Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset tekevät lapsia, jos eivät halua viettää aikaa heidän kanssaan?
18.02.2021 |
Esim viedään 1v virikehoitoon kun toinen lapsi syntyy, pidetään pieniä lapsia yli 8h hoidossa jne. En voi ymmärtää. Toki jos muuta vaihtoehtoa ei ole, se on asia erikseen, mutta monesti olisi vaihtoehtona viettää aikaa sen oman lapsen kanssa, mutta ei haluta.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan vanhempi, joka toimii näin, koskaan vastaa näihin tällaisiin kysymyksiin?
Eivät muka huomaa näitä aloituksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on varmasti epäsuosittu mielipide, mutta etenkin introvertit tarvitsevat myös aikaa olla joskus ihan yksin. Korona-aika etenkin keväällä osoitti myös sen, että ei ole kaikille perheille ihanan helppoa ja luonnollista että ollaan sen perheen kanssa 24/7, mihinkään ei pääse eikä ole hetkenkään hengähdystaukoa. Ei ihmiset normaalisti elä kenenkään kanssa niin tiiviisti. Vain ekstroverttien ilmeisesti pitäisi hankkia lapsia, sellaisten jotka mielellään elävät ympäri vuorokauden symbioottisesti ihan kenen kanssa vain. Tällä tarkoitan sitä, että ei lasta hankkiessa voi tietää millainen ihminen sieltä tulee, se voi olla temperamentiltaan aivan erilainen kuin mitä itse on ja se voi kuormittaa. Ei ihmiset koskaan ole viettäneet lasten kanssa vuosia kiinni kyljestä liimattuna, ihan vauva-aika pois lukien jos sekään, paitsi nykyään kai pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmasti epäsuosittu mielipide, mutta etenkin introvertit tarvitsevat myös aikaa olla joskus ihan yksin. Korona-aika etenkin keväällä osoitti myös sen, että ei ole kaikille perheille ihanan helppoa ja luonnollista että ollaan sen perheen kanssa 24/7, mihinkään ei pääse eikä ole hetkenkään hengähdystaukoa. Ei ihmiset normaalisti elä kenenkään kanssa niin tiiviisti. Vain ekstroverttien ilmeisesti pitäisi hankkia lapsia, sellaisten jotka mielellään elävät ympäri vuorokauden symbioottisesti ihan kenen kanssa vain. Tällä tarkoitan sitä, että ei lasta hankkiessa voi tietää millainen ihminen sieltä tulee, se voi olla temperamentiltaan aivan erilainen kuin mitä itse on ja se voi kuormittaa. Ei ihmiset koskaan ole viettäneet lasten kanssa vuosia kiinni kyljestä liimattuna, ihan vauva-aika pois lukien jos sekään, paitsi nykyään kai pitäisi.
Eli pieni lapsi, jolla huonompi stressinsietokyky kuin aikuisella, jätetään päiväkodin hälinään ja huutoon vielä vähän pidemmäksi aikaa ja jotta itse saadaan olla rauhassa se aika? Kyllä minä-keskeisyys on aivan uusissa sfääreissä tällaisen ajattelutavan omaavalla vanhemmalla. Ehkä olisi kuitenkin kannattanut jättää tekemättä ne lapset?
Koska ihmiset haluavat kaikken. Sekä lapset ja perhe-elämän, että oman ajan ja vapauden.
Ihmettelen myös. Nykyisin ihmisillä on vielä niin paljon erilaisia elämäntapoja, kaikki eivät todellakaan elä opiskelu-työpaikka-kaksi lasta -putkessa, joten miten kenelläkään voi olla painetta "tehdä lapsia kun muutkin tekevät". Lähipiirissänikin on vapaaehtoisesti lapsettomia, eikä nykyisin läheskään siinä määrin kuin ennen kailoteta sukujuhlissa että "milloinkas te olette ajatelleet lapset tehdä". Joten jos ei halua muuttaa omaa elämäntapaansa ja olla lapsen kanssa, niin ei niitä ole mikään pakko tehdä. Hyvä ratkaisu silloin, eikä juuri kukaan enää ihmettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunnalta ja ympäristöltä tulee painetta, että päiväkoti on ihan normi nykypäivänä 1v.ä ikäiselle. Vielä 15-20v sitten kotihoito oli paljon yleisempää.
Lapset myös tehdään vanhempana, jolloin ollaan niin kiinni jo omissa elintavoissa ja elintasossa ettei osa kykene siitä luopumaan. Suuri osa tekee lapsia vain koska se nyt kuuluu asiaan... Kai ne omiaan rakastaa, mutta se ei ole aidosti se elämän suola, siis pikkulapset. Surullista, mutta totta. Tehdään asioita kuten ennenkin eli lapsen sopeuduttava aikuisten menoihin, vaikka asian täytyisi olla juuri toisin perin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös. Nykyisin ihmisillä on vielä niin paljon erilaisia elämäntapoja, kaikki eivät todellakaan elä opiskelu-työpaikka-kaksi lasta -putkessa, joten miten kenelläkään voi olla painetta "tehdä lapsia kun muutkin tekevät". Lähipiirissänikin on vapaaehtoisesti lapsettomia, eikä nykyisin läheskään siinä määrin kuin ennen kailoteta sukujuhlissa että "milloinkas te olette ajatelleet lapset tehdä". Joten jos ei halua muuttaa omaa elämäntapaansa ja olla lapsen kanssa, niin ei niitä ole mikään pakko tehdä. Hyvä ratkaisu silloin, eikä juuri kukaan enää ihmettele.
Kyllä, eikä nykyään myöskään vahinkoja ole enää olemassa, paitsi ehkä jossain hyvin hyvin harvassa tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enenevissä määrin vanhemmat näkevät lapsensa vauvana ja rasitteena, joista pitäisi pystyä pysymään erossa niin paljon kuin suinkin vaan mahdollista. Loma esim ei ole lomaa, ellei lapset ole päiväkodissa sitä aikaa. Veikkaan että tämä on syy lasten ja nuorten pahoinvoinnin tänä päivänä.
Ennen omia lapsia olin päiväkodissa töissä. Kun sain lapsia oli itsestäänselvää, että hoidan lapset kotona ja nyt olen kotimamana ollut jo 8 vuotta, lapsia 3.
Meillä käskittiin kaunistelemaan vanhemmille lasten päivän kulkua päiväkodissa. Todellisuus oli siitä kaukana minkä kuvan esim se äiti joka oli vauvansa kanssa kotona sai siitä, että hänen alle 2-vuotias oli päiväkodissa.
Toki päiväkodit ovat ihana asia, lapsilla on paikka mihin menevät kun vanhemmat ovat töissä. Saavat ruokaa, ulkoilua, huolenpitoa, leikkiä ja puuhaa. Mutta siitä ulkoilustakin, että monet pienet vaan istuvat pihalla , koska ei ole aikaa ja henkilöstöä leikittään ja hauskuuttaa. Joku piparien leipominenkin jouluisin pienten kanssa on yhtä sirkusta, siinä sitten 1,5vuotiaan Maijan vanhemmat ilakoivat Maijan tekemästä piparista jonka todellisuudessa teki hoitaja Minna. Iso osa ajasta menee pukemiseen, riisumiseen, vaippa/vessa-asiointiin, ruokailuun, siirtymätilanteisiin ja että saa pidettyä porukan kasassa. Siitä on ne virikkeet ja se hoitopäivän idylli kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kehtaa kellekään kertoa miten väsynyt oikeasti olen. 5kk ikäinen vauva ja 2v-vuotias. Isompi on 3 kertaa viikossa 5h päiväkodissa.
Rakastan lapsiani, mutta väsyttää tämä arki. Korona lisää ahdistusta ja väsymystä huomattavasti. En minä etukäteen voinut ennustaa koronaa. Elämä on niin pysähtynyttä tällä hetkellä. Pelottaa tulevaisuus.
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa kellekään kertoa miten väsynyt oikeasti olen. 5kk ikäinen vauva ja 2v-vuotias. Isompi on 3 kertaa viikossa 5h päiväkodissa.
Rakastan lapsiani, mutta väsyttää tämä arki. Korona lisää ahdistusta ja väsymystä huomattavasti. En minä etukäteen voinut ennustaa koronaa. Elämä on niin pysähtynyttä tällä hetkellä. Pelottaa tulevaisuus.
Miksi teit lapset noin pienellä ikäerolla? Olisi outoa jos ei väsyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ne tekevät lapsia, koska haluavat lapsesta vanhuudenpäiville turvaa ja seuraa ja lisäksi jatkaa omia geenejä ja sukua. Lisäksi ainakin nainen saa muiden naisten arvostuksen tekemällä lapsia, lapseton kun ei ole äitien silmissä nainen eikä mitään. Arvoton turhake.
Pikkulapsiaika on tuossa kuviossa sitten vain se pakollinen paha ja mitä useammin lapset saa silloin muiden vastuulle niin sitä parempi. Saa elää omaa elämäänsä. Kouluiässä lapset viettääkin sitten jo aikansa kavereiden kanssa eivätkä ole vahdittavia.
Vuorokaudessa on 24h. Elämään mahtuu niin lapset kuin oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä ainakin elettiin nuoruus alle 25v ja sitten aikuistuttiin, ei ole tarvinnut viedä lapsia hoitoon muuten kuin työn takia. Viikonloput ovat parasta aikaa juuri siksi että saa olla lasten kanssa, sunnuntai aamuna kun lapset haluavat lämpimän peiton alle kainaloon halailemaan on aivan parasta. Taakse jäivät ennen lapsia ne ryyppäys ja muu nuoruus aika, krapulaiset viikonloput, niitä ei kukaan jaksaisi aikuisena, niin paljon elämänlaatu on parempi lasten kanssa. Yhdessä olo on ainakin meidän perheessä just se paras hetki. Iskäx3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmasti epäsuosittu mielipide, mutta etenkin introvertit tarvitsevat myös aikaa olla joskus ihan yksin. Korona-aika etenkin keväällä osoitti myös sen, että ei ole kaikille perheille ihanan helppoa ja luonnollista että ollaan sen perheen kanssa 24/7, mihinkään ei pääse eikä ole hetkenkään hengähdystaukoa. Ei ihmiset normaalisti elä kenenkään kanssa niin tiiviisti. Vain ekstroverttien ilmeisesti pitäisi hankkia lapsia, sellaisten jotka mielellään elävät ympäri vuorokauden symbioottisesti ihan kenen kanssa vain. Tällä tarkoitan sitä, että ei lasta hankkiessa voi tietää millainen ihminen sieltä tulee, se voi olla temperamentiltaan aivan erilainen kuin mitä itse on ja se voi kuormittaa. Ei ihmiset koskaan ole viettäneet lasten kanssa vuosia kiinni kyljestä liimattuna, ihan vauva-aika pois lukien jos sekään, paitsi nykyään kai pitäisi.
Eli pieni lapsi, jolla huonompi stressinsietokyky kuin aikuisella, jätetään päiväkodin hälinään ja huutoon vielä vähän pidemmäksi aikaa ja jotta itse saadaan olla rauhassa se aika? Kyllä minä-keskeisyys on aivan uusissa sfääreissä tällaisen ajattelutavan omaavalla vanhemmalla. Ehkä olisi kuitenkin kannattanut jättää tekemättä ne lapset?
Kipakka mielipide, mutta olen kyllä samoilla linjoilla. Olen itse introvertti ja onnekseni lapseni ovat olleet melko rauhallisia temperamentiltaan. Mutta eivät ne lapset silti "itsekseen siinä sivussa kasva", vaikka olisivat miten introverttejä. Myös rauhalliset lapset voivat olla haastavia, eivät vain ympäriinsä juoksevat. Vanhemmuus on paljolti sitä, että ne omat tarpeet laitetaan sivuun siinä määrin kuin on tarpeellista. Piste. Liioitella ei tarvitse eikä esittää marttyyria, mutta suurin osa lapsista kaipaa päivässä edes joitain tunteja rauhallista ympäristöä ja ennen kaikkea rakkaimpien ihmisten läsnäoloa. Niinä hetkinä kun on tuntunut, että oma rauha tekisi nyt hyvää ja silti olen jaksanut lasten kanssa, olo on kuitenkin ollut sillä tavalla hyvä, että olen kokenut tehneeni moraalisesti oikein. Tästähän oli jossain juttua, että vanhemmuus ei tee ihmisestä välttämättä onnellisempaa, elämä ei ole hauskempaa, mutta se on merkityksellisempää. Se on minusta juuri se vanhemmuuden palkinto, ei se, että lapset hauskuuttaisivat minua herkeämättä. Ja ihan varmasti myös lapsettomat voivat löytää elämäänsä merkitystä sitten jostain muualta. Minusta on ihan käsittämätöntä, jos ihmisiä Suomessa vielä tänä päivänä "painostetaan" vanhemmuuteen. Se on jokaisen oma valinta ja seuraukset on kannettava.
Vierailija kirjoitti:
No ne tekevät lapsia, koska haluavat lapsesta vanhuudenpäiville turvaa ja seuraa ja lisäksi jatkaa omia geenejä ja sukua. Lisäksi ainakin nainen saa muiden naisten arvostuksen tekemällä lapsia, lapseton kun ei ole äitien silmissä nainen eikä mitään. Arvoton turhake.
Pikkulapsiaika on tuossa kuviossa sitten vain se pakollinen paha ja mitä useammin lapset saa silloin muiden vastuulle niin sitä parempi. Saa elää omaa elämäänsä. Kouluiässä lapset viettääkin sitten jo aikansa kavereiden kanssa eivätkä ole vahdittavia.
Tuolla asenteella taitaa kyllä jäädä vain haaveeksi se, että lapsista olisi sitten apua ja turvaa, kun on itse vanha ja heikko...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ne tekevät lapsia, koska haluavat lapsesta vanhuudenpäiville turvaa ja seuraa ja lisäksi jatkaa omia geenejä ja sukua. Lisäksi ainakin nainen saa muiden naisten arvostuksen tekemällä lapsia, lapseton kun ei ole äitien silmissä nainen eikä mitään. Arvoton turhake.
Pikkulapsiaika on tuossa kuviossa sitten vain se pakollinen paha ja mitä useammin lapset saa silloin muiden vastuulle niin sitä parempi. Saa elää omaa elämäänsä. Kouluiässä lapset viettääkin sitten jo aikansa kavereiden kanssa eivätkä ole vahdittavia.
Tuolla asenteella taitaa kyllä jäädä vain haaveeksi se, että lapsista olisi sitten apua ja turvaa, kun on itse vanha ja heikko...
Nimenomaan!!
Minä haluaisin, mutta en aina jaksa.
Ja sit sanotaan että velat on itsekkäitä. Nää vasta itsekkäitä on, jotka hankkii kersoja ja sitten heitää ne jonnekin yhteiskunnan rattaisiin ja unohtaa sinne. Hyvä kun edes nimeä tiedetään 10 vuoden päästä.
Miksei kukaan vanhempi, joka toimii näin, koskaan vastaa näihin tällaisiin kysymyksiin?