ole siitä kiinni eikä tarvitse edes puhua kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis pintapuolelta jos joku puolustelee itseään, minun reaktioni on usin myös pieneneminen. Eli että eihän tää sitten olekaan ongelma, koska toi ei ole tehnyt mitään väärin.

Ja se taas ei auta minua.

Ap

Oleellisinta siinä kai on se, että jos toinen rupeaa puolustelemaan, koen olevani näkymätön. Että mun koko tilannetta ja ongelmaa ei ole olemassakaan, koska toi toinen ei ole siihen osallinen.

Ap

Ja kun siis tämä on tavallaan se puoli, jonka terapeutti minusta näkeekin, eli että sitä, mitä syyttäessäni häntä yrittäisin sanoa, ei ole olemassa niin kauan, kun en sano siitä.

Jos sitten sanoisin jotain, ja terapeutti pistää energiaa itsensä puolusteluun, koen, että asiaa ei mitenkään olisi ollut kannattavaa ottaa esille. Se ei siis tule näkyväksi se asia sillä lailla. Että todellakin AMMATTIauttajia.

Ap

Eli pelkäät, ettet tule kuulluksi tai tulet torjutuksi, jos näytät vihan tunteesi? Koetko samoin muiden tunteiden kohdalla? Hyvä tuosta olisi terapiassa keskustella ja saa siellä tunteetkin näkyä. Mutta älä uhkaile terapeuttia.

Koska jos sä sanot, etten mä saa tehdä jotain, se on sama, kuin et näe minua. Se on justiinsa näin. Se JOKA NÄKEE, antaa mun sanoa, ja TAJUAA, etten mä ikinä tekisi hänelle yhtään mitään, vaikkei hän auttaisi mua tippaakaan.

Ap

Ei ole.

Kuule kaikkia ei vaan voi auttaa edes terapiassa.

Aloittajan tapaiseen pershäiriöön ei auta kuin lobotomia. Mutta semmoista ei saa enää Suomessa tehdä.

Katja Myllyviita on kirjoittanut helppolukuiset oppaat tunteiden säätelystä ja häpeän kohtaamisesta (Tunne tunteesi ja Häpeän hoito). Suosittelen tutustumaan!

Mietin sitä vaan, että koska vältän sanomast terapeutista mitään negatiivista ja samalla koen, etten saa apua, niin on tosi hyvä, että voin sanoa tämän asian sille psykiatrille. Koska hän ei ole terapeuttini. Hän heti tarttui asiaan sillä tavalla, kuin pitääkin, eli kiinnostui mun perusteluista ja syistäni. Jos terapeutti osoittaisi kiinnostuvansa mä myönnän, että epäilisin ekana sen keräävän aineistoa mun perusteluni mitätöimiseen. Arght.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuule kaikkia ei vaan voi auttaa edes terapiassa.

Aloittajan tapaiseen pershäiriöön ei auta kuin lobotomia. Mutta semmoista ei saa enää Suomessa tehdä.

Olisiko nyt sitten looginen päätelmä se, että sinä et uskalla sanoa terapeutille rakastavasi häntä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sun aivot on jääneet looppiin väärään asentoon.

Minustakin tuli trauman jälkeen huutaja. Ja surija. Se saatiin pois ilman, että minun piti huutaa yhtään ja tarve suremisellekin pieneni haittaavasta sellaiseksi, että sain sen käsiteltyä.

Sinä haluat parantua omilla konsteillasi, mutta kun konstisi eivät näytä toimivan.

Tämä viimeinen lause on yhteenveto koko 10 vuotta jatkuneesta sagasta.

Nyt et näytä ymmärtävän sitä, että on olemassa välimuotoja uhkailun ja miellyttämisen välillä. Splittaat, kaikki on joko/tai, mustaa/valkoista, hyvä/paha. Kuuluu epävakauteen. Sinua ei varmaan auta, että jankkaat täällä ja yrität saada ihmisiä sanomaan sen mitä haluat kuulla. Kyllä terapeutille voi kertoa, että sinulla on vihan tunteita tai väkivaltaisia ajatuksia, jokainen ammattilainen sen kestää. Se ei tarkoita, että voisit huutaa ja uhkailla, et ole enää taapero, vaikka tunne-elämäsi onkin sinne varhaislapsuuteen jäänyt.

Eipä terapia yleensäkään kovin hääppöistä tunnu olevan. Milloin the rapist -nimikeellä toimivat käsittelevät siellä omia ongelmiaan, milloin kirjaavat hölynpölyä potilastietoihin, milloin koettavat saada konflikteja aikaiseksi, ja milloin tulevat aina myöhässä, mutta maksaa pitää myös käyttämättömästä ajasta.

Huuhaata koko terapiahölynpöly. No, ihan oikein, että typerykset maksavat moisesta. Yksi uuno asiakaskin taisi etsiä vielä omille syrjintäkokemuksilleen sopivaa myötätuntoa osoittavaa vähemmistöterapeuttia, mutta se yksi ja ainoa joka löytyi ei sitten kuitenkaan kelvannut.

Hulluja sekä terapeutit että sellaisia etsivät.

Vierailija kirjoitti:

Nyt et näytä ymmärtävän sitä, että on olemassa välimuotoja uhkailun ja miellyttämisen välillä. Splittaat, kaikki on joko/tai, mustaa/valkoista, hyvä/paha. Kuuluu epävakauteen. Sinua ei varmaan auta, että jankkaat täällä ja yrität saada ihmisiä sanomaan sen mitä haluat kuulla. Kyllä terapeutille voi kertoa, että sinulla on vihan tunteita tai väkivaltaisia ajatuksia, jokainen ammattilainen sen kestää. Se ei tarkoita, että voisit huutaa ja uhkailla, et ole enää taapero, vaikka tunne-elämäsi onkin sinne varhaislapsuuteen jäänyt.

Mitä sen kertominen, millaisia tunteita on, mihinkään mitään auttaa? Et selvästikään ole mikään ammattitason auttaja, koska et tajua asiaa tunnetasolla lainkaan. Ja siitä on kysymys. Ei mistään ajatuksista. Kun et ole ammattiauttaja, kannattaa pitää se turpasi vaan tukossa. Ihmettelen vain, että miten nämä tunnetason asiat tai ongelmat on näin vaikea käsittää? Sulle ehkä, mutta yleisemmin?

Ap

Olen kuunnellut ja lukenut kirjoja.Arvostetulta sairaala sielunhoitajalta,luennoitsijalta ja terapeutilta,Nyt jo muutama vuosi sitten kuolleelta Erik Ewalsilta.(mitä kaikkea hän olikaan?)

Kerran hän sanoi puheessaan kun ihminen sai raivokohtauksen vastaanotolla että nyt alkoi paraneminen ja oli siitä iloinen että päästiin eteenpäin.

Ja ihkailulla muutenkin tarkoitan sitä, että uhkaan ajatella hänestä, siis terapeutista pahaa, uhkaan arvostella hänen osaamistaan jne. En oikeasti tarkoita mitään kuristustason juttuja! Kuristaminen vaan tarkoitti sitä, että saattaisin olla niin vihainen, että voisin kuristaa! Se ei tarkoita mitään kuristamisfntasioita, niitä minulla ei ole.

Mutta sis johan se kertoo trauman tasosta AMMATTI-IHMISELLE, mitä te ette ole, että ihmiellä on hätä, jos se on liian vaikeaa, että pitää uhata terapeuttia siilä, että kertoo tälle, ettei pidä hänestä ja syynä on tämän ammattitaidottomuus, eli se, etten oo saanut apua.

Ap