Miksi Suomessa asuessa tuntuu siltä, kuin olen olemassa mutten koe olevani elossa

Minäkin nautin pakkaspäivistä, saunomisesta ja makkaranpaistosta tähtitaivaan alla. Olen matkustellut ja asunutkin ulkomailla, joten sekin on koettu. Itse vihaan hellettä ja pitkiä, kuumia jaksoja, joten Suomi on hyvä maa minulle ilmastonkin puolesta. Sitä ei moni lämpimään maahan muuttanut sukulainenkaan ymmärrä, kuvittelevat, että kaikki hinkuavat lämpimään. Ja joku mainitsi, että hienoa jos voi mennä Alicia Keyesin konserttiin extempore.. mitä jos ei välitä sellaisesta musiikista? Makuasioita. Minä keski-ikäinen nainen pääsin ennen koronaa yllättäen vähän sivuovesta JVGn konserttiin - se oli hienoa :D

En kyllä voi ymmärtää. Suomi on upea maa. Minä nautin tutusta ja turvallisesta, ja ulkomaanmatkojen paras hetki on se, kun pääsee kotiin missä on tekemistä. Tylsistyn matkoilla kun ei ole muuta tekemistä kun käydä syömässä, museoissa ja nähtävyyksissä. Todella ulkopuolinen olo.

Sosialismissa yksilö häviää yhteiskuntaan. Se on vallitsevan sosialistisen politiikan perusajatus. Yhteiskunta ja yhtenäistäminen  menee sosialismissa yksilön edun ja yksilöllisten tarpeiden edelle. 

Onko ap siis asunut ulkoimailla, jotta on vertailukohtaa? Itse olen asunut useammassakin maassa, ja joka maassa on asioita, jotka tympii, ja arki on arkea kaikkialla. Jokaisessa maassa on myös hyvät puolensa, ja vaikka Suomessa kaipaan tiettyjä asioita jostain toisesta maasta, muualla kaipaan niitä Suomesta. Olen lisäksi todennut, että minun luonteelleni Suomi sopii loppupeleissä paremmin. Tykkään jotenkin tästä "hygieenisyydestä", siitä, että on leveitä jalkakäytäviä, kesän raikkaudesta, siitä, että ravintolassa jokainen maksaa omat ruokansa ja juomansa, lämmitetyistä asunnoista, siitä, että ihmisiin voi useimmiten luottaa. Tiputan bussikorttini maahan ja joku ystävällinen ihminen on nostanut sen penkille, josta se löytyy 2 tunnin päästä. :) Ja siitä, että illalliselle voidaan mennä klo 18, ja muutenkin on sallittua tehdä asioita oman aikataulun mukaan, ja erilaisuuden hyväksymisestä. No, nämä ehkä pätevät vain Helsingissä, mutta en missään tuppukylässä viihtyisikään.

Onhan tässä totuudensiemen. Minusta kyse on suomalaisesta elämänasenteesta, eli kukaan ei saa olla millään tavalla erilainen. Kaikkea kytätään, lytätään, pilkataan, naureskellaan, kaikkien pitäisi elää samanlainen elämä. On väärin hankkia lapset parikymppisenä ja yhtä väärin saada lapsi vielä yli 40-v, olla hankkimatta lapsia tai saada 10 lasta, ryhtyä yrittäjäksi, olla työttömänä, käydä vain amis, muuttaa korpeen, asua ikänsä vuokralla, asua pakettiautossa, olla positiivinen, olla kristitty uskovainen, buddhalainen, muinaisuskoinen, taolainen, vegaani, ketoilija, uskoa yliluonnolliseen, asua kommuunissa, olla persu, olla ateisti, olla kuulumatta kirkkoon, pukeutua ikäiselleen erikoisesti, hoitaa terveyttään luontaishoidoilla, opiskella monta ammattia, opiskella vanhana...

Kun annettaisiin vain kaikkien elää kuten itse haluaa, sitä arvostelematta, se olisi jo hyvä alku paremmalle elämälle. Seikkailua voi olla ihan koko ajan, jos haluaa.

Tämä on niin totta! Tuntuu että Suomessa on ihan sama kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kellään ole samaa oloa? Onko ihmiset oikeasti onnellisia tasaisessa ja hiljaisessa elossaan?

Kyllä. Suomalaiset osaavat iloita pienistä arkisista asioista, kuten lumisista kauniista puista, saunasta tai takkatulesta. Onnellisuustutkijoiden mukaan tämä on yksi kestävän onnellisuuden salaisuuksista: kyky olla kiitollinen ja tyytyväinen juuri tässä hetkessä.

Miksi Suomessa on sit niin hélvetisti alkoholismia ja mielenterveysongelmia kerta kaikki ovat niin onnellisia?

Ja perheväkivaltaa? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Eikö kellään ole samaa oloa? Onko ihmiset oikeasti onnellisia tasaisessa ja hiljaisessa elossaan?

ON! En viihdy hiljaisuudessa, rauhassa saatika luonnossa (yksin) huh.... Kaipaan ihmisiä ja ihmisvilinää, puheen sorinaa ja tapahtumia. En ole adhd tai muuten ylivilkas, ennemminkin introvertti mutta silti tiedän eläväni (ja voivani paremmin) kun ympärilläni on elämää ja ääniä, ja kuin kuoleman hiljaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä totuudensiemen. Minusta kyse on suomalaisesta elämänasenteesta, eli kukaan ei saa olla millään tavalla erilainen. Kaikkea kytätään, lytätään, pilkataan, naureskellaan, kaikkien pitäisi elää samanlainen elämä. On väärin hankkia lapset parikymppisenä ja yhtä väärin saada lapsi vielä yli 40-v, olla hankkimatta lapsia tai saada 10 lasta, ryhtyä yrittäjäksi, olla työttömänä, käydä vain amis, muuttaa korpeen, asua ikänsä vuokralla, asua pakettiautossa, olla positiivinen, olla kristitty uskovainen, buddhalainen, muinaisuskoinen, taolainen, vegaani, ketoilija, uskoa yliluonnolliseen, asua kommuunissa, olla persu, olla ateisti, olla kuulumatta kirkkoon, pukeutua ikäiselleen erikoisesti, hoitaa terveyttään luontaishoidoilla, opiskella monta ammattia, opiskella vanhana...

Kun annettaisiin vain kaikkien elää kuten itse haluaa, sitä arvostelematta, se olisi jo hyvä alku paremmalle elämälle. Seikkailua voi olla ihan koko ajan, jos haluaa.

Mä olen aika monia noista asioista ja en koe että kukaan mitenkään hirveen vihamielisesti ois suhtautunu muhun :D Joo kummastelevasti ehkä mutta eipä se minua haittaa kummastelkoon rauhassa, ja aika moni on itse asiassa aika kirkkain silmin innoissaan kun kerron elämästäni.

Jos näkee muut idiootteina niin ne näkee sut idioottina, oon huomannu. Kannattaa suhtautua muihin eri tavalla, niin ne suhtautuu suhun eri tavalla. :) Tai siis, jos sä ajattelet että se tavan elämä on pskasti eletty ja ihan turhaa, niin ne tavan elämää elävät suhtautuu sun kuvioihin samalla tavalla. 

Kyllä miljoonakaupungissa asuessani oli huomattavasti mukavampaa kuin Helsingissä - Jos oli tylsä lauantain, oli AINA uusi alue minne mennä tutkimaan, katsemaan, kävelylle, syömään jne.

No se on tämä ilmasto. Sitä kummasti arvostaa sujuvuutta kun toinen vaihtoehto on elää pihalla 40 asteen pakkasessa talvet luonnon kanssa millä on 3kk vuodesta mitään annettavaa. Kyllä sitä itsekin olisi rennompi jos olisi suotuisa lämmin ilmasto. Asuisi vaikka savimajassa tai riippumatossa puun latvassa ja ottaisi rennosti, mutta täällä nyt ei vaan voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä totuudensiemen. Minusta kyse on suomalaisesta elämänasenteesta, eli kukaan ei saa olla millään tavalla erilainen. Kaikkea kytätään, lytätään, pilkataan, naureskellaan, kaikkien pitäisi elää samanlainen elämä. On väärin hankkia lapset parikymppisenä ja yhtä väärin saada lapsi vielä yli 40-v, olla hankkimatta lapsia tai saada 10 lasta, ryhtyä yrittäjäksi, olla työttömänä, käydä vain amis, muuttaa korpeen, asua ikänsä vuokralla, asua pakettiautossa, olla positiivinen, olla kristitty uskovainen, buddhalainen, muinaisuskoinen, taolainen, vegaani, ketoilija, uskoa yliluonnolliseen, asua kommuunissa, olla persu, olla ateisti, olla kuulumatta kirkkoon, pukeutua ikäiselleen erikoisesti, hoitaa terveyttään luontaishoidoilla, opiskella monta ammattia, opiskella vanhana...

Kun annettaisiin vain kaikkien elää kuten itse haluaa, sitä arvostelematta, se olisi jo hyvä alku paremmalle elämälle. Seikkailua voi olla ihan koko ajan, jos haluaa.

Mä olen aika monia noista asioista ja en koe että kukaan mitenkään hirveen vihamielisesti ois suhtautunu muhun :D Joo kummastelevasti ehkä mutta eipä se minua haittaa kummastelkoon rauhassa, ja aika moni on itse asiassa aika kirkkain silmin innoissaan kun kerron elämästäni.

Jos näkee muut idiootteina niin ne näkee sut idioottina, oon huomannu. Kannattaa suhtautua muihin eri tavalla, niin ne suhtautuu suhun eri tavalla. :) Tai siis, jos sä ajattelet että se tavan elämä on pskasti eletty ja ihan turhaa, niin ne tavan elämää elävät suhtautuu sun kuvioihin samalla tavalla. 

Jokainen suhtautuu muihin ihmisiin omista resursseistaan ja lähtökohdistaan. Jos luulet että elämässä homma toimii niin että sinä kohtelet hyvin niin sinua kohdellaan hyvin, tulet pettymään. Niin käy hyvin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä totuudensiemen. Minusta kyse on suomalaisesta elämänasenteesta, eli kukaan ei saa olla millään tavalla erilainen. Kaikkea kytätään, lytätään, pilkataan, naureskellaan, kaikkien pitäisi elää samanlainen elämä. On väärin hankkia lapset parikymppisenä ja yhtä väärin saada lapsi vielä yli 40-v, olla hankkimatta lapsia tai saada 10 lasta, ryhtyä yrittäjäksi, olla työttömänä, käydä vain amis, muuttaa korpeen, asua ikänsä vuokralla, asua pakettiautossa, olla positiivinen, olla kristitty uskovainen, buddhalainen, muinaisuskoinen, taolainen, vegaani, ketoilija, uskoa yliluonnolliseen, asua kommuunissa, olla persu, olla ateisti, olla kuulumatta kirkkoon, pukeutua ikäiselleen erikoisesti, hoitaa terveyttään luontaishoidoilla, opiskella monta ammattia, opiskella vanhana...

Kun annettaisiin vain kaikkien elää kuten itse haluaa, sitä arvostelematta, se olisi jo hyvä alku paremmalle elämälle. Seikkailua voi olla ihan koko ajan, jos haluaa.

Mä olen aika monia noista asioista ja en koe että kukaan mitenkään hirveen vihamielisesti ois suhtautunu muhun :D Joo kummastelevasti ehkä mutta eipä se minua haittaa kummastelkoon rauhassa, ja aika moni on itse asiassa aika kirkkain silmin innoissaan kun kerron elämästäni.

Jos näkee muut idiootteina niin ne näkee sut idioottina, oon huomannu. Kannattaa suhtautua muihin eri tavalla, niin ne suhtautuu suhun eri tavalla. :) Tai siis, jos sä ajattelet että se tavan elämä on pskasti eletty ja ihan turhaa, niin ne tavan elämää elävät suhtautuu sun kuvioihin samalla tavalla. 

Jokainen suhtautuu muihin ihmisiin omista resursseistaan ja lähtökohdistaan. Jos luulet että elämässä homma toimii niin että sinä kohtelet hyvin niin sinua kohdellaan hyvin, tulet pettymään. Niin käy hyvin harvoin.

No jaa, on tässä tallattu jo kilometrejä ja opittu ihmisistä yhtä jos toista :D En minä todellakaan kuvittele, että kaikki olisivat ihania ihmisiä! Mutta ei mulla ole tarvetta heitä muuttaa eikä heidän kanssaan olla tekemisissä, niin olkoot ihan niin kihiseviä katkeruuspusseja kuin ovat. Olen kyllä oppinut tähän ikään mennessä, että hymy ei ole aina tae hyvistä aikomuksista, mutta ei se mua haittaa. Mä olen kuitenkin vastuussa itsestäni ja siitä, että annanko muiden kohdella mua huonosti vai en. En ole vielä pettynyt, sillä ymmärrän, ettei ole mahdollista että kaikki mua rakastaa :D Mutta olen huomannut, että kun itse on avoimin mielin niin on todennäköisempää, että toinenkin on!

Kyllä Suomessa on ihmiset ja eläminen vedetty samaan harmaaseen muottiin vaikka mm. luonto on ihan kaunista. Ihmisten luonteet Suomessa on keskimääräistä vittumaisempia varsinkin humalassa. Jatkuva riitely maalaiset/kaupunki, persut/muut, seksuaalisuus ym. tekee Suomen kokoisesta maasta vielä paskemman.

Olen asunut 3 krt ulkomailla yht. yli 10 vuotta. On upeaa monessa maassa, kun kaupassa, pubissa, kahviossa, kioskissa, autoliikkeessä ja vaikka missä nauttia paikallisesta hintatasosta. Pubeissa ja ravintoloissa voidaan yhdessä katsoa vaikka jalkapalloa ja ei tarvitse kuunnella kännisakin mölinää. 

Isossa maassa myös löytää tuttuja, jopa ystäviäkin paremmin, koska niitä riittää. Ei tarvitse olla yksin jos kylässä, kaupunginosassa, työyhteisössä jne. ei haluta olla sinun kavereita.

Kyllä yleensä sää ja talvi tekee Suomesta ja ihmisistä tällaisia. Mutta en aio enää kauan katsoa Suomea.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa on ihmiset ja eläminen vedetty samaan harmaaseen muottiin vaikka mm. luonto on ihan kaunista. Ihmisten luonteet Suomessa on keskimääräistä vittumaisempia varsinkin humalassa. Jatkuva riitely maalaiset/kaupunki, persut/muut, seksuaalisuus ym. tekee Suomen kokoisesta maasta vielä paskemman.

Olen asunut 3 krt ulkomailla yht. yli 10 vuotta. On upeaa monessa maassa, kun kaupassa, pubissa, kahviossa, kioskissa, autoliikkeessä ja vaikka missä nauttia paikallisesta hintatasosta. Pubeissa ja ravintoloissa voidaan yhdessä katsoa vaikka jalkapalloa ja ei tarvitse kuunnella kännisakin mölinää. 

Isossa maassa myös löytää tuttuja, jopa ystäviäkin paremmin, koska niitä riittää. Ei tarvitse olla yksin jos kylässä, kaupunginosassa, työyhteisössä jne. ei haluta olla sinun kavereita.

Kyllä yleensä sää ja talvi tekee Suomesta ja ihmisistä tällaisia. Mutta en aio enää kauan katsoa Suomea.

En kyllä muista Suomessa lukeneeni mistään jalkapallo/jääkiekkohuliganismista, mutta muissa maissa tämä tuntuu olevan kohtuullisen yleistä.

Olen itsekin asunut yhteensä neljä vuotta kahdessa eri maassa ja mua ärsyttää tämä "ulkomaiden" ylitse vuotava hehkutus. Kaikki Suomessa on ihan perseestä (etenkin ihmiset), mutta ulkomailla kaikki on hyvin ja aurinko paistaa kilpaa ystävällisten paikallisten kanssa. Mä tunnen ihania ihmisiä sekä Suomesta että ulkomailta ja olen tullut siihen tulokseen, että monet näistä hehkuttajista ovat itse niitä vittumaisia suomalaisia. Ilmeisesti sitten kun sinne ulkomaille vihdoin päästään, päästetään myös irti siitä omasta vittumaisesta luonteesta, jolloin näkee muutkin ihmiset paremmassa valossa. Tässä ei varsinaisesti ole mitään pahaa ja on kiva, että ihmiset löytävät onnen jostain muualta. Mä en vaan selkeästi elä samassa Suomessa näiden suomalaisista valittavien ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa on ihmiset ja eläminen vedetty samaan harmaaseen muottiin vaikka mm. luonto on ihan kaunista. Ihmisten luonteet Suomessa on keskimääräistä vittumaisempia varsinkin humalassa. Jatkuva riitely maalaiset/kaupunki, persut/muut, seksuaalisuus ym. tekee Suomen kokoisesta maasta vielä paskemman.

Olen asunut 3 krt ulkomailla yht. yli 10 vuotta. On upeaa monessa maassa, kun kaupassa, pubissa, kahviossa, kioskissa, autoliikkeessä ja vaikka missä nauttia paikallisesta hintatasosta. Pubeissa ja ravintoloissa voidaan yhdessä katsoa vaikka jalkapalloa ja ei tarvitse kuunnella kännisakin mölinää. 

Isossa maassa myös löytää tuttuja, jopa ystäviäkin paremmin, koska niitä riittää. Ei tarvitse olla yksin jos kylässä, kaupunginosassa, työyhteisössä jne. ei haluta olla sinun kavereita.

Kyllä yleensä sää ja talvi tekee Suomesta ja ihmisistä tällaisia. Mutta en aio enää kauan katsoa Suomea.

En kyllä muista Suomessa lukeneeni mistään jalkapallo/jääkiekkohuliganismista, mutta muissa maissa tämä tuntuu olevan kohtuullisen yleistä.

Olen itsekin asunut yhteensä neljä vuotta kahdessa eri maassa ja mua ärsyttää tämä "ulkomaiden" ylitse vuotava hehkutus. Kaikki Suomessa on ihan perseestä (etenkin ihmiset), mutta ulkomailla kaikki on hyvin ja aurinko paistaa kilpaa ystävällisten paikallisten kanssa. Mä tunnen ihania ihmisiä sekä Suomesta että ulkomailta ja olen tullut siihen tulokseen, että monet näistä hehkuttajista ovat itse niitä vittumaisia suomalaisia. Ilmeisesti sitten kun sinne ulkomaille vihdoin päästään, päästetään myös irti siitä omasta vittumaisesta luonteesta, jolloin näkee muutkin ihmiset paremmassa valossa. Tässä ei varsinaisesti ole mitään pahaa ja on kiva, että ihmiset löytävät onnen jostain muualta. Mä en vaan selkeästi elä samassa Suomessa näiden suomalaisista valittavien ihmisten kanssa.

Missä maassa on urheiluhuliganismia pubeissa?? Ei ole tullut vastaan. Ja jalkapallo-ottelussakin olen kerran nähnyt tappelun alkua ja katsojia oli sentään 55000 joka pelissä.

Voin ihan omasta puolestani sanoa, että en ikinä vittuile ihmisille. Se on ilkeää ja aiheuttaa vaan kaikille huonon olen. Mutta Suomessa niitä pahan olon tuottajia on tarpeeksi; en halua sitä kokea loppuelämääni.

Suomessa on joitakin hyviä puolia toki, mutta elämästä nauttiminen ja sen laatu on kyllä hiukan kyseenalaista. Kun on ulkomailla asunut niin Suomessa ei halua enää vuosiaan kuluttaa hirveästi. Toki ulkomailla Suomeen joskus tulee ikävä, mutta muuttaa sitten takaisin. Toki, itsellä ja tuttavapiirissä ne Suomessa asumisen vuodet lyhenevät joka kerralla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa on ihmiset ja eläminen vedetty samaan harmaaseen muottiin vaikka mm. luonto on ihan kaunista. Ihmisten luonteet Suomessa on keskimääräistä vittumaisempia varsinkin humalassa. Jatkuva riitely maalaiset/kaupunki, persut/muut, seksuaalisuus ym. tekee Suomen kokoisesta maasta vielä paskemman.

Olen asunut 3 krt ulkomailla yht. yli 10 vuotta. On upeaa monessa maassa, kun kaupassa, pubissa, kahviossa, kioskissa, autoliikkeessä ja vaikka missä nauttia paikallisesta hintatasosta. Pubeissa ja ravintoloissa voidaan yhdessä katsoa vaikka jalkapalloa ja ei tarvitse kuunnella kännisakin mölinää. 

Isossa maassa myös löytää tuttuja, jopa ystäviäkin paremmin, koska niitä riittää. Ei tarvitse olla yksin jos kylässä, kaupunginosassa, työyhteisössä jne. ei haluta olla sinun kavereita.

Kyllä yleensä sää ja talvi tekee Suomesta ja ihmisistä tällaisia. Mutta en aio enää kauan katsoa Suomea.

En kyllä muista Suomessa lukeneeni mistään jalkapallo/jääkiekkohuliganismista, mutta muissa maissa tämä tuntuu olevan kohtuullisen yleistä.

Olen itsekin asunut yhteensä neljä vuotta kahdessa eri maassa ja mua ärsyttää tämä "ulkomaiden" ylitse vuotava hehkutus. Kaikki Suomessa on ihan perseestä (etenkin ihmiset), mutta ulkomailla kaikki on hyvin ja aurinko paistaa kilpaa ystävällisten paikallisten kanssa. Mä tunnen ihania ihmisiä sekä Suomesta että ulkomailta ja olen tullut siihen tulokseen, että monet näistä hehkuttajista ovat itse niitä vittumaisia suomalaisia. Ilmeisesti sitten kun sinne ulkomaille vihdoin päästään, päästetään myös irti siitä omasta vittumaisesta luonteesta, jolloin näkee muutkin ihmiset paremmassa valossa. Tässä ei varsinaisesti ole mitään pahaa ja on kiva, että ihmiset löytävät onnen jostain muualta. Mä en vaan selkeästi elä samassa Suomessa näiden suomalaisista valittavien ihmisten kanssa.

Missä maassa on urheiluhuliganismia pubeissa?? Ei ole tullut vastaan. Ja jalkapallo-ottelussakin olen kerran nähnyt tappelun alkua ja katsojia oli sentään 55000 joka pelissä.

Voin ihan omasta puolestani sanoa, että en ikinä vittuile ihmisille. Se on ilkeää ja aiheuttaa vaan kaikille huonon olen. Mutta Suomessa niitä pahan olon tuottajia on tarpeeksi; en halua sitä kokea loppuelämääni.

Suomessa on joitakin hyviä puolia toki, mutta elämästä nauttiminen ja sen laatu on kyllä hiukan kyseenalaista. Kun on ulkomailla asunut niin Suomessa ei halua enää vuosiaan kuluttaa hirveästi. Toki ulkomailla Suomeen joskus tulee ikävä, mutta muuttaa sitten takaisin. Toki, itsellä ja tuttavapiirissä ne Suomessa asumisen vuodet lyhenevät joka kerralla...

Esimerkiksi Lontoossa, jossa asun ihan fudisstadionin kupeessa, pubeihin pääsee matsipäivinä vain jommankumman joukkueen kannattajat. Olen ollut jumissa sekä kotona, että kodin ulkopuolella, kun matsin jälkeen on ollut iso tappelu kotikadulla.

Koronan paras puoli onkin ollut fudisfanien puuttuminen. Rugbyä kyllä katsotaan sulassa sovussa pubeissa mutta fudista ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kellään ole samaa oloa? Onko ihmiset oikeasti onnellisia tasaisessa ja hiljaisessa elossaan?

ON! En viihdy hiljaisuudessa, rauhassa saatika luonnossa (yksin) huh.... Kaipaan ihmisiä ja ihmisvilinää, puheen sorinaa ja tapahtumia. En ole adhd tai muuten ylivilkas, ennemminkin introvertti mutta silti tiedän eläväni (ja voivani paremmin) kun ympärilläni on elämää ja ääniä, ja kuin kuoleman hiljaisuus.

Minä taas en voi sietää mitään meluisia väkijoukkoja ja juhlia.

Ihmisten suuri määrä on ahdistavaa, tuntuu että jokainen niistä imee voimansa minusta.Jos johonkin suvun juhliinkin menee, niin takastullessa on ihan poikki, on kuin olisi viikon töitä tehnyt yhtäkyytiä.

Puheen sorina se vasta etookin, kaikki puuroutuu kakofoniaksi. Se, ja ne kaiken energian imevät ihmiset ovat vihoviimeiset, mitä ympärilleni tahdon. 

Mitä vähemmän muita ja mitä vähemmän niitä muiden aiheuttamia ääniä, sen parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kellään ole samaa oloa? Onko ihmiset oikeasti onnellisia tasaisessa ja hiljaisessa elossaan?

Kyllä. Suomalaiset osaavat iloita pienistä arkisista asioista, kuten lumisista kauniista puista, saunasta tai takkatulesta. Onnellisuustutkijoiden mukaan tämä on yksi kestävän onnellisuuden salaisuuksista: kyky olla kiitollinen ja tyytyväinen juuri tässä hetkessä.

Minä olen pohtinut tuota Suomen korkeaa sijoitusta näissä onnellisuusmittauksissa, kun niin paljon on mitattuna paljon myös kaikkea päinvastaista. Olen tullut siihen tulokseen että kollektiivisesti meihin vaan on iskostettu niin jumalaton nöyryys, vaatimattomuus ja ”oikein tekemisen tarve” että kun eteen lyödään kysely jossa (vaikka nimettömänäkin) pitää onnellisuuttaan arvioida niin suomalainen ei mieti miltä hänestä tuntuu vaan kuinka hänen kuuluisi vastata, ja siihen sitten laitetaan vaikka hampaat irvessä että niin maan prkleen onnellinen.

Juuri näin. Lisäksi vielä se, että suomalainenhan ei ikimaailmassa myöntäisi ainakaan kenellekään ulkomaalaiselle, että Suomi ei olekaan maailman paras maa eikä kaikki siellä olekaan maailman parasta. Siksi näihin onnellisuuskyselyihin voi suhtautua lähinnä hymähtäen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa on ihmiset ja eläminen vedetty samaan harmaaseen muottiin vaikka mm. luonto on ihan kaunista. Ihmisten luonteet Suomessa on keskimääräistä vittumaisempia varsinkin humalassa. Jatkuva riitely maalaiset/kaupunki, persut/muut, seksuaalisuus ym. tekee Suomen kokoisesta maasta vielä paskemman.

Olen asunut 3 krt ulkomailla yht. yli 10 vuotta. On upeaa monessa maassa, kun kaupassa, pubissa, kahviossa, kioskissa, autoliikkeessä ja vaikka missä nauttia paikallisesta hintatasosta. Pubeissa ja ravintoloissa voidaan yhdessä katsoa vaikka jalkapalloa ja ei tarvitse kuunnella kännisakin mölinää. 

Isossa maassa myös löytää tuttuja, jopa ystäviäkin paremmin, koska niitä riittää. Ei tarvitse olla yksin jos kylässä, kaupunginosassa, työyhteisössä jne. ei haluta olla sinun kavereita.

.

tämä oli kiinnostava pointti, oma 25 vuoden kokemus kolmesta maasta ja kymmenien erimaalaisten tuttujeni kokemukset kertoo kovin toisenlaista tarinaa.

Opiskelijana kavereita, ja ystäviäkin, saa yleensä helposti, mutta aikuisena uuteen maahan muuttavana tilanne on aivan toinen.

Paikallisia ei juurikaan kiinnosta tutustua sinuun, jos et osaa kieltä kunnolla niin kiinnostus on vielä vähäisempää.

Todennäköisesti päädyt hengailemaan muiden ulkkisten, mitä todennäköisimmin muiden suomalaisten kanssa, et siksi että pitäisit heistä erityisemmin vaan siksi ettei aina jaksa olla yksinkään. Muiden ulkkisten kanssa ystävystyessä on myös se ongelma että moni palaa jossain vaiheessa kotimaahansa.

Kavereita ja ystäviä löytyy kyllä mutta erityisen helppoa se ei ole, itselläni meni nykyisessä asuinmaassa kolme vuotta ennen kuin löysin ensimmäisen paikallisen ystävän. Nykyään kaveripiirini on suurelta osin paikallinen mutta kymmenen vuotta siihen meni.