Lue keskustelun säännöt.
On asioita, joita ei voi terapiassa käsitellä
19.02.2021 |
Esim. viha tunteesta, ettei terapeutti tee mitään auttaakseen. Tai tunteesta, että terapeutti ei ymmärrä. Terapeutti saattaa sanoa, että terapiaa pitää vain jatkaa, mutta ei pääse asiakkaan vihantuntemuksiin kiinnieikä saa häntä ilmaisemaan niitä, TAI terapeutti saattaa sanoa, että terapian voi lopettaa, jos ei se auta. Kummastakin on kokemusta.
Tosin kun vihjailin, ettei terapia auta, en sanonut, että olen siksi tavallaan vihainen. Eli en ajattele, että terapeutti on vihastani vastuussa, mutta ajattelen kyllä, että hän on syyllinen sen käsittelemiättömyyteen ja siihen, että mulla on vihaa, jota hän ei osaa kaivaa esille.
Asiakkaan vastuu on siinä, että on mennyt terapiaan. Sen jälkeen vastuu on terapeutilla saada asiakas kykenemään käsittelemään asioita. Jos tämä ei olisi terapeutin vastuulla, hän olisi täysin turha ihminen siinä prosessissa, eikä saisi vastaanottaa asiakastaan ja vain rahastaa.
Jos ottaisin vastuun itsestäni sanoisin sille terapeutille todella hävyttömästi. Ja siitä hänen pitäisi ymmärtää, mitä apua tarvitsen. Näin se asia on.
Kommentit (269)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisin että sataprosenttisesti onnistunut terapia on epärealistinen tavoite, mutta useimmiten riittää, että terapia on tarpeeksi hyvin onnistunut. On tosi hankala itse arvioida omaa edistymistä. Joskus sen huomaa vasta aikojen päästä terapian päättymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yksinkertaisia ratkaisuja lapsuudessa koettuihin vääryyksiin:
https://mielenihmeet.fi/lapsuudessa-karsitty-vakivalta-jattaa-jalkia-ai…
Paitsi että ap:llä ei ole käsittääkseni ollut mitään fyysistä väkivaltaa. Henkisen väkivallan suhteenkin ollaan huuli pyöreinä, kun ap:n kuvailemat vääryydet on säännönmukaisesti ihan normaalia elämää. Itse uskon että osa ongelmaa on siinä että ap:llä on erityislapsi ja hän itsekin on luultavasti kirjolla jotenkin. Hänen äitinsä ei ole osannut toimia erityislapsen kanssa aikanaan, ja näin luultavasti melko tavallisesta äidistä on muodostunut ap:n mielessä hirvittävä mörkö.
No ei kyllä ole näin. Kyllä tervettä äitiä kiinnostaisi lapsensa aikuisena kertomat kokemukset siitä, että äiti satutti. Ei terve äiti suuttuisi uudestaan, ja toistaisi tilannetta uudelleen, kuullessaan sellaista. (Eli syyllistäisi lastaan siitä, että on itse satuttanut lasta tämän kokemuksessa). Jne.
Kyllä terve äiti kykenisi käsittelemään omia virheitään ja myöntämään tehneensä virheitä. Minun äitini EI KOSKAAN. Hän ei ole yhden yhtä virhettä äitinä myöntänyt tehneensä koskaan.
Ainoastaan hieman itseään kohtaan, kun ei muuttanut sukunsa luokse eronsa jälkeen jne. pystyy katumaan. Kappas, ettei muuttanut, kun sai asua isoäitini asunnossa vastikkeella, mökkeillä isoäitini ostamallä mökillä ja pysyä mielenkiintoisessa työssään ruuhka-Suomessa. Oli kyllä niin iso menetys.
Kyllä äitini on narsistinen ja minä olen kärsinyt ihan siitä.
Ap
Kuule ap, sun äidissä ja terapeutissasi taitaa olla sama vika; ne on ihmisiä molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yksinkertaisia ratkaisuja lapsuudessa koettuihin vääryyksiin:
https://mielenihmeet.fi/lapsuudessa-karsitty-vakivalta-jattaa-jalkia-ai…
Paitsi että ap:llä ei ole käsittääkseni ollut mitään fyysistä väkivaltaa. Henkisen väkivallan suhteenkin ollaan huuli pyöreinä, kun ap:n kuvailemat vääryydet on säännönmukaisesti ihan normaalia elämää. Itse uskon että osa ongelmaa on siinä että ap:llä on erityislapsi ja hän itsekin on luultavasti kirjolla jotenkin. Hänen äitinsä ei ole osannut toimia erityislapsen kanssa aikanaan, ja näin luultavasti melko tavallisesta äidistä on muodostunut ap:n mielessä hirvittävä mörkö.
No ei kyllä ole näin. Kyllä tervettä äitiä kiinnostaisi lapsensa aikuisena kertomat kokemukset siitä, että äiti satutti. Ei terve äiti suuttuisi uudestaan, ja toistaisi tilannetta uudelleen, kuullessaan sellaista. (Eli syyllistäisi lastaan siitä, että on itse satuttanut lasta tämän kokemuksessa). Jne.
Kyllä terve äiti kykenisi käsittelemään omia virheitään ja myöntämään tehneensä virheitä. Minun äitini EI KOSKAAN. Hän ei ole yhden yhtä virhettä äitinä myöntänyt tehneensä koskaan.
Ainoastaan hieman itseään kohtaan, kun ei muuttanut sukunsa luokse eronsa jälkeen jne. pystyy katumaan. Kappas, ettei muuttanut, kun sai asua isoäitini asunnossa vastikkeella, mökkeillä isoäitini ostamallä mökillä ja pysyä mielenkiintoisessa työssään ruuhka-Suomessa. Oli kyllä niin iso menetys.
Kyllä äitini on narsistinen ja minä olen kärsinyt ihan siitä.
Ap
Ja siis ”sukunsa luokse” oli jotain tätejä lähinnä, hänen molemmat vanhempansa olivat jo kuolleet ja ainoa täyssisarus asui pk-seudulla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, sun äidissä ja terapeutissasi taitaa olla sama vika; ne on ihmisiä molemmat.
Niin, epäinhimillisiä ihmisiä. Äitini, koska satutti minua ja terapeutti siksi, ettei auta minua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, sun äidissä ja terapeutissasi taitaa olla sama vika; ne on ihmisiä molemmat.
Niin, epäinhimillisiä ihmisiä. Äitini, koska satutti minua ja terapeutti siksi, ettei auta minua.
Ap
Siinäkin äitini on epäinhimillinen, ettei myönnä tehneensä virheitä.
No, eipä kai, koska on yhtä itselleen sokeaa kankkulan kaivoa koko ihminen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yksinkertaisia ratkaisuja lapsuudessa koettuihin vääryyksiin:
https://mielenihmeet.fi/lapsuudessa-karsitty-vakivalta-jattaa-jalkia-ai…
Paitsi että ap:llä ei ole käsittääkseni ollut mitään fyysistä väkivaltaa. Henkisen väkivallan suhteenkin ollaan huuli pyöreinä, kun ap:n kuvailemat vääryydet on säännönmukaisesti ihan normaalia elämää. Itse uskon että osa ongelmaa on siinä että ap:llä on erityislapsi ja hän itsekin on luultavasti kirjolla jotenkin. Hänen äitinsä ei ole osannut toimia erityislapsen kanssa aikanaan, ja näin luultavasti melko tavallisesta äidistä on muodostunut ap:n mielessä hirvittävä mörkö.
No ei kyllä ole näin. Kyllä tervettä äitiä kiinnostaisi lapsensa aikuisena kertomat kokemukset siitä, että äiti satutti. Ei terve äiti suuttuisi uudestaan, ja toistaisi tilannetta uudelleen, kuullessaan sellaista. (Eli syyllistäisi lastaan siitä, että on itse satuttanut lasta tämän kokemuksessa). Jne.
Kyllä terve äiti kykenisi käsittelemään omia virheitään ja myöntämään tehneensä virheitä. Minun äitini EI KOSKAAN. Hän ei ole yhden yhtä virhettä äitinä myöntänyt tehneensä koskaan.
Ainoastaan hieman itseään kohtaan, kun ei muuttanut sukunsa luokse eronsa jälkeen jne. pystyy katumaan. Kappas, ettei muuttanut, kun sai asua isoäitini asunnossa vastikkeella, mökkeillä isoäitini ostamallä mökillä ja pysyä mielenkiintoisessa työssään ruuhka-Suomessa. Oli kyllä niin iso menetys.
Kyllä äitini on narsistinen ja minä olen kärsinyt ihan siitä.
Ap
Sama ongelma on monilla meillä jotka kuunnellaan tilityksiä äitisi hirmuteoista, että on vaikeaa myöntää että äitisi on hirviö kun kertomuksesi äidistäsi eivät kuulosta hirviöltä vaan tavalliselta ihmiseltä. Esimerkiksi en usko että kauhean moni äiti on ihan kybällä kannustamassa teiniään maalaamaan huoneensa seinät mustiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä siitä mustasta hu9neesta, eli jos olisin tehnyt niin kuin terapeutti ehdotti, olisi narsistinen äitini saanut siitä taas yhden syyn naurekella minulle ja pitää pilkkanaan. Eli jos ilkeästi ajatellaan, niin hän olisi narsistisena saanut taas uhrin toimimaan niin, että voi itse katsella minua pitkin nenänvarttaan ja pilkata.
Kun siis ilmeisesti itsekin jollain tasolla tajusi, että on huolissaan minusta. Niin sen sijaan, että osaisi tukea ja olla hyvä jatkaa sitä pahaa, mikä minut saikin voimaan pahoin. Mutta pelastaa itsensä siitä syyllistymästä, koska ”mähän siinä olin ihan mahdoton ja naurettava”.
Näin tekee narsistinen vanhempi.
Missä ammattiauttajan apu uhrille?
ApRatkaisu ei ole muuttaa äitiäsi toiseksi ihmiseksi ja vatvoa loputtomiin vuosikymmeniä vanhoja tapahtumia, vaan johdatella sinut aikuisten maailmaan jossa on ihan sama mitkä äitisi mielipiteet ovat.
Mä en näkisi ihan aikuiseksi sellaista suhtautumista, että ”on aivan sama” mitkä äitini mielipiteet ovat. Aikuista suhtautumista olisi se, etteivät ne vaikuta itseen, mutta että asia ei todellakaan ole ”aivan sama” ja ihmetys siitä, miten kukaan on voinut koskaan kohdella omaa lastaan olisi edelleen läsnä ja myös huoli ja suru siitä, että miten pahoin sellainen ihminen mahtaakaan voida. Ja näidenkin käsittely, erityisesti surun. On todella lapsellista nakella niskojaan, kuten sä teet. Se osoittaa, että trauman siemen on edelleen sinussa 🙂 Pieni uhri.
ApVoitko ihan rehellisesti nyt sanoa ettei äitisi mielipiteet vaikuta sinuun, kun koko elämäsi pyörii äitisi ympärillä. Mun täytyy nyt mennä, mutta tämä ketju on taas kerran sitä samaa miksi terapiasi ei ole onnistunut eikä tule onnistumaankaan ilman isoa paradigman muutosta. Käytät kaiken aikasi tekemisiesi ja vanhojen ajatusmalliesi oikeuttamiseen ja pönkittämiseen, sen sijaan että yrittäisit tuoda systeemiisi uusia ajatus-ja käyttäytymismalleja.
No en voi, enkä ole niin sanonutkaan. Sanoin vain, että mikään ”ihan sama” ei ole minun tavoitteeni, koska se ei ole mitään aitoa asioista irti pääsyä ja vapautumista, vaan epälkypsää niskojen nakkelua.
ApJa siis koen, että äitini käytös siellä taustalla nimenomaan vaikuttaa siinäkin, kun en voisi oikein kuvitellakaan arvostelevani terapeuteille heitä. Eli jospa tämmöinen ois sen terapiaan tulleen oletus, että se ammattiauttaja korjaa? Se kun on se terapeutti siinä? ...vai millälailla se on ajateltu, että ihmiset, joilla on vaikeuksia, saisivat apua?
Eli varmaan tervettä olisi kyetä tuollaiseenkin kohtaamiseen, sen jälkeen terapian tarve olisi taas isoilta osin pienentynyt.
Koska oppisi uskaltamaan kohdata ihmisiä samalla tavalla omassa elämässään muutenkin ja se parantaisi omaa minäkuvaa ja sitä omaa elämää. No, ammatti-ihmiset, miksi oletatte, että traumainen parantaa omat ongelmansa? Mihin SINUA, osaamaton ammattilainen tarvitaan?
ApTerapeutti on apuna ja ohjaa oikeaan suuntaan, mutta itse se työ pitää tehdä. Terapeutti ei voi väkisin saada muutosta aikaan, jos asiakas vastustaa sitä.
Ei näin, vai sokeuttako sinne terapeutin huoneeseen ollaan tultu tuijottamaan? Miten olisi, jos se ammatti-ihminen kartoittaisi kohdat, joissa asiakas ei tunne itseään ja käsittelisi ne?
ApEi hän voi niitä käsitellä sinun puolestasi, ainoastaan antaa keinoja niiden käsittelyyn. Mutta oletko ajatellut, että juuri ne saattaisivat olla sokeita pisteitäsi, joista olet ollut eri mieltä terapeuttisi kanssa ja hän on koittanut ohjata sinua ratkaisemaan ne? En tiedä onko niin, mutta kannattaa miettiä voisiko niin olla.
Pointti EI OLE se, että hän näkee sokeat pisteeni vaan pointti on se, ETTÄ JOS HAVAITSEE SELLAISIA OLEVAN a) kertoo asian minulle. Se on oleellista, kukaan ei voi väittää millään järkevillä perusteilla, että jos havaitsee sellaisia, niistä on ammattitaitoista vaieta. Toisekseen b) hänen pitäisi, mikäli nyt oletetaan, ettei näe aihetta kertoa siitä minulle osata kuitenkin vapauttaa minut niiden vallasta. Miten tämä tehdään niin, etten ole mukana siinä saaneena tietää, että sokea piste pitää minua vankinaan?
ApJäin nyt miettimään, että käytetäänkö terapiassa termiä sokea piste vai puhutaanko niistä jollain muulla tavalla. Minusta kyllä kuulostaa siltä, että tiedostat aika hyvin, mistä ongelmasi johtuvat. Nyt vain pitäisi saada ratkaistua se, miten ne eivät enää vaikuttaisi elämääsi. Toivottavasti tämän psykiatrisi kanssa saat käsiteltyä asioita. Jos terapiaan menet, niin etsi rauhassa sellainen, jonka kanssa ns. kemiat kohtaa. En tiedä onko yleinen käytäntö, mutta ainakin eräs tuttuni taisi käydä muutaman luona ilmaisella tutustumiskäynnillä.
Niin, en tiedä käytetäänkö jotain muuta termiä. Mutta kyllähän mulla on paljon ollutkin sellainen tunne, etten tunne itseäni ja en saa oltua oma itseni, mutta minusta kaikki terapeutit on olleet sen kanssa ihan fine. Ei ne havaitse, jos sä oot sillä tavalla vioittunut. Ja kun asiakkaana luulee, että kyllä ne tietää.
Ap
Ehkä se ei vain jostain syystä ole välittynyt heille tai eivät ole olleet sopivia terapeutteja sinulle. Ihmisiä hekin vain kuitenkin ovat. Sinun pitäisi vain löytää itsellesi sopiva terapeutti ja terapiasuuntaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsessään sokeita pisteitä omaavien ihmisten ei ole mahdollista myöntää virheitään, koska se ihminen on sokea toiminnalleen ja tavallaan minä väitän, ei ole päätynyt tekemään niin minkään valinnan kautta, vaan vaille jäätyään. Mutta se on minusta outoa, että äitini ei tajua edes sitä, että on sokea. Mä tajuan sen itsestäni kyllä, mutta olen sen asian uhri, en todellaakaan syyllinen. Ja kaikki minua kiusanneet, jos ja kun saan sokeat pisteeni eheytetyiksi, alan kiusata teitä ja sohia jokaiseen heikkoon paikkaanne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yksinkertaisia ratkaisuja lapsuudessa koettuihin vääryyksiin:
https://mielenihmeet.fi/lapsuudessa-karsitty-vakivalta-jattaa-jalkia-ai…
Paitsi että ap:llä ei ole käsittääkseni ollut mitään fyysistä väkivaltaa. Henkisen väkivallan suhteenkin ollaan huuli pyöreinä, kun ap:n kuvailemat vääryydet on säännönmukaisesti ihan normaalia elämää. Itse uskon että osa ongelmaa on siinä että ap:llä on erityislapsi ja hän itsekin on luultavasti kirjolla jotenkin. Hänen äitinsä ei ole osannut toimia erityislapsen kanssa aikanaan, ja näin luultavasti melko tavallisesta äidistä on muodostunut ap:n mielessä hirvittävä mörkö.
No ei kyllä ole näin. Kyllä tervettä äitiä kiinnostaisi lapsensa aikuisena kertomat kokemukset siitä, että äiti satutti. Ei terve äiti suuttuisi uudestaan, ja toistaisi tilannetta uudelleen, kuullessaan sellaista. (Eli syyllistäisi lastaan siitä, että on itse satuttanut lasta tämän kokemuksessa). Jne.
Kyllä terve äiti kykenisi käsittelemään omia virheitään ja myöntämään tehneensä virheitä. Minun äitini EI KOSKAAN. Hän ei ole yhden yhtä virhettä äitinä myöntänyt tehneensä koskaan.
Ainoastaan hieman itseään kohtaan, kun ei muuttanut sukunsa luokse eronsa jälkeen jne. pystyy katumaan. Kappas, ettei muuttanut, kun sai asua isoäitini asunnossa vastikkeella, mökkeillä isoäitini ostamallä mökillä ja pysyä mielenkiintoisessa työssään ruuhka-Suomessa. Oli kyllä niin iso menetys.
Kyllä äitini on narsistinen ja minä olen kärsinyt ihan siitä.
ApSama ongelma on monilla meillä jotka kuunnellaan tilityksiä äitisi hirmuteoista, että on vaikeaa myöntää että äitisi on hirviö kun kertomuksesi äidistäsi eivät kuulosta hirviöltä vaan tavalliselta ihmiseltä. Esimerkiksi en usko että kauhean moni äiti on ihan kybällä kannustamassa teiniään maalaamaan huoneensa seinät mustiksi.
Miksi haet tässä sitä, että saisit todeta äitini olevan hirviö? Etkö pysty ihmisen kertomuksista seuraamaan, että HALOO, HÄNEN ÄITINSÄ ON VAHINGOITTANUT HÄNTÄ, EI OLE MINUN ASIANI ARVOSTELLA ASIAA? Vai mikä ruuvi puuttuu tähän kykenemiseen? Jos pidät toisia valehtelijoina, niin sitten kannattaa aukaista varmaan jokin muu keskustelu. Hyi että.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yksinkertaisia ratkaisuja lapsuudessa koettuihin vääryyksiin:
https://mielenihmeet.fi/lapsuudessa-karsitty-vakivalta-jattaa-jalkia-ai…
Paitsi että ap:llä ei ole käsittääkseni ollut mitään fyysistä väkivaltaa. Henkisen väkivallan suhteenkin ollaan huuli pyöreinä, kun ap:n kuvailemat vääryydet on säännönmukaisesti ihan normaalia elämää. Itse uskon että osa ongelmaa on siinä että ap:llä on erityislapsi ja hän itsekin on luultavasti kirjolla jotenkin. Hänen äitinsä ei ole osannut toimia erityislapsen kanssa aikanaan, ja näin luultavasti melko tavallisesta äidistä on muodostunut ap:n mielessä hirvittävä mörkö.
No ei kyllä ole näin. Kyllä tervettä äitiä kiinnostaisi lapsensa aikuisena kertomat kokemukset siitä, että äiti satutti. Ei terve äiti suuttuisi uudestaan, ja toistaisi tilannetta uudelleen, kuullessaan sellaista. (Eli syyllistäisi lastaan siitä, että on itse satuttanut lasta tämän kokemuksessa). Jne.
Kyllä terve äiti kykenisi käsittelemään omia virheitään ja myöntämään tehneensä virheitä. Minun äitini EI KOSKAAN. Hän ei ole yhden yhtä virhettä äitinä myöntänyt tehneensä koskaan.
Ainoastaan hieman itseään kohtaan, kun ei muuttanut sukunsa luokse eronsa jälkeen jne. pystyy katumaan. Kappas, ettei muuttanut, kun sai asua isoäitini asunnossa vastikkeella, mökkeillä isoäitini ostamallä mökillä ja pysyä mielenkiintoisessa työssään ruuhka-Suomessa. Oli kyllä niin iso menetys.
Kyllä äitini on narsistinen ja minä olen kärsinyt ihan siitä.
ApSama ongelma on monilla meillä jotka kuunnellaan tilityksiä äitisi hirmuteoista, että on vaikeaa myöntää että äitisi on hirviö kun kertomuksesi äidistäsi eivät kuulosta hirviöltä vaan tavalliselta ihmiseltä. Esimerkiksi en usko että kauhean moni äiti on ihan kybällä kannustamassa teiniään maalaamaan huoneensa seinät mustiksi.
Toivottavasti olet tietoinen tavastasi pitää toisia ihmisiä valehtelijoina ja väheksyä heidän kertomuksiaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yksinkertaisia ratkaisuja lapsuudessa koettuihin vääryyksiin:
https://mielenihmeet.fi/lapsuudessa-karsitty-vakivalta-jattaa-jalkia-ai…
Paitsi että ap:llä ei ole käsittääkseni ollut mitään fyysistä väkivaltaa. Henkisen väkivallan suhteenkin ollaan huuli pyöreinä, kun ap:n kuvailemat vääryydet on säännönmukaisesti ihan normaalia elämää. Itse uskon että osa ongelmaa on siinä että ap:llä on erityislapsi ja hän itsekin on luultavasti kirjolla jotenkin. Hänen äitinsä ei ole osannut toimia erityislapsen kanssa aikanaan, ja näin luultavasti melko tavallisesta äidistä on muodostunut ap:n mielessä hirvittävä mörkö.
No ei kyllä ole näin. Kyllä tervettä äitiä kiinnostaisi lapsensa aikuisena kertomat kokemukset siitä, että äiti satutti. Ei terve äiti suuttuisi uudestaan, ja toistaisi tilannetta uudelleen, kuullessaan sellaista. (Eli syyllistäisi lastaan siitä, että on itse satuttanut lasta tämän kokemuksessa). Jne.
Kyllä terve äiti kykenisi käsittelemään omia virheitään ja myöntämään tehneensä virheitä. Minun äitini EI KOSKAAN. Hän ei ole yhden yhtä virhettä äitinä myöntänyt tehneensä koskaan.
Ainoastaan hieman itseään kohtaan, kun ei muuttanut sukunsa luokse eronsa jälkeen jne. pystyy katumaan. Kappas, ettei muuttanut, kun sai asua isoäitini asunnossa vastikkeella, mökkeillä isoäitini ostamallä mökillä ja pysyä mielenkiintoisessa työssään ruuhka-Suomessa. Oli kyllä niin iso menetys.
Kyllä äitini on narsistinen ja minä olen kärsinyt ihan siitä.
ApSama ongelma on monilla meillä jotka kuunnellaan tilityksiä äitisi hirmuteoista, että on vaikeaa myöntää että äitisi on hirviö kun kertomuksesi äidistäsi eivät kuulosta hirviöltä vaan tavalliselta ihmiseltä. Esimerkiksi en usko että kauhean moni äiti on ihan kybällä kannustamassa teiniään maalaamaan huoneensa seinät mustiksi.
Toivottavasti olet tietoinen tavastasi pitää toisia ihmisiä valehtelijoina ja väheksyä heidän kertomuksiaan.
Meinaan, jos et aio tehdä asialle mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ap:n kertomukset lapsuudessaan muuttuu paljon järkevimmiksi jos ajattelee että hän on kirjolla. Esim. ap on kertonyt että hänen äitinsä ja kummitätinsä yksissä tuumin ottivat hänet pois jostain muskarista, siksi että halusivat ettei hänellä saisi olla siellä kivaa. No eihän siinä ole mitään järkeä. Se vielä menisi että joku psyko äiti niin tekisi, mutta että kummitätikin on juonessa mukana. Perustelu oli jotain että kun eihän sinua siellä kiinnostanut mikään muu kuin "Pertti". Jotenkin näin se meni. Kun todennäköisempi skenaario on se, että autismin kirjolla oleva lapsi ei ole muskarissa osannut oikein keskittyä niihin asioihin kuin pitäisi ja on mahdollisesti tehnyt olon tukalaksi myös sille "Pertille". Eikä äiti ja kummitäti ole osanneet sen aikaisella ymmärryksellä tukea ja auttaa lasta. Ja ap:n nykyhetken tulkinnat on paitsi epäreiluja, ei myöskään vie häntä eteenpäin paranemisessaan. Jos asia olisi näin, niin tässä olisi ap sellainen sokea piste sinulla, ja se on tuskallinen. Sitä se terapia on, että joutuu myös hyväksymään tuskallisia asioita itsessään.
Hah, muistan kuinka ap hehkutti vuosia sitten viimeinkin löytäneensä kunnon traumaterapeutin. Nyt sekin on nostanut kädet pystyyn tämän pakkomielteinen jankkaajan kanssa. 😆
Vierailija kirjoitti:
Hah, muistan kuinka ap hehkutti vuosia sitten viimeinkin löytäneensä kunnon traumaterapeutin. Nyt sekin on nostanut kädet pystyyn tämän pakkomielteinen jankkaajan kanssa. 😆
Ap tosiaan on yksi palstan legendaarisimmista saman jankkaajista, ja sen takia vois taas miettiä että kuinka paljon tuokin itse asiassa ilmentää kirjolla olemista. Hänelle on vain sattunut nyt suppean mielenkiinnon kohteeksi äiti, johon puretaan kaikki elämän ongelmat jotka johtuu pohjimmiltaan kirjolla olosta kun ei ole diagnoosia ja ymmärrystä siitä mitä hankaluuksia asia voi arjessa ja ihmissuhteissa aiheuttaa. En väitä että näin on, mutta tulee mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ap:n kertomukset lapsuudessaan muuttuu paljon järkevimmiksi jos ajattelee että hän on kirjolla. Esim. ap on kertonyt että hänen äitinsä ja kummitätinsä yksissä tuumin ottivat hänet pois jostain muskarista, siksi että halusivat ettei hänellä saisi olla siellä kivaa. No eihän siinä ole mitään järkeä. Se vielä menisi että joku psyko äiti niin tekisi, mutta että kummitätikin on juonessa mukana. Perustelu oli jotain että kun eihän sinua siellä kiinnostanut mikään muu kuin "Pertti". Jotenkin näin se meni. Kun todennäköisempi skenaario on se, että autismin kirjolla oleva lapsi ei ole muskarissa osannut oikein keskittyä niihin asioihin kuin pitäisi ja on mahdollisesti tehnyt olon tukalaksi myös sille "Pertille". Eikä äiti ja kummitäti ole osanneet sen aikaisella ymmärryksellä tukea ja auttaa lasta. Ja ap:n nykyhetken tulkinnat on paitsi epäreiluja, ei myöskään vie häntä eteenpäin paranemisessaan. Jos asia olisi näin, niin tässä olisi ap sellainen sokea piste sinulla, ja se on tuskallinen. Sitä se terapia on, että joutuu myös hyväksymään tuskallisia asioita itsessään.
Mitähän sä nyt oikein siellä selität?
Ensinnäkin tuo asia LUKI MINUN LAPSUUTENI -KIRJASSA. Mun ei ole tarvinnut keksiä yhtään mitään, toisin kuin sinä olet ymmärtänyt ihan omiasi.
Kummini ei liity tähän MITENKÄÄN. Hän liittyi siihen, että äitini yritti kummini varjolla tulla meille kylään, kun olin sanonut äidilleni, etten halua olla tekemisissä. Eli jos sanoisin ei, en sanoisikaan ei vain äidilleni, vaan myös kummini voisi pyöritellä silmiään, että miten eivät muka voi tulla meille?
Äitini oli kirjoittanut mun lapsuuteni-kirjaan, että ”NN (minä) tykkää muskarista, mutta otimme hänet sieltä pois, koska hän tuntuu käyvän siellä vain MM:n takia” ja MM oli ISOÄITINI YSTÄVÄTTÄREN POIKA!
Minusta tuo oli superloukkaava teksti minusta, olin silloin siis joku 3-4-vuotias! Se on kaikin tavoin ihan häiriintynyt teksti, koska siinä myös otetaan minut pois harrastuksesta, josta pidin! Mitä sä oikein saat valehdellessasi täällä kaikille ketjua lukeville asioistani? Jotka sä olet ymmärtänyt ihan väärin?
Teetkö tällaista toisille useinkin?
Sinne muskariin minua vei MINUN MUMMINI joten äidilläni ei ollut siitä edes minkään tason VAIVAA.
Ei, tuo tapaus sen sijaan osoittaa äitini häiriinyneen suhtautumisen seksuaalisuuteen ja minuun ja siihen, jos minusta jossain on kivaa.
Mutta pidä sinä sitä oikein normaalina, sehän sunlaisten ainoa mihin pystytte, onkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hah, muistan kuinka ap hehkutti vuosia sitten viimeinkin löytäneensä kunnon traumaterapeutin. Nyt sekin on nostanut kädet pystyyn tämän pakkomielteinen jankkaajan kanssa. 😆
Eihän ole, vaan hänestä oli kyllä apua, mutta EI TARPEEKSI, JOTTA VOISIN RIITTÄVÄN HYVIN. V*ttu kun palsta on täynnä köyhiä alemmista sosluokista tulevia luusereita, joille mikä tahansa mudan syömistä parempi elintaso ja mieli ovat ihqua, eivätkä ymmärrä laatuelämästä yhtään mitään, iin sitten kiukutellaan, kun joku haluaa parantua jottei olisi mieltä painavia pahanolon tuntemuksia häiritsemässä ja saisi muutenkin elää omaa elämäänsä itsenäisesti. Mitä te täällä palstalla rokutte? Mulla väheni roikkuminen radikaalisti miljoonan perimisen myötä kyllä.
Ja siis päätin terapian koronan takia ensin toistaiseksi ja sitten olen kokenut, etten sitä tarvitse, niin en ole mennyt takaisin. Koska en halunnut sille terapeutille sanoa, että et osaa auttaa, mitähän me sille mahdettaisiin?
Jos hän osaisi, hän käsittelisi sokeita pisteitäni jo täyttä häkää jne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun juttu on niin että nämä sinun ongelma ap ei ole mitään rakettitiedettä. Ne on kenelle tahansa ketjujasi lukevalle ilmiselviä, sitten kun aletaan tosissaan vääntämän äidistäsi jne. Olet varmasti huomannut itsekin, että asetelma on säännönmukaisesti se että vastaajat on yleensä samaa mieltä siitä mitä pitäisi tapahtua, ja sinä olet ainoana sitä mieltä että niiden asioiden vatvominen mitä vatvot on sinulle hyväksi ja parantaa mielenterveyttäsi. Ei siinä kovin kummoista terapeuttia tarvita ymmärtämään mikä menee vikaan, kun kuka tahansa netissä roikkuva tavis näkee kilometrien päähän mikä on vikana.
No kyllä ne on. KUKAAN ei ole maininnut minulle nätisti ja minun puolellani ollen, että kärsisin äitini luomista sokeista pisteistä, niistähän yleensä vain SYYTETÄÄN minua, aivan kuin olisi vlintani. Joten kyllä tämä sinullekin on täyttä rakettitiedettä, et ole edes tällaista asiaa ikinä oivaltanut.
ApAp, olet kirjoitellut samoja asioita jo vuosia etenemättä piiruakaan eteenpäin äitisi syyttelystä. Viisi vuotta sitten tai miten kauan siitä nyt jo onkin, sinulle mainittiin varmasti satoja kertoja nätisti ihan kaikki mahdollinen. Mutta kun se valuu kuin hanhen selästä ja seuraavana päivänä olet taas huutamassa kuinka äitisi pitäisi ratkaista sinun mt-ongelmasti muuttumalla toisenlaiseksi ihmiseksi.
No olenko tänäänkään sanonut kertaakaan niin? Ei sun hallusinoinnillesi toiset mahda mitään.
Ap
Niin, en tiedä käytetäänkö jotain muuta termiä. Mutta kyllähän mulla on paljon ollutkin sellainen tunne, etten tunne itseäni ja en saa oltua oma itseni, mutta minusta kaikki terapeutit on olleet sen kanssa ihan fine. Ei ne havaitse, jos sä oot sillä tavalla vioittunut. Ja kun asiakkaana luulee, että kyllä ne tietää.
Ap