On asioita, joita ei voi terapiassa käsitellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen tarvitse uhkailua, että kertoo olevansa vihainen?

Ja jos terapeutti on huono, hän ei osaa suhtautua raivokohtaukseen. Jos terapeutti olisi hyvä, et varmaan tuntisi vihaa häntä kohtaan.

Ei ole tarvetta KERTOA, että oon vihainen vaan OLLA VIHAINEN JA ILMAISTA VIHAA. Katsoa, miten toinen reagoi. Jos pelästyy, on nynny.

Ap

Miksi tällainent tarve? Oletko sitten ilmaissut vihaasi siis kertonut mistä ja miksi olet vihainen? (mikään uhkailu ei vie asiaasi eteenpäin, eikä kenenkään tarvitse henkilökohtaisia uhkailuja kuunnella työpaikallaan. Jos niin teet, terapeutti todennäköisesti turvaa itsensä ja poistuu paikalta tai soittaa vartijan.) Miten terapeutti on vihaasi reagoinut? Vai oletatko vain mitä saattaisi tapahtua?

En ole. Mietin ihan asiakkaana, että miten se AMMATTIauttaja, jonka asia olisi näitä miettiä, olisi sitten varmasti turvallinen JA turvassa. Koska he eivät ole niin ammattilaisia, että olisivat osoittaneet minulle, että ei ole huolta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen tarvitse uhkailua, että kertoo olevansa vihainen?

Ja jos terapeutti on huono, hän ei osaa suhtautua raivokohtaukseen. Jos terapeutti olisi hyvä, et varmaan tuntisi vihaa häntä kohtaan.

Ei ole tarvetta KERTOA, että oon vihainen vaan OLLA VIHAINEN JA ILMAISTA VIHAA. Katsoa, miten toinen reagoi. Jos pelästyy, on nynny.

Ap

Jos suuttuu, terapeutti ois i d a r i.

Ei ihmisille saa näiden vihan takia kääntää selkäänsä, suuttua, pelätä tms jos lapsi on itselle rakas.

Ap

Vaan pitää nähdä lapsen hätä tms tunne VIHAN TAKANA. Ja eihän nää pässit näe.

Ap

Oletko kertonut mitä tunnet ja pystynyt reflektoimaan asiaa terapeutin kanssa. Väkisin ei ketään pysty auttamaan, jos ei antaudu autettavaksi.

Eeen, kun asiakkaan pitää toki miettiä, miten terapeutilla säilyy turvan tunne työpaikallaaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen tarvitse uhkailua, että kertoo olevansa vihainen?

Ja jos terapeutti on huono, hän ei osaa suhtautua raivokohtaukseen. Jos terapeutti olisi hyvä, et varmaan tuntisi vihaa häntä kohtaan.

Ei ole tarvetta KERTOA, että oon vihainen vaan OLLA VIHAINEN JA ILMAISTA VIHAA. Katsoa, miten toinen reagoi. Jos pelästyy, on nynny.

Ap

Jos suuttuu, terapeutti ois i d a r i.

Ei ihmisille saa näiden vihan takia kääntää selkäänsä, suuttua, pelätä tms jos lapsi on itselle rakas.

Ap

Vaan pitää nähdä lapsen hätä tms tunne VIHAN TAKANA. Ja eihän nää pässit näe.

Ap

Oletko kertonut mitä tunnet ja pystynyt reflektoimaan asiaa terapeutin kanssa. Väkisin ei ketään pysty auttamaan, jos ei antaudu autettavaksi.

Eeen, kun asiakkaan pitää toki miettiä, miten terapeutilla säilyy turvan tunne työpaikallaaan.

Ap

Ja vielä tärkämpää minulle asiakkaana on se, että terapeutti suhtautuisi turvallisesti minuun, jos raivoa tulisi eteensä. Ettei mun tarvitse ahdistua siitä, että satutin ammatti-ihmistä, pientä vauvaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana ammattiauttajissa tällaisen kriisin ja trauman suhteen on myös se, että jos tällainen tunteikas vihanpurkaus pääsisikin istonnolla käyntiin, niin sitten terapeutti sanoo, että ”aika loppui” ja se ei kyllä asiakasta todellakaan auta, joka on juuri pahimmassa tapauksessa syyttänyt ja haukkunut terapeutin alimpaan v *ttuun.

Ap

Terapeutin haukkuminen ei sinua kyllä mitenkään auta, eikä vie terapiaa eteenpäin. Se, että kerrot, että sinusta tuntuu siltä, että haluat niin tehdä, saattaa viedäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen tarvitse uhkailua, että kertoo olevansa vihainen?

Ja jos terapeutti on huono, hän ei osaa suhtautua raivokohtaukseen. Jos terapeutti olisi hyvä, et varmaan tuntisi vihaa häntä kohtaan.

Terapiassa on käsitykseni mukaan tekijä, jonka nimi on tunteensiirto. Jos terapeutti ei osaa omaa rooliaan tunteensiirtotilanteessa, ei hän osaa auttaakaan.

Ap

Psykoanalyysissä on, mutta ei kaikissa terapiasuuntauksissa. Mitä suuntausta terapeuttisi edustaa?

Onko muka vain siinä? Minulle on sanottu, että se on terapiaelementti. Terapeuttini on narsismin uhriutta ymmärtävä, mutta hänellä ei ole kokemusta narsistivanhemmasta. Se on oman näkemykseni mukaan vielä erillinen narsismilla satuttamisen sektori, koska uhri ei voi palata paranemisprosessissaan kokemuksestaan aikaan ennen kun narsisti tuli hänen elämäänsä. Eka terapeutti oli kognitiivinen. Tämä toinen on tosiaan narsismia tunteva. En ole satavarma viitekehyksestä, mutta ainakaan se ei ole kognitiivinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana ammattiauttajissa tällaisen kriisin ja trauman suhteen on myös se, että jos tällainen tunteikas vihanpurkaus pääsisikin istonnolla käyntiin, niin sitten terapeutti sanoo, että ”aika loppui” ja se ei kyllä asiakasta todellakaan auta, joka on juuri pahimmassa tapauksessa syyttänyt ja haukkunut terapeutin alimpaan v *ttuun.

Ap

Terapeutin haukkuminen ei sinua kyllä mitenkään auta, eikä vie terapiaa eteenpäin. Se, että kerrot, että sinusta tuntuu siltä, että haluat niin tehdä, saattaa viedäkin.

Niin no, hei kyse pitäisi olla AMMATTIAUTTAJASTA. Ei ole asiakkaan asia erotella noita. Asiakkaalla pitäisi olla siin oikeus luottaa AMMATTILAISEN A,MATTITAITOON, mutta juuri sinun kommenttisi osoittavat, että sitä ei siellä sitten ole.

Ap

Voi voi. Äitihullulla on miljoonia, muttei mielenterveyttä.

Ap,en nyt ole ihan sinunjamassa.

Mutta oma tilanne että haluan terapiaan,mutta pelkään että se haittaa.

Psykiatri taas miettii että mitä se vois auttaa ja oisko muita diagnooseja imtä ei olla huomattu.

Nyt stte lähete psykologille arvioon että onko jotaki muuta vikaa,ja voisko terapia auttaa ja jos vois niin missä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana ammattiauttajissa tällaisen kriisin ja trauman suhteen on myös se, että jos tällainen tunteikas vihanpurkaus pääsisikin istonnolla käyntiin, niin sitten terapeutti sanoo, että ”aika loppui” ja se ei kyllä asiakasta todellakaan auta, joka on juuri pahimmassa tapauksessa syyttänyt ja haukkunut terapeutin alimpaan v *ttuun.

Ap

Terapeutin haukkuminen ei sinua kyllä mitenkään auta, eikä vie terapiaa eteenpäin. Se, että kerrot, että sinusta tuntuu siltä, että haluat niin tehdä, saattaa viedäkin.

Kyllähän terapeutin pitää kyetä erottamaan, onko haukkuminen osa terapiaprosessia vai siitä erillinen juttu, jota asiakas sisimmässäänkin tarkoittaa, eikä satuttajansa sinne istuttamana. Tai varmaan se pettymys siihen terapeuti auttamattomuuteen on aitoa, mutta se on HEIDÄN SYYTÄÄN, jos sanon, että tekisi mieli suuttua, niin mitä sitten? Kun olen oikeasti vihainen siitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis pintapuolelta jos joku puolustelee itseään, minun reaktioni on usin myös pieneneminen. Eli että eihän tää sitten olekaan ongelma, koska toi ei ole tehnyt mitään väärin.

Ja se taas ei auta minua.

Ap

Oleellisinta siinä kai on se, että jos toinen rupeaa puolustelemaan, koen olevani näkymätön. Että mun koko tilannetta ja ongelmaa ei ole olemassakaan, koska toi toinen ei ole siihen osallinen.

Ap

Ja kun siis tämä on tavallaan se puoli, jonka terapeutti minusta näkeekin, eli että sitä, mitä syyttäessäni häntä yrittäisin sanoa, ei ole olemassa niin kauan, kun en sano siitä.

Jos sitten sanoisin jotain, ja terapeutti pistää energiaa itsensä puolusteluun, koen, että asiaa ei mitenkään olisi ollut kannattavaa ottaa esille. Se ei siis tule näkyväksi se asia sillä lailla. Että todellakin AMMATTIauttajia.

Ap

Eli pelkäät, ettet tule kuulluksi tai tulet torjutuksi, jos näytät vihan tunteesi? Koetko samoin muiden tunteiden kohdalla? Hyvä tuosta olisi terapiassa keskustella ja saa siellä tunteetkin näkyä. Mutta älä uhkaile terapeuttia.

Vierailija kirjoitti:

Ap,en nyt ole ihan sinunjamassa.

Mutta oma tilanne että haluan terapiaan,mutta pelkään että se haittaa.

Psykiatri taas miettii että mitä se vois auttaa ja oisko muita diagnooseja imtä ei olla huomattu.

Nyt stte lähete psykologille arvioon että onko jotaki muuta vikaa,ja voisko terapia auttaa ja jos vois niin missä.

Mun psykiatri taas kannustaa terapiaan, mikä on minusta tosi ihanaa, mutta hänelle voin onneksi myös sanoa, että en siihen usko. Ja hän kysyy miksi ja sitten päStään sata kertaa enemmän eteenpäin, kuin niissä terapioissa :)

Toki menisin terapiaan, jos näen, että se sit kans etenee.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis pintapuolelta jos joku puolustelee itseään, minun reaktioni on usin myös pieneneminen. Eli että eihän tää sitten olekaan ongelma, koska toi ei ole tehnyt mitään väärin.

Ja se taas ei auta minua.

Ap

Oleellisinta siinä kai on se, että jos toinen rupeaa puolustelemaan, koen olevani näkymätön. Että mun koko tilannetta ja ongelmaa ei ole olemassakaan, koska toi toinen ei ole siihen osallinen.

Ap

Ja kun siis tämä on tavallaan se puoli, jonka terapeutti minusta näkeekin, eli että sitä, mitä syyttäessäni häntä yrittäisin sanoa, ei ole olemassa niin kauan, kun en sano siitä.

Jos sitten sanoisin jotain, ja terapeutti pistää energiaa itsensä puolusteluun, koen, että asiaa ei mitenkään olisi ollut kannattavaa ottaa esille. Se ei siis tule näkyväksi se asia sillä lailla. Että todellakin AMMATTIauttajia.

Ap

Eli pelkäät, ettet tule kuulluksi tai tulet torjutuksi, jos näytät vihan tunteesi? Koetko samoin muiden tunteiden kohdalla? Hyvä tuosta olisi terapiassa keskustella ja saa siellä tunteetkin näkyä. Mutta älä uhkaile terapeuttia.

Saan uhkailla. Miksi hän sitä pelkäisi? Eikö pysty myöntämään, ettei ole auttanut minua? Jos torjuu sen, ei tajua mistään mitään. Ei uhkailu ole mitään fyysisyyttä. Voisin sanoa, että haluaisin kuristaa sinua. Miksi se siitä pelästyisi? En siis tietenkään sano, jos on riski, että se pelästyy, mutta ihmettelen, että eivätkö he olekaan ammattiauttajia?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis pintapuolelta jos joku puolustelee itseään, minun reaktioni on usin myös pieneneminen. Eli että eihän tää sitten olekaan ongelma, koska toi ei ole tehnyt mitään väärin.

Ja se taas ei auta minua.

Ap

Oleellisinta siinä kai on se, että jos toinen rupeaa puolustelemaan, koen olevani näkymätön. Että mun koko tilannetta ja ongelmaa ei ole olemassakaan, koska toi toinen ei ole siihen osallinen.

Ap

Ja kun siis tämä on tavallaan se puoli, jonka terapeutti minusta näkeekin, eli että sitä, mitä syyttäessäni häntä yrittäisin sanoa, ei ole olemassa niin kauan, kun en sano siitä.

Jos sitten sanoisin jotain, ja terapeutti pistää energiaa itsensä puolusteluun, koen, että asiaa ei mitenkään olisi ollut kannattavaa ottaa esille. Se ei siis tule näkyväksi se asia sillä lailla. Että todellakin AMMATTIauttajia.

Ap

Eli pelkäät, ettet tule kuulluksi tai tulet torjutuksi, jos näytät vihan tunteesi? Koetko samoin muiden tunteiden kohdalla? Hyvä tuosta olisi terapiassa keskustella ja saa siellä tunteetkin näkyä. Mutta älä uhkaile terapeuttia.

Koska jos sä sanot, etten mä saa tehdä jotain, se on sama, kuin et näe minua. Se on justiinsa näin. Se JOKA NÄKEE, antaa mun sanoa, ja TAJUAA, etten mä ikinä tekisi hänelle yhtään mitään, vaikkei hän auttaisi mua tippaakaan.

Ap

Se että joku on ammatiltaan psykoterapeutti ei ole mikään tae siitä, että hän pystyy (tai välttämättä edes haluaa) auttaa juuri sinua. Terapeutin tehtävä on auttaa sinua itseäsi käsittelemään omia traumojasi. Hän ei ole mikään automaatti tai robotti, joka ammattitaidollaan ihmeparantaa sinut ja ymmärtää sinua joka käänteessä. Sinä olet ihminen, ja terapeuttikin on ihminen.   

Nimenomaan se joka näkee, näkee, että uhkailu on turhautumista ja että tahdon apua. Ja etten ole sitä saanut. Ja näkee senkin, että nähdessään minut mä paranen. Uhkailu ei ole siinä mikään muu kuin tie tulla nähdyksi. Kuka uskaltaa? Kuka luottaa itseensä välittäjänä? Kuka pelkää? Kuka tuntee eli näkee minut niin, että TIETÄÄ, ettei mulla ole mitään tarvetta satuttaa ketään?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Se että joku on ammatiltaan psykoterapeutti ei ole mikään tae siitä, että hän pystyy (tai välttämättä edes haluaa) auttaa juuri sinua. Terapeutin tehtävä on auttaa sinua itseäsi käsittelemään omia traumojasi. Hän ei ole mikään automaatti tai robotti, joka ammattitaidollaan ihmeparantaa sinut ja ymmärtää sinua joka käänteessä. Sinä olet ihminen, ja terapeuttikin on ihminen.   

Jos on ammattiauttaja, pitää pystyä tuota parempaan. Surkeat rahastajat, jotka kuvittelevat saavansa rahaa päätään nyökkäilemällä toki suovat itselleen tuollaisen de facto pätemättömyyden.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen tarvitse uhkailua, että kertoo olevansa vihainen?

Ja jos terapeutti on huono, hän ei osaa suhtautua raivokohtaukseen. Jos terapeutti olisi hyvä, et varmaan tuntisi vihaa häntä kohtaan.

Terapiassa on käsitykseni mukaan tekijä, jonka nimi on tunteensiirto. Jos terapeutti ei osaa omaa rooliaan tunteensiirtotilanteessa, ei hän osaa auttaakaan.

Ap

Psykoanalyysissä on, mutta ei kaikissa terapiasuuntauksissa. Mitä suuntausta terapeuttisi edustaa?

Onko muka vain siinä? Minulle on sanottu, että se on terapiaelementti. Terapeuttini on narsismin uhriutta ymmärtävä, mutta hänellä ei ole kokemusta narsistivanhemmasta. Se on oman näkemykseni mukaan vielä erillinen narsismilla satuttamisen sektori, koska uhri ei voi palata paranemisprosessissaan kokemuksestaan aikaan ennen kun narsisti tuli hänen elämäänsä. Eka terapeutti oli kognitiivinen. Tämä toinen on tosiaan narsismia tunteva. En ole satavarma viitekehyksestä, mutta ainakaan se ei ole kognitiivinen.

Ap

Olen pienestä asti vanhempieni traumatsoima eikä minua haittaa, etten pysty palaamaan ajatuksissani aikaan ennen vaan minulle riittää, että on aika nyt, jolloinen ole heistä riippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen tarvitse uhkailua, että kertoo olevansa vihainen?

Ja jos terapeutti on huono, hän ei osaa suhtautua raivokohtaukseen. Jos terapeutti olisi hyvä, et varmaan tuntisi vihaa häntä kohtaan.

Ei ole tarvetta KERTOA, että oon vihainen vaan OLLA VIHAINEN JA ILMAISTA VIHAA. Katsoa, miten toinen reagoi. Jos pelästyy, on nynny.

Ap

Jos suuttuu, terapeutti ois i d a r i.

Ei ihmisille saa näiden vihan takia kääntää selkäänsä, suuttua, pelätä tms jos lapsi on itselle rakas.

Ap

Vaan pitää nähdä lapsen hätä tms tunne VIHAN TAKANA. Ja eihän nää pässit näe.

Ap

Oletko kertonut mitä tunnet ja pystynyt reflektoimaan asiaa terapeutin kanssa. Väkisin ei ketään pysty auttamaan, jos ei antaudu autettavaksi.

Eeen, kun asiakkaan pitää toki miettiä, miten terapeutilla säilyy turvan tunne työpaikallaaan.

Ap

Ei tarvitse. Heillä on valmiit turvallisuussuunnitelmat vaarallisten asiakkaiden varalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siihen tarvitse uhkailua, että kertoo olevansa vihainen?

Ja jos terapeutti on huono, hän ei osaa suhtautua raivokohtaukseen. Jos terapeutti olisi hyvä, et varmaan tuntisi vihaa häntä kohtaan.

Terapiassa on käsitykseni mukaan tekijä, jonka nimi on tunteensiirto. Jos terapeutti ei osaa omaa rooliaan tunteensiirtotilanteessa, ei hän osaa auttaakaan.

Ap

Psykoanalyysissä on, mutta ei kaikissa terapiasuuntauksissa. Mitä suuntausta terapeuttisi edustaa?

Onko muka vain siinä? Minulle on sanottu, että se on terapiaelementti. Terapeuttini on narsismin uhriutta ymmärtävä, mutta hänellä ei ole kokemusta narsistivanhemmasta. Se on oman näkemykseni mukaan vielä erillinen narsismilla satuttamisen sektori, koska uhri ei voi palata paranemisprosessissaan kokemuksestaan aikaan ennen kun narsisti tuli hänen elämäänsä. Eka terapeutti oli kognitiivinen. Tämä toinen on tosiaan narsismia tunteva. En ole satavarma viitekehyksestä, mutta ainakaan se ei ole kognitiivinen.

Ap

Olen pienestä asti vanhempieni traumatsoima eikä minua haittaa, etten pysty palaamaan ajatuksissani aikaan ennen vaan minulle riittää, että on aika nyt, jolloinen ole heistä riippuvainen.

Minua haittaa, koska minulla on paljon tunnekuormaa sieltä, jota olen ottanut kannettavakseni sen väärinkohtelun takia. Se aiheuttaa itsensä syrjintää jne. Jos esittäisi, ettei se haittaa, niin kaikkihan ois ihan hyvin minullakin sitten, mutta minä en haluaisi elämäni kärsivän lapsuudestani. Toki se on jo kärsinyt, mutta kun mennään eteenpäin, niin tulevassa.

Ap

Ei ole hyvä idea sanoa yhtään kenellekään haluavansa kuristaa tämän. Mitäs jos nyt vaan lähtisit liikkeelle siitä, että kerrot terapeutille, että sinulla on välillä olo, että haluaisit uhkailla ihmisiä, koska olet niin vihainen.

Onko sulla nyrkkeilysäkkiä? Hakkaa siihen patoumasi.