Miksi ihmiset on sellaista vauva/taapero vihamielistä nykyään?
Vaikka se on ihan normaali ihmisen elämänvauhe? Jokainen meistä on ollut sellainen joskus. Miten sellainen viaton pieni ja avuton ihmisenalku voi aiheuttaa niin paljon ärsytystä joissakin? Mihin ihmisten hoivavietti on kadonnut? Onko se sitten vain evoluution tapa hoitaa liikakansoitusta, että nykyihmisillä on pienentynyt hoivavietti vai onko ihmiset yksinkertaisesti tulleet nykymenon takia itsekkäimmiksi ja kylmemmiksi? Esimerkiksi joo vauvan itku voi olla todella korviakin riipivää joskus, mutta ei se minua ainakaan ärsytä sillä ymmärrän, että se vauvojen ainoa tapa kommunikoida, kun eivät vielä osaa kertoa mikä mättää.
Esimerkiki bussissa eilen oli pieni vauva rattaissa, joka päätti sitten vetää raivarit ja epätoivoinen äiti yritti sitten hyssytellä parhaansa mukaan niin ei, kun joku tietämätön teini sitten tokaissut kaverilleen aika kovaäänisesti, että "No voi helvetti, jäädään seuraavalla ja ootetaan nextii dösää vaiks"
Ja sitten muistuu mieleen viime vuoden alussa, kun oli suvussamme pitkästä aikaa ristiäiset ja vauvaa sitten sukulaiset pitivät sylissä, paitsi suvun nuori "lastentekoiässä" oleva nainen, kehotin häntä hymyssäsuin ottamaan myös vauvan syliinsä niin voin ottaa heistäkin yhteiskuvan niin nainen siihen vaisusti takakireä hymy huulillaan vastasi, että "no joo, hmm jaa, katotaan tossa myöhemmin ehkä" ja siirtyi takavasemmalle, josta päättelin, että ei kiinnosta.
Yksi ystäväni nauroi, että voisi haluta lapsen, jos saisi skipattua vauva/taapero vaiheen kokonaan pois. Että vanhemmat lapset on ihan hauskoja, mutta ei pidä vauvoista.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyään vanhemmat eivät enää kasvata taaperoitaan lainkaan! Hirveää huutoa, kitinää, vaatimista, räkimistä, lyömistä, potkimista jne. ja sitten saa tahtonsa läpi, koska vanhemmat eivät osaa kieltää mitään eivätkä kasvata lapsiaan. En ole vihamielinen, mutta nykyään on pakko olla aika neutraali. Nimittäin taannoin juttelin hetken eräälle pienelle pihalla ja äiti säntäsi kauempaa välittömästi, tempaisi lapsen pois ja alkoi tuijottaa minua kuin mitäkin pedaria. :/ Olen nainen, yli 50, jonka omat lapset ovat aikuisia enkä ole vielä mummo.
Nykyvanhemmat ei osaa lukea lapsiaan lainkaan. Kyllä jo ulkopuolinen tajuaa kiemurtelevasta vauvasta, että kohta se huutaa ja lujaa, ota nyt hyvä vanhempi se äkkiä syliin, niin mahavaiva tai paskatus helpottaa, mutta ei. Vauva jää vaunuihin ja huutaa, vanhempi selittää puhelimeen, että juu, sillä on kiukku, mutta minä en palkitse sitä millään huomiolla.
Ajat muuttuu ja trendit muuttuu. Suomessa on nyt se trendi mikä virossa oli 5-10v sitten. Eli ”ei ole sukupuolieroja”, kaikkien elämänsisältö on työ, lapsia ei pidä tehdä, niitä ei pidä haluta, lapset on yök, naisen pitää olla vapaa.
Ja entäpä Viro nyt: kova vauvanbuumi, on upeaa tehdä lapsia, on isänmaallista tehdä lapsia, lapsiperheitä tuetaan paljon runsaammin kuin suomessa, lapsilisä ostovoimalta NELINKERTAINEN suomeen verrattunna. Naiset haluaa lapsia ja on ihanaa olla äiti.
Kohta se trendi taas muuttuu. Uskallan lyödä vetoa että tästä 5v eteenpäin mikään ei ole arvostettavampaa ja upeampaa kuin saada lapsi, ja lapsi on statuskysymys. Lapsi on hienointa ja ihaninta. Se trendi on sit 10-15v voimassa.
Ja sitten trendi vaihtuu.
Ja taas vaihtuu.
Kannattaa aina toimi etukenossa ja siirtyä jo uuteen trendiin vielä vanhan ollessa voimassa.
En voi mitään, mutta vauvan itku herättää itsessä vain negatiivisia tuntemuksia ja tämän vuoksi haluan vältellä pieniä lapsia. Joskus koen tosi voimakastakin vihaa ja ahdistusta, riippuen olotilasta ennen sitä vauvan/taaperon korkeaa ääntä. Jos on hyvä fiilis, niin silloin lähinnä vain ärsyttää ja latistuu se fiilis.
Luulen, että asiaan vaikuttaa se, että olen erityisherkkä ja ehkä vauvan itku muistuttaa yhä pikkusiskostani, joka herätti itsessä lapsena pitkän aikaa paljon negatiivisia tuntemuksia, koska olin ollut ainoa lapsi lähes 7v.
Kaikesta ei kannata loukkaantua niin herkästi. Vauvan pitelyä voi pyytää ja monista se on mukavaa, mutta on siitä oikeus myös kieltäytyä. Se ei tee kenestäkään k-päätä ja se voi johtua monesta muustakin asiasta kuin inhosta lasta kohtaan. Joissain juhlissa voi joku vaikka pelätä vauvan puklaavan päälleen tai ei halua, että joku vieras mamma pistää hänestä ja vieraasta vauvasta otetun kuvan someen tms... tai ei nyt muuten vain halua pitää vauvaa sylissä. Useimmille vanhemmillekin sen luulisin olevan ok ja seurustelua on ihan helppo jatkaa asian erityisemmin häiritsemättä. Kärpäsestä härkänen nyt jos vauvan puolesta tulee paha mieli, ei se varmasti niin kipeästi halunnut tämän tädin syliin kuitenkaan.
Hieman myös tuli tunne, että viaton vitsailu otetaan liian henkilökohtaisesti. Joku ap:n kaveri sanoi, että voisi haluta lapsen jos voisi jättää ensimmäiset vuodet väliin. Tai vaikka pikakaleta ne, olisin minäkin voinut pikakelata joitain kohtia? ':D Monet ei vain halua pikkulapsiperhe-elämää itselleen. Epäkohteliastahan se on sitten alkaa tosissaan kauhistelemaan toisen elämää. Kuten jos vaikka minä kauhistelisin maalla, pienessä kylässä asuvalle sukulaiselle kuinka kerrassaan karmea paikka hänellä on asua, mahtaa masentaa, mihin elämäsi hukkaatkaan... Jos mainitsen, etten itse tunne vetoa maalle muuttoon (vaikka varmasti siinä on puolensa), on se ihan eri asia, viimeisen voi sanoa kaikella rakkaudella.
Vierailija kirjoitti:
Aina on ollut ihmisiä ketkä eivät pidä vauvoista /taaperoista935
Eikä niistä joista niitä tulee ulos...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyään vanhemmat eivät enää kasvata taaperoitaan lainkaan! Hirveää huutoa, kitinää, vaatimista, räkimistä, lyömistä, potkimista jne. ja sitten saa tahtonsa läpi, koska vanhemmat eivät osaa kieltää mitään eivätkä kasvata lapsiaan. En ole vihamielinen, mutta nykyään on pakko olla aika neutraali. Nimittäin taannoin juttelin hetken eräälle pienelle pihalla ja äiti säntäsi kauempaa välittömästi, tempaisi lapsen pois ja alkoi tuijottaa minua kuin mitäkin pedaria. :/ Olen nainen, yli 50, jonka omat lapset ovat aikuisia enkä ole vielä mummo.
Nykyvanhemmat ei osaa lukea lapsiaan lainkaan. Kyllä jo ulkopuolinen tajuaa kiemurtelevasta vauvasta, että kohta se huutaa ja lujaa, ota nyt hyvä vanhempi se äkkiä syliin, niin mahavaiva tai paskatus helpottaa, mutta ei. Vauva jää vaunuihin ja huutaa, vanhempi selittää puhelimeen, että juu, sillä on kiukku, mutta minä en palkitse sitä millään huomiolla.
Bussien turvallisuus ohjeissa sanotaan, että pikkuvauvan olisi hyvä viettää koko matka vaunuissa eli ei suositella vauvan nostamista vaunuista pois syliin.
Nyt oli hyvin sanottu.
Mitään ei vihata niinkuin vanhuksia. Ei löydy yhteiskunnalta rahaa hoitoon, ei resursseja. Ei tuoda esiin medioissa, toivotaan kuolemaa jotta saataisiin perintö nopeasti itselle jne..