Entinen koulukiusaaja, mikä olisi saanut sinut lopettamaan kiusaamisen?

Kiusaajani jostain syystä valitsivat aikanaan juuri minut vittuilunsa kohteeksi. 

Heistä negatiivisten tunteiden purku minuun oli selvästi hauskaa. Sitä ei vuosien aikana lopettanut asian huomiotta jättö eikä takaisin vittuilu.

Ajattelin aina, että kyllä he sen käsittävät mitä se minulle aiheuttaa, miten eivät muka käsittäisi.

Mutta ainakin yhden kohdalla luulen, ettei hän ollutkaan käsittänyt sitä niin syvästi kuin luulin. Ei ennen kuin sitten kun elämääni tuli liikaa vaikeuksia, se näkyi ulospäin ja hän kai vasta silloin ymmärsi että sillä minuun kohdistamallaan käytöksellä hän oikeasti aiheuttaa konkreettisesti havaittavaa vahinkoa. Aiemmin se vahinko ei näkynyt sinänsä muille, kärsin vain itsekseni, mutta nyt tuo tyyppi joutui kohtaamaan tekojensa seuraukset jollain tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia.

Oletko itse ollut kiusaaja? Terapia olisi auttanut sinua lopettamaan?

Uskon niin. Ala-asteella minua kiusattiin, yläasteella olin kiusaaja. Olisin ehkä tajunnut, että yritän kostaa väärille ihmisille ja väärällä tavalla.

Meidän luokalla oli autistinen tyttö, jota kiusattiin :( en ollut kiusaamisessa mukana, mutta enpä ottanut leikkeihinkään mukaan. Kauhisteltiin myös selän takana jotain hänen juttujn.

Ja tää johtu siitä, että me ei yksinkertasesti ymmärretty, mitä autismi tarkottaa. Jos meille lapsille olis selitetty ja kerrottu autismista, niin oltais myös ymmärretty häntä paremmin. Ei 7-12v voi ymmärtää, miksi autistinen lapsi saattaa sanoa töykeästi tai miksi hän itkee, kun pipon lappu on hävinnyt ja ei tiedä miten päin sen pukee.

Pahimpia kiusaajia ei kyllä varmasti olisi edes tieto auttanut. Eräskin muisteli vielä lukioiässä, kuinka tämä autistinen tyttö pilasi hänen elämänsä, kun joutui hänen takia istumaan jälki-istunnossa 🙄

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään

Jos joku laittoi hanttiin niin sitä vähän saatettiin armahtaa ja otettiin seuraava uhri.

Tai no korjaan sen verran että jos tytöt olis tuominnut niin se olis voinu olla vähäisempää. Nyt saatiin huomiota ja hei, kaikki tykkää vähän pahoista pojista.

Saitko huomiota kaikilta tytöiltä, vai joltain tietyltä tyttöryhmältä? Oliko se sen arvoista? Eikö yhtään harmittanut piinata toisia jos itse sai palkkioksi jotain hyvää? Mietitkö asiaa tuolloin yhtään? Ihan mielenkiinnosta kyselen, kiitos jos vastaat.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään

Jos joku laittoi hanttiin niin sitä vähän saatettiin armahtaa ja otettiin seuraava uhri.

Tai no korjaan sen verran että jos tytöt olis tuominnut niin se olis voinu olla vähäisempää. Nyt saatiin huomiota ja hei, kaikki tykkää vähän pahoista pojista.

Tarkoitat suosittuja j ä n n ä ty t t ö j ä , et tavistyttöjä tai kiusattuja tyttöjä. Minä olin tyttö. Olin alimpana arvojärjestyksessä. Eniten valtaa on suosituilla pojilla, he pystyvät halutessaan lopettamaan sekä poikien että tyttöjen kiusaamisen.

Ainoa tietämäni tapaus, että kiusaaminen loppui, oli väliin meno ja kiusaajan lyöminen. Tämä kiusaaja oli jo vuosia ehtinyt hakata huvikseen muita oppilaita, kunnes kouluun tuli uusi oppilas, joka meni väliin ja löi kiusaajaa. Kiusaaja oli ollut ihan ihmeissään, että hei, toihan sattui. Että joo, joissain tapauksissa kiusaavalta puuttuu jokin olennainen osa korvien välistä, tai ainakin se on vähän pois paikaltaan, ja sen saa korjattua lyömällä.

En kannata väkivaltaa, mutta joskus se on vain se ainoa toimiva keino kertaluontoisesti tehtynä.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin kiusaamisen kun minua ruvettiin kiusaamaan. Kukaan ei kieltänyt kiusaamasta, sitten kun itseäni kiusattiin tajusin että se ei tunnu kivalta. 

Et ehkä siis osannut ikätasoisella tavalla asettua toisen asemaan.

"Lopettamiseen olisi vaadittu varmaan että joku isompi olisi vetänyt turpaan."

Siinähän se toimivin keino on ja olisi edelleen, mutta eipä taida useimmiten olla käytettävissä... Hammurabin lakikaan ei mistään tyhjästä aikoinaan syntynyt.

"Ilmeisesti kiusaaja ymmärtää mitä tekee ja toiselle ihmiselle aiheuttaa?"

Totta kai tietää. Sehän on täysin tietoista toimintaa ihan uhrin valikoinnista alkaen. Ei kukaan omankokoistaan, saati itseään isompaa haasta tällaiseen touhuun. Ja jo se on selkeä tietoinen valinta...

Se että ne oppilaat joita itse ihailin ja jotak oli tosi suosittuja ja cooleja, olisi avoimesti paheksunut ja halveksinut kiusaamista. Jos ne olisi puuttuneet tuohon sävyyn, olisin varmasti lopettanut. Jollain on oikeasti luokassa enemmän valtaa kuin muilla, ja jos käyttäisivät sitä valtaansa oikein voisivat saada paljon hyvää aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tekisin saman uudestaan. Erityisesti hikaritytöt jotka luulee liikoja itsestään ansaitsee pienen näpäytykseen. Varmaan kasvattivat paksumman nahan, mikä oli heille hyväksi.

Jos ne hikaritytöt ajattelivat itseään sinua paremmiksi niin ihan oikeassahan he olivat.

"Sitten kun itseäni kiusattiin tajusin että se ei tunnu kivalta."

Muuta kautta et sitten käsittänyt tuota? Ollaan me ihmiseläimet outo laji täällä maan päällä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia.

Oletko itse ollut kiusaaja? Terapia olisi auttanut sinua lopettamaan?

EiVITTUmikä lässyttäjä-ämmä oot😂

Kieltämättä olen vähän sellainen. Työssä oon nähnyt kaikenlaista ihmisainesta, myös sinua.

Opettaja olisi kertonut mitä kiusaamisella tarkoitetaan ja miten reagoida jos kokee itsensä kiusatuksi.

En ollut koulukiusaaja, mutta kiusasin vapaa-ajalla. Sain sellaisen kuvan koulusta, että pahat sanat ovat normaaleja sanoja, joita ihmiset käyttävät. Kiusaamista en tunnistanut omalla kohdallani. Olen vasta vanhempana ymmärtänyt, että koulussa kaikki outo käytös ympärilläni oli selvää kiusaamista. En vain sitä lapsena tajunnut enkä tiennyt mistä oma jatkuva paha olo on peräisin.

Vierailija kirjoitti:

"Sitten kun itseäni kiusattiin tajusin että se ei tunnu kivalta."

Muuta kautta et sitten käsittänyt tuota? Ollaan me ihmiseläimet outo laji täällä maan päällä...

Ohis, mutta olemme melko varmasti ainoa laji maan päällä, jonka yksilö kykenee asettumaan toisen yksilön asemaan. Mutta osa ei tältä osin kehity normaalisti.

Osalle ihmisistä kiusaaminen tuottaa tutkitusti nautintoa. (Uusimpien aivotutkimusten satoa.) Nämä ovat ehkä niitä kaikkein pahimpia tapauksia, joihin pitäisi kohdistaa ihan omat erityistoimensa. Usein päätyvät elämässään joko kiven sisään tai pomoksi.

Joku aikuinen olisi sanonut, että se ei ole ok. 

"Ohis, mutta olemme melko varmasti ainoa laji maan päällä, jonka yksilö kykenee asettumaan toisen yksilön asemaan. Mutta osa ei tältä osin kehity normaalisti."

Ehkäpä myös niin päin sitten. Olkoon menneeksi.

Paljonpa tänne tekee mieli kirjoittaa, mutta antaa mennä. En näitä palaa enää lukemaan. Luulen että kohdallani olisi auttanut jos koko luokan ryhmähenkeen olisi puututtu ja sellaista taistelua omasta sosiaalisesta asemasta ei olisi ollut. Minua haukuttiin rumaksi, pottunenäksi, naureskeltiin jos oli tullut finni, juoruiltiin selän takana (niin siis ne suositut open suosikkitytöt tätä teki). Kun ei ollut itselläni sen parempia sosiaalisia taitoja ja kykyä selvitä kamalista kouluvuosista niin menin mukaan kiusaamaan niitä heikoimpia, etten olisi itse siellä ihan pohjalla.

Paljon kuvaavaa lienee sekin, että minä olin yksi pääkiusaajaksi leimattu aika pienestä, eli olin mukana nimittelyssä esimerkiksi. Ne ysin tytöt, joita opettaja ylisti, heitteli koulumatkalla kiusattujen reppuja ojaan jne. Ihan eri tasolla se kiusaaminen, mutta kun olivat suosittuja niin ei heitä kukaan kiusaajina pitänyt. Niitä toisia heikkoja on siitäkin helpoin syyttää.

Mitä niihin yksin tyttöihin tulee, niin luulen että jos kotona ei olisi kasvatettu siihen rintamaidosta asti, että ovat parempia ja etuoikeutetumpia kuin muut, niin tuskin olisivat kiusanneet. Varsinkin tyttöjen kiusaamisessa on tätät, että siellä on muutama suosittu jotka määräävät koko porukan kaverisuhteet ja laittavat kaikki muiden syyksi.

"En kannata väkivaltaa, mutta joskus se on vain se ainoa toimiva keino."

Näin se vain valitettavasti useimpien kiusaajien kohdalla taitaa olla.