Mikä on kovin kipu jonka olet kokenut?

Eräät kuukautiset kun olin 18. En tiedä miten tai miksi. Kivut olivat valtavat, lähdin koulusta omine lupineni pois koska en voinut keskittyä muuhun kuin kipuun, kipulääkekään ei auttanut. Matkalla istahdin lumihankeen 200 metrin välein, kotona makasin tunnin eteisen lattialla, muutaman kerran konttasin oksentamaan. Makasin sängyssä vaikka missä asennoissa ja kiemurteli kuin käärme. Itkua väänsin iltaan asti, lopulta illalla jalat sentään kantoivat. Kipu säteili yläselkään ja pohkeisiin, siksi konttasin.

Suolistoleikkauksen jälkeinen massiivinen sisäinen verenvuoto. Leikkauksessa poistettiin 15 cm paksusuolta. Onneksi olin vielä sairaalassa, kun toi sisäinen verenvuoto tapahtui. Kärrättiin kiireesti takaisin leikkuriin. Uusintaleikkauksen aikana sydän oki pysähtynyt, mutta saivat elvytettyä. Olin pitkään teholla tapahtuneen johdosta. Defibrillaattorin käytöstä tuli muuten ihan karmeat kivut myös.

Myöhemmin mulla todettiin Von Willebrandin tauti, joka selitti tuon sisäisen verenvuodon.

Hammaskipu. Yritin sinnitellä koulun penkillä, mutta opettaja sanoi, etten näytä kovin hyvinvoivalta ja kerroin sitten, että hammasta särkee jumalattomasti. Passitti hammashoitoon ja lähdin sitten äidin kanssa päivystykseen. Siellä sitten tekivät väliaikaisen paikan ja kipu loppui kuin seinään.

Pelkäsin myöntää kenellekään, että hammas lohkesi aikoinaan ja annoin asian vain olla. Lopulta hammas oli menossa kuolioon, jolloin kipu on hirveä eli kertokaa ongelmistanne.

Hammaskipu ohittaa reippaasti synnytyskivun omassa tapauksessa. Toki kestolla on osuutta asiaan.

Läheisen menettäminen. Ei ole kauheampaa oloa ollut tätä ennen. Tuntuu niin pahalta ja itken usein.

Hermot napsahtivat niskasta

Kova vatsa ja jäätävät peräpukamat, voittaa synnytyskivun mennen tullen. Rukoilin jumalaa siinä pöntöllä.

Vierailija kirjoitti:

Klusteripäänsärky. Miten sitä kuvailisi? Kuvittele ensin todella paha päänsärky. Kuvittele sitten niin paha päänsärky että haluaisit lyödä päätä seinään. Mutta tämä päänsärky oli niin paha että _oikeasti_ löin päätä seinään kun toivoin että se turruttaisi. Ei auttanut.

Sitä kutsutaan myös itsemurhapäänsäryksi.

Kierukan laitto. Se kipu kesti onneksi tosin vain sen pienen hetken - korvatulehdus oli kaikista tuskallisin kokemus kun se kipu ei rauhoittunut vielä edes kolmantena antibioottipäivänä. Nyt jälkeenpäin ihmettelen miksei määrätty Panacodia siihen kipuun.

Migreenikohtaus. Ja olen sentään lyönyt vasaralla täysillä sormeen ja kärsinyt kovasta selkäkivustakin yms

Koen hyvin usein ankaria kipuja, koska sairastan hortonin neuralgiaa. Taju alkaa himmetä pahimmissa kohtauksissa. Esim. synnytyskivut eivät ole mitään siihen verrattuna, tosin kivuliaita toki nekin olivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytys

blaa...blaa...blaa...

Lasten saaminen ei ole mikään saavutus.

Mitä ihmettä kirjoitat? Tässä kysytään mikä on kovin kipu mitä on kokenut ja kyllä naiset kokee niin valtavaa kipua synnyttäessään että mies ei joudu mitään vastaavaa kokemaan. Synnytyskipu on täysin epäinhimillinen eikä sitä lääkitä vaikka siihen on olemassa lääkkeet. Sitten ihmetellään laskevaa syntyvyyttä.

Lapsen saaminen on asia mltä moni nainen ja mies pitää elämänsä parhaimpana asiana. Ikävä ettå niin ei ole sinun vanhemmillasi ja et ole edes saavutus.

Pari vuotta sitten selälle tapahtui jotain niin, että kun nousin (avustettuna) ylös niin lähti taju. Se kipu oli jotain uskomatonta. Olen ottanut pesäpallon naamaan, kaatunut pyörällä kovasta vauhdista ja kärsinyt oksentamiseen asti menkkakivuista, mutta sitä sielläkipua en unohda.

Peräsuoleen laitetut 3 puuduspiikkiä ja ison pukaman viiltäminen auki, tyhjennys.

Vierailija kirjoitti:

Hampaanpoisto kun puudute ei tehonnut, suustani purkautui eläimellinen tahaton alkukantainen piiiiitkä huuto. Kystan puhkeaminen - tajunnan menetys.

Kun gynekologi puhkaisi kohtuun reiän mitatessaan sitä metallitikulla (kierukan asennus) taju lähti ja olin tippua siitä tutkimuspöydältä.

Nuo on pahimmat, ole synnyttänyt kolme lasta alakautta joista yksi täysin luomuna. Synnytyskipu on hvää kipua ja lopputulos palkitsevaa.

Ei se ole hyvää kipua vaan täysin tarpeeton ja lisäksi estää äitiä tuntemasta myönteisiä tunteita lasta kohtaan. Kipu joka ei koskaan lopu siihen kun lapsi on syntynyt pitää kehon stressitilassa ja estää esim maidon nousua ja altistaa synnytyksen jälkeiselle masennukselle.

Migreenissä on toki mullakin sitkeä ja kova se jomotus toissapuolella päätä, mutta hirveintä on se pahoinvointi ja 10 tunnin oksentelu, inhottaa miten paljon tätä sairautta vähätellään!

Paha ruokamyrkytys. Vatsalihakset kramppasivat aivan hirvittävästi kun oksensin useamman tunnin kirjaimellisesti koko ajan. Ruokatorvea poltti. Samaan aikaan peräreikä oli kuin tulessa, koska myös ripuloin kivuliaasti. Lisäksi päätä särki, tärisin kuin horkassa ja jopa jokainen hengenveto sattui. Luulin, että kuolen. Pyörtyilin vähän väliä. Onneksi se helpotti.

Viiteen päivään en pystynyt kävelemään kuin 4-5 askelta kerrallaan, olin niin loppu.

Olen kerran mm. murtanut kämmenluitani, sairastanut pahan keuhkokuumeen, astunut naulaan, ollut kivuliaissa juurihoidoissa ja kitalakioperaatiossa jne. mutta mikään ei vedä tälle kokemukselle likikään vertaa.

Endometrioosi, munasarjakysta ja näköhermotulehdus.

Vierailija kirjoitti:

Umpilisäkkeen puhkeaminen. En toivo kenellekään!

Eikös kipu nimenomaan hellitä jos umpilisäke puhkeaa?

Peräpukamaleikkauksen jälkeen oli häijyä monta päivää. Synnytykset ei niinkään koska kesto oli tunteja ja kivut unohtuivat kun lapsi syntyi.

Mahalaukun repeäminen ja siitä aiheutunut verenmyrkytys. Oli lähtö lähellä ja kivut sen mukaiset.