IS: ”Minut pistettiin pyytämään anteeksi kiusaajilta” – Nyt puhuvat kiusatut itse: Tämä kaikki Kiva koulu -ohjelmassa ei toimi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kun muutaman kerran pääsi 5-10 - henkisen porukan huolellisesti hakkaamaksi, potkimaksi ja kivittämäksi niin ei siinä ihan kauheasti lisää tehnyt mieli. Katsele vain peiliin ihan niin paljon kuin haluat.

En tarkoittanut tätä ihan noin jyrkästi, ihmettelen vaan että mikä on se mekanismi mikä saa ihmisen kaiken kiusaamisen päätteeksi vielä taipumaan noihin nöyryyttäviin juttuihin (kenkien nuoleminen esim). Siis itselleni sen on vaikeaa hyväksyä, sanottakoon suoraan. Väitän, että joskus se suora turpaanottaminen on vähemmän traumatisoivaa kuin se, että tietoisesti alistuu kiusaajien valtaan. Turpaan saadessa voi edes yrittää pistää vastaan ja kun tietää yrittäneensä, niin itsetunto ei romahda.

Ai turpaan saadessa voi edes yrittää pistää vastaan? Aika vaikeaa, kun itse on tyttö ja hakkaajat ovat vanhempia ja vahvempia poikia. Itsetunto romahtaa siinä ihan yhtä lailla, kun ei todellakaan pysty puolustautumaan.

Sylettäviä nuo sinun juttusi, kauniisti sanottuna.

Kaikki eivät ole kykeneviä väkivaltaan edes itsepuolustuksena, eikä siinä pitäisi olla nykyään mitään pahaa tai tuomittavaa. Pidän itsekin todella vastenmielisinä puheita, joissa yritetään sysätä vastuuta kiusatuksi tai pahoinpidellyksi joutumisesta uhrin kontolle ”kun ei pidä puoliaan”.

Jos oma lapsi joutuu väkivallan kohteeksi koulussa, teen varmasti True Detectivet. Kiusaajan äiti/isä ovelle väkivaltaisen lapsensa katsoessa ja nyrkkiraudalla naamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä logiikka on laittaa vain kiusattu koulu-psykologin vastaanotolle, kun kiusaaminen tulee koulun tietoon? Nöyryytystä toisen perään istua odottamassa vuoroasi muiden pällistellessä.

Kiusaajat pääsevät jatkamaan koulunkäyntiään ilman mitään seuraamuksia tai psykologin kanssa tapaamista, aivan kuin syy olisi ainoastaan kiusatussa, joka joutuu käymään ties missä tapaamisissa. Täysin ilman omaa syytään.

Kyllä tuossa niitä tukitoimia tarvitsee molemmat osapuolet, sekä kiusattu, että kiusaaja. Eri näkökulmista tosin. Ikävää, jos kiusattu kokee psykologilla käynnit tai muut tukitoimet nöyryyttävänä. Ei sen pitäisi siltä tuntua. Itse olisin ollut kiusattuna onnellinen, jos olisin saanut apua ja minut olisi otettu todesta. Sen sijaan mulla on nykyäänkin valtavan isot itsetunto-ongelmat, ahdistuneisuutta ja masennusta.

Kiusaajan kohdalla taustalla on aina jotain normaalista poikkeavaa, mihin on samalla tavalla tärkeää puuttua, ennen kuin on liian myöhäistä.

Riittävän tehokas varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevä työ säästää niin paljon niin yhteiskunnallisella, kuin yksilötasollakin.

Eihän se psykologi voi muuttaa tilannetta, jos siellä käy se uhri, eikä kiusaaja.

Eihän ne siellä samaan aikaan käy. Molemmat tarvitsevat yksilöllistä tukea.

Vierailija kirjoitti:

1990-luvulla oli myös yleistä, että tukioppilaiksi valittiin ne pahimmat kiusaajat. Vaikka normaalisti näistä pitäisi äänestää oppilaiden kesken, niin käytännössähän nämä ehdottivat toisiaan ja sitten hännystelijäjoukot äänestivät. Ei siinä kiusatuilla ollut yksin mitään tehtävissä. Vielä kun näki, miten opettajat paijasi näitä tukioppilaita (kympin tyttöjä). He saivat aina stipendit ja hymypatsaat. Omassa koulussani poikkeuksetta nämä oppilaat, joita opettajienkin toimesta nostettiin esimerkillisiksi, olivat omien luokkiensa ykköskiusaajia. Ystäväni on opettajana entisessä koulussamme (häntä myös aikanaan kiusattu) ja hän on kertonut, miten näitä pahimpia tapauksia yhä muistellaan lämmöllä ja fiksuina mallioppilaina eikä haluta kuulla muuta. Aivan kuin eri ihmisistä puhuttaisiin. Siellähän on sitten useita ns. menestyjiä, esimiestehtävissä useimmat. Sellaista se taitaa olla nykyäänkin.

Mun lapsi olisi halunnut tukioppilaaksi, mutta ei edes hakenut, koska tiesijo etukäteen, ettei pääse, koskei kuulunut näihin lellikkeihin, jotka hommaan valitaan. Emme kuuluneet mihinkään poliittisiin piireihin tai taloudelliseen eliittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Puhut ikivanhoista asioista, nykyään ei kenenkään kenkiä nuoleteta, ei kiusaajan eikä kiusatun. Kiva-koulu-ohejlmaa ei edes ollut 30 v sitten.

Ymmärrän, että olet traumatisoitunut ja katkera, mutta aloita tästä aiheestasi uusi ketju: vanhan ajan koulukiusaaminen. Tämä käsittelee nykyajan Kiva koulu -yritystä kiusaamisen hillitsemiseksi.

Et ole kuullut löyhien kaveriporukoiden keskuudessa muoti-ilmiöstä, eli nöyryytysvideoiden kuvaamisesta ja jakamisesta? Toivottavasti ei vielä Suomessa kovin yleistä, mutta varmaankin tulossa kuten muutkin vastaavat naapurimaan ilmiöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä logiikka on laittaa vain kiusattu koulu-psykologin vastaanotolle, kun kiusaaminen tulee koulun tietoon? Nöyryytystä toisen perään istua odottamassa vuoroasi muiden pällistellessä.

Kiusaajat pääsevät jatkamaan koulunkäyntiään ilman mitään seuraamuksia tai psykologin kanssa tapaamista, aivan kuin syy olisi ainoastaan kiusatussa, joka joutuu käymään ties missä tapaamisissa. Täysin ilman omaa syytään.

Kyllä tuossa niitä tukitoimia tarvitsee molemmat osapuolet, sekä kiusattu, että kiusaaja. Eri näkökulmista tosin. Ikävää, jos kiusattu kokee psykologilla käynnit tai muut tukitoimet nöyryyttävänä. Ei sen pitäisi siltä tuntua. Itse olisin ollut kiusattuna onnellinen, jos olisin saanut apua ja minut olisi otettu todesta. Sen sijaan mulla on nykyäänkin valtavan isot itsetunto-ongelmat, ahdistuneisuutta ja masennusta.

Kiusaajan kohdalla taustalla on aina jotain normaalista poikkeavaa, mihin on samalla tavalla tärkeää puuttua, ennen kuin on liian myöhäistä.

Riittävän tehokas varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevä työ säästää niin paljon niin yhteiskunnallisella, kuin yksilötasollakin.

Eihän se psykologi voi muuttaa tilannetta, jos siellä käy se uhri, eikä kiusaaja.

No sitä mä juuri meinasinkin kun kirjoitin, että "Kyllä tuossa niitä tukitoimia tarvitsee molemmat osapuolet, sekä kiusattu, että kiusaaja. Eri näkökulmista tosin." Molemmille osapuolille omat vastaanottoajat. Ei mitään yhteisiä aikoja, mikä on nöyryyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä logiikka on laittaa vain kiusattu koulu-psykologin vastaanotolle, kun kiusaaminen tulee koulun tietoon? Nöyryytystä toisen perään istua odottamassa vuoroasi muiden pällistellessä.

Kiusaajat pääsevät jatkamaan koulunkäyntiään ilman mitään seuraamuksia tai psykologin kanssa tapaamista, aivan kuin syy olisi ainoastaan kiusatussa, joka joutuu käymään ties missä tapaamisissa. Täysin ilman omaa syytään.

Kyllä tuossa niitä tukitoimia tarvitsee molemmat osapuolet, sekä kiusattu, että kiusaaja. Eri näkökulmista tosin. Ikävää, jos kiusattu kokee psykologilla käynnit tai muut tukitoimet nöyryyttävänä. Ei sen pitäisi siltä tuntua. Itse olisin ollut kiusattuna onnellinen, jos olisin saanut apua ja minut olisi otettu todesta. Sen sijaan mulla on nykyäänkin valtavan isot itsetunto-ongelmat, ahdistuneisuutta ja masennusta.

Kiusaajan kohdalla taustalla on aina jotain normaalista poikkeavaa, mihin on samalla tavalla tärkeää puuttua, ennen kuin on liian myöhäistä.

Riittävän tehokas varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevä työ säästää niin paljon niin yhteiskunnallisella, kuin yksilötasollakin.

Eihän se psykologi voi muuttaa tilannetta, jos siellä käy se uhri, eikä kiusaaja.

Eihän ne siellä samaan aikaan käy. Molemmat tarvitsevat yksilöllistä tukea.

Ei käy ei. Mutta uhrin tilanne ei muutu miksikään, jos kiusaaja ei muutu. Silloin onnistuu vain välimatkan ottaminen. Periaatteessa se psykologi voi toki vahvistaa uhrin itsetuntoa, mutta ei se siihen kiusaajaan pysty vaikuttamaan tapaamatta häntä.

Ja minä väitän, että siinä uhrissa ei ole välttämättä yhtään mitään vikaa. Ei kaikki uhrit ole silmälasipäisiä pullukoita köyhiä änkyttäjiä. Uhriksi on voinut joutua aivan sattumalta, kun on ollut vain sopiva tilaisuus kiusaajalle. Ja minusta tästä pitäisi aina lähteäkin: kiusaamisen syy ei ole uhrissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kun muutaman kerran pääsi 5-10 - henkisen porukan huolellisesti hakkaamaksi, potkimaksi ja kivittämäksi niin ei siinä ihan kauheasti lisää tehnyt mieli. Katsele vain peiliin ihan niin paljon kuin haluat.

Etkö muka tiedä missä asuivat?

Ei kun väijyyn vain sopivan astalon kanssa, niin kyllä se siitä.

Katso sinne peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hienoa, että vasemmistolainen on opetusministerinä. Hän varmasti puuttuu näin räikeisiin epäkohtiin. Ihan kohta.

HUUTONAURUA!!!!!! XD XD XD

Ja sitten jotkut ihmettelevät, miksi syntyvyys on vähäistä. Ei tämä tietenkään suurin yksittäinen syy ole, mutta ihan varmasti osatekijä. Oli mukana myös minun lapsettomuuspäätöksessäni.

En tiedä vaikuttaako yleisesti syntyvyyteen, mutta ainakin itselleni on täysin selvää, että lapsia en täällä pk-seudulla tule koskaan kasvattamaan. Aivan liian monta vakavaa yksittäistapausta on sattunut ystävien ja tuttavien lapsille/teineille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kun muutaman kerran pääsi 5-10 - henkisen porukan huolellisesti hakkaamaksi, potkimaksi ja kivittämäksi niin ei siinä ihan kauheasti lisää tehnyt mieli. Katsele vain peiliin ihan niin paljon kuin haluat.

Etkö muka tiedä missä asuivat?

Ei kun väijyyn vain sopivan astalon kanssa, niin kyllä se siitä.

Katso sinne peiliin.

Katso itse peiliin naurettavine voimafantasioinesi.

Vierailija kirjoitti:

Jos oma lapsi joutuu väkivallan kohteeksi koulussa, teen varmasti True Detectivet. Kiusaajan äiti/isä ovelle väkivaltaisen lapsensa katsoessa ja nyrkkiraudalla naamaan.

Mä jaksan aina ihmetellä tätä, että miksi kiusaajat ei tajua kiusaamisensa riskiä, sitä että joku lyö (tai peräti ampuu) takaisin. Tai pistää jonkun korston asialle.

Että kuinka moni ihan tosissaan miettii virolaisen tappajan palkkaamista kiusaajaa varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-opettajana voin sanoa tähän, että me olemme aika kädettömiä oikeasti tämän kiusaamisen suhteen. Monet kiusaajat ovat niin kovaluontoisia, etteivät koulun käytettävissä olevat keinot tehoa heihin. Monissa kouluissa on luovuttu jälki-istunnoistakin, koska se on "vanhanaikaista" ja "tehotonta". Joten ainoa rangaistus on kasvatuskeskustelu, joka on yhtä tyhjän kanssa, koska kiusaajat jättävät tulematta tai vain naureskelevat opettajille päin naamaa siellä kasvatuskeskustelussa. Tai sitten esittävät katuvaa, mutta jatkavat, koska tietävät, että mitään oikeaa rangaistusta ei voi tulla.

Koulusta erottamiseen päädytään käytännössä todella harvoin, ja sekin on täysin tehoton toimenpide, koska harva kiusaaja välittää koulunkäynnistään. Usein soppaan liittyy myös vanhemmat, jotka joko eivät välitä, eivät huolehdi lapsistaan tai kieltävät kategorisesti lapsensa olevan kiusaaja ja alkavat uhkailla opettajia ja rehtoria. 

Jos kiusaaminen halutaan saada oikeasti kuriin, kouluille tarvitaan todella paljon lisää kurinpitovaltuuksia. Tämä nykykoulun kädettömyys ja silmille hyppivät penskat olivat syy miksi itse jätin opettajan hommat. 

Ei jessus, sähän käytännössä myönnät, että kun tarvittavat toimet ei oo auttanu, niin ollaan sit oltu tekemättä mitään.

Vähän kun sen koulusiivoojan kommentti täällä, että joo kyllähän sitä kiusaamista näki, mut mitä siinä olis voinu tehdä..

Viis lapsista, kunhan henkilökunta ei liikaa rasitu.

Nyt luet kyllä aika railakkaasti rivien välistä jotain, mitä siellä ei ole. Joka kerran kun itselleni tuli vastaan kiusaamistapaus, tein kaikkeni sen selvittämiseksi. Mutta kun ne yhteiskunnan asettamat rajat tulevat vastaan, koulun keinot ovat rajalliset. Kerrotko nyt oikein yksityiskohtaisesti mitä olisi pitänyt tehdä vielä lisää kun (useampien opettajien taholta) lukemattomat puhuttelut ja yhteydenotot kotiin eivät auttaneet tai vaikuttaneet yhtään mitään (vanhempaa ei saatu koululle, ilmoitus lastensuojeluun tehty)? Jälki-istuntoa ei saanut antaa. Jään odottamaan vastaustasi! 

Juuri tämä keinojen vähyys ja nykykoulun kaaos sai aikaan sen, etten jaksanut enää. 

Kiusaajien nimet vain julki! Tuleepahan edes jokin rangaistus noillekin toisille ihmisille aiheuttamistaan kärsimyksistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kun muutaman kerran pääsi 5-10 - henkisen porukan huolellisesti hakkaamaksi, potkimaksi ja kivittämäksi niin ei siinä ihan kauheasti lisää tehnyt mieli. Katsele vain peiliin ihan niin paljon kuin haluat.

En tarkoittanut tätä ihan noin jyrkästi, ihmettelen vaan että mikä on se mekanismi mikä saa ihmisen kaiken kiusaamisen päätteeksi vielä taipumaan noihin nöyryyttäviin juttuihin (kenkien nuoleminen esim). Siis itselleni sen on vaikeaa hyväksyä, sanottakoon suoraan. Väitän, että joskus se suora turpaanottaminen on vähemmän traumatisoivaa kuin se, että tietoisesti alistuu kiusaajien valtaan. Turpaan saadessa voi edes yrittää pistää vastaan ja kun tietää yrittäneensä, niin itsetunto ei romahda.

Ai turpaan saadessa voi edes yrittää pistää vastaan? Aika vaikeaa, kun itse on tyttö ja hakkaajat ovat vanhempia ja vahvempia poikia. Itsetunto romahtaa siinä ihan yhtä lailla, kun ei todellakaan pysty puolustautumaan.

Sylettäviä nuo sinun juttusi, kauniisti sanottuna.

Kaikki eivät ole kykeneviä väkivaltaan edes itsepuolustuksena, eikä siinä pitäisi olla nykyään mitään pahaa tai tuomittavaa. Pidän itsekin todella vastenmielisinä puheita, joissa yritetään sysätä vastuuta kiusatuksi tai pahoinpidellyksi joutumisesta uhrin kontolle ”kun ei pidä puoliaan”.

Ansaitseeko sellainen ihmisen nimeä lainkaan, joka ei sormeaan puolustuksekseen nosta?

Lammasmaisuus on vieläkin halveksittavampaa kuin kiusaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oma lapsi joutuu väkivallan kohteeksi koulussa, teen varmasti True Detectivet. Kiusaajan äiti/isä ovelle väkivaltaisen lapsensa katsoessa ja nyrkkiraudalla naamaan.

Mä jaksan aina ihmetellä tätä, että miksi kiusaajat ei tajua kiusaamisensa riskiä, sitä että joku lyö (tai peräti ampuu) takaisin. Tai pistää jonkun korston asialle.

Että kuinka moni ihan tosissaan miettii virolaisen tappajan palkkaamista kiusaajaa varten.

Koska se on kuitenkin niin äärimmäisen harvinaista. Toiset (kiusaajat) ovat luonnehäiriöisiä väkivaltaisia sosiopaatteja, ja toiset (uhrit) eivät. Sattuneesta syystä kynnys ja valmius väkivaltaan on jälkimmäisellä ryhmällä erittäin korkealla.

Rikkoivathan Trumpin kannattajatkin lakia kun valtasivat sen kongressitalon. Eli pientä on jokin "kunnianloukkaus" siihen nähden mitä kiusaaja on uhrilleen aiheuttanut. Kun kuppi menee nurin, voi tapahtua puolin ja toisin lakien ja pykälien rajaloukkauksia. Eihän kiusaajakaan ole piitannut niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kun muutaman kerran pääsi 5-10 - henkisen porukan huolellisesti hakkaamaksi, potkimaksi ja kivittämäksi niin ei siinä ihan kauheasti lisää tehnyt mieli. Katsele vain peiliin ihan niin paljon kuin haluat.

En tarkoittanut tätä ihan noin jyrkästi, ihmettelen vaan että mikä on se mekanismi mikä saa ihmisen kaiken kiusaamisen päätteeksi vielä taipumaan noihin nöyryyttäviin juttuihin (kenkien nuoleminen esim). Siis itselleni sen on vaikeaa hyväksyä, sanottakoon suoraan. Väitän, että joskus se suora turpaanottaminen on vähemmän traumatisoivaa kuin se, että tietoisesti alistuu kiusaajien valtaan. Turpaan saadessa voi edes yrittää pistää vastaan ja kun tietää yrittäneensä, niin itsetunto ei romahda.

Ai turpaan saadessa voi edes yrittää pistää vastaan? Aika vaikeaa, kun itse on tyttö ja hakkaajat ovat vanhempia ja vahvempia poikia. Itsetunto romahtaa siinä ihan yhtä lailla, kun ei todellakaan pysty puolustautumaan.

Sylettäviä nuo sinun juttusi, kauniisti sanottuna.

Kaikki eivät ole kykeneviä väkivaltaan edes itsepuolustuksena, eikä siinä pitäisi olla nykyään mitään pahaa tai tuomittavaa. Pidän itsekin todella vastenmielisinä puheita, joissa yritetään sysätä vastuuta kiusatuksi tai pahoinpidellyksi joutumisesta uhrin kontolle ”kun ei pidä puoliaan”.

Ansaitseeko sellainen ihmisen nimeä lainkaan, joka ei sormeaan puolustuksekseen nosta?

Lammasmaisuus on vieläkin halveksittavampaa kuin kiusaaminen.

Hyi helvetti kun oletkin kuvottava otus. Uhosit aiemmin, että olet sanottavasi sanonut jota suuresti epäilin. Tiesin, että olet kaiken lisäksi paskanpuhuja.

Sharp Objectissa oli jännä väite.

Teinipsykopaatti tappoi niitä kylän nuoria, jotka sanoivat hänelle vastaan, pitivät puoliaan.

Muut antautuivat psykolle hoviksi, ja auttoivat tätä rikoksissa.

Eli kärjistettynä:

osallistut rikokseen tai olet uhri. Siinä vaihtoehdot.

Ja kiusaamisessa oli kyse vain sairaasta vallankäytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nimenomaan kiusaajille ja häiriköille pitäisi olla senkin takia erillinen koulu, joka on vähän "panostetumpi", eli siellä on sosiaalityöntekijät auttamassa oppilaita, koska ainahan kyseessä ei ole vaan paha lapsi, vaan että lapsi oireilee koulussa huonon perheympäristön takia. Jättämällä nämä lapset oman onnen nojaan sinne normikouluun ilman panostetumpaa apua ja tukea koulussa, ei varmasti heidän käyttäytyminen muutu.

Täysin mahdoton idea juridiselta ja psykologiselta kannalta. Sama ihminen voi olla koulupolkunsa aikana kiusattu ja kiusaaja, esimerkiksi.  Tuttu kiusattu lapsi esim. tunnusti minulle, että kiusaa yläkoulussa, koska se helpottaa hänen oloaan. Häntä kiusattiin alakoulussa. Ei nämä asiat ole niin yksinkertaisia hyvä -paha -asetelmia.

"Ansaitseeko sellainen ihmisen nimeä lainkaan, joka ei sormeaan puolustuksekseen nosta?

Lammasmaisuus on vieläkin halveksittavampaa kuin kiusaaminen."

Niin mutta kun yleensä sillä kiusaajalla on porukka ympärillään ja uhri yksin.

Asetelma on epäreilu jo lähtökohtaisesti. Muutenkin voi olla käytännössä mahdotonta puolustautua, ellei käytä kunnon aseistusta.