Oletko koskaan jälkeenpäin ollut (salaa) tyytyväinen, ettei sinua valittu hakemaasi työpaikkaan?

Olen. Työttömänä ollessa hakenut paniikissa kaikkea mahdollista ja onhan moni paikka sellainen, että haastattelussa jo huomaa, että ei halua sinne ja on vain iloinen, kun ei tule valituksi.

Olen, työmatka olisi ollut niin pitkä, että työssä käyminen olisi ollut uuvuttavaa.

Monestikin. 

Minulla on ikäviä kokemuksia huonoon työpaikkaan jämähtämisestä. Aina ihmetyttää todellisuudelle vieraat tsemppipuheet, kuinka "sitten voit MENNÄ parempaan työpaikkaan kyllä myöhemmin".

Kyllä kerran. Olin ollut työttömänä valmistumisen jälkeen jo hetken. Hain todella tylsään pohjatason työpaikkaan ajatuksella että jostain sitä on pakko aloittaa. Haastattelussa pomo kyseli esim. Ei kai teillä ole aikomus enempää lapsia hankkia? ja Missäs kunnossa isovanhemmat on että voivatko hoitaa lapsia kun sairastavat? Todella asiattomia siis. En näihin puuttunut kun aika epätoivoisesti töitä tarvitsin, mutta olin silti helpottunut kun paikka meni sille toiselle (miehelle). Tuolla olisi varmaan ollut aivan järkyttävä työilmapiiri kun lähtökohdat on nuo. Kuukauden päästä sain onneksi toisen valovuosia paremman työpaikan ja jos olisin tuonne päässyt niin tämä olisi mennyt sivusuun.

Olen.

Työskentelin erään tietoliikenneyhtiön tuotantolinjalla. Asevelvollisuus katkaisi silloin muodissa olleen määräsikaisuuksien ketjun.

Kun oli mahdollisuus jatkaa, olin onnettumuuden takia puoli vuotta työkyvytön.

Harmitti hirveästi.

Mutta olisin varmaan jämähtänyt kyseiseen työhön, kunnes 2008 luuta olisi lakaissut minut pois.

Sen sijaan olin vapaa muuttamaan tyttöystävän perässä, kehitin kurssilla ammattitaitoani, tein sekalaisia töitä ja sain lopulta työn tuotekehityksessä.

Nyt tosin olen muulla alalla, mutta erilaisissa paikoissa työskentely on ollut hyvä juttu.

Nuorena työkkäristä kävi käsky hakea työpaikkaa mainostoimistosta. Tämä oli 90-luvun lama-aikaa. Työhaastattelu kesti pitkään, yli tunnin. Haastattelija vaihtoi välillä kieltä englanniksi ja ruotsiksi. Näytti kaikenlaisia himmeleitä yrityksen hierarkiasta, ja haastattelu oli kaikin puolin hyvin perusteellinen. Nuorena minulla oli huono itsetunto, ja ajattelin, etten kyllä pärjäisi ollenkaan tuossa firmassa. Olin ja olen edelleen introvertti, ja työ olisi selvästi vaatinut paljon sosiaalisuutta. Minua ei onneksi valittu tehtävään.

Olen! 90-luvun lamassa hain Rautakirjalle töihin, R-kioskin myyjäksi. Luojan kiitos mua ei valittu 🙏

Ei, mutta olen ollut tosi harmissani siitä, että minut on valittu muutamaan paikkaan. :(

Hain kerran julkiseksi kusitolpaksi ja olen hyvilläni etten tullut valituksi.

Olen. Alun perin hain kahta paikkaa, molemmat päällikkötason paikkoja, eri yrityksissä mutta laajasti ajateltuna samalla toimialalla. Aiemmissakin tehtävässä olin päällikkö.

Olin itse pitänyt paikkaa A ykkösvaihtoehtonani ja kävin molemmissa paikoissa läpi koko hakuprosessin haastatteluineen, testeineen ja psykologeineen. Olin sitä mieltä että paikka A on se paras. No enpä tullut valituksi, jäin toiseksi. Sain paikan B.

Ihan vähän aikaa tämän jälkeen näin lehtijuttuja paikan A henkilöstä ja hänen työstään, eli siinä paikalla olisin voinut olla minä. Sitten tajusin että en todellakaan haluaisi tehdä tuota ja olin vähän yllättynytkin mihin suuntaan tehtävää oli viety, olin olettanut jopa aika paljonkin eri tavalla painottuvaa tehtävää.

Otin vastaan paikan B ja ensimmäiset kuukaudet vähän nihkeilin että oliko järkevä vaihtaa. Sitten kävikin niin että varalleni oli tehty paljon suurempia suunnitelmia ja minut haluttiin pitää muutama kuukausi ja tutustua. Tämän jälkeen minut ylennettiin johtoryhmään eli tämän paikan valitsemalla eteninkin lopulta harppauksen. Olen tässä paikassa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Alun perin hain kahta paikkaa, molemmat päällikkötason paikkoja, eri yrityksissä mutta laajasti ajateltuna samalla toimialalla. Aiemmissakin tehtävässä olin päällikkö.

Olin itse pitänyt paikkaa A ykkösvaihtoehtonani ja kävin molemmissa paikoissa läpi koko hakuprosessin haastatteluineen, testeineen ja psykologeineen. Olin sitä mieltä että paikka A on se paras. No enpä tullut valituksi, jäin toiseksi. Sain paikan B.

Ihan vähän aikaa tämän jälkeen näin lehtijuttuja paikan A henkilöstä ja hänen työstään, eli siinä paikalla olisin voinut olla minä. Sitten tajusin että en todellakaan haluaisi tehdä tuota ja olin vähän yllättynytkin mihin suuntaan tehtävää oli viety, olin olettanut jopa aika paljonkin eri tavalla painottuvaa tehtävää.

Mulle on käynyt toi A. Ilmoituksesta ei lopulta pitänyt paikkansa mikään muu kuin tuote, jonka ympärillä töitä tehtiin. Kyse ei ollut siitä, että tehtävää olisi viety siihen suuntaan, vaan ilmoitus ja useamman kierroksen hakuprosessin tiedot eivät vastanneet tehtävää. En saanut selville mistä se johtui, kuvitteliko rekrytoiva esimies oikeasti, että hänen allaan tehtävä työ on niin mielenkiintoista, vai kuvitteliko työn muuttuvan mielenkiintoiseksi sillä, että kirjoittaa sen vetävästi ilmoitukseen?

Kyllä! Hain yhtä kehitysjohtajan paikkaa ja vielä petyin todella paljon kun en saanut. Sittemmin kun olen katsonut tehtävään valitus kyseisen henkilön kalenteria, niin hänellä on keskimäärin 4 kokousta yhdessä päivässä, eikä laisinkaan rauhallista aikaa keskittyä johonkin tyltehtävään. Ihan karmeata, ei sopisi minulle laisinkaan.

En muista kuin yhden työpaikan jonne olen hakenut, mutta en päässyt. Sinnekin minä menin muutaman kuukauden kuluttua lähes ilmoitusasiana kun huomasi koeajalla menneeni väärään hommaan. Olen siis hakenut työpaikkoja vain harkiten, hakemukseen panostaen ja tosimielellä. Suosittelen.

Olen oikeastaan aina ollut tyytyväinen, kun en ole tullut valituksi ja harmissani, jos olen saanut työpaikan. Olen silti aina mennyt saamaani työhön ja osassa lopulta viihtynytkin, enemmän olen töissä ollut kuin työttömänä. Huonoitsetuntoisena henkilönä vaan uusi työpaikka on aina mulle ihan kamalan ahdistava asia.

Vierailija kirjoitti:

En muista kuin yhden työpaikan jonne olen hakenut, mutta en päässyt. Sinnekin minä menin muutaman kuukauden kuluttua lähes ilmoitusasiana kun huomasi koeajalla menneeni väärään hommaan. Olen siis hakenut työpaikkoja vain harkiten, hakemukseen panostaen ja tosimielellä. Suosittelen.

Mukava kuulla, että et ole koskaan ollut työttömänä! :)

Voi olla, että joudut noista suosituksistasi joskus vielä vähän joustamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Alun perin hain kahta paikkaa, molemmat päällikkötason paikkoja, eri yrityksissä mutta laajasti ajateltuna samalla toimialalla. Aiemmissakin tehtävässä olin päällikkö.

Olin itse pitänyt paikkaa A ykkösvaihtoehtonani ja kävin molemmissa paikoissa läpi koko hakuprosessin haastatteluineen, testeineen ja psykologeineen. Olin sitä mieltä että paikka A on se paras. No enpä tullut valituksi, jäin toiseksi. Sain paikan B.

Ihan vähän aikaa tämän jälkeen näin lehtijuttuja paikan A henkilöstä ja hänen työstään, eli siinä paikalla olisin voinut olla minä. Sitten tajusin että en todellakaan haluaisi tehdä tuota ja olin vähän yllättynytkin mihin suuntaan tehtävää oli viety, olin olettanut jopa aika paljonkin eri tavalla painottuvaa tehtävää.

Mulle on käynyt toi A. Ilmoituksesta ei lopulta pitänyt paikkansa mikään muu kuin tuote, jonka ympärillä töitä tehtiin. Kyse ei ollut siitä, että tehtävää olisi viety siihen suuntaan, vaan ilmoitus ja useamman kierroksen hakuprosessin tiedot eivät vastanneet tehtävää. En saanut selville mistä se johtui, kuvitteliko rekrytoiva esimies oikeasti, että hänen allaan tehtävä työ on niin mielenkiintoista, vai kuvitteliko työn muuttuvan mielenkiintoiseksi sillä, että kirjoittaa sen vetävästi ilmoitukseen?

Tämä on kyllä ihan hanurista että tällaisia ilmoituksia tehdään ja ihmisiä ”huijataan” töihin :(

Muutaman kerran, kun oli niin epämiellyttävät esihenkilöt haastattelemassa, tuli helpotus että ei tarvitse kestää heitä jatkossakaan.

Olen, useammankin kerran. Haastattelussa on ainakin kolme kertaa tullut sellainen hyvin halveksittu olo... ettei ole arvostettu ollenkaan. En usko, että ilmapiiri olisi sellaisissa paikoissa ollut hyvä, jos noin reilun 30 minuutin aikana haastattelussa kokee jo noin.

Olen montakin kertaa.

Muutaman kerran miettiniyt pitäisi sanoa jotain ,kun haastattelun lopuksi haastattelija sanoo "Olemme sitten yhteydessä". Tehnyt mieli sanoa jo siinä, että älkää turhaan olko, kun en paikkaa halua.