Lue keskustelun säännöt.
Onko boheemi koti enemmän paremman väen merkki kuin tyhjäksi konmaritettu?
https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000007806463.html
"Kun analysoi englantilaista sisustusta, täytyy muistaa, että koirankarvat, kolhiintuneet eripariset huonekalut, koinsyömät pielukset ja yleinen epäjärjestys kertovat yläluokkaisesta elämäntyylistä. Yläluokan ei tarvitse ajatella, mitä muut ajattelevat. Huonekalut (ja joskus vaatteetkin) ovat perittyjä ja siirtyvät perintönä jälkipolville, Sipilä kirjoittaa ja jatkaa:
– Tietoinen sisustaminen sen sijaan kuuluu alemmille yhteiskuntaluokille."
"Vallitsevat sisustustrendit ovat meilläkin olleet vähemmän yläluokkien juttu. Boheemit kodit ovat perinteisesti kuuluneet ”paremmalle väelle”.
Kommentit (245)
Helsinki-Espoo linjalta kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan akateemisissa piireissäni löytyy kaikenlaisia tyylejä,perintönä saaduista porvariskotien kalustuksista huippumoderniin italialaiseen. Ainoastaan rättimattoja,Ikean huonekaluja ja puutarhatonttuja ei löydy.
Meillä on äideiltämme ja isoäideiltämme saatuja sekä paikallisten käsityöläisten tekemiä ”rätti”mattoja. Ne ovat kauniita ja käytännöllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku täällä totesikin, raha on vain osa luokkajakoa. Loput tulee yhteiskunnallisesta, peritystä asemasta. Uusrikas maatalon poika ei voi koskaan olla kuin korkeintaan ylempää keskiluokkaa. Silloin rahalla paikataan ylisukupolvisia alemmuuskomplekseja ja kaikki on kuin viimisen päälle. Talo Westendistä ja huonekalut valittu sen mukaan mikä viestii statusta. Sen sijaan henkilö kuka tulee taiteilijasuvusta tai porvarisuvusta missä on oltu filosofeja, aatelisia tai maistereita jo sata vuotta sitten, on köyhänäkin minimissään aina keskiluokkaa. Tällaisella henkilöllä harvoin on samanlaista tarvetta kompensoida mitään, vaan hän voi puhtaasti keskittyä tekemään sitä mitä haluaa. Tällöin myös koti saattaa olla Annen kodin tavoin vähän "tunkkainen, mutta arvokas" ja maalla kuljetaan reippaasti öljyisissä kumpareissa. Toisin sanoen, tarkoitus ei ole myöskään tehdä tietoista pesäeroa alempiin luokkiin, sillä alemmuuskompleksia ei ole.
Riippuu kyllä maatalosta. Itse maalta kaupunkiin muuttaneena olen monta kertaa hämmästellyt kaupunkilaista junttiutta ja sivistymättömyyttä. Maallakin on koteja joissa harrastetaan lukemksta ja ymmärretään taidetta eikä ole tarpeen paikkailla mitään. Juuret on.
Nyt on mennyt puurot ja vellit sekaisin sekä artikkelin kirjoittajalta että lukijoilta.
Prinsessa Annen huone jota tuossa valokuvassa näytetään, näyttää sekavammalta kuin on. Kun tarkemmin katsoo niin näkee että kaikki on järjestyksessä ja siistiä. Tavaraa on vain PALJON siihen verrattuna mitä sisustuslehdet ja sosiaalinen media haluavat tuputtaa ihmisille. Ja vielä kun lukee kommentoijien kommentit oikein niin tajuaa että daa, tavaroiden kerääntyminen on normaalia joka yhteiskuntaluokassa eikä konmaritus huvita suurinta osaa ihmiskuntaa.
Virallinen tila jossa pariskunta ottaa vieraita vastaan on varmasti minimalistisemmin sisustettu koska se on virallinen tila jossa ei ole liikaa tilaa persoonalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereillani on boheemeja kämppiä ja köyhiä ollaan kaikki.
No ne sossupummien boheemikodit ovat ihan eri juttu. Ei se tee kodista boheemin yläluokan kotia, että seinällä on Bob Marley -lippu ja verhot lilat js sohva oranssi ja vihreät koristetyynyt, kirpparin kulahtanut halpis tv-taso ja hyllyllinen Star Wars -figuureja. Ne ovat vain perus pummikoteja.
Perus pummikoteja? En sisusta, varsinkaan tavalla, jota kuvailit, mutta kommenttisi on mielestäni mauton. "Sossupummikin" saattaa haluta kodistaan persoonallisen tai viihtyisän, mieltymystensä ja mahdollisuuksiensa mukaan.
Heikommin on asiat ihmisellä, joka omaksuu itseään ylemmältä luokalta ainoastaan kuvittelemansa alentuvan ja muita halveksuvan asenteen. Sellaisessa kodissa en viihtyisi, en vieraanakaan. Onko tämä sitä, mitä ennen kutsuttiin nousukasmaiseksi?
Sisustaminen on turhanpäiväistä. Koti on koti ja jokaisella omannäköinen, jos on rehellinen itselleen. Silmänpalvojat ne vain sisustavat päteäkseen. Olkaa ihmiset uskollisia omille tuntemuksille siitä millaisessa kodissa on hyvä asua. Tavarat tuovat turvallisuutta ja kiinnittävät meidät tapahtumiin ja muistohin eli luovat kodikkuutta! Siksi mummoloissa on yleensä niin kiva fiilis, koska siellä muistot näkyvät myös esineinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varakkuus näkyy sisutuksessa yleensä huonekalujen materiaaleissa. On vanhaa antiikkitammipiironkia, käsin tehtyjä massiivipuuruokapöytiä, laadukas puulautaparketti, ei lastulevypuriste, eli umpipuu korostuu huomattavan usein rikkaiden asunnoissa. Sisustusmakuun ei sinänsä tunnu varakkuus niinkään vaikuttavan. Enemmän se vaikuttaa valinnanvapauteen, mikäli on silmää sisustukseen. Rikaskin voi silti elää kaaoksen ja krääsän keskellä ja siihen varakkuus ei vaikuta, onko tavaraa paljon vai minimimäärä.
Terveisin kotisiivoja, joka on nähnyt niin varattomia kuin rikkaidenkin asuntoja todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä työläiskodeissa ei ole perinnettä että vaalitaan historiaa, vaan helpommin laitetaan kaikki uusiksi?
Mä uskon että kyse on ennemminkin siitä, että perheillä ei yksinkertaisesti ole sellaista suvussa kulkenutta materiaa, jota voisi tai kannattaisi vaalia (laadukkaita huonekaluja, taidetta jne.). Ainakaan itse en aio ottaa vaalittavaksi vanhempieni 90-luvun lastulevyhuonekaluja tai Tiimarin koriste-esineitä. Jos perheet asuvat ahtaasti, sukulaisten vanhoja huonekaluja ja tavaroita voi joutua laittamaan eteenpäin ihan siksikin, ettei niille yksinkertaisesti ole tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku täällä totesikin, raha on vain osa luokkajakoa. Loput tulee yhteiskunnallisesta, peritystä asemasta. Uusrikas maatalon poika ei voi koskaan olla kuin korkeintaan ylempää keskiluokkaa. Silloin rahalla paikataan ylisukupolvisia alemmuuskomplekseja ja kaikki on kuin viimisen päälle. Talo Westendistä ja huonekalut valittu sen mukaan mikä viestii statusta. Sen sijaan henkilö kuka tulee taiteilijasuvusta tai porvarisuvusta missä on oltu filosofeja, aatelisia tai maistereita jo sata vuotta sitten, on köyhänäkin minimissään aina keskiluokkaa. Tällaisella henkilöllä harvoin on samanlaista tarvetta kompensoida mitään, vaan hän voi puhtaasti keskittyä tekemään sitä mitä haluaa. Tällöin myös koti saattaa olla Annen kodin tavoin vähän "tunkkainen, mutta arvokas" ja maalla kuljetaan reippaasti öljyisissä kumpareissa. Toisin sanoen, tarkoitus ei ole myöskään tehdä tietoista pesäeroa alempiin luokkiin, sillä alemmuuskompleksia ei ole.
Riippuu kyllä maatalosta. Itse maalta kaupunkiin muuttaneena olen monta kertaa hämmästellyt kaupunkilaista junttiutta ja sivistymättömyyttä. Maallakin on koteja joissa harrastetaan lukemksta ja ymmärretään taidetta eikä ole tarpeen paikkailla mitään. Juuret on.
Tottakai maaseudullakin on voinut asia näitä filosofeja, valtaapitäviä ja maistereita, mutta perustorpan poika ei yllä koskaan yläluokkaan pelkillä omilla saavutuksillaan. Kyllä jo pelkkä ylempi keskiluokka on sellainen luokka mihin harva yltää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
esim. kirja pöydällä, tuoreita kukkia ja aitoa kristallia ym. Huonekalut ja materiaalit ovat laadukkaita ja värit sekä linjat selkeitä.
Kirja pöydällä ! Sisustuselementtinäkö ? Siis lavasteena kirja. Yksi.
Kyllä. Kirja on samalla sisustuselementti että luettavaksi, mutta mikä tahansa halpa pokkari ei siihen tarkoitukseen käy. Kirjalla täytyy olla arvoa ja kokoa, esimerkiksi annoin miehelle lahjaksi englannin kielisen viinikirjan mikä ei ollut halpa ja kirja on nyt olohuoneen pöydällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Pankinjohtaja isoisäni huushollissa oli aina siistiä ja tiptop. Huonekalut olivat antiikkia, perittyä tai itse ostettua. Sellaista mitä pankinjohtajalla voi kuvitella olevan. Lapsuudenkodissani (isänikin on hyvätuloinen) on sitten ollut vaatteita huonekaluilla ja kaikennäköstä kamaa nurkissa ja aika boheemia meininkiä. Onkohan sitten persoonasta kiinni tämä asia.
Ilman muuta on persoonasta kiinni joku siisteys. Mutta se kuinka voimallisesti seuraa nykytrendejä sisustuksessaan, siinä varmaan eroja ihmisen sukutaustan ja oman koulutustason perusteella.
"Siisteys" on käsitteenä monimerkityksellinen. Jollekin se tarkoittaa vähän tavaraa ja nekin millinsuorissa pinoissa, jollekin toiselle taas paikkojen pitämistä taudinaiheuttajista puhtaana, vaikka tavaraa onkin paljon...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli aika hauska uutinen :D
Itse olen mustavalko-harmaa-sisustaja, olen kokeillut konmaritusta ja pidän itseäni jonkin sortin minimalistina. Mulla ei ole yhtään ylimääräistä tavaraa tai muistoesineitä. Okei - kun mummo kuoli, sain häneltä muutamia ihan tarpeellisia astioita, mm. ison Kastehelmi-lasitarjottimen ja Aalto-maljakon. Ne on mulla nyt olohuoneessa esillä.
Suoraan sanottuna koin Ahaa-elämyksen, koska tajusin, että sisustustyylini oikeasti on "alaluokkaisen harkittua" ja tuollainen yläluokkainen kerroksellisuus puuttuu kokonaan! Mistä päästä alkuun? Täyspuisten huonekalujen hankkiminen tulisi liian kalliiksi, onko edullisempia keinoja? Ripustella vanhoja valokuvia, hamstrata kirpparilta kirjoja, levitellä postit ympäriinsä? :D
Alkuun pääset sillä että teet kodistasi itsesi näköisen. Jos olet mustavalko-harmaa-sisustaja, niin silloinhan kotisi kertoo sinusta. Turha niitä kirjoja ja taidetta on hankkia, jos ne eivät ole tärkeitä. Huonekaluja sen sijaan kannattaa katsastaa kierrätyskeskuksesta ja kontti-tavarataloista. Siellä välillä myydään todella laadukasta tavaraa. Itse olen ostanut kokopuisia tai tiikkisiä 50- ja 60-luvun huonekaluja, siis juuri niitä joita tällä hetkellä hamutaan. Yhdistämällä muutaman harkitun vintage-huonekalun uusiin saa sitä kerroksellisuutta sisustukseen.
Olen ymmärtänyt, että kerroksellisuus tarkoittaa OMAA historiaa: suvun huonekaluja, lapsuudenkodista tuotu piano/tauluja jne. Kerroksellisuus voi siis olla ostettua, teet itsellesi haluamasi historian?
Kerroksellisuudella tarkoitetaan eri aikakausien ja tyylien yhdistämistä. Monilla se on yhtä kuin oman perheen tai suvun historia, koska lähipiiristähän niitä huonekaluja, designia ja taidetta useinmiten peritään. Mutta mikään ei estä hankkimasta muualta itselle tärkeän aikakauden esineistöä. Omalta kohdaltani voin sanoa, että pidän niin 60-luvun muotokielestä kuin myös 70-luvun kirkkaista väreistä. Kodissani on sekä retroa että aivan uusia kotimaisia huonekaluja. Monet huonekalut ovat kulkeneet mukanani jo vuosikymmeniä ja saavat olla jatkossakin joko itseni tai huonekalun hamaan loppuun asti. Mitään en ole koskaan perinyt, mutta en usko että kukaan pitäisi kotiani historiattomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun näin tämän kuvan ekaa kertaa, mulla ei ollut mitään tietoa, että kenen kuva oli kyseessä. Katsoin vaan, että kuvassa on vanhempia ihmisiä ja sisustus näyttää vanhempien ihmisten sisustukselta. Eli huoneesta löytyy kerroksellisuutta, kuten tauluja, (nykyisin) epämuodikkaita valokuvakehyksiä, vanha sohva ja tummapuisia lasivitriinejä. Tuli mieleen mummola, jossa ei tarvi pelätä tahraavansa jotain paikkaa. No, niinhän kuvassa on, kaksi eläkeikäistä ihmistä, joista toinen sattuu olemaan prinsessa.
Mulle tämän tyyppiset kuvat edustaa sitä omaa kotoisuuden ihannetta. Tavaraa on kertynyt useilta vuosikymmeniltä ja jotenkin ne vain sulautuvat kivuttomasti yhteen. Siihen oikeastaan tähtään omassa kodissanikin. Annan sisustuksen muotoutua sen enempää suunnittelematta. Kun tulee vastaan aivan vastustamaton taulu, hommaan sen. Kalusteita en ala vaihtamaan, jos sille ei oikeasti ole tarvetta. Harvemmin on. Kotoa muuttaessa sain jonkin verran mukaan 80-90-lukujen huonekaluja. Ne lastulevyhuonekalut on vielä 30 vuoden jälkeenkin todella hyvässä kunnossa ja jotenkin ne vain sulautuvat saumattomasti sisustukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli aika hauska uutinen :D
Itse olen mustavalko-harmaa-sisustaja, olen kokeillut konmaritusta ja pidän itseäni jonkin sortin minimalistina. Mulla ei ole yhtään ylimääräistä tavaraa tai muistoesineitä. Okei - kun mummo kuoli, sain häneltä muutamia ihan tarpeellisia astioita, mm. ison Kastehelmi-lasitarjottimen ja Aalto-maljakon. Ne on mulla nyt olohuoneessa esillä.
Suoraan sanottuna koin Ahaa-elämyksen, koska tajusin, että sisustustyylini oikeasti on "alaluokkaisen harkittua" ja tuollainen yläluokkainen kerroksellisuus puuttuu kokonaan! Mistä päästä alkuun? Täyspuisten huonekalujen hankkiminen tulisi liian kalliiksi, onko edullisempia keinoja? Ripustella vanhoja valokuvia, hamstrata kirpparilta kirjoja, levitellä postit ympäriinsä? :D
Alkuun pääset sillä että teet kodistasi itsesi näköisen. Jos olet mustavalko-harmaa-sisustaja, niin silloinhan kotisi kertoo sinusta. Turha niitä kirjoja ja taidetta on hankkia, jos ne eivät ole tärkeitä. Huonekaluja sen sijaan kannattaa katsastaa kierrätyskeskuksesta ja kontti-tavarataloista. Siellä välillä myydään todella laadukasta tavaraa. Itse olen ostanut kokopuisia tai tiikkisiä 50- ja 60-luvun huonekaluja, siis juuri niitä joita tällä hetkellä hamutaan. Yhdistämällä muutaman harkitun vintage-huonekalun uusiin saa sitä kerroksellisuutta sisustukseen.
Olen ymmärtänyt, että kerroksellisuus tarkoittaa OMAA historiaa: suvun huonekaluja, lapsuudenkodista tuotu piano/tauluja jne. Kerroksellisuus voi siis olla ostettua, teet itsellesi haluamasi historian?
Kerroksellisuudella tarkoitetaan eri aikakausien ja tyylien yhdistämistä. Monilla se on yhtä kuin oman perheen tai suvun historia, koska lähipiiristähän niitä huonekaluja, designia ja taidetta useinmiten peritään. Mutta mikään ei estä hankkimasta muualta itselle tärkeän aikakauden esineistöä. Omalta kohdaltani voin sanoa, että pidän niin 60-luvun muotokielestä kuin myös 70-luvun kirkkaista väreistä. Kodissani on sekä retroa että aivan uusia kotimaisia huonekaluja. Monet huonekalut ovat kulkeneet mukanani jo vuosikymmeniä ja saavat olla jatkossakin joko itseni tai huonekalun hamaan loppuun asti. Mitään en ole koskaan perinyt, mutta en usko että kukaan pitäisi kotiani historiattomana.
1970-luku näyttäytyy minulle aikakautena, jolloin käyttöesineissä uskallettiin käyttää värejä. Meillä kotona (1972 valmistuneessa talossa) oli keittiön alakaappeissa porkkananoranssit ja yläkaapeissa voikukankeltaiset ovet. Nykyisiin "musta ja valkoinen ovat värejä" -sisustustyyleihin verrattuna tuo oli iloista aikaa, vaikka monella muulla tavalla mitaten Suomi oli tuolloin vielä onneton takapajula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttävintä tuossa artikkelissa oli sana "säläp rno" (cluttercore). Kunpa asiantuntemattomat "toimittajat" ymmärtäisivät" ettei -core sanalla tuossa merkityksessä ole mitään tekemistä p rnon kanssa. Ks. myös "normcore", "menocore", jne.
Todella noloa.
(Yritän välttää sensuurin pilkkomalla sanoja...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereillani on boheemeja kämppiä ja köyhiä ollaan kaikki.
No ne sossupummien boheemikodit ovat ihan eri juttu. Ei se tee kodista boheemin yläluokan kotia, että seinällä on Bob Marley -lippu ja verhot lilat js sohva oranssi ja vihreät koristetyynyt, kirpparin kulahtanut halpis tv-taso ja hyllyllinen Star Wars -figuureja. Ne ovat vain perus pummikoteja.
Perus pummikoteja? En sisusta, varsinkaan tavalla, jota kuvailit, mutta kommenttisi on mielestäni mauton. "Sossupummikin" saattaa haluta kodistaan persoonallisen tai viihtyisän, mieltymystensä ja mahdollisuuksiensa mukaan.
Heikommin on asiat ihmisellä, joka omaksuu itseään ylemmältä luokalta ainoastaan kuvittelemansa alentuvan ja muita halveksuvan asenteen. Sellaisessa kodissa en viihtyisi, en vieraanakaan. Onko tämä sitä, mitä ennen kutsuttiin nousukasmaiseksi?
Joo. Ei olla sossupummeja, köyhiä vain. Keneltäkään ei löydy mitään viestissä kuvailtua tavaraa, vaan tuota hehkutettua ihanan yläluokkaista kerroksellisuutta (perityt kamppeet eikä varaa erityisesti harrastella sisustamista).
T. tuo alkuperäinen vastaaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereillani on boheemeja kämppiä ja köyhiä ollaan kaikki.
No ne sossupummien boheemikodit ovat ihan eri juttu. Ei se tee kodista boheemin yläluokan kotia, että seinällä on Bob Marley -lippu ja verhot lilat js sohva oranssi ja vihreät koristetyynyt, kirpparin kulahtanut halpis tv-taso ja hyllyllinen Star Wars -figuureja. Ne ovat vain perus pummikoteja.
Perus pummikoteja? En sisusta, varsinkaan tavalla, jota kuvailit, mutta kommenttisi on mielestäni mauton. "Sossupummikin" saattaa haluta kodistaan persoonallisen tai viihtyisän, mieltymystensä ja mahdollisuuksiensa mukaan.
Heikommin on asiat ihmisellä, joka omaksuu itseään ylemmältä luokalta ainoastaan kuvittelemansa alentuvan ja muita halveksuvan asenteen. Sellaisessa kodissa en viihtyisi, en vieraanakaan. Onko tämä sitä, mitä ennen kutsuttiin nousukasmaiseksi?
Joo. Ei olla sossupummeja, köyhiä vain. Keneltäkään ei löydy mitään viestissä kuvailtua tavaraa, vaan tuota hehkutettua ihanan yläluokkaista kerroksellisuutta (perityt kamppeet eikä varaa erityisesti harrastella sisustamista).
T. tuo alkuperäinen vastaaja
Ja lisään vielä, että on kyllä kummaa katkeroitua köyhälle kovin paljon jos hänen kotinsa on jotain joka on nyt trendikästä ja tavoiteltua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todelliset rikkaat ja menestyneet ihmiset eivät harrasta pikkurihkamien keräilyä, vaan heidän kotinsa on sisustettu harkitusti ja elegantisti. Koti on aina siisti ja tavaroita on harkitusti vähän ja sekin mitä on arvokasta, esim. kirja pöydällä, tuoreita kukkia ja aitoa kristallia ym. Huonekalut ja materiaalit ovat laadukkaita ja värit sekä linjat selkeitä.
Tein hetken uraani kotisiivoojana Helsingin Ullanlinnassa. Ymmärsin, että asiakkaani olivat suomalaisia "todella rikkaita" vanhempia ihmisiä. Roinaahan näistä kämpistä löytyi. Kaikilta reissuilta piti olla jotain muisteltavaa. Eri maiden diplomaattien kanssa vietetystä ajasta valokuvia todellisen taiteen keskellä.
Vanhat kullitetut kakluunit ja suvun moni raidalliset biedermaier sohvat, kuviolliset tapetit, eri sävyiset lampetit, valtavat itämaiset käsinkudotut matot, sitten oli järkelemäisiä vanhoja tumman puun värisiä pöytiä ja konjakkisyvennyksiä mustanruskeine nojatuoleineen.
Oli paperipinoja, kirjapinoja, kuvia pitkin poikin. Muistiinpanoja. Sellaisia kämppiä oli toisinaan jo haastavakin siivota, kun mitään ei saanut siirrellä, kun järjestys menee.
Tuoreita kukkia oli kyllä salongin pöydällä ja aitoa kristallia roikkui katossa. Tavaraa oli monelta vuosikymmeneltä ja sitä oli paljon.
Jos nyt kuitenkin "kullatut kakluunit"?, tai mistäs minä tiedän mitä kaiverruksia ja/tai maalauksia yläluokan kakluuneissa on... ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todelliset rikkaat ja menestyneet ihmiset eivät harrasta pikkurihkamien keräilyä, vaan heidän kotinsa on sisustettu harkitusti ja elegantisti. Koti on aina siisti ja tavaroita on harkitusti vähän ja sekin mitä on arvokasta, esim. kirja pöydällä, tuoreita kukkia ja aitoa kristallia ym. Huonekalut ja materiaalit ovat laadukkaita ja värit sekä linjat selkeitä.
Tein hetken uraani kotisiivoojana Helsingin Ullanlinnassa. Ymmärsin, että asiakkaani olivat suomalaisia "todella rikkaita" vanhempia ihmisiä. Roinaahan näistä kämpistä löytyi. Kaikilta reissuilta piti olla jotain muisteltavaa. Eri maiden diplomaattien kanssa vietetystä ajasta valokuvia todellisen taiteen keskellä.
Vanhat kullitetut kakluunit ja suvun moni raidalliset biedermaier sohvat, kuviolliset tapetit, eri sävyiset lampetit, valtavat itämaiset käsinkudotut matot, sitten oli järkelemäisiä vanhoja tumman puun värisiä pöytiä ja konjakkisyvennyksiä mustanruskeine nojatuoleineen.
Oli paperipinoja, kirjapinoja, kuvia pitkin poikin. Muistiinpanoja. Sellaisia kämppiä oli toisinaan jo haastavakin siivota, kun mitään ei saanut siirrellä, kun järjestys menee.
Tuoreita kukkia oli kyllä salongin pöydällä ja aitoa kristallia roikkui katossa. Tavaraa oli monelta vuosikymmeneltä ja sitä oli paljon.
Jos nyt kuitenkin "kullatut kakluunit"?, tai mistäs minä tiedän mitä kaiverruksia ja/tai maalauksia yläluokan kakluuneissa on... ;)
Se nyt on vain sanonta
Ei koti vielä tee luokkaa, mutta on olemassa tyyppikoteja eri luokille. Olen kuitenkin samaa mieltä, että kaikkien tulisi olla ylpeästi omia itseään. Ei joku yläluokka tee kenestäkään parempaa.