Lue keskustelun säännöt.
Onko boheemi koti enemmän paremman väen merkki kuin tyhjäksi konmaritettu?
https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000007806463.html
"Kun analysoi englantilaista sisustusta, täytyy muistaa, että koirankarvat, kolhiintuneet eripariset huonekalut, koinsyömät pielukset ja yleinen epäjärjestys kertovat yläluokkaisesta elämäntyylistä. Yläluokan ei tarvitse ajatella, mitä muut ajattelevat. Huonekalut (ja joskus vaatteetkin) ovat perittyjä ja siirtyvät perintönä jälkipolville, Sipilä kirjoittaa ja jatkaa:
– Tietoinen sisustaminen sen sijaan kuuluu alemmille yhteiskuntaluokille."
"Vallitsevat sisustustrendit ovat meilläkin olleet vähemmän yläluokkien juttu. Boheemit kodit ovat perinteisesti kuuluneet ”paremmalle väelle”.
Kommentit (245)
Tämä keskustelu: "huonompi väki" jakamassa mielikuviaan "paremman väen" sisustustyylistä ja alleviivaamassa kuinka oma maku on juuri sitä yläluokkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kotia määrittää, että olen allerginen ja vihaan siivoamista. Tämän takia meillä ei ole koriste-esineitä paitsi taulut ja tyynyt, ei avohyllyjä, ei kirjahyllyäkään. Haluan, että siivoaminen on vaivatonta ja helppoa, tällöin viihdyn. Tykkään olla muiden kodeissa joissa on paljon tavaraa. Mutta sellaista siivotessa en kestä, että kaikki pienesineet pitää siirrellä ees taas pölyjä pyyhkiessä. Keskityn ihailemaan niitä muiden kodeissa .
Heh, kaveri hankki nyt kirjahyllyn kun ne ovat kuulemma muotia!
Onkin hauskaa, kun lähisuvussa on sekä niitä minimalistiseen tai skandinaaviseen tyyliin ihastuneita ja sitten toista ääripäätä ja kaikkea siltä väliltä. Kuka mistäkin tykkää, yhdelle käytännöllisyys ja toimivuus, toiselle selkeys ja esteettisyys, kolmannelle harrastusvälineistö ja sen tuomat piirteet, seuraavalle suloinen sekamelska. Jokainen koti täynnä rakkautta ja lämpöä, kukin tyytyväinen kotiinsa.
Kaikkein paras perintö kotoa on, että jokainen saa näyttää itseltään ja jokainen saa sisustaa oman makunsa mukaan, elää oman näköistään elämää piittaamatta vähääkään siitä, mitä joku muu siitä ajattelee. Suunnilleen joutavinta, mitä ihminen voi tehdä, on tehdä omasta kodistaan tai elämästään kulissi toisia ihmisiä varten. Toki vastuunsa esim. perheestä ja toimeentulosta pitää kantaa, mutta ulkoisilla asioilla ei ole niiden kanssa paljonkaan tekemistä....
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu: "huonompi väki" jakamassa mielikuviaan "paremman väen" sisustustyylistä ja alleviivaamassa kuinka oma maku on juuri sitä yläluokkaista.
Sehän on juuri sitä tervettä itsetuntoa, että oma maku on sellainen kuin omasta mielestä pitääkin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin tällä palstalla on. Säännöllisin väliajoin täällä on ketjuja, joissa haukutaan valkoinen sisustus ja kehuskellaan omalla "uniikilla" sisustuksella.
Ja se oma "uniikki" sisustus on jotain itämaisia mattoja. Niitähän kun ei kellään muulla maailmassa ole.
Mistä tuli mieleeni: saatoin hieman naurahtaa kun hiukka vanhempaa ikäluokkaa oleva tätini tuli käymään ensimmäistä kertaa ekaan vuokrakämppääni.
Sisustan värikkäästi ja kaikki matot juurikin näitä itämaisia...
No mitä tokaisee täti kämpän silmäiltyään? “NOI ON TOMMOSIA RIKKAIDEN MATTOJA" aivan tuohtuneena, voi luoja.
Selitin hänelle että täti hyvä, pahimmin hippiytyneillä elämäntapaintiaaneillakkin olen tämmösiä nähnyt että ei nyt välttämättä ole nykyaikana rikkaudella pröystäilystä kysymys. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jee olen yläluokkaa! Voi herranpieksut 😂
Paitsi sitten ei ole jos on yhtään Ikeaa! Edes kukkaruukkua tai voiveistä ei saa olla sieltä.
Voisi ajatella, että koska kaupalliset trendit vaihtuvat tiuhaan, on paras teko kantaa kotiin jotain jätepuusta tehtyä lastulevyä. Ei mene paljon arvokasta hukkaan, kuten kun paljon hienoa käsityötä vaatinut, ja harvinaisista puulajeista tehty mummon kaluste kipataan jätelavalle epätrendikkäänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvinkin pitää paikkansa. Pieni sotkuisuus ja boheemi kaaos vaativat omaisuutta. Sitä ei köyhillä ole, kun kaikki raha menee kurkusta alas tai välttämättömiin menoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotini on aina tuonut esille persoonaani, koska se on minun, eikä trendien. Suosittelen kaikille :)
Minä suosittelen sinulle vähemmän ylimielistä asennetta toisten sisustusmakujen suhteen.
Hymiö.
Kannattaa varmaan laittaa sellainen koti, mistä itse tykkää. Ja jos pääsee toisen kotiin, katsella uteliaana, miten toinen on laittanut, mutta ymmärtää, että kyseessä on, yllätys, jonkun toisen koti kuin oma. Oliko vielä jotain epäselvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siivonnut rikkaiden koteja työkseni ja kyllä ne pääosin oli aivan viimeisimmän muodin mukaisia pl. ne perheet, joissa oli paljon lapsia. Ehkä se kertoo vain siitä, että kaikilla rikkailla ei ole aikaa koko ajan hioa sisustusta?
Ne varakkaat perheet joissa nainenkin tekee hyvällä palkalla paljon töitä on ihan erilaisia, kuin ne joissa mies on se kenen tilipussilla lähinnä eletään.
Päivystävän lääkärinaisen koti on enemmän rempallaan mitä sijoittavan miehen tradenomivaimon ylläpitämä huusholli, jolla on aikaa istua netissä tilailemassa valaisimia.
Omista kavereista taas lääkärimiehen vaimon luottokortit on tapissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommaritus on minusta eilispäivän juttu: teoriassa hienoa ja oikeudenmukaista mutta käytännössä ei oikein toimi. Ihminen on vaan sellainen olento, itsekäs ja alhainen.
Se että onko sitten boheemi vai konservatiivi on lähinnä persoonakysymys, voi kai boheemikin ihminen olla konservatiivinen joissain suhteissa?
Miten itsekkyys ja alhaisuus liittyy konmarittamiseen?
Minusta se ei toimi sen takia, että ihminen tarvitsee aika paljon tavaraa.
Miksi kaikki edelleen luulee että konmari on sama kuin minimalismi. Vaikka Kondo itse on poistanut kämpästään kaiken hän sanoo, että marituksen jälkeen tavaraa voi olla runsaastikin: mutta se on kaikki tärkeää, tarpeellista ja rakasta.
Esim. Jos joku kerää maljakoita ja niitä on 50 isossa hyllyssä ja ne tuottaa iloa niin ei niitä harvoja heittää pois. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla kotia määrittää, että olen allerginen ja vihaan siivoamista. Tämän takia meillä ei ole koriste-esineitä paitsi taulut ja tyynyt, ei avohyllyjä, ei kirjahyllyäkään. Haluan, että siivoaminen on vaivatonta ja helppoa, tällöin viihdyn. Tykkään olla muiden kodeissa joissa on paljon tavaraa. Mutta sellaista siivotessa en kestä, että kaikki pienesineet pitää siirrellä ees taas pölyjä pyyhkiessä. Keskityn ihailemaan niitä muiden kodeissa .
Erittäin vahvasti samaa mieltä. Onhan ne runsaasti sisustetut kodit kivan näköisiä, mutta en voi olla ajattelematta sitä pölyjen pyyhinnän ja tomuttamisen määrää mikä tulee jos on esim hirveästi sisustustyynyjä ja eri koriste-esineitä. Ei meillä mitenkään täysin minimalistista ole, sellaisessa ihan tyhjässä kodissa en viihtyisi, mutta kyllä helppo siivottavuus määrittää paljon valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Olen siivonnut rikkaiden koteja työkseni ja kyllä ne pääosin oli aivan viimeisimmän muodin mukaisia pl. ne perheet, joissa oli paljon lapsia. Ehkä se kertoo vain siitä, että kaikilla rikkailla ei ole aikaa koko ajan hioa sisustusta?
Ne varakkaat perheet joissa nainenkin tekee hyvällä palkalla paljon töitä on ihan erilaisia, kuin ne joissa mies on se kenen tilipussilla lähinnä eletään.
Päivystävän lääkärinaisen koti on enemmän rempallaan mitä sijoittavan miehen tradenomivaimon ylläpitämä huusholli, jolla on aikaa istua netissä tilailemassa valaisimia.Omista kavereista taas lääkärimiehen vaimon luottokortit on tapissa.
Jep, tiedän useammankin lääkäriperheen joiden kodista ei tosiaan voisi päätellä että ovat varakkaita. Ne mielenkiinnon kohteet on jossain muualla kuin kodin sisustuksessa ja aikaa on rajallisesti. Toisaalta kyllä joillain on ihan vimpan päälle hienoakin, ei sillä. Ja joillain on ehkä ihan hieno ja kallis sisustus, mutta melkoinen sekasotku kun siivoamiseen ei ole hirveästi aikaa eikä energiaa. Se riippuu mistä on kiinnostunut.
Omasta mielestäni persoonallisuus kertoo enemmän paremman väen kodista kuin tylsä ja kliininen koti. Eli uutta ja vanhaa, monimuotoisuutta ja elektisyyttä. Modernikin voi olla kiinnostava, mutta ei tredien perässä juostut bohokodit ala Sieppi.
Boheemisuus on synonyymi köyhyydelle. Tämä ei välttämättä tarkoitan puutetta rahasta vaikka usein juuri tästä onkin kyse. Saituus ja välinpitämättömyys kulkevat rinta rinnan boheemisuuden kanssa.
Onko boheemisuudessa jotain tavoittelemisen arvoista? Jos tuntee elämänarvoihinsa kuuluvan rahan puutteen, saituuden tai välinpitämättömyyden, niin ehkä… mutta parempi kysymys on miettiä, että ovatko ne omat elämänarvot sitten tavoittelemisen arvoisia… tuskin.
Kiinnostava aihe. Meillä puhuttiin tästä hiljattain, koska mieheni ystävät olivat kommentoineet kotimme näyttävän "rikkaiden kodilta". Asia huvitti mutta ymmärsin täysin, mistä jätkät puhuivat. Tiikkiä, isoja viherkasveja arvokkaissa keramiikkaruukuissa, tauluja seinät täynnä, pronssiveistosta, kirjapinoja ja -hyllyjä, villamattoja, käsintehtyjä sisustustekstiilejä, kristallikruunuja... ei tämä näytä pitkäaikaistyöttömien duunarien kodilta.
En kuvittele kuuluvani yläluokkaan tai eliittiin. Olen normaalin keskiluokkaisesta taustasta lähtöisin oleva duunariksi muuttunut nainen, joka liikkuu sujuvasti niin ooppera- kuin autoharrastajien parissa. Minua kannustettiin lapsesta saakka kehittämään esteettistä silmääni ja oletan, että tähän sekä kulttuurilliseen pääomaani pohjautuu kotini tyyli. Olen dyykannut, kierrättänyt ja kerännyt kuolinpesistä lähes ilmaiseksi juuri omannäköiseni kodin. Täältä ei löydy yhtään kansanomaista statussymbolia tai keräilyesinettä.
Duunaritutuilla on juuri sitä mustavalkoista, korkeakiiltovalkoista tai harmaata, Vallilaa, muumimukia ja lokkivalaisinta. Joidenkin koti on kuin katalogista. Asukkaiden ainoa ajanviete näyttää olevan tv:n katselu ja puhelimen lataaminen. Mitään muuta vinkkiä persoonasta ei saa ympäristöä tutkimalla.
Taiteilijatutuilla ja varakkaalla väellä on kokopuiset kalusteet, kirjoja, taidetta, värejä, tunnelmaa. Ympäristö antaa vihjeitä, että täällä asuu aktiivinen, ajatteleva ihminen. Sellaisessa kodissa on ihana käydä, koska puheenaiheita löytyy joka puolelta. Muutakin kuin "tosi kiva makramee, mistä ostit".
"Aina 1960-luvulle saakka työväenluokan koteja määrittivät ensisijaisesti välttämättömyydet, eivät tyyliseikat.
– Ihmiset, joiden elintaso parani, hankkivat itselleen kalusteita, jotka symboloivat perinteistä varallisuutta ja yhteiskunnallista asemaa. Heidän kodeissaan on ihan varmasti ollut suuri merkitys sillä, että asiat ovat uusia ja ehjiä, eikä niitä ole tarvinnut ostaa käytettynä tai tehdä itse."
Tämä pätee minuun. Kun on kasvanut persaukisessa kodissa, jossa tavarat ostettiin kierrätyskeskuksesta, on luksusta ostaa uutta.
Minulle käytetty tavara symboloi köyhyyttä.
Koti on paras koti silloin,kun se on itselle sopiva,siellä viihtyy ja siellä on sen verran tavaraa ja kampetta kun on tarpeellista tai omaa silmää miellyttää.Itse olen hieman minimalisti,mutta olen huomannut,että viihdyn parhaiten sellaisten kavereitten kotona jotka ovat elämänmakuisia koteja.On kiva kun kotona on vähän uutta,vähän vanhaa,perittyä,muistoja jostain.Kun kodin tavaroilla on tarina kerrottavana.Mutta kirjaton koti on tylsä.Kirjat kuuluvat sisustukseen ja fiksut ihmiset eivät voi elää ilman kirjoja.