Onko teidän mielestänne rangaistukset välttämättömiä kasvatuksessa (noin esiteinin ikäisillä)?

Harrastan perseilystä rankkaa rakenteellista väkivaltaa ja laitan teinipiltin yksin lukemaan Shakespearia. Oppiipahan olemaan.

Nykyään kun ei voi enää antaa selkään, voi kuitenkin pakottaa laskemaan housut ja laittaa nuorekkaan häpeämään.

Minkähänlaisissa tilanteissa niitä rangaistuksia pitäisi antaa? Kouluterveystarkastukseen täytettävissä kyselyissä aina kysytään mitä rangaistuksia perheessä käytetään kun lapsi tekee jotain väärin. Ollaan aina miehen kanssa mietitty, että mitähän tilanteita tuossa tarkoitetaan? Ollaan vastattu "Sanotaan asiasta tiukasti.."

Ei meidän lapset (nyt 15 ja 17 v) ole tehneet pikkulapsiajan jälkeen mitään erityisen pahaa tai kiellettyä. Eivät aina tottele, mutta ei tuntuisi oudolta alkaa rankaisemaan vaikka siitä, että imuroi vasta sunnuntaina, eikä lauantaina, kuten pyydän häntä tekemään.

Kuka voi väittää tietävänsä mikä on oikein ja väärin?

Meillä rangaistuksista ei puhuta. Meillä on bonus järjestelmä ja toimiessa sääntöjen mukaisesti saa tietyn bonarin ja jos ylittää perustason saa enemmän.

Sännöissä on käyttäytymisestä kotitöihin, koulutyö, kotiintulot ihan kaikki. Nuorempina oli viikon välein vanhempina mennään kuukausittain ja vielä ennen kesälomaa ja joulua tarkastetaan vielä extra extra bonarit.

Tämä on toiminnut kannustimena hyvin lapsille ja nuorille, että voi itse valita ja tehdä päätöksen haluaako bonarin vai ei, eli tavallan ei ole rankaisua...

Nöin aikuisten mailmassakin on, kun teet ja ylitöt tavoitteet bonaria pukkaa...

Kyllä. Tuomitaan rangaistus, perustellaan se ja laitetaan täytäntöön. Suomi on täynnä helikopteri- ja curlingvanhempien lapsia, jotka vaativat muita palvelemaan itseään ja romahtavat pienestäkin vastoinkäymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tuomitaan rangaistus, perustellaan se ja laitetaan täytäntöön. Suomi on täynnä helikopteri- ja curlingvanhempien lapsia, jotka vaativat muita palvelemaan itseään ja romahtavat pienestäkin vastoinkäymisestä.

Mistä asioista lasta pitäisi rankaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tuomitaan rangaistus, perustellaan se ja laitetaan täytäntöön. Suomi on täynnä helikopteri- ja curlingvanhempien lapsia, jotka vaativat muita palvelemaan itseään ja romahtavat pienestäkin vastoinkäymisestä.

Mistä asioista lasta pitäisi rankaista?

Jotain esimerkkejä olisi kiva saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tuomitaan rangaistus, perustellaan se ja laitetaan täytäntöön. Suomi on täynnä helikopteri- ja curlingvanhempien lapsia, jotka vaativat muita palvelemaan itseään ja romahtavat pienestäkin vastoinkäymisestä.

Mistä asioista lasta pitäisi rankaista?

No tässä ketjussa on kerrottu esim. puhelimen tahallinen rikkominen ja muu perseily.

Viime kesänä törmäsin  ensimmäistä kertaa nuoriin, jotka olettivat väärintekemisestään rangaistusta, siis ihan konkreettista väkivaltaa tai jotain alistavaa asiaa. Ohjeiden ja neuvojen antaminen rangaistuksen sijaan sai heidät aivan sekaisin: ei kotonakaan kukaan neuvo, miten sitten 2 vko kesätöissä on mahdollista, että virheitä ei suurennella, niitä pyritään ohjeilla minimoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä törmäsin  ensimmäistä kertaa nuoriin, jotka olettivat väärintekemisestään rangaistusta, siis ihan konkreettista väkivaltaa tai jotain alistavaa asiaa. Ohjeiden ja neuvojen antaminen rangaistuksen sijaan sai heidät aivan sekaisin: ei kotonakaan kukaan neuvo, miten sitten 2 vko kesätöissä on mahdollista, että virheitä ei suurennella, niitä pyritään ohjeilla minimoimaan.

Kun tällaisista nuorista tulee vanhempia, he luulevat, että lapsia pitää rankaista konkreettisesti. Meidän perheen lapset olisivat vastaavasti hyvin kummissaan jos vaikkapa roskien unohtamisesta lattialle tulisi pelikieltoa (eikä ohjetta viedä roskat roskiin).

Meillä on kannustimet käytössä. Hyvistä Wilma-merkinnöistä ja koenumeroista saa bonusta sekä jokaisesta todistuksen kiitettävästä saa rahaa. Rangaistuksista on käytössä seuraamus, esim. poika hävitti seuran edustustakin. Hinta pidätettiin kuukausirahasta, kunnes uusi takki oli maksettu. Lisäksi keskusteltiin, että näin se menee aikuisillakin, että jos hävität jotain, niin pitää ostaa uusi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kannustimet käytössä. Hyvistä Wilma-merkinnöistä ja koenumeroista saa bonusta sekä jokaisesta todistuksen kiitettävästä saa rahaa. Rangaistuksista on käytössä seuraamus, esim. poika hävitti seuran edustustakin. Hinta pidätettiin kuukausirahasta, kunnes uusi takki oli maksettu. Lisäksi keskusteltiin, että näin se menee aikuisillakin, että jos hävität jotain, niin pitää ostaa uusi.

Etkö pelkää, että lapset uupuvat tavoitellessaan turhan hyviä arvosanoja? Tai että lapille tulee olo, että he ovat arvokkaita sinulle vain jos suoriutuvat kiitettävästi? Loppuuko rakkaus huonompiin suorituksiin, mitä jos yrityksestä huolimatta tulee vaan kasi?

Rajoitukset ennemminkin kuin rangaistukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä törmäsin  ensimmäistä kertaa nuoriin, jotka olettivat väärintekemisestään rangaistusta, siis ihan konkreettista väkivaltaa tai jotain alistavaa asiaa. Ohjeiden ja neuvojen antaminen rangaistuksen sijaan sai heidät aivan sekaisin: ei kotonakaan kukaan neuvo, miten sitten 2 vko kesätöissä on mahdollista, että virheitä ei suurennella, niitä pyritään ohjeilla minimoimaan.

Kun tällaisista nuorista tulee vanhempia, he luulevat, että lapsia pitää rankaista konkreettisesti. Meidän perheen lapset olisivat vastaavasti hyvin kummissaan jos vaikkapa roskien unohtamisesta lattialle tulisi pelikieltoa (eikä ohjetta viedä roskat roskiin).

Nykyisin tuntuu olevan aika lailla paljon nuoria, joita on kyllä rangaistu, mutta kukaan ei ole muistanut kertoa, miten toimia oikein erilaisissa tilanteissa. Kun nuori unohtaa pyyhkiä pöydän ja siitä muistutetaan tyyliin "aina kun asiakas vaihtuu, pitää pyyhkiä myös pöytä", niin nuori hätääntyy ja kysyy, että irtisanotaanko hänet nyt. Kun vastaa, että ei, mutta muistat sitten seuraavalla kerralla, niin nuori kysyy, että oikeastiko, että nytkö ei kukaan suutu.

Minusta se on säälittävää eikä kerro kasvatuksesta yhtään mitään, ainoastaan nuoren perheen tavasta rangaista kasvatuksen sijaan.

Mielestäni riippuu ihan lapsesta, millainen rangaistustyyli on kannattava. Itselläni on kaksi lasta, joista kumpikin hyvin erilaisia, ja heille on myös erilaiset kurinpitotoimet. Toinen on sellainen, että hänen pitää ns. hakata päätään seinään jotta oppisi, toinen taas ei edes joudu tilanteisiin joissa tuollaista voisi joutua tekemään. Ja siinä missä tuo kovapäisempi valittaa, huutaa ja protestoi, toinen taas syyttelee liiaksikin itseään, jos mokasi. Pyrin olemaan reilu vanhempi ja kasvattaja, mutta joskus turhauttaa, kun toinen oppii huomautuksesta ja toinen ei välttämättä koskaan. Itse rangaistukset liittyvät meillä lapsille tärkeiden asioiden poisottoon.

Rangaistus ei hyvä. Tekee haittaa. Asiat selviävät muuten.

Minua ei ainakaan kasvatettu millään rangaistusarsenaalilla, mutta sen muistan, että jos törttöili tahallisesti niin jokin etuus lähti. Mopon avain meni isän huostaan viikoksi, netti lähti pois jo klo 18 ja jotain tommosta. Harvoin noita tarvitsi käyttää, koska oltiin opittu ihan pienestä pitäen tottelemaan äitiä ja isää. Kai he olivat tehneet sen johdonmukaisella kasvatuksella ja keskustelemalla. Ihan pienestä asti pitää olla selkeät säännöt ja niitä noudattaa koko perhe niin sitten teininä ei tarvitse aloittaa sitä kasvatustyötä

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni riippuu ihan lapsesta, millainen rangaistustyyli on kannattava. Itselläni on kaksi lasta, joista kumpikin hyvin erilaisia, ja heille on myös erilaiset kurinpitotoimet. Toinen on sellainen, että hänen pitää ns. hakata päätään seinään jotta oppisi, toinen taas ei edes joudu tilanteisiin joissa tuollaista voisi joutua tekemään. Ja siinä missä tuo kovapäisempi valittaa, huutaa ja protestoi, toinen taas syyttelee liiaksikin itseään, jos mokasi. Pyrin olemaan reilu vanhempi ja kasvattaja, mutta joskus turhauttaa, kun toinen oppii huomautuksesta ja toinen ei välttämättä koskaan. Itse rangaistukset liittyvät meillä lapsille tärkeiden asioiden poisottoon.

Sinä hyvin ymmärrät, oman kokemuksen kautta, että koska lapset ovat erilaisia, tarvitaan erilaisia kasvatustyylejä. Jos molemmat lapsesi olisivat kuin se toinen lapsi, niin olisi ehkä vaikeampi ymmärtää perheiden eri tyylejä, kun itsellä ei olisi kokemusta siitä toisesta.

Meillä sattuu molemmat olemaan noita viimeiseksi mainittuja, joten rangaistuksia ei tarvita. Serkkujen perheessä vastaavasti näemme mallia kovapäisempien lasten kasvatuksesta.

Mikä on rangaistus? Jos lapsi hajottaa kännykkänsä kahdesti samalla tavalla huolimattomuuttaan ja joutuu siksi säästämään rahat uuteen puhelimeen itse (välissä käytössä älytön palikkapuhelin), onko se rangaistus? Jos lapsi ei tule ajoissa turvalliseen aikaan kotiin (toistuvasti) ja sen seurauksena ei enää pääse perjantai-iltaisin ulos, onko se rangaistus? Jos lapsi valehtelee olevansa kaverin kanssa puistossa ja selviää että hän olikin kaverilla pelaamassa pleikkaa, ja sen seurauksena otetaan käyttöön familylink, onko se rangaistus?

Mun mielestä aina ensin pyritään selviämään keskustelemalla, ja ensisijaisesti varmistutaan silloin siitä, että lapsi ymmärtää asian sisällön, mitä ja miksi häneltä odotetaan. Jos ongelmat kuitenkin toistuvat, on niistä tultava seuraamuksia, jotka kiinteästi liittyvät tekoon. Jos näitä seuraamuksia kutsutaan rangaistuksiksi, niin joo, silloin kasvatuksessa tarvitaan rangaistuksia.