Lue keskustelun säännöt.
Ystävällinen käytös ei tuo mitään hyvää
13.02.2021 |
Mun ihanne elämästä on se, että ihmiset huomioi toisiaan, tervehtii, kiittää ja kyselee kuulumisia. Yritän elää sen mukaisesti, mutta alkanut miettiä mitä järkeä tässä on kun vastavuoroisuus on niin harvinaista.
Mun oma lähiesimies ei osaa edes tervehtiä ja sitten ihmettelee kun en ole hakeutumassa tämän seuraan heittämään läppää.
Naapurille olen ollut tuttavallinen ja hyvä naapuri, mutta silti tämä pidättää oikeuden purkaa pahaa oloa aina tarpeen tullen. Ei paljoa napostele olla enää niin ystävällinen.
Liityin yhdistykseen ja koska ihmiset ovat minulle täysin tuntemattomia, he eivät voi tietää minusta mitään. Kerroin aiemmasta urheilu-urastani, koska sehän kertoo jo aika paljon. Vastapuoli tuhahteli vähättelevästi. Haluaako hän että minäkin vähättelen hänen ansioitaan?
Kerroin toisessa tilaisuudessa pitkästä työurastani, johon sisältyy ennätysvähän poissaoloja. Se kertoo siitä että minulla on korkea työmoraali ja panostan hyvinvointiin. Vieressä seissyt mies vähätteli ääneen tätä asiaa. Hauska tutustua myös sinuun!
Olen käynyt vapaaehtoistyössä urheilutapahtumissa ja jutellut siinä puuduttavan homman ohella vierustoverini kanssa, jolle teen ihan palveluksen tekemällä tuota hommaa. Tämä vierustoveri ei vaivaudu vastaamaan kun muutaman kerran tunnissa heitän viatonta smalltalkia häntäkin kiinnostavista aiheista. Ihan kiusallaan ei juttele että minun olisi ikävämpi käydä siellä. Ja itse pyytää mua sinne avuksi!
Mulla on töissä pari b to b asiakasta, joiden kanssa ollut vuosia yhteistyötä. Tietävät kuka olen, millä asialla liikun ja miksi lähestyn heitä. Silti joka kerta kun näen niin ovat aluksi kuin olisin ilmaa vain. Onko tällaiset ihmiset sellaisia, että niille pitää räyhätä jotta saisi normaalia kohtelua?
Ymmärrän kyllä sisäsiittoisuuden ja sen että omiin porukoihin ei haluta ulkopuolisia kavereita. Mutta tällainen hyvänpäiväntutun kaltoinkohtelu on jotain niin sairasta, että herää oikeutettu kysymys; miksi itsekään enää käyttäytyisin sivistyneesti kun lopputulos on tämä?
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella. Kuinka nämä ihmiset eivät arvosta ystävällisyyttä, jolla kerrot heille, kuinka vähän poissaoloja on pitkällä työurallasi eivätkä tunnista erinomaisuuttasi, vaikka urheilitkin, vaikka urheilu kertoo aika paljon. Ja small talkiakin teet jopa välillä muita kiinnostavista asioista, koska sellainen sinä vaan olet. Eikä silti tule vastakaikua? Ajatella.
Uskomatonta miten paljon jaksavat tulla provoilemaan johonkin ketjuun. Ymmärsitkö yhtään mistä kirjoitin? En kertonut poissaoloista siksi että he ylistäisivät minua ihmisenä, vaan siksi että he tietäisivät minun olevan kunnon kansalainen. Etten ole sellainen joka saikuttaa joka kk ja valittaa joka asiasta, yksikään yhdistys ei halua sellaisia ihmisiä joukkoonsa. Pointti oli se, että pidän esittelypuheenvuoroa itsestäni ja jo samalla sekunnilla yksi ei osaa pitää suutaan kiinni. Ei mikään hyvä tapa toivottaa uusi jäsen tervetulleeksi.
Ja tämä urheilutaustasta kertominen tapahtui toisena päivänä kahvilassa, jossa tämä vähättelijä oli jo kaksi tuntia kertonut itsestään. Jälkikäteen olen huomannut hänen olevan juuri sellainen joka huomioi muita heikosti.
Sen olen huomannut suomalaisista, että he nimenomaan haluavat tutustua menestyjiin ja juuri esim yhdistyksissä kovinta huutoa ovat aina korkeimmin koulutetut tai muuten ansioituneet. Jos sanot että olet tavallinen työssäkävijä ja thats it, niin moni ei halua kuulla enempää. ApJos haluat tutustua nimenomaan tällaisiin kiipijöihin, sulle on vain sattunut huono tuuri, kun olet yrittänyt tutustua sellaiseen, joka ei ole kiipijä. Kun olet jossain tilanteessa, missä on sulle entuudestaan tuntemattomia ihmisiä, ei kannata tehdä heistä etukäteen mitään olettamuksia. Ihmisen ulkoinen olemus kun ei läheskään aina vastaa sitä, millainen hän on ihmisenä tai mitä hän haluaa tai arvostaa ihmissuhteisaan. Mitä vähemmän tiedät toisesta ihmisestä, sitä varovaisempi ole sanoissasi. Puhu mieluummin yleisistä asioista kuin jostain henkilökohtaisesta. Vasta, kun olet tutustunut toiseen ihmiseen paremmin ja tiedät varmasti, että hän haluaa olla sun kanssasi tekemisissä menestyksesi ja saavutustesi vuoksi eikä sun itsesi vuoksi, kannattaa alkaa kertomaan menestyksestään ja saavutuksestaan.
Olen varakkaasta perheestä ja itsekin kuulun Suomen suurituloisimpaan desiiliin. Kuljen silti kirpputorivaatteissa. En siis siksi, etteikö mulla olisi varaa ostaa uusia ja kalliita merkkivaatteita vaan siksi, että arvostan kierrättämistä. En ole myöskään saavuttanut elämässäni mitään näyttämällä nätiltä vaan ahkeruudella, kovalla työllä, ammatillisella osaamisella, uskalluksella ottaa riskejä ja kyvyllä tarttua eteen tuleviin mahdollisuuksiin. Työni, tulojeni ja varallisuuteni suhteen olen aina pitänyt matalaa profiilia. Osittain juuri siksi, että se pitää kiipijät loitolla, mutta myös siksi, etten halua ihmisten asettavan muhun ennakko-odotuksia.
Luuletko tosiaan ettei ihmiset tiedä kuka olet ja kuinka varakas olet, piireissä joissa liikut? Kyllä muut pitävät huolen, että juorut liikkuvat, vaikket itse kerro mitään. Sinua kohdellaan hyvin rahojesi takia. Saavutukseksi on työsi tulosta, mutta kohtelu sinua kohtaan tulee rahasta.
Puhut, että kiipeilijät ovat pahimpia. Minusta se ei ole niin. Toisia ärsyttää hyvä käytös. Heitä häiritsee tervehtiminen, small talk, huomioiminen, kiltteys. Jopa itsensä esitteleminen nähdä huonona asiana. Asia, jonka luulisi olevan hyvä asia. Ihminen kertoo 10 minuutissa olennaiset asiat itsestään ja historiastaan ja säästää muilta vaivan ottaa itse selvää. Mutta ei, se nähdään kehumisenä, itsekeskeisyytenä, leuhkimisenä ym. On liian kiire vissiin oppia tuntemaan vieras ihminen tai liian itsekeskeinen edes haluamaan tutustua muihin kun itseänsä ja jo niihin jotka tuntee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo joka kertoi pitkästä sairauslomasta. Enkö siis ole kunnon ihminen kun olen joutunut saikulle? Ehkä nyt oikeasti kannattaisi miettiä mitä suustasi päästät niin ongelmasi saattaisi ratketa.
Et nyt taida ymmärtää. Jos joku ei tunne minua, hän ei voi tietää olenko kunnollinen vai en. Se että olen, ei loukkaa sinun kunnollisuuttasi millään lailla. Ap
Ei se sen paremmin sua senkään jälkeen tunne kun olet kertonut omasta erinomaisuudestasi. Tietää juuri sen verran että sulla on outo tarve korostaa itseäsi uudessa seurassa.
Onko tähän ketjuun vastannut viimeiseen kymmeneen viestiin kukaan muu, kuin ap itselleen..?
Vierailija kirjoitti:
Aina, ihan aina on oleellista, mitä sanot ja miten. Mitä vieraampi ihminen, sitä oleellisempaa sanomiset ovat.
Mitä tarkoitat tuolla kohdalla, minkä tekstissäsi lihavoin? Anna jotain esimerkkejä. Mitä hyvää olisi pitänyt näissä tilanteissa seurata ja kenelle?
Ei varsinaisesti liity tämän ketjun aiheeseen, mutta huomasin siis että itse pidän ihmisistä jotka kertovat asioistaan avoimesti, se herättää luottamusta ja lähentää ihmisiä. Uudessa työpaikassa vähensin varautunutta käytöstä ja nyt mulla on useita työkavereita joiden kanssa ollaan läheisiä ja puhutaan hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Eli olen kokenut että kaikki ovat hyötyneet avoimuudestani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ystävällinen vääristä motiiveista. Se on syy, miksi olet katkera ja v*ttuuntunut. Ystävällisyys pitää tulla luonnostaan. Jos ei tule, riittää, ettet ole töykeä ja epäkohtelias. Tuo omista saavutuksista kertominen kannattaa jättää muutenkin tutustumisvaiheessa pois. Niitä voi kertoa joskus myöhemmin, muttei lyödä eteen heti, koska sellaisesta tulee helposti vähän itsetehostuksen makua. Sinulta puuttuu sosiaalista silmää nyt hiukan.
Uskokaa pois, ei auta se että koittaa salata asioitaa. Sitten ne udellaan, että päästään närkästymään. Itse olen ollut julkisuudessa työni puolesta, enkä todellakaan tuo sitä erikseen esiin itse, jossain vaiheessa vastapuoli sen kuitenkin aina kaivaa esiin ja sitten kun koitan vastailla ystävällisesti, aletaan näyttää nyrpeää naamaa. Tämä on ihan suomalaisten oma piirre, ja veikkaan syyksi kateutta ja halua vahvistaa omia stereotypioita.
Olen myös kummastuksekseni todennut, että jos jossain vaiheessa kyllästyn veetuiluun ja alan itse käyttäytyä töykeästi, niin kas kummaa saankin yhtäkkiä kunnioitusta osakseni. Suomalaiset ovat kuin jotain koiria, joita pitää kouluttaa, että saa niiden kunnioituksen?
-ei ap.
Kyllä, se on juuri näin ja onhan se veemäistä, kun luonnostaan kiltin ihmisen pitää muuttua veemäiseksi, jotta saa kunnioitusta ja hyvää kohtelua. Se ei tosin ole pelkästään suomalainen ilmiö.
Ehkei toiset vain halua rikkoa stereotypioita? Menestynyt ei vaan voi olla kiltti ja lähestyttävä, vaan inhottava ja haukuttava, jotta häntä voi arvostaa. Muuten vaikuttaa itse liian samanlaiselta ja alkaa kysymään itseltään mistä se oman menestyksen puute johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut ihan samaa, tuntuu ettei suomalaisilla ole käytöstapoja, ja sellaista vähän kovismeininkiä arvostetaan. Jos kysyin ystävällisesti töissä jotain, vastaus oli tyyliä "älä kysy noin ystävällisesti, sano että meet vaan". Asia oli sellainen että mun piti pyytää lupa poistumiseen tauolle. Kun se sääntö vaan on noin, niin ei ole mun ongelma jos toista häiritsee että on asemassa jossa joutuu myöntämään niitä lupia. Peruskohteliaisuutta ei arvosteta täällä. Olen asunut ulkomailla ja ehkä sieltä olen oppinut tämän että ystävällisyydellä pärjää. Suomessa se ei yhtäkkiä käykään vaan ärsyttää kaikkia.
Niin ja täsmennän vielä että kysyin vain lyhyesti voinko pitää nyt tauon, ilmeisesti pitäisi reteästi huikata "meen tauolle", matalalla äänellä, ja valittaa sen jälkeen kuinka paskaa ruoka oli, duuni on, elämä on.
Joo, toi on järkyttävää ja kertoo omaa kieltään metsäsuomalaisista. Ilmeisesti osalla ihmisiä on niin pieni minä, etteivät YMMÄRRÄ tuollaisen käytöksen olevan työyhteisön voitelevaa öljyä ja myötäelävää toimintaa, vaan kuvitteleeko se toinen, että aiot jotenkin alistua hänelle, koska kysyit ja pyydät hänen lupaansa? Häh? Tällaista suhtautumista itse olen huomannut, jos oon kohtelias. Toinen ei tajua, että totta kai menisin tauolle, vaikka hän olisikin väärässä ja ryhtyisi despootiksi ja alkaisi leikkiä jotain vallankahvassa olijaa ja kieltäisi sen, mutta ajatus vain oli, ettei tarvitsisi uutena mennä sen kauempaa kyselemään asiaa, vaan kysytään niistä toimintatavoista sellaiselta, joka on lähinnä ja varmaan asian tietää.
Se ei tarkoita sitä, että hänen tarttis ottaa valtaa saati vastuuta toisesta aikuisesta ihmisestä! 😂
Vai miksi siitäpitää jotenkin vastata ihmeellisesti, eikä sanoa, että joo, mene nyt vaan 😊Niinpä! Itse sain ainakin kuvan että häntä ärsytti ystävällisyys ja kysyminen, koska ajatteli että alistun. Mutta hei, meillä oli oikeasti sääntö että tauolle ei saanut mennä ilman lupaa. Itse hän on hakeutunut siihen asemaan että joutuu niitä "lupia" myöntämään. Jos häiritsee niin vaihtaisi hommaa. Itse ainakin vaihtaisin, mikäli yhtäkkiä joku "evää" tauon pitämisen. Ja mikä kukaan on määräilemään toista miten saa puhua? Ajattelin että tuo on ihan mukava/neutraali ihminen kunnes töksäytti minulle noin, sitten tajusin että on tyypillinen tyly, elämään kyllästynyt suomalainen duunarityöntekijä joka odottaa naisiltakin miehistä, tympeää käytöstä.
Suomessa kohteliaisuus ymmärretään väärin nöyristelynä.
Vierailija kirjoitti:
Onko tähän ketjuun vastannut viimeiseen kymmeneen viestiin kukaan muu, kuin ap itselleen..?
Minä ainakin. Enkä siis ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Liityin yhdistykseen ja koska ihmiset ovat minulle täysin tuntemattomia, he eivät voi tietää minusta mitään. Kerroin aiemmasta urheilu-urastani, koska sehän kertoo jo aika paljon. Vastapuoli tuhahteli vähättelevästi. Haluaako hän että minäkin vähättelen hänen ansioitaan?"
Liittyikö kyseinen yhdistys urheiluun? Ja jos liittyi, millä tavalla kerroit urheilu-urastasi? On eri asia esitellä itsensä ja kertoa, että liittyi yhdistykseen, koska on itsekin harrastanut urheilua (lajinkin voi mainita ja kuinka kauan harrastanut) ja haluaa nyt omalta osaltaan mahdollistaa muiden harrastamisen, kuin että esittelee itsensä ja kertoo, mitä on omalla urheilu-urallaan saavuttanut. Jos taas yhdistys ei liittynyt mitenkään urheiluun, mitä tekemistä urheilu-urallasi oli yhdistykseen liittymisesi kanssa? Jos haluaa tutustua uusiin ihmisiin, järkevin tapa on puhua siitä, miksi ollaan juuri nyt samaan aikaan tässä paikassa ja mitä tältä (yhdistykseltä, koulutustilaisuudelta tms) odotetaan tms.
On tämäkin, että voi puhua vain ja ainoastaan tiukasti asiaan liittyvistä asioista. Milloin tästä puhumisesta tuli lähes kuin maksullista, jossa jokaista sanaa mietitään kun se olisi tuhlaamista? Kysyt ihan tosissasi liittyykö joku juttua tarpeeksi yhdistykseen, jotta sen voisi sanoa äänen ihmisten kesken, jossain tilassa? Järkevä tapa tutustua ihmisiin on puhua vain, miksi ollaan jossain yhdistyksessä?
Ymmärrän jos sinua haastatellaan, niin vastaa kysymykseen, mutta vapaa puhe voi aivan hyvin versoilla jossain määrin muuhunkin kuin tiukasti siihen mistä on kyse. Varsinkin, jos menee yhdistykseen, josta ei ole mitään kokemusta ja itselleenkin uusi asia ja kertoo itsestään. Kai se on niin, että toiset haluavat, että ihmiset esittelevät itsensä vain nyökkäämällä, muuten on liikaa puhetta.
Vierailija kirjoitti:
No miten ne kaikki muut yhdistyksen jäsentä kohtelevat sinua? Ovatko ystävällisiä ja kohteliaita? Ei yhdestä moukasta kannata välittää.
Itse olen kiltti ja kohtelias ihminen ja vaikka kuinka koittaa olla mukava muille, niin aina on luonnevikaisia, jotka käyttäytyvät moukkamaisesti. Sittenpä en tuhlaa ystävällisyyttäni heihin. Jos ei ole pakko olla tekemisissä, niin vähät välitän heidän käytöksestään. Jos on pakko olla tekemisissä, niin vedän vaan viileän kohteliaasti ja säästän ystävällisyyden muille. Ei kannata päästää moukkia ihon alle. Totuus nyt vaan on, että mitenkään et voi kaikkia miellyttää.
Hyvin ovat muut kohdelleet. Tän ketjun aihe ei tosin ollut, että miten voisin muuttua suositummaksi tai miten voisin saada muut tykkäämään itsestäni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten ne kaikki muut yhdistyksen jäsentä kohtelevat sinua? Ovatko ystävällisiä ja kohteliaita? Ei yhdestä moukasta kannata välittää.
Itse olen kiltti ja kohtelias ihminen ja vaikka kuinka koittaa olla mukava muille, niin aina on luonnevikaisia, jotka käyttäytyvät moukkamaisesti. Sittenpä en tuhlaa ystävällisyyttäni heihin. Jos ei ole pakko olla tekemisissä, niin vähät välitän heidän käytöksestään. Jos on pakko olla tekemisissä, niin vedän vaan viileän kohteliaasti ja säästän ystävällisyyden muille. Ei kannata päästää moukkia ihon alle. Totuus nyt vaan on, että mitenkään et voi kaikkia miellyttää.
Hyvin ovat muut kohdelleet. Tän ketjun aihe ei tosin ollut, että miten voisin muuttua suositummaksi tai miten voisin saada muut tykkäämään itsestäni. Ap
Siis suurin osa ihmisistä käyttäytyy kauniisti sinua kohtaan ja muutama huonosti. Ja nyt näiden muutaman vuoksi olet vetänyt herneet nenään niin syvälle, että suunnittelet itsekin alkavasi käyttäytyä huonosti? Logiikka? Maailma on täynnä mulkkuja. Ne pitää oppia ignooraamaan. On luonnevikoja jne. Vaikka miten hyvin käyttäytyisi, niin silti ne ovat mulkkuja. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Siis suurin osa ihmisistä käyttäytyy kauniisti sinua kohtaan ja muutama huonosti. Ja nyt näiden muutaman vuoksi olet vetänyt herneet nenään niin syvälle, että suunnittelet itsekin alkavasi käyttäytyä huonosti? Logiikka? Maailma on täynnä mulkkuja. Ne pitää oppia ignooraamaan. On luonnevikoja jne. Vaikka miten hyvin käyttäytyisi, niin silti ne ovat mulkkuja. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
En lähde tähän erittelemään jokaista kohtaamista siellä täällä. On nimittäin tämä moukkamainen käytös erittäin yleistä. Asia mitä koetan sanoa on se, että tuo huono kohtelu tarttuu kohta minuunkin kun ei vaan ole järkevää ajatella että muiden hyvä kohtelu olisi vastavuoroista - kun se ei vaan ole.
En minä ota nokkiini muutamasta ihmisestä siellä täällä, mutta täällä on moni kommentoinutkin että kyllä tämä valitettavan yleistä on. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toisilla ole mitään velvollisuutta kuunnella sinun henk. koht. asioitasi. Useimmat tekevät työnsä , vapaaehtoisjuttunsa ja muut ja pyrkivät olemaan kohteliaita ja ystävällisiä muita kohtaan. Sinusta saa kuvan että "tunget iholle". Ihmiset menevät koteihinsa ja ystävien luo ja avatuvat siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suurin osa ihmisistä käyttäytyy kauniisti sinua kohtaan ja muutama huonosti. Ja nyt näiden muutaman vuoksi olet vetänyt herneet nenään niin syvälle, että suunnittelet itsekin alkavasi käyttäytyä huonosti? Logiikka? Maailma on täynnä mulkkuja. Ne pitää oppia ignooraamaan. On luonnevikoja jne. Vaikka miten hyvin käyttäytyisi, niin silti ne ovat mulkkuja. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
En lähde tähän erittelemään jokaista kohtaamista siellä täällä. On nimittäin tämä moukkamainen käytös erittäin yleistä. Asia mitä koetan sanoa on se, että tuo huono kohtelu tarttuu kohta minuunkin kun ei vaan ole järkevää ajatella että muiden hyvä kohtelu olisi vastavuoroista - kun se ei vaan ole.
En minä ota nokkiini muutamasta ihmisestä siellä täällä, mutta täällä on moni kommentoinutkin että kyllä tämä valitettavan yleistä on. Ap
Koitan uskoa, että kun käyttäydyn kauniisti muita kohtaan, niin saan myös itse takaisin kauniimpaa käytöstä kuin mitä saisin huonolla käytöksellä. Uskon siis tavallaan karmaan tässä. Aina kun tapaan uuden ihmisen, niin käyttäydyn ystävällisesti häntä kohtaan. Jos toinen käyttäytyy huonosti, niin muutan oman käytökseni viileän kohteliaaksi. En ala käyttäytymään rumasti, mutta en haaskaa häneen ystävällisyyttä. Enkä todellakaan ala nöyristelemään niin kuin jotkut täällä kirjoittivat. Että ovat muuttaneet käytöksensä kusipäiseksi ja saavat näin kunnioitusta. Varmasti joiltakin kyllä. Toivottavasti eivät ole luulleet minun kohteliaisuuttani kunnioitukseksi, sillä oikeasti halveksin sellaisia ihmisiä vaikka en näytä sitä ulospäin. Kohtelias olen aina kaikille, mutta oikeasti mukaville ja ystävällisille ihmisille myös ystävällinen. Kyllähän se toisen epäystävällinen käytös aina ottaa päähän kun ensisijaisesti haluan uskoa ihmisistä hyvää. Mutta tiedostan kyllä, että maailmassa on myös kaikenlaisia luonnevikaisia hullujakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella. Kuinka nämä ihmiset eivät arvosta ystävällisyyttä, jolla kerrot heille, kuinka vähän poissaoloja on pitkällä työurallasi eivätkä tunnista erinomaisuuttasi, vaikka urheilitkin, vaikka urheilu kertoo aika paljon. Ja small talkiakin teet jopa välillä muita kiinnostavista asioista, koska sellainen sinä vaan olet. Eikä silti tule vastakaikua? Ajatella.
Uskomatonta miten paljon jaksavat tulla provoilemaan johonkin ketjuun. Ymmärsitkö yhtään mistä kirjoitin? En kertonut poissaoloista siksi että he ylistäisivät minua ihmisenä, vaan siksi että he tietäisivät minun olevan kunnon kansalainen. Etten ole sellainen joka saikuttaa joka kk ja valittaa joka asiasta, yksikään yhdistys ei halua sellaisia ihmisiä joukkoonsa. Pointti oli se, että pidän esittelypuheenvuoroa itsestäni ja jo samalla sekunnilla yksi ei osaa pitää suutaan kiinni. Ei mikään hyvä tapa toivottaa uusi jäsen tervetulleeksi.
Ja tämä urheilutaustasta kertominen tapahtui toisena päivänä kahvilassa, jossa tämä vähättelijä oli jo kaksi tuntia kertonut itsestään. Jälkikäteen olen huomannut hänen olevan juuri sellainen joka huomioi muita heikosti.
Sen olen huomannut suomalaisista, että he nimenomaan haluavat tutustua menestyjiin ja juuri esim yhdistyksissä kovinta huutoa ovat aina korkeimmin koulutetut tai muuten ansioituneet. Jos sanot että olet tavallinen työssäkävijä ja thats it, niin moni ei halua kuulla enempää. ApJos haluat tutustua nimenomaan tällaisiin kiipijöihin, sulle on vain sattunut huono tuuri, kun olet yrittänyt tutustua sellaiseen, joka ei ole kiipijä. Kun olet jossain tilanteessa, missä on sulle entuudestaan tuntemattomia ihmisiä, ei kannata tehdä heistä etukäteen mitään olettamuksia. Ihmisen ulkoinen olemus kun ei läheskään aina vastaa sitä, millainen hän on ihmisenä tai mitä hän haluaa tai arvostaa ihmissuhteisaan. Mitä vähemmän tiedät toisesta ihmisestä, sitä varovaisempi ole sanoissasi. Puhu mieluummin yleisistä asioista kuin jostain henkilökohtaisesta. Vasta, kun olet tutustunut toiseen ihmiseen paremmin ja tiedät varmasti, että hän haluaa olla sun kanssasi tekemisissä menestyksesi ja saavutustesi vuoksi eikä sun itsesi vuoksi, kannattaa alkaa kertomaan menestyksestään ja saavutuksestaan.
Olen varakkaasta perheestä ja itsekin kuulun Suomen suurituloisimpaan desiiliin. Kuljen silti kirpputorivaatteissa. En siis siksi, etteikö mulla olisi varaa ostaa uusia ja kalliita merkkivaatteita vaan siksi, että arvostan kierrättämistä. En ole myöskään saavuttanut elämässäni mitään näyttämällä nätiltä vaan ahkeruudella, kovalla työllä, ammatillisella osaamisella, uskalluksella ottaa riskejä ja kyvyllä tarttua eteen tuleviin mahdollisuuksiin. Työni, tulojeni ja varallisuuteni suhteen olen aina pitänyt matalaa profiilia. Osittain juuri siksi, että se pitää kiipijät loitolla, mutta myös siksi, etten halua ihmisten asettavan muhun ennakko-odotuksia.
Luuletko tosiaan ettei ihmiset tiedä kuka olet ja kuinka varakas olet, piireissä joissa liikut? Kyllä muut pitävät huolen, että juorut liikkuvat, vaikket itse kerro mitään. Sinua kohdellaan hyvin rahojesi takia. Saavutukseksi on työsi tulosta, mutta kohtelu sinua kohtaan tulee rahasta.
Puhut, että kiipeilijät ovat pahimpia. Minusta se ei ole niin. Toisia ärsyttää hyvä käytös. Heitä häiritsee tervehtiminen, small talk, huomioiminen, kiltteys. Jopa itsensä esitteleminen nähdä huonona asiana. Asia, jonka luulisi olevan hyvä asia. Ihminen kertoo 10 minuutissa olennaiset asiat itsestään ja historiastaan ja säästää muilta vaivan ottaa itse selvää. Mutta ei, se nähdään kehumisenä, itsekeskeisyytenä, leuhkimisenä ym. On liian kiire vissiin oppia tuntemaan vieras ihminen tai liian itsekeskeinen edes haluamaan tutustua muihin kun itseänsä ja jo niihin jotka tuntee.
En luule vaan tiedän. Sukunimeni ei ole sellainen, josta vanhempieni varallisuus voitaisiin päätellä. Kollegat toki tietävät, paljonko tienaan työstäni, mutta eivät tiedä muusta varallisuudestani (esim sijoitusteni arvosta tai pääomatuloistani) yhtään mitään. En liiku missään piireissä ja tässä onkin varmaan just se juju . En ole koskaan halunnut piireihin enkä julkisuuteen. Mulla on useampia ystäviä ja kavereita, jotka eivät edes tunne toisiaan. Miten he voisivat juoruilla toisilleen? Vietän välillä aikaani tuttujen kanssa, jotka eivät - vaikka ovat tunteneet mut jo vuosia - ikinä edes keksisi hakea marraskuun ekasta iltapäivälehdestä mun nimeäni. Kuten aiemmassa jo kirjoitin, olen pitänyt näistä asioista aina matalaa profiilia. Ja sen vuoksi en vaikuta ihmiseltä, jonka nimi voisi olla suurituloisten listalla.
Mulla ei ole mitään tarvetta ottaa 10 minuutissa selvää jostain ihmisestä, jonka tapaan. Voin viettää jonkun entuudestaan tuntemattoman kanssa montakin tuntia eikä mun tarvitse tietää hänestä yhtään mitään, jos muuten juttu luistaa. Kohtaan aika paljon ihmisiä (siis ennen tätä pandemiaa), mutta en kohtaa heitä sen vuoksi, että haluaisin tutustua heihin paremmin tai kenties ystävystyäkin heidän kanssaan. Mulle riittää ihan pelkkä keskustelu jonkun kanssa (vaikka bussissa tai lentokoneessa), jota en koskaan enää kohtaa. Jos sattumalta kohtaan, voin mennä uudelleen juttelemaan mukavaksi toteamani ihmisen kanssa. Mutta edelleenkään en ole luomassa mitään kaverisuhdetta. Kunhan vaan aikani kuluksi juttelen ja jos toisenkin mielestä jutteleminen kanssani on mukavaa, ei edelleenkään tarvitse tietää toisesta sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen pohjalta vaikutat pohjimmiltaan sosiaalisesti taidottomalta, rajattomalta ja takertuvalta. Esität että jalo motiivisi on yleiset käytöstavat mutta vaikka toinen ei olisi sinusta tai niistä kiinnostunut (eli mitä väliä siinä tapauksessa) niin tarraudut silti noiden ihmisten hyväksyntään.
Opettele rakastamaan itseäsi ja saamaan hyväksyntä sisältä päin ja läheisiltä ihmisiltä, älä nöyryytä itseäsi kerjäämällä hyväksyntää ventovierailta, odotat heiltä liikaa suhteen vakavuuteen nähden.
Höpöhöpö. Monilta vaan puuttuu käytöstavat ja ovat salaa katkeria aidosti kohteliaille ja elämäänsä optimistisesti suhtautuville ihmisille. Omakin katkeruutesi tulee juuri noissa ivallisissa ilmaisuissa hyvin esille, puhut alentuvasti "jaloista motiiveista" (kun et voi sellaista itse ymmärtää), ja yrität oikeuttaa oman huonon käytöksesi ap:n oletetuilla negatiivisilla luonteenpiirteillä. Aika raskasta analyysia osasit heittää hänestäkin parin nettikirjoituksen perusteella, itse en viitsisi vetää kenestäkään täällä noin kaikenkattavia päätelmiä. Kuten ap sanoi, yllättävän monet provosoituvat siitä, jos keskustelukumppani ei olekaan yhtä katkeroitunut ja mykkä mulkoilija kuin itse on. Surullista sinänsä, mutta ei ole todellakaan ap:n kaltaisten ongelma. -Eri
Sua jäi nuo tilanteet vaivaamaan, kun koit ettet tullu hyväksytyksi. Mieti, miksi niin kovasti kaipasit hyväksyntää. Ei tuo epäystävällisyydeltäkään kuulostanut.
Ei kukaan ollut sulle ilkee. Sulle jäi vain huono fiilis kun et saanut juuri sitä innostunutta vastaanottoa mitä kaipasit.
Mutta ei muut ole sulle reaktioitaan velkaa. Jokaisella on oikeus olla antautumatta tunnin smalltalkkiin ilman että pidetään ilkeänä.
Vierailija kirjoitti:
Sua jäi nuo tilanteet vaivaamaan, kun koit ettet tullu hyväksytyksi. Mieti, miksi niin kovasti kaipasit hyväksyntää. Ei tuo epäystävällisyydeltäkään kuulostanut.
Ei kukaan ollut sulle ilkee. Sulle jäi vain huono fiilis kun et saanut juuri sitä innostunutta vastaanottoa mitä kaipasit.
Mutta ei muut ole sulle reaktioitaan velkaa. Jokaisella on oikeus olla antautumatta tunnin smalltalkkiin ilman että pidetään ilkeänä.
Mietin että mistä tiedät ap:n olevan joku reppana joka kaipaa hyväksyntää, eikä vaikka vain peruskohtelias ja muut huomioiva ihminen, joka haluaa kommunikoida pieniä normaaleja asioita elämästään ja ajatuksistaan muille hyväntahtoisen small talkin avulla, odottaen tietysti yhtä ystävällistä ja positiivista vastakaikua itsellekin? Se että ihminen kaipaa normaaleissa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa vastakaikua muilta, ei tarkoita että on epävarma ressukka, joka kerjää huomiota keinolla millä hyvänsä. Jos koet voivasi sanoa ap:lle kategorisesti ettei kukaan ole ollut hänelle ilkeä, olet yksinkertaisesti älyllisesti epärehellinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sua jäi nuo tilanteet vaivaamaan, kun koit ettet tullu hyväksytyksi. Mieti, miksi niin kovasti kaipasit hyväksyntää. Ei tuo epäystävällisyydeltäkään kuulostanut.
Ei kukaan ollut sulle ilkee. Sulle jäi vain huono fiilis kun et saanut juuri sitä innostunutta vastaanottoa mitä kaipasit.
Mutta ei muut ole sulle reaktioitaan velkaa. Jokaisella on oikeus olla antautumatta tunnin smalltalkkiin ilman että pidetään ilkeänä.
Mietin että mistä tiedät ap:n olevan joku reppana joka kaipaa hyväksyntää, eikä vaikka vain peruskohtelias ja muut huomioiva ihminen, joka haluaa kommunikoida pieniä normaaleja asioita elämästään ja ajatuksistaan muille hyväntahtoisen small talkin avulla, odottaen tietysti yhtä ystävällistä ja positiivista vastakaikua itsellekin? Se että ihminen kaipaa normaaleissa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa vastakaikua muilta, ei tarkoita että on epävarma ressukka, joka kerjää huomiota keinolla millä hyvänsä. Jos koet voivasi sanoa ap:lle kategorisesti ettei kukaan ole ollut hänelle ilkeä, olet yksinkertaisesti älyllisesti epärehellinen ihminen.
Ap sanoo että haluaisi muiden pitävänä itsestään. Mutta ehkä hän myös haluaisi hyvää toisille. Moni ainakin haluaa olla ystävällinen jotta tekisi toisten päivästä hiukan paremman.
En näe tätä reppanana.
Vastasin siis aiemman lainauksen ajatukseen.
T. 179
No miten ne kaikki muut yhdistyksen jäsentä kohtelevat sinua? Ovatko ystävällisiä ja kohteliaita? Ei yhdestä moukasta kannata välittää.
Itse olen kiltti ja kohtelias ihminen ja vaikka kuinka koittaa olla mukava muille, niin aina on luonnevikaisia, jotka käyttäytyvät moukkamaisesti. Sittenpä en tuhlaa ystävällisyyttäni heihin. Jos ei ole pakko olla tekemisissä, niin vähät välitän heidän käytöksestään. Jos on pakko olla tekemisissä, niin vedän vaan viileän kohteliaasti ja säästän ystävällisyyden muille. Ei kannata päästää moukkia ihon alle. Totuus nyt vaan on, että mitenkään et voi kaikkia miellyttää.