Lue keskustelun säännöt.
Miksi rikkaaseen perheeseen syntynyt toisinaan esittää että omat avutkin olisivat riittäneet.
14.02.2021 |
Kun kaikki kuitenkin tietävät,että eivät todellakaan olisi riittäneet.Keskinkertaisia ihmisiä joka tavalla,joita nepotismi ja perheen rahat ovat auttaneet elämässä.Tämä ihmistyyppi on kovimmin huutamassa miten köyhät saavat jotain pennosia,koska tietävät syvällä sisimmässään,että ilman syntymistä oikeaan kohtuun,he olisivat maan matosia.Tiedätte tyypin eikö vain?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän perheen lapset aina valittaa, että heistä olisi tullut vaikka mitä, mutta kun kotitausta oli rikkinäinen ja kaikki oli kamalaa, niin eipä tullutkaan. Vaikka he itse kokevat olevansa varsinaisia menestyjiä, kohtalo vain puuttui peliin.
Olen musikaallisesti lahjakas. Se huomattiin jo lapsena. Eipä vain ollut varaa soittimeen saati tunteihin. Nyt aikuisena minulla on ollut varaa hankkia soitin ja totta vie olen kuin olenkin musikaallisesti lahjakas. Väkisin sitä miettii missä voisin olla nyt jos olisi lapsesta asti ollut varaa kehittää taitojaan. Ymmärrät jos ymmärrät. Etuoikeutettujen on helppo huudella.
Olisitko voinut itse opiskella? Musiikkiopistoissa on vapaaoppilaspaikkoja, ja sieltä saa soittimenkin. Mikset hakenut sinne? Kouluissa on myös ilmaiskerhoja, niitä on paljon. Kuoroja ja orkestereita. Minä sain ysin musiikista (kerran!) ala-asteella ja olin niin onnellinen, että aloin soittaa instrumenttia. Soittoharrastus ja soitin oli ilmainen. Olin myös koulun kuorossa. Pidin kovasti, vaikka en ollut kovin musikaalinen.
No harva lapsi osaa, ymmärtää, uskaltaa itsenäisesti tuon kaiken tehdä! Aivan älytön kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niistä köyhistä ei koskaan tule mitään, vaikka omasta mielestään juuri heillä on kaikki, mitä menestykseen tarvitaan.
Menestymiseen tarvitaan hyvää tuuria. On hyvää tuuria jos saa ensiksi vanhemmat jotka ovat fiksuja, lukevat lapselleen, kannustavat tätä ja ovat kiinnostuneita lapsensa hyvinvoinnista. On huonoa tuuria jos saa tyhmät vanhemmat jotka eivät hoida velvollisuuksiaan vanhempana, vaan laiminlyövät ja jättävät vaikka viemättä lääkäriin jos on sairas.
On hyvää tuuria jos löytää hyviä kavereita. On hyvää tuuria jos sattuu hyviä opettajia ja muita turvallisia fiksuja aikuisia elämään.
On hyvää tuuria, jos saa olla terveenä.
On hyvää tuuria jos saa elellä turvallisesti, eikä kohtaa kiusaamista, väkivaltaa, onnettomuuksia ja vastoinkäymisiä.
On hyvää tuuria jos sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja työllistyy johonkin hyvään työpaikkaan jossa on tervehenkisiä ihmisiä.
On huonoa tuuria, jos työpaikassa onkin kiusaajia, selkäänpuukottajia, häiriintyneitä hulluja.
On hyvää tuuria jos löytää hyvän puolison. Huonoa tuuria on jos kohdalle sattuu väkivaltainen tai sairas yksilö.
Elämässä on aika järkyttävän paljon kyse tuurista.
Ne kenellä on ollut paljon hyvää tuuria, ovat monesti aivan sokeita omille etuoikeuksilleen, ja heillä on lapsekas harhaluulo, että he nyt vaan ovat hyviä ihmisiä, ja "hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita".
Voi oksennus sentään.
Eli se, mikä rikkaille on omaa valintaa ja vastuuta, on köyhille pelkkää tuuria?
Köyhä ei valitse puolisoa, osaksi voi siis osua psykopaatti. Köyhä ei valitse kavereita, koska jos kohtalona (tuurina) onsaada vain huonoja ystäviä, niin sitten se on niin.
Eli köyhä ajelehtii sinne tänne, koska tuuristahan se on kiinni, miten tässä käy samalla kun se rikas toimii niin, että vastoinkäymisten vaikutus minimoidaan.
Ja sitten yllättäen etuoikeudet ovatkin silkkaa tuuria, vaikka ne kohdistuvat nimenomaan rikkaiden perheiden lapsiin, joilla yllättäen ei ole sairauksia, ei paskoja työpaikkoja, ei kiusaamista, on oikeanlaiset kaverit jne. - koska jotenkin oudosti se hyvä tuuri osuu rikkaiden lapsille?
Oletpa tyhmä.
Ihan sama oletko köyhä vai rikas, elämääsi vaikuttaa tuuri, se voi olla huonoa tai hyvää.
Näyttää olevan ihan tosi vaikeaa joillekin myöntää, että elämässä on ollut hyvää tuuria.
Säälin tuollaisia ihmisiä. Ette ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yh-luuserit olisivat muuten toimitusjohtajia, nobelisteja tai muuten vain miljonäärejä, mutta kun sattuivat syntymään köyhään perheeseen, niin ovat ilman koulutusta ja työtä.
Ainoa mitä on enemmän kuin tarpeeksi on viha, kauna ja katkeruus paremmin menestyneitä kohtaan.
En ymmärrä, miksi monet tosiaan piehtaroivat lapsuudenkotikatkeruudessa. Aina voi alkaa opiskella, panostaa työhön tai ryhtyä yrittäjäksi, säästää ja sijoittaa, luoda suhteita ja niin edelleen.
Erittäin harvalla muuten tosiasiassa on sellaista perhetaustaa (siis todella vaikutusvaltaisia vanhempia tai todella paljon varallisuutta), että sillä pääsisi alkua pidemmällä. Jos pienen pörssiyhtiön päällikköasemassa olevat keskiluokkaiset vanhemmat ovat säästäneet muutaman kymppitonnin osakesalkun, niin sillä ei pitkälle pötkitä.
Itse vaihdoin alaa kolmekymppisenä. Pääsykoekirjat käteen, opinnot täysillä panostaen, ensimmäisen oikean harjoittelupaikan palkka muutama satanen ja ilmainen soluasuminen paikallisten opiskelijoiden kanssa... siitä se lähti askel kerrallaan.
En vaan ymmärrä, miten jotkut kokevat ovien olevan kiinni, kun itse pystyin noin tekemään. Ilmaiseksi ei mitään tullut tosin, vaan piti tehdä systemaattista duunia, mikä lienee tosiasiassa köyhien akilleen kantapää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niistä köyhistä ei koskaan tule mitään, vaikka omasta mielestään juuri heillä on kaikki, mitä menestykseen tarvitaan.
Menestymiseen tarvitaan hyvää tuuria. On hyvää tuuria jos saa ensiksi vanhemmat jotka ovat fiksuja, lukevat lapselleen, kannustavat tätä ja ovat kiinnostuneita lapsensa hyvinvoinnista. On huonoa tuuria jos saa tyhmät vanhemmat jotka eivät hoida velvollisuuksiaan vanhempana, vaan laiminlyövät ja jättävät vaikka viemättä lääkäriin jos on sairas.
On hyvää tuuria jos löytää hyviä kavereita. On hyvää tuuria jos sattuu hyviä opettajia ja muita turvallisia fiksuja aikuisia elämään.
On hyvää tuuria, jos saa olla terveenä.
On hyvää tuuria jos saa elellä turvallisesti, eikä kohtaa kiusaamista, väkivaltaa, onnettomuuksia ja vastoinkäymisiä.
On hyvää tuuria jos sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja työllistyy johonkin hyvään työpaikkaan jossa on tervehenkisiä ihmisiä.
On huonoa tuuria, jos työpaikassa onkin kiusaajia, selkäänpuukottajia, häiriintyneitä hulluja.
On hyvää tuuria jos löytää hyvän puolison. Huonoa tuuria on jos kohdalle sattuu väkivaltainen tai sairas yksilö.
Elämässä on aika järkyttävän paljon kyse tuurista.
Ne kenellä on ollut paljon hyvää tuuria, ovat monesti aivan sokeita omille etuoikeuksilleen, ja heillä on lapsekas harhaluulo, että he nyt vaan ovat hyviä ihmisiä, ja "hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita".
Voi oksennus sentään.
Eli se, mikä rikkaille on omaa valintaa ja vastuuta, on köyhille pelkkää tuuria?
Köyhä ei valitse puolisoa, osaksi voi siis osua psykopaatti. Köyhä ei valitse kavereita, koska jos kohtalona (tuurina) onsaada vain huonoja ystäviä, niin sitten se on niin.
Eli köyhä ajelehtii sinne tänne, koska tuuristahan se on kiinni, miten tässä käy samalla kun se rikas toimii niin, että vastoinkäymisten vaikutus minimoidaan.
Ja sitten yllättäen etuoikeudet ovatkin silkkaa tuuria, vaikka ne kohdistuvat nimenomaan rikkaiden perheiden lapsiin, joilla yllättäen ei ole sairauksia, ei paskoja työpaikkoja, ei kiusaamista, on oikeanlaiset kaverit jne. - koska jotenkin oudosti se hyvä tuuri osuu rikkaiden lapsille?
Oletpa tyhmä.
Ihan sama oletko köyhä vai rikas, elämääsi vaikuttaa tuuri, se voi olla huonoa tai hyvää.
Näyttää olevan ihan tosi vaikeaa joillekin myöntää, että elämässä on ollut hyvää tuuria.
Säälin tuollaisia ihmisiä. Ette ole mitään.
Suurimmalla osalla ei tule huikeita lottovoittoja tai totaalisia maailmanloppuja. Pointti on se, että menestyjät tekevät jatkuvasti ahkerasti järkeviä asioita, jotka välillä menevät paremmin ja välillä huonommin, mutta ajan kanssa päästään eteenpäin.
Kun lauot kiekkoa maalille, niin jossain vaiheessa se menee sisään. Jos kyykit kentän laidalla, niin kiekko ei mene maaliin ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Rikkaan esivanhemmat ovat todennäköisesti olleet älykkäitä, kun ovat kerran onnistuneet rikastumaan. Näin ollen rikkaaksi syntyvät ovat itsekin älykkäitä ja siten kyvykkäitä menestymään.
Usein häikäilemättömyydellä on enemmän tekemistä rikastumisen kanssa kuin älyllä. (Todella rikkaiden kohdalla siis, en nyt tarkoita mitään perus insinöörejä.)
Maailman rikkaimmat ihmiset hyötyvät usein häiäilemättömästi muilta varastamiltaan tai ostamiltaan ideoilla. Eivät he ole maailman rikkaimpia siksi, että olisivat maailman älykkäimpiä tai kovimpia tekemään työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yh-luuserit olisivat muuten toimitusjohtajia, nobelisteja tai muuten vain miljonäärejä, mutta kun sattuivat syntymään köyhään perheeseen, niin ovat ilman koulutusta ja työtä.
Ainoa mitä on enemmän kuin tarpeeksi on viha, kauna ja katkeruus paremmin menestyneitä kohtaan.
En ymmärrä, miksi monet tosiaan piehtaroivat lapsuudenkotikatkeruudessa. Aina voi alkaa opiskella, panostaa työhön tai ryhtyä yrittäjäksi, säästää ja sijoittaa, luoda suhteita ja niin edelleen.
Erittäin harvalla muuten tosiasiassa on sellaista perhetaustaa (siis todella vaikutusvaltaisia vanhempia tai todella paljon varallisuutta), että sillä pääsisi alkua pidemmällä. Jos pienen pörssiyhtiön päällikköasemassa olevat keskiluokkaiset vanhemmat ovat säästäneet muutaman kymppitonnin osakesalkun, niin sillä ei pitkälle pötkitä.
Asiat eivät koskaan ole noin yksinkertaisia ja on vielä eri asia kasvaa vakavien ongelmien keskellä kuin keskiluokkaisessa perheessä. Ihmisillä ei selvästi ole oikein mitään käsitystä miten todellinen kurjuus, puute ja stressi vaikuttavat ja kuinka työlästä sen seurauksia on korjata. Ei kyse ole mistään tarkoituksella menneessä rypemisestä, vaan jostain ihan muusta. Ei pitäisi vähätellä, jos ei tiedä asiasta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaan esivanhemmat ovat todennäköisesti olleet älykkäitä, kun ovat kerran onnistuneet rikastumaan. Näin ollen rikkaaksi syntyvät ovat itsekin älykkäitä ja siten kyvykkäitä menestymään.
Usein häikäilemättömyydellä on enemmän tekemistä rikastumisen kanssa kuin älyllä. (Todella rikkaiden kohdalla siis, en nyt tarkoita mitään perus insinöörejä.)
Maailman rikkaimmat ihmiset hyötyvät usein häiäilemättömästi muilta varastamiltaan tai ostamiltaan ideoilla. Eivät he ole maailman rikkaimpia siksi, että olisivat maailman älykkäimpiä tai kovimpia tekemään työtä.
Ehkä älykäs oivaltaa, että kannattaa olla häikäilenätön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niistä köyhistä ei koskaan tule mitään, vaikka omasta mielestään juuri heillä on kaikki, mitä menestykseen tarvitaan.
Menestymiseen tarvitaan hyvää tuuria. On hyvää tuuria jos saa ensiksi vanhemmat jotka ovat fiksuja, lukevat lapselleen, kannustavat tätä ja ovat kiinnostuneita lapsensa hyvinvoinnista. On huonoa tuuria jos saa tyhmät vanhemmat jotka eivät hoida velvollisuuksiaan vanhempana, vaan laiminlyövät ja jättävät vaikka viemättä lääkäriin jos on sairas.
On hyvää tuuria jos löytää hyviä kavereita. On hyvää tuuria jos sattuu hyviä opettajia ja muita turvallisia fiksuja aikuisia elämään.
On hyvää tuuria, jos saa olla terveenä.
On hyvää tuuria jos saa elellä turvallisesti, eikä kohtaa kiusaamista, väkivaltaa, onnettomuuksia ja vastoinkäymisiä.
On hyvää tuuria jos sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja työllistyy johonkin hyvään työpaikkaan jossa on tervehenkisiä ihmisiä.
On huonoa tuuria, jos työpaikassa onkin kiusaajia, selkäänpuukottajia, häiriintyneitä hulluja.
On hyvää tuuria jos löytää hyvän puolison. Huonoa tuuria on jos kohdalle sattuu väkivaltainen tai sairas yksilö.
Elämässä on aika järkyttävän paljon kyse tuurista.
Ne kenellä on ollut paljon hyvää tuuria, ovat monesti aivan sokeita omille etuoikeuksilleen, ja heillä on lapsekas harhaluulo, että he nyt vaan ovat hyviä ihmisiä, ja "hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita".
Voi oksennus sentään.
Eli se, mikä rikkaille on omaa valintaa ja vastuuta, on köyhille pelkkää tuuria?
Köyhä ei valitse puolisoa, osaksi voi siis osua psykopaatti. Köyhä ei valitse kavereita, koska jos kohtalona (tuurina) onsaada vain huonoja ystäviä, niin sitten se on niin.
Eli köyhä ajelehtii sinne tänne, koska tuuristahan se on kiinni, miten tässä käy samalla kun se rikas toimii niin, että vastoinkäymisten vaikutus minimoidaan.
Ja sitten yllättäen etuoikeudet ovatkin silkkaa tuuria, vaikka ne kohdistuvat nimenomaan rikkaiden perheiden lapsiin, joilla yllättäen ei ole sairauksia, ei paskoja työpaikkoja, ei kiusaamista, on oikeanlaiset kaverit jne. - koska jotenkin oudosti se hyvä tuuri osuu rikkaiden lapsille?
Oletpa tyhmä.
Ihan sama oletko köyhä vai rikas, elämääsi vaikuttaa tuuri, se voi olla huonoa tai hyvää.
Näyttää olevan ihan tosi vaikeaa joillekin myöntää, että elämässä on ollut hyvää tuuria.
Säälin tuollaisia ihmisiä. Ette ole mitään.
Suurimmalla osalla ei tule huikeita lottovoittoja tai totaalisia maailmanloppuja. Pointti on se, että menestyjät tekevät jatkuvasti ahkerasti järkeviä asioita, jotka välillä menevät paremmin ja välillä huonommin, mutta ajan kanssa päästään eteenpäin.
Kun lauot kiekkoa maalille, niin jossain vaiheessa se menee sisään. Jos kyykit kentän laidalla, niin kiekko ei mene maaliin ikinä.
Ei tämä(kään) asia ole joko tai. Joskus voi olla myös hyvää tai huonoa tuuria siinä missä ehkä ahkeruutta tai sen puutettakin. Tottakai maailmassa on myös sattumanvaraisia tapahtumia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän perheen lapset aina valittaa, että heistä olisi tullut vaikka mitä, mutta kun kotitausta oli rikkinäinen ja kaikki oli kamalaa, niin eipä tullutkaan. Vaikka he itse kokevat olevansa varsinaisia menestyjiä, kohtalo vain puuttui peliin.
Olen musikaallisesti lahjakas. Se huomattiin jo lapsena. Eipä vain ollut varaa soittimeen saati tunteihin. Nyt aikuisena minulla on ollut varaa hankkia soitin ja totta vie olen kuin olenkin musikaallisesti lahjakas. Väkisin sitä miettii missä voisin olla nyt jos olisi lapsesta asti ollut varaa kehittää taitojaan. Ymmärrät jos ymmärrät. Etuoikeutettujen on helppo huudella.
Olisitko voinut itse opiskella? Musiikkiopistoissa on vapaaoppilaspaikkoja, ja sieltä saa soittimenkin. Mikset hakenut sinne? Kouluissa on myös ilmaiskerhoja, niitä on paljon. Kuoroja ja orkestereita. Minä sain ysin musiikista (kerran!) ala-asteella ja olin niin onnellinen, että aloin soittaa instrumenttia. Soittoharrastus ja soitin oli ilmainen. Olin myös koulun kuorossa. Pidin kovasti, vaikka en ollut kovin musikaalinen.
No harva lapsi osaa, ymmärtää, uskaltaa itsenäisesti tuon kaiken tehdä! Aivan älytön kommentti.
Itse alakouluikäisenä etsin harrastuksen soittelemalla ympäri Helsinkiä. Kyselin hintoja ja selvitin missä harrastuspaikat ovat ja miten niihin pääsee busseilla. Tämä oli aikaa ennen nettiä. Toki olin sen verran etuoikeutettu, että meillä oli puhelin käytössä ja harrastuksen ei tarvinnut olla täysin ilmainen.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niistä köyhistä ei koskaan tule mitään, vaikka omasta mielestään juuri heillä on kaikki, mitä menestykseen tarvitaan.
Menestymiseen tarvitaan hyvää tuuria. On hyvää tuuria jos saa ensiksi vanhemmat jotka ovat fiksuja, lukevat lapselleen, kannustavat tätä ja ovat kiinnostuneita lapsensa hyvinvoinnista. On huonoa tuuria jos saa tyhmät vanhemmat jotka eivät hoida velvollisuuksiaan vanhempana, vaan laiminlyövät ja jättävät vaikka viemättä lääkäriin jos on sairas.
On hyvää tuuria jos löytää hyviä kavereita. On hyvää tuuria jos sattuu hyviä opettajia ja muita turvallisia fiksuja aikuisia elämään.
On hyvää tuuria, jos saa olla terveenä.
On hyvää tuuria jos saa elellä turvallisesti, eikä kohtaa kiusaamista, väkivaltaa, onnettomuuksia ja vastoinkäymisiä.
On hyvää tuuria jos sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja työllistyy johonkin hyvään työpaikkaan jossa on tervehenkisiä ihmisiä.
On huonoa tuuria, jos työpaikassa onkin kiusaajia, selkäänpuukottajia, häiriintyneitä hulluja.
On hyvää tuuria jos löytää hyvän puolison. Huonoa tuuria on jos kohdalle sattuu väkivaltainen tai sairas yksilö.
Elämässä on aika järkyttävän paljon kyse tuurista.
Ne kenellä on ollut paljon hyvää tuuria, ovat monesti aivan sokeita omille etuoikeuksilleen, ja heillä on lapsekas harhaluulo, että he nyt vaan ovat hyviä ihmisiä, ja "hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita".
Voi oksennus sentään.
Eli se, mikä rikkaille on omaa valintaa ja vastuuta, on köyhille pelkkää tuuria?
Köyhä ei valitse puolisoa, osaksi voi siis osua psykopaatti. Köyhä ei valitse kavereita, koska jos kohtalona (tuurina) onsaada vain huonoja ystäviä, niin sitten se on niin.
Eli köyhä ajelehtii sinne tänne, koska tuuristahan se on kiinni, miten tässä käy samalla kun se rikas toimii niin, että vastoinkäymisten vaikutus minimoidaan.
Ja sitten yllättäen etuoikeudet ovatkin silkkaa tuuria, vaikka ne kohdistuvat nimenomaan rikkaiden perheiden lapsiin, joilla yllättäen ei ole sairauksia, ei paskoja työpaikkoja, ei kiusaamista, on oikeanlaiset kaverit jne. - koska jotenkin oudosti se hyvä tuuri osuu rikkaiden lapsille?
Oletpa tyhmä.
Ihan sama oletko köyhä vai rikas, elämääsi vaikuttaa tuuri, se voi olla huonoa tai hyvää.
Näyttää olevan ihan tosi vaikeaa joillekin myöntää, että elämässä on ollut hyvää tuuria.
Säälin tuollaisia ihmisiä. Ette ole mitään.
Suurimmalla osalla ei tule huikeita lottovoittoja tai totaalisia maailmanloppuja. Pointti on se, että menestyjät tekevät jatkuvasti ahkerasti järkeviä asioita, jotka välillä menevät paremmin ja välillä huonommin, mutta ajan kanssa päästään eteenpäin.
Kun lauot kiekkoa maalille, niin jossain vaiheessa se menee sisään. Jos kyykit kentän laidalla, niin kiekko ei mene maaliin ikinä.
Ei tämä(kään) asia ole joko tai. Joskus voi olla myös hyvää tai huonoa tuuria siinä missä ehkä ahkeruutta tai sen puutettakin. Tottakai maailmassa on myös sattumanvaraisia tapahtumia.
Tuskin hyvä tuuri jatkuu läpi sukupolvien. Jossakin vaiheessa pitää päätellä, että geneettisessä materiaalissa on jotakin hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän perheen lapset aina valittaa, että heistä olisi tullut vaikka mitä, mutta kun kotitausta oli rikkinäinen ja kaikki oli kamalaa, niin eipä tullutkaan. Vaikka he itse kokevat olevansa varsinaisia menestyjiä, kohtalo vain puuttui peliin.
Tuo on selviytymismekanismi. Köyhyyden tilalle voi vaihtaa lähes minkä tahansa itsestä riippumattoman syyn. Esim. "Pelaisin jääkiekkoa NHL:ssä jos en olisi ollut flunssassa kotona silloin kun kykyjenetsijä oli katsomassa peliä." Tai, "En olisi juoppo kerjäläinen vaan suuryrityksen omistaja jos isäni ei olisi hakannut minua lapsena."
Vaihtoehtona olisi ottaa vastuu omasta elämästään, joka taitaa olla monelle liian suuri pala "kakkua".
Jos niin tekisi, silloinhan narratiivi muuttuisi itseen kohdistuvaksi tarkasteluksi.
Esim. "En tullut valituksi hakemaani työpaikkaan koska olen jo reilusti yli viisikymppinen ja ikärasismi on on päivän trendi. Mutta ei hätää, analysoin tilanteen, teen korjausliikkeet ja ryhdyn tuumasta toimeen."
Analysoinnin tuloksena saattaa olla että pitäisi perustaa oma firma ja alkaa konsultiksi ko. toimialalla kun sitä työkokemusta ja osaamista on jo kertynyt 30 vuotta.
Kuitenkin yrittäjän hattu päässä joutuu myymään firmansa palveluita ja konsultin hattu päässä joutuu puhumaan yleisön edessä, molemmat uusia ja mahdollisesti hankalia tai joka pelottavia asioita opeteltavaksi jos on ollut ikänsä palkollisena toisella.
Henkisesti on helpompaa sanoa itselleen että työmarkkina ei toimi, nuoret rekryassarit eivät ymmärrä kokemukseni arvoa ja se ikärasismi on pahasti vallalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jahas, taisi olla muutama vassarivässykkä jonka tunteisiin kävi sen toteaminen, että toisinaan rikkaaseen (näitähän meillä muuten on aika vähän) perheeseen syntyneen jälkikasvun omat avutkin olisivat riittäneet pärjäämiseen. Kun taas pienituloisen työnorjaperheen superälykkö ei pärjää ei sitten millään, koska x (mikä tahansa tekosyy).
Suomessa on fiksun ihmisen harvinaisen helppo saada menestymisen ensimmäinen porras eli tarvittava koulutus itselleen kuntoon. Raha ei todellakaan ole esteenä, kun ylempi yliopistotutkintokaan ei maksa käytännössä juuri mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niistä köyhistä ei koskaan tule mitään, vaikka omasta mielestään juuri heillä on kaikki, mitä menestykseen tarvitaan.
Menestymiseen tarvitaan hyvää tuuria. On hyvää tuuria jos saa ensiksi vanhemmat jotka ovat fiksuja, lukevat lapselleen, kannustavat tätä ja ovat kiinnostuneita lapsensa hyvinvoinnista. On huonoa tuuria jos saa tyhmät vanhemmat jotka eivät hoida velvollisuuksiaan vanhempana, vaan laiminlyövät ja jättävät vaikka viemättä lääkäriin jos on sairas.
On hyvää tuuria jos löytää hyviä kavereita. On hyvää tuuria jos sattuu hyviä opettajia ja muita turvallisia fiksuja aikuisia elämään.
On hyvää tuuria, jos saa olla terveenä.
On hyvää tuuria jos saa elellä turvallisesti, eikä kohtaa kiusaamista, väkivaltaa, onnettomuuksia ja vastoinkäymisiä.
On hyvää tuuria jos sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja työllistyy johonkin hyvään työpaikkaan jossa on tervehenkisiä ihmisiä.
On huonoa tuuria, jos työpaikassa onkin kiusaajia, selkäänpuukottajia, häiriintyneitä hulluja.
On hyvää tuuria jos löytää hyvän puolison. Huonoa tuuria on jos kohdalle sattuu väkivaltainen tai sairas yksilö.
Elämässä on aika järkyttävän paljon kyse tuurista.
Ne kenellä on ollut paljon hyvää tuuria, ovat monesti aivan sokeita omille etuoikeuksilleen, ja heillä on lapsekas harhaluulo, että he nyt vaan ovat hyviä ihmisiä, ja "hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita".
Voi oksennus sentään.
Eli se, mikä rikkaille on omaa valintaa ja vastuuta, on köyhille pelkkää tuuria?
Köyhä ei valitse puolisoa, osaksi voi siis osua psykopaatti. Köyhä ei valitse kavereita, koska jos kohtalona (tuurina) onsaada vain huonoja ystäviä, niin sitten se on niin.
Eli köyhä ajelehtii sinne tänne, koska tuuristahan se on kiinni, miten tässä käy samalla kun se rikas toimii niin, että vastoinkäymisten vaikutus minimoidaan.
Ja sitten yllättäen etuoikeudet ovatkin silkkaa tuuria, vaikka ne kohdistuvat nimenomaan rikkaiden perheiden lapsiin, joilla yllättäen ei ole sairauksia, ei paskoja työpaikkoja, ei kiusaamista, on oikeanlaiset kaverit jne. - koska jotenkin oudosti se hyvä tuuri osuu rikkaiden lapsille?
Oletpa tyhmä.
Ihan sama oletko köyhä vai rikas, elämääsi vaikuttaa tuuri, se voi olla huonoa tai hyvää.
Näyttää olevan ihan tosi vaikeaa joillekin myöntää, että elämässä on ollut hyvää tuuria.
Säälin tuollaisia ihmisiä. Ette ole mitään.
Suurimmalla osalla ei tule huikeita lottovoittoja tai totaalisia maailmanloppuja. Pointti on se, että menestyjät tekevät jatkuvasti ahkerasti järkeviä asioita, jotka välillä menevät paremmin ja välillä huonommin, mutta ajan kanssa päästään eteenpäin.
Kun lauot kiekkoa maalille, niin jossain vaiheessa se menee sisään. Jos kyykit kentän laidalla, niin kiekko ei mene maaliin ikinä.
Eli köyhät eivät koskaan tee mitään, istuvat vain.
Sovitaan sitten vaikka niin, jos se sinua helpottaa.
Itse tässä olen sairas, ja sen takia TÄLLÄ hetkellä en tee mitään. Itse tiedän kyllä miten paljon olen tässä elämässä yrittänyt ja millaisia pahoja juttuja on sattunut. En varmasti ole ainoa ihminen joka on palanut totaalisesti loppuun, tässä elämässä.
Elämä ei ole mikään lätkäpeli, eikä yksinkertaistettavissa noin.
Mutta jos sinä et halua uskoa tätä, pidä kuvitelmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän perheen lapset aina valittaa, että heistä olisi tullut vaikka mitä, mutta kun kotitausta oli rikkinäinen ja kaikki oli kamalaa, niin eipä tullutkaan. Vaikka he itse kokevat olevansa varsinaisia menestyjiä, kohtalo vain puuttui peliin.
Olen musikaallisesti lahjakas. Se huomattiin jo lapsena. Eipä vain ollut varaa soittimeen saati tunteihin. Nyt aikuisena minulla on ollut varaa hankkia soitin ja totta vie olen kuin olenkin musikaallisesti lahjakas. Väkisin sitä miettii missä voisin olla nyt jos olisi lapsesta asti ollut varaa kehittää taitojaan. Ymmärrät jos ymmärrät. Etuoikeutettujen on helppo huudella.
Olisitko voinut itse opiskella? Musiikkiopistoissa on vapaaoppilaspaikkoja, ja sieltä saa soittimenkin. Mikset hakenut sinne? Kouluissa on myös ilmaiskerhoja, niitä on paljon. Kuoroja ja orkestereita. Minä sain ysin musiikista (kerran!) ala-asteella ja olin niin onnellinen, että aloin soittaa instrumenttia. Soittoharrastus ja soitin oli ilmainen. Olin myös koulun kuorossa. Pidin kovasti, vaikka en ollut kovin musikaalinen.
No harva lapsi osaa, ymmärtää, uskaltaa itsenäisesti tuon kaiken tehdä! Aivan älytön kommentti.
Juuri siksi köyhyys periytyy, kun ei uskalleta kantaa vastuuta omista teoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yh-luuserit olisivat muuten toimitusjohtajia, nobelisteja tai muuten vain miljonäärejä, mutta kun sattuivat syntymään köyhään perheeseen, niin ovat ilman koulutusta ja työtä.
Ainoa mitä on enemmän kuin tarpeeksi on viha, kauna ja katkeruus paremmin menestyneitä kohtaan.
En ymmärrä, miksi monet tosiaan piehtaroivat lapsuudenkotikatkeruudessa. Aina voi alkaa opiskella, panostaa työhön tai ryhtyä yrittäjäksi, säästää ja sijoittaa, luoda suhteita ja niin edelleen.
Erittäin harvalla muuten tosiasiassa on sellaista perhetaustaa (siis todella vaikutusvaltaisia vanhempia tai todella paljon varallisuutta), että sillä pääsisi alkua pidemmällä. Jos pienen pörssiyhtiön päällikköasemassa olevat keskiluokkaiset vanhemmat ovat säästäneet muutaman kymppitonnin osakesalkun, niin sillä ei pitkälle pötkitä.
Itse vaihdoin alaa kolmekymppisenä. Pääsykoekirjat käteen, opinnot täysillä panostaen, ensimmäisen oikean harjoittelupaikan palkka muutama satanen ja ilmainen soluasuminen paikallisten opiskelijoiden kanssa... siitä se lähti askel kerrallaan.
En vaan ymmärrä, miten jotkut kokevat ovien olevan kiinni, kun itse pystyin noin tekemään. Ilmaiseksi ei mitään tullut tosin, vaan piti tehdä systemaattista duunia, mikä lienee tosiasiassa köyhien akilleen kantapää.
Minä valmistuin nykyiselle alalleni 45-vuotiaana. Olin vähän aikaa työtön, sitten sain töitä ja sen jälkeen en ole ollut. Se on jo arkipäivää, että alaa vaihdetaan 2-3 kertaa, suhdanteiden muuttuessa. Tiedän myös yhden, joka on vaihtanut takaisin alkuperäiselle alalleen työllisyystilanteen takia, vaikka välillä teki töitä toisella alalla. Ei varmaan yllätys, että alkuperäinen on hoitoala, toinen ala vähemmän työllistävä yliopistoala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niistä köyhistä ei koskaan tule mitään, vaikka omasta mielestään juuri heillä on kaikki, mitä menestykseen tarvitaan.
Menestymiseen tarvitaan hyvää tuuria. On hyvää tuuria jos saa ensiksi vanhemmat jotka ovat fiksuja, lukevat lapselleen, kannustavat tätä ja ovat kiinnostuneita lapsensa hyvinvoinnista. On huonoa tuuria jos saa tyhmät vanhemmat jotka eivät hoida velvollisuuksiaan vanhempana, vaan laiminlyövät ja jättävät vaikka viemättä lääkäriin jos on sairas.
On hyvää tuuria jos löytää hyviä kavereita. On hyvää tuuria jos sattuu hyviä opettajia ja muita turvallisia fiksuja aikuisia elämään.
On hyvää tuuria, jos saa olla terveenä.
On hyvää tuuria jos saa elellä turvallisesti, eikä kohtaa kiusaamista, väkivaltaa, onnettomuuksia ja vastoinkäymisiä.
On hyvää tuuria jos sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja työllistyy johonkin hyvään työpaikkaan jossa on tervehenkisiä ihmisiä.
On huonoa tuuria, jos työpaikassa onkin kiusaajia, selkäänpuukottajia, häiriintyneitä hulluja.
On hyvää tuuria jos löytää hyvän puolison. Huonoa tuuria on jos kohdalle sattuu väkivaltainen tai sairas yksilö.
Elämässä on aika järkyttävän paljon kyse tuurista.
Ne kenellä on ollut paljon hyvää tuuria, ovat monesti aivan sokeita omille etuoikeuksilleen, ja heillä on lapsekas harhaluulo, että he nyt vaan ovat hyviä ihmisiä, ja "hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita".
Voi oksennus sentään.
Eli se, mikä rikkaille on omaa valintaa ja vastuuta, on köyhille pelkkää tuuria?
Köyhä ei valitse puolisoa, osaksi voi siis osua psykopaatti. Köyhä ei valitse kavereita, koska jos kohtalona (tuurina) onsaada vain huonoja ystäviä, niin sitten se on niin.
Eli köyhä ajelehtii sinne tänne, koska tuuristahan se on kiinni, miten tässä käy samalla kun se rikas toimii niin, että vastoinkäymisten vaikutus minimoidaan.
Ja sitten yllättäen etuoikeudet ovatkin silkkaa tuuria, vaikka ne kohdistuvat nimenomaan rikkaiden perheiden lapsiin, joilla yllättäen ei ole sairauksia, ei paskoja työpaikkoja, ei kiusaamista, on oikeanlaiset kaverit jne. - koska jotenkin oudosti se hyvä tuuri osuu rikkaiden lapsille?
Oletpa tyhmä.
Ihan sama oletko köyhä vai rikas, elämääsi vaikuttaa tuuri, se voi olla huonoa tai hyvää.
Näyttää olevan ihan tosi vaikeaa joillekin myöntää, että elämässä on ollut hyvää tuuria.
Säälin tuollaisia ihmisiä. Ette ole mitään.
Mutta eikö ole outoa, että sekä rikkaus että hyvä tuuri osuvat paljon useammin samaan perheeseen kuin köyhyys ja hyvä tuuri? Voisiko ihmisen omilla teoilla sittenkin olla joku merkitys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yh-luuserit olisivat muuten toimitusjohtajia, nobelisteja tai muuten vain miljonäärejä, mutta kun sattuivat syntymään köyhään perheeseen, niin ovat ilman koulutusta ja työtä.
Ainoa mitä on enemmän kuin tarpeeksi on viha, kauna ja katkeruus paremmin menestyneitä kohtaan.
En ymmärrä, miksi monet tosiaan piehtaroivat lapsuudenkotikatkeruudessa. Aina voi alkaa opiskella, panostaa työhön tai ryhtyä yrittäjäksi, säästää ja sijoittaa, luoda suhteita ja niin edelleen.
Erittäin harvalla muuten tosiasiassa on sellaista perhetaustaa (siis todella vaikutusvaltaisia vanhempia tai todella paljon varallisuutta), että sillä pääsisi alkua pidemmällä. Jos pienen pörssiyhtiön päällikköasemassa olevat keskiluokkaiset vanhemmat ovat säästäneet muutaman kymppitonnin osakesalkun, niin sillä ei pitkälle pötkitä.
Asiat eivät koskaan ole noin yksinkertaisia ja on vielä eri asia kasvaa vakavien ongelmien keskellä kuin keskiluokkaisessa perheessä. Ihmisillä ei selvästi ole oikein mitään käsitystä miten todellinen kurjuus, puute ja stressi vaikuttavat ja kuinka työlästä sen seurauksia on korjata. Ei kyse ole mistään tarkoituksella menneessä rypemisestä, vaan jostain ihan muusta. Ei pitäisi vähätellä, jos ei tiedä asiasta mitään.
Minulla ei ole edes sanoja millä voisin kuvata niitä menestyjiä, kenen mielestä masennuskin paranee vain reipastumalla ja traumat lähtee sillä, kun lakkaa "vatvomasta".
No kaikilla meillä on rajoitteensa, vai miten se meni.
Akateemisten lapset ovat todennäköisemmin akateemisia kuin työväenluokan lapset. Mistäköhän tämä muuten johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niistä köyhistä ei koskaan tule mitään, vaikka omasta mielestään juuri heillä on kaikki, mitä menestykseen tarvitaan.
Menestymiseen tarvitaan hyvää tuuria. On hyvää tuuria jos saa ensiksi vanhemmat jotka ovat fiksuja, lukevat lapselleen, kannustavat tätä ja ovat kiinnostuneita lapsensa hyvinvoinnista. On huonoa tuuria jos saa tyhmät vanhemmat jotka eivät hoida velvollisuuksiaan vanhempana, vaan laiminlyövät ja jättävät vaikka viemättä lääkäriin jos on sairas.
On hyvää tuuria jos löytää hyviä kavereita. On hyvää tuuria jos sattuu hyviä opettajia ja muita turvallisia fiksuja aikuisia elämään.
On hyvää tuuria, jos saa olla terveenä.
On hyvää tuuria jos saa elellä turvallisesti, eikä kohtaa kiusaamista, väkivaltaa, onnettomuuksia ja vastoinkäymisiä.
On hyvää tuuria jos sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja työllistyy johonkin hyvään työpaikkaan jossa on tervehenkisiä ihmisiä.
On huonoa tuuria, jos työpaikassa onkin kiusaajia, selkäänpuukottajia, häiriintyneitä hulluja.
On hyvää tuuria jos löytää hyvän puolison. Huonoa tuuria on jos kohdalle sattuu väkivaltainen tai sairas yksilö.
Elämässä on aika järkyttävän paljon kyse tuurista.
Ne kenellä on ollut paljon hyvää tuuria, ovat monesti aivan sokeita omille etuoikeuksilleen, ja heillä on lapsekas harhaluulo, että he nyt vaan ovat hyviä ihmisiä, ja "hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita".
Voi oksennus sentään.
Eli se, mikä rikkaille on omaa valintaa ja vastuuta, on köyhille pelkkää tuuria?
Köyhä ei valitse puolisoa, osaksi voi siis osua psykopaatti. Köyhä ei valitse kavereita, koska jos kohtalona (tuurina) onsaada vain huonoja ystäviä, niin sitten se on niin.
Eli köyhä ajelehtii sinne tänne, koska tuuristahan se on kiinni, miten tässä käy samalla kun se rikas toimii niin, että vastoinkäymisten vaikutus minimoidaan.
Ja sitten yllättäen etuoikeudet ovatkin silkkaa tuuria, vaikka ne kohdistuvat nimenomaan rikkaiden perheiden lapsiin, joilla yllättäen ei ole sairauksia, ei paskoja työpaikkoja, ei kiusaamista, on oikeanlaiset kaverit jne. - koska jotenkin oudosti se hyvä tuuri osuu rikkaiden lapsille?
Oletpa tyhmä.
Ihan sama oletko köyhä vai rikas, elämääsi vaikuttaa tuuri, se voi olla huonoa tai hyvää.
Näyttää olevan ihan tosi vaikeaa joillekin myöntää, että elämässä on ollut hyvää tuuria.
Säälin tuollaisia ihmisiä. Ette ole mitään.
Mutta eikö ole outoa, että sekä rikkaus että hyvä tuuri osuvat paljon useammin samaan perheeseen kuin köyhyys ja hyvä tuuri? Voisiko ihmisen omilla teoilla sittenkin olla joku merkitys?
No itse asiassa ei ole. Ihmisellä ei nimittäin ole vapaata tahtoa, se on illuusio.
Mitään "omia valintoja" ei edes ole. Et ole voinut tehdä mitään toisin.
Tämä on kyllä jännä juttu, ja ei varmasti aukea ihan kaikille.
Ne tapahtumat mitä elämääsi on tullut, eivät olisi voineet mennä toisella tavalla.
Sinulle on tullu "valittavaksi" asioita, joita ei toisille ole tullut.
Tämä on tosi tosi tosi vaikea käsittää jos on rajoittunut aivokapasiteetti.
Mulla on 2 30+ v. serkkua jotka eivät ole elämässään tehneet päivääkään oikeita töitä. Opiskelevat milloin missäkin ja istuvat isänsä firman "hallituksessa" ja lypsävät osinkoa. Sanovat että rankkaa on kun pitää tehdä isoja päätöksiä firman puolesta. Eivät oikeasti tee mitään muuta kuin matkustelevat ja ovat jossain Lontoossa opiskelemassa kunnes ei enää kiinnosta ja sitten muutetaan Tukholmaan.