Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän mielestänne rangaistukset välttämättömiä kasvatuksessa (noin esiteinin ikäisillä)?
18.02.2021 |
Itse totuin esiteinityttönä rangaistuskeskeiseen kasvatukseen eli jos teki väärin, ei totellut tms. niin siitä seurasi aina rangaistus (meillä vanhemmat käytti vielä ruumiilista kurittamista, eli yleensä rangaistus tuli sitten vyöllä).
Nykyään ei tietenkään enää kuriteta ruumillisesti, mutta onko teidän mielestänne jonkinlaiset rangaistukset silti välttämättömiä vai voiko tuon ikäisten kanssa selvitä pelkästään puhumalla asiasta ilman konkreettista rangaistusta?
Mietä mieltä olette ja miten itse olette toimineet?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. En käyttänyt sitä juuri ollenkaan. Kasvatin lapseni keskustelemalla.
Mitä lisäarvoa rangaistuksella olisi? Tärkeintähän on saada lapsi tajuamaan mikä on oikein ja mikä väärin ja se tehdään juuri opettamalla ja keskustelemalla.Siinä kohtaa kun joku kielletty asia alkaa keskusteluista huolimatta toistumaan, tarvitaan rangaistus. Kaikki lapset eivät kasva herranenkeleinä.
Eipä tullut koskaan tuollaista tilannetta.
Eikä minulla kyllä ollut muutenkaan noin negatiivista asennetta kuin sinulla.Niin, sinun lapsesi ovat varmasti poikkeuksellisen upeita. Valitettavasti meillä muilla ei näin ole. Ja se, että tulkitset minun vastaukseni negatiiviseksi asenteeksi, kertoo enemmän sinun asenteestasi kuin minun.
Suurin osa lasten ongelmista johtuu heidän vanhemmistaan. Jos ei kykene opettamaan oikeaa ja väärää, niin onko vika lapsessa vai sinussa?
Kyllä, suurin osa vanhemmista kykenee opettamaan oikean ja väärän. Jatka sinä Strömsössä kukkien kasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole käyttänyt, eikä mun vanhemmatkaan käyttäneet.
Jos rangaistukset toimisivat, niin miksi niitä pitää toistaa? Jos joutuu samasta asiasta rankaisemaan monta kertaa, niin eikö se kerro ettei se oikein toimi?
Älykkäät lapset huolehtivat etteivät jää kiinni tollon töistä. Kovatahtoiset uhmaavat auktoriteettia niin pitkälle ettei mikään tunnu miltään, jos rahat ja kännyt on jäähyllä, niin onko mitään syytä olla törttöilemättä vielä pahemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä, joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.
Perustelut? Raamattu ei kelpaa perusteluksi.
Rajat on rakkautta, ja yleensä jo tietoisuus siitä että väärin tekemisestä/käyttäytymisestä seuraava automaattisesti rangaistus, vähentää ja ennalta ennaltaehkäisee.
Toihan ei vaan pidä paikkaansa. Mä en varasta kaupasta sen takia että sakko harmittaisi. En varasta töistä, koska potkut pelottaisi. En aja ylinopeutta, koska pelkäisin kortin menetystä. Kyllä ihmiset tekevät yleensä oikein sen vuoksi, että haluavat tehdä oikein. Ei sen takia, että rangaistus pelottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä, joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.
Perustelut? Raamattu ei kelpaa perusteluksi.
Rajat on rakkautta, ja yleensä jo tietoisuus siitä että väärin tekemisestä/käyttäytymisestä seuraava automaattisesti rangaistus, vähentää ja ennalta ennaltaehkäisee.
Toihan ei vaan pidä paikkaansa. Mä en varasta kaupasta sen takia että sakko harmittaisi. En varasta töistä, koska potkut pelottaisi. En aja ylinopeutta, koska pelkäisin kortin menetystä. Kyllä ihmiset tekevät yleensä oikein sen vuoksi, että haluavat tehdä oikein. Ei sen takia, että rangaistus pelottaa.
Tämä on hyvä havainto. Normaalilla aivotoiminnalla varustettu aikuinen osaa opastaa myös lapsilleen, miksi tehdään oikein, vaikka voi tehdä väärin. Ei siksi, että pelkää rangaistusta tai häpeää vaan siksi, että muiden kanssa elämiseen kuuluu toisten rajojen kunnioittaminen. Ne lapsiaan rankaisevat ei ymmärrä, että rangaistus ei muuta toimintatapaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole käyttänyt, eikä mun vanhemmatkaan käyttäneet.
Jos rangaistukset toimisivat, niin miksi niitä pitää toistaa? Jos joutuu samasta asiasta rankaisemaan monta kertaa, niin eikö se kerro ettei se oikein toimi?
Älykkäät lapset huolehtivat etteivät jää kiinni tollon töistä. Kovatahtoiset uhmaavat auktoriteettia niin pitkälle ettei mikään tunnu miltään, jos rahat ja kännyt on jäähyllä, niin onko mitään syytä olla törttöilemättä vielä pahemmin?
Nykyään ei olekaan kuin noita lieviä rangaistuksia eli känny jäähylle tms. jotka eivät tosiaan tunnu kovapäisestä pennusta miltään.
Vielä parikymmentä vuotta sitten pennut laitettiin nurkkaan seisomaan kädet ylhäällä. Siinä asennossa kun tuijottelee seinää muutaman sentin etäisyydeltä vaikka tunnin verran, niin kovapäinenkin murtuu ja alkaa rääkyen vakuutella, että ei ikinä enää ole tottelematon. :D Puhumattakaan remmirangaistuksista, missä on sellaiset kirvelyt tulilla takalistolla, ettei sitä kerta kaikkiaan kestä vaan on aika paniikissa jo muutaman minuutin päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä, joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.
Perustelut? Raamattu ei kelpaa perusteluksi.
Rajat on rakkautta, ja yleensä jo tietoisuus siitä että väärin tekemisestä/käyttäytymisestä seuraava automaattisesti rangaistus, vähentää ja ennalta ennaltaehkäisee.
Toihan ei vaan pidä paikkaansa. Mä en varasta kaupasta sen takia että sakko harmittaisi. En varasta töistä, koska potkut pelottaisi. En aja ylinopeutta, koska pelkäisin kortin menetystä. Kyllä ihmiset tekevät yleensä oikein sen vuoksi, että haluavat tehdä oikein. Ei sen takia, että rangaistus pelottaa.
Itse asiassa erittäin suuri osa ihmisistä rikkoo jatkuvasti mm. liikennesääntöjä jos kiinni jäämisen riski on pieni. Mm. pyöräilijöistä arviolta yli 99%.
Tää oli ennen ja vitsi kirjoitti:
Ei vaan lumihankeen jäähylle paljain jaloin niin rauhoittuu.
Eihän tuo ole mikään rangaistus, kun ne muutenkin kulkee nilkat paljaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi ajatella, että vanhempi-lapsisuhteessa toimii aikalailla samat lainalaisuudet kuin parisuhteessa positiivisen ja negatiivisen palautteen suhteen. Seitsemän positiivista ja yksi negatiivinen. Eli tarvitaan paljon myönteistä palautetta, että se rangaistus toimii oikeudenmukaisesti. Jos lapsi saa liian vähän positiivista ja liikaa negatiivista, hänestä tulee vihamielinen, sulkeutunut, piittaamaton, aggressiivinen tms vanhempaa kohtaan eikä hän koe, että hänestä aidosti välitetään. Jos taas lapsi saa paljon hyvää palautetta ja varmuuden siitä, että hänestä välitetään ja hänen puolellaan ollaan, hän luultavasti tekee parhaansa käyttäytyäkseen hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä keskustelu. Ysärillä sain piiskaa paljaalle pyllylle jarruttomalla pyörällä ajamisesta. Kalsarit vielä pois naapureiden nähden.
Vierailija kirjoitti:
Voisi ajatella, että vanhempi-lapsisuhteessa toimii aikalailla samat lainalaisuudet kuin parisuhteessa positiivisen ja negatiivisen palautteen suhteen. Seitsemän positiivista ja yksi negatiivinen. Eli tarvitaan paljon myönteistä palautetta, että se rangaistus toimii oikeudenmukaisesti. Jos lapsi saa liian vähän positiivista ja liikaa negatiivista, hänestä tulee vihamielinen, sulkeutunut, piittaamaton, aggressiivinen tms vanhempaa kohtaan eikä hän koe, että hänestä aidosti välitetään. Jos taas lapsi saa paljon hyvää palautetta ja varmuuden siitä, että hänestä välitetään ja hänen puolellaan ollaan, hän luultavasti tekee parhaansa käyttäytyäkseen hyvin.
Sanoisin, että tärkeintä tässä kuritus- ja kehumisasiassa on loogisuus ja oikeudenmukaisuus. Eli että siitä mikä on kiellettyä seuraa moite ja rangaistus aina, jotta lapsi ottaa säännön vakavissaan. Ja että "tutkitaan kunnolla ennen kuin hutkitaan" eli tehdään kaikkensa, että lasta ei rangaista eikä kehuta sellaisesta mitä hän ei ole oikeasti tehnyt. Aiheeton rankaisu synnyttää katkeruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että riippuu ihan lapsestakin ja siitä mitä on tehty ja kuinka usein. Toistuvasta toiminnasta rangaistus on ok, koska silloin lapsi tietää varmasti tekevänsä väärin, koska siitä on keskusteltu.
Esimerkiksi, vaikka kännykkä rikotaan siksi, että saisi uuden. Ensimmäisellä kerralla tästä käytäisiin pitkät keskustelut miksi se on väärin ja kerrottaisiin mitä käy, jos niin tapahtuu toiste. Uusi kännykkä kuitenkin hankittaisiin mutta ei mitään parempaa versiota. Jos sama tapahtuisi uudestaan, niin keskustelun lisäksi tulisi myös rangaistus, koska selvästikään ensimmäisestä kerrasta ei opittu. Omassa lapsuudenkodissa sääntönä oli, että vanhemmat ostavat yhden puhelimen ja sen jälkeen menee omasta pussista. Samaa sääntöä ei tietenkään voi noudattaa tänä päivänä mutta jokin vastaava opettaa kyllä huolehtimaan omista tavaroista. Kyllä nimittäin ketutti, kun puhelin tippui housujen takataskusta vessanpönttöön, vaikka vanhemmat oli monta kertaa sanoneet ettei puhelinta tule säilyttää siellä.
Esiteinin? Ollaan aika monta vuotta myöhässä lapsen kasvattamisen aloittamisessa, jos rangaistuksien välttämättömyyttä aletaan miettimään lapsen ollessa esiteini. Esiteinin pitäisi jo osata erottaa toiminnastaan mistä tulee mitäkin seuraamuksia, hyviä tai pahoja. Vahinkoja ja ylilyöntejä tulee toki tapahtumaan vielä kymmenisen vuotta, mutta rangaistusten tilalla pitäisi tuossa iässä joutua ottamaan vastuu tekosistaan. Jos maitolasi kaatuu, lapsi siivoaa sen, kaataa lisää maitoa lasiinsa, pöydälle kaatunut unohdetaan ja jatketaan elämää eteenpäin. Jos hakkaa pesismailalla naapurin auton tohjoksi, joutuu tekemään naapurille ja vanhemmilleen töitä kunnes on korvannut tiettyyn summaan asti, tai esim. vuoden päivät.
Jos taas kielloista huolimatta ajelee pyörällä miten sattuu autotielle, voi antaa vaikka vasaran ja sanoa, että lyö itseäsi täysillä käteen. Ai pelkäät että sattuu? No mitä luulet, paljonko sattuu, kun auto törmää sinuun kun ajat pyörällä sen eteen? Ei rangaistusta, vaan sitä, että lapsi ihan itse saa oivaltaa, miksi joku asia on kielletty.
En usko rangaistuksiin, enkä lässytykeen ja pään silittelyyn, vaan ihan siihen, että niillä lapsillakin on kyky tajuta asioita ja oppia, ettei ikuisesti löydy jotakuta, joka tulee pelastamaan tai rankaisemaan ja siivoamaan törttöilyjen jäljet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi selvitä oma tyttäreni sai aika vapaan kasvatuksen, oppii kokemuksesta esim valvoo myöhään on väsynyt koulussa, nukahtaa tunnilel ja saa wilmamerkinnän jne
Siellä on näköjän kasvatus ulkoistettu koululle. Ei se wilmamerkintä mikään rangaistus ole, se on viesti teille kotiin että lapsenne perseilee, herätkää ja tehkää jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi selvitä oma tyttäreni sai aika vapaan kasvatuksen, oppii kokemuksesta esim valvoo myöhään on väsynyt koulussa, nukahtaa tunnilel ja saa wilmamerkinnän jne
Siellä on näköjän kasvatus ulkoistettu koululle. Ei se wilmamerkintä mikään rangaistus ole, se on viesti teille kotiin että lapsenne perseilee, herätkää ja tehkää jotain.
Kyllä se merkintä käytännössä on rangaistus, eikä rangaistuksena edes sieltä pienimmästä päästä. Useimmat lapset häpeävät sitä tosissaan, jos vanhemmat saavat tietää heidän käyttäytyneen huonosti koulussa.
Esim. ip-kerhon puolella pikkurötöksistä seurauksena on jäähy, ja isommista rötöksistä vanhemmille kertominen.
ongelma on että ojentaminen on karsittu minimiin;ja tulos näkyy tuossa.
Rajathan lapsilla on oltava. Nykyään puhutaan positiivisesta vahvistamisesta eli palkitaan hyvää ja oikein tehtyä toimintaa eikä huonoa käytöstä pitäisi rangaista. Itse olen sitä mieltä, että on olemassa tilanteita joissa pitää myös rangaista (jäähylle nurkkaan tms). Pääosin kuitenkin positiivisella vahvistamisella kannattaa mennä ja aina palkita hyvästä käytöksestä ja tehdä myös selväksi se, että jos käyttäytyy huonosti niin ei saa pelata tabletilla jotakin tai karkit jäävät saamatta tms. Kasvatusalalalla olen töissä.
Vierailija kirjoitti:
Rajathan lapsilla on oltava. Nykyään puhutaan positiivisesta vahvistamisesta eli palkitaan hyvää ja oikein tehtyä toimintaa eikä huonoa käytöstä pitäisi rangaista. Itse olen sitä mieltä, että on olemassa tilanteita joissa pitää myös rangaista (jäähylle nurkkaan tms). Pääosin kuitenkin positiivisella vahvistamisella kannattaa mennä ja aina palkita hyvästä käytöksestä ja tehdä myös selväksi se, että jos käyttäytyy huonosti niin ei saa pelata tabletilla jotakin tai karkit jäävät saamatta tms. Kasvatusalalalla olen töissä.
Kasvatusala on tässä suhteessa muuttunut todella ideologiseksi. Vielä 10 vuotta sitten sai hyvin pitkälti käyttää niitä keinoja mitkä toimiviksi katsoi. Mutta nykyisin on esimiesten taholta todella tarkkaan määritelty se, että käytetään "positiivista vahvistamista", "tunteiden sanoitusta" ja muuta vastaavaa.
Mulla on vähän kaksipiippuinen suhtautuminen rangaistuksiin, koska itsekin välillä valitettavasti perseilen, niin pitäisikö lapsella olla oikeus antaa rangaistus? Uhkaan välillä rangaistuksilla, mutta koska osa syistä on kyllä jokseenkin tyhmiä, tunne itseni pelleksi. En ole täydellinen eikä ole lapsikaan. Jos nyt menee ihan mahdottomaksi, niin tietenkin tulee rajoittaa lasta. Vastuuta ja vapautta voi yrittää selittää ja olla itse esimerkkinä.
Rajat on rakkautta, ja yleensä jo tietoisuus siitä että väärin tekemisestä/käyttäytymisestä seuraava automaattisesti rangaistus, vähentää ja ennalta ennaltaehkäisee.