Onko teidän mielestänne rangaistukset välttämättömiä kasvatuksessa (noin esiteinin ikäisillä)?

Täällä taas keskustelua hankaloittaa se että ihmiset eivät ole samaa mieltä edes siitä mikä lasketaan rangaistukseksi. Joillekkin se tuntuu olevan piiskaaminen julkisella paikalla ja suurin osa muista tarkoittaa kuitenkin juurikin sitä vakavaa keskustelua ja pahemmissa tapauksissa arestia tai kännykkäkieltoa tms. Minulla on nyt yläkoululainen lapsi ja kyllä hänelle esim se opettajan puhuttelu olisi aivan järjettömän iso rangaistus.

Tuolla aikaisemmin joku otti esimerkiksi kännykän tahallaan hajoittamisen että saisi uuden. Meilläkin aikanaan käytiin keskustelu aiheesta kun pojan muutama kaveri jäi tästä kiinni. Sanoin että jos tahallaan kännykkänsä hajoittaa niin tuossa on varapuhelimena siskon vanha pinkki simpukkapuhelin. Että siltä pohjalta kannattaa miettiä mitä tekee. Ei  tarvinnut ottaa simpukkaa käyttöön. Toki puhelin jossain vaiheessa hajoaa, mutta ei ollut epäilystäkään etteikö olisi ollut vahinko.

Samoin jossain vaiheessa käytiin vääntöä siitä käyttääkö pyöräilykypärää (kun ei muutkaan käytä). Sanoin että jos kerrankin näen ilman kypärää liikenteessä niin otan pyöränavaimen pois ja saa sitten jatkossa kävellä. Kerran testasi ja viikon kävelyajan jälkeen on käyttänyt kypärää mukisematta (pyöräilee todella paljon).

Eli kyllä meillä rangaistuksiakin on. Todella harvoin kylläkin. Ei edes kerran vuodessa. Pääosin hommat hoidetaan keskustelemalla, mutta kyllä minulla tarvittaessa lapsiini on auktoriteetti.

Sekä kehu oikeasta toiminnasta että moite väärästä on kyllä kasvatuksessa tarpeen. Tärkein asia on se keskustelu.

Moite voi hyvin sisältää rangaistuksen ja kehu palkinnon. Lähtisin tässä siitä että nuori miettii itse sopivan rangaistuksen kuten vaikka ruutuajan vähentämisen. Monesti keksivät ihan hyvin itse sopivan seuraamuksen kun asiasta on keskusteltu. Samoin on hyvä jos kehu sisältää myös mukavia seuraumuksia, mutta nimenomaan samalla logiikalla vaikka perheen yhteisen leffaillan tms.

Väärillä teoilla on aina seuraamukset, se on hyvä oppia, mutta rangaistusta tärkeämpää on kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin ja onnistumisiin sillä valtaosa käyttäytyy useammin hyvin. Deu huomataan kasvatuksessa liian harvoin.

No huonoon käytökseen tai väärin tekemiseen pitää ainakin reagoida. Sitä ei voi jättää huomiotta. En nyt välttämättä sano että pitäisi jaella rangaistuksia, mutta seuraamuksia kylläkin. Jos lapsi jää kiinni valehtelusta, pitää hänelle selventää, että totta puhuminen on edellytys sille, että voin luottaa hänen sanomisiinsa, ja jos en voi, ei vapauksia voi olla siinä määrin mitä on tähän asti ollut. Jos lapsi jää kiinni näpistyksestä, niin asiasta on puhuttava, käytöstä on moitittava ja lapsen on vietävä varastamansa tavara takaisin (ja vanhempi mukana) tai korvattava vahinko tavalla tai toisella. Jos lapsi jää kiinni kiusaamisesta tms., on asiallista yhdessä pohtia mikä olisi seuraamus. Lyhennetty peliaika tai jonkin edun menetys määräajaksi. Mutta totta kai vanhemman pitää myös valita taistelunsa, eli ihan joka möhläyksestä ei tarvitse rangaistuksia jaella - pipotta kulkemiset tai hanskojen kotiin jättämiset saavat seuraamuksensa ihan pakkasessa palelemisesta. En myöskään koskaan kieltäisi lapselta ruokaa tai lämpöä tai löisi lasta (ennen on kuulemma tämmöisiäkin käytetty). 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän kaksipiippuinen suhtautuminen rangaistuksiin, koska itsekin välillä valitettavasti perseilen, niin pitäisikö lapsella olla oikeus antaa rangaistus?

Ei pitäisi, koska lapsen ja vanhemman välinen suhde ei ole tasavertainen. Vanhempi on auktoriteetti ja lapsi on vanhemman käskynalainen.

Vierailija kirjoitti:

Lyhennetty peliaika tai jonkin edun menetys määräajaksi.

Nuohan ovat ne ainoat rangaistukset mitkä nykyisin enää ovat sosiaalisesti hyväksyttäviä. Jos rankaisee lasta jotenkin muuten kuin tuolla tavalla (esim. siitä syystä, että lapseen ei ole peliajan tai edun menetys määräajaksi tehonnut) niin on hirviövanhempi ja siitä todennäköisesti tehdään lasu jos joku saa tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhennetty peliaika tai jonkin edun menetys määräajaksi.

Nuohan ovat ne ainoat rangaistukset mitkä nykyisin enää ovat sosiaalisesti hyväksyttäviä. Jos rankaisee lasta jotenkin muuten kuin tuolla tavalla (esim. siitä syystä, että lapseen ei ole peliajan tai edun menetys määräajaksi tehonnut) niin on hirviövanhempi ja siitä todennäköisesti tehdään lasu jos joku saa tietää.

Mä olen varmaan tällainen nykyvanhempi kun mulle ei tule edes mieleen muita rangaistuksia kuin noihin sopivat. Tai no kerran poika jäi kaverinsa kanssa kiinni siitä että olivat syljeskelleet hississä. Pistin siivoamaan hissin. En jaksa uskoa että kukaan pitää minua hirviönä sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhennetty peliaika tai jonkin edun menetys määräajaksi.

Nuohan ovat ne ainoat rangaistukset mitkä nykyisin enää ovat sosiaalisesti hyväksyttäviä. Jos rankaisee lasta jotenkin muuten kuin tuolla tavalla (esim. siitä syystä, että lapseen ei ole peliajan tai edun menetys määräajaksi tehonnut) niin on hirviövanhempi ja siitä todennäköisesti tehdään lasu jos joku saa tietää.

Mä olen varmaan tällainen nykyvanhempi kun mulle ei tule edes mieleen muita rangaistuksia kuin noihin sopivat. Tai no kerran poika jäi kaverinsa kanssa kiinni siitä että olivat syljeskelleet hississä. Pistin siivoamaan hissin. En jaksa uskoa että kukaan pitää minua hirviönä sen takia.

Siis voiko olla, että et ole edes kuullut kotiaresteista, jäähyistä, nurkassa seisomisesta, tukistuksista, luunapeista, piiskasta ja muista ns. perinteisistä "julmista" rangaistuksista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhennetty peliaika tai jonkin edun menetys määräajaksi.

Nuohan ovat ne ainoat rangaistukset mitkä nykyisin enää ovat sosiaalisesti hyväksyttäviä. Jos rankaisee lasta jotenkin muuten kuin tuolla tavalla (esim. siitä syystä, että lapseen ei ole peliajan tai edun menetys määräajaksi tehonnut) niin on hirviövanhempi ja siitä todennäköisesti tehdään lasu jos joku saa tietää.

Mä olen varmaan tällainen nykyvanhempi kun mulle ei tule edes mieleen muita rangaistuksia kuin noihin sopivat. Tai no kerran poika jäi kaverinsa kanssa kiinni siitä että olivat syljeskelleet hississä. Pistin siivoamaan hissin. En jaksa uskoa että kukaan pitää minua hirviönä sen takia.

Siis voiko olla, että et ole edes kuullut kotiaresteista, jäähyistä, nurkassa seisomisesta, tukistuksista, luunapeista, piiskasta ja muista ns. perinteisistä "julmista" rangaistuksista?

Kotiarestista olen toki kuullut ja pidän sitä tavallaan edun menettämisenä.

Jäähyistä ollaan nykyään montaa mieltä, mutta tässä keskustelussa puhuttiin esiteinistä niin en tässä yhteydessä sitä tajunnut edes ajatella.

Nuo loputhan nyt on ihan yksiselitteisesti väärin enkä oikein ymmärrä pointtiasi. Pahoinpitely ei ole rangaistus vaan pahoinpitely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhennetty peliaika tai jonkin edun menetys määräajaksi.

Nuohan ovat ne ainoat rangaistukset mitkä nykyisin enää ovat sosiaalisesti hyväksyttäviä. Jos rankaisee lasta jotenkin muuten kuin tuolla tavalla (esim. siitä syystä, että lapseen ei ole peliajan tai edun menetys määräajaksi tehonnut) niin on hirviövanhempi ja siitä todennäköisesti tehdään lasu jos joku saa tietää.

Mä olen varmaan tällainen nykyvanhempi kun mulle ei tule edes mieleen muita rangaistuksia kuin noihin sopivat. Tai no kerran poika jäi kaverinsa kanssa kiinni siitä että olivat syljeskelleet hississä. Pistin siivoamaan hissin. En jaksa uskoa että kukaan pitää minua hirviönä sen takia.

Siis voiko olla, että et ole edes kuullut kotiaresteista, jäähyistä, nurkassa seisomisesta, tukistuksista, luunapeista, piiskasta ja muista ns. perinteisistä "julmista" rangaistuksista?

Kotiarestista olen toki kuullut ja pidän sitä tavallaan edun menettämisenä.

Jäähyistä ollaan nykyään montaa mieltä, mutta tässä keskustelussa puhuttiin esiteinistä niin en tässä yhteydessä sitä tajunnut edes ajatella.

Nuo loputhan nyt on ihan yksiselitteisesti väärin enkä oikein ymmärrä pointtiasi. Pahoinpitely ei ole rangaistus vaan pahoinpitely.

Kun kehitys vähän vielä kehittyy tästä nykyisestä, niin myös näitä puhelimen takavarikointeja ja vastaavia aletaan pitää "pahoinpitelyinä". Tuleehan lapselle niistä paha mieli.

Yhteiskunnan muuttumista aina vain liberaalimmaksi ei voi estää eikä kääntää. Se on väistämätön kehityskulku.

Joskus 2070-luvulla kaikki paitsi lepertely kukkaiskielellä on lasun aihe.

Riippuu mielestäni hyvin paljon lapsesta. Minulle jäi traumoja tavallisista tukkapöllyistä, joita tutkimusten mukaan annettiin vielä 80-luvulla noin puolessa perheistä. Isoveljelleni taas tukkapöllyt eivät mitään traumoja aiheuttaneet.

Omat lapseni, tyttö ja poika, ovat luonteiltaan ja reagointitavoiltaan täysin vastakkaiset. Erityisherkkään tehoaa kehut (rangaistukset aiheuttavat lähinnä autistista paniikkia) ja psyykkisesti tasapainoisempaan tapaukseen myös rangaistukset (ei-fyysiset) ovat tepsineet.

Rangaistukset kuuluvat olennaisena osana hyvään lastenkasvatukseen. Kun lasta rankaistaan pahoista teoista, niin hän ymmärtää silloin oikean ja väärän eron ja osaa käyttäytyä siten ettei rangaistuksia tule. Meillä on käytössä pahojen tekojen vihko, johon laitamme ylös kaiken tottelemattomuuden ja sopimattoman käytöksen. Tähän vihkoon aina viikon ajan kerätään näitä virheitä ja sunnuntaina annetaan vitsaa sen mukaisesti, miten paljon pahoja tekoja on viikon aikana kertynyt. Meillä on toiminut erinomaisen hyvin, eikä tällä viikolla ole vitsaa tiedossa kenellekään kolmesta lapsesta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei. En käyttänyt sitä juuri ollenkaan. Kasvatin lapseni keskustelemalla.

Mitä lisäarvoa rangaistuksella olisi? Tärkeintähän on saada lapsi tajuamaan mikä on oikein ja mikä väärin ja se tehdään juuri opettamalla ja keskustelemalla.

Miten lapsi oppii että teoilla on seuraukset? Aivan varmasti jokainen lapsi rikkoo sallittuja rajoja. Jos seuraa pelkkä juttelutuokio, ni eipä se paljon kiinnosta....

Kyllähän koulussakin on omat sanktiomenetelmät - ja syystä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus 2070-luvulla kaikki paitsi lepertely kukkaiskielellä on lasun aihe.

2070-luvulla Suomessa on sha-ria käytössä ja raippa viuhuu niin kodeissa kuin kouluissa.

Elinkelvoton punavihreä liberaalikulttuuri korvautuu konservatiivikulttuurilla.

Olisi hyvä muistaa, että rangaistuksen tulisi olla yhteydessä tekoon, jotta lapsi ymmärtää että omilla teoilla on seurauksia ja seuraamuksia. Esim. jos lapsi kohtelee hänelle ostettua omaisuutta (vaikka sitten polkupyörää tai puhelinta) huolimattomasti siten, että esine ei voi kestää ehjänä sellaista käsittelyä, on tietenkin seurauksena se, että täytyy oppia elämään ilman kyseistä tavaraa jonkin aikaa (meillä tarkoittaa monta kuukautta). Se on seuraus omasta hölmöilystä ja samalla rangaistus. Jos taas teoillaan loukkaa toista, pitää selittää ihan kasvotusten sille loukatulle, miksi niin teki ja pyytää anteeksi sekä kantaa seuraukset siitä, että tämä loukattu ei ehkä hetkeen tahdo olla tekemisissä. Ei voi olla niin, että kun on hajottanut puhelimensa, perutaan karkkipäivä ja silti hankitaan uusi puhelin. Eihän se karkkipäivä liity mitenkään puhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä muistaa, että rangaistuksen tulisi olla yhteydessä tekoon, jotta lapsi ymmärtää että omilla teoilla on seurauksia ja seuraamuksia. Esim. jos lapsi kohtelee hänelle ostettua omaisuutta (vaikka sitten polkupyörää tai puhelinta) huolimattomasti siten, että esine ei voi kestää ehjänä sellaista käsittelyä, on tietenkin seurauksena se, että täytyy oppia elämään ilman kyseistä tavaraa jonkin aikaa (meillä tarkoittaa monta kuukautta). Se on seuraus omasta hölmöilystä ja samalla rangaistus. Jos taas teoillaan loukkaa toista, pitää selittää ihan kasvotusten sille loukatulle, miksi niin teki ja pyytää anteeksi sekä kantaa seuraukset siitä, että tämä loukattu ei ehkä hetkeen tahdo olla tekemisissä. Ei voi olla niin, että kun on hajottanut puhelimensa, perutaan karkkipäivä ja silti hankitaan uusi puhelin. Eihän se karkkipäivä liity mitenkään puhelimeen.

Mitä teet siinä tilanteessa jos se seuraus mikä "liittyy" rikokseen osoittautuukin tehottomaksi? Eli esimerkiksi jos haukkumiseen syyllistynyttä lasta ei haittaakaan se, vaikka pakotetaan pyytämään anteeksi ja haukuttu ei ehkä halua olla hänen kanssaan tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä muistaa, että rangaistuksen tulisi olla yhteydessä tekoon, jotta lapsi ymmärtää että omilla teoilla on seurauksia ja seuraamuksia. Esim. jos lapsi kohtelee hänelle ostettua omaisuutta (vaikka sitten polkupyörää tai puhelinta) huolimattomasti siten, että esine ei voi kestää ehjänä sellaista käsittelyä, on tietenkin seurauksena se, että täytyy oppia elämään ilman kyseistä tavaraa jonkin aikaa (meillä tarkoittaa monta kuukautta). Se on seuraus omasta hölmöilystä ja samalla rangaistus. Jos taas teoillaan loukkaa toista, pitää selittää ihan kasvotusten sille loukatulle, miksi niin teki ja pyytää anteeksi sekä kantaa seuraukset siitä, että tämä loukattu ei ehkä hetkeen tahdo olla tekemisissä. Ei voi olla niin, että kun on hajottanut puhelimensa, perutaan karkkipäivä ja silti hankitaan uusi puhelin. Eihän se karkkipäivä liity mitenkään puhelimeen.

Mitä teet siinä tilanteessa jos se seuraus mikä "liittyy" rikokseen osoittautuukin tehottomaksi? Eli esimerkiksi jos haukkumiseen syyllistynyttä lasta ei haittaakaan se, vaikka pakotetaan pyytämään anteeksi ja haukuttu ei ehkä halua olla hänen kanssaan tekemisissä?

Jos anteeksi pyytäminen ei aiheuta muutosta/katumusta, niin sitten mennään tietenkin astetta pidemmälle. Ryhdytään keskustelemaan lapsen kanssa, että me aikuiset olemme huolissamme tuollaisesta käytöksestä ja välinpitämättömyydestä ja että nyt pitää ryhtyä selvittämään tarkemmin, mikä lapsen elämässä on vialla. Kysellään, onko kaverisuhteissa, koulussa tai harrastuksissa jokin hullusti. Otetaan yhteys opettajaan ja tiedustellaan, onko koulussa ilmennyt jotakin vastaavaa ja miten koulu yleisesti sujuu. Kysellään mahdollisesti lapsen kavereilta, onko ilmennyt jotakin tavallisesta poikkeavaa. Otetaan yhteys harrastusten aikuisiin ja kysellään heiltä lapsen käytöksestä. Kotona kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että lapsi on mukana yhteisessä tekemisessä, esim. siivotaan ja kokataan yhdessä, opetetaan vastuullisuutta ja toisten kunnioittamista. Koulusta voi pyytää moniammatillisen ryhmän kokoontumista lapsen asioiden tiimoilta tai sitten voi ottaa yhteyttä perheneuvolaan. Normaalille, hyvin toimivassa perheessä elävälle lapselle omien pahojen tekojen selittäminen ja anteeksi pyytäminen ovat jo itsessään nolottavia tilanteita, mutta jos sillä ei ole vaikutusta, on syytä epäillä, että lapsen henkisessä kasvussa tai elämäntilanteessa on jotakin vialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä muistaa, että rangaistuksen tulisi olla yhteydessä tekoon, jotta lapsi ymmärtää että omilla teoilla on seurauksia ja seuraamuksia. Esim. jos lapsi kohtelee hänelle ostettua omaisuutta (vaikka sitten polkupyörää tai puhelinta) huolimattomasti siten, että esine ei voi kestää ehjänä sellaista käsittelyä, on tietenkin seurauksena se, että täytyy oppia elämään ilman kyseistä tavaraa jonkin aikaa (meillä tarkoittaa monta kuukautta). Se on seuraus omasta hölmöilystä ja samalla rangaistus. Jos taas teoillaan loukkaa toista, pitää selittää ihan kasvotusten sille loukatulle, miksi niin teki ja pyytää anteeksi sekä kantaa seuraukset siitä, että tämä loukattu ei ehkä hetkeen tahdo olla tekemisissä. Ei voi olla niin, että kun on hajottanut puhelimensa, perutaan karkkipäivä ja silti hankitaan uusi puhelin. Eihän se karkkipäivä liity mitenkään puhelimeen.

Mitä teet siinä tilanteessa jos se seuraus mikä "liittyy" rikokseen osoittautuukin tehottomaksi? Eli esimerkiksi jos haukkumiseen syyllistynyttä lasta ei haittaakaan se, vaikka pakotetaan pyytämään anteeksi ja haukuttu ei ehkä halua olla hänen kanssaan tekemisissä?

Jos anteeksi pyytäminen ei aiheuta muutosta/katumusta, niin sitten mennään tietenkin astetta pidemmälle. Ryhdytään keskustelemaan lapsen kanssa, että me aikuiset olemme huolissamme tuollaisesta käytöksestä ja välinpitämättömyydestä ja että nyt pitää ryhtyä selvittämään tarkemmin, mikä lapsen elämässä on vialla. Kysellään, onko kaverisuhteissa, koulussa tai harrastuksissa jokin hullusti. Otetaan yhteys opettajaan ja tiedustellaan, onko koulussa ilmennyt jotakin vastaavaa ja miten koulu yleisesti sujuu. Kysellään mahdollisesti lapsen kavereilta, onko ilmennyt jotakin tavallisesta poikkeavaa. Otetaan yhteys harrastusten aikuisiin ja kysellään heiltä lapsen käytöksestä. Kotona kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että lapsi on mukana yhteisessä tekemisessä, esim. siivotaan ja kokataan yhdessä, opetetaan vastuullisuutta ja toisten kunnioittamista. Koulusta voi pyytää moniammatillisen ryhmän kokoontumista lapsen asioiden tiimoilta tai sitten voi ottaa yhteyttä perheneuvolaan. Normaalille, hyvin toimivassa perheessä elävälle lapselle omien pahojen tekojen selittäminen ja anteeksi pyytäminen ovat jo itsessään nolottavia tilanteita, mutta jos sillä ei ole vaikutusta, on syytä epäillä, että lapsen henkisessä kasvussa tai elämäntilanteessa on jotakin vialla.

Siis seurauksena on vain keskustelua?

Ja mitä luulet, kiinnostaako jotain "moniammatillista ryhmää" se jos lapsi vaikkapa joskus haukkuu sisarustaan kotona? Ennen vanhaan se asia olisi hoidettu kurituksen avulla pois päiväjärjestyksestä ihan kotipiirissä.

Se joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee

mies53v

Tottakai teoilla pitää olla seuraukset. Tietenkään ei fyysistä kurittamista, mutta pelikieltoa, kotiarestia tms.

Meillä teinitytöt osaa kyllä käyttäytyä ja totella. Ja silloin, jos eivät osaa, niin rankaisen kyllä niin, että se tuntuu. Kova kuri olla pitää!