Miten lopettaisit kiusaamisen, jos olisit yläkoulun opettaja? Kerro konkreettisia tekoja, joita tekisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun äikän ope, ja minun metodini on simppelisti: leikki. Kiusaaminen on yhteisön kieroutuma, ja se pitää oikaista yhteisössä, ei millään koulupsykologilla.

Leikitän uusia seiskojani paljon syksyllä koulun alkaessa: ihan perinteisiä seuraleikkejä piirissä. Tai jopa piilosta koulun käytävillä iltapäivän myöhäisenä tuntina. Myös teetän paljon kontaktiharjoituksia vaihtuvilla pareilla, pienten sketsien tekoa ja improilua jne. Hion ryhmästä sellaisen, että kaikilla on hauskaa olla siinä. Ryhmä, joka nauraa yhdessä, ei yleensä kiusaa.

Leikki jatkuu pieninä hengähdystaukoina myös ylemmillä luokillani, mutta lisäksi käymme paljon keskusteluja ja teetän pieniä projekteja vaihtuvissa kokoonpanoissa, joista pidän kirjaa. Oppilaat tottuvat toisiinsa ja toistensa tiettyyn läheisyyteen työskentelyssä. (Huom. tämä oli siis ennen korona-aikaa!)

Koulussa pitäisi paljon enemmän työskentelyn kautta yhdistää oppilaita toisiinsa, eikä niin että kokoonnutaan kuuntelemaan luentoa tai enintään on jokin työpaja. Yhteistyön pitäisi nivoutua jokaiseen päivään.

Ok. Luen tätä kommenttia mielenkiinnolla ja nyt kysymys kuuluu vain: miksi tällaista ehdotusta on alapeukutettu?

Varmaan siksi, että usea opettaja näkee oppilaitaan 45 min viikossa, joka on käytettävä tehokkaasti opiskeluun. Kaikki eivät voi olla äidinkielen opettajia, joilla on monta tuntia viikossa samalle luokalle ja muita aineita reilusti pienempi opetusvelvollisuus.

Yhden viikkotunnin opettajia peruskoulussa ovat ainoastaan uskonnon ja musiikinopettajat, useissa kouluissa tuntien vähäisyyden vuoksi molemmilla on lisäksi usein toinen aine.

Laittaisin vähän eri puolille koulua eri luokkiin pahimpia erikseen ja pitäisin ne kiireisinä.

Jotta ne ei seuraa koulumatkalla päästäisin kotiin eri aikaan.Vessoissa myös kiusataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuremmissa kaupungeissa voidaan yläkouluun perustaa sellainen turvaluokka, johon laitetaan vain alakoulussa kilteiksi todettu oppilaita. Sinne kaikki kiusatut. Tarvittaessa siirtoja.

Jos rinnakkisluokkia on paljon, tämä on mahdollista.

Tällaisesta haaveilin itse yläasteella, samoin henkilökohtaisesta henkivartijasta. Nyt aikuisjärjellä tajuan, että kiusattujen luokka olisi ongelmallinen konsepti: ihmiset voivat muuttua ja murrosikä muuttaa aiemmin kiltin oppilaan hankalaksi, ja lisäksi kiusatullakin voi olla sellaisia ongelmia, jotka häiritsevät muiden rauhassa olemista - joko kiusaamistraumojen aiheuttamia ongelmia tai muusta syystä johtuvia. Eriyttävämpi luokkajako voisi kyllä auttaa tiettyjä helposti kiusatuksi joutuvia ryhmiä: erityislapsia ja koulusta innostuneita "hikipinkoja", jotka usein joutuvat silmätikuksi, mutta "lahjakkaiden ryhmässä" sulautuisivat joukkoon ja saisivat opiskeluintoilla rauhassa. Valitettavasti vaan lahjakkaiden ryhmässäkin voitaisiin sitten kiusata muista syistä...

Nykyinen persuopetuslaki kieltää tuollaiset "tasoryhmät" eli lahjakkaita ei saa laittaa omalle luokalleen. 

Käytännössä näitä painotusluokkia kuitenkin on lähes jokaisella yläasteella. Esimerkiksi vaikka luonnontiede matemaattinen. Sellaiselle pääsemiseksi täytyy läpäistä pääsykoe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun opettajan keinot puuttua on noin vähäiset, niin sitten niitä keinoja pitää etsiä ylemmältä taholta. Erityisluokat takaisin? Lisää yksityisiä kouluja?

Opettajat eivät voi vaikuttaa tähän.

Ap

Eikö ammattiliitto voi viedä asiaa poliittiselle tasolle?

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja. Moni täällä ehdottaa huoltajia mukaan koulupäiviin. Hyvä idea sinänsä. Pari kysymystä: A Kuinka moni huoltaja pääsisi paikalle? B. Kelpaisivatko valitut huoltajat muille huoltajille? C. Pitäisikö huoltajien saada korvaus? D. Miten oppilaiden lainmukainen, ehdoton yksityisyydensuoja varmistetraisiin ts. varmistettaisiin, etteivät valvojahuoltajat kertoisi oppilaista koulun ulkopuolisille? E. Kuinka pian joku valvontaan osallistumaton huoltaja kokisi järjestelyn kyttäämiseksi? Toivoisin vastauksia.

A moni

B sitä ei kysytä, vaan kaikki ovat tervetulleita

C ei

D maassamme on sananvapaus

E aivan oma asia, ei vaikuta järjestelyyn, perusteet ovat vankat (kiusaaminen on tosiasia, kouluilla ei ole keinoja)

Kiusaaja joutuu seisomaan rehtorin ja opettajan kanssa käsikädessä välitunnit.

Menisin tunnille/välitunnille pesäpallomailan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan perusarkea.

Ap

Onko aidosti vai vaan sen takia, että se kuuluu siihen litaniaan mitä lapsille luetaan? "Perusarkea"? Ei sen pitäisi perusarkea olla vaan aina henkilökohtaista sen mukaan millainen luokka on vastassa.

Opettajana olisin aidosti kiinnostunut oppilaista ja varsinkin silloin jos ongelmia ilmenee. Pyrkisin selvittämään heti kaikkien osallisten kanssa yksitellen mitä on tapahtunut. Alussa voi olla jotain pientä erimielisyyttä ja jos nuori (lapsi vielä!) tässä vaiheessa leimataan kiusaajaksi ja ainoa mitä hän saa on uhkaukset ja rangaistukset niin tuskin auttaa asiaa. Hänkin hakee huomiota ja jotain pahaa oloa on taustalla. Henkilökohtainen keskustelu missä oikeasti opettaja osoittaa olevansa kiinnostunut ja kuuntelee. Ei vain luettele mitä tapahtuu jos käytös ei lopu. Keskusteluja voi/kannattaa pitää säännöllisesti, yksin ja yhdessä. Puolueettomasti! Kuitenkin samalla olla tiukka ja tosissaan, ei niinkään uhkaillen vaan kertoisin ihan mitä kiusaamisesta voi seurata (masennuksesta vakaviin mielenterveyden sairauksiin). Mitä enemmän on kahdenkeskistä juttelua ja luottamusta, sitä helpompi on vedota tunteisiin ja toki puhua myös niistä "kiusaajan" tuntemuksista myös. Pahaksi leimaaminen voisi olla helpoin tie, mutta mitä se lopulta auttaa nuorta jolla on jo valmiiksi paha olo jostain?

Jos vastaus ideaan on, että ei ole aikaa niin järjestää aikaa tai jos se ei onnistu niin joku jolla on aikaa. Opettaja ei ihan voi vaan olla kädet levällään koulussa, että en mä ehdi, kun hän on kuitenkin se ainoa jolla on mahdollisuus puuttua. Ehkä ainoa aikuinen joka tietää. Silloin pitää puuttua! Kyse on nuorten elämästä.

Lopulta nämä asiat ei edes vie aikaa mitenkään älyttömästi. 10min keskittyneenä asiaan ja aidosti läsnä on parempi kuin joku puoliväkisin pidetty puolen tunnin "saarna". Toki paras olisi jos vanhemmat saisi tähän mukaan myös, mutta kun meitä on niin monenlaisia. Toisia ei vaan kiinnosta ja tämän toteaminen ja kauhistelu ei sekään kiusattua auta yhtään. Jos vanhempia ei kiinnosta niin on oltava edes joku aikuinen jota kiinnostaa! "Kerron vanhemmille" ei mielestäni siis poista opettaja vastuuta. Sama koskee kaikkea, vaikka harrastusporukkaa. Jos olet aikuinen joka tietää, niin puutut! Ei mitään selityksiä!

Ja taustaa... Omaa lastani on epäilty kiusaajaksi ja sekin oli rankkaa kuunnella niitä syytöksiä. Siis lapselle, alakouluikäiselle, joka ei ole tehnyt mitään. Lopulta selvisi, että toinen lapsi oli valehdellut, kun ei halunnut kotona kertoa totuutta (oli itse rikkonut vahingossa yhden tavaran ja ei uskaltanut tätä myöntää kotona niin oli selittänyt tarinan, että häntä on kiusattu ja tavara viety). Asian selvittyä mitään anteeksipyyntöä ei kuulunut tai edes pahoittelua vaikka tilanne oli jo sellainen, että syyttömän uhkailu alkoi olla sitä kiusaamista aikuisten toimesta.

Toinen kerta oli, kun oman lapseni käytöksessä oli oikeasti kiusaamisen piirteitä. Tilanne oli alussa ja kyse oli nimittelystä. Yläkouluiässä kaksi poikaa ei tulleet toimeen keskenään ja oma lapseni oli siinä enemmän se joka haukkui. Mitään fyysistä ei sentään onneksi ollut. Kun sain tietää niin puutuin tiukasti heti ja keskusteltiin pitkään ja useasti kotona. Alkuun sovittiin, että ovat mahdollisimman vähän tekemissä keskenään (miten nyt voi, kun samalla luokalla ollaan) ja se rauhoitti tilanteen. Suunnilleen vuosi meni niin olivat hyviä kavereita. Jos en olisi ollut kiinnostunut asiasta niin en tiedä miten koulu olisi reagoinut. Siihen asti jotain naurettavaa "jos tämä ei lopu niin joudut jälki-istuntoon" viestiä tuli Wilmaan mistä tulee sellainen olo, että joo voin yrittää olla kunnollisemmin, mutta ei tässä nyt kukaan niin tosissa ole, mitään tiukkaa ja selkeää tilanteeseen puuttumista ei mielestäni ollut.

Jos omaa lastani kiusattaisiin, olisin koululla mukana joka päivä.

Kiusaaja eristetään omaan pieneen luokkaan esim siivouskoppi, jossa reksi opettaa sitä. Välitunnit on myös reksin kanssa kopissa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen puhuttelu täyttää kasvatuskeskustelun piirteet. Huoltajalle täytyy ilmoittaa kasvatuskeskustelusta etukäteen ja hänelle täytyy antaa mahdollisuus osallistua kasvatuskeskusteluun eli se ei käytännön syistä voi tapahtua esim. samana päivänä.

Lyhyen puhuttelun voi toki pitää ilman etukäteisilmoitusta, mutta jälkikäteen siitäkin pitää lain mukaan ilmoittaa huoltajalle. Joka kerta.

Tämähän kuulostaa jo hyvältä. No lyhyt puhuttelu kiusaajalle joka päivä kun kiusaamista tapahtuu, ja aina ilmoitus huoltajalle joka kerta kuten kuuluukin, ja ilmoituksen mukana aina kutsu pidempään kasvatuskeskusteluun. Alkaisi huoltajallakin motivaatio nousta jälkikasvunsa kasvatukseen kun harva se päivä pitäisi ravata koululla - jos ei tule paikalle niin sitten lasu. Jos opettajan työaika ei riitä jatkuviin kasvatuskeskusteluihin niin palkataan koululle lisää henkilökuntaa.

Mulla ei ole ideoita, vaan sympatiaa. Teitä koskee samat pulmat, kuin sosiaalityöntekijöitäkin. Halutaan, että joku ammattiryhmä korjaisi sen, mikä on mätää ihmiskunnan ja yhteiskunnan tasolla. Ja kun kysyy, että mitä meidän halutaan tekevän, on ideat naiivin absurdeja; hanki röntgennäkö millä skannaat seinien ja otsaluiden läpi, että löydät missä pahuus, väkivalta ja valheet lymyilevät. Tee laittomuuksia oman turvallisuutesi, toimivaltasi ja velvollisuuksiesi yli. Älä pidä kahvitaukoja, vaan tee enemmän työtä...

Jaksamista, ei mulla muuta.

Kiusaaja siivoaa siivoojien kanssa välitunnit. Kiusaaja asettelee ruoat tarjolle ruoka henkilöiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko kokeilla sitä, että oppilaiden vanhempia pyydettäisiin olemaan koulussa ns. tarkkailijoina ja avustajina. Siis istuvat tunneilla, seuraavat opetusta, hillitsevät oppilaiden hölinää yms. Välitunneilla seuraavat kuin hai laivaa pahimpia tyyppejä.

Monilla paatuneimmista oppilaista suhteet kodin aikuisiin ovat jotenkin patologisia. Muiden aikuisten läsnäolo saattaisi vaikuttaa tähän.

Kyseessä on osittain myös koulun sisäinen ongelma, koska kouluille ei ole kovin paljon asiaa lasten vanhemmilla. Opetus on julkista, mutta ei luokkiin voi noin vain tunkea.

Olisi hyödyllistä, jos vanhemmat näkisivät itse, millaista meno on. Useimpien aikuisten mukanaolo koulupäivissä auttaisi myös opettajaa.

Uskon, että jokaisesta luokasta löytyisi näitä apuaikuisia.

Musta olisi mahtavaa, jos voisin joskus kuvata oppitunnin tai pari ja näyttää sen videon oppilaiden vanhemmille. En kyllä tiedä, auttaisiko se pahimpien häiriköiden kohdalla, mutta ehkä joku voisi todella ymmärtää miten heidän lapsensa tunnilla käyttäytyy.

Tämä on tietysti laitonta, en voi tällaista tehdä.

Tuo pitäisi ehdottomasti sallia ja kouluille valvontakamerat. Vanhempainillassa sitten katsottaisiin porukalla mitä piltit puuhaa kun ei äiskä ja iskä ole näkemässä ja kuulemassa. 

Olen ollut yli 10 vuotta töissä koulussa, jossa on kymmeniä valvontakameroita. Niiden kuvaa saa katsoa ainoastaan rehtori ja apulaisrehtori. En ole ikinä nähnyt vilaustakaan kuvamateriaalia, joten turha luulo että niitä jossain vanhempainillassa voisi katsoa. Muutama törkeä ilkivallan teko ja huumekauppa niillä kameroilla on kyllä selvitetty sekä saatu tuntomerkit ulkopuolisesta narkkarista varkaissa liikkasalin pukkarissa.

Vierailija kirjoitti:

...aiemmin esitetty idea sakoista vanhemmille kenen lapsi kiusaa eikä sitä saada loppumaan!

Mahdotonta jo rikosoikeudellisen vastuun syntymisedellytyksiä koskevien yleisten sääntöjen mukaan niin kauan kuin vanhempien on pakko lähettää lapsi kouluun voimatta puuttua reaaliaikaisesti hänen tekemisiinsä siellä.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja eristetään omaan pieneen luokkaan esim siivouskoppi, jossa reksi opettaa sitä. Välitunnit on myös reksin kanssa kopissa.

Rehtori ei ehdi opettaa, jos ehtisi niin hän olisi täysin tarpeeton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten varmistetaan, että huoltaja pääsee joka päivä koululle virka-aikaan, jos esim. huoltaja on vuorotyössä? Idea karkaa heti jos tapaaminen venyy.

Tuollainen puhuttelu täyttää kasvatuskeskustelun piirteet. Huoltajalle täytyy ilmoittaa kasvatuskeskustelusta etukäteen ja hänelle täytyy antaa mahdollisuus osallistua kasvatuskeskusteluun eli se ei käytännön syistä voi tapahtua esim. samana päivänä.

Lyhyen puhuttelun voi toki pitää ilman etukäteisilmoitusta, mutta jälkikäteen siitäkin pitää lain mukaan ilmoittaa huoltajalle. Joka kerta.

Tämähän kuulostaa jo hyvältä. No lyhyt puhuttelu kiusaajalle joka päivä kun kiusaamista tapahtuu, ja aina ilmoitus huoltajalle joka kerta kuten kuuluukin, ja ilmoituksen mukana aina kutsu pidempään kasvatuskeskusteluun. Alkaisi huoltajallakin motivaatio nousta jälkikasvunsa kasvatukseen kun harva se päivä pitäisi ravata koululla - jos ei tule paikalle niin sitten lasu. Jos opettajan työaika ei riitä jatkuviin kasvatuskeskusteluihin niin palkataan koululle lisää henkilökuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos omaa lastani kiusattaisiin, olisin koululla mukana joka päivä.

Ei kovin realistinen vastaus. Vanhemman uhoa. Ei auta ketään. Korona -aikaan sinne ei niin vain mennä. Ja tärkeämpää olisi saada asia nuorten korvien väliin, ei siinä joku henkivartija vierellä auta. Lapsen oma kehitys kärsisi, kun vanhempi kulkisi vierellä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajan vanhemmalle viestiä ja kiusaaja koulupsykologille. Ehkä jopa lasu

Kiusattu koulupsykologille.

T. Kiusattu, joka osasi hakea apua vasta aikuisena, koska kuraattorit ja psykologit olivat vain häirikköoppilaille. Ihan liikaa ehti kiusaaminen tehdä hallaa, kun kukaan ei kysynyt, kuinka minä voin