IS: ”Minut pistettiin pyytämään anteeksi kiusaajilta” – Nyt puhuvat kiusatut itse: Tämä kaikki Kiva koulu -ohjelmassa ei toimi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nais opettajat eivät uskalla puuttua itseään pitempien ja leveämpien teini poikien kiusaamiseen, nais opettajat eivät näe, eivät kuule mitään, en minäkään lyhyenä naisena ole uhka itseäni paljon pitempien teini poikien silmissä! Lisää mies opettajia ja lisää auktoriteettia kouluun!

Pois tuollaiset lässyttämiset ja järjestelmät!

Kuinkahan moni nuori tänäkin päivänä miettii itsemurhaa? :(

Ihan vain huomiona koulumaailmasta, jossa tuli pitkään työskenneltyä: todella usein kovimmat kurinpitäjät olivat nimenomaan naisia, koosta riippumatta. Kiukkuinen akka saa isonkin teinipojan kuriin. Lepsuimmat kurinpitäjät olivat miehiä, joilla oli usein oppilaiden kanssa sellainen naureskeleva "hyvä jätkä" -meininki. Ihmettelen aina tätä uskomusta, että miehet ovat parempia kurinpidossa, kun oma kokemukseni on aika lailla päinvastainen. Toki varmaan entisajan upseerimiesopettajat olivat erilaisia, mutta ei sellaisia enää ole. 

Tällainen muistikuva on omistakin kouluvuosista. Miesopettajat oli just niitä "hyviä jätkiä", jotka ottivat kaiken lepsusti ja naureskelivat häiriköiden tempauksille. Sitten oli pari todella auktoriteettista naista, joiden tunnilla kukaan ei pelleillyt tai hiiskunut.

Mulla on taas eri kokemus. Entinen miesnyrkkeilijä oli kova luu yläkoulun reksinä. Alakoulussa isokokoinen miesopettaja nosteli kevyesti häiriköt korkean kaapin päälle häpeämään ja seuraamaan tuntia. Aikamoinen nöyryytys esiteinille. Ope oli ihan legenda, ei ollut ees mun ope, mutta jutut kulki.

Nykyään tämä ope saisi potkut ja hänen tekemisiään kauhisteltaisiin päättäjien toimesta lehtien sivuilla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä logiikka on laittaa vain kiusattu koulu-psykologin vastaanotolle, kun kiusaaminen tulee koulun tietoon? Nöyryytystä toisen perään istua odottamassa vuoroasi muiden pällistellessä.

Kiusaajat pääsevät jatkamaan koulunkäyntiään ilman mitään seuraamuksia tai psykologin kanssa tapaamista, aivan kuin syy olisi ainoastaan kiusatussa, joka joutuu käymään ties missä tapaamisissa. Täysin ilman omaa syytään.

Tuo on muuten totta. Jokaisen kouluväkivaltatapauksen jälkeen nimenomaan ne väkivallan käyttäjät pitäisi määrätä psykologille käsittelemään sitä, miksi ovat sellaisia k-päitä kuin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Mikä logiikka on laittaa vain kiusattu koulu-psykologin vastaanotolle, kun kiusaaminen tulee koulun tietoon? Nöyryytystä toisen perään istua odottamassa vuoroasi muiden pällistellessä.

Kiusaajat pääsevät jatkamaan koulunkäyntiään ilman mitään seuraamuksia tai psykologin kanssa tapaamista, aivan kuin syy olisi ainoastaan kiusatussa, joka joutuu käymään ties missä tapaamisissa. Täysin ilman omaa syytään.

Hei, ja tää jatkuu aikuisena. Erottuani väkivaltaisesta miehestäni, sossu kehotti minua menemään psykiatrille. Kysyin ihan suoraan, että miksi ihmeessä, eihän minulla ole enää ongelmaa, kun otan eron miehestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä logiikka on laittaa vain kiusattu koulu-psykologin vastaanotolle, kun kiusaaminen tulee koulun tietoon? Nöyryytystä toisen perään istua odottamassa vuoroasi muiden pällistellessä.

Kiusaajat pääsevät jatkamaan koulunkäyntiään ilman mitään seuraamuksia tai psykologin kanssa tapaamista, aivan kuin syy olisi ainoastaan kiusatussa, joka joutuu käymään ties missä tapaamisissa. Täysin ilman omaa syytään.

Hei, ja tää jatkuu aikuisena. Erottuani väkivaltaisesta miehestäni, sossu kehotti minua menemään psykiatrille. Kysyin ihan suoraan, että miksi ihmeessä, eihän minulla ole enää ongelmaa, kun otan eron miehestäni.

Eiköhän se ole ihan perusjuttu, että kiusaajat ja väkivaltaiset puolisot aiheuttavat henkisiä ongelmia uhrille, siksi sinne psykologille pyydetään menemään, ettei niistä ongelmista tulisi suurempia, kun niistä ei puhu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nais opettajat eivät uskalla puuttua itseään pitempien ja leveämpien teini poikien kiusaamiseen, nais opettajat eivät näe, eivät kuule mitään, en minäkään lyhyenä naisena ole uhka itseäni paljon pitempien teini poikien silmissä! Lisää mies opettajia ja lisää auktoriteettia kouluun!

Pois tuollaiset lässyttämiset ja järjestelmät!

Kuinkahan moni nuori tänäkin päivänä miettii itsemurhaa? :(

Ihan vain huomiona koulumaailmasta, jossa tuli pitkään työskenneltyä: todella usein kovimmat kurinpitäjät olivat nimenomaan naisia, koosta riippumatta. Kiukkuinen akka saa isonkin teinipojan kuriin. Lepsuimmat kurinpitäjät olivat miehiä, joilla oli usein oppilaiden kanssa sellainen naureskeleva "hyvä jätkä" -meininki. Ihmettelen aina tätä uskomusta, että miehet ovat parempia kurinpidossa, kun oma kokemukseni on aika lailla päinvastainen. Toki varmaan entisajan upseerimiesopettajat olivat erilaisia, mutta ei sellaisia enää ole. 

Tällainen muistikuva on omistakin kouluvuosista. Miesopettajat oli just niitä "hyviä jätkiä", jotka ottivat kaiken lepsusti ja naureskelivat häiriköiden tempauksille. Sitten oli pari todella auktoriteettista naista, joiden tunnilla kukaan ei pelleillyt tai hiiskunut.

Mulla on taas eri kokemus. Entinen miesnyrkkeilijä oli kova luu yläkoulun reksinä. Alakoulussa isokokoinen miesopettaja nosteli kevyesti häiriköt korkean kaapin päälle häpeämään ja seuraamaan tuntia. Aikamoinen nöyryytys esiteinille. Ope oli ihan legenda, ei ollut ees mun ope, mutta jutut kulki.

Nykyään tämä ope saisi potkut ja hänen tekemisiään kauhisteltaisiin päättäjien toimesta lehtien sivuilla.

Mikä on ihan naurettavaa, sillä ei kaapin päälle nostaminen vahingoittanut ketään mitenkään fyysisesti. Opettipahan vaan vähän nöyryyttä kiusaajille, olla silmätikkuna reppanana kyyhöttämässä kaapin päällä. Lisäksi juorut kulki, kuka oli milloinkin joutunut sinne kaapin päälle istumaan. Ja ihan oikea opetus kiusaajille: maailmasta löytyy aina joku sinua vahvempi, kiusaaminen ei kannata.

True Detective-sarjan kakkoskaudella nähtiin ehdottomasti paras ja toimivin keino koulukiusaajaongelman ratkaisemiseen:

"Eiköhän se ole ihan perusjuttu, että kiusaajat ja väkivaltaiset puolisot aiheuttavat henkisiä ongelmia uhrille, siksi sinne psykologille pyydetään menemään, ettei niistä ongelmista tulisi suurempia, kun niistä ei puhu."

Pääongelma on tietysti se piinaaja itse. Kallonkutistajalle, mars!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Kun muutaman kerran pääsi 5-10 - henkisen porukan huolellisesti hakkaamaksi, potkimaksi ja kivittämäksi niin ei siinä ihan kauheasti lisää tehnyt mieli. Katsele vain peiliin ihan niin paljon kuin haluat.

En tarkoittanut tätä ihan noin jyrkästi, ihmettelen vaan että mikä on se mekanismi mikä saa ihmisen kaiken kiusaamisen päätteeksi vielä taipumaan noihin nöyryyttäviin juttuihin (kenkien nuoleminen esim). Siis itselleni sen on vaikeaa hyväksyä, sanottakoon suoraan. Väitän, että joskus se suora turpaanottaminen on vähemmän traumatisoivaa kuin se, että tietoisesti alistuu kiusaajien valtaan. Turpaan saadessa voi edes yrittää pistää vastaan ja kun tietää yrittäneensä, niin itsetunto ei romahda.

Ai turpaan saadessa voi edes yrittää pistää vastaan? Aika vaikeaa, kun itse on tyttö ja hakkaajat ovat vanhempia ja vahvempia poikia. Itsetunto romahtaa siinä ihan yhtä lailla, kun ei todellakaan pysty puolustautumaan.

Sylettäviä nuo sinun juttusi, kauniisti sanottuna.

"True Detective-sarjan kakkoskaudella nähtiin ehdottomasti paras ja toimivin keino koulukiusaajaongelman ratkaisemiseen:"

Osalle kiusaajista taatusti toimisi tuo parhaiten eli vanha kunnon Hammurabin laki takaisin käyttöön! Kuka keksi tai määräsi, että se pitää korvata lepsummilla laeilla?

Kiusaamiseen ja kouluv***ivaltaan puuttuminen on huonoa kriisin hallintaa, jossa asioiden annetaan kehittyä äärimmilleen ennen kuin aletaan toimia ja sittenkin nihkeästi. Liian syvälle on myös juurtunut sellainen "tasapäistävä" ajattelumalli, että molempia osapuolia pitäisi kohdella jotenkin mahdollisimman tasapuolisesti. Jotenkin halutaa kieltää, että tässä on kysymys rajojen rikkomisesta, rangaistavasta teosta, josta kuuluisi tulla sellainen seuraamus tekijälle, että tämä ymmärtäisi "rikoksesta" tulee aina seuraamus. Sen sijaan tarjoillaan  puolivillaista sovittelua, ettei tekijöille "tule paha mieli tai trauma".  Kiusaamisen kohteeksi joutunut taas saa maksaa isoa hintaa vielä tulevaisuudessakin käymällä terapioissa, olemalla ennenaikaisella sairaseläkkeellä tai työelämän ulkopuolella sen vuoksi, että kouluaikainen v***valta on polttanut syvät jäljet ihmisen minäkuvaan, itsetuntoon ja kokemalla  syvälleiskostunutta huonoutta siksi, että koulun auktoriteetillä vahvistettiin se, että vika oli juuri hänessä itsessään. Ja usein kiusaaminen myöskin sairastuttaa uhrin psyyken. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä logiikka on laittaa vain kiusattu koulu-psykologin vastaanotolle, kun kiusaaminen tulee koulun tietoon? Nöyryytystä toisen perään istua odottamassa vuoroasi muiden pällistellessä.

Kiusaajat pääsevät jatkamaan koulunkäyntiään ilman mitään seuraamuksia tai psykologin kanssa tapaamista, aivan kuin syy olisi ainoastaan kiusatussa, joka joutuu käymään ties missä tapaamisissa. Täysin ilman omaa syytään.

Kyllä tuossa niitä tukitoimia tarvitsee molemmat osapuolet, sekä kiusattu, että kiusaaja. Eri näkökulmista tosin. Ikävää, jos kiusattu kokee psykologilla käynnit tai muut tukitoimet nöyryyttävänä. Ei sen pitäisi siltä tuntua. Itse olisin ollut kiusattuna onnellinen, jos olisin saanut apua ja minut olisi otettu todesta. Sen sijaan mulla on nykyäänkin valtavan isot itsetunto-ongelmat, ahdistuneisuutta ja masennusta.

Kiusaajan kohdalla taustalla on aina jotain normaalista poikkeavaa, mihin on samalla tavalla tärkeää puuttua, ennen kuin on liian myöhäistä.

Riittävän tehokas varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevä työ säästää niin paljon niin yhteiskunnallisella, kuin yksilötasollakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä logiikka on laittaa vain kiusattu koulu-psykologin vastaanotolle, kun kiusaaminen tulee koulun tietoon? Nöyryytystä toisen perään istua odottamassa vuoroasi muiden pällistellessä.

Kiusaajat pääsevät jatkamaan koulunkäyntiään ilman mitään seuraamuksia tai psykologin kanssa tapaamista, aivan kuin syy olisi ainoastaan kiusatussa, joka joutuu käymään ties missä tapaamisissa. Täysin ilman omaa syytään.

Hei, ja tää jatkuu aikuisena. Erottuani väkivaltaisesta miehestäni, sossu kehotti minua menemään psykiatrille. Kysyin ihan suoraan, että miksi ihmeessä, eihän minulla ole enää ongelmaa, kun otan eron miehestäni.

Eiköhän se ole ihan perusjuttu, että kiusaajat ja väkivaltaiset puolisot aiheuttavat henkisiä ongelmia uhrille, siksi sinne psykologille pyydetään menemään, ettei niistä ongelmista tulisi suurempia, kun niistä ei puhu. 

No minä nimenomaan puhuin. Ihan kaikille läheisille ja viranomaisille, jotka vaan suostuivat kuuntelemaan. Ja vain yhdessä paikassa yritettiin hyssytellä minut hiljaiseksi: sossulassa. Sossujen mukaan uhri ei saisi puhua ympäriinsä kokemastaan. Neuvottiin vaikenemaan. Vaikka nimenomaan se puhuminen tuotti apua. Ja jopa laki antaa asianomistajalle luvan puhua. Jos kiusaajille tulee siitä paha mieli tai taloudellista tm tappiota tai mainehaittaa, niin se on vaan voivoi.

Henkisistä ongelmista vielä sen verran, kun tiedät mistä ne aiheutuu, niin tiedät myös, ettei sinulla ole keinoja muuttaa toista ihmistä, ja ainoa tapa hoitaa asiat on erota/pysyä erossa kys. ihmisestä/ihmisistä. Siksihän sitä koulunvaihtoakin suositellaan kiusatulle.

1990-luvulla oli myös yleistä, että tukioppilaiksi valittiin ne pahimmat kiusaajat. Vaikka normaalisti näistä pitäisi äänestää oppilaiden kesken, niin käytännössähän nämä ehdottivat toisiaan ja sitten hännystelijäjoukot äänestivät. Ei siinä kiusatuilla ollut yksin mitään tehtävissä. Vielä kun näki, miten opettajat paijasi näitä tukioppilaita (kympin tyttöjä). He saivat aina stipendit ja hymypatsaat. Omassa koulussani poikkeuksetta nämä oppilaat, joita opettajienkin toimesta nostettiin esimerkillisiksi, olivat omien luokkiensa ykköskiusaajia. Ystäväni on opettajana entisessä koulussamme (häntä myös aikanaan kiusattu) ja hän on kertonut, miten näitä pahimpia tapauksia yhä muistellaan lämmöllä ja fiksuina mallioppilaina eikä haluta kuulla muuta. Aivan kuin eri ihmisistä puhuttaisiin. Siellähän on sitten useita ns. menestyjiä, esimiestehtävissä useimmat. Sellaista se taitaa olla nykyäänkin.

Vierailija kirjoitti:

"Eiköhän se ole ihan perusjuttu, että kiusaajat ja väkivaltaiset puolisot aiheuttavat henkisiä ongelmia uhrille, siksi sinne psykologille pyydetään menemään, ettei niistä ongelmista tulisi suurempia, kun niistä ei puhu."

Pääongelma on tietysti se piinaaja itse. Kallonkutistajalle, mars!

Tottakai niiden kiusaajien ja väkivaltaisten ihmisten pitäisi myös mennä puhumaan, ja varmasti heille myös sitä ehdotetaan. Mutta jos eivät halua mennä, niin ei heitä pakottaakkaan voi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä logiikka on laittaa vain kiusattu koulu-psykologin vastaanotolle, kun kiusaaminen tulee koulun tietoon? Nöyryytystä toisen perään istua odottamassa vuoroasi muiden pällistellessä.

Kiusaajat pääsevät jatkamaan koulunkäyntiään ilman mitään seuraamuksia tai psykologin kanssa tapaamista, aivan kuin syy olisi ainoastaan kiusatussa, joka joutuu käymään ties missä tapaamisissa. Täysin ilman omaa syytään.

Kyllä tuossa niitä tukitoimia tarvitsee molemmat osapuolet, sekä kiusattu, että kiusaaja. Eri näkökulmista tosin. Ikävää, jos kiusattu kokee psykologilla käynnit tai muut tukitoimet nöyryyttävänä. Ei sen pitäisi siltä tuntua. Itse olisin ollut kiusattuna onnellinen, jos olisin saanut apua ja minut olisi otettu todesta. Sen sijaan mulla on nykyäänkin valtavan isot itsetunto-ongelmat, ahdistuneisuutta ja masennusta.

Kiusaajan kohdalla taustalla on aina jotain normaalista poikkeavaa, mihin on samalla tavalla tärkeää puuttua, ennen kuin on liian myöhäistä.

Riittävän tehokas varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevä työ säästää niin paljon niin yhteiskunnallisella, kuin yksilötasollakin.

Eihän se psykologi voi muuttaa tilannetta, jos siellä käy se uhri, eikä kiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen kivaa koulua monet kiusatut pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajalta. Tosin tämän tekivät lapset keskenään. Pahimmillaan jopa kengätkin nuoletettiin. En koskaan tajunnut miten joku voi pelätä niin paljon, että käytännössä antaa tuhota itsensä henkisesti ja alistuu täysin muiden valtaan. Itse olisin mieluummin ottanut turpaani kuin alistunut tuollaisiin nöyryyttäviin teattereihin, jotka muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vähän saa siis katsoa peiliinkin.

Puhut ikivanhoista asioista, nykyään ei kenenkään kenkiä nuoleteta, ei kiusaajan eikä kiusatun. Kiva-koulu-ohejlmaa ei edes ollut 30 v sitten.

Ymmärrän, että olet traumatisoitunut ja katkera, mutta aloita tästä aiheestasi uusi ketju: vanhan ajan koulukiusaaminen. Tämä käsittelee nykyajan Kiva koulu -yritystä kiusaamisen hillitsemiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä logiikka on laittaa vain kiusattu koulu-psykologin vastaanotolle, kun kiusaaminen tulee koulun tietoon? Nöyryytystä toisen perään istua odottamassa vuoroasi muiden pällistellessä.

Kiusaajat pääsevät jatkamaan koulunkäyntiään ilman mitään seuraamuksia tai psykologin kanssa tapaamista, aivan kuin syy olisi ainoastaan kiusatussa, joka joutuu käymään ties missä tapaamisissa. Täysin ilman omaa syytään.

Kyllä tuossa niitä tukitoimia tarvitsee molemmat osapuolet, sekä kiusattu, että kiusaaja. Eri näkökulmista tosin. Ikävää, jos kiusattu kokee psykologilla käynnit tai muut tukitoimet nöyryyttävänä. Ei sen pitäisi siltä tuntua. Itse olisin ollut kiusattuna onnellinen, jos olisin saanut apua ja minut olisi otettu todesta. Sen sijaan mulla on nykyäänkin valtavan isot itsetunto-ongelmat, ahdistuneisuutta ja masennusta.

Kiusaajan kohdalla taustalla on aina jotain normaalista poikkeavaa, mihin on samalla tavalla tärkeää puuttua, ennen kuin on liian myöhäistä.

Riittävän tehokas varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevä työ säästää niin paljon niin yhteiskunnallisella, kuin yksilötasollakin.

Eihän se psykologi voi muuttaa tilannetta, jos siellä käy se uhri, eikä kiusaaja.

Olen käynyt yksin perheterapiassa (kun toinen ei suostunut), ja siellä tultiin tähän lopputulokseen.

Minusta on hienoa, että vasemmistolainen on opetusministerinä. Hän varmasti puuttuu näin räikeisiin epäkohtiin. Ihan kohta.

HUUTONAURUA!!!!!! XD XD XD

Ja sitten jotkut ihmettelevät, miksi syntyvyys on vähäistä. Ei tämä tietenkään suurin yksittäinen syy ole, mutta ihan varmasti osatekijä. Oli mukana myös minun lapsettomuuspäätöksessäni.

Vierailija kirjoitti:

1990-luvulla oli myös yleistä, että tukioppilaiksi valittiin ne pahimmat kiusaajat. Vaikka normaalisti näistä pitäisi äänestää oppilaiden kesken, niin käytännössähän nämä ehdottivat toisiaan ja sitten hännystelijäjoukot äänestivät. Ei siinä kiusatuilla ollut yksin mitään tehtävissä. Vielä kun näki, miten opettajat paijasi näitä tukioppilaita (kympin tyttöjä). He saivat aina stipendit ja hymypatsaat. Omassa koulussani poikkeuksetta nämä oppilaat, joita opettajienkin toimesta nostettiin esimerkillisiksi, olivat omien luokkiensa ykköskiusaajia. Ystäväni on opettajana entisessä koulussamme (häntä myös aikanaan kiusattu) ja hän on kertonut, miten näitä pahimpia tapauksia yhä muistellaan lämmöllä ja fiksuina mallioppilaina eikä haluta kuulla muuta. Aivan kuin eri ihmisistä puhuttaisiin. Siellähän on sitten useita ns. menestyjiä, esimiestehtävissä useimmat. Sellaista se taitaa olla nykyäänkin.

Sama juttu 2000-luvulla, ja kuraattori oli mukana tässä valinnassa.

Voisko ihmiset alkaa nyt pikkuhiljaa uskoa että opettajia ja rehtoreita ei kiinnosta puuttua? Aina opettajat itse selittelee kuinka heillä ei vaan muka ole tarpeeksi välineitä puuttua, ja sitten ihmiset puolustelee näitä opettajia samasta syystä. Paskan marjat. Nämä kokemukset+ omani ovat aika hyvin puhumassa sen puolesta, että asioille ei edes haluta tehdä mitään. Juurikin vain hyssytellään ja ollaan kuin ei mitään tapahtuisi. Vähätellään ja syyllistetään kiusattua. Kivakoulu on toimiva, mutta vain jos siihen sitoutuu myös koko koulun henkilökunta. Mutta kun tuo ei toimi kauhean monessa koulussa, niin eikö se kerro nimenomaan siitä että asioihin ei opettajien puolelta haluta puuttua tai sitoutua? Monelle rehtorille tuntuu olevan tärkeintä se koulun maine.

Minä en ainakaan usko enää yhdenkään opettajan selityksiä siitä kuinka ei muka voida tehdä mitään. Olen sen niin monesti omin silmin ja korvin todistanut, että monia ei edes kiinnosta.