Kertokaa mulle. Miks mun mies haluaa loukata minua?
Siis todellakaan en ymmärrä miks hän haluaa loukata minua. On usein rakastava ja hellittelee. Mutta haluaa laukoa totuuksia minulle. Sillä tavoin että haluaa mun ymmärtävän etten ole ihana tai hauska tai kaunis. Eri tavoin. Välillä elehtien. Välillä sanoen tai huomauttaen että "et sä oikeasti tuolta näytä", jos jonkun selfien olen ottanut. Olenko vain herkkä? Ei liiemmin ole koskaan kehunut minua mistään. Sukulaisilleen antaa ymmärtää että hän tekee ja minä vain oleilen. On kyllä muutenkin sellainen että haluaa olla huomion keskiössä ja oikein kerjää kehuja. Ja onhan hän taitava monessa, ero meissä on se että minä myös kehun häntä. Olen viime aikoina tullut niin surulliseksi.. tunnen olevani taakaksi ja alan jo uskoa että en ole hyvä missään ja etten ansaitse kehuja. Tunnen itseni rumaksi ja hyödyttömäksi. Olemme olleet jo lähemmäs 10v. yhdessä jos jotain merkitystä sillä on...
Kommentit (55)
Miten niin "haluaa sun ymmärtävän" että et ole jotain? Tuo lause kertoo siitä, että koko prosessi on pääsi sisällä, sinä olet demonisoinut miehen puheet, koska haluat loukkaantua.
Vai onko mies sanonut sinulle, että kutsun sinua rumaksi, koska olet ruma ja haluan sinunkin sen ymmärtävän? Jos ei ole noin sanonut, niin ongelmana ei ole mies, ongelmana olet sinä, joka et kestä parisuhteessa rehellisyyttä.
Onko aloittaja poistanut osan viesteistä? Ainoat konkreettiset esimerkit "haukuista" ovat "Et sä tuolta näytä" -kommentti selfieen ja että ruoka on "ihan hyvää". Ei kuulosta kovin miellyttämisenhaluiselta mutta ei nyt miltään hirviöltäkään. Täällä kommentoidaan, että pitäisi tuon takia erota. Ap voisi kertoa vähän enemmän, millaisia tilanteita on tullut vastaan, ja myös, miten tilanteet ovat alkaneet. Emme esimerkiksi tiedä, mitä selfie-keskusteluun kuuluu, tiedämme ainoastaan tuon yhden miehen kommentin. Tämän perusteella ei voi sen enempää tehdä diagnoosia miehen persoonallisuuden tilasta kuin antaa arviota parisuhteestakaan. Kerro lisää!
Vierailija kirjoitti:
"Miksi hänen pitäisi ylistää ruokaa jos ei sille ole aihetta, itsekin myönnät niin?"
Koska itselle tärkeitä ihmisiä halutaan yleensä ilahduttaa. Kyllä minä kiitan puolisoni laittamasta ruoasta ja sanon sen olleen hyvää vaikka se olisi ollut vain yksi ihan tavallinen ateria muiden joukossa. Se on ihan normaalia kohteliaisuutta.
Mulla oli samanlainen eksä kuin aapeella. Hän teki meille munakasta, se kärähti ja sitä oli kahdelle ihmiselle aivan liian vähän. Sanoin että ei se mitään, otetaan leipää lisäksi, ja kehuin että ihan hyvän makuista se kuitenkin oli. Arvatkaa sanoiko tuo mies koskaan mitään positiivista laittamastani ruoasta? Sitäkin piti erikseen pyytää että voisko hän ruoan jälkeen sanoa "kiitos" (minä kokkasin 95% syömistämme aterioista).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sun versiosi. Me ei tiedetä mitä siellä teidän kotona tapahtuu. Voi olla ettei tuo vastaa ollenkaan totuutta.
Toisaalta ei ole merkitystä mikä on "totuus" jos aloittajasta tuntuu tuolta. Parisuhde on juuri niin hyvä tai huono kuin miltä se itsestä tuntuu. Siinä ei ole mitään muuta "totuutta".
Kyllä sillä on tottakai väliä. Miten joku edes voi muuta väittää?
Ei ole mitään väliä pettääkö toinen, jos sinusta TUNTUU siltä, se riittää.
Ei aina sen valittajan kokemus ole ainoa huomioitava asia, vaan toisen kokemus asioista on aivan yhtä tärkeä.
Me emme kukaan tiedä mitä on tapahtunut tuolla seinien sisällä, mutta se me tiedetään et ap nauttii täällä nyt aikaansaannoksistaan kun miestä haukutaan "kokovartalokyrväksi" ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi hänen pitäisi ylistää ruokaa jos ei sille ole aihetta, itsekin myönnät niin?"
Koska itselle tärkeitä ihmisiä halutaan yleensä ilahduttaa. Kyllä minä kiitan puolisoni laittamasta ruoasta ja sanon sen olleen hyvää vaikka se olisi ollut vain yksi ihan tavallinen ateria muiden joukossa. Se on ihan normaalia kohteliaisuutta.
Mulla oli samanlainen eksä kuin aapeella. Hän teki meille munakasta, se kärähti ja sitä oli kahdelle ihmiselle aivan liian vähän. Sanoin että ei se mitään, otetaan leipää lisäksi, ja kehuin että ihan hyvän makuista se kuitenkin oli. Arvatkaa sanoiko tuo mies koskaan mitään positiivista laittamastani ruoasta? Sitäkin piti erikseen pyytää että voisko hän ruoan jälkeen sanoa "kiitos" (minä kokkasin 95% syömistämme aterioista).
Mä inhoan tollasta paskapuhetta. Jos ruoka on kärähtänyttä (ja pahaa!) Se on silloin pahaa. Joo, toki voi lohduttaa tai olla sanomatta törkeästi, mutta en ala valehtelemaan. Enkä luota ihmiseen joka ei sano suoraan, vaan jauhaa paskaa muka hyvää tarkoittaen. Ei kiitos! Arvostan rehellisyyttä.
Muna kärvähti, mitä sitten?! Niin voi käydä kelle tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin "haluaa sun ymmärtävän" että et ole jotain? Tuo lause kertoo siitä, että koko prosessi on pääsi sisällä, sinä olet demonisoinut miehen puheet, koska haluat loukkaantua.
Vai onko mies sanonut sinulle, että kutsun sinua rumaksi, koska olet ruma ja haluan sinunkin sen ymmärtävän? Jos ei ole noin sanonut, niin ongelmana ei ole mies, ongelmana olet sinä, joka et kestä parisuhteessa rehellisyyttä.
Totuus ilman rakkautta on julmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tekemäni ruoka on "ihan hyvää" "ihan syötävää tämä on".. nojoo en ole huippu kokki todellakaan. Hän on hyvä tekemään ruokaa, mutta silti ei joka kerta hänenkään tekemä ruoka ole aina makuuni, siltikin aina kiitän hyvästä ruuasta, koska se on kohteliasta. No täytyy alkaa kiinnittämään enemmän huomiota käyttäytymiseen. Jos ei kehuja tai arvostusta ole, niin mitäpä minä tästä suhteesta saan muuta kuin pahan mielen. -ap-
Miksei "ihan hyvä" kelpaa??? Ehkä kerjäät koko ajan jotain ja mies ei uskalla enää mitään sanoa, kun aina menee väärin.
Aloitatko myös itse "tästä tuli nyt vähän tällasta... ihan liian vetistä/suolasta..." ?
Miesparka ei tiedä pitääkö sen myötäillä sua vai ylistää kattoon asti.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin "haluaa sun ymmärtävän" että et ole jotain? Tuo lause kertoo siitä, että koko prosessi on pääsi sisällä, sinä olet demonisoinut miehen puheet, koska haluat loukkaantua.
Vai onko mies sanonut sinulle, että kutsun sinua rumaksi, koska olet ruma ja haluan sinunkin sen ymmärtävän? Jos ei ole noin sanonut, niin ongelmana ei ole mies, ongelmana olet sinä, joka et kestä parisuhteessa rehellisyyttä.
Juuri näin. Ihmisten välisestä.toiminnasta puolet on oman pään sisällä. On paljon ihmisiä, jotka eivät tule kenenkään kanssa toimeen. Vuorovaikutus on monimutkaista, ei ole yhtäänihmissuhdetta, jossa toinen aina silittää päätä.
Useimmiten tässäauttaa se, että itse muuttaa omaa käytöstäja tulkintoja. Eli terapia voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sun versiosi. Me ei tiedetä mitä siellä teidän kotona tapahtuu. Voi olla ettei tuo vastaa ollenkaan totuutta.
Toisaalta ei ole merkitystä mikä on "totuus" jos aloittajasta tuntuu tuolta. Parisuhde on juuri niin hyvä tai huono kuin miltä se itsestä tuntuu. Siinä ei ole mitään muuta "totuutta".
No onhan teitä tuuliviirejäkin olemassa, joille oma kokemus on koko totuus ja muuta ei kuunnella eikä mistään muusta olla kiinnostuneita.
Kun on vaikka 10 vuotta asunut jonkun kanssa, eikö silloin näy puolin ja toisin elämä kaikkinensa? Ei kai tarvitse omassa kodissaan kokoajan ylistää toista tai varoa sanojaan? Pitääkö valehdella, että upea kuva ja upeaa ruokaa?
Molemmat kai aikuisia eivätkä tarvitse toista nostamaan itseään. Monissa perheissä voi olla todellistakin riitelyä eikäsekään ole paha.
Minulle tärkeintäon että on turva olla oma itsensä yhdessä toisen kanssa. Tstäon minulla itselläni vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin "haluaa sun ymmärtävän" että et ole jotain? Tuo lause kertoo siitä, että koko prosessi on pääsi sisällä, sinä olet demonisoinut miehen puheet, koska haluat loukkaantua.
Vai onko mies sanonut sinulle, että kutsun sinua rumaksi, koska olet ruma ja haluan sinunkin sen ymmärtävän? Jos ei ole noin sanonut, niin ongelmana ei ole mies, ongelmana olet sinä, joka et kestä parisuhteessa rehellisyyttä.
Nämä rehellisyyden puhujat harvoin kestävät itse samanlaista "rehellisyyttä" mitä harjoittavat toiseen. Kyse on toisen mitätöinnistä että itse nousis korkeammalle. Voi olla jopa sisäsyntyistä naisvihaa. Tai narsismia.
Vierailija kirjoitti:
Kun on vaikka 10 vuotta asunut jonkun kanssa, eikö silloin näy puolin ja toisin elämä kaikkinensa? Ei kai tarvitse omassa kodissaan kokoajan ylistää toista tai varoa sanojaan? Pitääkö valehdella, että upea kuva ja upeaa ruokaa?
Molemmat kai aikuisia eivätkä tarvitse toista nostamaan itseään. Monissa perheissä voi olla todellistakin riitelyä eikäsekään ole paha.
Minulle tärkeintäon että on turva olla oma itsensä yhdessä toisen kanssa. Tstäon minulla itselläni vastuu.
Mietin ihan samaa. Ei parisuhde voi olla mikään psykiatrinen hoitosuhde, jossa toista koko ajan tuetaan ja siloitellaan tilanteita paremmiksi kuin ne ovatkaan, jotta toiselle ei tule paha mieli. Olisi kamala elää koko ajan sanojaan varoen, että mitä se nyt miettii, jos sanon, että ulkona oli aika kylmä, ryhtyykö se nyt miettimään, että väitän sen pukeutuneen väärin ja nyt se loukkaantuu.
Jos toinen edellyttää parisuhteessa jatkuvaa kehumista ja koko ajan loukkaantuu, niin ero on todellakin paras ratkaisu. Elämäänsä ei pidä tuhlata mielenterveyspotilaan palkattomana omaishoitajana olemiseen.
Onneksi meillä mies ei arvostele arkipäivää, ruoka saa maistua miltä maistuu, en todellakaan kaipaa kehuja. Se on vain ruokaa! Enkä minä ihastele, miten siististi mies on tankannut auton, ai että sä osaat! Minun itsetuntoni kestää sen, että mies huomauttaa sateessa poskelle valuneesta ripsiväristä eikä mies vedä herneitä nenään, vaikka pyydän häntä kiillottamaan kenkänsä ennen kuin lähdemme juhlaan.
Ihailen ap:n miestä, joka on jo 10 vuoden ajan sietänyt naista, joka ei elä ilman perusteettomia kehuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on vaikka 10 vuotta asunut jonkun kanssa, eikö silloin näy puolin ja toisin elämä kaikkinensa? Ei kai tarvitse omassa kodissaan kokoajan ylistää toista tai varoa sanojaan? Pitääkö valehdella, että upea kuva ja upeaa ruokaa?
Molemmat kai aikuisia eivätkä tarvitse toista nostamaan itseään. Monissa perheissä voi olla todellistakin riitelyä eikäsekään ole paha.
Minulle tärkeintäon että on turva olla oma itsensä yhdessä toisen kanssa. Tstäon minulla itselläni vastuu.
Mietin ihan samaa. Ei parisuhde voi olla mikään psykiatrinen hoitosuhde, jossa toista koko ajan tuetaan ja siloitellaan tilanteita paremmiksi kuin ne ovatkaan, jotta toiselle ei tule paha mieli. Olisi kamala elää koko ajan sanojaan varoen, että mitä se nyt miettii, jos sanon, että ulkona oli aika kylmä, ryhtyykö se nyt miettimään, että väitän sen pukeutuneen väärin ja nyt se loukkaantuu, niin ero on todellakin paras ratkaisu. Elämäänsä ei pidä tuhlata mielenterveyspotilaan palkattomana omaishoitajana olemiseen.
Se hoitosuhde on kylläkin toisin päin. Kiltimpi ja terveempi puoliso kestää toisen huonoa itsetuntoa ja vuodesta toiseen selittelee sen alistamista ja mitätöintiä että se ei vaan ymmärrä.
Raukka. Joka joutuu työntämään omaa pahaa oloaan toisille nälvimällä ja näykkimällä. Osa on vielä sadistisia ja ihan oikeesti nautii kun saa satuttaa läheisiään.
Kunnes jonain päivänä ei enää jaksa ja totuus lävähtää silmille. Siinä saa mies kokea yllätyseron ja jää etsimään seuraavaa kiusattavaa vierelleen. Rumba jatkuu kunnes mt-mies on jo niin sairas että se näkyy red fagina kaikille ja naiset karttaa. Yksinäinen vanhuus kun ei ystävätkään tuollaista kauaa katso.
Eroa jos voit. Ajan myötä se vain pahenee. Sillä tyypillä on joku vika tai ei arvosta muita? Juoko. Pariterapeutti?