Entinen koulukiusaaja, mikä olisi saanut sinut lopettamaan kiusaamisen?

Ihmiset muistuttavat todella paljon simpansseja, samanlainen ryhmädynamiikka. Heh.

Kertokaa lisää, tää on ihan älyttömän mielenkiintoinen ketju, aina pohdin mitä kiusaajien mielessä liikkuu, en saa heistä jotenkin selvää, onko siellä tunteita ollenkaan tai millaisia tunteita. Ihan nyt oikeasti, olin kiusattu mutta faktanomaisesti tällaisia mietteitä kiusaajilta voisi nyt jo lukea.

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa olettamaan, että kiusaaja lopettaa kiusaamisen aikuisena? Useimmat selittävät miten vika on siinä kohteessa. Aika vasta kuuntelin työpaikan kahvihuoneessa viereisen osaston isoäänistä naista, joka suun päänä selitti miten "huumorintajuttomat ei pärjää heidän työporukassaan eikä edes tarvi sille osastolle tulla, jos ei ymmärrä rankempaa huumoria". Siinäpä se pähkinänkuoressa. Kiusaaminen verhotaan huumoriin ja jos joku pahoittaa mielensä, se on sen uhrin vika. Tällaisia hoitoalalla.

Tältä minustakin tuntuu, kiusaajat eivät vaikuta katuvan koska aidosti ajattelevat kiusatun ansaitsevan sen, jopa yhä aikuisena ajattelevat uhreista niin. Eivät näe että alas poljettu on vain siinä yhteisössä rooli mikä hänelle on väkisin annettu.

Kyllähän se näin on että aikuisissa on myös näitä kiusaajia.

Tässä kuitenkin pohdin mikä olisi ollut pysäyttävä tekijä kiusaajalle siellä kouluyhteisössä. Kiusaamisen ei ole normaali kehitykseen kuuluva asia vaan, mutta jotain tarvetta se palvelee. Jos tähän pääsisi käsiksi voitaisiin kiusaamista ainakin vähentää.

Vastauksista päätellen motiivit ovat olleet erilaisia. Silloin kun ihminen nauttii toisen pahan olon tuottamisesta, ei kovista rangaistuksista ole yleensä hyötyä, vaan ne saattavat pahentaa ongelmaa. Tämä koskee myös aikuisia. Sitten on erikseen nämä jotka eivät ehkä käsitä tekemistensä laajuutta ja vakavuutta.

Toisaalta ajattelen että tämä on yhteisön ongelma, koska on olemassa kouluja joissa ei kiusata ketään, ja tämänkaltainen kulttuuri muokkaa oppilaiden toimintaa. Olen itse käynyt kouluni tämänkaltaisessa koulussa.

Ap

Entiset (ja miksei nykyisetkin) kiusaajat, kertokaa mitä liikkui mielessä? Mikä olisi saanut sinut lopettamaan? Ilmoittiko kiusattu koskaan että sinä kiusaat minua ja sen pitää nyt loppua? Oliko sillä mitään väliä että omat vanhemmat saivat tietää?

Vierailija kirjoitti:

"Ilmeisesti kiusaaja ymmärtää mitä tekee ja toiselle ihmiselle aiheuttaa?"

Totta kai tietää. Sehän on täysin tietoista toimintaa ihan uhrin valikoinnista alkaen. Ei kukaan omankokoistaan, saati itseään isompaa haasta tällaiseen touhuun. Ja jo se on selkeä tietoinen valinta...

SUURIN osa aikuisista tulee tukeneeksi kiusaamista juuri näillä kiusaajaa puolustavilla ja ymmärtävillä kliseillä. He ei ymmärrä mitä tekevät, heillä on oma paha olo, he tarvitsee apua ja tukea, ym sontaa. Oikeasti he tarvitsee ensisijaisesti rangaistuksen ja jos se toimii niin sitten tutkitaan syvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin normaalista perheestä ja ihan normaali teini. Seiska - kasiluokalla murrosikäni oli todella voimakas, mun kohdalla selvästi jälkeenpäin ajatellen toteutui korostetusti murrosikäisen hetkellinen kyvyttömyys tulkita toisten tunteita ja asettua toisen asemaan. Harjoittaman kiusaaminen oli kouluaikana huutelua ja kieltämättä julmaa sanallista kohtelua paria luokkalaistani kohtaan.

Kiusaaminen tapahtui myös tunnilla. Opettajat eivät puuttuneet oikeastaan lainkaan, eikä toinen kohteista koskaan pistänyt vastaan. En oikeasti tajunnut olevani kiusaaja, kuvittelin, että tyttö halusi olla outo ja että hän ei huutelustani välittänyt. Jälkeenpäin olen tajunnut hänen olleen täysin lamaantunut. Toinen, jota pilkkasin, raivostui kerran ja silloin tajusin, että hän oikeasti oli loukkaantunut ja vittuuntunut muhun. Lopetin siihen. Kerran varastin kiusaamani tytön kirjat, koska halusin todistaa, että opettaja lelli häntä, eikä sanoisi unohtuneista kirjoista mitään. Tyttö sai open torut ja silloin mua hävetti.

Minusta tuli kuitenkin empaattinen, normaali ihminen. En väheksy tekojeni seurauksia. Uskon, että kaltaisiani kiusaajia on paljon ja nimenomaan niihin tapauksiin olisi helppo puuttua. Oikeasti joidenkin aivot on murkkuiässä niin kyvyttömät hahmottamaan muiden, kuin omia tunteita, että heille pitäisi selkokielellä ja rautalangasta vääntäen selittää, miltä toisesta nyt mahtaa tuntua.

Tämä oli tosi hyvä kommentti. Tuo sun ajatus aivojen yllättävästä muutoksesta tuossa iässä on ihan paikkansa pitävä. Osa käy murrosikäisenä läpi tuollaisen taantumisen vaiheen tietyillä sosiaalisilla alueilla. Kaikki eivät toki reagoi siihen noin. Väärin olet toiminut kuten itsekin korostit, mutta ajattelen itse että on väärin tulkita kuvailemallasi tavalla käyttäytyvä nuori aina jotenki sairaaksi tai vialliseksi.

Ap

Hyvä kommentti minunkin mielestäni. Muistan itse asiassa useamman yläasteaikaisen koulukaverin, jotka olivat seiskalla hirviöitä mutta ysillä jo vallan ok tyyppejä. Tuo murrosikään liittyvä aivotoiminnan muutos heijastuu monilla suvaitsemattomuutena, lyhytpinnaisuutena ja vääristyneinä tilanteiden tulkintana, mitkä alentavat kiusaamiskynnystä. Juuri niin, että oletetaan, että se outo tyyppi on outo ihan vain muita ärsyttääkseen ja "ansaitsee" siksi tulla kiusatuksi.

Seiskoille on käsittääkseni useimmissa kouluissa jo kaikenlaisia ryhmäytymis- ja tutustumistunteja mutta rinnalle voisi tosiaan ottaa sellaisen empatiataitoja rautalangasta -kurssin. Moni senikäinen on niin kehittymätön ja itsekeskeinen ettei tajua toimintansa vaikutuksia jollei niitä erikseen väännä ratakiskosta. Samaten muiden ymmärtäminen on monella puutteellista ja tähänkin kaivattaisiin jämäkämpää opastusta.

Luulen, että en osannut asettua kunnolla toisen asemaan. Typerät tempauksemme olisivat jääneet ainakin vähäisemmiksi, jos joku olisi asiaan puuttunut. Aikuinen tai muut lapset, ei sen väliä. Olisi vain tullut kysymään, tajutaanko, että toiselle tulee paha mieli ja toimintamme on muutenkin typerää. Olin kuitenkin pohjimmiltani aika arka, joten tämä olisi varmaan tehonnut ihan hyvin.

Sain itse kiusaamisen loppumaan, kun palkkasin yhden kaapin uhoamaan.

Henkilö oli itse ollut nuorena kiusattu, eipä paljoa pitänyt anella.

Nosti kiusaajan kerran ilmaan ja pari kertaa uhkaili ja seurasi. Se loppui siihen.

Tämä on todella tiukka kanta, mutta pelkästään, jos vanhemmat oppilaat puuttuisivat asiaan, voisi kiusaaminen loppua heti.

Lopetin koulukiusaamisen kun koulut loppui. Siirryin jatkamaan sitä työpaikoille ja parisuhteisiin. Varsinkin isoääniset itseään muita parempina ja viisaampina pitävät naiset on mun lempi riistaa. Tai narsisti esimies joka luulee olevansa asemansa takana turvassa on mukava uhri mulle. Alistaa ja manipuloida ja pelotella ihmisiä jotka ovat luulleet olevansa jotain kurkoja. Laittaa aikuiset miehet itkemään muiden edessä ja pelkäämään. En oikein voi itselleni mitään. Ymmärrän että näin ei saisi toimia, mutta mielestäni se on hauskaa ja saan voimaa siitä.

M43

Luonnotonta sulloa kymmeniä - satoja nuoria samaan "tehtaaseen". Yksityisopetus tekisi monesta inhimillisemmän, näin uskoisin.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla en edes ymmärtänyt että olen kiusannut. Sosiaalisia taitoja ei ollut, eikä niihin tuettu. Vasta aikuisena sain adhd diagnoosin, lapsuudessani tämä ei ollut vielä tunnettu.

ADHD-diagnoosia on turha syyttää. Totuus on, että olit lapsena empatiakyvytön, huonoitsetuntoinen ja sadistinen pieni ihmisperse, joka käytti toisten satuttamista keinona nousta sosiaalisessa hierarkiassa. ADHD:n kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Itsellänikin on ADHD, enkä koskaan kiusannut ketään.

Tulee aina hirveä myötähäpeä kun aikuisetkin ihmiset kiusaavat muita. Milloin se henkinen kasvu alkaa? Toisilla ei koskaan.

Turpiinveto.

Empatiaa tulisi opettaa jo esikoulussa. Luonto ja eläimet mukana kouluissa tutkitusti auttavat siinä. Pienempiä kouluja ja pienempiä ryhmiä. Oikeat ongelmatapaukset yksityisopetukseen. Viihtyisämpiä ja kauniimpia oppimistiloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään

Jos joku laittoi hanttiin niin sitä vähän saatettiin armahtaa ja otettiin seuraava uhri.

Tai no korjaan sen verran että jos tytöt olis tuominnut niin se olis voinu olla vähäisempää. Nyt saatiin huomiota ja hei, kaikki tykkää vähän pahoista pojista.

Saitko huomiota kaikilta tytöiltä, vai joltain tietyltä tyttöryhmältä? Oliko se sen arvoista? Eikö yhtään harmittanut piinata toisia jos itse sai palkkioksi jotain hyvää? Mietitkö asiaa tuolloin yhtään? Ihan mielenkiinnosta kyselen, kiitos jos vastaat.

No ei aivan kaikilta tytöiltä, mutta sanotaanko vaikka 80% jos pitää jotain lukua antaa.

Oliko se sen arvoista? Juu olihan se. Itsetunto oli huipussaan ja se motivoi hakeutumaan kaupalliselle alalle. Olen menestynyt urallani ihan hyvin.

Eikä me kovin fyysisiä oltu, niitäkin kuitenkin oli jotka veti surutta turpaan jos ei katse pysynyt maassa.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin koulukiusaamisen kun koulut loppui. Siirryin jatkamaan sitä työpaikoille ja parisuhteisiin. Varsinkin isoääniset itseään muita parempina ja viisaampina pitävät naiset on mun lempi riistaa. Tai narsisti esimies joka luulee olevansa asemansa takana turvassa on mukava uhri mulle. Alistaa ja manipuloida ja pelotella ihmisiä jotka ovat luulleet olevansa jotain kurkoja. Laittaa aikuiset miehet itkemään muiden edessä ja pelkäämään. En oikein voi itselleni mitään. Ymmärrän että näin ei saisi toimia, mutta mielestäni se on hauskaa ja saan voimaa siitä.

M43

Toi on ihan normaalia sosiaalista toimintaa ihmiselle jolla on persoonallisuushäiriö. Aina kun luulet ihmisen mahdollisesti pitävän itseään sinua parempana, tiedä että se on totta, ja todellisuus jossa koko muu maailma elää. Sun näkemys on vaan sun pään sisällä, ja on rakenteellisen häiriö aiheuttama. Samalla tavalla kuin näkisit ja kuulisit harhoja.

Mutta kiitos kommentista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla en edes ymmärtänyt että olen kiusannut. Sosiaalisia taitoja ei ollut, eikä niihin tuettu. Vasta aikuisena sain adhd diagnoosin, lapsuudessani tämä ei ollut vielä tunnettu.

ADHD-diagnoosia on turha syyttää. Totuus on, että olit lapsena empatiakyvytön, huonoitsetuntoinen ja sadistinen pieni ihmisperse, joka käytti toisten satuttamista keinona nousta sosiaalisessa hierarkiassa. ADHD:n kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Itsellänikin on ADHD, enkä koskaan kiusannut ketään.

ADHD ilmenee eri tavoin. Se voi todella olla yksi syy kiusaajan toiminnalle. Sen vuoksi se olisi tärkeää havaita jo varhain lapsuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään

Jos joku laittoi hanttiin niin sitä vähän saatettiin armahtaa ja otettiin seuraava uhri.

Tai no korjaan sen verran että jos tytöt olis tuominnut niin se olis voinu olla vähäisempää. Nyt saatiin huomiota ja hei, kaikki tykkää vähän pahoista pojista.

Tarkoitat suosittuja j ä n n ä ty t t ö j ä , et tavistyttöjä tai kiusattuja tyttöjä. Minä olin tyttö. Olin alimpana arvojärjestyksessä. Eniten valtaa on suosituilla pojilla, he pystyvät halutessaan lopettamaan sekä poikien että tyttöjen kiusaamisen.

Pahoittelut, kyllä taviksetkin ja kiusatutkin oli meistä kiinnostuneita. Tyttöjen kiusaaminen taas oli kovin erilaista. Poikaporukassa saatettiin päättää että liikkatunnilla annetaan vahingossa vähän runtua jollekin, vaihtoehtoja oli yleensä muutama. Tytöt taas oli jotenkin sairaita kiusaamisensa kanssa. Se oli kokonaisvaltaisempaa.

Eikä pojilla ollut ainakaan 90-luvulla mitään motiivia kiusata tyttöjä. Toisten tyttöjen kiusaama oli suht helposti vietävissä ja se ilahtui kuin sai vähän positiivista huomiota.

Opettakaa empatiaa lapsillenne, täysin aliarvostettu ominaisuus tässä maailmassa. Opettakaa kunnioittamaan luontoa, eläimiä ja kanssaihmisiä. Opettakaa katsomaan pintaa syvemmälle.

Juuret pitävät puun pystyssä ja ravitsevat oksia joista lehdet kasvavat. Aikuiset ja yhteisöt ovat niitä juuria, nuoret oksia joille aikuiset antavat kasvualustansa ja keväällä puhkeavat lehdet huomisen toivoja.

Mutta jos yhteisö on mätä, puun oksat kasvavat kieroon eivätkä tuota lehtiä.