Minua kyllästyttää, että lasten ja nuorten väitetään kärsivän koronarajoituksista enemmän kuin muiden

Vierailija kirjoitti:

Kiistaton fakta: Kaikki etäilemään joutuneet lukiolaiset etenkin abit, ammattikoululaiset ja yliopiston ekaa vuotta käyvät ovat kyl ottaneet siipeensä. Ei kaikki mut osa pahastikin.

Meillä lukion tokalla luokalla olevaa tyttöä ei harmittanut ollenkaan, että vanhojen tansseja ei nyt ollut tai että ne ovat siirtyneet ehkä keväälle. Einhön ole ollut ikinä mikään mekkojen ja meikkien perään oleva nuori, vaan ihan tavallinen iloinen tyttö.

Olisiko tässä lasten ja nuorten pahoinvoinnin hypettämisessä osalla kyse siitä, että haluaisivat omat lapsensa pois kotinurkista harrastuksiin ja kavereilleen. Siis että vanhemmat eivät kestä omia lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikös se kuitenkin ole tänä päivänä tiedossa, että nuoret kokevat asiat esim. hormonimyrskyjen vuoksi voimakkaammin kuin muut ?

Se pitää vain kestää kuten muutkin elämän tuomat vastoinkäymiset. Toisissa maissa ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä ja täällä maristaan että kun joku harrastus on peruttu tai uimahalli ja elokuvateatteri laitettu joksikin aikaa kiinni.

Tuskin on tarkoitettu pilkulleen, lohdutellaan vain silläkeinoin vanhempia koska joutuvat kestämään teini-ikäisiä lapsiaan kotona tavallista enemmän jotta eivät polttaisi hihojaan kovin pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tässä lasten ja nuorten pahoinvoinnin hypettämisessä osalla kyse siitä, että haluaisivat omat lapsensa pois kotinurkista harrastuksiin ja kavereilleen. Siis että vanhemmat eivät kestä omia lapsiaan.

Vanhempien on hyvin vaikea korvata kavereita.

Netissähän ne nuoret.pyörii muutenkin. Miks se nyt onkin jotenki mälsää ku suorastaan kehotetaan sinne kaveeraamaan! Haiskahtaa takin käännöltä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan nämä rajoitukset iskeneet nuoriin paljon kovemmin kuin keski-ikäisiin. Nuoret ovat joutuneet etäkouluun, heidän harrastuksensa on suljettu ja kaikki heille sopivat tapaamis- ja hengailupaikat on myös suljettu. On annettu kehoitus pysytellä vain perhepiirissä ja välttää tapaamasta isoja kaverijoukkoja. Keski-ikäisistä useat ovat jatkaneet työssäkäyntiä normaalisti, baarit ja ravintolat ovat auki ja yksityiset harrastuspaikatkin ovat auki.

Nuoret elävät sekä fyysisen että henkisen kasvun kannalta elintärkeitä vuosia, jolloin sosiaalinen eristäminen johtaa paljon isompiin ongelmiin kuin täysikasvuisilla. Vuosi nuoren elämässä on paljon merkityksellisempi kuin vuosi keski-ikäisen elämässä, koska sen vuoden aikana nuoren keho, aivot ja koko elämä kehittyy harppauksin. Keski-ikäiset sen sijaan jatkavat jo tutuksi käyneillä urilla, yksi vuosi ei siinä merkitse juuri mitään.

Nuorten elämään selvästi vaikuttava rajoitus on etäkoulu. Opintojen sujuminen on edellytys jatko-opintoihin ja/tai työelämään pääsyn kannalta ja pitkä etäjakso on tältä kannalta useimmille haitallista. On raportoitu paljon koulun keskeytyksiä, kursseilta putoamista, aiempaa huonompia oppimistuloksia ja opiskeluaikojen pidentymisiä. Pitkä etäkoulujakso voi jättää pysyvän jäljen nuoren opintopolkuun ja koko loppu elämään.

Minua suunnattomasti ärsyttää keski-ikäiset, jotka vähättelevät nuorten tuskaa. Itse olette saaneet elää oman nuoruutenne täysillä. Ja turha vetää esiin mitään talvisotaa, kukaan teistä ei ole sota-aikaa kokenut eikä sota-ajan sukupolvien traumat mitenkään perustele sitä, että nyt täytyisi aiheuttaa uusia traumoja nuorille.

Mielestäni etäkoulussa oppii paremmin, vaikka se onkin haasteellista. Se opettaa haasteisiin. Ei ole stressiä välitunbneista, koulumatkoista, onko tukka hyvin ja vaatteet puhtaat ja cool, miten istuisin pulpetissa coolisti (kun menee toisesta korvasta ulos). Voi opiskella omassa aikataulussa, eikä aikaa mene koulumatkoihin ja kiireeseen harrastuksiin ehtimiseen. Tekeminen kyllä kasautuu ja helposti voi mennä pelaamiseksi, mutta etätynneilta tarttuu päähän saman verran, kuin tunneilta.

Lapset ja nuoret sopeutuu kyllä, kun aikuiset ei nyt lietsois negatiivisuutta! Nyt on näin ja rajoitusten mukaan mennään. Aikuisten ei tartte nyt taivastella ja voivotella ollenkaan.

Jotkut teinit kärsivät, toiset eivät.

Jotkut nuoret aikuiset jne

Jotkut keski-ikäiset

Jotkut vanhat...

Ne jotka viihtyvät, ja sopeutuvat eivät valita kovaan ääneen ja heitä ei huomata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan nämä rajoitukset iskeneet nuoriin paljon kovemmin kuin keski-ikäisiin. Nuoret ovat joutuneet etäkouluun, heidän harrastuksensa on suljettu ja kaikki heille sopivat tapaamis- ja hengailupaikat on myös suljettu. On annettu kehoitus pysytellä vain perhepiirissä ja välttää tapaamasta isoja kaverijoukkoja. Keski-ikäisistä useat ovat jatkaneet työssäkäyntiä normaalisti, baarit ja ravintolat ovat auki ja yksityiset harrastuspaikatkin ovat auki.

Nuoret elävät sekä fyysisen että henkisen kasvun kannalta elintärkeitä vuosia, jolloin sosiaalinen eristäminen johtaa paljon isompiin ongelmiin kuin täysikasvuisilla. Vuosi nuoren elämässä on paljon merkityksellisempi kuin vuosi keski-ikäisen elämässä, koska sen vuoden aikana nuoren keho, aivot ja koko elämä kehittyy harppauksin. Keski-ikäiset sen sijaan jatkavat jo tutuksi käyneillä urilla, yksi vuosi ei siinä merkitse juuri mitään.

Nuorten elämään selvästi vaikuttava rajoitus on etäkoulu. Opintojen sujuminen on edellytys jatko-opintoihin ja/tai työelämään pääsyn kannalta ja pitkä etäjakso on tältä kannalta useimmille haitallista. On raportoitu paljon koulun keskeytyksiä, kursseilta putoamista, aiempaa huonompia oppimistuloksia ja opiskeluaikojen pidentymisiä. Pitkä etäkoulujakso voi jättää pysyvän jäljen nuoren opintopolkuun ja koko loppu elämään.

Minua suunnattomasti ärsyttää keski-ikäiset, jotka vähättelevät nuorten tuskaa. Itse olette saaneet elää oman nuoruutenne täysillä. Ja turha vetää esiin mitään talvisotaa, kukaan teistä ei ole sota-aikaa kokenut eikä sota-ajan sukupolvien traumat mitenkään perustele sitä, että nyt täytyisi aiheuttaa uusia traumoja nuorille.

Mielestäni etäkoulussa oppii paremmin, vaikka se onkin haasteellista. Se opettaa haasteisiin. Ei ole stressiä välitunbneista, koulumatkoista, onko tukka hyvin ja vaatteet puhtaat ja cool, miten istuisin pulpetissa coolisti (kun menee toisesta korvasta ulos). Voi opiskella omassa aikataulussa, eikä aikaa mene koulumatkoihin ja kiireeseen harrastuksiin ehtimiseen. Tekeminen kyllä kasautuu ja helposti voi mennä pelaamiseksi, mutta etätynneilta tarttuu päähän saman verran, kuin tunneilta.

Missä omassa aikataulussa siinä voi opiskella?

Vierailija kirjoitti:

Onhan nämä rajoitukset iskeneet nuoriin paljon kovemmin kuin keski-ikäisiin. Nuoret ovat joutuneet etäkouluun, heidän harrastuksensa on suljettu ja kaikki heille sopivat tapaamis- ja hengailupaikat on myös suljettu. On annettu kehoitus pysytellä vain perhepiirissä ja välttää tapaamasta isoja kaverijoukkoja. Keski-ikäisistä useat ovat jatkaneet työssäkäyntiä normaalisti, baarit ja ravintolat ovat auki ja yksityiset harrastuspaikatkin ovat auki.

Nuoret elävät sekä fyysisen että henkisen kasvun kannalta elintärkeitä vuosia, jolloin sosiaalinen eristäminen johtaa paljon isompiin ongelmiin kuin täysikasvuisilla. Vuosi nuoren elämässä on paljon merkityksellisempi kuin vuosi keski-ikäisen elämässä, koska sen vuoden aikana nuoren keho, aivot ja koko elämä kehittyy harppauksin. Keski-ikäiset sen sijaan jatkavat jo tutuksi käyneillä urilla, yksi vuosi ei siinä merkitse juuri mitään.

Nuorten elämään selvästi vaikuttava rajoitus on etäkoulu. Opintojen sujuminen on edellytys jatko-opintoihin ja/tai työelämään pääsyn kannalta ja pitkä etäjakso on tältä kannalta useimmille haitallista. On raportoitu paljon koulun keskeytyksiä, kursseilta putoamista, aiempaa huonompia oppimistuloksia ja opiskeluaikojen pidentymisiä. Pitkä etäkoulujakso voi jättää pysyvän jäljen nuoren opintopolkuun ja koko loppu elämään.

Minua suunnattomasti ärsyttää keski-ikäiset, jotka vähättelevät nuorten tuskaa. Itse olette saaneet elää oman nuoruutenne täysillä. Ja turha vetää esiin mitään talvisotaa, kukaan teistä ei ole sota-aikaa kokenut eikä sota-ajan sukupolvien traumat mitenkään perustele sitä, että nyt täytyisi aiheuttaa uusia traumoja nuorille.

Lässynlää. Nuoruus voi jäädä elämättä täysillä monesta muustakin syystä kuin koronan takia. Koko loppuelämä ei silti automaattisesti ole pilalla. Nykynuoret ovat heikkoja ja itsekkäitä, koska heidän vanhempansa kasvattavat heidät heikoiksi ja itsekkäiksi. Jos se pikku Pirjo-Jooseppi ei tätä ennen ole koskaan oppinut kohtamaan pettymyksiä niin nyt on jo korkea aika opetella.

Jokainen etätyötä tekevä tietää, minkälaista on olla isossa etäpalaverissa tai workshopissa, jossa on 20+ hlöä mukana. Kaikki ovat kamerat ja mikit kiinni, ja omakin ajatus harhailee kun ei jaksa keskittyä. Vetäjä saattaa välillä huhuilla, onko siellä kukaan.

Entäpä, jos olet 16-vuotias lukiolainen, joka on ollut etäkoulussa kohta vuoden. Ehkä vielä sellainen, jota koulunkäynti ei ihan täysillä innosta, mutta normitilanteessa olisi selvinnyt lukiosta, sillä kaikki kaveritkin siellä. Kuinka paljon on oppia mahtanut nyt jäädä mieleen tältä vuodelta?

Kyllä tämä aikamoinen ihmiskoe on, jossa uhrataan muutaman vuosiluokan tulevaisuus riskiryhmien takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan nämä rajoitukset iskeneet nuoriin paljon kovemmin kuin keski-ikäisiin. Nuoret ovat joutuneet etäkouluun, heidän harrastuksensa on suljettu ja kaikki heille sopivat tapaamis- ja hengailupaikat on myös suljettu. On annettu kehoitus pysytellä vain perhepiirissä ja välttää tapaamasta isoja kaverijoukkoja. Keski-ikäisistä useat ovat jatkaneet työssäkäyntiä normaalisti, baarit ja ravintolat ovat auki ja yksityiset harrastuspaikatkin ovat auki.

Nuoret elävät sekä fyysisen että henkisen kasvun kannalta elintärkeitä vuosia, jolloin sosiaalinen eristäminen johtaa paljon isompiin ongelmiin kuin täysikasvuisilla. Vuosi nuoren elämässä on paljon merkityksellisempi kuin vuosi keski-ikäisen elämässä, koska sen vuoden aikana nuoren keho, aivot ja koko elämä kehittyy harppauksin. Keski-ikäiset sen sijaan jatkavat jo tutuksi käyneillä urilla, yksi vuosi ei siinä merkitse juuri mitään.

Nuorten elämään selvästi vaikuttava rajoitus on etäkoulu. Opintojen sujuminen on edellytys jatko-opintoihin ja/tai työelämään pääsyn kannalta ja pitkä etäjakso on tältä kannalta useimmille haitallista. On raportoitu paljon koulun keskeytyksiä, kursseilta putoamista, aiempaa huonompia oppimistuloksia ja opiskeluaikojen pidentymisiä. Pitkä etäkoulujakso voi jättää pysyvän jäljen nuoren opintopolkuun ja koko loppu elämään.

Minua suunnattomasti ärsyttää keski-ikäiset, jotka vähättelevät nuorten tuskaa. Itse olette saaneet elää oman nuoruutenne täysillä. Ja turha vetää esiin mitään talvisotaa, kukaan teistä ei ole sota-aikaa kokenut eikä sota-ajan sukupolvien traumat mitenkään perustele sitä, että nyt täytyisi aiheuttaa uusia traumoja nuorille.

Lässynlää. Nuoruus voi jäädä elämättä täysillä monesta muustakin syystä kuin koronan takia. Koko loppuelämä ei silti automaattisesti ole pilalla. Nykynuoret ovat heikkoja ja itsekkäitä, koska heidän vanhempansa kasvattavat heidät heikoiksi ja itsekkäiksi. Jos se pikku Pirjo-Jooseppi ei tätä ennen ole koskaan oppinut kohtamaan pettymyksiä niin nyt on jo korkea aika opetella.

Tämä ratkaisi. Arvaapas kiinnostaako tuollaisen ihmisen takia jatkaa eristyksissä olemista kun on jo vuoden ollut? Hoitohenkilökuntaan kuuluvalla vanhemmalla on rokote, vielä odotan että isovanhemmat rokotetaan, sitten ei kiinnosta enää pätkääkään sairastunko vai en tai tartutanko ketään vai en. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan nämä rajoitukset iskeneet nuoriin paljon kovemmin kuin keski-ikäisiin. Nuoret ovat joutuneet etäkouluun, heidän harrastuksensa on suljettu ja kaikki heille sopivat tapaamis- ja hengailupaikat on myös suljettu. On annettu kehoitus pysytellä vain perhepiirissä ja välttää tapaamasta isoja kaverijoukkoja. Keski-ikäisistä useat ovat jatkaneet työssäkäyntiä normaalisti, baarit ja ravintolat ovat auki ja yksityiset harrastuspaikatkin ovat auki.

Nuoret elävät sekä fyysisen että henkisen kasvun kannalta elintärkeitä vuosia, jolloin sosiaalinen eristäminen johtaa paljon isompiin ongelmiin kuin täysikasvuisilla. Vuosi nuoren elämässä on paljon merkityksellisempi kuin vuosi keski-ikäisen elämässä, koska sen vuoden aikana nuoren keho, aivot ja koko elämä kehittyy harppauksin. Keski-ikäiset sen sijaan jatkavat jo tutuksi käyneillä urilla, yksi vuosi ei siinä merkitse juuri mitään.

Nuorten elämään selvästi vaikuttava rajoitus on etäkoulu. Opintojen sujuminen on edellytys jatko-opintoihin ja/tai työelämään pääsyn kannalta ja pitkä etäjakso on tältä kannalta useimmille haitallista. On raportoitu paljon koulun keskeytyksiä, kursseilta putoamista, aiempaa huonompia oppimistuloksia ja opiskeluaikojen pidentymisiä. Pitkä etäkoulujakso voi jättää pysyvän jäljen nuoren opintopolkuun ja koko loppu elämään.

Minua suunnattomasti ärsyttää keski-ikäiset, jotka vähättelevät nuorten tuskaa. Itse olette saaneet elää oman nuoruutenne täysillä. Ja turha vetää esiin mitään talvisotaa, kukaan teistä ei ole sota-aikaa kokenut eikä sota-ajan sukupolvien traumat mitenkään perustele sitä, että nyt täytyisi aiheuttaa uusia traumoja nuorille.

Lässynlää. Nuoruus voi jäädä elämättä täysillä monesta muustakin syystä kuin koronan takia. Koko loppuelämä ei silti automaattisesti ole pilalla. Nykynuoret ovat heikkoja ja itsekkäitä, koska heidän vanhempansa kasvattavat heidät heikoiksi ja itsekkäiksi. Jos se pikku Pirjo-Jooseppi ei tätä ennen ole koskaan oppinut kohtamaan pettymyksiä niin nyt on jo korkea aika opetella.

Tämä ratkaisi. Arvaapas kiinnostaako tuollaisen ihmisen takia jatkaa eristyksissä olemista kun on jo vuoden ollut? Hoitohenkilökuntaan kuuluvalla vanhemmalla on rokote, vielä odotan että isovanhemmat rokotetaan, sitten ei kiinnosta enää pätkääkään sairastunko vai en tai tartutanko ketään vai en. 

M.O.T. Siinä jälleen yksi varsinainen tulevaisuudentoivo eli itsekäs ihmisp*rse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on täysipainoinen nuoruus? Pitäisikö nuorten siis hengata ostareilla, juopotella ja muuta tällaista ja nyt he eivät sitä voi tehdä?

Harrastaa, käydä koulussa, tavata sukulaisia ja ystäviä, matkustaa. Ei voi viettää synttäreitä, ei joulua, ei lomailla (nämä on lapselle paljon tärkeämpiä kuin aikuiselle).

Kyllä lapsella esimerkiksi kaikkien valinnaisaineiden ja niihin liittyvien esitysten, luokkaretkien, leirikoulujen tai harrastusten kilpailuiden, konserttien ja näytösten väliin jääminen on paljon isompi juttu kuin aikuisella vastaavien juttujen. Ei minulla ainakaan ole korona-aikana ollut mitään sellaista, mitä en voisi myöhemmin tehdä. Työpaikan juhlat ovat jääneet välistä, mutta niitä on muutenkin joka vuosi.

Kyllä sekin vaikuttaa, etten ole koskaan käynytkään sisällä lapseni eskarissa, en tunne vanhempia (ei vanh.iltoja), ei ole joulu/kevätjuhlia, ei ryhmäkuvausta. Niin kuin koko vuotta ei olisikaan ollut, vaikka eskarivuosi on lapselle vain kerran ja se on merkittävä monella tapaa.

Tämä yo. oli hyvä kirjoitus. Kuvaa hyvin ja kattavasti tilannetta.

Iso osa siirtymäriiteistä tapahtuu lapsuudessa ja nuoruudessa. Alakoulun tapahtumat ja juhlat, alakoulusta yläkouluun, rippikoulut/leirit ja protu-leirit, yläkoulusta lukioon tai ammattikouluun, vanhojen tanssit, TJ 100, 18-vuotissyntymäpäivät, penkkarit, abiristeilyt ja valmistuminen. Tähän lisäksi vielä kaikki mahdolliset harrastukseen liittyvät siirtymät, rituaalit ja juhlat, leirit sekä opiskelijavaihdot, ensimmäiset seurustelusuhteet, alkoholin juomiset, kaverien jne. Nuoruuteen liittyy erittäin paljon kaikkea tärkeää ja merkittävää, joka nyt menee tavalla jos toisella sivusuun. Kaiken lisäksi pitäisi vielä pompotella opiskelut hyvään malliin, kestää perhettä jonka kanssa joutuu olemaan saman katon alla jatkuvasti, vaikka olisi kuinka rasittavaa ja haluaisi pakoon kun murrosiässä haluaisi jo omaa rauhaa ja tilaa, sekä etsiä ja rakentaa sitä omaa identiteettiä. 

Kyllä lasten ja nuorten harteilla on aika paljon. Itseäni vituttaisi, jos joutuisin esimerkiksi penkkarit peruumaan tämän takia. Penkkareita jotkut muistelevat vielä aikuisenakin, ja iso osa siirtymäriiteistä ja muutenkin rituaaleista on asioita, jotka yhdistää useita sukupolvea ja koko kansaa. Nyt ne joo tyystin joiltain ihmisiltä täysin kokematta itse. Onhan se kurjaa. Aikuisuudessa ei taas ole näin paljon virallisia riittejä ja rituaaleja, jotka tulee vain kerran elämässä. Pyöreitä vietetään, se siinä.

Itselläni ei ole elämä koronan vuoksi paljoa muuttunut. Opiskelu tapahtuu etäopiskeluna, mutta muuten käyn normaalisti kaupassa ja töissä, maskia käyttäen ja käsiä desifioiden. Ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan nämä rajoitukset iskeneet nuoriin paljon kovemmin kuin keski-ikäisiin. Nuoret ovat joutuneet etäkouluun, heidän harrastuksensa on suljettu ja kaikki heille sopivat tapaamis- ja hengailupaikat on myös suljettu. On annettu kehoitus pysytellä vain perhepiirissä ja välttää tapaamasta isoja kaverijoukkoja. Keski-ikäisistä useat ovat jatkaneet työssäkäyntiä normaalisti, baarit ja ravintolat ovat auki ja yksityiset harrastuspaikatkin ovat auki.

Nuoret elävät sekä fyysisen että henkisen kasvun kannalta elintärkeitä vuosia, jolloin sosiaalinen eristäminen johtaa paljon isompiin ongelmiin kuin täysikasvuisilla. Vuosi nuoren elämässä on paljon merkityksellisempi kuin vuosi keski-ikäisen elämässä, koska sen vuoden aikana nuoren keho, aivot ja koko elämä kehittyy harppauksin. Keski-ikäiset sen sijaan jatkavat jo tutuksi käyneillä urilla, yksi vuosi ei siinä merkitse juuri mitään.

Nuorten elämään selvästi vaikuttava rajoitus on etäkoulu. Opintojen sujuminen on edellytys jatko-opintoihin ja/tai työelämään pääsyn kannalta ja pitkä etäjakso on tältä kannalta useimmille haitallista. On raportoitu paljon koulun keskeytyksiä, kursseilta putoamista, aiempaa huonompia oppimistuloksia ja opiskeluaikojen pidentymisiä. Pitkä etäkoulujakso voi jättää pysyvän jäljen nuoren opintopolkuun ja koko loppu elämään.

Minua suunnattomasti ärsyttää keski-ikäiset, jotka vähättelevät nuorten tuskaa. Itse olette saaneet elää oman nuoruutenne täysillä. Ja turha vetää esiin mitään talvisotaa, kukaan teistä ei ole sota-aikaa kokenut eikä sota-ajan sukupolvien traumat mitenkään perustele sitä, että nyt täytyisi aiheuttaa uusia traumoja nuorille.

Lässynlää. Nuoruus voi jäädä elämättä täysillä monesta muustakin syystä kuin koronan takia. Koko loppuelämä ei silti automaattisesti ole pilalla. Nykynuoret ovat heikkoja ja itsekkäitä, koska heidän vanhempansa kasvattavat heidät heikoiksi ja itsekkäiksi. Jos se pikku Pirjo-Jooseppi ei tätä ennen ole koskaan oppinut kohtamaan pettymyksiä niin nyt on jo korkea aika opetella.

Varmasti nuoret sietää nämä pettymykset, mutta tässä puhutaan siitä, että nuorille korona-aika on vaikeampi, sillä joutuvat sietämään pettymyksiä enemmän. 45v Katri-Ulla voi tosin matkustaa Teneriffalle parin vuoden päästä, kun 17v Pirjo-Jooseppi ei saa penkkareita takaisin, eikä välttämättä ylioppilasjuhliakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan nämä rajoitukset iskeneet nuoriin paljon kovemmin kuin keski-ikäisiin. Nuoret ovat joutuneet etäkouluun, heidän harrastuksensa on suljettu ja kaikki heille sopivat tapaamis- ja hengailupaikat on myös suljettu. On annettu kehoitus pysytellä vain perhepiirissä ja välttää tapaamasta isoja kaverijoukkoja. Keski-ikäisistä useat ovat jatkaneet työssäkäyntiä normaalisti, baarit ja ravintolat ovat auki ja yksityiset harrastuspaikatkin ovat auki.

Nuoret elävät sekä fyysisen että henkisen kasvun kannalta elintärkeitä vuosia, jolloin sosiaalinen eristäminen johtaa paljon isompiin ongelmiin kuin täysikasvuisilla. Vuosi nuoren elämässä on paljon merkityksellisempi kuin vuosi keski-ikäisen elämässä, koska sen vuoden aikana nuoren keho, aivot ja koko elämä kehittyy harppauksin. Keski-ikäiset sen sijaan jatkavat jo tutuksi käyneillä urilla, yksi vuosi ei siinä merkitse juuri mitään.

Nuorten elämään selvästi vaikuttava rajoitus on etäkoulu. Opintojen sujuminen on edellytys jatko-opintoihin ja/tai työelämään pääsyn kannalta ja pitkä etäjakso on tältä kannalta useimmille haitallista. On raportoitu paljon koulun keskeytyksiä, kursseilta putoamista, aiempaa huonompia oppimistuloksia ja opiskeluaikojen pidentymisiä. Pitkä etäkoulujakso voi jättää pysyvän jäljen nuoren opintopolkuun ja koko loppu elämään.

Minua suunnattomasti ärsyttää keski-ikäiset, jotka vähättelevät nuorten tuskaa. Itse olette saaneet elää oman nuoruutenne täysillä. Ja turha vetää esiin mitään talvisotaa, kukaan teistä ei ole sota-aikaa kokenut eikä sota-ajan sukupolvien traumat mitenkään perustele sitä, että nyt täytyisi aiheuttaa uusia traumoja nuorille.

Lässynlää. Nuoruus voi jäädä elämättä täysillä monesta muustakin syystä kuin koronan takia. Koko loppuelämä ei silti automaattisesti ole pilalla. Nykynuoret ovat heikkoja ja itsekkäitä, koska heidän vanhempansa kasvattavat heidät heikoiksi ja itsekkäiksi. Jos se pikku Pirjo-Jooseppi ei tätä ennen ole koskaan oppinut kohtamaan pettymyksiä niin nyt on jo korkea aika opetella.

Tämä ratkaisi. Arvaapas kiinnostaako tuollaisen ihmisen takia jatkaa eristyksissä olemista kun on jo vuoden ollut? Hoitohenkilökuntaan kuuluvalla vanhemmalla on rokote, vielä odotan että isovanhemmat rokotetaan, sitten ei kiinnosta enää pätkääkään sairastunko vai en tai tartutanko ketään vai en. 

M.O.T. Siinä jälleen yksi varsinainen tulevaisuudentoivo eli itsekäs ihmisp*rse.

Niin, minähän se itsekäs :D Vuodeksi laitoin koko elämän jäihin teidän takia. Nyt en enää jaksa pyörittää elämääni teidän navan ympärillä vaikka kuinka vaatisitte ja haukkuisitte. Ikä ei kaikille opeta tapoja. 

Kyllä tää nuorten elämä Helsingissä hyvin kapeaa on tällä hetkellä.

Meillä onneksi on kaksi tytärtä lyhyellä ikäerolla, joten heillä on seuraa toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan nämä rajoitukset iskeneet nuoriin paljon kovemmin kuin keski-ikäisiin. Nuoret ovat joutuneet etäkouluun, heidän harrastuksensa on suljettu ja kaikki heille sopivat tapaamis- ja hengailupaikat on myös suljettu. On annettu kehoitus pysytellä vain perhepiirissä ja välttää tapaamasta isoja kaverijoukkoja. Keski-ikäisistä useat ovat jatkaneet työssäkäyntiä normaalisti, baarit ja ravintolat ovat auki ja yksityiset harrastuspaikatkin ovat auki.

Nuoret elävät sekä fyysisen että henkisen kasvun kannalta elintärkeitä vuosia, jolloin sosiaalinen eristäminen johtaa paljon isompiin ongelmiin kuin täysikasvuisilla. Vuosi nuoren elämässä on paljon merkityksellisempi kuin vuosi keski-ikäisen elämässä, koska sen vuoden aikana nuoren keho, aivot ja koko elämä kehittyy harppauksin. Keski-ikäiset sen sijaan jatkavat jo tutuksi käyneillä urilla, yksi vuosi ei siinä merkitse juuri mitään.

Nuorten elämään selvästi vaikuttava rajoitus on etäkoulu. Opintojen sujuminen on edellytys jatko-opintoihin ja/tai työelämään pääsyn kannalta ja pitkä etäjakso on tältä kannalta useimmille haitallista. On raportoitu paljon koulun keskeytyksiä, kursseilta putoamista, aiempaa huonompia oppimistuloksia ja opiskeluaikojen pidentymisiä. Pitkä etäkoulujakso voi jättää pysyvän jäljen nuoren opintopolkuun ja koko loppu elämään.

Minua suunnattomasti ärsyttää keski-ikäiset, jotka vähättelevät nuorten tuskaa. Itse olette saaneet elää oman nuoruutenne täysillä. Ja turha vetää esiin mitään talvisotaa, kukaan teistä ei ole sota-aikaa kokenut eikä sota-ajan sukupolvien traumat mitenkään perustele sitä, että nyt täytyisi aiheuttaa uusia traumoja nuorille.

Lässynlää. Nuoruus voi jäädä elämättä täysillä monesta muustakin syystä kuin koronan takia. Koko loppuelämä ei silti automaattisesti ole pilalla. Nykynuoret ovat heikkoja ja itsekkäitä, koska heidän vanhempansa kasvattavat heidät heikoiksi ja itsekkäiksi. Jos se pikku Pirjo-Jooseppi ei tätä ennen ole koskaan oppinut kohtamaan pettymyksiä niin nyt on jo korkea aika opetella.

Tämä ratkaisi. Arvaapas kiinnostaako tuollaisen ihmisen takia jatkaa eristyksissä olemista kun on jo vuoden ollut? Hoitohenkilökuntaan kuuluvalla vanhemmalla on rokote, vielä odotan että isovanhemmat rokotetaan, sitten ei kiinnosta enää pätkääkään sairastunko vai en tai tartutanko ketään vai en. 

M.O.T. Siinä jälleen yksi varsinainen tulevaisuudentoivo eli itsekäs ihmisp*rse.

Niin, minähän se itsekäs :D Vuodeksi laitoin koko elämän jäihin teidän takia. Nyt en enää jaksa pyörittää elämääni teidän navan ympärillä vaikka kuinka vaatisitte ja haukkuisitte. Ikä ei kaikille opeta tapoja. 

Ai  kauhea, itkeäkö vai nauraako. Tollasta kermapyllyä me verorahoilla elätetään? Hukkaan menny kaikki neuvolasta alkaen. Pieni vastoinkäyminen ja ollaan niin uhria ettei vertaista oo! Eikä ymmärrä edes hävetä, kiitollisuudesta tuskin on koskaan kuullutkaan. Jossain on sentään semmonen sana kuin "tapa" tarttunut silmään, että käytöstapoja osaa muilta vaatia, itseltähän ei mitään voi edellyttää, on vain oikeuksia.