Entinen koulukiusaaja, mikä olisi saanut sinut lopettamaan kiusaamisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään

Jos joku laittoi hanttiin niin sitä vähän saatettiin armahtaa ja otettiin seuraava uhri.

Tai no korjaan sen verran että jos tytöt olis tuominnut niin se olis voinu olla vähäisempää. Nyt saatiin huomiota ja hei, kaikki tykkää vähän pahoista pojista.

 

Saitko huomiota kaikilta tytöiltä, vai joltain tietyltä tyttöryhmältä? Oliko se sen arvoista? Eikö yhtään harmittanut piinata toisia jos itse sai palkkioksi jotain hyvää? Mietitkö asiaa tuolloin yhtään? Ihan mielenkiinnosta kyselen, kiitos jos vastaat.

Ja tärkeimpänä, saitko edes pillua niiltä tytöiltä? Aika hukkaan se huomionhaku muuten mennyt.

t. eri

Se että koulussa ei olisi ollut niitä tun rumia hissukoita, jotka sössötti ja pelkäsi omaa varjoaankin. Se. Ja ikää kohta 50 mut mitään en kadu! 

Joku olisi huomannut minut ja mun pahan olon. Joku olis viettänyt aikaa ja jutellut..🙈 Suomessa osataan jättää lapsetkin yksin tuskiensa kanssa. Torutaan, kun näytetään pahaa oloa ja sitä ettei enää kestä. Lasta pidetään ongelmajätteenä eikä huomata, että se ympäristö tai perhe, missä lapsi on, voi olla se pahan olon lähde. Sen purkaminen ei kiusaamalla tietenkään ole hyväksyttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja ei lopeta eikä parannu. Kerran kiusaaja aina kiusaaja. Niille pitäisi antaa lopetuspiikki.

Tää on kyllä aivan totta. Mulla on sukulainen, joka edelleen aikuisena nauraa ja matkii tyyppejä, joita kiusasi peruskoulussa. Kieltänyt olevansa kiusaaja, on mielestään vain räväkkä ja huumorintajuinen. 

Sain turpaan siltä luuserilta, kun se haali jistain kokoon kaksi muuta luuseria ja porukalla kävivät kimppuun. Voiko olla raukkamaisempaa?!

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset muistuttavat todella paljon simpansseja, samanlainen ryhmädynamiikka. Heh.

Esim Santeri s*nteri österman on yks retu apina

Santtu haluu panna hillaa

Mikä kiusaamisessa on parasta? Minkälaiset uhrit?

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti kiusaaja ymmärtää mitä tekee ja toiselle ihmiselle aiheuttaa? Vai puuttuuko kiusaavalta lapselta/nuorelta jokin olennainen osa? Kehittyykö se ikinä tai vasta paljon normaalia myöhemmin?

He NAUTTIVAT kiusaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kun mietin omia kiusaajiani, se oli heille hauskanpitoa. Lopettamiseen olisi vaadittu varmaan että joku isompi olisi vetänyt turpaan. Ei ainakaan mikään vetoaminen toisen pahaan mieleen olisi toiminut. Eipä siihen aikaan kiinnostanut ketään, ei opettajiakaan jos jotain kiusattiin.

Sama juttu. Se oli heille hauskaa, viihdettä. Tyttöjä siis kaikki (omaltani ja eri luokilta) ja etsivät aina eri kiusattavia - yksinäisiä, muista poikkeavia tai vähän reppanoita tyttöjä - joita sitten piinasivat porukalla niin kasvotusten kuin somessa. En usko että sitä olisi mikään saanut loppumaan, jos yhden uhrin kiusaaminen olisikin saatu lopetettua, olisivat valinneet tilalle jonkun toisen.

Vierailija kirjoitti:

Paljonpa tänne tekee mieli kirjoittaa, mutta antaa mennä. En näitä palaa enää lukemaan. Luulen että kohdallani olisi auttanut jos koko luokan ryhmähenkeen olisi puututtu ja sellaista taistelua omasta sosiaalisesta asemasta ei olisi ollut. Minua haukuttiin rumaksi, pottunenäksi, naureskeltiin jos oli tullut finni, juoruiltiin selän takana (niin siis ne suositut open suosikkitytöt tätä teki). Kun ei ollut itselläni sen parempia sosiaalisia taitoja ja kykyä selvitä kamalista kouluvuosista niin menin mukaan kiusaamaan niitä heikoimpia, etten olisi itse siellä ihan pohjalla.

Paljon kuvaavaa lienee sekin, että minä olin yksi pääkiusaajaksi leimattu aika pienestä, eli olin mukana nimittelyssä esimerkiksi. Ne ysin tytöt, joita opettaja ylisti, heitteli koulumatkalla kiusattujen reppuja ojaan jne. Ihan eri tasolla se kiusaaminen, mutta kun olivat suosittuja niin ei heitä kukaan kiusaajina pitänyt. Niitä toisia heikkoja on siitäkin helpoin syyttää.

Tyttöjen harjoittama kiusaaminen on vieläkin näkymätöntä. Ysin tytöillä on "hyvät sosiaaliset taidot", he tietävät miten eivät jää kiinni. Osa harrastaa sitä samaa vielä aikuisena työpaikoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja ei lopeta eikä parannu. Kerran kiusaaja aina kiusaaja. Niille pitäisi antaa lopetuspiikki.

Tää on kyllä aivan totta. Mulla on sukulainen, joka edelleen aikuisena nauraa ja matkii tyyppejä, joita kiusasi peruskoulussa. Kieltänyt olevansa kiusaaja, on mielestään vain räväkkä ja huumorintajuinen. 

Mä olen tehnyt sen virheen, että kymmenen vuotta peruskoulun jälkeen halusin jutella pahimman kiusaajan kanssa, kun hänet näin baarissa. Hän ei ensin tunnistanut mua, sillä olin muuttunut arasta puhumattomasta finninaamasta kauniiksi ja sanavalmiiksi naiseksi.

Hän nauroi ääneen kun lopulta tajusi kuka olen, heti kyseenalaisti sen mitä minusta oli tullut, toisteli sanaa 'luuseri', nauroi uudelleen ja sitten lopulta täysi raivo päällä huusi 'mitä vttua sä luulet olevasi?' 

Kiusattu on kiusaajan silmissä aina se sama mitätön pskaläjä. 

Mun kiusaaja oli rikkaan perheen lellitty iltatähti, joka tuomittiin aikuisena elinkautiseen vankeuteen. Kiusasi minua yhteensä 5 vuotta henkisesti, joten tuo tuomio erittäin ra'asti toteutetusta murhasta tuli aikamoisena yllätyksenä.

Tämä ja muukin esimerkki tässä ketjussa kertoo siitä, että kiusaajilla ym. rikollisilla ei useinkaan ole mitenkään erityisen huonoja kotioloja, ne voivat olla liiankin hyvät. Lasta on vanhempien ja suvun toimesta nostettu jalustalle ja kaikki vaikeudet ja hankalat tunteet on lakaistu tieltä pois. Tällaisia tapauksia ei pysäytä mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja ei lopeta eikä parannu. Kerran kiusaaja aina kiusaaja. Niille pitäisi antaa lopetuspiikki.

Tää on kyllä aivan totta. Mulla on sukulainen, joka edelleen aikuisena nauraa ja matkii tyyppejä, joita kiusasi peruskoulussa. Kieltänyt olevansa kiusaaja, on mielestään vain räväkkä ja huumorintajuinen. 

Mä olen tehnyt sen virheen, että kymmenen vuotta peruskoulun jälkeen halusin jutella pahimman kiusaajan kanssa, kun hänet näin baarissa. Hän ei ensin tunnistanut mua, sillä olin muuttunut arasta puhumattomasta finninaamasta kauniiksi ja sanavalmiiksi naiseksi.

Hän nauroi ääneen kun lopulta tajusi kuka olen, heti kyseenalaisti sen mitä minusta oli tullut, toisteli sanaa 'luuseri', nauroi uudelleen ja sitten lopulta täysi raivo päällä huusi 'mitä vttua sä luulet olevasi?' 

Kiu

Toiset ne vain eivät ikinä kasva henkisesti, toiset onneksi kasvavat. Minua luokkakokouksessa eräs kiusaajatyttö yritti kiusata edelleenkin, yli 10 vuotta peruskoulun jälkeen. Heitti kovaan ääneen erään mielestään hauskan kommentin minusta ja selvästi odotti, että muut nauraisivat mukana. Muuan poika, joka myös kiusasi minua aikoinaan, nolasi tytön täysin kommentoimalla tälle jotain vastaan ja kysymällä "miten sä jaksat elää menneisyydessä?" Ja sitten kaikki nauroivatkin sille tytölle, vaikka kouluaikoina naurun kohde olisin ollut minä.