Lue keskustelun säännöt.
Miksi rikkaaseen perheeseen syntynyt toisinaan esittää että omat avutkin olisivat riittäneet.
14.02.2021 |
Kun kaikki kuitenkin tietävät,että eivät todellakaan olisi riittäneet.Keskinkertaisia ihmisiä joka tavalla,joita nepotismi ja perheen rahat ovat auttaneet elämässä.Tämä ihmistyyppi on kovimmin huutamassa miten köyhät saavat jotain pennosia,koska tietävät syvällä sisimmässään,että ilman syntymistä oikeaan kohtuun,he olisivat maan matosia.Tiedätte tyypin eikö vain?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Suurin este ihmisen vähäosaisuudelle on uskon puute omiin kykyihinsä. Ei uskalleta edes haaveilla mistään suuremmasta.
Tämä on ihan totta. Jos sinulle pienestä lapsesta saakka iskostetaan päähän, että et osaa mitään, et ole mitään ja sinusta ei tule mitään, niin et varmaan kovin paljon yritä mitään sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle: ehkä sillä on tarkoituksena perustella, että on ansainnut synnynnäisen asemansa ja elintasonsa, koska olisi omien sanojensa mukaan muutenkin menestynyt, ja että ei näin ollen ole mitenkään epäoikeudenmukaista, jos elämä on joillekin huomattavasti karumpaa, koska he myös ovat oman onnensa seppiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän perheen lapset aina valittaa, että heistä olisi tullut vaikka mitä, mutta kun kotitausta oli rikkinäinen ja kaikki oli kamalaa, niin eipä tullutkaan. Vaikka he itse kokevat olevansa varsinaisia menestyjiä, kohtalo vain puuttui peliin.
Olen musikaallisesti lahjakas. Se huomattiin jo lapsena. Eipä vain ollut varaa soittimeen saati tunteihin. Nyt aikuisena minulla on ollut varaa hankkia soitin ja totta vie olen kuin olenkin musikaallisesti lahjakas. Väkisin sitä miettii missä voisin olla nyt jos olisi lapsesta asti ollut varaa kehittää taitojaan. Ymmärrät jos ymmärrät. Etuoikeutettujen on helppo huudella.
Olisitko voinut itse opiskella? Musiikkiopistoissa on vapaaoppilaspaikkoja, ja sieltä saa soittimenkin. Mikset hakenut sinne? Kouluissa on myös ilmaiskerhoja, niitä on paljon. Kuoroja ja orkestereita. Minä sain ysin musiikista (kerran!) ala-asteella ja olin niin onnellinen, että aloin soittaa instrumenttia. Soittoharrastus ja soitin oli ilmainen. Olin myös koulun kuorossa. Pidin kovasti, vaikka en ollut kovin musikaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niistä köyhistä ei koskaan tule mitään, vaikka omasta mielestään juuri heillä on kaikki, mitä menestykseen tarvitaan.
Menestymiseen tarvitaan hyvää tuuria. On hyvää tuuria jos saa ensiksi vanhemmat jotka ovat fiksuja, lukevat lapselleen, kannustavat tätä ja ovat kiinnostuneita lapsensa hyvinvoinnista. On huonoa tuuria jos saa tyhmät vanhemmat jotka eivät hoida velvollisuuksiaan vanhempana, vaan laiminlyövät ja jättävät vaikka viemättä lääkäriin jos on sairas.
On hyvää tuuria jos löytää hyviä kavereita. On hyvää tuuria jos sattuu hyviä opettajia ja muita turvallisia fiksuja aikuisia elämään.
On hyvää tuuria, jos saa olla terveenä.
On hyvää tuuria jos saa elellä turvallisesti, eikä kohtaa kiusaamista, väkivaltaa, onnettomuuksia ja vastoinkäymisiä.
On hyvää tuuria jos sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja työllistyy johonkin hyvään työpaikkaan jossa on tervehenkisiä ihmisiä.
On huonoa tuuria, jos työpaikassa onkin kiusaajia, selkäänpuukottajia, häiriintyneitä hulluja.
On hyvää tuuria jos löytää hyvän puolison. Huonoa tuuria on jos kohdalle sattuu väkivaltainen tai sairas yksilö.
Elämässä on aika järkyttävän paljon kyse tuurista.
Ne kenellä on ollut paljon hyvää tuuria, ovat monesti aivan sokeita omille etuoikeuksilleen, ja heillä on lapsekas harhaluulo, että he nyt vaan ovat hyviä ihmisiä, ja "hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita".
Voi oksennus sentään.
Eli se, mikä rikkaille on omaa valintaa ja vastuuta, on köyhille pelkkää tuuria?
Köyhä ei valitse puolisoa, osaksi voi siis osua psykopaatti. Köyhä ei valitse kavereita, koska jos kohtalona (tuurina) onsaada vain huonoja ystäviä, niin sitten se on niin.
Eli köyhä ajelehtii sinne tänne, koska tuuristahan se on kiinni, miten tässä käy samalla kun se rikas toimii niin, että vastoinkäymisten vaikutus minimoidaan.
Ja sitten yllättäen etuoikeudet ovatkin silkkaa tuuria, vaikka ne kohdistuvat nimenomaan rikkaiden perheiden lapsiin, joilla yllättäen ei ole sairauksia, ei paskoja työpaikkoja, ei kiusaamista, on oikeanlaiset kaverit jne. - koska jotenkin oudosti se hyvä tuuri osuu rikkaiden lapsille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin este ihmisen vähäosaisuudelle on uskon puute omiin kykyihinsä. Ei uskalleta edes haaveilla mistään suuremmasta.
Tämä on ihan totta. Jos sinulle pienestä lapsesta saakka iskostetaan päähän, että et osaa mitään, et ole mitään ja sinusta ei tule mitään, niin et varmaan kovin paljon yritä mitään sen jälkeen.
Tämä se on. Suomessa on mahdollisuuksia. On vapaaoppilaspaikkoja eri taideharrastuksissa ja urheiluseuroissa. Jos vain vanhemmat haluavat viedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti sen varallisuuden kasvattaminen on se juttu. Äkkiäkös sitä saa muutaman miljoonan tuhlattua.
Mutta sitä omaisuutta pitää todellakin kasvattaa. Ja harva se lotolla rikastuu.
Vierailija kirjoitti:
Rikkaan esivanhemmat ovat todennäköisesti olleet älykkäitä, kun ovat kerran onnistuneet rikastumaan. Näin ollen rikkaaksi syntyvät ovat itsekin älykkäitä ja siten kyvykkäitä menestymään.
No nyt on kyllä vedetty oikein huolella taas mutkat suoriksi x,D Toki esivanhemmat ovat voineet olla älykkäitä, mutta eivät välttämättä. Ja toki älykkyys on voinut periytyä tai sitten ei. Ei bisnes ja rahan tekeminen kerro älystä tai vaadi sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän perheen lapset aina valittaa, että heistä olisi tullut vaikka mitä, mutta kun kotitausta oli rikkinäinen ja kaikki oli kamalaa, niin eipä tullutkaan. Vaikka he itse kokevat olevansa varsinaisia menestyjiä, kohtalo vain puuttui peliin.
Olen musikaallisesti lahjakas. Se huomattiin jo lapsena. Eipä vain ollut varaa soittimeen saati tunteihin. Nyt aikuisena minulla on ollut varaa hankkia soitin ja totta vie olen kuin olenkin musikaallisesti lahjakas. Väkisin sitä miettii missä voisin olla nyt jos olisi lapsesta asti ollut varaa kehittää taitojaan. Ymmärrät jos ymmärrät. Etuoikeutettujen on helppo huudella.
Olisitko voinut itse opiskella? Musiikkiopistoissa on vapaaoppilaspaikkoja, ja sieltä saa soittimenkin. Mikset hakenut sinne? Kouluissa on myös ilmaiskerhoja, niitä on paljon. Kuoroja ja orkestereita. Minä sain ysin musiikista (kerran!) ala-asteella ja olin niin onnellinen, että aloin soittaa instrumenttia. Soittoharrastus ja soitin oli ilmainen. Olin myös koulun kuorossa. Pidin kovasti, vaikka en ollut kovin musikaalinen.
Olinkin aktiivinen lapsi ja innostuin monesta asiasta. Tein vapaaehtoisesti kouluun teatteriesityksiä, käsikirjoitin, puvustin ja tein lavasteet. Lainasin kirjastosta ”Romeon ja Julian” ja tein siitä oman teatteriversion. Siis ihan itsenäisesti, koska se oli minusta hauskaa. Ei aktiivisuuteen vaadita rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän perheen lapset aina valittaa, että heistä olisi tullut vaikka mitä, mutta kun kotitausta oli rikkinäinen ja kaikki oli kamalaa, niin eipä tullutkaan. Vaikka he itse kokevat olevansa varsinaisia menestyjiä, kohtalo vain puuttui peliin.
Olen musikaallisesti lahjakas. Se huomattiin jo lapsena. Eipä vain ollut varaa soittimeen saati tunteihin. Nyt aikuisena minulla on ollut varaa hankkia soitin ja totta vie olen kuin olenkin musikaallisesti lahjakas. Väkisin sitä miettii missä voisin olla nyt jos olisi lapsesta asti ollut varaa kehittää taitojaan. Ymmärrät jos ymmärrät. Etuoikeutettujen on helppo huudella.
Olisitko voinut itse opiskella? Musiikkiopistoissa on vapaaoppilaspaikkoja, ja sieltä saa soittimenkin. Mikset hakenut sinne? Kouluissa on myös ilmaiskerhoja, niitä on paljon. Kuoroja ja orkestereita. Minä sain ysin musiikista (kerran!) ala-asteella ja olin niin onnellinen, että aloin soittaa instrumenttia. Soittoharrastus ja soitin oli ilmainen. Olin myös koulun kuorossa. Pidin kovasti, vaikka en ollut kovin musikaalinen.
Riippuu missä asuu. Pienillä paikkakunnilla voi olla aika nihkeästi. En ole ketä lainasit enkä itse ole musikaalinen, mutta siellä missä itse olin, soittotunteja piti vain yksi opettaja ja hänellä oli rajallinen määrä aikaa, ymmärrettävästi. Musiikkiopistoja ei ollut siihen aikaan välttämättä edes kaupungeissa. Eikä lapsi voi vaikuttaa juurikaan asuinpaikkaansa. Joillakin ainoa mahdollisuus voi asuinpaikan takia olla se, että saa kotiin soittimen ja että vanhemmat kuljettaa, mutta kaikilla ei sitä mahdollisuutta ole.
Omien lasteni kohdalla kävi niin, että musikaalisuus huomattiin vasta koulussa, yläasteella, missä sai kokeilla soittimia. Meillä oli varaakin hankkia soittimia, mutta itse epämusikaalisena ei osattu edes ajatella, että lapset voisivat olla lahjakkaita. Minun isäni oli musikaalinen, samoin miehen suvussa on musikaalisuutta, mutta jotenkin me emme näitä geenejä ole kumpikaan saaneet ja siksi lasten lahjakkuus jäi huomaamatta. Harmittaa kovasti, ettei tullut ohjattua jo pienenä. No he kehittyivät kyllä, mutta se jäi omaksi iloksi soittamiseksi, kitara ja basso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän perheen lapset aina valittaa, että heistä olisi tullut vaikka mitä, mutta kun kotitausta oli rikkinäinen ja kaikki oli kamalaa, niin eipä tullutkaan. Vaikka he itse kokevat olevansa varsinaisia menestyjiä, kohtalo vain puuttui peliin.
Olen musikaallisesti lahjakas. Se huomattiin jo lapsena. Eipä vain ollut varaa soittimeen saati tunteihin. Nyt aikuisena minulla on ollut varaa hankkia soitin ja totta vie olen kuin olenkin musikaallisesti lahjakas. Väkisin sitä miettii missä voisin olla nyt jos olisi lapsesta asti ollut varaa kehittää taitojaan. Ymmärrät jos ymmärrät. Etuoikeutettujen on helppo huudella.
Olisitko voinut itse opiskella? Musiikkiopistoissa on vapaaoppilaspaikkoja, ja sieltä saa soittimenkin. Mikset hakenut sinne? Kouluissa on myös ilmaiskerhoja, niitä on paljon. Kuoroja ja orkestereita. Minä sain ysin musiikista (kerran!) ala-asteella ja olin niin onnellinen, että aloin soittaa instrumenttia. Soittoharrastus ja soitin oli ilmainen. Olin myös koulun kuorossa. Pidin kovasti, vaikka en ollut kovin musikaalinen.
Olinkin aktiivinen lapsi ja innostuin monesta asiasta. Tein vapaaehtoisesti kouluun teatteriesityksiä, käsikirjoitin, puvustin ja tein lavasteet. Lainasin kirjastosta ”Romeon ja Julian” ja tein siitä oman teatteriversion. Siis ihan itsenäisesti, koska se oli minusta hauskaa. Ei aktiivisuuteen vaadita rahaa.
On kirjastoja, joissa on nykyään vaikka mitä vempeleitä.
Mielestäni kukaan ei voi Suomessa syyttää taustaansa menestyksen puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän perheen lapset aina valittaa, että heistä olisi tullut vaikka mitä, mutta kun kotitausta oli rikkinäinen ja kaikki oli kamalaa, niin eipä tullutkaan. Vaikka he itse kokevat olevansa varsinaisia menestyjiä, kohtalo vain puuttui peliin.
Olen musikaallisesti lahjakas. Se huomattiin jo lapsena. Eipä vain ollut varaa soittimeen saati tunteihin. Nyt aikuisena minulla on ollut varaa hankkia soitin ja totta vie olen kuin olenkin musikaallisesti lahjakas. Väkisin sitä miettii missä voisin olla nyt jos olisi lapsesta asti ollut varaa kehittää taitojaan. Ymmärrät jos ymmärrät. Etuoikeutettujen on helppo huudella.
Minä menin laulutunneille ja ilmaiseen kansalaisopiston ryhmään, vaikka perheellä ei ollut euroakaan laittaa harrastuksiin. Outo juttu, että maksutta löytyy vaikka mitä, ei sen aina tarvitse olla kalleinta. Aikuisena ostin kitaran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuu itsekeskeisyydestä. Rikas yleensä ajattelee ansainneensa omalla työllään rahat. Kaikkein eniten köyhiä laiskoiksi sanovat rikkaat. Rikkaudella ja köyhyydellä ei ole mitään tekemistä ahkeruuden kanssa.
Eikä köyhä koskaan tunnusta, että elää muiden työllä. Koska jokaista toimeentuloasiakasta elättää joku, joka käy töissä ja maksaa verot.
Maailma on täynnä aamusta iltaan pienipalkkaisessa työssä käyviä ihmisiä, jotka ovat köyhiä.
Kansainvälisesti totta, mutta jos nyt pysytään Suomessa, niin aamusta iltaan työtä tekevät eivät ole köyhiä, vaikka saisivat vain TES:in mukaisen minimipalkan. Suomessa ei tarvitse tehdä nälkäpalkalla töitä.
Vierailija kirjoitti:
Rikkaan esivanhemmat ovat todennäköisesti olleet älykkäitä, kun ovat kerran onnistuneet rikastumaan. Näin ollen rikkaaksi syntyvät ovat itsekin älykkäitä ja siten kyvykkäitä menestymään.
Hmm... Kaksi kertaa ensimmäisellä yrittämällä pääsin kahteen eri yliopistoon. Tämä ei tietenkään älykkyydestäni kerro vielä mitään, mutta väittäisin silti, että tyhmä en ainakaan ole.
En silti ole rikas. Miksikö? Siksi, että minua kiinnostaa alat, joissa ei ole suuret palkat. Minun arvomaailmassani raha ei ole listan kärkisijoilla.
Tämä on kummallinen mantra, että vain rikas voi olla älykäs ja rikas on automaattisesti älykäs. Rikas voi toki olla älykäskin, mutta hänellä voi olla myös sellaisia ominaisuuksia mitä itselleni en haluaisi: itsekkyys, häikäilemättömyys, röyhkeys, epärehellisyys ja vallanhimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän perheen lapset aina valittaa, että heistä olisi tullut vaikka mitä, mutta kun kotitausta oli rikkinäinen ja kaikki oli kamalaa, niin eipä tullutkaan. Vaikka he itse kokevat olevansa varsinaisia menestyjiä, kohtalo vain puuttui peliin.
Olen musikaallisesti lahjakas. Se huomattiin jo lapsena. Eipä vain ollut varaa soittimeen saati tunteihin. Nyt aikuisena minulla on ollut varaa hankkia soitin ja totta vie olen kuin olenkin musikaallisesti lahjakas. Väkisin sitä miettii missä voisin olla nyt jos olisi lapsesta asti ollut varaa kehittää taitojaan. Ymmärrät jos ymmärrät. Etuoikeutettujen on helppo huudella.
Minä menin laulutunneille ja ilmaiseen kansalaisopiston ryhmään, vaikka perheellä ei ollut euroakaan laittaa harrastuksiin. Outo juttu, että maksutta löytyy vaikka mitä, ei sen aina tarvitse olla kalleinta. Aikuisena ostin kitaran.
Melkein joka koulussa on kuoro ja jotain bänditoimintaa. Omaa laiskuutta, jos ei eksy mukaan.
14-vuotias voi jakaa vaikkapa sanomalehtiä, jotta saa rahaa harrastukseen. Monissa harrastuksissa myös kaupataan kalentereita ym. jolla perhe voi kerätä rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän perheen lapset aina valittaa, että heistä olisi tullut vaikka mitä, mutta kun kotitausta oli rikkinäinen ja kaikki oli kamalaa, niin eipä tullutkaan. Vaikka he itse kokevat olevansa varsinaisia menestyjiä, kohtalo vain puuttui peliin.
Olen musikaallisesti lahjakas. Se huomattiin jo lapsena. Eipä vain ollut varaa soittimeen saati tunteihin. Nyt aikuisena minulla on ollut varaa hankkia soitin ja totta vie olen kuin olenkin musikaallisesti lahjakas. Väkisin sitä miettii missä voisin olla nyt jos olisi lapsesta asti ollut varaa kehittää taitojaan. Ymmärrät jos ymmärrät. Etuoikeutettujen on helppo huudella.
Minä menin laulutunneille ja ilmaiseen kansalaisopiston ryhmään, vaikka perheellä ei ollut euroakaan laittaa harrastuksiin. Outo juttu, että maksutta löytyy vaikka mitä, ei sen aina tarvitse olla kalleinta. Aikuisena ostin kitaran.
Melkein joka koulussa on kuoro ja jotain bänditoimintaa. Omaa laiskuutta, jos ei eksy mukaan.
Tää on totta, koulusta löytyy perusinstrumentteja ja toiminta on kerhomaista, musikaaliselle lapselle löytyy maksuton paikka harrastaa tavoitteellisesti ja jopa niin, että kukaan ei osoittele sormella, että mitäs köyhä. Mutta juuri tässä on sen rikkaan ja köyhän ero: köyhä odottaa, että kävisi tuuri ja pääsisi harrastamaan, rikas selvittää, missä musikaalinen lapsi voisi harrastaa ja sitten ilmoittautuu sinne, olipa se koulun bändi tai yksityinen pianonsoitonopettaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän perheen lapset aina valittaa, että heistä olisi tullut vaikka mitä, mutta kun kotitausta oli rikkinäinen ja kaikki oli kamalaa, niin eipä tullutkaan. Vaikka he itse kokevat olevansa varsinaisia menestyjiä, kohtalo vain puuttui peliin.
Olen musikaallisesti lahjakas. Se huomattiin jo lapsena. Eipä vain ollut varaa soittimeen saati tunteihin. Nyt aikuisena minulla on ollut varaa hankkia soitin ja totta vie olen kuin olenkin musikaallisesti lahjakas. Väkisin sitä miettii missä voisin olla nyt jos olisi lapsesta asti ollut varaa kehittää taitojaan. Ymmärrät jos ymmärrät. Etuoikeutettujen on helppo huudella.
Olisitko voinut itse opiskella? Musiikkiopistoissa on vapaaoppilaspaikkoja, ja sieltä saa soittimenkin. Mikset hakenut sinne? Kouluissa on myös ilmaiskerhoja, niitä on paljon. Kuoroja ja orkestereita. Minä sain ysin musiikista (kerran!) ala-asteella ja olin niin onnellinen, että aloin soittaa instrumenttia. Soittoharrastus ja soitin oli ilmainen. Olin myös koulun kuorossa. Pidin kovasti, vaikka en ollut kovin musikaalinen.
Mä olin lapsi. En mä tiennyt mistään musiikkiopistoista. Mun koko lapsuus meni turpaan ottaessa, kiusattuna ja laitoksissa. Kiva että sä olit onnellinen. Edelleen etuoikeutettujen on helppo huudella. Tästäpä hyvä aihe omiin lauluihin. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän perheen lapset aina valittaa, että heistä olisi tullut vaikka mitä, mutta kun kotitausta oli rikkinäinen ja kaikki oli kamalaa, niin eipä tullutkaan. Vaikka he itse kokevat olevansa varsinaisia menestyjiä, kohtalo vain puuttui peliin.
Olen musikaallisesti lahjakas. Se huomattiin jo lapsena. Eipä vain ollut varaa soittimeen saati tunteihin. Nyt aikuisena minulla on ollut varaa hankkia soitin ja totta vie olen kuin olenkin musikaallisesti lahjakas. Väkisin sitä miettii missä voisin olla nyt jos olisi lapsesta asti ollut varaa kehittää taitojaan. Ymmärrät jos ymmärrät. Etuoikeutettujen on helppo huudella.
Olisitko voinut itse opiskella? Musiikkiopistoissa on vapaaoppilaspaikkoja, ja sieltä saa soittimenkin. Mikset hakenut sinne? Kouluissa on myös ilmaiskerhoja, niitä on paljon. Kuoroja ja orkestereita. Minä sain ysin musiikista (kerran!) ala-asteella ja olin niin onnellinen, että aloin soittaa instrumenttia. Soittoharrastus ja soitin oli ilmainen. Olin myös koulun kuorossa. Pidin kovasti, vaikka en ollut kovin musikaalinen.
Mä olin lapsi. En mä tiennyt mistään musiikkiopistoista. Mun koko lapsuus meni turpaan ottaessa, kiusattuna ja laitoksissa. Kiva että sä olit onnellinen. Edelleen etuoikeutettujen on helppo huudella. Tästäpä hyvä aihe omiin lauluihin. Kiitos.
Olin laitoslapsi, meillä oli siellä oma bändi. revi siitä!
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yh-luuserit olisivat muuten toimitusjohtajia, nobelisteja tai muuten vain miljonäärejä, mutta kun sattuivat syntymään köyhään perheeseen, niin ovat ilman koulutusta ja työtä.
Ainoa mitä on enemmän kuin tarpeeksi on viha, kauna ja katkeruus paremmin menestyneitä kohtaan.
En ymmärrä, miksi monet tosiaan piehtaroivat lapsuudenkotikatkeruudessa. Aina voi alkaa opiskella, panostaa työhön tai ryhtyä yrittäjäksi, säästää ja sijoittaa, luoda suhteita ja niin edelleen.
Erittäin harvalla muuten tosiasiassa on sellaista perhetaustaa (siis todella vaikutusvaltaisia vanhempia tai todella paljon varallisuutta), että sillä pääsisi alkua pidemmällä. Jos pienen pörssiyhtiön päällikköasemassa olevat keskiluokkaiset vanhemmat ovat säästäneet muutaman kymppitonnin osakesalkun, niin sillä ei pitkälle pötkitä.
Minä olin köyhästä perheestä. Se vaikutti psyykkeeseeni hyvin paljon.
Koin kamalaa stressiä ja lapsuudessa perheen raha-asioista ja rahan riittämisestä. Jouduin seuraamaan vanhempien riitoja rahasta, ja tuskailua olosotosta. Vielä vanhemmallakin iällä koen jatkuvaa ahdistusta ja olen stressiherkkä. Kuvaisin lama-ajan köyhyyttä traumana.
En näe edelleenkään asioita mahdollisiksi, koska totuin koko lapsuuden että aina sanottiin, että ei ole rahaa. Ei nyt pysty. Ei meidän perhe tee sellaista ja tällaista, kuten muut perheet kun ei ole rahaa. Eli häpeätaakassa ja alemmuuskompleksissa. Me oltiin perhe, joka ei koskaan käynyt lomamatkoilla. Vielä aikuisiälläkin olen kokenut reissailun itselleni jotenkin vieraaksi. Ei ole kertynyt sellaista uskallusta mennä ja lähteä jonnekin, siinä missä jotkut suhaa ulkomailla ja uskaltavat jopa lähteä asumaan muihin maihin. Maailmankuvani jäi hyvin pieneksi lapsuudessa ja nuoruudessa, kun ei koskaan tullut käytyä oikein missään. Työmarkkinoilla en koskaan ole onnistunut, ja itseluottamus on ollut alhainen. Olen kyllä yrittänyt onnistua, mutta en ole siinä onnistunut. Jo ensimmäisen työpaikan saanti oli todella hankalaa. En ole oikein ikinä kokenut asioita mahdollisiksi. Ehkä siihen vaikuttaa oman vanhemman työttömyyden seuraus.
En ihmettele, että sanotaan, että köyhyys periytyy.
Jos saa lapsuuden jossa on paljon virikkeitä, reissataan, näkee paikkoja, saa malleja menestymiselle, näkee asiat mahdolliseksi, saa vielä vähän ehkä jonkun vanhemman tukea ensimmäisen työpaikan saamisessa niin tuntuu, että pohja on paljon parempi.