Lue keskustelun säännöt.
Miltä vanhoista yli 40v.ihmisistä tuntuu kun elämä on jo loppusuoralla. Ahdistaako, tuleeko kiire tehdä asioita vai miltä.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Loppusuoralla? Nelikymppiset pääsevät eläkkeelle vasta 70 v. hujakoilla. Siisä sinulle loppusuoraa :D
Totta. Ja kokoajan hilaavat eläkeikää myöhemmäksi. Ennen työ oli monella raskasta, nykyään on monella kiire ja suorituspaineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen kuolemansairas enkä tule elämään nelikymppiseksi, että voi se loppusuora häämöttää jo aiemmin
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun pysähdyin tätä miettimään, niin alkoi ahdistaa, että miten hemmetissä saan loppuelämäni kulumaan, jos/kun sitä on jäljellä vielä vaikka 30-40 vuotta? Ihan vakavasti. Olen jo tehnyt kaiken - opiskellut ja luonut uran ja perustanut perheen ja hankkinut mökin ja koiran ja autoja ja matkustellut ja nuorena bilettänyt ja rakennuttanut talon, perustanut yrityksem ja olen mennyt naimisiinkin jne. Mitään niistä en jaksa tehdä uudestaan enää. Ehkä lapsenlasta olisi kiva hoitaa. Matkustelu on aika samanlaista paikasta riippumatta. Työt eivät enää kiinnosta. Mitä ihmettä vielä teen toisella puoliskolla elämää? Ideoita ap?
N50
No jos vaikka alkaisit elään itteäs varten, etkä täyttäisi kaikkia mahdollisia ulkoisia kriteerejä mitä joku herra keskiverto on päättänyt määritellä että elämässä kuuluu tehdä. Istuta vaikka pottuja, polje viiniä varpaitten välissä, maalaa tauluja, lähde hoitamaan orpoja elefanteja...
Vierailija kirjoitti:
No olen kuolemansairas enkä tule elämään nelikymppiseksi, että voi se loppusuora häämöttää jo aiemmin
Voimia 💛
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hhahhaaa =D kiitos kysymästä, tuntuu ihan samalta kun 20v. sitten.
Jännä, kyllä minulla on elämönkokemus kasvanut aikalailla siitä kun olin kaksikymppinen ja kroppakin jo vanhenee, ei pahasti mutta ei se samalainen ole.
Mutta minun ei tarvitsekaan hampaat irvessä vakuutella olevani ikinuori. Olen jo kypsä iältäni nelikymppisenä, ja paljon mahdollista että edessä on vähemmän kuin takana. Sairastuvuus kasvaa jo viidenkympin jälkeen, syövät, sydänsairaudet yms. Mutta tämä on elämää ja kaikki olemme samassa veneessä.
Juu, kroppa vanhenee ja elämänkokemusta on enemmän, mutta mieli on yhä kuin nuorena. Enkä tarkoita nuorella mielellä, että tekisi kenties yhtä hölmöjä asioita kuin silloin, vaan sitä että se tietty elämänilo, huumori, uteliaisuus asioihin on yhä säilynyt ja säilyy monella ihan sinne oikeaan vanhuuteen saakka. 80-vuotias mummuni sanoi, että peilissä on ihan vieras tyyppi, mutta mieli on kuin nuorella varsalla.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun pysähdyin tätä miettimään, niin alkoi ahdistaa, että miten hemmetissä saan loppuelämäni kulumaan, jos/kun sitä on jäljellä vielä vaikka 30-40 vuotta? Ihan vakavasti. Olen jo tehnyt kaiken - opiskellut ja luonut uran ja perustanut perheen ja hankkinut mökin ja koiran ja autoja ja matkustellut ja nuorena bilettänyt ja rakennuttanut talon, perustanut yrityksem ja olen mennyt naimisiinkin jne. Mitään niistä en jaksa tehdä uudestaan enää. Ehkä lapsenlasta olisi kiva hoitaa. Matkustelu on aika samanlaista paikasta riippumatta. Työt eivät enää kiinnosta. Mitä ihmettä vielä teen toisella puoliskolla elämää? Ideoita ap?
N50
Täh? Mitä sä horiset?
Sä oot suorittanut, kyllä siinä vuodet menee nopeasti, mutta se ei tarkoita samaa kuin elämä.
Minä olen itkenyt kohta vuoden, täytin viime vuonna 35v. Vit uttaa. Koko ajan.
En edes halua täyttää 40v! Maailman turhin olio on iäkäs nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä oikeastaan ahdista. Suvussa on paljon satavuotiaaksi eläneitä, joten jos terveys on tätä luokkaa, saattaa elinvuosia olla vielä vaikka 50. Toisin on valitettevasti käynyt parille sukulaiselle ja hyvälle ystävälle, jotka menehtyivät hyvinkin nuorina, ystäväni vain 19-vuotiaana.
Kukaan ei tiedä elonsa määrää.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen itkenyt kohta vuoden, täytin viime vuonna 35v. Vit uttaa. Koko ajan.
En edes halua täyttää 40v! Maailman turhin olio on iäkäs nainen.
Pahimmat vuodet on ehkä nuo 35-39 kun se ikäkriisi oikeasti on päällä. Nelikymppisenä se ei enää ole. Nelikymppisenä itselleni ja monelle kaverilleni on päin vastoin tullut sellainen fiilis että haistakaa paska koko hirviporukka, nyt on mun aika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen itkenyt kohta vuoden, täytin viime vuonna 35v. Vit uttaa. Koko ajan.
En edes halua täyttää 40v! Maailman turhin olio on iäkäs nainen.Pahimmat vuodet on ehkä nuo 35-39 kun se ikäkriisi oikeasti on päällä. Nelikymppisenä se ei enää ole. Nelikymppisenä itselleni ja monelle kaverilleni on päin vastoin tullut sellainen fiilis että haistakaa paska koko hirviporukka, nyt on mun aika!
Se on oikeasti kuin jotain taikaa. Täytät neljäkymmentä ja simbsalabim, miellyttämisenhalu on poissa. Jäljellä on vain sellainen rauha, että ai niin tällanenhan mä olinkin ja tätähän mä halusinkin ja täytyypä alkaa hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä tässä iässä jo toivoo että päiväkävelyllä ollessa metsästä tulisi hiisi ja heittäisi kivellä päähän.
En kestä🤣🤣.
Mä oon aina vaan ajatellut, että joku vois tilipäivänä ampua kadulla takaa päin, mut tää oli kyllä paremman kuuloinen kuolemantoive🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen itkenyt kohta vuoden, täytin viime vuonna 35v. Vit uttaa. Koko ajan.
En edes halua täyttää 40v! Maailman turhin olio on iäkäs nainen.Pahimmat vuodet on ehkä nuo 35-39 kun se ikäkriisi oikeasti on päällä. Nelikymppisenä se ei enää ole. Nelikymppisenä itselleni ja monelle kaverilleni on päin vastoin tullut sellainen fiilis että haistakaa paska koko hirviporukka, nyt on mun aika!
Aamen!
Miksi ihmeessä ahdistaisi? Jos jotain nuorta ahdistaa puolestani, niin sitten se on niin. Pikemminkin ymmärryksen ja elämänkokemuksen lisääntyminen tekee hyvän mielen. Toki jos sairastuisin, tilanne olisi toinen. Pelkästään siksi, että joku kammoaa ikääni, en ahdistu pätkän vertaa :). Nuorena kyllä ahdistuilin just kaikenlaisesta, mutta tajusin sen olevan turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipa sitä kohta pitäisi alkaa miettiä haluaako lapsia.
N40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen itkenyt kohta vuoden, täytin viime vuonna 35v. Vit uttaa. Koko ajan.
En edes halua täyttää 40v! Maailman turhin olio on iäkäs nainen.Pahimmat vuodet on ehkä nuo 35-39 kun se ikäkriisi oikeasti on päällä. Nelikymppisenä se ei enää ole. Nelikymppisenä itselleni ja monelle kaverilleni on päin vastoin tullut sellainen fiilis että haistakaa paska koko hirviporukka, nyt on mun aika!
Viime kesänä olin töissä eri yksikössä. Ruokatunnilla sitten oli vakkari ja sijainen kolmannesta yksiköstä. Keskustelivat siinä sitten -
- "Onko siellä sinun normi paikassa kaikki.. Öö vanhoja akkoja?
-" Joo on, yli kolmekymppisiä. "
Kyllä vituttaa tämä ikä, narun jatkoksi.
oon nyte 21 v ja kyl ahistaa ku täytän 25v.. oon jo sillo vanhus kutte muutkii 25 v. voi voi mit teen.
kyl 25v o todellakkii melkeei jo haudas.... eiks niikki.
Kun menee täysillä loppuun asti, ja ottaa vielä pienen loppukirin, ei kerkeä ahdistumaan. En todellakaan aio jäädä kuolemaa odottamaan niin kauan kun aivot toimii ja kroppa pelaa. Toivoisin, että kropasta loppuisi tehot ennen kuin aivot alkavat rappeutumaan.
Tätini sanoi 50 vuotta täytettyään: "Ei sitä nuorena tiennyt, kuinka viisikymppisenä on hauskaa." Ja voin nyt itse viisikymppisenä sanoa, että olen samaa mieltä.
Minkähän ikäinen ap mahtaa olla? Muistan kun isä täytti 50 ja itse olin teini-iässä ja tuntui että isä on aika vanha jo. Nyt kun katson kuvia, on kuin nuorukainen vielä ja eli kasikymppiseksi.
Itse täytän tänä vuonna tuon 50, eikä tunnu tippaakaan vanhalta vielä. Nyt voi nauttia asioista eri tavalla, ei ole enää hektisiä ruuhkavuosia. Lapset on lentämässä pois pesästä ja saadaan miehen kanssa taas aikaa enemmän toisillemme.
Ihanaa!
Mulla ei ole muuta. En ole nytkään kaunotar, mutta ajatus vanhenemisen merkeistä omilla kasvoilla ällöttää mua. Mä olen matalalla hierarkiassa. Vielä on vähän jäljellä mitä menettää.
Sille toiselle joka kysyi: en aio turvautua keinotekoisiin, epätoivoisiin yrityksiin parannella naamaani. Sellainen on feikkiä enkä aio nolata itseäni sellaisella.