Miksi Suomessa asuessa tuntuu siltä, kuin olen olemassa mutten koe olevani elossa

Vierailija kirjoitti:

Liika turvallisuus on kyllä hemmetin tylsää. Kerran täällä vaan eletään. Mulle on ihan sama elänkö 30, 60 vai 90 vuotta, kunhan niihin vuosiin vain mahtuis paljon seikkailuja, tunteita, yllättäviä tapahtumia ja jänniä käänteitä! Haluaisin tietää, voiko sellaista arkea olla vain elokuvissa.. Vai voisiko jossain muussa maassa kokea edes vähän enemmän sellaista.

Taidat olla 20-vuotias?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kellään ole samaa oloa? Onko ihmiset oikeasti onnellisia tasaisessa ja hiljaisessa elossaan?

Kyllä. Suomalaiset osaavat iloita pienistä arkisista asioista, kuten lumisista kauniista puista, saunasta tai takkatulesta. Onnellisuustutkijoiden mukaan tämä on yksi kestävän onnellisuuden salaisuuksista: kyky olla kiitollinen ja tyytyväinen juuri tässä hetkessä.

Miksi Suomessa on sit niin hélvetisti alkoholismia ja mielenterveysongelmia kerta kaikki ovat niin onnellisia?

Ja perheväkivaltaa? Miksi?

Verrokkina voisin mainita "kulttuuri" maa Ranskan, jossa lasten pahoinpitely on laillista. Eipä silloin perheväkivalta tilastotkaan pahalta näytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä totuudensiemen. Minusta kyse on suomalaisesta elämänasenteesta, eli kukaan ei saa olla millään tavalla erilainen. Kaikkea kytätään, lytätään, pilkataan, naureskellaan, kaikkien pitäisi elää samanlainen elämä. On väärin hankkia lapset parikymppisenä ja yhtä väärin saada lapsi vielä yli 40-v, olla hankkimatta lapsia tai saada 10 lasta, ryhtyä yrittäjäksi, olla työttömänä, käydä vain amis, muuttaa korpeen, asua ikänsä vuokralla, asua pakettiautossa, olla positiivinen, olla kristitty uskovainen, buddhalainen, muinaisuskoinen, taolainen, vegaani, ketoilija, uskoa yliluonnolliseen, asua kommuunissa, olla persu, olla ateisti, olla kuulumatta kirkkoon, pukeutua ikäiselleen erikoisesti, hoitaa terveyttään luontaishoidoilla, opiskella monta ammattia, opiskella vanhana...

Kun annettaisiin vain kaikkien elää kuten itse haluaa, sitä arvostelematta, se olisi jo hyvä alku paremmalle elämälle. Seikkailua voi olla ihan koko ajan, jos haluaa.

Mä olen aika monia noista asioista ja en koe että kukaan mitenkään hirveen vihamielisesti ois suhtautunu muhun :D Joo kummastelevasti ehkä mutta eipä se minua haittaa kummastelkoon rauhassa, ja aika moni on itse asiassa aika kirkkain silmin innoissaan kun kerron elämästäni.

Jos näkee muut idiootteina niin ne näkee sut idioottina, oon huomannu. Kannattaa suhtautua muihin eri tavalla, niin ne suhtautuu suhun eri tavalla. :) Tai siis, jos sä ajattelet että se tavan elämä on pskasti eletty ja ihan turhaa, niin ne tavan elämää elävät suhtautuu sun kuvioihin samalla tavalla. 

Jokainen suhtautuu muihin ihmisiin omista resursseistaan ja lähtökohdistaan. Jos luulet että elämässä homma toimii niin että sinä kohtelet hyvin niin sinua kohdellaan hyvin, tulet pettymään. Niin käy hyvin harvoin.

Kannattaa kokeilla, saatat yllättyä.

Sille joka tuosta vaan piipahtaa katsomaa. Alicia Keysiä torstai-iltana ilman ennakkovarausta... kuvitteletko siis ettei muualla maailmassa keikkoja myydä loppuun kuukausia aiemmin alle tunnissa jos tarpeeksi isosta tähdestä on kyse?

Tulkaa nyt joku kertomaan missä nämä unelmien maat on joissa on aina kivaa, kavereita tulee ovista ja ikkunoista, eikä mikään ikinä vituta!

Vierailija kirjoitti:

Tulkaa nyt joku kertomaan missä nämä unelmien maat on joissa on aina kivaa, kavereita tulee ovista ja ikkunoista, eikä mikään ikinä vituta!

Ei kellään ole antaa esimerkkiä, ne jotka lomamatkan perusteella kuvittelevat elämän olevan autuasta jossain muualla eivät tajua että arki on arkea kaikkialla. Ja ja ne jotka ovat itse asuneet ulkomailla, muutenkin kuin lähetettyinä työntekijöinä jolloin ruokakin suunnilleen on pureskeltu valmiiksi, ymmärtävät että kaikissa maissa on ongelmansa ja käsittämätön byrokratia ja talvisin jääkylmä asunto saattavat aluksi tuntua jännittäviltä seikkailuilta niin ne alkavat vituttamaan ensihuuman haihduttua.

Draama-addikti? Ei osaa olla ja nauttia, vaan kaipaa ristiriitoja? Jotta kokee saavansa huomiota.

Mä olen sitä mieltä että ihan jokaisen kannattaisi viettää vähintään vuosi ulkomailla, sen jälkeen voi elämä Suomessa maistua paremmin, tai sitten voi huomata että se henkinen koti on jossakin muualla ja voi sitten suosiolla rakentaa elämänsä sinne toisaalle.

Vierailija kirjoitti:

Tulkaa nyt joku kertomaan missä nämä unelmien maat on joissa on aina kivaa, kavereita tulee ovista ja ikkunoista, eikä mikään ikinä vituta!

Muakin kiinnostaisi kun mietin minne seuraavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa on ihmiset ja eläminen vedetty samaan harmaaseen muottiin vaikka mm. luonto on ihan kaunista. Ihmisten luonteet Suomessa on keskimääräistä vittumaisempia varsinkin humalassa. Jatkuva riitely maalaiset/kaupunki, persut/muut, seksuaalisuus ym. tekee Suomen kokoisesta maasta vielä paskemman.

Olen asunut 3 krt ulkomailla yht. yli 10 vuotta. On upeaa monessa maassa, kun kaupassa, pubissa, kahviossa, kioskissa, autoliikkeessä ja vaikka missä nauttia paikallisesta hintatasosta. Pubeissa ja ravintoloissa voidaan yhdessä katsoa vaikka jalkapalloa ja ei tarvitse kuunnella kännisakin mölinää. 

Isossa maassa myös löytää tuttuja, jopa ystäviäkin paremmin, koska niitä riittää. Ei tarvitse olla yksin jos kylässä, kaupunginosassa, työyhteisössä jne. ei haluta olla sinun kavereita.

Kyllä yleensä sää ja talvi tekee Suomesta ja ihmisistä tällaisia. Mutta en aio enää kauan katsoa Suomea.

Samalla nautit myös paikallisesta palkkatasosta, asumisen tasosta ja siitä ettet mamuna tule koskaan kuulumaan sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa on ihmiset ja eläminen vedetty samaan harmaaseen muottiin vaikka mm. luonto on ihan kaunista. Ihmisten luonteet Suomessa on keskimääräistä vittumaisempia varsinkin humalassa. Jatkuva riitely maalaiset/kaupunki, persut/muut, seksuaalisuus ym. tekee Suomen kokoisesta maasta vielä paskemman.

Olen asunut 3 krt ulkomailla yht. yli 10 vuotta. On upeaa monessa maassa, kun kaupassa, pubissa, kahviossa, kioskissa, autoliikkeessä ja vaikka missä nauttia paikallisesta hintatasosta. Pubeissa ja ravintoloissa voidaan yhdessä katsoa vaikka jalkapalloa ja ei tarvitse kuunnella kännisakin mölinää. 

Isossa maassa myös löytää tuttuja, jopa ystäviäkin paremmin, koska niitä riittää. Ei tarvitse olla yksin jos kylässä, kaupunginosassa, työyhteisössä jne. ei haluta olla sinun kavereita.

Kyllä yleensä sää ja talvi tekee Suomesta ja ihmisistä tällaisia. Mutta en aio enää kauan katsoa Suomea.

Samalla nautit myös paikallisesta palkkatasosta, asumisen tasosta ja siitä ettet mamuna tule koskaan kuulumaan sinne.

Ei missään muualla makseta niin järjettömiä veroja kuin Suomessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa on ihmiset ja eläminen vedetty samaan harmaaseen muottiin vaikka mm. luonto on ihan kaunista. Ihmisten luonteet Suomessa on keskimääräistä vittumaisempia varsinkin humalassa. Jatkuva riitely maalaiset/kaupunki, persut/muut, seksuaalisuus ym. tekee Suomen kokoisesta maasta vielä paskemman.

Olen asunut 3 krt ulkomailla yht. yli 10 vuotta. On upeaa monessa maassa, kun kaupassa, pubissa, kahviossa, kioskissa, autoliikkeessä ja vaikka missä nauttia paikallisesta hintatasosta. Pubeissa ja ravintoloissa voidaan yhdessä katsoa vaikka jalkapalloa ja ei tarvitse kuunnella kännisakin mölinää. 

Isossa maassa myös löytää tuttuja, jopa ystäviäkin paremmin, koska niitä riittää. Ei tarvitse olla yksin jos kylässä, kaupunginosassa, työyhteisössä jne. ei haluta olla sinun kavereita.

Kyllä yleensä sää ja talvi tekee Suomesta ja ihmisistä tällaisia. Mutta en aio enää kauan katsoa Suomea.

Samalla nautit myös paikallisesta palkkatasosta, asumisen tasosta ja siitä ettet mamuna tule koskaan kuulumaan sinne.

Ei missään muualla makseta niin järjettömiä veroja kuin Suomessa!

Höpö höpö

Vierailija kirjoitti:

Onko ap siis asunut ulkoimailla, jotta on vertailukohtaa? Itse olen asunut useammassakin maassa, ja joka maassa on asioita, jotka tympii, ja arki on arkea kaikkialla. Jokaisessa maassa on myös hyvät puolensa, ja vaikka Suomessa kaipaan tiettyjä asioita jostain toisesta maasta, muualla kaipaan niitä Suomesta. Olen lisäksi todennut, että minun luonteelleni Suomi sopii loppupeleissä paremmin. Tykkään jotenkin tästä "hygieenisyydestä", siitä, että on leveitä jalkakäytäviä, kesän raikkaudesta, siitä, että ravintolassa jokainen maksaa omat ruokansa ja juomansa, lämmitetyistä asunnoista, siitä, että ihmisiin voi useimmiten luottaa. Tiputan bussikorttini maahan ja joku ystävällinen ihminen on nostanut sen penkille, josta se löytyy 2 tunnin päästä. :) Ja siitä, että illalliselle voidaan mennä klo 18, ja muutenkin on sallittua tehdä asioita oman aikataulun mukaan, ja erilaisuuden hyväksymisestä. No, nämä ehkä pätevät vain Helsingissä, mutta en missään tuppukylässä viihtyisikään.

Illallinen kello 18?? Ei, viimeistään 16.30, skipataan alkuruoka, suoritus valmis mielellään 17.15 koska Liisa-Matin iltapuuro on kello 20.00, rutiineista ei poiketa, se johtaa perusturvallisuudentunteen romuttumiseen, traumatisoitumiseen, oireiluun, lasuun ja huostaanottoon. Ei tosiaan parane alkaa sooloilemaan minkään omien aikataulujen kanssa.