Miksi rikkaaseen perheeseen syntynyt toisinaan esittää että omat avutkin olisivat riittäneet.

Tämä saman tyyppinen ilmiö koskee välillä myös ihan tavallisia työssäkäyjiä. Tiedän ihmisiä, jotka eivät todellakaan ole niitä penaalin terävämpiä kyniä, mutta ovat suhteilla saanet aikoinaan työpaikan ja sitä kautta luoneet vakaan uran.

Sitten on fiksumpia ihmisiä, jotka eivät saa edes mahdollisuutta päästä töihin näiden suhdetyyppien edelle.

Kaikki yh-luuserit olisivat muuten toimitusjohtajia, nobelisteja tai muuten vain miljonäärejä, mutta kun sattuivat syntymään köyhään perheeseen, niin ovat ilman koulutusta ja työtä.

Ainoa mitä on enemmän kuin tarpeeksi on viha, kauna ja katkeruus paremmin menestyneitä kohtaan.

Menestyjän geenit. Oma isäni loi tyhjästä monen miljoonan omaisuuden. Hän on ollut päämäärätietoinen jo lapsesta asti. Keskimmääräistä fiksumpi, ja alallaan lahjakas. Hyvin sitkeä ja kova tekemään työtä. Valitsi äitini kumppaniksi: äitini tuki isääni menestyksessä.

Näiden ristipaineessa olen kasvanut. Melkein väitän, että olisin voinut jopa menestyä paremmin jonkun toisen perheen lapsena.

Tietyt ominaisuudet, kuten älykkyys ja sinnikkyys, johtavat todennäköisemmin vaurastumiseen. Nämä ominaisuudet ovat myös osittain perinnöllisiä. On todennäköisempää, että ahkeran ja terävä-älyisen vanhemman lapsilla on myös näitä samoja ominaisuuksia kuin vajaamielisen lapsilla. Toki asia ei ole todellisuudessa näin yksinkertainen, perintöketjuun voi osua yksinkertaisempiakin yksilöitä ihan sattuman seurauksena. Ja sen suvun ulkopuolisen vanhemmankin perimä vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yh-luuserit olisivat muuten toimitusjohtajia, nobelisteja tai muuten vain miljonäärejä, mutta kun sattuivat syntymään köyhään perheeseen, niin ovat ilman koulutusta ja työtä.

Ainoa mitä on enemmän kuin tarpeeksi on viha, kauna ja katkeruus paremmin menestyneitä kohtaan.

Onko näin? Olen yksinhuoltaja ja pidän itseäni menestyneenä. Olen tyytyväinen elämääni. En ole kateellinen kenellekkään.

Johtuu itsekeskeisyydestä. Rikas yleensä ajattelee ansainneensa omalla työllään rahat. Kaikkein eniten köyhiä laiskoiksi sanovat rikkaat. Rikkaudella ja köyhyydellä ei ole mitään tekemistä ahkeruuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu itsekeskeisyydestä. Rikas yleensä ajattelee ansainneensa omalla työllään rahat. Kaikkein eniten köyhiä laiskoiksi sanovat rikkaat. Rikkaudella ja köyhyydellä ei ole mitään tekemistä ahkeruuden kanssa.

Eikä köyhä koskaan tunnusta, että elää muiden työllä. Koska jokaista toimeentuloasiakasta elättää joku, joka käy töissä ja maksaa verot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu itsekeskeisyydestä. Rikas yleensä ajattelee ansainneensa omalla työllään rahat. Kaikkein eniten köyhiä laiskoiksi sanovat rikkaat. Rikkaudella ja köyhyydellä ei ole mitään tekemistä ahkeruuden kanssa.

Eikä köyhä koskaan tunnusta, että elää muiden työllä. Koska jokaista toimeentuloasiakasta elättää joku, joka käy töissä ja maksaa verot.

Maailma on täynnä aamusta iltaan pienipalkkaisessa työssä käyviä ihmisiä, jotka ovat köyhiä.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu itsekeskeisyydestä. Rikas yleensä ajattelee ansainneensa omalla työllään rahat. Kaikkein eniten köyhiä laiskoiksi sanovat rikkaat. Rikkaudella ja köyhyydellä ei ole mitään tekemistä ahkeruuden kanssa.

On. Isäni loi monen miljoonan euron yrityksen ihan omalla työllään. Oli sukuhaaransa ensimmäinen insinööri. Opiskeli, hankki työkokemusta, kehitti täysin uudenlaisen tuotteen ja perusti yrityksen.

Väitän, että hän olisi sitkeytensä ansiosta menestynyt melkein alalla kuin alalla. Loistava ongelmanratkaisija.

Minussa on tuota samaa, joka ehkäpä puhkeaa kukkaan vielä.

Tiedän tytön joka oli kuin suoraan blondivitseistä paitsi brunette,  oli tottunut siihen että rahalla saa ja hevosella pääsee ja sai itkupotkuraivarit, kun ei päässytkään taidelukioon.  Kun kykyjä ei ole,  niin siinä ei isukin rahatkaan auttaneet. 

Miksi niistä köyhistä ei koskaan tule mitään, vaikka omasta mielestään juuri heillä on kaikki, mitä menestykseen tarvitaan.

Itse olen ainakin täysin epäonnistunut elämässäni. Vanhempani eivät olleen rikkaita, eikä hirvittävän köyhiäkään. Sain sellaiset eväät kotoa, etten ole arvokas ihminen ja minulla ei ole ihmisenä mitään väliä.

Minusta jotenkin tuntuu, ettei sillä ole niin hirveästi väliä onko vanhemmilla rahaa vai ei. Sillä on väliä miten sitä lastaan kohtelee.

Jos köyhän lapsi saa paljon kehuja ja kannustusta, niin hän oppii että on hyvä. Hänelle tulee itseluottamusta ja hän kokee olevansa arvokas. Sellainen todennäköisesti uskaltaa kokeilla ja yrittää.

Jos lapsesta ei välitetä, ja tätä lytätään ja nitistetään, tulee hänestä sairas, epäonnistuja joka haluaa vain kuolla pois. Ei siinä ole väliä sillä rahamäärällä.

Suurin este ihmisen vähäosaisuudelle on uskon puute omiin kykyihinsä. Ei uskalleta edes haaveilla mistään suuremmasta.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tytön joka oli kuin suoraan blondivitseistä paitsi brunette,  oli tottunut siihen että rahalla saa ja hevosella pääsee ja sai itkupotkuraivarit, kun ei päässytkään taidelukioon.  Kun kykyjä ei ole,  niin siinä ei isukin rahatkaan auttaneet. 

Mitä hän tekee nykyään? Elämässä on aina useita vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Rikkaan esivanhemmat ovat todennäköisesti olleet älykkäitä, kun ovat kerran onnistuneet rikastumaan. Näin ollen rikkaaksi syntyvät ovat itsekin älykkäitä ja siten kyvykkäitä menestymään.

Heh, kuten orjakauppiaat, sutenöörit ja Trump?

😂😂😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tytön joka oli kuin suoraan blondivitseistä paitsi brunette,  oli tottunut siihen että rahalla saa ja hevosella pääsee ja sai itkupotkuraivarit, kun ei päässytkään taidelukioon.  Kun kykyjä ei ole,  niin siinä ei isukin rahatkaan auttaneet. 

Kuulostaa ihan minulta. Olen lukuisia kertoja pyrkinyt eri taidekouluihin niihin kuitenkin pääsemättä. Kuitenkin teen taidetta. Tie on ollut pitkä, mutta on kannattanut, koska teen omaperäisiä juttuja. Olen ihan helvetin sitkeä. Tekisin tätä joka tapauksessa oli taustani mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut myös väittävät saaneensa esim. työn omilla ansioillaan, mutta esim pienillä paikkakunnilla vaikka kuin olisi itse haettu työ, niin kunnanjohtajan muksu peittoaa aina työttömän muksun, viis siitä kumpi olisi parempi tekijä. On omakohtaistakin kokemusta, poika sai kesätyön jossa valitsija oli kaverin äiti, eikä hän edes tiennyt sitä etukäteen, vaikka nyt joku käsitys kaverin äidin työpaikasta oli, asemasta ei. Oon aika varma, että se vaikutti, sillä tämä kaverin äiti tiesi meidän pojan hyvätapaiseksi. 

Eli jos poikasi olisi ollut hunsvotti, hän olisi kuitenkin sen paikan saanut, olihan palkkaajana kaverinsa mutsi? Vai olisiko hyvätapaisuus sittenkin ollut poikasi ansio?

Tottakai oli, mutta jos kaverin äiti ei olisi tuntenut häntä, niin hän olisi ollut samalla viivalla kuin muutkin. Eli sai työpaikan tavallaan suhteilla. Samoin itse sain aikoinaan yrittäjävanhempien - isän yrityksessä ei ollut töitä hennolle tytölle - nimellä kesätöitä. Ei minua seuraavalla paikkakunnalla, minne opiskelujen ja miehen (silloin vielä poikaystävä) perässä muutin tunnettu enää ja työn saanti olikin vaikeampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi niistä köyhistä ei koskaan tule mitään, vaikka omasta mielestään juuri heillä on kaikki, mitä menestykseen tarvitaan.

Menestymiseen tarvitaan hyvää tuuria. On hyvää tuuria jos saa ensiksi vanhemmat jotka ovat fiksuja, lukevat lapselleen, kannustavat tätä ja ovat kiinnostuneita lapsensa hyvinvoinnista. On huonoa tuuria jos saa tyhmät vanhemmat jotka eivät hoida velvollisuuksiaan vanhempana, vaan laiminlyövät ja jättävät vaikka viemättä lääkäriin jos on sairas.

On hyvää tuuria jos löytää hyviä kavereita. On hyvää tuuria jos sattuu hyviä opettajia ja muita turvallisia fiksuja aikuisia elämään.

On hyvää tuuria, jos saa olla terveenä.

On hyvää tuuria jos saa elellä turvallisesti, eikä kohtaa kiusaamista, väkivaltaa, onnettomuuksia ja vastoinkäymisiä.

On hyvää tuuria jos sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja työllistyy johonkin hyvään työpaikkaan jossa on tervehenkisiä ihmisiä.

On huonoa tuuria, jos työpaikassa onkin kiusaajia, selkäänpuukottajia, häiriintyneitä hulluja.

On hyvää tuuria jos löytää hyvän puolison. Huonoa tuuria on jos kohdalle sattuu väkivaltainen tai sairas yksilö.

Elämässä on aika järkyttävän paljon kyse tuurista.

Ne kenellä on ollut paljon hyvää tuuria, ovat monesti aivan sokeita omille etuoikeuksilleen, ja heillä on lapsekas harhaluulo, että he nyt vaan ovat hyviä ihmisiä, ja "hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita".

Voi oksennus sentään.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin täysin epäonnistunut elämässäni. Vanhempani eivät olleen rikkaita, eikä hirvittävän köyhiäkään. Sain sellaiset eväät kotoa, etten ole arvokas ihminen ja minulla ei ole ihmisenä mitään väliä.

Minusta jotenkin tuntuu, ettei sillä ole niin hirveästi väliä onko vanhemmilla rahaa vai ei. Sillä on väliä miten sitä lastaan kohtelee.

Jos köyhän lapsi saa paljon kehuja ja kannustusta, niin hän oppii että on hyvä. Hänelle tulee itseluottamusta ja hän kokee olevansa arvokas. Sellainen todennäköisesti uskaltaa kokeilla ja yrittää.

Jos lapsesta ei välitetä, ja tätä lytätään ja nitistetään, tulee hänestä sairas, epäonnistuja joka haluaa vain kuolla pois. Ei siinä ole väliä sillä rahamäärällä.

Minuun piestiin samanlainen oppi, mutta alle 40-vuotiaana olin hankkinut hyvän työkyvyttömyyseläkkeen. Sen jälkeen olen opetellut elämästä nauttimista kohtuullisin tuloksin

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän perheen lapset aina valittaa, että heistä olisi tullut vaikka mitä, mutta kun kotitausta oli rikkinäinen ja kaikki oli kamalaa, niin eipä tullutkaan. Vaikka he itse kokevat olevansa varsinaisia menestyjiä, kohtalo vain puuttui peliin.

Olen musikaallisesti lahjakas. Se huomattiin jo lapsena. Eipä vain ollut varaa soittimeen saati tunteihin. Nyt aikuisena minulla on ollut varaa hankkia soitin ja totta vie olen kuin olenkin musikaallisesti lahjakas. Väkisin sitä miettii missä voisin olla nyt jos olisi lapsesta asti ollut varaa kehittää taitojaan. Ymmärrät jos ymmärrät. Etuoikeutettujen on helppo huudella.