Lue keskustelun säännöt.
Miksi rikkaaseen perheeseen syntynyt toisinaan esittää että omat avutkin olisivat riittäneet.
14.02.2021 |
Kun kaikki kuitenkin tietävät,että eivät todellakaan olisi riittäneet.Keskinkertaisia ihmisiä joka tavalla,joita nepotismi ja perheen rahat ovat auttaneet elämässä.Tämä ihmistyyppi on kovimmin huutamassa miten köyhät saavat jotain pennosia,koska tietävät syvällä sisimmässään,että ilman syntymistä oikeaan kohtuun,he olisivat maan matosia.Tiedätte tyypin eikö vain?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Jahas, taisi olla muutama vassarivässykkä jonka tunteisiin kävi sen toteaminen, että toisinaan rikkaaseen (näitähän meillä muuten on aika vähän) perheeseen syntyneen jälkikasvun omat avutkin olisivat riittäneet pärjäämiseen. Kun taas pienituloisen työnorjaperheen superälykkö ei pärjää ei sitten millään, koska x (mikä tahansa tekosyy).
Suomessa on fiksun ihmisen harvinaisen helppo saada menestymisen ensimmäinen porras eli tarvittava koulutus itselleen kuntoon. Raha ei todellakaan ole esteenä, kun ylempi yliopistotutkintokaan ei maksa käytännössä juuri mitään.
Vaikka kultaa ja mirhamia sinulla riittää niin älynlahjoihin ei kohdallasi ole juuri satsattu. Ihmisen elämässä on paljon muutakin, mikä vaikuttaa pärjäämiseen. Rahalla avautuu niin monet mahdollisuudet ja sen puute taas saa aikaan niin paljon erilaisia ongelmia, että kaltaisesi vajaaälyisen on vaikea sitä näköjään ymmärtää. Ilmainen koulutus ei vielä takaa mitään, jos joudut koko muun ajan vaikkapa huolehtimaan kodista, sisaruksista, siitä onko ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän perheen lapset aina valittaa, että heistä olisi tullut vaikka mitä, mutta kun kotitausta oli rikkinäinen ja kaikki oli kamalaa, niin eipä tullutkaan. Vaikka he itse kokevat olevansa varsinaisia menestyjiä, kohtalo vain puuttui peliin.
Olen musikaallisesti lahjakas. Se huomattiin jo lapsena. Eipä vain ollut varaa soittimeen saati tunteihin. Nyt aikuisena minulla on ollut varaa hankkia soitin ja totta vie olen kuin olenkin musikaallisesti lahjakas. Väkisin sitä miettii missä voisin olla nyt jos olisi lapsesta asti ollut varaa kehittää taitojaan. Ymmärrät jos ymmärrät. Etuoikeutettujen on helppo huudella.
Olisitko voinut itse opiskella? Musiikkiopistoissa on vapaaoppilaspaikkoja, ja sieltä saa soittimenkin. Mikset hakenut sinne? Kouluissa on myös ilmaiskerhoja, niitä on paljon. Kuoroja ja orkestereita. Minä sain ysin musiikista (kerran!) ala-asteella ja olin niin onnellinen, että aloin soittaa instrumenttia. Soittoharrastus ja soitin oli ilmainen. Olin myös koulun kuorossa. Pidin kovasti, vaikka en ollut kovin musikaalinen.
No harva lapsi osaa, ymmärtää, uskaltaa itsenäisesti tuon kaiken tehdä! Aivan älytön kommentti.
Juuri siksi köyhyys periytyy, kun ei uskalleta kantaa vastuuta omista teoista.
Eli kun joku valmentaja huomaa, että joku 6-vuotias on vaikkapa lahjakas taitoluistelija tai 10-vuotias on huippulahjakas tenniksen pelaaja se on sen vika, että lapsi ei kanna vastuuta omista teoistaan, kun vanhemmilla ei ole varaa kohtalaisen kalliiseen harratukseen. Noilla aloilla on kuitenkin aloitettava nuorena, samoin kuin se huippumuusikoksi kehittyminen. Jos aloittaa aikuisena, sitte kun on varaa itsellä, vie vielä jokusen vuoden kehittyä. Itselläni jäi niinkin yksinkertainen kuin yleisurheilu, kun vanhemmat eivät halunneet tai voineet maksaa seuran vuosimaksua. Se oli ilmaista, kunnes perustivat seuran ja kentällä treenaaminen vaati seuran jäsenyyden, niin silloin päättivät. Se oli sitä aikaa. Liikuin omaksi ilokseni, mutta tavoitteellinen treeni jäi ja käytin aikani sitten muihin harrastuksiin. En minä oma-alotteisesti osannut 10-vuotiaana vielä tehdä asialle mitään.
Elämä on pilalla, kun pari marginaalista ja vaikeasti tavoitettavaa ammattia sattui menemään sivu suun?
Minullakaan ei näkö riittänyt hävittäjälentäjäksi, kun lento-RUKkiin hain. En silti ole jäänyt masistelemaan asiaa, vaan menin toiseen ammattiin.
Vierailija kirjoitti:
Akateemisten lapset ovat todennäköisemmin akateemisia kuin työväenluokan lapset. Mistäköhän tämä muuten johtuu.
Älykkyys periytyy.
Vierailija kirjoitti:
Akateemisten lapset ovat todennäköisemmin akateemisia kuin työväenluokan lapset. Mistäköhän tämä muuten johtuu.
Varmaan siitä, että akateemisissa kodeissa panostetaan ja kannustetaan opiskeluun, todennäköisesti on varaa laittaa enemmän lasten virikkeisiin ja harrastuksiin. Näytetään joku elämisen malli missä suuntana on korkeakoulutus, lapsi näkee sen mahdolliseksi kun vanhemmatkin ovat akateemisiä. Pelkästään se, että on joku auttamassa läksyissä ja kannustaa lukemisharrastukseen voi olla merkittävä voimavara ja apu lapselle. Se miten kodissa puhutaankin ja millaista kieltä käytetään voi vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen ja pärjäämiseen koulussa.
Jos on ollut työväenluokkaisessa köyhässä perheessä, missä kukaan ei ole korkeakouluttautunut, niin varmaan on isompi kynnys lähteä minnekään korkealle kouluttautumaan. Jos ei kotona juuri ole luettu, eikä annettu malleja niin hankalampi sitä on varmaan ainoana ihmisenä perheestä nähdä itsensä yliopistossa opiskelemassa. Toki Suomi tarjoaa tähän mahdollisuuden muita maita paremmin.
Kasvatuksella on suurempi vaikutus siihen, millaiseksi ihmiseksi ihmiset päätyvät kun ihmiset luulee. Toki mallia voi saada myös muualta kuin kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisten lapset ovat todennäköisemmin akateemisia kuin työväenluokan lapset. Mistäköhän tämä muuten johtuu.
Älykkyys periytyy.
Toki älykkyys voi periytyä, mutta tästä asiasta ei varmastikaan vain ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät he varmaan esitä vaan ihan TOSISSAAN kuvittelevat, että kaikki saavutettu on omaa ansiota. Ihmiset hyvin usein pitävät omia onnistumisiaan 100% omina ansioina. Samojen ihmisten mielestä muiden epäonnistumiset ovat aina enimmäkseen epäonnistuneen omaa syytä. Ollaan aivan uskomattoman sokeita sille, että lähes kaikissa asioissa elämässä vaikuttavat myös yksilön lähtökohdat, ympäristö, sattumat jne.
Jos kaiken ulkopuolisen vaikutuksen tunnustaisi, niin se olisi pelottavaa. Pitäisi myöntää, että en välttämättä olisi tässä tilanteessa ilman muutamaa onnekasta sattumaa ja elämäni suunta voi myös kääntyä koska tahansa huonompaan suuntaan ulkopuolisten vaikutusten takia. Kaikki ei ole yksilön omissa käsissä. Aina ahkeruutta, hyvyyttä tai yritteliäisyyttä ei palkita. Ja joskus taas ei tarvitse juurikaan edes yrittää, kunhan vain on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän perheen lapset aina valittaa, että heistä olisi tullut vaikka mitä, mutta kun kotitausta oli rikkinäinen ja kaikki oli kamalaa, niin eipä tullutkaan. Vaikka he itse kokevat olevansa varsinaisia menestyjiä, kohtalo vain puuttui peliin.
Olen musikaallisesti lahjakas. Se huomattiin jo lapsena. Eipä vain ollut varaa soittimeen saati tunteihin. Nyt aikuisena minulla on ollut varaa hankkia soitin ja totta vie olen kuin olenkin musikaallisesti lahjakas. Väkisin sitä miettii missä voisin olla nyt jos olisi lapsesta asti ollut varaa kehittää taitojaan. Ymmärrät jos ymmärrät. Etuoikeutettujen on helppo huudella.
Olisitko voinut itse opiskella? Musiikkiopistoissa on vapaaoppilaspaikkoja, ja sieltä saa soittimenkin. Mikset hakenut sinne? Kouluissa on myös ilmaiskerhoja, niitä on paljon. Kuoroja ja orkestereita. Minä sain ysin musiikista (kerran!) ala-asteella ja olin niin onnellinen, että aloin soittaa instrumenttia. Soittoharrastus ja soitin oli ilmainen. Olin myös koulun kuorossa. Pidin kovasti, vaikka en ollut kovin musikaalinen.
No harva lapsi osaa, ymmärtää, uskaltaa itsenäisesti tuon kaiken tehdä! Aivan älytön kommentti.
Juuri siksi köyhyys periytyy, kun ei uskalleta kantaa vastuuta omista teoista.
Eli kun joku valmentaja huomaa, että joku 6-vuotias on vaikkapa lahjakas taitoluistelija tai 10-vuotias on huippulahjakas tenniksen pelaaja se on sen vika, että lapsi ei kanna vastuuta omista teoistaan, kun vanhemmilla ei ole varaa kohtalaisen kalliiseen harratukseen. Noilla aloilla on kuitenkin aloitettava nuorena, samoin kuin se huippumuusikoksi kehittyminen. Jos aloittaa aikuisena, sitte kun on varaa itsellä, vie vielä jokusen vuoden kehittyä. Itselläni jäi niinkin yksinkertainen kuin yleisurheilu, kun vanhemmat eivät halunneet tai voineet maksaa seuran vuosimaksua. Se oli ilmaista, kunnes perustivat seuran ja kentällä treenaaminen vaati seuran jäsenyyden, niin silloin päättivät. Se oli sitä aikaa. Liikuin omaksi ilokseni, mutta tavoitteellinen treeni jäi ja käytin aikani sitten muihin harrastuksiin. En minä oma-alotteisesti osannut 10-vuotiaana vielä tehdä asialle mitään.
Elämä on pilalla, kun pari marginaalista ja vaikeasti tavoitettavaa ammattia sattui menemään sivu suun?
Minullakaan ei näkö riittänyt hävittäjälentäjäksi, kun lento-RUKkiin hain. En silti ole jäänyt masistelemaan asiaa, vaan menin toiseen ammattiin.
Mut oot varmaan rahalla saanut jotain, kun äly ei riitä tajuamaan, että nämä ovat vain yksittäisiä esimerkkejä. Kun vanhemmilla ei ole varaa juuri siihen, mihin olisi lahjoja, on tyydyttävä toiseksi parhaaseen tai siihen, mitä sattuu saamaan. Kyllä pk-seudulla asuvalla varakkaalla on aina eri mahdollisuuden kuin pieneen kirkonkylään syntyneellä vähävaraisella. Lapsi ei osaa vielä tehdä valintoja. Monia lapsia kuljetetaan harrastuksesta toiseen ja he saavat valita mieluisimman, kun taas toisten lasten oletetaan olevan pikkuapulaisia ja harrastuksia pidetään humpukiina. Heidät jo kasvatetaan asenteella, että tietyt asiat on vain rikkaita varten.
Aikuisena voi tehdä valintoja, mutta silloinkin moni asia on kiinni muiden valinnoissa. Työpaikatkaan ei mene parhaille, siitä on todisteena virheet, kavallukset, rikokset - vaan sille, joka valehtelee parhaiten ja jonka naama miellyttää eniten. Olen itsekin saanut työpaikan osaavampien nenän edestä, kun on halutti tietyt luonteenpiirteet valitulle, varsinkin tukihenkilötehtävissä. Varakkaan lapsella on enemmän valinnan varaa, miksi et kykene myöntämään sitä? Älä valehtele itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät he varmaan esitä vaan ihan TOSISSAAN kuvittelevat, että kaikki saavutettu on omaa ansiota. Ihmiset hyvin usein pitävät omia onnistumisiaan 100% omina ansioina. Samojen ihmisten mielestä muiden epäonnistumiset ovat aina enimmäkseen epäonnistuneen omaa syytä. Ollaan aivan uskomattoman sokeita sille, että lähes kaikissa asioissa elämässä vaikuttavat myös yksilön lähtökohdat, ympäristö, sattumat jne.
Jos kaiken ulkopuolisen vaikutuksen tunnustaisi, niin se olisi pelottavaa. Pitäisi myöntää, että en välttämättä olisi tässä tilanteessa ilman muutamaa onnekasta sattumaa ja elämäni suunta voi myös kääntyä koska tahansa huonompaan suuntaan ulkopuolisten vaikutusten takia. Kaikki ei ole yksilön omissa käsissä. Aina ahkeruutta, hyvyyttä tai yritteliäisyyttä ei palkita. Ja joskus taas ei tarvitse juurikaan edes yrittää, kunhan vain on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Erinomainen lopputulos tarvitsee yleensä paljon tuuria, se on totta. Mutta oikein hyvään lopputulokseen pääsee ihan vain tekemällä säntillisesti fiksuja valintoja ja työskentelemällä niiden eteen.
Panostaa kouluun kohtuullisesti, käy tekemässä Tartossa tai maakuntayliopistossa lääketieteen opinnot ja menee painamaan hommia pienen paikkakunnan terkkariin. Tässä yksi idioottivarma kuvio, joka ei luultavasti johda miljardiomaisuuteen tai älkirikastumiseen, mutta mainioon toimeentuloon kuitenkin. Vaatii ainoastaan normaaliksi laskettavat älynlahjat. Onnea ei tarvita.
Taitaa ap:lla olla liian hyvin asiat kun et muuta keksinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät he varmaan esitä vaan ihan TOSISSAAN kuvittelevat, että kaikki saavutettu on omaa ansiota. Ihmiset hyvin usein pitävät omia onnistumisiaan 100% omina ansioina. Samojen ihmisten mielestä muiden epäonnistumiset ovat aina enimmäkseen epäonnistuneen omaa syytä. Ollaan aivan uskomattoman sokeita sille, että lähes kaikissa asioissa elämässä vaikuttavat myös yksilön lähtökohdat, ympäristö, sattumat jne.
Jos kaiken ulkopuolisen vaikutuksen tunnustaisi, niin se olisi pelottavaa. Pitäisi myöntää, että en välttämättä olisi tässä tilanteessa ilman muutamaa onnekasta sattumaa ja elämäni suunta voi myös kääntyä koska tahansa huonompaan suuntaan ulkopuolisten vaikutusten takia. Kaikki ei ole yksilön omissa käsissä. Aina ahkeruutta, hyvyyttä tai yritteliäisyyttä ei palkita. Ja joskus taas ei tarvitse juurikaan edes yrittää, kunhan vain on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Erinomainen lopputulos tarvitsee yleensä paljon tuuria, se on totta. Mutta oikein hyvään lopputulokseen pääsee ihan vain tekemällä säntillisesti fiksuja valintoja ja työskentelemällä niiden eteen.
Panostaa kouluun kohtuullisesti, käy tekemässä Tartossa tai maakuntayliopistossa lääketieteen opinnot ja menee painamaan hommia pienen paikkakunnan terkkariin. Tässä yksi idioottivarma kuvio, joka ei luultavasti johda miljardiomaisuuteen tai älkirikastumiseen, mutta mainioon toimeentuloon kuitenkin. Vaatii ainoastaan normaaliksi laskettavat älynlahjat. Onnea ei tarvita.
Vaatii älynlahjojen lisäksi myös näköaloja silloin kouluikäisenä. Jos olet täysin lytätty ja kaikki energiasi menee selviytymiseen. Elät jatkuvassa stressissä kiusattuna ja kotona kaltoinkohdeltuna, niin et varmasti saa sitä kouluasi käytyä siten, että vaan "menet" lääkäriksi. Sinulle ei tule pieneen mieleesikään mikään lääkärin ura, jos sinulla on sellainen tuuri (huono) kotiolojesi, opinto-ohjaajiesi, opettajiesi ja koulu"kavereittesi" kanssa, että TARVITSET jo lapsena apua (psykiatri).
Trollihan sinä olet "idiootti varman" kuviosi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Eivät he varmaan esitä vaan ihan TOSISSAAN kuvittelevat, että kaikki saavutettu on omaa ansiota. Ihmiset hyvin usein pitävät omia onnistumisiaan 100% omina ansioina. Samojen ihmisten mielestä muiden epäonnistumiset ovat aina enimmäkseen epäonnistuneen omaa syytä. Ollaan aivan uskomattoman sokeita sille, että lähes kaikissa asioissa elämässä vaikuttavat myös yksilön lähtökohdat, ympäristö, sattumat jne.
Jos kaiken ulkopuolisen vaikutuksen tunnustaisi, niin se olisi pelottavaa. Pitäisi myöntää, että en välttämättä olisi tässä tilanteessa ilman muutamaa onnekasta sattumaa ja elämäni suunta voi myös kääntyä koska tahansa huonompaan suuntaan ulkopuolisten vaikutusten takia. Kaikki ei ole yksilön omissa käsissä. Aina ahkeruutta, hyvyyttä tai yritteliäisyyttä ei palkita. Ja joskus taas ei tarvitse juurikaan edes yrittää, kunhan vain on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Pelkästään se, että kotiolot on ihan kaoottiset tai kokoajan on turvaton tai ahdistava ilmapiiri, niin se voi oikeasti tuhota mielenterveyden ja sabotoida onnistumisen edellytyksiä elämässä. Jos joudut kokoajan olemaan turvaton ja peloissasi, niin miten siitä yhtäkkiä aletaan päämäärätietoiseksi ihmiseksi. Köyhyyskin voi luoda monenlaisia uhkakuvia ja ahdistusta ihmisille. Menestyminen usein tarvii myös tasapainoa ja monenlaisia elämänhallinnan taitoja. Menestyminen ei ole kiinni vain älykkyydestä, vaan paljon muustakin. Siitä miten luottaa itseensä ja minkä asian kokee mahdolliseksi. Jatkuvassa köyhyydessä elänyt ei välttämättä uskalla enää unelmoida suurista asioista
Minäkäsityskin vaikuttaa onnistumiseen. Jos elämä on kasa epäonnistumisia lapsuudessa ja asiat on lähteneet väärään suuntaan, niin suuntaa on hankala kääntää jossain vaiheessa. Jos minäkäsitys on sellainen että ei minusta mihinkään ole niin se on erittäin huono asia tulevaisuutta ajatellen. Köyhyys ja vähäosaisuus ei ole parasta minäkäsitykselle. Toki se suunnan kääntäminen ja itseluottamuksen löytäminen on mahdollista, mutta siihen voi mennä niin paljon aikaa, että yhteiskunta armottomuudessaan laittaa vielä enemmän kapuloita rattaisiin kun yrittää vanhemmalla iällä sitten kyytiin mukaan. Sinä aikana muut ikätoverisi ovat ehtineet tehdä vaikka jo mitä. Tuntuu, että nykypäivänä onnistujat on jatkuvassa uraputkessa mikä on lähtenyt nuoruudesta. Ne jotka missään vaiheessa tipahtavat tuosta kilpailusta, kokevat hankaluuksia päästä kyytiin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät he varmaan esitä vaan ihan TOSISSAAN kuvittelevat, että kaikki saavutettu on omaa ansiota. Ihmiset hyvin usein pitävät omia onnistumisiaan 100% omina ansioina. Samojen ihmisten mielestä muiden epäonnistumiset ovat aina enimmäkseen epäonnistuneen omaa syytä. Ollaan aivan uskomattoman sokeita sille, että lähes kaikissa asioissa elämässä vaikuttavat myös yksilön lähtökohdat, ympäristö, sattumat jne.
Jos kaiken ulkopuolisen vaikutuksen tunnustaisi, niin se olisi pelottavaa. Pitäisi myöntää, että en välttämättä olisi tässä tilanteessa ilman muutamaa onnekasta sattumaa ja elämäni suunta voi myös kääntyä koska tahansa huonompaan suuntaan ulkopuolisten vaikutusten takia. Kaikki ei ole yksilön omissa käsissä. Aina ahkeruutta, hyvyyttä tai yritteliäisyyttä ei palkita. Ja joskus taas ei tarvitse juurikaan edes yrittää, kunhan vain on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Erinomainen lopputulos tarvitsee yleensä paljon tuuria, se on totta. Mutta oikein hyvään lopputulokseen pääsee ihan vain tekemällä säntillisesti fiksuja valintoja ja työskentelemällä niiden eteen.
Panostaa kouluun kohtuullisesti, käy tekemässä Tartossa tai maakuntayliopistossa lääketieteen opinnot ja menee painamaan hommia pienen paikkakunnan terkkariin. Tässä yksi idioottivarma kuvio, joka ei luultavasti johda miljardiomaisuuteen tai älkirikastumiseen, mutta mainioon toimeentuloon kuitenkin. Vaatii ainoastaan normaaliksi laskettavat älynlahjat. Onnea ei tarvita.
Vaatii älynlahjojen lisäksi myös näköaloja silloin kouluikäisenä. Jos olet täysin lytätty ja kaikki energiasi menee selviytymiseen. Elät jatkuvassa stressissä kiusattuna ja kotona kaltoinkohdeltuna, niin et varmasti saa sitä kouluasi käytyä siten, että vaan "menet" lääkäriksi. Sinulle ei tule pieneen mieleesikään mikään lääkärin ura, jos sinulla on sellainen tuuri (huono) kotiolojesi, opinto-ohjaajiesi, opettajiesi ja koulu"kavereittesi" kanssa, että TARVITSET jo lapsena apua (psykiatri).
Trollihan sinä olet "idiootti varman" kuviosi kanssa.
Ei tarvitse kouluikäisenä tehdä mitään. Jos tuo ”tulee mieleen” vaikka kolmekymppisenä, niin kuvio on toteutettavissa.
Epäpätevät mutta rikkaat menestyvät yleensä paremmin kuin älykkäät, joilla ei ole rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisten lapset ovat todennäköisemmin akateemisia kuin työväenluokan lapset. Mistäköhän tämä muuten johtuu.
Älykkyys periytyy.
Toki älykkyys voi periytyä, mutta tästä asiasta ei varmastikaan vain ole kyse.
No vähintään huomattavilta on siitä kysymys. Akatemialla ei ole paljon merkitystä, jos siellä ei älyä tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu siitä, että esim jos isä on luonut omaisuuden hän on voinut jyrätä jälkikasvun. Jälkikasvulla on huono itsetunto kun kaikki pyörii isäpapan ympärillä. Ja siitä on vaikea irtautua. Siinä jää vähän kuin riippuvaiseksi idästä.
Näin kävi tutuille joiden isä sellainen suuri persoona. Ihmettelinkin kuinka tällaiselle miehelle on syntynyt hiljaisia ja arkoja poikia. Mutta isä dominoi koko perhettä.
Tämä. Itselläni on melko hyvin menestynyt ja varakas vanhempi, joka on jyrännyt ja lytännyt koko elämäni. Mitään en ole saanut itse valita, hän tekee päätökset. Rahaa olen jonkin verran saanut, mutta sisältä olen tuhottu.
AP on ihanan kateellinen ja aivan varmasti itse kuuluu näihin menetymättömiin.
Omaisuuden perimisessä ei ole mitään pahaa, ei ne toisten rahat AP sinulle kuulu, eikä myöskään valtiolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu siitä, että esim jos isä on luonut omaisuuden hän on voinut jyrätä jälkikasvun. Jälkikasvulla on huono itsetunto kun kaikki pyörii isäpapan ympärillä. Ja siitä on vaikea irtautua. Siinä jää vähän kuin riippuvaiseksi idästä.
Näin kävi tutuille joiden isä sellainen suuri persoona. Ihmettelinkin kuinka tällaiselle miehelle on syntynyt hiljaisia ja arkoja poikia. Mutta isä dominoi koko perhettä.
Tämä. Itselläni on melko hyvin menestynyt ja varakas vanhempi, joka on jyrännyt ja lytännyt koko elämäni. Mitään en ole saanut itse valita, hän tekee päätökset. Rahaa olen jonkin verran saanut, mutta sisältä olen tuhottu.
Se että olet vässykkä on ihan oma vikasi.
Eli kun joku valmentaja huomaa, että joku 6-vuotias on vaikkapa lahjakas taitoluistelija tai 10-vuotias on huippulahjakas tenniksen pelaaja se on sen vika, että lapsi ei kanna vastuuta omista teoistaan, kun vanhemmilla ei ole varaa kohtalaisen kalliiseen harratukseen. Noilla aloilla on kuitenkin aloitettava nuorena, samoin kuin se huippumuusikoksi kehittyminen. Jos aloittaa aikuisena, sitte kun on varaa itsellä, vie vielä jokusen vuoden kehittyä. Itselläni jäi niinkin yksinkertainen kuin yleisurheilu, kun vanhemmat eivät halunneet tai voineet maksaa seuran vuosimaksua. Se oli ilmaista, kunnes perustivat seuran ja kentällä treenaaminen vaati seuran jäsenyyden, niin silloin päättivät. Se oli sitä aikaa. Liikuin omaksi ilokseni, mutta tavoitteellinen treeni jäi ja käytin aikani sitten muihin harrastuksiin. En minä oma-alotteisesti osannut 10-vuotiaana vielä tehdä asialle mitään.