Miltä vanhoista yli 40v.ihmisistä tuntuu kun elämä on jo loppusuoralla. Ahdistaako, tuleeko kiire tehdä asioita vai miltä.

On yleistä että se on paremmassa kunnossa kuin kännykkäpelillä kasvanut nuori.

En ole vielä ihan 40, mutta minulla on vähän ristiriitaiset fiilikset. Nyt on vihdoinkin löytynyt elämälle se oikea suunta ja menestystä alkaa tulla. Olen itse asiassa ihan tyytyväinen siihen, etten aiemmin saanut haluamiani asioita, koska tiedostan tässä vaiheessa, että se elämä olisi ollut minulle huono vaihtoehto. Toisaalta sitten taas en tajua, mihin hemmettiin kaikki tämä aika on mennyt, ja miksi en aiemmin ymmärtänyt esim. missä oikeasti olen hyvä.

Pitää kai vain hyväksyä se, että elämällä on oma aikataulunsa. Asiat tapahtuvat siinä järjestyksessä ja sitä vauhtia kun sattuvat tapahtumaan. Turha sitä on stressata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itkenyt kohta vuoden, täytin viime vuonna 35v. Vit uttaa. Koko ajan.

En edes halua täyttää 40v! Maailman turhin olio on iäkäs nainen.

Pahimmat vuodet on ehkä nuo 35-39 kun se ikäkriisi oikeasti on päällä. Nelikymppisenä se ei enää ole. Nelikymppisenä itselleni ja monelle kaverilleni on päin vastoin tullut sellainen fiilis että haistakaa paska koko hirviporukka, nyt on mun aika!

Ikäkriisi? Mistäköhän se johtuu?

Mullei oo koskaan ollut.

En ainakaan myönnä, koska kun katson peilikuvaani, totean, että ihan kiva. Myös sisäisesti!

AP:n kysymykseen vastaan, että ei ole kiire tehdä kaikkea, koska on jo ehtinyt tehdä niin paljon.

N51

Täällä yks 56 v, voi kun tietäisit, miten mahtavaa voikaan olla elämä "kun sen oikein oivaltaa". Jokainen päivä ei ole silkkaa juhlaa, ei kai kellään, mutta noin keskimäärin se on kivaa. Muista pitää terveydestäsi huolta jo nyt, niin jaksat hyväkuntoisena elää parempaa elämää ja pitempään. Ja jos se vääjäämättä lähestyvä loppu huolettaa, niin voin kertoa, että kun elää haluamallaan tavalla, niin ei jää kaduttamaan ne asiat, mitä jäi tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Tätini sanoi 50 vuotta täytettyään: "Ei sitä nuorena tiennyt, kuinka viisikymppisenä on hauskaa." Ja voin nyt itse viisikymppisenä sanoa, että olen samaa mieltä.

Niinpä! Harmi kun on joskus pitänyt kriiseillä iästä, kun totuus on se että koko ajan sitä vaan viihtyy paremmin itsensä kanssa. Ei varmaan joo kaikille oman elämänsä Frederikeille kelpaisi, mutta kun se halu ylipäänsä kelvata kenellekkään loppui jo muutenkin. Elämässä on oikeasti niin paljon kaikkea mitä voi tehdä ihan itse. Hittojako sitä enää kenenkään paskaisia kalsareita alkaisi pesemään. Kaikenlaista kummaa sitä nuorena halusikin.

Mä olen nyt 36-vuotias ja tuntuu että olen elänyt ikuisuuden. Toinen samanlainen vielä ehkä luvassa. Huoh...

Meidän suvussa ollaan jo lisäajalla kun päästään 65 ikävuoteen joten kyllä näin 40+ tuntuu että viimeisiä viedään ja miettii minkä se arpoo lopulta kuolinsyyksi.

Vierailija kirjoitti:

Odotan innolla eläkkeelle pääsyä. Inhoan työntekoa ja nyt alkaa eläke jo siintää näköpiirissä. Sitten olen vihdoinkin vapaa tekemään mitä huvittaa.

Älä tee tuota virhettä. Kun eläkeikä koittaa alat olla väsynyt eikä sinua enää kiinnosta tehdä paljoakaan. Eikä moni asia enää ole vaan mahdollista. Olet vanha silloin, köppänä - sellainen se elämän kulku vaan tahtoo olla..

Moni ei elä kuin muutaman vuoden eläkkeelle päästyään ja jos elää 20v niin viimeiset 10v on kovin usein vanhuksen elämää eli lähinnä nukkumista ja makaamista. Toki 60-70v väli voi olla hyvää aikaa mutta se voi olla ohi hetkessä ja olet saman tien vanhus.

Vastakysymys. Mikä nuoria naisia ihan tutkitusti ahdistaa?

mies53v

Haavesta totta kirjoitti:

Ahdistaisi varmaan, jos aloittaisi elämisen nyt. Onneksi olen aina ponnistellut ja toteuttanut haaveitani. Olen tehnyt likipitäen kaiken sen, mitä olen tähän mennessä olen halunnutkin. Vaikka kuolisin huomenna, ei elämätön elämä harmittaisi. Näin, vaikka haaveita on toki tulevaisuuttakin varten.

No ei sitä kuolleena paljon harmita tms.😁

Mutta olin 20 vuotta sitten nelikymppinen. Herranen aika, että sitä oli silloin nuori. Jaksoi ja ei kolottanut mitään paikkaa.

Onneksi ei nytkään paljoa kolota. Mutta eihän sitä ihan freessi enää ole. Mutta nyt kun oikeasti tajuaa, ettei tätä enää niin kauheasti jäljellä ole, osaa nauttia ja suhteuttaa asioita ihan eri mittakaavassa. Ei ole enää kiire ja hätä haalia jakoea ja mennä, eikä suoriutumispaineita. Kunhan elelee ja nauttii

Ikää jo kunnioitettavat 41 vuotta ja tässä istutaan keinutuolissa odottamassa pääsyä nauttimaan ikäisyyden ihania mesileipiä ja kääritään vilttiä tiukemmin ympärille ja yritetään tihrustaa televisiosta jumalanpalvelusta kaksitehokakkuloiden läpi. Välillä veisata luiritetaan virsiä ja laitetaan kuulolaitteesta volyymia kovemmalle. Lempivirsi on ”tää tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien”.

Ei ahdista ollenkaan. Olen kiitollinen menneistä vuosista ja kiitollinen mahdollisista tulevista päivistä. Kukaan ei ole sinulle luvannut, että näet 40-v päiväsi, joten pyri elämään tässä hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun pysähdyin tätä miettimään, niin alkoi ahdistaa, että miten hemmetissä saan loppuelämäni kulumaan, jos/kun sitä on jäljellä vielä vaikka 30-40 vuotta? Ihan vakavasti. Olen jo tehnyt kaiken - opiskellut ja luonut uran ja perustanut perheen ja hankkinut mökin ja koiran ja autoja ja matkustellut ja nuorena bilettänyt ja rakennuttanut talon, perustanut yrityksem ja olen mennyt naimisiinkin jne. Mitään niistä en jaksa tehdä uudestaan enää. Ehkä lapsenlasta olisi kiva hoitaa. Matkustelu on aika samanlaista paikasta riippumatta. Työt eivät enää kiinnosta. Mitä ihmettä vielä teen toisella puoliskolla elämää? Ideoita ap?

N50

Mina opettelin kuusikymppisena ihan uuden kadentaidon josta olisi voinut tulla tuottava ura jos olisin halunnut. Nyt korona-aikana olen koukussa vaikeisiin tietokonepalapeleihin. Mita vaikeampi, sen parempi.

t. mummo

siellä dooriksellä taitaa olla itkusuora menossa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä tässä iässä jo toivoo että päiväkävelyllä ollessa metsästä tulisi hiisi ja heittäisi kivellä päähän.

Tämä teksti pitäisi saada syntymäpäiväonnittelu kortteihin, jääkaappi magneetteihin ja t-paitoihin.

Kuten Jörn Donner tuumasi, ihminen alkaa tehdä kuolemaa heti synnyttyään.

Sikke Sumari valmistui kokkikoulusta 66-vuotiaana.

USAn uusin presidentti Joe Biden on 78-vuotias. Ensi kertaa elämässään presidentiksi 78v, mieti sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan innolla eläkkeelle pääsyä. Inhoan työntekoa ja nyt alkaa eläke jo siintää näköpiirissä. Sitten olen vihdoinkin vapaa tekemään mitä huvittaa.

Älä tee tuota virhettä. Kun eläkeikä koittaa alat olla väsynyt eikä sinua enää kiinnosta tehdä paljoakaan. Eikä moni asia enää ole vaan mahdollista. Olet vanha silloin, köppänä - sellainen se elämän kulku vaan tahtoo olla..

Moni ei elä kuin muutaman vuoden eläkkeelle päästyään ja jos elää 20v niin viimeiset 10v on kovin usein vanhuksen elämää eli lähinnä nukkumista ja makaamista. Toki 60-70v väli voi olla hyvää aikaa mutta se voi olla ohi hetkessä ja olet saman tien vanhus.

Kylla on ihan itsesta kiinni hyvaksyyko tuollaisen vanhuuden vai pysyyko valveilla ja teravana. Luen parhaillaan Jamaikan historiaa ja olen oppinut paljon uutta.

t.80+

Nyt vain vuotan kuolemaa.

M43

Kyllä minua joskus ahdistaa. Mietin vanhuutta kun ei ole sukua, lapsia eikä ystäviä. Toivon että kuolen nopeasti sydänkohtaukseen kuten usea sukuni jäsen ettei tarvitse laitokseen joutua vanhuksena. Elämää on enemmän takanapäin kuin edessäpäin. Mutta päivä kerrallaan. Ei vaivuta synkkyyteen.