Miten lopettaisit kiusaamisen, jos olisit yläkoulun opettaja? Kerro konkreettisia tekoja, joita tekisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja vaihtaa aina automaattisesti koulua.

Entä jos kiusaaja tuntee itsekin olevansa kiusattu ja kyse on keskinäisistä erimielisyyksistä? Näin on hyvin usein. Tilanne on harvoin täysin mustavalkoinen.

Sekä mun kouluaikana että tänä päivänä mun tietämät kiusaustapaukset noudattaa lähes aina kahta kaavaa: suosittu tyttöporukka ottaa hiljaisemman tytön silmätikukseen, pilkkaa ja sulkee ulos ja piinaa, mutta silleen tosi huomaamattomasti opettajan kannalta. Miten tuo kiusattu sun mielestä on syyllinen ja tilanne ei ole mustavalkoinen?

Opettajan mahdollisuus tuohon puuttua on valitettavan vähäinen, usein nää kiusaajat vielä opettajan näkökulmasta kivoja ja reippaita oppilaita.

Toinen kaavan mukainen:  Äänekäs poikaporukka ihan fyysisesti kiusaa hiljaisempaa tai jotenkin porukasta erottuvaa poikaa, tönitään, varastetaan kamoja ja uhkaillaan, samalla toki haukutaan ja nolataan. Tai otetaan jatkuvan huutelun kohteeksi joku erilailla pukeutuva, tukeva tai muuten vaan uhriksi sopiva tyttö, jota sitten jatkuvasti piinataan ja mahdollisesti myös seksuaalisesti ahdistellaan. Miten nää kiusatut on sun mielestä syyllisiä tilanteeseen?

Kiusaajat on taitavia piilottamaan toimintansa opettajilta, joten taas, opettajan mahdollisuudet puuttua on liian huonot.

Et taida olla kyllä ainakaan alakoulussa töissä? Siellä suurin osa tapauksista on nimenomaan niitä, jossa puolin ja toisin koetaan, että itse on uhri ja toinen on kiusaaja. Koston kierre jatkuu. Ei todellakaan ole mustavalkoista. Opettaja saa näissä epäselkeissä kostonkierre tilanteiisa toimia kyllä aikamoisena lakimiehenä ja aina toinen osapuoli kokee, että hän on nyt uhri ja häntä kohdeltu väärin. Usein näihin kyllä jotrnkuten auttaa se, että osapuolten vanhemmat kutsutaan koululle ja käydään tilanne läpi.

Yläkoulun puolelta en osaa sanoa, onko siellä sitten selkeämmin puolet nähtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun äikän ope, ja minun metodini on simppelisti: leikki. Kiusaaminen on yhteisön kieroutuma, ja se pitää oikaista yhteisössä, ei millään koulupsykologilla.

Leikitän uusia seiskojani paljon syksyllä koulun alkaessa: ihan perinteisiä seuraleikkejä piirissä. Tai jopa piilosta koulun käytävillä iltapäivän myöhäisenä tuntina. Myös teetän paljon kontaktiharjoituksia vaihtuvilla pareilla, pienten sketsien tekoa ja improilua jne. Hion ryhmästä sellaisen, että kaikilla on hauskaa olla siinä. Ryhmä, joka nauraa yhdessä, ei yleensä kiusaa.

Leikki jatkuu pieninä hengähdystaukoina myös ylemmillä luokillani, mutta lisäksi käymme paljon keskusteluja ja teetän pieniä projekteja vaihtuvissa kokoonpanoissa, joista pidän kirjaa. Oppilaat tottuvat toisiinsa ja toistensa tiettyyn läheisyyteen työskentelyssä. (Huom. tämä oli siis ennen korona-aikaa!)

Koulussa pitäisi paljon enemmän työskentelyn kautta yhdistää oppilaita toisiinsa, eikä niin että kokoonnutaan kuuntelemaan luentoa tai enintään on jokin työpaja. Yhteistyön pitäisi nivoutua jokaiseen päivään.

Kuvaat opettajan perustyötä, jota tehdään aina, ei vastaus kysymykseeni. Kiusaamista tapahtuu kaikesta tuosta huolimatta.

Ap

Hetkonen ap. Luitko nyt kuitenkaan huolella kyseisen kommentoijan tekstiä? Lapseni ainakin sanovat yläkoulusta, että hyvin harvalla opettajalla on mitään erilaista oppitunneilla. Päin vastoin, vaikuttaa siltä, että kalvosulkeiset ovat turhan tuttuja.

Minä toimin niin ja varmasti suurin osa tuntemistani opettajista. Silti näissäkin ryhmissä voi olla kiusaamista. Toki on olemassa muunkinlaisia opettajia ja metodeita, kuten on kaikissa ammattiryhmissä.

Ap

Vetäisin turpiin ja ottaisin loparit. Sakoilla selviää. Sylkykuppina en olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja vaihtaa aina automaattisesti koulua.

Entä jos kiusaaja tuntee itsekin olevansa kiusattu ja kyse on keskinäisistä erimielisyyksistä? Näin on hyvin usein. Tilanne on harvoin täysin mustavalkoinen.

Sekä mun kouluaikana että tänä päivänä mun tietämät kiusaustapaukset noudattaa lähes aina kahta kaavaa: suosittu tyttöporukka ottaa hiljaisemman tytön silmätikukseen, pilkkaa ja sulkee ulos ja piinaa, mutta silleen tosi huomaamattomasti opettajan kannalta. Miten tuo kiusattu sun mielestä on syyllinen ja tilanne ei ole mustavalkoinen?

Opettajan mahdollisuus tuohon puuttua on valitettavan vähäinen, usein nää kiusaajat vielä opettajan näkökulmasta kivoja ja reippaita oppilaita.

Toinen kaavan mukainen:  Äänekäs poikaporukka ihan fyysisesti kiusaa hiljaisempaa tai jotenkin porukasta erottuvaa poikaa, tönitään, varastetaan kamoja ja uhkaillaan, samalla toki haukutaan ja nolataan. Tai otetaan jatkuvan huutelun kohteeksi joku erilailla pukeutuva, tukeva tai muuten vaan uhriksi sopiva tyttö, jota sitten jatkuvasti piinataan ja mahdollisesti myös seksuaalisesti ahdistellaan. Miten nää kiusatut on sun mielestä syyllisiä tilanteeseen?

Kiusaajat on taitavia piilottamaan toimintansa opettajilta, joten taas, opettajan mahdollisuudet puuttua on liian huonot.

Et taida olla kyllä ainakaan alakoulussa töissä? Siellä suurin osa tapauksista on nimenomaan niitä, jossa puolin ja toisin koetaan, että itse on uhri ja toinen on kiusaaja. Koston kierre jatkuu. Ei todellakaan ole mustavalkoista. Opettaja saa näissä epäselkeissä kostonkierre tilanteiisa toimia kyllä aikamoisena lakimiehenä ja aina toinen osapuoli kokee, että hän on nyt uhri ja häntä kohdeltu väärin. Usein näihin kyllä jotrnkuten auttaa se, että osapuolten vanhemmat kutsutaan koululle ja käydään tilanne läpi.

Yläkoulun puolelta en osaa sanoa, onko siellä sitten selkeämmin puolet nähtävissä.

Ei se kyllä noinkaan ole, tästä ääri esimerkki Koskelan tapaus. Ei kiusattu ole 99% millään lailla itse kiusaaja tai syyllinen kiusaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun äikän ope, ja minun metodini on simppelisti: leikki. Kiusaaminen on yhteisön kieroutuma, ja se pitää oikaista yhteisössä, ei millään koulupsykologilla.

Leikitän uusia seiskojani paljon syksyllä koulun alkaessa: ihan perinteisiä seuraleikkejä piirissä. Tai jopa piilosta koulun käytävillä iltapäivän myöhäisenä tuntina. Myös teetän paljon kontaktiharjoituksia vaihtuvilla pareilla, pienten sketsien tekoa ja improilua jne. Hion ryhmästä sellaisen, että kaikilla on hauskaa olla siinä. Ryhmä, joka nauraa yhdessä, ei yleensä kiusaa.

Leikki jatkuu pieninä hengähdystaukoina myös ylemmillä luokillani, mutta lisäksi käymme paljon keskusteluja ja teetän pieniä projekteja vaihtuvissa kokoonpanoissa, joista pidän kirjaa. Oppilaat tottuvat toisiinsa ja toistensa tiettyyn läheisyyteen työskentelyssä. (Huom. tämä oli siis ennen korona-aikaa!)

Koulussa pitäisi paljon enemmän työskentelyn kautta yhdistää oppilaita toisiinsa, eikä niin että kokoonnutaan kuuntelemaan luentoa tai enintään on jokin työpaja. Yhteistyön pitäisi nivoutua jokaiseen päivään.

Kuvaat opettajan perustyötä, jota tehdään aina, ei vastaus kysymykseeni. Kiusaamista tapahtuu kaikesta tuosta huolimatta.

Ap

Hetkonen ap. Luitko nyt kuitenkaan huolella kyseisen kommentoijan tekstiä? Lapseni ainakin sanovat yläkoulusta, että hyvin harvalla opettajalla on mitään erilaista oppitunneilla. Päin vastoin, vaikuttaa siltä, että kalvosulkeiset ovat turhan tuttuja.

Eli koska sinun lapsella ei ole koulussa "mitään erilaista" niin se automaattisesti tarkoittaa ettei yhdessäkään tämän koulussa eikä yhdenkään opettajan tunnilla tehdä mitään eri tavalla kuin mitä sinun lapsi kertoo. Olet malliesimerkki vanhemmasta joka sokeasti uskoo ja pitää absoluuttisena totuutena sitä mitä oma lapsesi on yhdessä yksittäisessä koulussa kokenut. 

Annoin esimerkin yhdestä koulusta, mutta muuten kokemusta lapsen ja perheen kautta kuudesta eri puolella olevasta koulusta ja yhdestä erityisyksiköstä (jätän kertomatta mikä).  Ja ei, aika lailla samanlaisia kokemuksia-vaikka olisi kuinka painottunut yläkoulu tai maaseutukoulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehokkain tapa olisi puuttua niihin asioihin jotka aiheuttavat kiusaamista. Eli yksinäisyyteen, outoon käytökseen ja erityisen tärkeää on uusin luokkien ryhmäyttäminen koulun alkaessa.

Voitko kertoa, miten puutut outoon käytökseen ja yksinäisyyteen?

Ota toki huomioon, että sinulla vaihtuu ryhmä yläkoulussa tunnin välein ja sinun pitäisi myös opettaa. Saatat kohdata yli sata oppilasta päivässä 25 ryhmissä.

Tiedätkö, minulla on edelleen vaikeuksia muistaa joidenkin seiskojen nimiä, vaikka parhaani yritän. Sori.

En ollut tuo kirjouttaja, tökerö kommentti. Mutta oma näkemykseni on että muu ryhmä pitää opettaa hyväksymään outo käytös ja erilaisuus rikkautena. Tämä vaatii tietoista ryhmähengen rakentamista ja runsaasti resursseja opettajalta. Eli nykytilanteessa lähes mahdotonta.

Samaa mieltä muuten, mutta minä opettajana en käytä erilaisuus-sanaa. Ei ole erilaisuutta. On monenlaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajan vanhemmalle viestiä ja kiusaaja koulupsykologille. Ehkä jopa lasu

Tämä tehdään jokaisessa tapauksessa, ellei pelkkä puhuttelu ja yhteydenotto huoltajiin riitä lopettamaan kiusaamista. Lastensuojeluilmoitus tehdään silloin, kun on huoli lapsesta. Se ei ole rangaistuskeino.

Ap

Hei... lapsi/nuori joka kiusaa, ei voi hyvin. Lasu ihan aiheellinen.

Ei se aina noin ole. Usein ns. suositut, rikkaiden perheiden tytöt kiusaavat jotain hiljaista tyttöä. He ovat onnellisua ja menestyviä, saavat vain sadistista nautintoa kiusaamisesta. Ei lastensuojelu voi kaikkeen puuttua, he ovat ns. hyvistä perheistä.

Rikkaus ei tee kenestäkään hyvää vanhempaa. Lapsi joka kiusaa, ei voi hyvin.

Koskelan tapaus on kamala. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan myös viranomaisten syyttely tuntuu olevan vain epätoivoinen yritys keksiä joku syy, ja tapa estää vastaavia asioita.

Jos ongelma on alkanut ala-asteella ja pikkuhiljaa pahentunut koko ajan toiselle asteelle asti, ja jos poika olisi tarvinnut erityistä tukea, ja jos tukea on hänelle tarjottu, mutta liian myöhään, niin mikä on se yksi taho joka olisi toiminut väärin? Ylen jutun mukaan hän sai yläasteella tukea. Poikaa yritettiin auttaa. Siksi hän oli siellä sijoituksessakin.

Eerikan kohdalla systeemi petti räikeästi, mutta tämä on minusta uhrin kohdalla vaikeampi asia. Ei opettajat, sosiaalityöntekijät, poliisit tai edes vanhemmat voi ennustaa tulevaisuutta tai tietää kaikkea mitä tapahtuu.

Minusta jos vastaava haluttaisiin estää, niin ehkä hyödyllisempää olisi ymmärtää miksi ne toiset pojat toimivat kuten toimivat? Mikä siinä oli takana? Olivatko syvät ongelmat jotenkin nähtävissä? Miksi he eivät olleet sijoituksessa/hoidossa/jossain?

Ottaa kouluilta tuet pois, et joutuu laittamaan lapun luukulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja vaihtaa aina automaattisesti koulua.

Miten saisit tän aikaseks opettajana? Googleta lähikouluperiaate ja oppilaaksiottoalueet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun äikän ope, ja minun metodini on simppelisti: leikki. Kiusaaminen on yhteisön kieroutuma, ja se pitää oikaista yhteisössä, ei millään koulupsykologilla.

Leikitän uusia seiskojani paljon syksyllä koulun alkaessa: ihan perinteisiä seuraleikkejä piirissä. Tai jopa piilosta koulun käytävillä iltapäivän myöhäisenä tuntina. Myös teetän paljon kontaktiharjoituksia vaihtuvilla pareilla, pienten sketsien tekoa ja improilua jne. Hion ryhmästä sellaisen, että kaikilla on hauskaa olla siinä. Ryhmä, joka nauraa yhdessä, ei yleensä kiusaa.

Leikki jatkuu pieninä hengähdystaukoina myös ylemmillä luokillani, mutta lisäksi käymme paljon keskusteluja ja teetän pieniä projekteja vaihtuvissa kokoonpanoissa, joista pidän kirjaa. Oppilaat tottuvat toisiinsa ja toistensa tiettyyn läheisyyteen työskentelyssä. (Huom. tämä oli siis ennen korona-aikaa!)

Koulussa pitäisi paljon enemmän työskentelyn kautta yhdistää oppilaita toisiinsa, eikä niin että kokoonnutaan kuuntelemaan luentoa tai enintään on jokin työpaja. Yhteistyön pitäisi nivoutua jokaiseen päivään.

Kuvaat opettajan perustyötä, jota tehdään aina, ei vastaus kysymykseeni. Kiusaamista tapahtuu kaikesta tuosta huolimatta.

Ap

Hetkonen ap. Luitko nyt kuitenkaan huolella kyseisen kommentoijan tekstiä? Lapseni ainakin sanovat yläkoulusta, että hyvin harvalla opettajalla on mitään erilaista oppitunneilla. Päin vastoin, vaikuttaa siltä, että kalvosulkeiset ovat turhan tuttuja.

Eli koska sinun lapsella ei ole koulussa "mitään erilaista" niin se automaattisesti tarkoittaa ettei yhdessäkään tämän koulussa eikä yhdenkään opettajan tunnilla tehdä mitään eri tavalla kuin mitä sinun lapsi kertoo. Olet malliesimerkki vanhemmasta joka sokeasti uskoo ja pitää absoluuttisena totuutena sitä mitä oma lapsesi on yhdessä yksittäisessä koulussa kokenut. 

Annoin esimerkin yhdestä koulusta, mutta muuten kokemusta lapsen ja perheen kautta kuudesta eri puolella olevasta koulusta ja yhdestä erityisyksiköstä (jätän kertomatta mikä).  Ja ei, aika lailla samanlaisia kokemuksia-vaikka olisi kuinka painottunut yläkoulu tai maaseutukoulu.

6 koulua kaikista Suomen kouluista eli kyllähän sinä tiedät vaikka itse et päiväkään ole koulussa ollut töissä! Ja itsekään en ole opettaja mutta kyllä naurattaa miten sokeasti jotkut vanhemmat yleistää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajan vanhemmalle viestiä ja kiusaaja koulupsykologille. Ehkä jopa lasu

Tämä tehdään jokaisessa tapauksessa, ellei pelkkä puhuttelu ja yhteydenotto huoltajiin riitä lopettamaan kiusaamista. Lastensuojeluilmoitus tehdään silloin, kun on huoli lapsesta. Se ei ole rangaistuskeino.

Ap

Hei... lapsi/nuori joka kiusaa, ei voi hyvin. Lasu ihan aiheellinen.

Ei se aina noin ole. Usein ns. suositut, rikkaiden perheiden tytöt kiusaavat jotain hiljaista tyttöä. He ovat onnellisua ja menestyviä, saavat vain sadistista nautintoa kiusaamisesta. Ei lastensuojelu voi kaikkeen puuttua, he ovat ns. hyvistä perheistä.

Rikkaus ei tee kenestäkään hyvää vanhempaa. Lapsi joka kiusaa, ei voi hyvin.

Yliarvoit lastensuojelun vaikutusvaltaa. Ei sossut voi mitään menestyvien narsistivanhempien kasvatustyylille kun puitteet on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Suuremmissa kaupungeissa voidaan yläkouluun perustaa sellainen turvaluokka, johon laitetaan vain alakoulussa kilteiksi todettu oppilaita. Sinne kaikki kiusatut. Tarvittaessa siirtoja.

Jos rinnakkisluokkia on paljon, tämä on mahdollista.

Tällaisesta haaveilin itse yläasteella, samoin henkilökohtaisesta henkivartijasta. Nyt aikuisjärjellä tajuan, että kiusattujen luokka olisi ongelmallinen konsepti: ihmiset voivat muuttua ja murrosikä muuttaa aiemmin kiltin oppilaan hankalaksi, ja lisäksi kiusatullakin voi olla sellaisia ongelmia, jotka häiritsevät muiden rauhassa olemista - joko kiusaamistraumojen aiheuttamia ongelmia tai muusta syystä johtuvia. Eriyttävämpi luokkajako voisi kyllä auttaa tiettyjä helposti kiusatuksi joutuvia ryhmiä: erityislapsia ja koulusta innostuneita "hikipinkoja", jotka usein joutuvat silmätikuksi, mutta "lahjakkaiden ryhmässä" sulautuisivat joukkoon ja saisivat opiskeluintoilla rauhassa. Valitettavasti vaan lahjakkaiden ryhmässäkin voitaisiin sitten kiusata muista syistä...

Ketjun perusteella voi vain todeta, ettei kenelläkään ole antaa yhtään sellaista ideaa joka ei olisi jo käytössä ja joka pystyttäisiin lain puitteissa toteuttamaan koululla. Lastensuojeluun liittyvät keinot ovat sinäänsä asia erikseen koska opettajilla ei niihin ole valtaa, voivat vain tehdä ilmoituksen (niin kuin tekevätkin). Näyttää myös siltä että monet luulevat tietävänsä koulun arjesta kaiken koska ovat itse joskus käyneet koulua. Totuus kuitenkin on että nykyinen perusopetuslaki on vienyt opettajilta kaikki puuttumiskeinot ja koulu on nykyisin hyvin erilainen kuin vaikka 15 vuottakin sitten. Kuntien säästövimma ajaa opettajia entistä syvemmälle ahdinkoon kun viimeisetkin tuen rippeet viedään.

Olen opettaja. Moni täällä ehdottaa huoltajia mukaan koulupäiviin. Hyvä idea sinänsä. Pari kysymystä: A Kuinka moni huoltaja pääsisi paikalle? B. Kelpaisivatko valitut huoltajat muille huoltajille? C. Pitäisikö huoltajien saada korvaus? D. Miten oppilaiden lainmukainen, ehdoton yksityisyydensuoja varmistetraisiin ts. varmistettaisiin, etteivät valvojahuoltajat kertoisi oppilaista koulun ulkopuolisille? E. Kuinka pian joku valvontaan osallistumaton huoltaja kokisi järjestelyn kyttäämiseksi? Toivoisin vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuremmissa kaupungeissa voidaan yläkouluun perustaa sellainen turvaluokka, johon laitetaan vain alakoulussa kilteiksi todettu oppilaita. Sinne kaikki kiusatut. Tarvittaessa siirtoja.

Jos rinnakkisluokkia on paljon, tämä on mahdollista.

Tällaisesta haaveilin itse yläasteella, samoin henkilökohtaisesta henkivartijasta. Nyt aikuisjärjellä tajuan, että kiusattujen luokka olisi ongelmallinen konsepti: ihmiset voivat muuttua ja murrosikä muuttaa aiemmin kiltin oppilaan hankalaksi, ja lisäksi kiusatullakin voi olla sellaisia ongelmia, jotka häiritsevät muiden rauhassa olemista - joko kiusaamistraumojen aiheuttamia ongelmia tai muusta syystä johtuvia. Eriyttävämpi luokkajako voisi kyllä auttaa tiettyjä helposti kiusatuksi joutuvia ryhmiä: erityislapsia ja koulusta innostuneita "hikipinkoja", jotka usein joutuvat silmätikuksi, mutta "lahjakkaiden ryhmässä" sulautuisivat joukkoon ja saisivat opiskeluintoilla rauhassa. Valitettavasti vaan lahjakkaiden ryhmässäkin voitaisiin sitten kiusata muista syistä...

Nykyinen persuopetuslaki kieltää tuollaiset "tasoryhmät" eli lahjakkaita ei saa laittaa omalle luokalleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat varsin leipiintyneeltä ja kyyniseltä opelta, en ihmetele jos luokallasi kiusataan.

Tässä on tuotu esiin monenlaisia keinoja, niistä ehkä parhaimpana tuo, että avataan ongelmaa enemmän koulun ulkopuolelle ja otetaan vanhemmat mukaan koulun arkeen. Tälle ei pitäisi olla mitään estettä.

Mutta kys. aloituksen tekijä on tyrmännyt kaikki. Ei ole hyvä, jos aikuinen ihminen on päästänyt tilanteen noin pahaksi.

Tietosuojatoimet ovat nykyään oikeasti tosi tarkat. Edes opettajat eivät saisi keskustella oppilaiden asioista keskenään ilman huoltajan lupaa. Vanhemmat voisi siis pyytää koululle avustamaan, mutta heille ei saisi kertoa käytännössä mitään. Eikä heillä olisi valtuuksia senkään vertaa kuin opettajilla (paitsi tietysti omiin lapsiinsa).

En sano, että tämä idea on huono, mutta en oikein tiedä miten se toteutettaisiin ilman että rikotaan vaitiolovelvollisuutta. Lisäksi tähänkin vaaditaan rehtori, opettaja ei voi omin päin tällaista suunnitella ja sopia.

Eikös edelleen peruskoulun opetus ole lähtökohtaisesti julkista? Eli kuka tahansa vanhempi saa koska tahansa tulla luokkaan seuraamaan opetusta ja itse havainnoida, mikä meininki luokassa on. Kyllä siinä varmasti näkisi kuka kiusaa ketä, vaikka opettaja ei sitä saisikaan sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehokkain tapa olisi puuttua niihin asioihin jotka aiheuttavat kiusaamista. Eli yksinäisyyteen, outoon käytökseen ja erityisen tärkeää on uusin luokkien ryhmäyttäminen koulun alkaessa.

Voitko kertoa, miten puutut outoon käytökseen ja yksinäisyyteen?

Ota toki huomioon, että sinulla vaihtuu ryhmä yläkoulussa tunnin välein ja sinun pitäisi myös opettaa. Saatat kohdata yli sata oppilasta päivässä 25 ryhmissä.

Tiedätkö, minulla on edelleen vaikeuksia muistaa joidenkin seiskojen nimiä, vaikka parhaani yritän. Sori.

En ollut tuo kirjouttaja, tökerö kommentti. Mutta oma näkemykseni on että muu ryhmä pitää opettaa hyväksymään outo käytös ja erilaisuus rikkautena. Tämä vaatii tietoista ryhmähengen rakentamista ja runsaasti resursseja opettajalta. Eli nykytilanteessa lähes mahdotonta.

Samaa mieltä muuten, mutta minä opettajana en käytä erilaisuus-sanaa. Ei ole erilaisuutta. On monenlaisia ihmisiä.

Kiusaaminen on aina väärin mutta onko sekään oikein muita kohtaan että "kiusattu" häiritsee muita epäasiallisella käytöksellään, tarvitseeko muiden oppilaiden katsella sellaista vai pitäisikö koulun tukitoimien koskea myös niitä tapauksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun äikän ope, ja minun metodini on simppelisti: leikki. Kiusaaminen on yhteisön kieroutuma, ja se pitää oikaista yhteisössä, ei millään koulupsykologilla.

Leikitän uusia seiskojani paljon syksyllä koulun alkaessa: ihan perinteisiä seuraleikkejä piirissä. Tai jopa piilosta koulun käytävillä iltapäivän myöhäisenä tuntina. Myös teetän paljon kontaktiharjoituksia vaihtuvilla pareilla, pienten sketsien tekoa ja improilua jne. Hion ryhmästä sellaisen, että kaikilla on hauskaa olla siinä. Ryhmä, joka nauraa yhdessä, ei yleensä kiusaa.

Leikki jatkuu pieninä hengähdystaukoina myös ylemmillä luokillani, mutta lisäksi käymme paljon keskusteluja ja teetän pieniä projekteja vaihtuvissa kokoonpanoissa, joista pidän kirjaa. Oppilaat tottuvat toisiinsa ja toistensa tiettyyn läheisyyteen työskentelyssä. (Huom. tämä oli siis ennen korona-aikaa!)

Koulussa pitäisi paljon enemmän työskentelyn kautta yhdistää oppilaita toisiinsa, eikä niin että kokoonnutaan kuuntelemaan luentoa tai enintään on jokin työpaja. Yhteistyön pitäisi nivoutua jokaiseen päivään.

Ok. Luen tätä kommenttia mielenkiinnolla ja nyt kysymys kuuluu vain: miksi tällaista ehdotusta on alapeukutettu?

Varmaan siksi, että usea opettaja näkee oppilaitaan 45 min viikossa, joka on käytettävä tehokkaasti opiskeluun. Kaikki eivät voi olla äidinkielen opettajia, joilla on monta tuntia viikossa samalle luokalle ja muita aineita reilusti pienempi opetusvelvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat varsin leipiintyneeltä ja kyyniseltä opelta, en ihmetele jos luokallasi kiusataan.

Tässä on tuotu esiin monenlaisia keinoja, niistä ehkä parhaimpana tuo, että avataan ongelmaa enemmän koulun ulkopuolelle ja otetaan vanhemmat mukaan koulun arkeen. Tälle ei pitäisi olla mitään estettä.

Mutta kys. aloituksen tekijä on tyrmännyt kaikki. Ei ole hyvä, jos aikuinen ihminen on päästänyt tilanteen noin pahaksi.

Tietosuojatoimet ovat nykyään oikeasti tosi tarkat. Edes opettajat eivät saisi keskustella oppilaiden asioista keskenään ilman huoltajan lupaa. Vanhemmat voisi siis pyytää koululle avustamaan, mutta heille ei saisi kertoa käytännössä mitään. Eikä heillä olisi valtuuksia senkään vertaa kuin opettajilla (paitsi tietysti omiin lapsiinsa).

En sano, että tämä idea on huono, mutta en oikein tiedä miten se toteutettaisiin ilman että rikotaan vaitiolovelvollisuutta. Lisäksi tähänkin vaaditaan rehtori, opettaja ei voi omin päin tällaista suunnitella ja sopia.

Eikös edelleen peruskoulun opetus ole lähtökohtaisesti julkista? Eli kuka tahansa vanhempi saa koska tahansa tulla luokkaan seuraamaan opetusta ja itse havainnoida, mikä meininki luokassa on. Kyllä siinä varmasti näkisi kuka kiusaa ketä, vaikka opettaja ei sitä saisikaan sanoa.

Nyt korona-aikana ei varmaan päästetä, mutta lähtökohtaisesti normaalioloissa kenellä tahansa vanhemmalla on oikeus tulla koululle katsomaan opetusta, toki opettajan luvalla mutta lähtökohtaisesti opettaja sen varmasti antaa.

Miten olisi vanhempien vaihtopäivä koululla? Poissaolo työstä tämän vuoksi pitäisi säätää palkalliseksi.

Toinen vanhemmista tulisi koululle päiväksi ja hänen kanssaan kulkisi toinen oppilas, ei hänen oma lapsensa. Opettaja voisi tässä vaikuttaa siihen, opastaako kiusattu kiusaajan vanhempaa vai miten on järkevintä. Joka tapauksessa jokainen lapsi esittelisi yhdelle vanhemmalle koulua ja kertoisi koulunkäynnistä. Lapsi näkee oman isänsä tai äitinsä jonkun luokkakaverin kanssa ja näkee tavallaan itsensä toisen sijassa. Voisi opettaa empatiaa?