Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, joista tuntuu toivottomalta tämän koronan vuoksi? En usko, että tämä loppuu vielä pitkään aikaan
18.02.2021 |
Siis tuntuu, etten jaksa. Elämä tätä samaa paskaa, eikä Suomen tulevaisuus ole varmaankaan hyvä :(. Vaikea uskoa, että mikään oikeasti järjestyy.
Sanoin tuon ääneen työterveydessä hoitajalle, joka laittoi lääkärille, kun epäili, että olisin masentunut. Lääkäri sanoi, etten vaikuta masentuneelta, mutta että elämäni on raskasta, kun ymmärrän realiteetit niin hyvin. Tuli entistä toivottomampi olo.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös voimat todella lopussa. Jaksoin viime vuoden vielä jotenkin, vaikka väsynyt olinkin. Viime vuosi oli silti pahin ikinä. Raskaita asioita ja vielä koiranikin kuolema. En silti ajatellut, että voimat loppuvat ennen viime joulua ja että elämä olisi senkään jälkeen sitä, että selviän yhdestä päivästä. Mieliala todella huono ja pelkään välillä etten jaksa enää. Olen työtön ( voisi sanoa työtön työkokematon) ja todella yksinäinen. Siinä mielessä korona ei ole muuttanut elämääni kovinkaan paljon. En silti ajatellut, että se raja tulee nyt vastaan ja voimat oikeasti loppuvat yhtäkkiä kokonaan. Minäkin olen silti varmasti tajunnut tuon ap:n mainitseman asian, että olen elämän realiteetit paremmin tajunnut. Sen kuinka elämäni voi ollakin vaikeaa ja en ehkä pysty toteuttamaan moniakaan asioita. En silti muista, koska olisi helppoa ollut. Pitkä kiusaamistausta, yksinäisyyttä, köyhyyttä, työttömyyttä yms joten kannan vuosien kuormaa jo ennestään. Samalla tuntuu väärältä olla näin lopussa, kun en ole edes töissä ja moni muu elää paljon raskaampaa elämää. Näin huonosti en silti ole voinut ikinä.
Hui kamala. Aloin lukea tätä viestiäsi ja parin lauseen jälkeen oli pakko tsekata että onko tämä jokin vanha ketju ja luenkin omaa kommenttiani..
Itsellä ihan tasan sama tilanne koirani kuolemaa myöten ja mä olen yksinäisempi kuin koskaan ennen ja aivan loppu. Monesti olen katsellut tuota tuhkauurnaa ja miettinyt että sama olisi nakata minutkin uuniin ja samaan kuoppaan.
Tsemppiä sulle. Toivottavasti sulla suru helpottaa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon tosiaan että kohta helpottaa... mulla ei ole töitä tällä hetkellä ja mies käy arkisin töissä. Täällä mä istun päivät pitkät kotona yksin ja koitan pitää itteni kiireisenä mutta kaikki tuntuu niin turhalta ja viikot vaan vierii. Pääsispä kohta näkemään kavereita kunnolla ja tekemään jotain hauskaa :( En tiedä kuinka monta kuukautta jaksan vaan olla kotona
Aatteles tätä siinä samalla, vierestä näin enkä voinut mitään systeemille:
"Lääketieteellisen johtajan mukaan Digifundus Oy tuottaa
Jyväskylän kaupungin diabeetikoiden silmänpohjakuvausten lisäksi oheispalvelut,
joita ovat silmälääkärin lausunto-, ajanhallinta-, kutsu- ja
vastauskirjepalvelu.
Palvelukokonaisuuden sisältö on sovittu yhdessä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin
silmätautien yksikön ja Jyväskylän kaupungin edustajien kanssa.
Lääketieteellinen johtaja toteaa, että vastauskirjeen lähettämisestä, sisällöstä
ja allekirjoituksesta on sovittu yhdessä Jyväskylän kaupungin kanssa.
Kirjeen tarkoituksena on lisätä diabeetikoiden tietämystä sairaudestaan ja sitä kautta
parantaa omahoitoa. Mikäli kirjeen saanut henkilö haluaa lisätietoja kirjeen sisällöstä,
on hänellä mahdollisuus saada lisätietoja paikalliselta diabeteshoitajalta tai omalta lääkäriltään."
---jos joku ei kuitenkaan jaksa/ehdi kokonaan lukemaan.
Lähettääkö ne kutsun kuvaukseen kaikille 100-vuotiaillekin?
Siinä kuvauksessa käytetään silmän mustuaista laajentavia tippoja, oftan Tropicamid
Sen pakkausseloste on kyllä melkoinen, kun apuaineiden listassa lukee Keuhkopöhön aiheuttava aine,
siis tuntien kuluttua!
Löytyy käyttöturvallisuustiedotteesta: B e n t s a l k o n i u m k l o r i d i :
"aine on syövyttävää silmille, iholle ja hengitysteille.
Syövyttävää nieltynä.
Liuoksen nieleminen voi aiheuttaa aineen joutumisen keuhkoihin ja kemiallisen keuhkotulehduksen vaaran"
Bentsalkoniumkloridi
Vierailija kirjoitti:
Mä niin toivoin rokotteita. Nyt kun rokotteita vihdoin pikkuhiljaa saadaan, niin iskee jatkuvasti uusia muuntoviruksia. Eli rokotteista ei hyödy juuri mitään. Rokotteet ei mitenkään pysy ajan tasalla muuntovirusten suhteen, eli korona vaan eri variaatioina tulee jylläämään loputtomiin ja loputtomiin.
Mä en onneksi pettynyt rokotteisiin, koska olin varma että tämä virus tulee tekemään juuri näin. Joku väitti pessimistiksi, mutta mä olin tälläkin kertaa vain realisti.
Voihan ystävien kanssa edelleen tekstailla ja meilailla ja soittaa ja olla yhteydessä vaikka Skypen tai Zoomin kautta. Ja yhdessä voi käydä turvallisesti esim. ostoksilla ja ulkoilemassa. En ymmärrä näitä puheita erakoitumisesta yms. Ainakaan minun elämä ei riipu joidenkin baari-iltojen tai kesäfestarien varassa.
Vierailija kirjoitti:
Minulta kyllä häviää kaikki ahdistus, kun mietin vaikkapa niitä ihmisiä jotka tälläkin hetkellä elävät teltassa jossain pakolaisleirissä pienten lasten kanssa, sairaana ja vailla mitään toivoa paremmasta. Siihen verrattuna oma tilanne on uskomattoman hyvä, vaikka olisi lopun ikää työttömänä. Muistan aina olla kiitollinen siitä vähästä mitä minulla on - kaikille se ei ole itsestään selvää.
Niiden teltassa asujien pitäisi ajatella niitä raukkoja joilla ei ole edes telttaa ja olla kiitollisia onnellisesta tilanteestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Koko viime vuosi yhtä kidutusta, ja toivoi vaan että kohta helpottaa (niin kuin nuo v..un päättäjät on hokenut jo ties kuinka kauan-"jaksetaan vielä hetki" 🤬) Mutta ei, sama vaan jatkuu ja jatkuu... Takana vuosi lomautusta ja nyt tuli toinen lisää. Mitään iloa ei enää elämässä ole : velat, yksinäisyys eikä mitään uskoa tulevaisuuteen. Päivät alkaa itkemällä, kun taas kerran on joutunut heräämään ja ilta päättyy samaan, kun jälleen yksi toivoton päivä takana. Oikeasti rukoilen ettei enää huomenna tarvitsisi herätä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on just parasta,miksette ota iloa irti elämästä
Mitä iloa? Tulevaisuus tuntuu toivottomalta. Olin matkailualalla ja opiskelin kulttuurialaa, nyt työtön. Harrastukset (teatteri, tanssi, musiikki) olivat minulle tärkeitä samoin kuin matkailu, nyt eivät ole mahdollisia. Haluaisin löytää miehen, mennä naimisiin ja perustaa perheen, mutta nykyään ei voi tavata ketään missään. En löydä mitään iloa tästä tilanteesta, pelkkää ahdistusta.
Monille ihmisille yksinäisyys, työttömyys ja arjen harmaus ovat olleet pysyvä olotila jo ennen koronaa.
Kiitos, nyt onkin paljon parempi mieli.
No älä ihmeessä ajattele muiden vaikeuksia vaan keskity vain ja ainoastaan itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen "onnekas" kun minulla oli 6kk ikäinen vauva kun korona alkoi, sillä pikkulapsi arki menee tässä sivussa kun ei muutenkaan voisi mitään tehdä. Mutta jos en olisi eka joutunut "jäämään kotiin" lapsen takia, niin olisi tämä nykymeno vielä isompi shokki.
Vierailija kirjoitti:
Voihan ystävien kanssa edelleen tekstailla ja meilailla ja soittaa ja olla yhteydessä vaikka Skypen tai Zoomin kautta. Ja yhdessä voi käydä turvallisesti esim. ostoksilla ja ulkoilemassa. En ymmärrä näitä puheita erakoitumisesta yms. Ainakaan minun elämä ei riipu joidenkin baari-iltojen tai kesäfestarien varassa.
Skype ei ole sama kuin oikeasti näkeminen. Ostoskeskuksessa luuraaminen ei ole riskitöntä, ja jos haluaa nähdä kavereita tai perhettä jossain, pitää ensin körötellä täysissä liikennevälineissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta kyllä häviää kaikki ahdistus, kun mietin vaikkapa niitä ihmisiä jotka tälläkin hetkellä elävät teltassa jossain pakolaisleirissä pienten lasten kanssa, sairaana ja vailla mitään toivoa paremmasta. Siihen verrattuna oma tilanne on uskomattoman hyvä, vaikka olisi lopun ikää työttömänä. Muistan aina olla kiitollinen siitä vähästä mitä minulla on - kaikille se ei ole itsestään selvää.
En ymmärrä, miten tuo muka helpottaa ahdistusta. Minä olen ahdistunut, kun pelkään etten ikinä löydä puolisoa ja jään lapsettomaksi, mutta ahdistun vielä lisää, kun ajattelen niitä, joilla on asiat vieläkin huonommin ja sitten ahdistun entistäkin enemmän, kun en pysty auttamaan heitä mitenkään.
Samoja ajatuksia. Minä tosin välillä aina ajattelen niitä joilla menee vielä huonommin ja mietin, että monet kestävät paljon pahaa. Silloin ajattelen aina, että minunkin pitää kestää. Kunnes sitten tajuan etten kestäkään ja samalla tunnen surua siitä, että olen näin heikko ja surkea moniin esimerkiksi ulkomaalaisiin selviytyjiin verrattuna, jotka ovat jostain sodasta yms. Tuntuu, ettei minulla ole oikeutta valittaa lainkaan. Samalla ihmisten kärsimys silti aiheuttaa surua muutenkin. Tänään kuulin UMK:hon liittyvän biisin ( Aksel- Hurt) vaikka muuten en biisiä kommentoi niin sanoiltaan vuosi olla elämästäni. Tällä hetkellä tosin en voi edes musiikkia muuten kuunnella, kun tulee surullinen olo. Tämäkin uusi ikävä juttu, kun aiemmin kuuntelin päivittäin. Sivusta vielä tuohon toiseen pidempään viestiin ( jossa koirani kuolemasta yms kerroin) jatkoa.
Vierailija kirjoitti:
Voihan ystävien kanssa edelleen tekstailla ja meilailla ja soittaa ja olla yhteydessä vaikka Skypen tai Zoomin kautta. Ja yhdessä voi käydä turvallisesti esim. ostoksilla ja ulkoilemassa. En ymmärrä näitä puheita erakoitumisesta yms. Ainakaan minun elämä ei riipu joidenkin baari-iltojen tai kesäfestarien varassa.
Niin, jos on ystäviä.. Mutta jos niitä ei ole, eikä juurikaan sukulaisiakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on just parasta,miksette ota iloa irti elämästä
Mitä iloa? Tulevaisuus tuntuu toivottomalta. Olin matkailualalla ja opiskelin kulttuurialaa, nyt työtön. Harrastukset (teatteri, tanssi, musiikki) olivat minulle tärkeitä samoin kuin matkailu, nyt eivät ole mahdollisia. Haluaisin löytää miehen, mennä naimisiin ja perustaa perheen, mutta nykyään ei voi tavata ketään missään. En löydä mitään iloa tästä tilanteesta, pelkkää ahdistusta.
Monille ihmisille yksinäisyys, työttömyys ja arjen harmaus ovat olleet pysyvä olotila jo ennen koronaa.
Miten tämä tieto lohduttaa ja tuo iloa niille, jolla oli onnellinen elämä ennen koronaa? Aikaisemmin, kun itselläni meni hyvin, pystyin auttamaan monia yksinäisiä, työttömiä ja masentuneita. Nyt minulla ei ole voimia mihinkään.
Ehkä näitä koronan tuottamia murheita voisi suhteuttaa vaikka lukemalla tai googlailemalla tietoja, mitä kaikkea maailmassa on tapahtunut ja tapahtuu yhä. Ehkä nämä meidän nykysuomalaisten tämänhetkiset koettelemukset eivät sen jälkeen tuntuisi niin mahdottomilta kestää. Ainakaan omien murheiden märehtiminen päivä- ja viikkotolkulla ei oloa paranna.
Ahahah Sieltähän perus syyllistäminen tuli. "Et sinä saa olla surullinen kun 200v sitten sentään joutui syömään pettuleipää! Ei sinulla ole oikeus tuntea noin!" Plus kukaan ei 'märehdi' murheitaan tarkoituksella vaan pyrkii välttelemään niitä. Jokaisella on kumminkin hiljaisia hetkiä päivässään jolloin ne tulevat väkisinkin mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös voimat todella lopussa. Jaksoin viime vuoden vielä jotenkin, vaikka väsynyt olinkin. Viime vuosi oli silti pahin ikinä. Raskaita asioita ja vielä koiranikin kuolema. En silti ajatellut, että voimat loppuvat ennen viime joulua ja että elämä olisi senkään jälkeen sitä, että selviän yhdestä päivästä. Mieliala todella huono ja pelkään välillä etten jaksa enää. Olen työtön ( voisi sanoa työtön työkokematon) ja todella yksinäinen. Siinä mielessä korona ei ole muuttanut elämääni kovinkaan paljon. En silti ajatellut, että se raja tulee nyt vastaan ja voimat oikeasti loppuvat yhtäkkiä kokonaan. Minäkin olen silti varmasti tajunnut tuon ap:n mainitseman asian, että olen elämän realiteetit paremmin tajunnut. Sen kuinka elämäni voi ollakin vaikeaa ja en ehkä pysty toteuttamaan moniakaan asioita. En silti muista, koska olisi helppoa ollut. Pitkä kiusaamistausta, yksinäisyyttä, köyhyyttä, työttömyyttä yms joten kannan vuosien kuormaa jo ennestään. Samalla tuntuu väärältä olla näin lopussa, kun en ole edes töissä ja moni muu elää paljon raskaampaa elämää. Näin huonosti en silti ole voinut ikinä.
Hui kamala. Aloin lukea tätä viestiäsi ja parin lauseen jälkeen oli pakko tsekata että onko tämä jokin vanha ketju ja luenkin omaa kommenttiani..
Itsellä ihan tasan sama tilanne koirani kuolemaa myöten ja mä olen yksinäisempi kuin koskaan ennen ja aivan loppu. Monesti olen katsellut tuota tuhkauurnaa ja miettinyt että sama olisi nakata minutkin uuniin ja samaan kuoppaan.
Tsemppiä sulle. Toivottavasti sulla suru helpottaa paremmin.
Kiitos paljon. Oma koirani haudattiin hautausmaalle ja siellä aina käyn. Yksinäisyys kasvoi kyllä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, jos koronatilanne ahdistaa, ja saahan niistä murheista kertoa vaikka täällä, mutta ei kai se sitten vaadi muilta mitään toimenpiteitä. Minä olen ollut yksinäinen ihminen jo vuosia ja olen saanut kestää kaikenlaisia ikäviä asioita. Kukaan ei ole piitannut.
Mitäs mieltä tästä:
https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=10158612357268800&id=568278…
Haastaa Finnairin oikeuteen koska ei halunnut käyttää maskia lennolla?
Kiitos, nyt onkin paljon parempi mieli.