Poika sai koulussa sairauskohtauksen ja nyt kiusataan. Mulla särkyy sydän
Mitenhän aloittaisin? Sanotaanko että kyseessä ei ole mikään kovin pitkään jatkunut kiusaaminen vaan aika tuore juttu.
Mun seiskaluokkalainen sai tammikuussa koulussa sairauskohtauksen ja pyörtyi. Tajuttomana maatessa oli tullut myös pissa housuun.
Heti kun poika palasi kouluun oli alkanut "läpän heitto" ja muka hauskojen lempinimien keksiminen. Poika sanoo että hänelle myös nauretaan. Pojalla on kavereita mutta nekin kuulema lähtee leukailuun mukaan..
Nyt poika ei enää halua mennä kouluun. Meillä monena iltana ollaan itketty asiaa. Mä en kestä katsoa. Luokanvalvojakin sanoi että on jutellut oppilaiden kanssa, mutta ei siitä oo mitään hyötyä. Sama meno jatkuu välitunneilla :/
Kommentit (340)
Ennen oli tapana että jos joku lapsi teki pahaa tai kiusasi, niin KAIKKIA oli käsketty kertomaan HETI opettajalle ja vanhemmalle. Toki siinä väärinkäsityksiäkin syntyi, jos puolustautunutta syytettiin väärin perustein. Mutta sinne meni aina nopeasti opettaja paikalle selvittämään että mitä tapahtuu ja oli välituntivalvojat, käytävällä meni opettajia ja luokassa säännöt. Koulumatkoilla voi olla myös säännöt ettei mennä kiusatun lähelle, jos kiusaaja liikkuu samalla alueella. Tunnilla opettajan pitäisi tunnistaa kiusaaminen
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, että terkkari voisi käydä pitämässä luennon erilaisista sairauksista, joissa esiintyy kohtauksia. Tieteellisesti selittäisi mitä kehossa silloin tapahtuu tahdosta riippumatta. Ja kertoisi myös miten ulkopuolisten pitäisi kohtauksen aikana toimia. Ehkä menisi paremmin tajuntaan
Tämä.
Tieto on tehokasta.
Kokemusta samanlaisesta tilanteesta
Jos pojalla on isoveljiä tai vanhempia kavereita niin sanoisin suoraan että käykää näitä pikkupenskoja ojentamassa. Oppivat olemaan. Sydämeen sattuu lukea tätä :/
Onneksi pojalla ei tullut paska housuun! Siitä leukailtaisi lopunikää.
Vierailija kirjoitti:
Nyt pitää vaan oppia pitämään puolensa myös äidin
Voisiko vanhemmat tai vanhempi kertoa lapselle miten toimia noissa kiusaamistilanteissa. Tai jos ei uskalla sanoa opettajalle. Mitä lapsi voi sanoa takaisin tai tehdä, milloin lähtee vaan pois
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiseen kouluun :/ yläaste on niin julma paikka.
Saatiinko selville mikä sairauskohtaus oli ja mistä se johtui?
Pojalla on diabetes ja jostain syystä oli päässyt sokerit romahtamaan. Se tilannehan oli äärimmäisen vakava muutenkin ja kun siitä huolesta selvittiin niin tämä h*lvetti alkoi.. ap
Koko luokka vanhempineen tosiaan etänä koolle. Kerrot suoraan, että pahimmillaan tilanne voi olla niin vakava että poikasi voisi kuolla. Sitten pyydät jokaista viittaamaan, jolla on ”vitsillä ja läpällä kommentoitavaa” ja vastaat heille.
Ja toteat, että jos poikasi saa kertaakaan enää asiasta mitään negatiivista kuulla, hommaat diabeteshoitajan kouluun kertomaan faktoja.
Että menikö perille?
Vierailija kirjoitti:
Eih.. Lapset osaa kyllä olla todella julmia toisilleen :( Mä tiedän miltä pojastasi tuntuu. Olin koiran kanssa lenkillä kun sokerit romahti. Minulla aikuisella, jonka pitäisi jo osata. Tuli aivan sairaan huono olo ja oikeasti luulen että henki lähtee. Ei tuota tunnetta voi edes kuvailla jos sitä ei ole kokenut. Pojan on kyllä täytynyt olla todella huonovointinen jo hetken ja silti sinnitellyt. Voi hitsiläinen :(
Te AIKUISET jotka ilveilette tuosta pissavahingosta, niin voin henkilökohtaisesti sanoa, että kun tuohon tilanteeseen joudut niin se on sun pienin murhe, eikä todellakaan mikään kiusaamisen paikka. Muille en toivo pahaa, mutta jos sellainen olisin voisin vaikka toivoa, että nämä kiusaajat sen tunteen kokisivat.
Poika on vahvaa tekoa kun tuosta selviytyi! <3
Tää herättää kysymyksiä, että jos poika on todellakin ollut jo hetken huonovointisen/kalpean näköinen niin MIKSI opettaja ei ole tehnyt mitään. Vienyt poikaa terkkarille lepäämään ym? Opettaja myös vastuuseen.
Kerro koulun rehtorille ja sanot, että sinä teet tästä ilmoituksen kouluhallituksen, jo tilanne ei muutu. Miksi kiusaajia ei pyydetä kahden kesken pyytämään anteeksi käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että teinit vaan toimii noin. Jos jollekin muulle luokasta olisi noin käynyt, luultavasti poikasi naljailisi ja kiusoittelisi muiden mukana. Nyt se pilkka vaan osuu sun poikaan. Kurjaa, mutta ei sille mitään voi
Tämän takia niitä teinejä kasvatetaan, etteivät toimi noin.
T. teinipojan äiti
Vierailija kirjoitti:
Onneksi pojalla ei tullut paska housuun! Siitä leukailtaisi lopunikää.
Tai oksentanut D:
Itsekin olen pyörtynyt koulussa, mutta KUKAAN ei siitä koskaan mitään sanonut. Enemmän olivat vain säikähtäneitä. Ihmiskunta tyhmenee näköjään kaiken aikaa,,
Jos ne kaikki lopein säikähti sitä tilannetta niin paljon, että he käsittelee sitä huumorin kautta?
Halauksia pojalle. Kerro, että suurin osa ihmisistä ymmärtää koko jutun. Eikä todellakaan pidä sitä nolona. Lapset eivät vielä ymmärrä kaikkea ja aikuisten pitäisi osata kertoa asioista. Jos ongelmat jatkuu niin se on aikuisten vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eih.. Lapset osaa kyllä olla todella julmia toisilleen :( Mä tiedän miltä pojastasi tuntuu. Olin koiran kanssa lenkillä kun sokerit romahti. Minulla aikuisella, jonka pitäisi jo osata. Tuli aivan sairaan huono olo ja oikeasti luulen että henki lähtee. Ei tuota tunnetta voi edes kuvailla jos sitä ei ole kokenut. Pojan on kyllä täytynyt olla todella huonovointinen jo hetken ja silti sinnitellyt. Voi hitsiläinen :(
Te AIKUISET jotka ilveilette tuosta pissavahingosta, niin voin henkilökohtaisesti sanoa, että kun tuohon tilanteeseen joudut niin se on sun pienin murhe, eikä todellakaan mikään kiusaamisen paikka. Muille en toivo pahaa, mutta jos sellainen olisin voisin vaikka toivoa, että nämä kiusaajat sen tunteen kokisivat.
Poika on vahvaa tekoa kun tuosta selviytyi! <3
Tää herättää kysymyksiä, että jos poika on todellakin ollut jo hetken huonovointisen/kalpean näköinen niin MIKSI opettaja ei ole tehnyt mitään. Vienyt poikaa terkkarille lepäämään ym? Opettaja myös vastuuseen.
Mitäpä luulet huomaako opekaan kaikkea? Kyllä 13-vuotiaan pitäisi jo osata sanoa, että on huono olo
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän eri mieltä tuosta, kun kiusatulle sanotaan usein että älä välitä, älä reagoi ja ihan kuin tilanne loppuisi sillä. Voin sanoa että ei lopu ainakaan jokaisen kohdalla. Neljä vuotta olin kuin en kuulisi tai tuntisi yhtään mitään ja se kyllä vaikutti minuun niin, etten vieläkään osaa puolustaa itseäni ja mieluummin vain myötäilen. Heijastuu aikuisiässä siihen, etten kehtaa pyytää palkankorotusta, sanoa vaikka lääkärille vastaan tai kieltäytyä ylimääräisistä töistä. Kenenkään ei kuulu joutua kokemaan kaltoinkohtelua ja jäädä tuleen makaamaan. Sanoisin pojalle, että naurajille voi tuhahtaa että ettekö millään keksi mitään muuta nauramisen aihetta, toihan on vanha juttu jo jne. Ja pojan kaverit palaveriin, heidänkin pitää ryhdistäytyä ja puolustaa kaveriaan. Enkä näkisi pahana, jos asia saataisiin käsiteltyä pienellä painilla. Niinhän pojat ovat aina sopineet asiansa, nykyaika on vaan vienyt sen keinon.
Muuten hyvä kirjoitus ja ehdin jo laittaa yläpeukunkin ennen, kuin huomasin, että "asia saataisiin käsiteltyä pienellä painilla". No ei kyllä. Kyllä tuollaisen kiusaaminsen täytyy loppua ilman painimista.( Entä jos kiusattu ei halua painia? Ei ole sellaista tyyppiä? Tai on pieni ja hinteleä ja saisi turpiinsa, ja sitten vasta kiusaaminen alkaisikin.)
Kuinka paljon olette pojan kanssa käyneet läpi kaikesta tuosta aiheutuvia tunteita? Oletteko miettineet esimerkiksi miten häpeän tunnetta voi käsitellä? Voi olla mahdotonta saada kiusaajille päähän järkeä, mutta pojallasi voisi olla mahdollista saada päähän voimallisia ajatuksia, jotka kantavat tämän asian yli.
Eihän kukaan järkevä oikeasti naura sille, että pyörtyessä laskee allensa, mutta nuoret ja teinit voivat nauraa ihan mille mielipuoliselle asialle tahansa. Tämä on hyvä ymmärtää ja olla myötätuntoinen itselleen. Mitä mieltä poika olisi esimerkiksi siitä, jos kyseinen tapahtuma olisi tapahtunut jollekin toiselle ja olisi kokenut saman kohtalon kuin hän? Ei todellakaan tarvitse tuntea itseään huonoksi tai mitään muutakaan ikävää. Varmasti hävettää, mutta pyörtyessä usein tapahtuu noin, eikä sille voi mitään. Ei voi kun nostaa leuan ylös ja kohti uusia tilanteita. Kyllä se aikanaan unohtuu. Varmaan jonkun pysyvän lempinimen siitä saa, mutta ehkä sellaisiltakin voi koittaa katkaista siivet vetoamalla siihen, että minkäs sitä ihminen sairaudelleen voi. Niin voi joskus käydä.
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi kannattanut kusta päästää housuun.. Pyörtymisen olisi saattanut saada anteeksi, mutta onhan tuo kusi nolo juttu. Luulis että sen hädän ymmärtää. Vai onko yökastelija? (Noloa jos on niin koko luokka sai tietää) Normaali ihminen tuntee kusihädän myös nukkuessa joten luulis tuntevan myös pyörtyneenä
Joo läheppä Kuubaan täältä trollailemasta
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi kannattanut kusta päästää housuun.. Pyörtymisen olisi saattanut saada anteeksi, mutta onhan tuo kusi nolo juttu. Luulis että sen hädän ymmärtää. Vai onko yökastelija? (Noloa jos on niin koko luokka sai tietää) Normaali ihminen tuntee kusihädän myös nukkuessa joten luulis tuntevan myös pyörtyneenä
Lasten yökastelu johtuu lääketieteellisestä syystä (hormoniasiat), eikä siihen voi itse vaikuttaa mitenkään. Tajuton tai tiedoton ei tunne aina kastuvansa. Sairaskohtauksissa ei ole mahdollista pysäyttää kehon toimintoja, paitsi osassa tapauksista. Netistä löytyy terveysivuja, siellä on runsaasti tietoa.
Nyt pitää vaan oppia pitämään puolensa myös äidin