Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten olette saaneet yhteismökkeilyn toimimaan?
Puolisoni vanhemmilla on mökki, jossa olemme aina tykänneet käydä ja olemmekin saaneet olla siellä huoletta, vain käyttökuluja maksellen. Nyt appivanhemmat suunnittelevat mökin jättämistä ennakkoperinnöksi puolisolleni ja hänen kahdelle siskolleen, jotka ovat reilusti nuorempia ja vielä perheettömiä. Kaikille kolmelle sisarukselle mökki on tärkeä ja rakas, myös minulle (olen viettänyt siellä lomia jo 20 vuoden ajan).
Kuitenkin tuleva yhteisomistaminen hirvittää. Itse tykkään siitä, että asioista sovittaisiin selkeästi, mutta puolison perhe on aika boheemeja ja suhtautuvat asioihin hyvin huolettomasti, tyyliin "mietitään sitten jos jotain tulee". Tämä huolestuttaa minua ja mielestäni esim. tuleviin remontteihin sun muihin pitäisi alkaa heti säästää ja tehdä hyvät viisivuotissuunnitelmat yms ylläpidon suhteen. Mielestäni kälyilläni ei ole kovin realistinen kuva siitä, millaisia vastuita vanhan kiinteistön omistaminen tuo tullessaan. Mökillä on paljon tulevia remonttitarpeita, osa välttämättömiä, ja osa ei.
Haluaisin myös, että mökin käyttöajoista tehtäisiin selkeät suunnitelmat. Haluaisin viettää mökillä aikaa myös vain oman perheeni kanssa ja kutsua omia vieraita kyselemättä muilta heidän suunnitelmiaan (mitä he eivät koskaan etukäteen tiedä). Kälyjen tilanteet tulevat varmasti myös muuttumaan lähivuosien aikana, kun heille tullee omaa perheenlisäystä.
Olemme myös miettineet puolisoni kanssa hänen osuudestaan luopumista ja kokonaan oman mökin hankkimista. Kuitenkin tämä sukumökki on ainutlaatuinen ja hyvin arvokas, eikä mikään muu paikka tunnu kovin houkuttelevalta. Tämä suunnitelma myös luultavasti johtaisi siihen, että mökki jouduttaisiin myymään, koska muilla tuskin on varaa ostaa yhtä sisarusta ulos. Myös meillä puolison kanssa talous on melko tiukka, ja rahat ja omistukset keskenämme yhteisiä.
Välini kälyihin ovat hyvät ja haluaisin, että ne myös pysyvät sellaisina. En todellakaan haluaisi, että yhteismökkeily päättyy repiviin riitoihin. Tiedän paljon esimerkkitapauksia, jossa yhteisomistus on johtanut välien katkeamiseen. Kertokaa minulle positiivisia esimerkkejä! Miten homman voisi saada toimimaan, mikä on ollut sovun salaisuus? Mitkä ovat olleet toimivia ratkaisuja ja periaatteita?
Kommentit (342)
Siksipä lahjoitin mökkimme vai yhdelle . Tiesin ,että muuten tulee rasittavia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni on osakkaana perintömökissä. Minäkin olen ko. mökillä monet kesät viettänyt, ja olen ulkoistanut itseni kokonaan mökkiin kohdistuvista päätöksistä. Keskustelen kyllä mieheni kanssa näistä asioista, mutta hän tekee päätöksensä itse.
Suurimmat riidat tällä mökillä on aiheuttanut miniät ja vävyt. Mökkiä hallinnoimat sisarukset löytävät aina kaikkia miellyttävän sovun.
Onneksi ei ole enää yhteismökkiä. Kävi niin, että yksi miniöistä valloitti sen itselleen ja omille sukulaisilleen. Lopulta mökille ei sinne enää päästykään.
Meillä toimii miehen ja hänen kahden sisaruksensa perintönä saaman yhteismökin omistaminen oikein hyvin. Sisarukset maksavat mökkitilille sovitun summan joka kuukausi mökin kuluja ja remontteja varten. Mitään mökkivuoroja ei jaeta, periaate on, että kaikki saavat mennä mökille kun haluavat. Välillä siellä on kaikki miehen sisarukset perheineen, välillä joku ja sitten on aikoja, ettei ole ei kukaan. Jos joku haluaa tuoda omia vieraita, niistä sovitaan ja katsotaan mahtuuko. Jos mahtuu niin ok.
Sisarukset ovat rakentaneet mökille lisää nukkuma-aittoja, että kaikille on tilaa ja vähän omaa rauhaa, jos sellaista kaipaa. Isossa mökissä on yhteiset tilat, keittiöt jne. Silloin kun ollaan mökillä samaan aikaan, sisarukset sopivat mitä seuraavaksi mökille hankitaan, korjataan tai rakennetaan.
Olennaista on, että kaikki tulevat hyvin toimeen keskenään. Yhteisiä sääntöjä noudatetaan ja kaikki osallistuvat mökin ylläpitämiseen työllä ja taloudellisesti. Jos mökin hoitamisesta syntyy kitkaa, joku ei hoida osuuttaan jne. niin yhteismökki on painajainen. Silloin suosittelen oman osuuden myymistä tai mökin lunastamista itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole enää yhteismökkiä. Kävi niin, että yksi miniöistä valloitti sen itselleen ja omille sukulaisilleen. Lopulta mökille ei sinne enää päästykään.
Kuka suostuu tuollaiseen. Mökin omistajana voi sanoa, että minä tulen nyt omalle mökilleni viettämään aikaa ja miniän vieraiden on aika poistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan karsea ajatuskin. Onneksi näin aikuisina olemme laittaneet ikioman mökin ihan itsellemme.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on osakkaana perintömökissä. Minäkin olen ko. mökillä monet kesät viettänyt, ja olen ulkoistanut itseni kokonaan mökkiin kohdistuvista päätöksistä. Keskustelen kyllä mieheni kanssa näistä asioista, mutta hän tekee päätöksensä itse.
Suurimmat riidat tällä mökillä on aiheuttanut miniät ja vävyt. Mökkiä hallinnoimat sisarukset löytävät aina kaikkia miellyttävän sovun.
Tekisivätkö vanhemmat testamentin jossa määrättäisiin omistus vain lapsille. Määräilijät vähenisi. Eikä miniät ja vävyt Omisi mökkiä Erojen sattuessa kuten Monesti On käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähde enää ikinä mukaan yhtään mihinkään kimppa hommaan, en edes panohommiin.
Joudun jostain syystä aina tekemään kaiken ja muut juovat kaljaa ja velttoilevat.
Mökille en ehtinyt/jaksanut enää tehdä eräs syksy ikkunan ja ovien pieliä ja ikkunapeltejä ulkovuori/lisäeristys homman jälkeen, arvatkaa onko kukaan muukaan niitä tehnyt tai teetättänyt.
En mene enää ikinä ko. Mökille .
Jotenkin tuntuu ettei juurikaan ole eroa mökillä olossa tai kotona ok.talossa olemisessa.
Pihalla on grillikatos, kylpytynnyri ja ulkosauna.
Onpa stressaavan kuuloinen asenne. Toki kukaan ei vaadi sinun tekevän niitä ikkunoita tai mitälie olit tekemässä? Mikset ottanut rennosti muiden kanssa? Pitääkö vaatia itseltään jotain tuollaista?
Teettää vieraalla ja jakaa laskut Tasan.
Historia ei tunne yhtään tapausta missä mökin yhteisomistus olisi toiminut ja riidoilta olisi vältytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillå toimii hyvin. Kolme omistajaa. Mökin käyttövuorot viikko kerrallaan äitienpäivästä toukokuulta elokuun loppuun. Jokainen vastaa siisteydestä ja pihatöistä omalla viikollaan. Toki jos ei satu käymään silloin, ei tule siivottavaa. Minä olen usein perheineni viikon kesälomalla ja lisäksi viikonloppuja omilla käyttöviikoilla. Meillä on tapana jakaa kustannukset kolmeen osaan. En tarkoita, että kun vakuutuslasku tulee minulle, olisin heti pyytämässä muilta osuutta. Laskuja kerätään ja jaetaan ja tarvittaessa tasataan.
Pieniä remontteja tehdään itse, siis lattian maalausta ja laiturin huoltoa, mutta kaikki isommat sitten tilataan. Kukaan ei lähtökohtaisesti halua, että pitää käyttää isot rahat huvikseen, vaan kyllä nyt 5 vuoden aikana ollaan mietitty, mikä on välttämätön. Meillä on kesämökki ja sen lisäksi makuuaitta, joka on lähes uusi, taitaa olla vuodelta 2019. Siinä on nukkumapaikat 3 hlölle ja päämökissä 4 hlölle. Jos on oikein kuumat kelit, voi halutessaan nukkua riippukeinussa, niitä on useita hankittu, ja niihin hyttysverkot. Keittiö on sekä mökissä sisällä että kesäkeittiö ilman juoksevaa vettä grillikatoksessa. Hyvällä ilmalla tulee laitettua ruokaa enimmäkseen ulkona, ja mökin isolla terassilla syödään. Tämä tuli mieleen tuosta yhteisomistajuudesta. Jos jotain menee rikki, olemme sopineet, että rikkoja korjaa tai ostaa uuden tilalle, Minähän kolhin astioita tuon tuostakin, kun niitä kantelee ulos ja sisään ja grillikatokselle.
Yhteismökki on hyvä vaihtoehto, jos ei halua laittaa mökkiin älyttömiä summia eikä ole halua olla siellä koko ajan. Meillähän kyse oli noista molemmista. Ihan ehdoton maksimi oli 30-35 t euroa, mitä haluttiin mökkiin sijoittaa. Aika pian kävi selväksi, että epärealistista meidän vaatimustasolla. Siitä se ajatus lähti, että serkun kanssa yhdessä ostettaisiin. Heillä 4-henkinen perhe ja koira ja meillä 5-henkinen perhe ja 2 koiraa, tosin vanhin lapsista jo aikuinen, eikä hän mökillä juurikaan käy. Järven rannalla viihdytään, ja onneksi naapuri ei ole näkyvissä. Olen joskus ajatellut, että oma saari olisi paras. Siinä tulee sitten hintaa, jos haluaa sähköt ja vesivessan. Sinänsä juomavedet voi tuoda mukanaan, mutta nuo saarimökit on hankalia, jos niissä on paljon ja sitten ulosteiden hävitys yms. Järvenrantamökki voi olla myös ihan rauhallinen, kun itse valitsee sellaisen sijainnin, ettei naapureita tai isoja teitä vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mellä on isoisovanhemmilta jäänyt mökkejä ja maita. Ei kaikille kuitenkaan omaansa, mutta yhteiskäyttöön. Ollaan myös hyvin suurpiirteisiä ja lepposia asioiden suhteen, mutta aikaan saavia, kun aletaan tekemään. Paljon käsityöläisiä, puuseppää, seppää, artesaaneja jne.
Tarvittiin tosiaan pari sukuun naitua jämptimpää, jotka teki vuorolistat ja korjaussuunnitelmat ja rahankeruut laittoivat pystyyn. Olihan silloin toraa asioista, mutta kun hommat alkoi rullaamaan ja tuo raha asia pyörimään, niin kaikkihan sen fikduuden tajus. Kellään kuitenkaan ei olisi sitten antaa rahaa, kun se kaivo pitäs putsata ja uusia, tai laiturin pätkä nakutella... Parempi, että tulee pieniä virtoja koko ajan. Sitten pidetään kokoukset ja sovitaan mitä rakennetaan.
On yhteismökki. 80-luvulla isovanhemmat rakennuttivat kesämökin hirrestä. Siinä on sauna, tupa, veranta ja yksi makuuhuone. Saunalla on pukuhuone, jossa voi myös yöpyä, siellä levitettävä vuodesohva. Hyvin usein lapsena olin vanhempieni kanssa yötä juuri saunan pukuhuoneessa, nukuin patjalla lattialla ja vanhemmat vuodesohvalla. Mökissä sisällä nukkuivat mummo ja ukki makuuhuoneessa ja usein enoni tyttöystävän kanssa tuvassa, jossa levitettävä vuodesohva. Jos tuli sukulaisia kylään, kaivettiin teltat esille.
Myöhemmin, joskus 90-luvun puolivälissä, isovanhemmat ostivat naapurimökin. Siellä ei juoksevaa vettä, mutta oikein kiva hirsimökki ja sauna. Siitä tuli lähinnä meidän perheen mökki, harvoin siellä ketään muita yöpyi. Isovanhemmat rakennuttivat oman mökkinsä viereen makuumökin, jossa extraleveä parisänky. Usein siellä muutamia päiviä tai viikonloppuja yöpyi enoni perheineen tai tätini perheineen.
Nyt meillä on se tilanne, että koko alue jäi perikunnalle isovanhempien kuoltua. Kun äitini kuoli yllättäen pari vuotta sitten, minulle jäi oma osuus. Lisäksi enoni ja tätini omistavat osuutensa. Serkut ovat mökillä usein, mutta ei pitkiä aikoja kerrallaan. Kun menen perheineni mökille, siellä on ketä on, ja näin on hyvä. Katsotaan sitten paikan päällä, kuka yöpyy missäkin. Omissa ruuissa ollaan. Jos jää jotain yhteiskäyttöön, siihen kirjoitetaan päälle: saa syödä. Jääkaapit (isot) on molemmissa mökeissä, toisessa keittiössä juokseva vesi, toisessa kantovesi. Minulle on ihan ok olla enemmän siinä mökissä, missä ei hanasta tule vettä. Ihana aamuaurinko, terassilla aamukahvit ja järvessä aamu-uinti,
Muutama sääntö meillä on. Omat jäljet raivataan, omat tiskit pitää tiskata lähtiessään. Lisäksi on sovittu, että imurointi, pölyjen pyyhintä yms. siistiminen kuuluu tehdä, ihan jokaisen yöpyjän. Nurmikkoa leikkaa se, joka kokee pitkäksi, ja siitä ei ole ollut kiistaa. Ikkunanpesut on ollut nyt vähän vähäisempiä kuin sillloin isovanhempien aikaan. Helposti tulee luistettua töistä, jotka ei miellytä. Toisaalta enon lapset on tehneet tosi hienoja uudistuksia. Pojat (20 ja 24 v.) rakensivat grillikodan. Aivan ihana paikka, ja etenkin kylminä iltoina niin mukava istua paistamassa makkaraa tai juomassa pannukahvit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli perintömökki mun kahden siskon kanssa yhdessä. Meillä oli pankissa "mökkitili" jolta maksettiin kaikki mökin yleiset kulut (tiemaksu nyt ainakin ja jos piti jotain tehdä kuten katto korjata) ja kaikki kolme sisarusta laittoi sille tilille saman summan. Käyttöä ei mitenkään erikseen makseltu, vesi juoksee ihan siinä jokirannassa ja puita siitä mettästä voi käydä hakemassa. Toki jokainen tekee takkapuut valmiiksi seuraavalle tulijalle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli perintömökki mun kahden siskon kanssa yhdessä. Meillä oli pankissa "mökkitili" jolta maksettiin kaikki mökin yleiset kulut (tiemaksu nyt ainakin ja jos piti jotain tehdä kuten katto korjata) ja kaikki kolme sisarusta laittoi sille tilille saman summan. Käyttöä ei mitenkään erikseen makseltu, vesi juoksee ihan siinä jokirannassa ja puita siitä mettästä voi käydä hakemassa. Toki jokainen tekee takkapuut valmiiksi seuraavalle tulijalle.
Miten jokainen tekee takkapuut seuraavalle kävijälle? Kun puu kaadetaan, sehän pitää kuivattaa, ei kai kukaan tuoreella vastakaadetulla puulla mitään lämmitä?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole enää yhteismökkiä. Kävi niin, että yksi miniöistä valloitti sen itselleen ja omille sukulaisilleen. Lopulta mökille ei sinne enää päästykään.
Joillekin ei riitä edes se mökin valloituskaan.Kuulin tapauksesta, jossa laskelmoiva miniä oli päättänyt muuttaa perheineen miehen sukulaistaloon, eikä puhettakaan sen lunastamisesta. Talon halusi toinenkin sukulaisperhe, ja maksoikin siitä osuudet muille. Taloa havitellut miniä tietysti suuttui ja mustamaalasi talon ostajia naapurille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä mietit tällaisia, kun puolisosi sisaruksineen sen perii? Ei asia oikeastaan sinulle kuulu, voit vain olla puolisosi päätöksenteon tukena ja sitä kautta vaikuttaa, mutta muutoin asia ei sinulle kuulu.
Kyllä vain kuuluu, koska osaomistajan puolisona joudun todellakin tekemään ns. osuuteni, jotta mökki jäljiltämme on tip top -kunnossa seuraavia loman/viikonlopun viettäjiä varten. Mökki on tärkeä puolisolleni, minulle työleiri. Mutta rakkaus, "kaikki se kestää, kaikki se kärsii" - myös yhteisomistuksen vainot ja vaivat. :D
Ja siis olen eri kirjoittaja kuin hän, jolle kirjoittaja v. 2021 alkuaan vastasi. Aikalailla samoja ovat ongelmat yleensä näissä yhteisomistuksissa.
Onkos puolisosi siis siivoustaidoton? Jonkin aikaa tuota voi jaksaa, esim. äitini, mutta sitten katsoi parhaaksi ottaa omaa aikaa visiittien sijaan. Tekemistä riitti muutenkin.
Tämä on hyvä ketju. Mieheni kanssa naureskeltiin miten meillä yhteismökki sujuisi. Miehellä kaksi siskoa, ollaan kaikki yli viisikymppisiä.
Vanhempi sisko miehineen puuhastelisi, nikkaroisi ja siivoaisi mökkiä ahkerasti. Maksaisivat mökin kuluja reilusti.
Nuorempi sisko lapsineen omisi mökkiä itselleen, mutta ei osallistuisi kuluihin kuin pakolla, jos sillpinkaan.Jättäisi sotkunsa siivoamatta ja söisi kaapit tyhjiksi ja juottaisi kavereilleen muiden juomat.
Mieheni ja minä oltaisiin siltä väliltä. Maksettaisiin reilusti osuutemme ja siivottaisiin jälkemme. Mutta mitään työleiriä ei mökki saisi olla.
Kuulostaa just siltä että ap tulisi olemaan se hiertävä kivi joka vaatii asioiden hoituvan "näin" tai ei ollenkaan. sisarukset ovat boheemeja eli heillä ei olisi ongelmaa.
Alue: Aihe vapaa
Ja siis olen eri kirjoittaja kuin hän, jolle kirjoittaja v. 2021 alkuaan vastasi. Aikalailla samoja ovat ongelmat yleensä näissä yhteisomistuksissa.