Miltä vanhoista yli 40v.ihmisistä tuntuu kun elämä on jo loppusuoralla. Ahdistaako, tuleeko kiire tehdä asioita vai miltä.

Kyllähän sitä tässä iässä jo toivoo että päiväkävelyllä ollessa metsästä tulisi hiisi ja heittäisi kivellä päähän.

Vierailija kirjoitti:

Hhahhaaa =D kiitos kysymästä, tuntuu ihan samalta kun 20v. sitten. 

Jännä, kyllä minulla on elämönkokemus kasvanut aikalailla siitä kun olin kaksikymppinen ja kroppakin jo vanhenee, ei pahasti mutta ei se samalainen ole.

Mutta minun ei tarvitsekaan hampaat irvessä vakuutella olevani ikinuori. Olen jo kypsä iältäni nelikymppisenä, ja paljon mahdollista että edessä on vähemmän kuin takana. Sairastuvuus kasvaa jo viidenkympin jälkeen, syövät, sydänsairaudet yms. Mutta tämä on elämää ja kaikki olemme samassa veneessä.

Ahdistaisi varmaan, jos aloittaisi elämisen nyt. Onneksi olen aina ponnistellut ja toteuttanut haaveitani. Olen tehnyt likipitäen kaiken sen, mitä olen tähän mennessä olen halunnutkin. Vaikka kuolisin huomenna, ei elämätön elämä harmittaisi. Näin, vaikka haaveita on toki tulevaisuuttakin varten.

Mua ahdistaa näin 30-vuotiaana ajatus elämästä 40. ikävuoden jälkeen, mutta mulla onkin narsistisia rakenteita mun persoonallisuudessa. Tämä tarkoittaa hierarkista ajattelua, jossa ulkonäkö, menestys, status ja muut ns. kovat arvot määrittävät ihmisen arvoa. Naisena ulkonäköni rapistuu jo, mikä on kauhea kohtalo. Arvoni vähenee.

Ei ahdista eika ole kiire minnekaan. Teen ja elan just niinkuin tykkaan, muilla ei ole siihen mitaan sanomista.

t. 80+

Vierailija kirjoitti:

40v ja elämä loppusuoralla :D

Tottahan tuo on . . .

T. M42

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa näin 30-vuotiaana ajatus elämästä 40. ikävuoden jälkeen, mutta mulla onkin narsistisia rakenteita mun persoonallisuudessa. Tämä tarkoittaa hierarkista ajattelua, jossa ulkonäkö, menestys, status ja muut ns. kovat arvot määrittävät ihmisen arvoa. Naisena ulkonäköni rapistuu jo, mikä on kauhea kohtalo. Arvoni vähenee.

Sulla tulee olemaan vaikeaa vanheta. Tuleeko sinusta wannbe-nuori nelikymppinen jolla on kalanhuulet ja kiristetty ja täytetty naama? Sellaiai nämä ikuisen nuoruuden ihilijat ovat. Heistä tulee hirviöitä. 

Eipä tässä mikään kiire ole. Kaikki tärkeimmät on jo suoritettu alta pois, joten nyt vain nautiskellaan ja katsotaan, mitä tulee vastaan. On opiskeltu, hankittu ammatti, lapset kasvatettu lähes aikuisiksi, urakin on ihan kivassa vaiheessa. Tylsäähän tässä jo meinaa tulla. 

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen pitää 40 vuotiaita vanhoina?

Kyselee vähän alle 30 vuotias mies.

10-vuotiaasta 20-vuotias on vanha.

20-vuotiaasta 40-vuotias on vanha.

40-vuotiaasta 80-vuotias on vanha.

Omasta mielestään 80-vuotias on ikinuori.

Kun tekee sitä mitä haluaa tehdä lopun ikäänsä, on tyytyväinen jokiseen päivään, jonka saa :)

Voi teitä. Vielähän tässä nelikymppisenä tekee vielä yhden lapsen ja rakentaa isomman talon. Kaikki muut jutut on jo. Nautitaan isännän kanssa elämästä ja toisistamme.

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa näin 30-vuotiaana ajatus elämästä 40. ikävuoden jälkeen, mutta mulla onkin narsistisia rakenteita mun persoonallisuudessa. Tämä tarkoittaa hierarkista ajattelua, jossa ulkonäkö, menestys, status ja muut ns. kovat arvot määrittävät ihmisen arvoa. Naisena ulkonäköni rapistuu jo, mikä on kauhea kohtalo. Arvoni vähenee.

Jos otetaan tuosta tuo ulkonäkö pois, niin mitä eroa on 30- ja 40-vuotiailla? Kai menestys ja status ovat ihan realistisia asioita yli nelikymppisellekin. Ei kyllä kovin hierarkiselta ajattelulta kuulosta, jos nämä ovat sivuseikkoja ulkonäön rinnalla. 

Vaikka ensin nauratti otsikko, niin kyllä muistan parikymppisenä kauhistelleeni, kun työkaveri täytti 35 vuotta. Ajattelin itsekseni että ihan hirveetä ois olla noin vanha ::DD 

Noh, nyt olen jo 5-kymppinen ja muuten ei oo yhtään kalmanoloinen olotila. Paitsi silloin, kun hakemistani työpaikoista ei tule edes haastattelukutsuja, vaikka olisi kaikki vaatimukset ruksattu. 

Olen 61v ja olen jo muutaman vuoden miettinyt, että kun kaikki vain jättää menevän maailmassa vaikeammaksi ja heikompaan suuntaan ihmisen toimesta, niin en minä mitenkään tule kaipaamaan sitä että en jää tänne enää tätä menoa enää moneksi vuosikymmeneksi katselemaan. Olen aika valmis lähtemään, sitten kun sen aika on, eikä jää ikävä takaisin.

Ymmärrän nyt paljon paremmin parikymmentä vuotta sitten kuollutta äitiäni, kun hän totesi silloin ihan tuota samaa.

Loppusuoralla? Nelikymppiset pääsevät eläkkeelle vasta 70 v. hujakoilla. Siisä sinulle loppusuoraa :D

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäni on yhtä helvettiä, toivon vain että taivaan isä ottaisi näin vanhan jo pois kärsimästä.

m40

Haluatko kertoa miten elämäsi on mennyt pieleen?

Luottamus Taivaan Isään on tärkeää.

Voimia 💚

Elämä on ohi.loppu on vaan säälittävää teeskentelyä,että vielä on hauskaa. Lapset tehty ja hyvin kasvatettu.eläkettä odotetaan, vaikka ei sitten mitään ihmeellistä tule tapahtumaan. Elämän parasta aikaa on 18-35 silloin pitää matkustella ja juhlia usein,ettei tarvitse vanhana katua.

Näin nelikymppisenä lähinnä harmittaa ettei osannut jo nuorena nauttia elämästä näin paljon. Antoi toisten ihmisten vaikuttaa paljon siihen mitä tekee, yritti miellyttää sukulaisia ja vähän kaikkia, kriiseili ulkonäöstä, stressasi sitä että jos ei kelpaakkaan...

Onneksi kun elää tarpeeksi pitkään voi täyttää 40! Siitä se lähtee. 🥳

Vierailija kirjoitti:

No olen kohta 50v ja ajattelin että tässä on vähintään 20 vuotta aikaa vielä töpeksiä, ehkä jopa 30 vuotta. 

Mä oon 52-vuotias ja jos tulen isäni sukuun, niin 40 vuotta voi hyvinkin olla vielä edessä. Ja vieläpä siten, että 9-kymppisenä meillä ollaan köpötelty melko tolkuissaan ja omatoimisesti. 

Nyt kun pysähdyin tätä miettimään, niin alkoi ahdistaa, että miten hemmetissä saan loppuelämäni kulumaan, jos/kun sitä on jäljellä vielä vaikka 30-40 vuotta? Ihan vakavasti. Olen jo tehnyt kaiken - opiskellut ja luonut uran ja perustanut perheen ja hankkinut mökin ja koiran ja autoja ja matkustellut ja nuorena bilettänyt ja rakennuttanut talon, perustanut yrityksem ja olen mennyt naimisiinkin jne. Mitään niistä en jaksa tehdä uudestaan enää. Ehkä lapsenlasta olisi kiva hoitaa. Matkustelu on aika samanlaista paikasta riippumatta. Työt eivät enää kiinnosta. Mitä ihmettä vielä teen toisella puoliskolla elämää? Ideoita ap?

N50