Miksi synnytysvaihtoehtojen osalta ei myönnetä, että kyse on lopulta rahasta?

alatiesynnytystä glorifioidaan aivan sairaissa mittasuhteissa. Lapsen parasta ei ole se, että jäljelle jää äiti, joka ei pysty pidättämään ja kärsii seurauksista loppuelämänsä. Synnyttäjä ansaitsee samat oikeudet, kuin muutkin ihmiset, myös valinnanvapauden. 

Suunniteltu sektio oli itselleni ja lapselleni maailman paras asia. Ei mitään ongelmia itselleni ja lapsi nyt 2v, eikä ensimmäistäkään allergiaa tai sairastelua.

N30

Vierailija kirjoitti:

Mietin vain, että kun syntyvyys laskee koko ajan, niin olisiko se ihan mahdoton ajatus, että se halukas synnyttäjä saisi valita sen sektion, jos siltä tuntuu? 

Syntyvyys muka laskee ja silti lehdistö varoittaa tulevan kevään ja kesän synnytysruuhkasta HUSin alueella. Pitää jutun mukaan oikein ottaa lisää saleja käyttöön ja lähettää synnyttäjiä naapurikuntiin synnyttämään.

Miten sitä syntyvyyttä voi nostaa jos nykyisillekään synnytyksille ei ole tilaa?!

Sektio on tietääkseni myös suunniteltuna vaarallinen sekä äidille, että vauvalle.

Perjantaisin kuulemma tehdään helpommin sektio, koska lääkärit haluavat nopeammin viikonloppua viettämään. Jos joku pidättelee vauvaa kohdussaan "loputtomiin", leikataan auki niin loppuu se panttaaminen.

Oli sitten kumpi synnytystapa tahansa, eniten olisin huolissani, miten muuten synnytyksen aikana tulisi kohdelluksi, hoidetuksi ja tutkituksi kuin myös raskausaikanakin. Itse ensisijaisesti valitsisin alatiesynnytyksen kuitenkin.

Mutta kyllä varmaankin se raha vaikuttaa moneen asiaan, mahdollisesti monen muun osatekijän kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että nämä sektion kannattajat, varsinkin ne joilla ei ole ensimmäistäkään lasta, eivät oikein luota kehoonsa, eivätkä oikein tunnekaan kehoaan. Ei kaikki kipu ole huonoa kipua. Sektiossa isot riskit tulehduksiin ja vauvanhoito on oikeasti vaikeaa kipeän sektiohaavan vuoksi.

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse ilman lääkkeitä, ilman komplikaatioita ja päässyt vauvojen kanssa jo seuraavana päivänä kotiin, jossa rauhassa on saanut aloittaa vanhemmuuden.

Toisaalta en pidä sairaaloista. Arvostan lääkäreitä, hoitajia ja kätilöitä ja heidän ammattitaitoista otettaan ja hoitoa, mutta olen silti halunnut kotiin vauvojen kanssa, kun vaan on ollut mahdollista.

Kannustaisin jokaista naista luottamaan itseensä ja siihen, että suurimmassa osassa alatiesynnytyksissä kaikki menee hienosti. Meillä on Suomessa erittäin pieni lapsi- ja äitikuolleisuus, joka osittain johtuu mielestäni siitä, ettei sektioita heppoisin perustein myönnetä, sairaaloissa on erittäin pätevä hoitohenkilöstö ja neuvolajärjestelmä tukee vanhempia.

Hyvä sinulle, että synnytyksesi ovat menneet hyvin. Kaikilla ei mene. Voisin melkein motata sinua tuosta mielipiteestäsi, että ”ei kaikki kipu ole huonoa kipua”. Kun olet kestänyt supistuksia 15 tuntia ja synnytys ei etene ja kipu alkaa vain aiheuttaa paniikin kerta toisensa jälkeen, niin siinä on vitsit vähissä. Myös sairaalan henkilökunnalla. Tämä oma kokemukseni. Itse olen saanut kaksi lasta sektiolla, ilman komplikaatioita. Suunniteltu sektio oli ihanan rauhallinen toimenpide sen ensimmäisen alatiesynnytysyrityksen ja kiireellisen sektion jälkeen. Ei tarvinnut itkeä tuntikaupalla ja pelätä kuolevansa.

Ikävä kuulla, että sinulle tuli sellainen olo, että voisit " melkein motata" sinulle täysin tuntematonta ihmistä, joka kannusti naisia, jotka eivät ole vielä synnyttäneet antamaan alatiesynnytykselle arvoa ja mahdollisuuden.

Olen aika paljon seurannut tätä yleistä pelonlietsontaa alatiesynnytystä kohtaa ja päätinpä kertoa oman kokemukseni siitä, ettei se ole suurimmassa osassa, kuten ei minunkaan kohdalla, kamala ja hirveä kokemus.

Vaikka sinulla onkin eri kokemus, en silti tunne tarvetta motata sinua. Pidä huolta!

Olen myös suuri alatiesynnytyksen kannattaja, omakohtaisesta ja tieteen näkökulmasta. Luotan siihen, että ihmiset eivät kuuntele vääriä profeettoja ja ymmärtävät lukemaansa. Ja kyllä, pidän väkivallanosoitusta huolestuttavana merkkinä, samoin kuin alatiesynnytyspelottelua.

Synnytys on kidutusta. Sitä on turha muuksi valehdella eikä kivut todellakaan lopu siihen kun lapsi on syntynyt. Ei tietenkään kun alapää on revennyt ja leikelty ja siihen päälle vielä kätilö tai lääkäri ompelee alapään kasaan ilman puudutusta kun eihän tämä ole mitään verrattuna siihen mitä äsken koit eli synnytys on kidutusta.

Eikö ole käsittämätöntä että naisen huonolla, halventavalla kohdelulla ei ole mitään rajaa?

Ja sitä tukee jopa osa naisistakin.

Niinpä. Tunnen useita joilla lapsiluku on jäänyt yhteen tämän takia. Varmasti on paljon niitäkin jotka eivät lapsia tee tämän takia.

Siis ongelmana on käsittääkseni oksitosiinitippa, jos sen annostelu ei osu kohdalleen eli annetaan turhan paljon, istukka voi mennä kramppiin ja sikiö on tukehtumisvaarassa. Menee kuitenkin se 5 min saada leikattua äiti auki.

Sektio lapselle parempi,äidille ei kirjoitti:

Sektio on vauvalle turvallisempi mutta äidille vaarallisempi. Alatiesynnytyksen aikana lapsi kärsii useiden tuntien ajan lievästä hapenpuutteesta, se voi aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja käytösongelmia kouluiässä.

Äidille sektio on suuri leikkaus, toipuminen voi olla hidasta. Massiivinen verenvuoto voi seurata myös alatiesynnytyksenkin jälkeen. Sektiohaava voi tulehtua.

Sektiossa äidin turvallisuus ja vauvan etu menevät ristiin. Vauvan kannalta kuitenkin on tärkeämpää, että äiti toipuu nopeasti vauvaa hoitamaan.

10 pisteen vauvoja syntyy vain sektiolla. Sektiovauvat voivat joskus olla uneliaita äidin anestesian takia. Alateitse syntyvät lapset ovat usein violetteja tai valkoisia, koska he ovat kärsineet hapen puutteesta. He rääkyvät kuin viimeistä päivää, kunhan tulevat tajuihinsa.

Pitäiskö sun nyt kuitenkin lukea vielä enemmän siitä, mitä tapahtuu, kun vauva tulee synnytyskanavasta ulos mm. keuhkojen osalta?

Minulla on takana kaksi sektiota, yksi kiireellinen ja yksi elektiivinen. Olisin halunnut pelkosektion, mutta minut käännytettiin alatiesynnytykseen sillä että se on “luonnollista” ja “kehosi osaa synnyttää”. No, osaa tai ei, mutta kilon kokoarviossa heittänyt vauva ei mahtunut syntymään vaikka lantio halkesi. Kolme päivää yritettiin väkisin käynnistää vaikka olin valtavissa kivuissa. Vasta kun sairastuin kohtutulehdukseen sain kiireellisen sektion. Siitä mentiinkin sitten molemmat teholle ja toivuin yli vuoden.

Kuopus syntyi elektiivisellä sektiolla, toivuin nopeasti ja ainoa joka vaivasi oli tuo aiemmin haljennut lantio.

Suomessa synnytyskulttuuri on kova, väkivaltainen ja sairas. Kohtaamani kätilöt olivat viimeistä lukuunottamatta tökeröitä, väittivät että kokemani kipu ei voinut olla niin kovaa kuin sanoin, tai supistukset niin pitkiä ja kun totesin että johan tuon käyriltäkin näkee, niin kuulemma “kone vääristää”. Kai ne supistukset nyt olivat ihan hulluja kun oli laitettu menemään maksimit oksitosiinia. Kohtu kramppasi yli 10min supistuksia 30sek välein. Voin kertoa että sille kivulle ei ollut häpeä hävitä. Vasta viimeinen kätilö huomasi ettei kaikki ole kunnossa kun kuume nousi, lääkäri halusi vielä odottaa sektion kanssa, mutta kätilö sanoi että nyt on kiire. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen, voi olla että henki olisi lähtenyt sekä minulta että vauvalta, koska minulla nousi tulehdusarvot yli 400.

Kaikki alatiesynnytykset eivät suinkaan ole kamalia. Jotkut ovat ihania, voimaannuttavia kokemuksia. Minulla on ystäviä joiden alatiesynnytykset ovat menneet aivan nappiin ja he ovat kokeneet ne aivan upeina kokemuksina, mikä on ihanaa. Kuitenkin on meitä, joilla on synnytyspelkoja ja jos oikein lähdetään ajattelemaan tätä “keho tietää”-kantaa, niin eikö se keho voisi mahdollisesti tietää myös että synnytys ei tule onnistumaan?

Vierailija kirjoitti:

Oli sitten kumpi synnytystapa tahansa, eniten olisin huolissani, miten muuten synnytyksen aikana tulisi kohdelluksi, hoidetuksi ja tutkituksi kuin myös raskausaikanakin. Itse ensisijaisesti valitsisin alatiesynnytyksen kuitenkin.

Mutta kyllä varmaankin se raha vaikuttaa moneen asiaan, mahdollisesti monen muun osatekijän kustannuksella.

Niin, ja tietysti, miten synnytyksen jälkeenkin tulee kohdelluksi, hoidetuksi ja tutkituksi.

Vierailija kirjoitti:

Sektio on tietääkseni myös suunniteltuna vaarallinen sekä äidille, että vauvalle.

Tietosi on tilastojen valossa väärä. Jos nyt siis puhutaan suunnitellusta sektiosta, ei kiireellisistä eikä hätäsektioista.

Minulla ainoa kivunlievitys oli ilokaasu ja paraservikaalipuudutteet, joiden ansiosta en tuntenut mitään, kun vauva putkahti ulos (en voi sanoa ponnistusvaiheeksi, koska en ponnistanut yhtään!) Repesin, kun vauva tuli käsi edellä mutta en tuntenut edes parsimista. Siis yhtään. Mitään kipua alapäässä ei ollut synnytyksen jälkeen. Mikä on aika kummallista, kun sitä nyt miettii.

Ensimmäistä menin hyvillä mielin synnyttämään alakautta mutta virhetarjonnan takia tyttö syntyi hätäsektiolla yli vuorokauden tuskien jälkeen. Kun odotin toista kävin pelkopolilla ja johdonmukaisesti vaadin sektiota heti ekasta neuvolasta lähtien. Lopulta äitipolilla lääkäri puhui mut ympäri alatiesynnytykseen viikkoa ennen laskettua aikaa, ”käynnistetään ja kaikki menee kato hyvin. Se on parempi lapselle yms. sontaa. Joo ei tarvi oottaa nyt niin pitkään jos ei suju että heti saat sektion jos tuntuu.” Kärvistelin 18h ennenkuin pääsin sektioon, sama tarjontavirhe vaikka ei pitänyt olla mitenkään mahdollista. Otin epiduraalin, spinaalin, kohdunkaulan puudutteen ja ilokaasua mutta mikään ei auttanut kipuun kun lapsen pää otti kiinni luuhun. Vieläkin ärsyttää että suostuin siihen sirkukseen uudestaan mutta mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi.

Tottakai se on rahakysymys, oisin kyllä pari tonnia maksanut kakkosen kohdalla jos sillä ois sektion saanut. Näköjään en osaa pitää puoliani, käännytys oli kyllä tehokasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että nämä sektion kannattajat, varsinkin ne joilla ei ole ensimmäistäkään lasta, eivät oikein luota kehoonsa, eivätkä oikein tunnekaan kehoaan. Ei kaikki kipu ole huonoa kipua. Sektiossa isot riskit tulehduksiin ja vauvanhoito on oikeasti vaikeaa kipeän sektiohaavan vuoksi.

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse ilman lääkkeitä, ilman komplikaatioita ja päässyt vauvojen kanssa jo seuraavana päivänä kotiin, jossa rauhassa on saanut aloittaa vanhemmuuden.

Toisaalta en pidä sairaaloista. Arvostan lääkäreitä, hoitajia ja kätilöitä ja heidän ammattitaitoista otettaan ja hoitoa, mutta olen silti halunnut kotiin vauvojen kanssa, kun vaan on ollut mahdollista.

Kannustaisin jokaista naista luottamaan itseensä ja siihen, että suurimmassa osassa alatiesynnytyksissä kaikki menee hienosti. Meillä on Suomessa erittäin pieni lapsi- ja äitikuolleisuus, joka osittain johtuu mielestäni siitä, ettei sektioita heppoisin perustein myönnetä, sairaaloissa on erittäin pätevä hoitohenkilöstö ja neuvolajärjestelmä tukee vanhempia.

Hyvä sinulle, että synnytyksesi ovat menneet hyvin. Kaikilla ei mene. Voisin melkein motata sinua tuosta mielipiteestäsi, että ”ei kaikki kipu ole huonoa kipua”. Kun olet kestänyt supistuksia 15 tuntia ja synnytys ei etene ja kipu alkaa vain aiheuttaa paniikin kerta toisensa jälkeen, niin siinä on vitsit vähissä. Myös sairaalan henkilökunnalla. Tämä oma kokemukseni. Itse olen saanut kaksi lasta sektiolla, ilman komplikaatioita. Suunniteltu sektio oli ihanan rauhallinen toimenpide sen ensimmäisen alatiesynnytysyrityksen ja kiireellisen sektion jälkeen. Ei tarvinnut itkeä tuntikaupalla ja pelätä kuolevansa.

Niinpä. Ja ei ole olemassa hyvää kipua, kipu on aina huono. Synnytyksessä kipu ei saa aikaan mitään hyvää eikä ole mitään syytä siihen että nainen joutuu kärsimään synnytyksessä kivua. Naisen kokema kipu on riski synnytyksen edistymiselle ja suora riski lapselle. Lisäksi naisia kiduttamalla kivikauden mukaisesti varmistaa sen että lapsiluku jää pieneksi jopa nollaan.

Matala syntyvyys ei ole mikään ongelma. Sen todistaa se että naisille ei taata 100% kivunlievitys alusta loppuun ja aina naisen valintana synnytystapa.

Muuten Sveitsissä nainen saa aina valita synnytystapansa ja äiti ja lapsikuolleisuus on sama kuin Suomessa. Suomessa sitä vastoin on Euroopan mittakaavassa naisille paljon alatiesynnytyksestä jääneitä pysyviä vaurioita.

Ahaa, eipä mun lapsille minun kipu mitään näyttänyt aiheuttavan. Terveitä ja iloisia ovat.

Pointti nyt lähinnä oli se, että jokainen kuuntelisi sitä omaa kehoaan, eikä heti päätyisi siihen, joka kaikkien pelottelijoiden mukaan on helpointa ja parasta eli sektioon.

Itselleni ei jäänyt kummastakaan synnytyksestä kuin yksi tikki muistoksi. Koska en halunnut lääkkeitä, niin tiesin kokoajan missä mennään ja kun ponnistamisen aika koitti, miten ponnistaa. Avautumisvaihe kesti tunteja kummankin kohdalle, mutta ponnistus olikin sitten helppoa.

Toivoisin kaikille mieluisen ja positiivisen synnytyskokemuksen, mutta kun teidän sektion puolustajien juttuja lukee, niin tulee väkisinkin sellainen kuva, että kaikki menee pieleen heti synnytyssaliin astuessa. Tätä tarkoitan pelonlietsonnalla, joka on väärin jokaista ensisynnyttäjää kohtaan.

Toivon paljon tsemppiä kaikille äideille ja iseille, joilla synnytys on vielä edessä. Ja teille, joilla jotain on mennyt pieleen, toivoisin, että ensi kädessä hakisitte apua jälkipuintiin kuin pelottelisitte muita.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt ja tämän aiheen keskusteluissa kysynyt monesti että miksi jotkut naiset haluavat kieltää toisilta sen että synnytystavan voisi valita. Jos itsellä on mennyt synnytys hyvin niin kaikilla ei mene. Nykyaikana Suomessa pystytään kyllä hoitamaan molemmat tavat ihan hyvin. Toisaalta se vaatisi isomman kansanliikkeen ja eritoten lääketieteen ammattilaisten hyväksynnän. Onhan se hassua että synnytys on harvoja,tapahtumia mikä pitää säilyttää keskiaikaisena kun muuten elämme kaukana keskiajan luonnollisuudesta.

Kuten tuossa edellä on selitetty, sektion yleistyminen merkitsisi sitä että joka vuosi terveitä naisia kuolisi leikkauskomplikaatioihin. Onko ihmisillä oikeasti valmiuksia perustaa päätöksensä kaukaisen tuntuisille tilastollisille tosiseikoille? Tämänkin keskustelun perusteella vaikuttaa siltä, että ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio on tietääkseni myös suunniteltuna vaarallinen sekä äidille, että vauvalle.

Tietosi on tilastojen valossa väärä. Jos nyt siis puhutaan suunnitellusta sektiosta, ei kiireellisistä eikä hätäsektioista.

Kukaan ei mene noin suureen leikkaukseen ilman pätevää syytä, eli varmasti se tarkoittaa tilannetta, jossa normaali synnytys on arvioitu vaaralliseksi.

Mutta itse leikkaus ja vauvan ottaminen pois, on tietääkseni itsessään riskialtista, jos siinä käytetään automaattisesti oksitosiinia. Kuten luulen.

Varoitus synnyttäjille: älkää harrastako mitään "kotikonsteja" synnytyksen jouduttamiseksi. Ellei vauva ole kypsä syntymään, saattaa seurata ikään kuin keskenmeno, ilman että vauva on ehtinyt kääntyä - eli on syntymässä virhetarjonnassa, ja tiedossa komplisoitunut synnytys. En väitä, että jokainen virhetarjonta johtuisi tästä, vaan tämä on vain minun ajatukseni siitä mitä voi tapahtua, jos viimeisillään raskaana oleva ryhtyy stressaanaan sikiötä ja asettaa istukalle kohtuuttomia vaatimuksia, niin että vauvan on parasta tulka pois ennen aikojaan. Muistakaa, että normaali raskaus kestää 42+0 asti; todennäköisin syntymäaika on ylittynyt, ei normaalin raskauden aika! Raskauden viimeisinä päivinä tapahtuu paljon, sikiö ei ole kohdussa turhaan - jokainen kohdussa vietetty päivä on kehitykselle erityisen tärkeä, eikä voi jatkua samalla tavalla enää kohdun ulkopuolella. Synnytystä ei pidä kiirehtiä ilman lääketieteellisesti perusteltua syytä, joka on yksilöllinen, ei tilastollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen väite ei pidä paikkaansa. Alatiesynnytyksen paremmuutta nähdään joskus korostettavan sellaisilla luvuilla, joissa on mukana kiireelliset ja hätäsektiot. Totta. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että turvallisuutta on tutkittu myös sen pelkän suunnitellun sektion osalta ja sekin on hävinnyt turvallisuudessa alatiesynnytykselle. Toki vähemmän raflaavilla luvuilla kuin ne kiireelliset ja hätäsektiot, mutta silti.

Toki isossa leikkauksessa on riskejä, se on selvää. Usein vain (elektiivistä) sektiota vastustetaan sillä argumentilla että se on vauvalle riskialttiimpi. Riskit eivät merkittävästi eroa alatiesynnytyksestä. Lähinnä ne liittyvät myöhempään allergiariskiin ymv. mutta kuten tuolla aiemmin linkatussa Terveyskirjaston linkissä todetaan "sektiolla voi olla yhteys", selkeää kausaatiota näiden välillä ei ole vahvistettu. Allergiataipumukseen vaikuttaa vahvemmin perimä.

Elektiivisessä sektiossa riskit kohdistuvat äitiin ja äiti on pelkosektiossa se joka päätöksen tekee ja riskin omalla kohdallaan ottaa.

Perimä?? Ok, voitko kertoa tästä enemmän, koska mulle on jäänyt myös mieleen alatiesynnytyksen lisäksi lapsen monipuolinen altistuminen maaperän bakteereille ja eläimille eli ns. hygieniahypoteesi. Näin ollen esimerkiksi maalaisympäristössä kasvaneilla lapsilla on vähemmän allergioita ja astmaa kuin kaupunkilaislapsilla. Kärjistetysti siis näin. Jos maalaistalon lapsen kotona on hygieeninen kanafarmi, jonne ei saa mennä edes sisälle ilman suojavarusteita, niin ei ole oikeaa ruraalia maalaiselämää, missä multaa jää kynsien alle.

Taipumus allergisiin oireisiin on periytyvä. Jos molemmat vanhemmat ovat atoopikkoja (allergiaa sairastavia), lapsen riski kehittää allergiaoireisto on 60–80 %. Jos vain toinen vanhemmista on allerginen, vaara on 30–50 %, ja jos kumpikaan vanhemmista ei ole atoopikko, riski on noin 10–15 %.

Viime vuosina on pystytty paikallistamaan allergiaan altistavia geenejä. Allergisten oireiden ilmaantuminen ja se, mihin lapsi reagoi, on kuitenkin aina monien tekijöiden summa.

Perimä ei siis sulje pois hygieniahypoteesia, eikä synnytystavan mahdollista vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Varoitus synnyttäjille: älkää harrastako mitään "kotikonsteja" synnytyksen jouduttamiseksi. Ellei vauva ole kypsä syntymään, saattaa seurata ikään kuin keskenmeno, ilman että vauva on ehtinyt kääntyä - eli on syntymässä virhetarjonnassa, ja tiedossa komplisoitunut synnytys. En väitä, että jokainen virhetarjonta johtuisi tästä, vaan tämä on vain minun ajatukseni siitä mitä voi tapahtua, jos viimeisillään raskaana oleva ryhtyy stressaanaan sikiötä ja asettaa istukalle kohtuuttomia vaatimuksia, niin että vauvan on parasta tulka pois ennen aikojaan. Muistakaa, että normaali raskaus kestää 42+0 asti; todennäköisin syntymäaika on ylittynyt, ei normaalin raskauden aika! Raskauden viimeisinä päivinä tapahtuu paljon, sikiö ei ole kohdussa turhaan - jokainen kohdussa vietetty päivä on kehitykselle erityisen tärkeä, eikä voi jatkua samalla tavalla enää kohdun ulkopuolella. Synnytystä ei pidä kiirehtiä ilman lääketieteellisesti perusteltua syytä, joka on yksilöllinen, ei tilastollinen.

Samaa mieltä kanssasi. Itselläni mennyt raskaudet yliajalle, mutta vauvojen asento on ollut hyvä. Kun synnytykset ovat käynnistetty, niin itseasiassa ovat syntyneet melko nopeasti jokainen. Joku parjasi oksitosiinia, joka vauhdittaa synnytystä ja saa supistukset voimistumaan. Sanoisin, että kun olet oksitoniinitipassa, niin pyydä joku olemaan lähellä kokoajan. Väärin annosteltuna tosiaan aivan kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että nämä sektion kannattajat, varsinkin ne joilla ei ole ensimmäistäkään lasta, eivät oikein luota kehoonsa, eivätkä oikein tunnekaan kehoaan. Ei kaikki kipu ole huonoa kipua. Sektiossa isot riskit tulehduksiin ja vauvanhoito on oikeasti vaikeaa kipeän sektiohaavan vuoksi.

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse ilman lääkkeitä, ilman komplikaatioita ja päässyt vauvojen kanssa jo seuraavana päivänä kotiin, jossa rauhassa on saanut aloittaa vanhemmuuden.

Toisaalta en pidä sairaaloista. Arvostan lääkäreitä, hoitajia ja kätilöitä ja heidän ammattitaitoista otettaan ja hoitoa, mutta olen silti halunnut kotiin vauvojen kanssa, kun vaan on ollut mahdollista.

Kannustaisin jokaista naista luottamaan itseensä ja siihen, että suurimmassa osassa alatiesynnytyksissä kaikki menee hienosti. Meillä on Suomessa erittäin pieni lapsi- ja äitikuolleisuus, joka osittain johtuu mielestäni siitä, ettei sektioita heppoisin perustein myönnetä, sairaaloissa on erittäin pätevä hoitohenkilöstö ja neuvolajärjestelmä tukee vanhempia.

Hyvä sinulle, että synnytyksesi ovat menneet hyvin. Kaikilla ei mene. Voisin melkein motata sinua tuosta mielipiteestäsi, että ”ei kaikki kipu ole huonoa kipua”. Kun olet kestänyt supistuksia 15 tuntia ja synnytys ei etene ja kipu alkaa vain aiheuttaa paniikin kerta toisensa jälkeen, niin siinä on vitsit vähissä. Myös sairaalan henkilökunnalla. Tämä oma kokemukseni. Itse olen saanut kaksi lasta sektiolla, ilman komplikaatioita. Suunniteltu sektio oli ihanan rauhallinen toimenpide sen ensimmäisen alatiesynnytysyrityksen ja kiireellisen sektion jälkeen. Ei tarvinnut itkeä tuntikaupalla ja pelätä kuolevansa.

Niinpä. Ja ei ole olemassa hyvää kipua, kipu on aina huono. Synnytyksessä kipu ei saa aikaan mitään hyvää eikä ole mitään syytä siihen että nainen joutuu kärsimään synnytyksessä kivua. Naisen kokema kipu on riski synnytyksen edistymiselle ja suora riski lapselle. Lisäksi naisia kiduttamalla kivikauden mukaisesti varmistaa sen että lapsiluku jää pieneksi jopa nollaan.

Matala syntyvyys ei ole mikään ongelma. Sen todistaa se että naisille ei taata 100% kivunlievitys alusta loppuun ja aina naisen valintana synnytystapa.

Muuten Sveitsissä nainen saa aina valita synnytystapansa ja äiti ja lapsikuolleisuus on sama kuin Suomessa. Suomessa sitä vastoin on Euroopan mittakaavassa naisille paljon alatiesynnytyksestä jääneitä pysyviä vaurioita.

Sveitsissä on äitiyskuolleisuus melkein tuplaten se mikä Suomessa, tosin edelleen hyvää länsieurooppalaista tasoa.

Sveitsin äitiyskuolleisuuslukema tuplasti se, mitä Suomessa (!!!) Suomi on kyllä herran kukkarossa ja sektiota ylistävät trollit voisivat kaivautua koloonsa häveten virheellisiä juttujaan. Jää kyllä epäilys kaikesta muustakin trollikamasta.

Yhden lapsen alateitse synnyttäneenä pelkään enemmän sektioon joutumista. Ensimmäinen synnytys oli kaikinpuolin hyvä kokemus, vaikka olikin pitkä ja raskas. Toinen lapseni syntyy muutaman viikon sisällä, ehkäpä hieman nopeamman synnytyksen haluaisin (varsinkin lyhyemmän ponnistusvaiheen) mutta muuten saisi mennä samalla lailla kuin ensimmäinenkin.