Hedonisteille korona-aika on vaikein
En siis väitä, etteikö eristäytyneisyys, epävarma tulevaisuus tai rahavaikeudet kuuluisi ahdistaa, mutta olen huomannut, että suurinta meteliä pitävät ihmiset, jotka ovat tottuneet täyttämään mielitekojaan ihan koko ajan. Vuosi lentämättä ulkomaille on monelle järkyttävää ja se, ettei voi pitää juhlia ja pukeutua kivasti, tuntuu olevan hyvänä kakkosena. Tietenkään asiat eivät ole niin mukavasti ja kivasti kuin reilu vuosi sitten, jolloin elämässä ei monella näyttänyt olevan huolen häivääkään, mutta laittaa se silti miettimään, miten hemmoteltuja ja itsekeskeisiä meistä on tullut.
Ihan vertailun vuoksi: lensin ensimmäisen kerran lentokoneella 15-vuotiaana ja toisen kerran 25-vuotiaana. Olin 12-vuotiaana ensimmäisen kerran häissä ja seuraavan kerran 23-vuotiaana. Elokuvissa kävin vain muutaman kerran vuodessa.
Puhutaan paljon siitä, miten nykynuoret kärsivät, kun on ollut etäkoulua eikä oteta lainkaan huomioon, että 80-luvun opettajalakon aikaan emme käyneet koulua kuuteen viikkoon ja ihan tasapainoisia ja työteliäitä aikuisia meistä tuli.
En yritä sanoa, että nykynuoret ovat pullamössä vaan että me suhtaudumme asioihin nyt aivan väärin. Meillä on mahdollisuus kokea arkipäiväistyneet asiat uusina ja hienoina kokemuksina. Matkustaminen voi tuntua taas isolta elämykseltä, kun sitä tekee harvemmi ja kouluun voi panostaa aivan uudella tavalla, kun se ei ole aivan itsestäänselvyys.
Kommentit (13)
Elämän tarkoitus on nautinto(kin) mutta pitää osata sopeuttaa nautinnon vallitseviin olosuhteisiin.
Toki - esim Karibian saarten leppeä lämmin tuuli ja kypsät hedelmät mitä voi poimia suoraan puusta on ihan taivas tai Italian viinitilat tai auringonnousu Alpeilla.
Mutta ei ole ollut mitään ongelmia sopeutua siihen että juon aamukahvit omalla terassilla, piipahdan lähijärvelle uimaan, poimin mansikat omasta pihasta tai mustikat metsästä. Tänään kävin taas avannossa ja palasin sitten takkatulen ääreen kotiin juomaan kahvia ja syömään uunituoreita sämpylöitä. Nuo kaikki on olleet itsestäänselvyyksiä kaikki nämä vuodet mutta nyt niistä on pitänyt toisella tapaa löytää se nautinto. Olen onnistunut ja pystyisin elämään näin vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Elämän tarkoitus on nautinto(kin) mutta pitää osata sopeuttaa nautinnon vallitseviin olosuhteisiin.
Toki - esim Karibian saarten leppeä lämmin tuuli ja kypsät hedelmät mitä voi poimia suoraan puusta on ihan taivas tai Italian viinitilat tai auringonnousu Alpeilla.
Mutta ei ole ollut mitään ongelmia sopeutua siihen että juon aamukahvit omalla terassilla, piipahdan lähijärvelle uimaan, poimin mansikat omasta pihasta tai mustikat metsästä. Tänään kävin taas avannossa ja palasin sitten takkatulen ääreen kotiin juomaan kahvia ja syömään uunituoreita sämpylöitä. Nuo kaikki on olleet itsestäänselvyyksiä kaikki nämä vuodet mutta nyt niistä on pitänyt toisella tapaa löytää se nautinto. Olen onnistunut ja pystyisin elämään näin vuosia.
Ihminen on (etenkin pakon edessä) aika sopeutuvainen eläin. Minäkin elämysnarkkarina ajattelin mennä hakemaan niitä Lapista ulkomaiden sijaan. Sen sijaan ainakaan minä en pysty psyykkaamaan itseäni, että niitä löytyisi kotoa tai vaikka mökiltä, koska niissä on jo kaikki kokeiltu niin monta kertaa.
Sadas kerta mökin savusaunassa ja avannossa ei kerta kaikkiaan vedä vertoja jollekin hienolle kohteelle, jonka näkee ensimmäisen kerran todellisuudessa.
Ilmastonmuutos ja saastuttaminen ei ole hedonistiääliölle vaikea pala.
Huoleton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän tarkoitus on nautinto(kin) mutta pitää osata sopeuttaa nautinnon vallitseviin olosuhteisiin.
Toki - esim Karibian saarten leppeä lämmin tuuli ja kypsät hedelmät mitä voi poimia suoraan puusta on ihan taivas tai Italian viinitilat tai auringonnousu Alpeilla.
Mutta ei ole ollut mitään ongelmia sopeutua siihen että juon aamukahvit omalla terassilla, piipahdan lähijärvelle uimaan, poimin mansikat omasta pihasta tai mustikat metsästä. Tänään kävin taas avannossa ja palasin sitten takkatulen ääreen kotiin juomaan kahvia ja syömään uunituoreita sämpylöitä. Nuo kaikki on olleet itsestäänselvyyksiä kaikki nämä vuodet mutta nyt niistä on pitänyt toisella tapaa löytää se nautinto. Olen onnistunut ja pystyisin elämään näin vuosia.
Ihminen on (etenkin pakon edessä) aika sopeutuvainen eläin. Minäkin elämysnarkkarina ajattelin mennä hakemaan niitä Lapista ulkomaiden sijaan. Sen sijaan ainakaan minä en pysty psyykkaamaan itseäni, että niitä löytyisi kotoa tai vaikka mökiltä, koska niissä on jo kaikki kokeiltu niin monta kertaa.
Sadas kerta mökin savusaunassa ja avannossa ei kerta kaikkiaan vedä vertoja jollekin hienolle kohteelle, jonka näkee ensimmäisen kerran todellisuudessa.
Eihän niitä voi oikeasti verrata mutta aikuinen voi kyllä "kääntää aivot" sellaiseen moodin että löytää omista ympyröistä jotain uutta ja ihmeellistä kun ei ole vaihtoehtoa. Periaatteen vuoksi en matkusta edes Suomessa etten omalta osaltani riskeeraa omia perheenjäseniä enkä muitakaan.
Jos mökki on liian tuttu eikä tuota iloa, niin tauko on paikallaan. Vuokratkaa se halukkaille ja viettäkää niillä rahoilla mukavaa aikaa hotelleissa tai niissä maissa, mihin kesällä pääsee matkustamaan. Takaan, että mökin sauna tuottaa iloa sen jälkeen.
Meillä mökki on niin kaukana, että käymme siellä vain pari kertaa vuodessa. Joka kerta on upea fiilis siellä saunassa. Ei sitä voi verrata siihen, kun katselee Pariisia Eifffel-tornista, koska tunne on niin erilainen, mutta aivan yhtä hyvän olon se joka tapauksessa tuottaa.
Ihan oikeasti kyse on asenteesta, siitä, että me olemme saaneet aiemmin lähes kaiken ja on vaikeaa luopua saavutetuista eduista. Jos vuoden mittaan saa jatkuvasti kaiken, mitä haluaa, ei se joulu tunnu lahjojen puolesta kovin kummoiselta. Mutta jos on koko vuoden odottanut joulua saadakseen lahjan, niin takaan, että se tunne on ainutlaatuinen.
Meille kotihedonisteille tämä on ollut vähän liiankin miellyttävää aikaa. Tuntuu, että meillä on miehen kanssa ollut kohta vuoden roomalaiset bakkanaalit käynnissä. Joka maanantai vannotaan ryhtiliikkeen nimiin mutta viimeistään keskiviikkona ruvetaan suunnittelemaan viikonlopun nautintoja kaikille aisteille.
Miksi pitäisi ottaa huomioon 80-luvun opettajien lakko.
Itse kävin koulut 80-luvulla enkä muista koko asiaa. Sinä vertaat sitä korona-aikaan?
Ja koko aloitus keskittyy haukkumaan nuoria. Oletko tullut vanhaksi?
Mä en nyt vaan koe, että elämä jossa hurautan bussilla töihin, teen töitä, ja hurautan bussilla yksin kotiin sohvalle istumaan on millään tavalla mielekästä tai upea arkinen kokemus. Eilen viivyttelin ruokakaupassa ihan vaan siksi, että näkisi ihmisiä ja saa olla jossain muualla kuin kotona tai töissä.
Ei se matkustelun puute nuoria rassaa. Heille ihan ihmisten näkeminen, harrastukset, bileet, työ, opiskelu eli se normaali elämä olisi nyt toiveissa. Sen puute pilaa nuorten terveyden.
Minä vanhempi ihminen jaksan kyllä vaikka kaipaan matkustelua, tapahtumia ym. En minäkään lapsena matkustellut, en sitä kaivannut kun en ollut tottunut. Nyt kaipaan.
Mutta nuoret menettävät kaiken.
Noloa, että täti kehuskelee oman ikäpolven normaalin kestämisellä ja neuvoo nuoria nyt vaan nauttimaan.
Voi mitä empatiakyvyttömyyttä. Oikea täti!
Hyvä aloitus. Joustavuus on ominaisuus, jota on joissakin ihmisissä ihmeellisen vähän.
Allekirjoitan väitteesi. Minusta elämän tarkoitus on nautinto, mikä ei monista pidä paikkaansa. Jokainen voi sitten tykönään miettiä, mikä se sitten on? Elämän jatkaminen, toisten auttaminen jne. Pohjimmiltaan niilläkin on tarkoitus lisätä omaa onnen tunnetta. Harva niitä velvollisuudentunnosta tekee.
Moni vain tuntuu olevan niin itsekäs tai kapeakatseinen, ettei ymmärrä toisin ajattelevia ja tuntevia. Introvertti ei ymmärrä, että joku kärsii yksinäisyydestä eikä absolutisti, että joku haluaisi ravintolaan juopottelemaan. Kotona viihtyvä ei ymmärrä, miksi joku haluaa matkustaa ympäri maailmaa ja saastuttaa siinä sivussa.
Toisen asemaan asettuminen on vaikea taitolaji. Helpompaa on kiillottaa omaa sädekehäänsä kotona.