On asioita, joita ei voi terapiassa käsitellä

Vierailija kirjoitti:

Just joku kuukausi sitten vouhkasit täällä miten joku ammatti-ihminen oli suositellut sulle jotain kirjaa ja olit ihan pöyristynyt että miten naurettava kirja. Oikeasti se kirja oli just sitä mitä kaipaisit ja naulan kantaan, mutta kun se ei sopinut siihen mitä olet itse päättänyt että hoitosi pitäisi olla.

Ei ole ollut mun ketjuni.

Ap

On hyviä ja huonoja terapeutteja. Vaihda niin kauan kun löydät sellasen jota kiinnostaa kuunnella. Terapeutti ei ole vastuussa vihastasi mutta on vastuussa siitä että hänen tehtävänsä olisi kuunnella ja johtaa keskustelu vihan syihin ja auttaa. Yhtälailla on hyviä ja huonoja lääkäreitä. Osa ihmisistä haluaa vaan palkkansa eikä niitä kiinnosta paskaakaan asiakas itse tai työnsä hoitaminen kunnolla.

Itsellä on post-traumaattinen stressireaktio ja psykiatri olisi tarpeellinen mutta en todellakaan jaksa kuluttaa aikaa ja rahaa siihen että löytäisin sellaisen ketä oikeasti kiinnostaa auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ap ihan oikeasti se ongelma että et suostu kuuntelemaan ketään muuta kuin itseäsi. Olet täällä itse kuvannut miten terapeutti yrittää kanssasi juurikin oikeaa asiaa, mutta sen sijaan että istuisit miettimään voisko terapeutti olla oikeassa, tulet tänne valittamaan miten surkea terapeutti hän on. Usko jo että et tule paranemaan yrittämällä opettaa terapeutteja, vaan sun pitää hyväksyä se että he tietävät sinua paremmin ja oikeasti MIETTIÄ mitä he yrittävät sinulle sanoa. Ota se asenne että vaikka tuo tuntuu minusta väärältä, miten onnistuisin näkemään mistä on kyse ja voiko terapeutti olla sitenkin oikeassa.

Olen kuvannut terapeutin yrittäneen kanssani oikeaa asiaa? Mitä tarkoitat? En ole. Eihän kukaan terapeutti edes ole puhunut minulle mun heihin kohdistamastani arvostelusta yhtään mitään, joten miten voin tässä miettiä, mitä he yrittävät minulle sanoa?

Mitä he ovat sanoneet mulle siitä, että mä arvostelen heitä minua auttamattomiksi?

Olen sanonut, että en saa terapiasta apua, en ole siinä millään tavalla vielä uhannut arvostella HEITÄ siitä. Vaikka suhtaudun tilanteeseen kyllä niin.

Että se on siksi, ettei heidän ammattitaitoaan ole oikein nähty. On nähty pää kenossa nyökyttelvä myöntelijä.

Ap

Siitä on jo kauan, kyse oli jostain huoneen maalaamisesta ja terapeutti heitti sinulle juuri oikean kysymyksen. Sinä sen sijaan kerroit täällä tilanteesta perusteluna sille miksi lopetit terapian hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutinhan se pitäisi nähdä, etten uskalla edes heille kritiikkiä antaa ja se kuormittaa minua tunnetasolla ja on eräänlainen siirtymä tai paketti lapsuudestani ja koskee myös muuta vuorovaikuttamistani irl ja osata ammattilaisen keinoja hoitaa kyseistä traumaa. Mutta ei.

Mutta se psykiatri siihenkin kykeni. Sai alkuun tämän miettimisen.

Ap

Oletko kertonut samat asiat terapeutille kuin psykiatrille? Ei ne terapeutit näe, jos et kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun aivot on jääneet looppiin väärään asentoon.

Minustakin tuli trauman jälkeen huutaja. Ja surija. Se saatiin pois ilman, että minun piti huutaa yhtään ja tarve suremisellekin pieneni haittaavasta sellaiseksi, että sain sen käsiteltyä.

Sinä haluat parantua omilla konsteillasi, mutta kun konstisi eivät näytä toimivan.

No en mä ole lukinnut mitään konstia, että tällä haluan parantua, vaan minulla on tapana välttää terapiassa negatiivisen palautteen antamista terapeutille, jotta heistä tuntuisi mukavalta. Jos AMMATTIAUTTAJA ei osaa tehdä tälle mitään, vaikka se johtuu traumoistani, niin se on heidän vikansa.

Ap

Saa negatiivista palautetta antaa, mutta uhkailu on rikos. Kaksi täysin eri asiaa. Viestiesi perusteella sinulle on vaikeaa näyttää vihan tunnetta, koska pelkäät tulevasi hylätyksi. Lisäksi et osaa käsitellä vihan tunnetta itsesi kanssa, etkä ottaa sitä rakentavasti esille, mikä on ymmärrettävää, jos sitä ei ole lapsena oppinut. Tuossa olisi kyllä asia, jota terapiassa kannattaisi työstää, mutta olet nyt jostain syystä jämähtänyt ajatukseen, että ainoa keino päästä eteenpäin on terapeutin haukkuminen, mikä ei pidä paikkaansa. Vihan voi ilmaista muutenkin. Vois sanoa esim että olen vihainen, koska et osaa auttaa minua.

Eikä terapeutti sinusta näe mitään, mitä et hänelle kerro. Ihan hyvällä koitan sanoa. Sinulla taitaa olla epärealistiset odotukset terapiaa kohtaan.

Ai sillä uhkaaminen on rikos, että uhkaan arvostella terapeuttia ja sanoa hänelle, etten pidä hänestä, koska terapia ei ole auttanu? Enpä usko.

Eiköhän se olisi terapeutille ammattitaidon käyttöönottamisen paikka.

Ap

No ei, vaan nuo kuristamis- ja haukkumisjutut. Sen voi sanoa, ettet pidä hänestä ja koet hänen olevan epäpätevä, koska et ole saanut apua.

Juuri tuollaista en voisi sanoa, tai siis jos ajatellaan, että olen päässyt arvostelun tunteeni osoittamisessa vauhtiin ja sitten terapautti sanoo, että aika loppui, niin miten siitä tuolista sitten mennään kivasti eteiseen ja ulos? Asiahan jää täysin kesken, omissa silmissäni hirvittävä riita, tai jos ei ihan hirvittävä, niin kurja, ikävä, kamala ja tunteeltaan etenkin todella kurja tilanne? Jos siinä sitten asiaa pitää taas ”nollata”, että hehhehheh, tuo oli tätä mun terapiaprosessia, oikeasti toivon, että autat, niin se mielestäni mitätöi sen mistä juuri hetkeä aiemmin puhuttiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin sitä vaan, että koska vältän sanomast terapeutista mitään negatiivista ja samalla koen, etten saa apua, niin on tosi hyvä, että voin sanoa tämän asian sille psykiatrille. Koska hän ei ole terapeuttini. Hän heti tarttui asiaan sillä tavalla, kuin pitääkin, eli kiinnostui mun perusteluista ja syistäni. Jos terapeutti osoittaisi kiinnostuvansa mä myönnän, että epäilisin ekana sen keräävän aineistoa mun perusteluni mitätöimiseen. Arght.

Ap

Ok, ymmärrettävää. Mutta tuo reaktiosi kertoo enemmän sinusta kuin terapeutista. Miksi koet epäluuloa terapeuttia kohtaan ja pelkäät tuoda esiin negatiiviset tunteesi? Mistä se kumpuaa? Kerro terapeutillesi tuo, mitä viestissäsi lukee. Terapia auttaa vain, jos uskaltaa täysin avautua.

Niin, miksiköhän? Olisikohan siitä syystä, mikä on ongelma, miksi oon terapiassa? Oon mennyt sinne ammatti-ihmiseltä apua saamaan, en opettamaan heitä.

Ap

Mutta ei he voi auttaa, jos et avoimesti kerro kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutinhan se pitäisi nähdä, etten uskalla edes heille kritiikkiä antaa ja se kuormittaa minua tunnetasolla ja on eräänlainen siirtymä tai paketti lapsuudestani ja koskee myös muuta vuorovaikuttamistani irl ja osata ammattilaisen keinoja hoitaa kyseistä traumaa. Mutta ei.

Mutta se psykiatri siihenkin kykeni. Sai alkuun tämän miettimisen.

Ap

Oletko kertonut samat asiat terapeutille kuin psykiatrille? Ei ne terapeutit näe, jos et kerro.

No enpä ole kerennyt, koska tapaan nykyisin VAIN tätä psykiatria, ekö lue ketjua? Siinä lukee, että psykiatrin kanssa käsitellään minun menemistäni terapiaan? Ei ole terapiaa nyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin sitä vaan, että koska vältän sanomast terapeutista mitään negatiivista ja samalla koen, etten saa apua, niin on tosi hyvä, että voin sanoa tämän asian sille psykiatrille. Koska hän ei ole terapeuttini. Hän heti tarttui asiaan sillä tavalla, kuin pitääkin, eli kiinnostui mun perusteluista ja syistäni. Jos terapeutti osoittaisi kiinnostuvansa mä myönnän, että epäilisin ekana sen keräävän aineistoa mun perusteluni mitätöimiseen. Arght.

Ap

Ok, ymmärrettävää. Mutta tuo reaktiosi kertoo enemmän sinusta kuin terapeutista. Miksi koet epäluuloa terapeuttia kohtaan ja pelkäät tuoda esiin negatiiviset tunteesi? Mistä se kumpuaa? Kerro terapeutillesi tuo, mitä viestissäsi lukee. Terapia auttaa vain, jos uskaltaa täysin avautua.

Niin, miksiköhän? Olisikohan siitä syystä, mikä on ongelma, miksi oon terapiassa? Oon mennyt sinne ammatti-ihmiseltä apua saamaan, en opettamaan heitä.

Ap

Mutta ei he voi auttaa, jos et avoimesti kerro kaikesta.

Ja miten voin kertoa, jos traumani on juuri sitä, etten voi? Ja siihen tarttisin AMMATTI-ihmisen apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ap ihan oikeasti se ongelma että et suostu kuuntelemaan ketään muuta kuin itseäsi. Olet täällä itse kuvannut miten terapeutti yrittää kanssasi juurikin oikeaa asiaa, mutta sen sijaan että istuisit miettimään voisko terapeutti olla oikeassa, tulet tänne valittamaan miten surkea terapeutti hän on. Usko jo että et tule paranemaan yrittämällä opettaa terapeutteja, vaan sun pitää hyväksyä se että he tietävät sinua paremmin ja oikeasti MIETTIÄ mitä he yrittävät sinulle sanoa. Ota se asenne että vaikka tuo tuntuu minusta väärältä, miten onnistuisin näkemään mistä on kyse ja voiko terapeutti olla sitenkin oikeassa.

Olen kuvannut terapeutin yrittäneen kanssani oikeaa asiaa? Mitä tarkoitat? En ole. Eihän kukaan terapeutti edes ole puhunut minulle mun heihin kohdistamastani arvostelusta yhtään mitään, joten miten voin tässä miettiä, mitä he yrittävät minulle sanoa?

Mitä he ovat sanoneet mulle siitä, että mä arvostelen heitä minua auttamattomiksi?

Olen sanonut, että en saa terapiasta apua, en ole siinä millään tavalla vielä uhannut arvostella HEITÄ siitä. Vaikka suhtaudun tilanteeseen kyllä niin.

Että se on siksi, ettei heidän ammattitaitoaan ole oikein nähty. On nähty pää kenossa nyökyttelvä myöntelijä.

Ap

Siitä on jo kauan, kyse oli jostain huoneen maalaamisesta ja terapeutti heitti sinulle juuri oikean kysymyksen. Sinä sen sijaan kerroit täällä tilanteesta perusteluna sille miksi lopetit terapian hänen kanssaan.

Niin, terapeuttiei siinäkään kohdassa toiminut AUTTAEN, vaan puhui aidasta kun oli kyse seipäästä.

Olisiko tätä koko aloitusta tässä, jos olisin siinä alkanut häntä arvostelemaan? Hän ei osannut siinä auttaa minua vapautumaan ja olemaan riippumaton äidistäni eikä ensinnäkään tajunnut, että äidilläni oli ote minuun. Eikä kyseinen ote, kun se oli henkinen, katoa sillä, että en tee niin kuin tiedän, että on kohteliasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ap ihan oikeasti se ongelma että et suostu kuuntelemaan ketään muuta kuin itseäsi. Olet täällä itse kuvannut miten terapeutti yrittää kanssasi juurikin oikeaa asiaa, mutta sen sijaan että istuisit miettimään voisko terapeutti olla oikeassa, tulet tänne valittamaan miten surkea terapeutti hän on. Usko jo että et tule paranemaan yrittämällä opettaa terapeutteja, vaan sun pitää hyväksyä se että he tietävät sinua paremmin ja oikeasti MIETTIÄ mitä he yrittävät sinulle sanoa. Ota se asenne että vaikka tuo tuntuu minusta väärältä, miten onnistuisin näkemään mistä on kyse ja voiko terapeutti olla sitenkin oikeassa.

Olen kuvannut terapeutin yrittäneen kanssani oikeaa asiaa? Mitä tarkoitat? En ole. Eihän kukaan terapeutti edes ole puhunut minulle mun heihin kohdistamastani arvostelusta yhtään mitään, joten miten voin tässä miettiä, mitä he yrittävät minulle sanoa?

Mitä he ovat sanoneet mulle siitä, että mä arvostelen heitä minua auttamattomiksi?

Olen sanonut, että en saa terapiasta apua, en ole siinä millään tavalla vielä uhannut arvostella HEITÄ siitä. Vaikka suhtaudun tilanteeseen kyllä niin.

Että se on siksi, ettei heidän ammattitaitoaan ole oikein nähty. On nähty pää kenossa nyökyttelvä myöntelijä.

Ap

Siitä on jo kauan, kyse oli jostain huoneen maalaamisesta ja terapeutti heitti sinulle juuri oikean kysymyksen. Sinä sen sijaan kerroit täällä tilanteesta perusteluna sille miksi lopetit terapian hänen kanssaan.

Niin eli siis se kysymys jonka terapeutti heitti, oli väärä. Miksi luulet, että se oli oikea ja mä en ois siinä tapauksessa tietenkin parantunut, kun ois sitä parantavaa, oikeiden kysymysten tietä jatkettu?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ap ihan oikeasti se ongelma että et suostu kuuntelemaan ketään muuta kuin itseäsi. Olet täällä itse kuvannut miten terapeutti yrittää kanssasi juurikin oikeaa asiaa, mutta sen sijaan että istuisit miettimään voisko terapeutti olla oikeassa, tulet tänne valittamaan miten surkea terapeutti hän on. Usko jo että et tule paranemaan yrittämällä opettaa terapeutteja, vaan sun pitää hyväksyä se että he tietävät sinua paremmin ja oikeasti MIETTIÄ mitä he yrittävät sinulle sanoa. Ota se asenne että vaikka tuo tuntuu minusta väärältä, miten onnistuisin näkemään mistä on kyse ja voiko terapeutti olla sitenkin oikeassa.

Olen kuvannut terapeutin yrittäneen kanssani oikeaa asiaa? Mitä tarkoitat? En ole. Eihän kukaan terapeutti edes ole puhunut minulle mun heihin kohdistamastani arvostelusta yhtään mitään, joten miten voin tässä miettiä, mitä he yrittävät minulle sanoa?

Mitä he ovat sanoneet mulle siitä, että mä arvostelen heitä minua auttamattomiksi?

Olen sanonut, että en saa terapiasta apua, en ole siinä millään tavalla vielä uhannut arvostella HEITÄ siitä. Vaikka suhtaudun tilanteeseen kyllä niin.

Että se on siksi, ettei heidän ammattitaitoaan ole oikein nähty. On nähty pää kenossa nyökyttelvä myöntelijä.

Ap

Siitä on jo kauan, kyse oli jostain huoneen maalaamisesta ja terapeutti heitti sinulle juuri oikean kysymyksen. Sinä sen sijaan kerroit täällä tilanteesta perusteluna sille miksi lopetit terapian hänen kanssaan.

Eikä se oikein ollut edes kysymys, se oli kommentti, että miksi en tehnyt niin ja niin? Kun äitini toimi näin ja näin. Se vastaus siihen EI OLISI RATKAISSUT äitini narsismin minulle aiheuttamia ongelmia. Eikä ratkaissutkaan. Eihän tämä ketju nyt olisi tässä.

Hän tavallaan kehotti kapinoimaan äitiäni vastaan, vaikka hän ei tajunnut, ettei kapina ole ikinä yhtäkään narsistin uhria eheyttänyt.

Ap

Olet paljon enemmän, kuin tunteesi tai traumasi.

Tällä hetkellä taidat kuitenkin elää niiden orjana? Vihasta ja katkeruudesta kiinni pitäminen ei ole tie vapauteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin sitä vaan, että koska vältän sanomast terapeutista mitään negatiivista ja samalla koen, etten saa apua, niin on tosi hyvä, että voin sanoa tämän asian sille psykiatrille. Koska hän ei ole terapeuttini. Hän heti tarttui asiaan sillä tavalla, kuin pitääkin, eli kiinnostui mun perusteluista ja syistäni. Jos terapeutti osoittaisi kiinnostuvansa mä myönnän, että epäilisin ekana sen keräävän aineistoa mun perusteluni mitätöimiseen. Arght.

Ap

Ok, ymmärrettävää. Mutta tuo reaktiosi kertoo enemmän sinusta kuin terapeutista. Miksi koet epäluuloa terapeuttia kohtaan ja pelkäät tuoda esiin negatiiviset tunteesi? Mistä se kumpuaa? Kerro terapeutillesi tuo, mitä viestissäsi lukee. Terapia auttaa vain, jos uskaltaa täysin avautua.

Niin, miksiköhän? Olisikohan siitä syystä, mikä on ongelma, miksi oon terapiassa? Oon mennyt sinne ammatti-ihmiseltä apua saamaan, en opettamaan heitä.

Ap

Mutta ei he voi auttaa, jos et avoimesti kerro kaikesta.

Ja miten voin kertoa, jos traumani on juuri sitä, etten voi? Ja siihen tarttisin AMMATTI-ihmisen apua?

Sinun varmaan pitäisi etsiä traumaterapiaan erikoistunut terapeutti. Kaikki eivät sitä tosiaan osaa. Mutta myös sinun on tultava pois mukavuusalueeltasi, jos haluat että terapia auttaa. Se on vaikeaa, mutta sen arvoista. Tsemppiä! Ja ymmärrän kyllä, että negatiivisten asioiden ilmaiseminen tuntuu vaikealta. Minustakin se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ap ihan oikeasti se ongelma että et suostu kuuntelemaan ketään muuta kuin itseäsi. Olet täällä itse kuvannut miten terapeutti yrittää kanssasi juurikin oikeaa asiaa, mutta sen sijaan että istuisit miettimään voisko terapeutti olla oikeassa, tulet tänne valittamaan miten surkea terapeutti hän on. Usko jo että et tule paranemaan yrittämällä opettaa terapeutteja, vaan sun pitää hyväksyä se että he tietävät sinua paremmin ja oikeasti MIETTIÄ mitä he yrittävät sinulle sanoa. Ota se asenne että vaikka tuo tuntuu minusta väärältä, miten onnistuisin näkemään mistä on kyse ja voiko terapeutti olla sitenkin oikeassa.

Olen kuvannut terapeutin yrittäneen kanssani oikeaa asiaa? Mitä tarkoitat? En ole. Eihän kukaan terapeutti edes ole puhunut minulle mun heihin kohdistamastani arvostelusta yhtään mitään, joten miten voin tässä miettiä, mitä he yrittävät minulle sanoa?

Mitä he ovat sanoneet mulle siitä, että mä arvostelen heitä minua auttamattomiksi?

Olen sanonut, että en saa terapiasta apua, en ole siinä millään tavalla vielä uhannut arvostella HEITÄ siitä. Vaikka suhtaudun tilanteeseen kyllä niin.

Että se on siksi, ettei heidän ammattitaitoaan ole oikein nähty. On nähty pää kenossa nyökyttelvä myöntelijä.

Ap

Siitä on jo kauan, kyse oli jostain huoneen maalaamisesta ja terapeutti heitti sinulle juuri oikean kysymyksen. Sinä sen sijaan kerroit täällä tilanteesta perusteluna sille miksi lopetit terapian hänen kanssaan.

Niin, terapeuttiei siinäkään kohdassa toiminut AUTTAEN, vaan puhui aidasta kun oli kyse seipäästä.

Olisiko tätä koko aloitusta tässä, jos olisin siinä alkanut häntä arvostelemaan? Hän ei osannut siinä auttaa minua vapautumaan ja olemaan riippumaton äidistäni eikä ensinnäkään tajunnut, että äidilläni oli ote minuun. Eikä kyseinen ote, kun se oli henkinen, katoa sillä, että en tee niin kuin tiedän, että on kohteliasta.

Ap

Kun hän nimenomaan tajusi että äidilläsi on ote sinuun, ja sen kysymyksen tarkoitus oli purkaa sitä otetta. Mutta kun sinä et pysty näkemään boksisi ulkopuolelle etkä suostu edes yrittämään sitä. Jos meinaat mennä terapiaan niin se ei taaskaan tule onnistumaan jollet lakkaa vatvomasta omia omasta mielestäsi oikeita käsityksiäsi ja ala oikeasti kuuntelemaan mitä terapeuttisi sanoo sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ap ihan oikeasti se ongelma että et suostu kuuntelemaan ketään muuta kuin itseäsi. Olet täällä itse kuvannut miten terapeutti yrittää kanssasi juurikin oikeaa asiaa, mutta sen sijaan että istuisit miettimään voisko terapeutti olla oikeassa, tulet tänne valittamaan miten surkea terapeutti hän on. Usko jo että et tule paranemaan yrittämällä opettaa terapeutteja, vaan sun pitää hyväksyä se että he tietävät sinua paremmin ja oikeasti MIETTIÄ mitä he yrittävät sinulle sanoa. Ota se asenne että vaikka tuo tuntuu minusta väärältä, miten onnistuisin näkemään mistä on kyse ja voiko terapeutti olla sitenkin oikeassa.

Olen kuvannut terapeutin yrittäneen kanssani oikeaa asiaa? Mitä tarkoitat? En ole. Eihän kukaan terapeutti edes ole puhunut minulle mun heihin kohdistamastani arvostelusta yhtään mitään, joten miten voin tässä miettiä, mitä he yrittävät minulle sanoa?

Mitä he ovat sanoneet mulle siitä, että mä arvostelen heitä minua auttamattomiksi?

Olen sanonut, että en saa terapiasta apua, en ole siinä millään tavalla vielä uhannut arvostella HEITÄ siitä. Vaikka suhtaudun tilanteeseen kyllä niin.

Että se on siksi, ettei heidän ammattitaitoaan ole oikein nähty. On nähty pää kenossa nyökyttelvä myöntelijä.

Ap

Siitä on jo kauan, kyse oli jostain huoneen maalaamisesta ja terapeutti heitti sinulle juuri oikean kysymyksen. Sinä sen sijaan kerroit täällä tilanteesta perusteluna sille miksi lopetit terapian hänen kanssaan.

Eikä se oikein ollut edes kysymys, se oli kommentti, että miksi en tehnyt niin ja niin? Kun äitini toimi näin ja näin. Se vastaus siihen EI OLISI RATKAISSUT äitini narsismin minulle aiheuttamia ongelmia. Eikä ratkaissutkaan. Eihän tämä ketju nyt olisi tässä.

Hän tavallaan kehotti kapinoimaan äitiäni vastaan, vaikka hän ei tajunnut, ettei kapina ole ikinä yhtäkään narsistin uhria eheyttänyt.

Ap

Aikuisten oikeasti olet sitä mieltä ettei kapina auta äidissään liian kiinni olevaa ihmistä? Mieti nyt järjellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ap ihan oikeasti se ongelma että et suostu kuuntelemaan ketään muuta kuin itseäsi. Olet täällä itse kuvannut miten terapeutti yrittää kanssasi juurikin oikeaa asiaa, mutta sen sijaan että istuisit miettimään voisko terapeutti olla oikeassa, tulet tänne valittamaan miten surkea terapeutti hän on. Usko jo että et tule paranemaan yrittämällä opettaa terapeutteja, vaan sun pitää hyväksyä se että he tietävät sinua paremmin ja oikeasti MIETTIÄ mitä he yrittävät sinulle sanoa. Ota se asenne että vaikka tuo tuntuu minusta väärältä, miten onnistuisin näkemään mistä on kyse ja voiko terapeutti olla sitenkin oikeassa.

Olen kuvannut terapeutin yrittäneen kanssani oikeaa asiaa? Mitä tarkoitat? En ole. Eihän kukaan terapeutti edes ole puhunut minulle mun heihin kohdistamastani arvostelusta yhtään mitään, joten miten voin tässä miettiä, mitä he yrittävät minulle sanoa?

Mitä he ovat sanoneet mulle siitä, että mä arvostelen heitä minua auttamattomiksi?

Olen sanonut, että en saa terapiasta apua, en ole siinä millään tavalla vielä uhannut arvostella HEITÄ siitä. Vaikka suhtaudun tilanteeseen kyllä niin.

Että se on siksi, ettei heidän ammattitaitoaan ole oikein nähty. On nähty pää kenossa nyökyttelvä myöntelijä.

Ap

Siitä on jo kauan, kyse oli jostain huoneen maalaamisesta ja terapeutti heitti sinulle juuri oikean kysymyksen. Sinä sen sijaan kerroit täällä tilanteesta perusteluna sille miksi lopetit terapian hänen kanssaan.

Eikä se oikein ollut edes kysymys, se oli kommentti, että miksi en tehnyt niin ja niin? Kun äitini toimi näin ja näin. Se vastaus siihen EI OLISI RATKAISSUT äitini narsismin minulle aiheuttamia ongelmia. Eikä ratkaissutkaan. Eihän tämä ketju nyt olisi tässä.

Hän tavallaan kehotti kapinoimaan äitiäni vastaan, vaikka hän ei tajunnut, ettei kapina ole ikinä yhtäkään narsistin uhria eheyttänyt.

Ap

Varsinkin, kun se kapina on juuri sitä, mihin narsisti pyrkiikin. He pyrkivät tekemään uhreistaan tasapainottomia kiukuttelijoita, jolloin he saavat arvostella uhrejaan ja syyttää näitä tai naureskella uhreilleen.

Tällaista roolia se terapeutti minulle ehdotti.

Eli kun olin kyllästynyt äitini määräilyyn ja kärsimystä siitä puin myöhemmin aikuisena kun en enää asunut kotona, terapiassa, niin kerroin terapeutille, että (kyllästyneenä äitini kontrollointiin) olin sanonut äidilleni, että haluan maalata seinäni mustksi (shokeeratakseni äitiä, joka jaksoi kontrolloida jokaista tekemääni asiaa ja lisäksi aloin olla masentunut), ja että äiti kielsi senkin, eli että en saanut ikinä koskaan kokeilla mitään.

Niin terapeutti sanoi, että ”entäs, jos olisit vain sanonut, että No mutta mä maalaan kuitenkin ja olisit vain maalannut!”

Terapeutti ei laisinkaan tajunnut, että ehkei masentuneelle ihmselle ole mustat seinät paras ympäristö ja että toisekseen äitini ei olisi siitä muuttanut suhtautumistaan, mikä lopulta taisi olla minun toiveeni, ja JOSTA TERAPEUTIN OLISI PITÄNYT MINUT IRROTTAA, mitä hän ei tehnyt!

Se terapeutti ei taunnut yhtään mitään, vaikka meillä synkkasi ja hän oli vativan erityistason terapeutti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ap ihan oikeasti se ongelma että et suostu kuuntelemaan ketään muuta kuin itseäsi. Olet täällä itse kuvannut miten terapeutti yrittää kanssasi juurikin oikeaa asiaa, mutta sen sijaan että istuisit miettimään voisko terapeutti olla oikeassa, tulet tänne valittamaan miten surkea terapeutti hän on. Usko jo että et tule paranemaan yrittämällä opettaa terapeutteja, vaan sun pitää hyväksyä se että he tietävät sinua paremmin ja oikeasti MIETTIÄ mitä he yrittävät sinulle sanoa. Ota se asenne että vaikka tuo tuntuu minusta väärältä, miten onnistuisin näkemään mistä on kyse ja voiko terapeutti olla sitenkin oikeassa.

Olen kuvannut terapeutin yrittäneen kanssani oikeaa asiaa? Mitä tarkoitat? En ole. Eihän kukaan terapeutti edes ole puhunut minulle mun heihin kohdistamastani arvostelusta yhtään mitään, joten miten voin tässä miettiä, mitä he yrittävät minulle sanoa?

Mitä he ovat sanoneet mulle siitä, että mä arvostelen heitä minua auttamattomiksi?

Olen sanonut, että en saa terapiasta apua, en ole siinä millään tavalla vielä uhannut arvostella HEITÄ siitä. Vaikka suhtaudun tilanteeseen kyllä niin.

Että se on siksi, ettei heidän ammattitaitoaan ole oikein nähty. On nähty pää kenossa nyökyttelvä myöntelijä.

Ap

Siitä on jo kauan, kyse oli jostain huoneen maalaamisesta ja terapeutti heitti sinulle juuri oikean kysymyksen. Sinä sen sijaan kerroit täällä tilanteesta perusteluna sille miksi lopetit terapian hänen kanssaan.

Eikä se oikein ollut edes kysymys, se oli kommentti, että miksi en tehnyt niin ja niin? Kun äitini toimi näin ja näin. Se vastaus siihen EI OLISI RATKAISSUT äitini narsismin minulle aiheuttamia ongelmia. Eikä ratkaissutkaan. Eihän tämä ketju nyt olisi tässä.

Hän tavallaan kehotti kapinoimaan äitiäni vastaan, vaikka hän ei tajunnut, ettei kapina ole ikinä yhtäkään narsistin uhria eheyttänyt.

Ap

Aikuisten oikeasti olet sitä mieltä ettei kapina auta äidissään liian kiinni olevaa ihmistä? Mieti nyt järjellä.

Käsitykseni mukaan minä en tässä ollut kiinni äidissäni, vaan hän on narsistinen ja minä esim. toivoin, että hän olisi nähnyt minut, eli minä toivoin täysin terveitä asioita niitä saamatta. Kapina ei sellaisessa tilanteessa todellakaan auta nähdyksi tulemista vaille jääyttä uhria.

Minut oli mitätöity ja alistettu, kaipasin rakastetuksi tilemista, kapina ei tuonut sitä.

Ap

Kupletin juoni oli se että ap vaati, että terapian seurauksena hänen äitinsä kehuisi ap:ta tämän ideasta maalata teininä seinät mustiksi, vaikka ap:n äiti ei yhtään tykännyt ideasta. Muuten ap ei voisi mitenkään parantua.

Terapeutin idea oli saada ap näkemään, ettei ap:n äidin mielipide ole määräävä tekijä seinän värin valinnassa ja että ap voi aikuisena päättää seiniensä värit ihan itse ilman äidin hyväksyntää. Edellä mainittu kapina siis.

Ap:n reaktio, vaihdan terapeuttia koska terapeutti on ihan surkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ap ihan oikeasti se ongelma että et suostu kuuntelemaan ketään muuta kuin itseäsi. Olet täällä itse kuvannut miten terapeutti yrittää kanssasi juurikin oikeaa asiaa, mutta sen sijaan että istuisit miettimään voisko terapeutti olla oikeassa, tulet tänne valittamaan miten surkea terapeutti hän on. Usko jo että et tule paranemaan yrittämällä opettaa terapeutteja, vaan sun pitää hyväksyä se että he tietävät sinua paremmin ja oikeasti MIETTIÄ mitä he yrittävät sinulle sanoa. Ota se asenne että vaikka tuo tuntuu minusta väärältä, miten onnistuisin näkemään mistä on kyse ja voiko terapeutti olla sitenkin oikeassa.

Olen kuvannut terapeutin yrittäneen kanssani oikeaa asiaa? Mitä tarkoitat? En ole. Eihän kukaan terapeutti edes ole puhunut minulle mun heihin kohdistamastani arvostelusta yhtään mitään, joten miten voin tässä miettiä, mitä he yrittävät minulle sanoa?

Mitä he ovat sanoneet mulle siitä, että mä arvostelen heitä minua auttamattomiksi?

Olen sanonut, että en saa terapiasta apua, en ole siinä millään tavalla vielä uhannut arvostella HEITÄ siitä. Vaikka suhtaudun tilanteeseen kyllä niin.

Että se on siksi, ettei heidän ammattitaitoaan ole oikein nähty. On nähty pää kenossa nyökyttelvä myöntelijä.

Ap

Siitä on jo kauan, kyse oli jostain huoneen maalaamisesta ja terapeutti heitti sinulle juuri oikean kysymyksen. Sinä sen sijaan kerroit täällä tilanteesta perusteluna sille miksi lopetit terapian hänen kanssaan.

Niin, terapeuttiei siinäkään kohdassa toiminut AUTTAEN, vaan puhui aidasta kun oli kyse seipäästä.

Olisiko tätä koko aloitusta tässä, jos olisin siinä alkanut häntä arvostelemaan? Hän ei osannut siinä auttaa minua vapautumaan ja olemaan riippumaton äidistäni eikä ensinnäkään tajunnut, että äidilläni oli ote minuun. Eikä kyseinen ote, kun se oli henkinen, katoa sillä, että en tee niin kuin tiedän, että on kohteliasta.

Ap

Kun hän nimenomaan tajusi että äidilläsi on ote sinuun, ja sen kysymyksen tarkoitus oli purkaa sitä otetta. Mutta kun sinä et pysty näkemään boksisi ulkopuolelle etkä suostu edes yrittämään sitä. Jos meinaat mennä terapiaan niin se ei taaskaan tule onnistumaan jollet lakkaa vatvomasta omia omasta mielestäsi oikeita käsityksiäsi ja ala oikeasti kuuntelemaan mitä terapeuttisi sanoo sinulle.

Oli kyllä ote, ja voi ollakin, että se kysymys purki sitä otetta, mutta luuletko sinä, että jos jokin oman huomeeni maalaaminen mustaksi olis minut parantanut, sitten kun ”tajusin” sen terapeutin avulla, että Niin, mähän olisin voinut maalata sen huoneeni kuitenkin, sanoi äitini siihen mitä tahansa, että mulla ois enää tässä mitään ongelmia?

Kyllähän mä sen viestin siitä toki tajusin!

Mutta kun se ei ollut se KOKO ongelma! Alistaminen ja mitätöinti mielessäni itseäni kohtaan ei todellakaan loppunut siihen! En minä ole kaikkialla elämässäni mikään alistuja, ei tässä siitä ole kyse. Silti on ongelmia vuorovaikutuksessa näkisin, nimenomaan.

Ap

Mie tiiän mitä sinun pitäis tehä. Mee hiihtämään. Se on parasta.