Miten lopettaisit kiusaamisen, jos olisit yläkoulun opettaja? Kerro konkreettisia tekoja, joita tekisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajalle 2 viikon ajaksi seuralainen (valvoja) välituntien ajaksi, johan loppuu kiusaaminen. Jos jatkaa valvontajakson jälkeen, erottaminen koulusta. Paluun jälkeen jos vielä jatkaa niin pitäisi siirtää erityisluokalle, jossa saa erityistä tukea. Samaan aikaan psykoterapiaan. Kyllä kiusaaminen loppuu, kun löydetään juurisyyt (syy aina kiusaajassa) ja suojellaan uhreja.

Kenet opettaja voi nimetä valvojaksi? Kuka rekrytoi hänet? Opettaja ei voi erottaa oppilasta eikä määrää erityisluokkasiirrosta. Sellaisua erityisluokkia ei ole edes olemassa. Opettaja ei voi lähettää oppilaita psykoterapiaan.

Ap

Eihän tässä pointtina ollut mitenkään opettajan vastuu. Opettajan vastuu on opettaa ja puuttua tunnilla tapahtuvaan häirintään. Suurimmaksi osaksi kiusaaminen tapahtuu tuntien ulkopuolella. 

Tämä on myös jännä, että vaikka joku kiusaamistapaus tapahtuisi viikonloppuna, illalla tai jopa kesälomalla niin vanhempien mielestä se kuuluu aina koululle selvitettäväksi. Vanhemmat eivät koskaan näe tilannetta niin, että heillä myös olisi velvollisuus puuttua tilanteeseen muutenkin kuin lähettämällä haukkumisviesti opelle että miksi et ole puuttunut. Ope ei tietenkään tiedä mitään kun tapaus ollut vapaa-ajalla mutta silti olisi pitänyt pystyä kotoa käsin lauantai-iltana puuttumaan asiaan. 

Tiedän yhden open, joka sanoi, että ekan kuukauden aikana pitää saada kiusaaminen loppumaan tai se ei lopu koko yläkoulun aikana.

Yhtä hänen oppilastaan alettiin kiusata ja hän sai sen loppumaan. Idea oli jäljitys. Kenestä se kiusaaminen on alunperin lähtöisin. Kuka on se juurisyy. Sille puhuttelu. Asian tiukka seuranta. Aluölepanij ja pääpahis kuukauden sisällä kuriin. (en seurannut tilannetta kuin 3 vuotta. Tietääkseni hänen oppilaita ei tuon aikana kiusannut kukaan tuon yrityksen jälkeen)

Suuremmissa kaupungeissa voidaan yläkouluun perustaa sellainen turvaluokka, johon laitetaan vain alakoulussa kilteiksi todettu oppilaita. Sinne kaikki kiusatut. Tarvittaessa siirtoja.

Jos rinnakkisluokkia on paljon, tämä on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat varsin leipiintyneeltä ja kyyniseltä opelta, en ihmetele jos luokallasi kiusataan.

Päinvastoin. Toteutan työssäni kaikkia ketjussa mainittuja laillisia keinoja ehkäistäkseni kiusaamista ja puuttuakseni siihen. Minulla on nollatoleranssi kaikkeen kiusaamiseen. Teen työtäni sydämelläni ja persoonallani. Silti joku aina joskus kiusaa, koska hän haluaa kiusata. Sitä ei ole paljon, mutta sitä on.

Pidän epäoikeudenmukaisena opettajien yleistävää syyllistämistä vastoin parempaa tietoa. Siksi kysyn, mitä te syyllistäjät itse tekisitte kiusaamistilanteessa. Olen heti valmis ottamaan käyttöön keinoja, joita en ole jo kokeillut ja jotka ovat laillisia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja vaihtaa aina automaattisesti koulua.

Kiusaamista tekee koko luokka.

Kuritushuoneeseen koko konkkaronkka ja sassiin, kakarat ei hypi silmille ja sanele koulussa sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi aika tehokas keino olisi pienemmät koulut, siis siten että ei olisi mitään 500 oppilaan megakouluja joissa hyvin harvat oppilaat tuntevat toisensa. 150 oppilasta koulua kohti olisi hyvä maksimi. Kyläkouluissa harvoin kiusataan juuri siksi että siellä kaikki tuntevat toisensa muutenkin.

Kannatan pieniä kouluja, mutta on utopistista väittää etteikö niissäkin olisi kiusaamista. Mitä pienempi yksikkö, sitä vähemmän koululla on es. erityisopetusresursseja, kuraattorin ja psykologin palveluja käytössään. Joku kiertävä käy talossa ehkä 1-2 päivää viikossa, ei mitään apua akuuttiin hätään. Koululla, jossa on useampi eo koko ajan talossa, voi yleensä joku irrota normiduunistaan selvittämään kiusaamista heti, kun tapahtunut on kaikilla tuoreessa muistissa.

Sekin, et jos luokat on kovin pieniä, niin kaikki lapset ei välttämättä löydä samanhenkisiä ystäviä. Just eilen oli ketju, jossa tytön luokalla oli 7 tyttöä ja silti tämä yksi ei ikinä saanut kutsua kenenkään synttäreille, joissa kaikki muut oli. Vastaavia ketjuja on täällä ollut paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat varsin leipiintyneeltä ja kyyniseltä opelta, en ihmetele jos luokallasi kiusataan.

Tässä on tuotu esiin monenlaisia keinoja, niistä ehkä parhaimpana tuo, että avataan ongelmaa enemmän koulun ulkopuolelle ja otetaan vanhemmat mukaan koulun arkeen. Tälle ei pitäisi olla mitään estettä.

Mutta kys. aloituksen tekijä on tyrmännyt kaikki. Ei ole hyvä, jos aikuinen ihminen on päästänyt tilanteen noin pahaksi.

Tietosuojatoimet ovat nykyään oikeasti tosi tarkat. Edes opettajat eivät saisi keskustella oppilaiden asioista keskenään ilman huoltajan lupaa. Vanhemmat voisi siis pyytää koululle avustamaan, mutta heille ei saisi kertoa käytännössä mitään. Eikä heillä olisi valtuuksia senkään vertaa kuin opettajilla (paitsi tietysti omiin lapsiinsa).

En sano, että tämä idea on huono, mutta en oikein tiedä miten se toteutettaisiin ilman että rikotaan vaitiolovelvollisuutta. Lisäksi tähänkin vaaditaan rehtori, opettaja ei voi omin päin tällaista suunnitella ja sopia.

On totta, että koululait ovat menneet aivan mahdottomiksi ja vieneet opettajilta keinot kurinpitoon. Juuri siksi idea vanhemmista on hyvä.

Ensinnäkin vieraan aikuisen läsnäolo luokassa tuo jo itsessään uuden auktoriteetin luokkaan. Oppilaat myös jännittävät vanhempiensa mukanaoloa koulussa ja vannottavat toisiaan etukäteen olemaan kunnolla. Tärkeintä on kumminkin se, että vanhemmat kohtaavat todellisuuden omin silmin. Kotona käydään keskustelua, vanhempien kesken käydään keskustelua. Vanhemmat liittyvät yhteen rintamaan opettajien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun äikän ope, ja minun metodini on simppelisti: leikki. Kiusaaminen on yhteisön kieroutuma, ja se pitää oikaista yhteisössä, ei millään koulupsykologilla.

Leikitän uusia seiskojani paljon syksyllä koulun alkaessa: ihan perinteisiä seuraleikkejä piirissä. Tai jopa piilosta koulun käytävillä iltapäivän myöhäisenä tuntina. Myös teetän paljon kontaktiharjoituksia vaihtuvilla pareilla, pienten sketsien tekoa ja improilua jne. Hion ryhmästä sellaisen, että kaikilla on hauskaa olla siinä. Ryhmä, joka nauraa yhdessä, ei yleensä kiusaa.

Leikki jatkuu pieninä hengähdystaukoina myös ylemmillä luokillani, mutta lisäksi käymme paljon keskusteluja ja teetän pieniä projekteja vaihtuvissa kokoonpanoissa, joista pidän kirjaa. Oppilaat tottuvat toisiinsa ja toistensa tiettyyn läheisyyteen työskentelyssä. (Huom. tämä oli siis ennen korona-aikaa!)

Koulussa pitäisi paljon enemmän työskentelyn kautta yhdistää oppilaita toisiinsa, eikä niin että kokoonnutaan kuuntelemaan luentoa tai enintään on jokin työpaja. Yhteistyön pitäisi nivoutua jokaiseen päivään.

Kuvaat opettajan perustyötä, jota tehdään aina, ei vastaus kysymykseeni. Kiusaamista tapahtuu kaikesta tuosta huolimatta.

Ap

Puhut ehkä alakoulusta, mutta yläkoulussa aniharva ope systemaattisesti leikittää oppilaitaan. Edes kaikki äidinkielen opet eivät sitä tee eivätkä osaa, usein ilmaisutaitoa opettavat äikän opet osaavat. Onko joku joskus leikkinyt matikan tai fyssan tunnilla seuraleikkejä? Teemapäiviä ei lasketa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat varsin leipiintyneeltä ja kyyniseltä opelta, en ihmetele jos luokallasi kiusataan.

Tässä on tuotu esiin monenlaisia keinoja, niistä ehkä parhaimpana tuo, että avataan ongelmaa enemmän koulun ulkopuolelle ja otetaan vanhemmat mukaan koulun arkeen. Tälle ei pitäisi olla mitään estettä.

Mutta kys. aloituksen tekijä on tyrmännyt kaikki. Ei ole hyvä, jos aikuinen ihminen on päästänyt tilanteen noin pahaksi.

Mistä päättelet, että tilanne on paha? Minusta yksikin tapaus on liikaa.

Ap

Jos mulla olisi oma luokka, opettelisin tuntemaan ryhmän jokaisen jäsenen ja olisin yhteisöllistä henkeä porukkaan. Yrittäisin kannustaa ryhmää yhteisesti ja luoda me-henkeä. Mokailuista ja pöllöilyistä nostaisin niiden aiheuttaman ongelman esiin kuvaamalla niiden vaikutuksen yhteiseen hyvään/ yhteisöön / muihin. En pitäisi sitä yksilön ongelmana sinänsä vaan käyttäisin, miten se vaikuttaa haitallisesti muihin. Laittaisin ymmärtämään vastuun muita kohtaan. Isommista mokista ja kiusaamista kiusaaja vastaa toiminnastaan koko yhteisölle/ luokalle; kertoo luokan edessä, miksi toimi,kuten toimi. Muut saa myös puheenvuoron,miltä se tuntui ja miten olisi hyvä toimia jatkossa. Vaatisi julkisen anteeksipyynnön kiusatulta jne.

Tämä koskee lähinnä alakoulua,koska vanhemmilla ei ole enää tuttua opettajaa, joka tuttuudellaan pääsee oppilaita lähemmäs ja silloin myös NS.ojennus toimii.

Vierailija kirjoitti:

Julkisuuteen päätyneiden vakavien tapausten yhteydessä mainitaan usein vuosia jatkunut vakava kiusaaminen. En muista kertaakaan lukeneeni että kiusaaja olisi näissä tapauksissa just erotettu koulusta. Miksi ei? Mikä sitten oikein olisi riittävän painava syy? Ainakin kiusattu saisi rauhan koulupäiviensä ajaksi. Eikö todella ole mitään keinoja vuosienkaan aikana saada kiusaamista loppumaan? Poliisin puhuttelu, koulusta erottaminen, välituntien viettäminen valvottuna jotta kiusattu saa välituntirauhan. Voisiko niille luokkakavereille puhua asiasta, jotka eivät kiusaa? Tyylillä että asettuisivat kiusatun puolelle ja ottaisivat porukkaan tms.

Opettajana olen kanssasi samaa mieltä. Nämä olisivat hyviä keinoja, mutta tällä hetkellä niihin ei ole valtuuksia. Me opettajat kaipaisimmekin kouluille enemmän laillisia keinoja puuttua kiusaamiseen.

Mielestäni olisi myös hyvä, jos koulukiusaaminen voisi törkeäksi ja pitkittyneeksi edetessään olla rikosoikeudellisesti rangaistavaa (muulloinkin, kun silloin kun siihen liittyy väkivaltaa). Ehkä ne kaikista välinpitämättömimmätkin vanhemmat saisi kiinnostumaan lapsensa käyttäytymisestä, jos kiusaamisesta voisi saada esim. jonkinlaisen sakkotuomion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat varsin leipiintyneeltä ja kyyniseltä opelta, en ihmetele jos luokallasi kiusataan.

Päinvastoin. Toteutan työssäni kaikkia ketjussa mainittuja laillisia keinoja ehkäistäkseni kiusaamista ja puuttuakseni siihen. Minulla on nollatoleranssi kaikkeen kiusaamiseen. Teen työtäni sydämelläni ja persoonallani. Silti joku aina joskus kiusaa, koska hän haluaa kiusata. Sitä ei ole paljon, mutta sitä on.

Pidän epäoikeudenmukaisena opettajien yleistävää syyllistämistä vastoin parempaa tietoa. Siksi kysyn, mitä te syyllistäjät itse tekisitte kiusaamistilanteessa. Olen heti valmis ottamaan käyttöön keinoja, joita en ole jo kokeillut ja jotka ovat laillisia.

Ap

Saako kiusaajia määrätä pysymää luokassa välitunnit vai onko sekin laitonta? Miksei tätä tehdä koskaan?

Jatkan vielä, että mielestäni äidinkielen opettajilla on erityisvastuu opettamiensa ryhmien sosiaalistamisesta, koska he opettavat erityisesti kommunikaatiotaitoja.  Siksi en tosissani oletakaan että fyssan opet laittaisivat oppilaat piiriin avainta kierrättämään... (siis ennen tai jälkeen koronan!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajan vanhemmalle viestiä ja kiusaaja koulupsykologille. Ehkä jopa lasu

Tämä tehdään jokaisessa tapauksessa, ellei pelkkä puhuttelu ja yhteydenotto huoltajiin riitä lopettamaan kiusaamista. Lastensuojeluilmoitus tehdään silloin, kun on huoli lapsesta. Se ei ole rangaistuskeino.

Ap

Hei... lapsi/nuori joka kiusaa, ei voi hyvin. Lasu ihan aiheellinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun äikän ope, ja minun metodini on simppelisti: leikki. Kiusaaminen on yhteisön kieroutuma, ja se pitää oikaista yhteisössä, ei millään koulupsykologilla.

Leikitän uusia seiskojani paljon syksyllä koulun alkaessa: ihan perinteisiä seuraleikkejä piirissä. Tai jopa piilosta koulun käytävillä iltapäivän myöhäisenä tuntina. Myös teetän paljon kontaktiharjoituksia vaihtuvilla pareilla, pienten sketsien tekoa ja improilua jne. Hion ryhmästä sellaisen, että kaikilla on hauskaa olla siinä. Ryhmä, joka nauraa yhdessä, ei yleensä kiusaa.

Leikki jatkuu pieninä hengähdystaukoina myös ylemmillä luokillani, mutta lisäksi käymme paljon keskusteluja ja teetän pieniä projekteja vaihtuvissa kokoonpanoissa, joista pidän kirjaa. Oppilaat tottuvat toisiinsa ja toistensa tiettyyn läheisyyteen työskentelyssä. (Huom. tämä oli siis ennen korona-aikaa!)

Koulussa pitäisi paljon enemmän työskentelyn kautta yhdistää oppilaita toisiinsa, eikä niin että kokoonnutaan kuuntelemaan luentoa tai enintään on jokin työpaja. Yhteistyön pitäisi nivoutua jokaiseen päivään.

Ok. Luen tätä kommenttia mielenkiinnolla ja nyt kysymys kuuluu vain: miksi tällaista ehdotusta on alapeukutettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat varsin leipiintyneeltä ja kyyniseltä opelta, en ihmetele jos luokallasi kiusataan.

Päinvastoin. Toteutan työssäni kaikkia ketjussa mainittuja laillisia keinoja ehkäistäkseni kiusaamista ja puuttuakseni siihen. Minulla on nollatoleranssi kaikkeen kiusaamiseen. Teen työtäni sydämelläni ja persoonallani. Silti joku aina joskus kiusaa, koska hän haluaa kiusata. Sitä ei ole paljon, mutta sitä on.

Pidän epäoikeudenmukaisena opettajien yleistävää syyllistämistä vastoin parempaa tietoa. Siksi kysyn, mitä te syyllistäjät itse tekisitte kiusaamistilanteessa. Olen heti valmis ottamaan käyttöön keinoja, joita en ole jo kokeillut ja jotka ovat laillisia.

Ap

Saako kiusaajia määrätä pysymää luokassa välitunnit vai onko sekin laitonta? Miksei tätä tehdä koskaan?

Oppilaan saa eristää kaveriyhteisöstään vain lyhyeksi aikaa ja hänelle on oltava henkilökohtainen valvoja tuoksi ajaksi. Huoltaja voi riitauttaa eristyksen, jos katsoo sen olevan lapsen kehitykselle haitallista.

Täällä vängätään huoltajia kouluun valvomaan. Ei koulussa voi antaa mitään vastuuta tai tietoa ulkopuolisille. Lisäksi vanhemmissa on kuulkaa aika monenlaisia ihmisiä. Osa on valmis käymään vaikkapa käsiksi, puhumattakaan haukkumisesta, uhkailusta jne. Se tästä vielä puuttuu, että joutuisin vahtimaan ja paimentamaan näitä isiä ja äitejä työpäiväni aikana, katsomaan ovatko selvin päin, noudattavatko itse sääntöjä jne. Suoraan sanottuna naurattaa ajatellakaan.

Itse otan vanhempiin yhteyttä vasta kun on pakko tai kun kiusaaminen on ohi. Näin siksi, että heistä on selvittelyssä vain haittaa. Kaikki ovat tunteen vallassa puolustamassa omaansa. Siitä ei tule yhtään mitään. Kiusattu vain traumatisoituu enemmän. Kiusaaja keksii vaikka mitkä selitykset, jotka äiti uskoo. Kiusatun vanhemmat taas vaativat päitä vadille, ennen kuin edes tiedetään, mitä on tapahtunut.

Mitä vähemmän vanhemmat sekaantuvat, sen parempi. Monet kiusaamiset olen lopettanut ihan ilman heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajan vanhemmalle viestiä ja kiusaaja koulupsykologille. Ehkä jopa lasu

Tämä tehdään jokaisessa tapauksessa, ellei pelkkä puhuttelu ja yhteydenotto huoltajiin riitä lopettamaan kiusaamista. Lastensuojeluilmoitus tehdään silloin, kun on huoli lapsesta. Se ei ole rangaistuskeino.

Ap

Hei... lapsi/nuori joka kiusaa, ei voi hyvin. Lasu ihan aiheellinen.

Ei se aina noin ole. Usein ns. suositut, rikkaiden perheiden tytöt kiusaavat jotain hiljaista tyttöä. He ovat onnellisua ja menestyviä, saavat vain sadistista nautintoa kiusaamisesta. Ei lastensuojelu voi kaikkeen puuttua, he ovat ns. hyvistä perheistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun äikän ope, ja minun metodini on simppelisti: leikki. Kiusaaminen on yhteisön kieroutuma, ja se pitää oikaista yhteisössä, ei millään koulupsykologilla.

Leikitän uusia seiskojani paljon syksyllä koulun alkaessa: ihan perinteisiä seuraleikkejä piirissä. Tai jopa piilosta koulun käytävillä iltapäivän myöhäisenä tuntina. Myös teetän paljon kontaktiharjoituksia vaihtuvilla pareilla, pienten sketsien tekoa ja improilua jne. Hion ryhmästä sellaisen, että kaikilla on hauskaa olla siinä. Ryhmä, joka nauraa yhdessä, ei yleensä kiusaa.

Leikki jatkuu pieninä hengähdystaukoina myös ylemmillä luokillani, mutta lisäksi käymme paljon keskusteluja ja teetän pieniä projekteja vaihtuvissa kokoonpanoissa, joista pidän kirjaa. Oppilaat tottuvat toisiinsa ja toistensa tiettyyn läheisyyteen työskentelyssä. (Huom. tämä oli siis ennen korona-aikaa!)

Koulussa pitäisi paljon enemmän työskentelyn kautta yhdistää oppilaita toisiinsa, eikä niin että kokoonnutaan kuuntelemaan luentoa tai enintään on jokin työpaja. Yhteistyön pitäisi nivoutua jokaiseen päivään.

Kuvaat opettajan perustyötä, jota tehdään aina, ei vastaus kysymykseeni. Kiusaamista tapahtuu kaikesta tuosta huolimatta.

Ap

Hetkonen ap. Luitko nyt kuitenkaan huolella kyseisen kommentoijan tekstiä? Lapseni ainakin sanovat yläkoulusta, että hyvin harvalla opettajalla on mitään erilaista oppitunneilla. Päin vastoin, vaikuttaa siltä, että kalvosulkeiset ovat turhan tuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun äikän ope, ja minun metodini on simppelisti: leikki. Kiusaaminen on yhteisön kieroutuma, ja se pitää oikaista yhteisössä, ei millään koulupsykologilla.

Leikitän uusia seiskojani paljon syksyllä koulun alkaessa: ihan perinteisiä seuraleikkejä piirissä. Tai jopa piilosta koulun käytävillä iltapäivän myöhäisenä tuntina. Myös teetän paljon kontaktiharjoituksia vaihtuvilla pareilla, pienten sketsien tekoa ja improilua jne. Hion ryhmästä sellaisen, että kaikilla on hauskaa olla siinä. Ryhmä, joka nauraa yhdessä, ei yleensä kiusaa.

Leikki jatkuu pieninä hengähdystaukoina myös ylemmillä luokillani, mutta lisäksi käymme paljon keskusteluja ja teetän pieniä projekteja vaihtuvissa kokoonpanoissa, joista pidän kirjaa. Oppilaat tottuvat toisiinsa ja toistensa tiettyyn läheisyyteen työskentelyssä. (Huom. tämä oli siis ennen korona-aikaa!)

Koulussa pitäisi paljon enemmän työskentelyn kautta yhdistää oppilaita toisiinsa, eikä niin että kokoonnutaan kuuntelemaan luentoa tai enintään on jokin työpaja. Yhteistyön pitäisi nivoutua jokaiseen päivään.

Kuvaat opettajan perustyötä, jota tehdään aina, ei vastaus kysymykseeni. Kiusaamista tapahtuu kaikesta tuosta huolimatta.

Ap

Hetkonen ap. Luitko nyt kuitenkaan huolella kyseisen kommentoijan tekstiä? Lapseni ainakin sanovat yläkoulusta, että hyvin harvalla opettajalla on mitään erilaista oppitunneilla. Päin vastoin, vaikuttaa siltä, että kalvosulkeiset ovat turhan tuttuja.

Eli koska sinun lapsella ei ole koulussa "mitään erilaista" niin se automaattisesti tarkoittaa ettei yhdessäkään tämän koulussa eikä yhdenkään opettajan tunnilla tehdä mitään eri tavalla kuin mitä sinun lapsi kertoo. Olet malliesimerkki vanhemmasta joka sokeasti uskoo ja pitää absoluuttisena totuutena sitä mitä oma lapsesi on yhdessä yksittäisessä koulussa kokenut.