Miksi Suomessa asuessa tuntuu siltä, kuin olen olemassa mutten koe olevani elossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kellään ole samaa oloa? Onko ihmiset oikeasti onnellisia tasaisessa ja hiljaisessa elossaan?

Kyllä. Suomalaiset osaavat iloita pienistä arkisista asioista, kuten lumisista kauniista puista, saunasta tai takkatulesta. Onnellisuustutkijoiden mukaan tämä on yksi kestävän onnellisuuden salaisuuksista: kyky olla kiitollinen ja tyytyväinen juuri tässä hetkessä.

Minä olen pohtinut tuota Suomen korkeaa sijoitusta näissä onnellisuusmittauksissa, kun niin paljon on mitattuna paljon myös kaikkea päinvastaista. Olen tullut siihen tulokseen että kollektiivisesti meihin vaan on iskostettu niin jumalaton nöyryys, vaatimattomuus ja ”oikein tekemisen tarve” että kun eteen lyödään kysely jossa (vaikka nimettömänäkin) pitää onnellisuuttaan arvioida niin suomalainen ei mieti miltä hänestä tuntuu vaan kuinka hänen kuuluisi vastata, ja siihen sitten laitetaan vaikka hampaat irvessä että niin maan prkleen onnellinen.

Veit sanat näppikseltäni! Aivan samoin olen ajatellut tuon asian.

Vierailija kirjoitti:

Vinkkejä miten voi tuntea elävänsä myös Suomessa:

Avantouinti ja saunan lomassa lumihangessa pyöriminen. Nukkuminen ulkona riippumatossa tähtitaivaan alla. Hiihtää tai lumikenkäillä järven tai meren jäällä. Leiriytyä johonkin korpeen ja paistaa rosvopaistia - maistuu taivaalliselta.

Oletko joku pakkasfanaatikko? Useimmat elämyksistäsi sisältävät kylmyyden elementin olennaisena osana "nautintoa".

Ap:kin puhui Meksikosta ja Intiasta, ne ovat lämpimiä, suorastaan kuumia maita.

Tietämättäsi saatoit kumminkin sohaista asian ydintä. Kylmissä maissa ei paljon seikkailla muuta kuin survivalistisesti yritetään pärjäillä hengissä ja lämpiminä.

Lappiin tulevat julkkikset eivät suurin surminkaan jäisi sinne asumaan. Eksoottinen muutaman päivän lomakohde, toki, mutta sieltä avannosta lähdetään äkkiä bikineihin uima-altaille ja aurinkoon.

Ap, ymmärrän sinua. Asuin lähes 15 v Etelä-Euroopassa, en mkssään turistikeskuksessa. Elämä oli hyvin toisenlaista kuin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kellään ole samaa oloa? Onko ihmiset oikeasti onnellisia tasaisessa ja hiljaisessa elossaan?

Kyllä. Suomalaiset osaavat iloita pienistä arkisista asioista, kuten lumisista kauniista puista, saunasta tai takkatulesta. Onnellisuustutkijoiden mukaan tämä on yksi kestävän onnellisuuden salaisuuksista: kyky olla kiitollinen ja tyytyväinen juuri tässä hetkessä.

Minä olen pohtinut tuota Suomen korkeaa sijoitusta näissä onnellisuusmittauksissa, kun niin paljon on mitattuna paljon myös kaikkea päinvastaista. Olen tullut siihen tulokseen että kollektiivisesti meihin vaan on iskostettu niin jumalaton nöyryys, vaatimattomuus ja ”oikein tekemisen tarve” että kun eteen lyödään kysely jossa (vaikka nimettömänäkin) pitää onnellisuuttaan arvioida niin suomalainen ei mieti miltä hänestä tuntuu vaan kuinka hänen kuuluisi vastata, ja siihen sitten laitetaan vaikka hampaat irvessä että niin maan prkleen onnellinen.

Näissä onnellisuusmittauksissahan ei kysellä, että onko sulla hyvä olla ja hyvä mieli. Niissä katsotaan ainoastaan jokaisen maan elinmahdollisuuksia, koulutusmahdollisuuksia, työmahdollisuuksia, tasa-arvoa jne. Totta kai tulee isot onnellisuuslukemat, kun meillä on kuitenkin maailman mittapuulla yksi toimivimmista ja turvallisimmista yhteiskunnasta, jossa ihmisistä pidetään huolta sen sijaan, että jos et itse pysy tahdissa mukana, saat muuttaa sillan alle tai myydä lapsesi orjiksi tai ryhtyä huumekuriiriksi.

Eli, mitataan yhteiskunnan hyvää, ei ihmisten kollektiivista tuntemusta siitä, että onko heidän elämä mielekästä vai ei.

Itse aion muuttaa ulkomaille n.5 vuoden päästä kun lapseni isoja. Suomessa monta hygieniatasoa kunnossa, mutta ihn oikeasti se että laadukas ruoka on erittäin kallista, ulkona syömiseen saat laadukkaassa ravintolassa käyttää monen päivän palkkasi ja auta armias jos otat viinipullon ravintolassa, se on jo niin paha synti että saat käyttää siihen 50€ kun saman pullon saat ostaa kotiisi monopoli-Alkosta, joten verotus oikein kannustaa yksin kotona pään täyteen vetämiseen.

Yksinäisyys, mielenterveysongelmat, ollaan niin kohteliaita ja vaatimattomia että monen tuntemattoman annetaan kuolla eteen kun ei uskalleta puuttua muiden asioihin. Toisen ihmisen annetaan olla rauhassa, niin rauhassa että varmasti tietää että tässä maassa yksin pärjääminen on kaiken a ja o, jos et pärjää, olet täysi luuseri.

Asuminen on mielisairaan kallista, tavallisesta palkkatyöstä sinulle ei asumisen jälkeen jää käteen juuri mitään. Verotetaan niin yrittäjyyttä, alkoholia, palveluita, tuotteita niin ettei normaali-ihmisellä ole pääsyä näiden piiriin. Eletään siis limbossa, jossa meille on annettu tämä maailman onnellisin maa, mutta sisäistä onnellisuutta saa kyllä etsiä kissojen ja koirien kanssa. Sotaveteraanit ja sodissa kaatuneet varmasti taistelivat hyvän asian puolesta, mutta oikeaa suomalaisuutta saa nykyään hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kellään ole samaa oloa? Onko ihmiset oikeasti onnellisia tasaisessa ja hiljaisessa elossaan?

Mulla on tollanen olo, ulkomailla tuntee enemmön elämänsä, mutta ehkäse johtuu ärsyketulvasta, näkee koko ajan jotain uutta ja joutuu kommunikoimaan muulla kuin äidinkiellä, ehkä se stimuloi aivoja enenmmän.

Inhoan nykyäänesim käydä prismassa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on Suomessa tylsää ja samanlaista ihan kauppakeskuksista lähtien. Harmaata ja mautonta, samat kaupat jokaisessa. Talot ja rakennukset samaa linjaa, matalia samanlaisia kerrostaloja.

Värikkyys puuttuu myös kokonaan.

Esim. Helsingin uudisrakentaminen on kamalaa, vieri vieressä neliölaatikoita ja vähäinenkin puusto kaadettu.Tulee oikein paha olo. Larukin on pilattu täydennysrakentamisella, vielä vuosituhannen vaihteessa oli kiva pikku saari jossa avaruutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kellään ole samaa oloa? Onko ihmiset oikeasti onnellisia tasaisessa ja hiljaisessa elossaan?

Kyllä. Suomalaiset osaavat iloita pienistä arkisista asioista, kuten lumisista kauniista puista, saunasta tai takkatulesta. Onnellisuustutkijoiden mukaan tämä on yksi kestävän onnellisuuden salaisuuksista: kyky olla kiitollinen ja tyytyväinen juuri tässä hetkessä.

Minä olen pohtinut tuota Suomen korkeaa sijoitusta näissä onnellisuusmittauksissa, kun niin paljon on mitattuna paljon myös kaikkea päinvastaista. Olen tullut siihen tulokseen että kollektiivisesti meihin vaan on iskostettu niin jumalaton nöyryys, vaatimattomuus ja ”oikein tekemisen tarve” että kun eteen lyödään kysely jossa (vaikka nimettömänäkin) pitää onnellisuuttaan arvioida niin suomalainen ei mieti miltä hänestä tuntuu vaan kuinka hänen kuuluisi vastata, ja siihen sitten laitetaan vaikka hampaat irvessä että niin maan prkleen onnellinen.

Näissä onnellisuusmittauksissahan ei kysellä, että onko sulla hyvä olla ja hyvä mieli. Niissä katsotaan ainoastaan jokaisen maan elinmahdollisuuksia, koulutusmahdollisuuksia, työmahdollisuuksia, tasa-arvoa jne. Totta kai tulee isot onnellisuuslukemat, kun meillä on kuitenkin maailman mittapuulla yksi toimivimmista ja turvallisimmista yhteiskunnasta, jossa ihmisistä pidetään huolta sen sijaan, että jos et itse pysy tahdissa mukana, saat muuttaa sillan alle tai myydä lapsesi orjiksi tai ryhtyä huumekuriiriksi.

Eli, mitataan yhteiskunnan hyvää, ei ihmisten kollektiivista tuntemusta siitä, että onko heidän elämä mielekästä vai ei.

Eikö tekstin sävystä käynyt ilmi että se oli hieman kieli poskessa kirjoitettu? Viesti johon vastasin, enkä nyt tarkoita ilkeillä, oli jo itsessään loistava esimerkki suomalaisesta mentaliteetista, omille onnellisuuden tunteille haetaan perustelut tutkimustuloksista, näin se on, tämä on tutkittu juttu. Ei riitä se oma subjektiivinen tunnekokemus, vaan sen pitää mielellään olla yleisesti tunnustettu fakta, lähteet vielä liitteeksi.

Minkä ikäinen olet?

Ulkomailla on aina kaikki niin ennalta arvaamatonta. Joka päivä soittaa uudet ihmiset ja puhuu eri asioita. Kaupassa aina uusia juttuja. Viinakaupoissa jatkuvasti uutta valikoimaa. Töissä jutut vaihtuu vähän väliä ja on kokoajan jännitystä! Harrastuksetkin on joka kerta erilaisia ja yllätyksellisiä. Kaikki jännä ja kiva on sallittua ja mikään ei ole liian helppoa ja turvallista. Koen olevani elossa. Asun vuoroviikoin Intiassa ja Meksikossa.

Päivä ulkomailla.

Heräilen aamulla satiinilakanoissani, avonaisesta ikkunasta puhaltaa lempeä tuuli. Kadulta kantautuu elämän ääniä kuten katusoittajan musiikkia.

Jännittävä mieheni tuo aamiaisen sänkyyn, jonka jälkeen harrastamme kiihkeää tantraseksiä suitsukkeiden luodessa tunnelmaa.

Kello alkaa lähestyä puoltapäivää joten alan valmistautumaan töihin. Huomaan että yön aikana oven alta on sujautettu lappu: ”Odotan sinua illalla; George”. Vatsanpohjassani muljahtaa ja laitan lapun nopeasti käsilaukkuuni ennen kuin mieheni näkee sen.

Työpäiväni on jännittävä ja saan jatkuvasti uusia ideoita. Aika tuntuu suorastaan kiitävän.

Töiden jälkeen saan soiton tuntemattomasta numerosta. Soittaja on Diego; tuo jumalaisen komea muukalainen jonka tapasin toissapäivänä kahvilassa. Kuinka jännittävää! Sovimme Diegon kanssa tapaaamisen.

Alkuillasta menen surffaamaan rannalle jonka jälkeen nautimme hummeri-illallisen rannalla nuotion ääressä. Surffiopettajani on erittäin komea mies jonka kanssa meillä on ollut silmäpeliä jo pidempään. Harmi että hänellä on jo perhe, mutta sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, ainakin ulkomailla!

Palaan myöhään illalla kotikadulleni jolloin huomaan Georgen odottavan minua avoautossaan. Sydämeni pakahtuu jännityksestä. En enää muista lumihiutaleiden putoamista tai Lapin takkatulien loimua. Tunnen olevani elossa!

Itse olen aina kokenut olevani tietyllä tavalla orja suomessa. Lapsuuteni oli tiettyjen näkymttömien sääntöjen takia pelkkää tietokone pelaamista, mikä on absurdia koska suomessa on hieno luonto. Luonto ei ole kuitenkaan suomalaisille, vaan teollisuutta ja turismia varten.

Kuulostaa myös oudolta mutta minua kiusattiin koulussa ja hakattiin jos uskalsin mennä ulos kävelemään ilman ennalta määrättyjä reittejä a pisteestä b. En koskaan saanu oleskella tai kävellä tarpeettomana ulkona. Niin hullua elämä suomessa kantasuomalaiselle on.

Mieti sitä sitten kun elämä muodostuu tietokonepäätteen ääressä olemisesta. Onko se edes elämää. Mutta olen testi kappale keksinnöille joita viedään maailmalle. Esim nykyisin on jo tavallista että ihmiset istuu pc llä kotons mutta ei olle vielä mun testi rotta aikana 1998-2007.

Mulla on ollut liian vaiherikas elämä. Olen ihan uupunut ja väsynyt siihen.

Mitään en niin toivo kuin tavallista tapahtumaköyhää arkea, että ehtisin edes joskus tehdä vähän omia pikku juttujani. Jotka jää koko ajan tekemättä. Kuten esim. laittaa hyllypapereita muutamiin laatikoihin.

Tapahtumat on ihan yliarvostettuja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on Suomessa tylsää ja samanlaista ihan kauppakeskuksista lähtien. Harmaata ja mautonta, samat kaupat jokaisessa. Talot ja rakennukset samaa linjaa, matalia samanlaisia kerrostaloja.

Värikkyys puuttuu myös kokonaan.

Värikkyyden puute johtuu osittain valosta. Eli näin pohjoisessa auringonvalo on niin heikkoa, että haaleatkin sävyt jotenkin näyttävät ihmisen silmiin miellyttäviltä. Päiväntasaajalla auringonvalo on niin intensiivistä, että tarvitaan kirkkaita ja voimakkaita värejä saman näköelämyksen aktivoimiseen. Luin tästä joskus tieteellisen artikkelinkin, mutta en valitettavasti muista tutkijaa enkä julkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Päivä ulkomailla.

Heräilen aamulla satiinilakanoissani, avonaisesta ikkunasta puhaltaa lempeä tuuli. Kadulta kantautuu elämän ääniä kuten katusoittajan musiikkia.

Jännittävä mieheni tuo aamiaisen sänkyyn, jonka jälkeen harrastamme kiihkeää tantraseksiä suitsukkeiden luodessa tunnelmaa.

Kello alkaa lähestyä puoltapäivää joten alan valmistautumaan töihin. Huomaan että yön aikana oven alta on sujautettu lappu: ”Odotan sinua illalla; George”. Vatsanpohjassani muljahtaa ja laitan lapun nopeasti käsilaukkuuni ennen kuin mieheni näkee sen.

Työpäiväni on jännittävä ja saan jatkuvasti uusia ideoita. Aika tuntuu suorastaan kiitävän.

Töiden jälkeen saan soiton tuntemattomasta numerosta. Soittaja on Diego; tuo jumalaisen komea muukalainen jonka tapasin toissapäivänä kahvilassa. Kuinka jännittävää! Sovimme Diegon kanssa tapaaamisen.

Alkuillasta menen surffaamaan rannalle jonka jälkeen nautimme hummeri-illallisen rannalla nuotion ääressä. Surffiopettajani on erittäin komea mies jonka kanssa meillä on ollut silmäpeliä jo pidempään. Harmi että hänellä on jo perhe, mutta sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, ainakin ulkomailla!

Palaan myöhään illalla kotikadulleni jolloin huomaan Georgen odottavan minua avoautossaan. Sydämeni pakahtuu jännityksestä. En enää muista lumihiutaleiden putoamista tai Lapin takkatulien loimua. Tunnen olevani elossa!

Tästä päivän kuvauksesta unohtui noin 20 satunnaista ystävällistä kohtaamista tuttujen ja tuntemattomien kanssa, 50 naurua ja lukemattomia kauniita sanoja ja viattomia kosketuksia.

Vierailija kirjoitti:

Päivä ulkomailla.

Heräilen aamulla satiinilakanoissani, avonaisesta ikkunasta puhaltaa lempeä tuuli. Kadulta kantautuu elämän ääniä kuten katusoittajan musiikkia.

Jännittävä mieheni tuo aamiaisen sänkyyn, jonka jälkeen harrastamme kiihkeää tantraseksiä suitsukkeiden luodessa tunnelmaa.

Kello alkaa lähestyä puoltapäivää joten alan valmistautumaan töihin. Huomaan että yön aikana oven alta on sujautettu lappu: ”Odotan sinua illalla; George”. Vatsanpohjassani muljahtaa ja laitan lapun nopeasti käsilaukkuuni ennen kuin mieheni näkee sen.

Työpäiväni on jännittävä ja saan jatkuvasti uusia ideoita. Aika tuntuu suorastaan kiitävän.

Töiden jälkeen saan soiton tuntemattomasta numerosta. Soittaja on Diego; tuo jumalaisen komea muukalainen jonka tapasin toissapäivänä kahvilassa. Kuinka jännittävää! Sovimme Diegon kanssa tapaaamisen.

Alkuillasta menen surffaamaan rannalle jonka jälkeen nautimme hummeri-illallisen rannalla nuotion ääressä. Surffiopettajani on erittäin komea mies jonka kanssa meillä on ollut silmäpeliä jo pidempään. Harmi että hänellä on jo perhe, mutta sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, ainakin ulkomailla!

Palaan myöhään illalla kotikadulleni jolloin huomaan Georgen odottavan minua avoautossaan. Sydämeni pakahtuu jännityksestä. En enää muista lumihiutaleiden putoamista tai Lapin takkatulien loimua. Tunnen olevani elossa!

Varsinainen malliesimerkki...

Kyse ei ole mistään seksiseikkailufantasioista vaan tietynlaisesta turhautumisesta täällä vallitsevaan ilmapiiriin. Meillä täällä suomessa kuitenkin on verrattain korkea elintaso, turvaverkot, kouluttautumismahdollisuudet, kaikenkaikkiaan suhteellisen hyvät resurssit mutta kirjoitettujen ja ennenkaikkea kirjoittamattomien sääntöjen vuoksi olemme ihan älyttömän passiivinen kansa.

Asia ei ole erikseen kielletty= ei riitä

Asia on sallittu, neutraali= ei riitä

Asiaa suositellaan= siinä kintaalla

Asiaa odotetaan= Suomalainen toimii

Yhtenä esimerkkinä pari suomalaista sanaa jotka kuulostavat ehkä neutraaleilta, yrittäjä ja työntekijä, tönkösti mutta kuitenkin kuvaavasti ne voisi kääntää että ”someone who tries” ja ”someone who does”. Kuulostaa kaukaahaetulta mutta täällä se että tekee hänelle annetut tehtävät ja suoriutuu odotuksista on kunniallisen ihmisen mittari. Aloitteellisuus ei toki ole kiellettyä mutta onhan se tietyllä tavalla ruodusta poikkeamista, jos lähdet ”yrittämään” niin parempi onnistua. Veikkaan itsensä työllistävien saavan useinkin epäsuoria kysymyksiä siitä suunnitteleeko hän hakevansa työpaikkaa.

Tottakai suomestakin löytyy luovia ihmisiä joilla on pokkaa tehdä muutakin kuin mitä heiltä on erikseen pyydetty, kenties järjästävät siinä samalla virikettä ja aktiviteettia kansalle. Kansa sitten tuskailee suuren kysymyksen edessä, kehtaako edes osallistua.

Jos ihmisellä on päänsisäinen tyhjyys ja ankeus, hän kai tarvitsee räikeyttä ja meteliä ympärilleen?

Suosittelen Meksikoa. Siellä sillankaiteessa kiikkuessasi voit miettiä miten toiveesi toteutui ja nyt sinulla on jännää.

Samat ruuat, samat harrastukset?

Oletko varmasti kokeillut kaikki mahdollisuudet?

Aloita vaikka ruuasta: tee itse ruokasi, kokeile keittokirjasi kaikki reseptit.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kellään ole samaa oloa? Onko ihmiset oikeasti onnellisia tasaisessa ja hiljaisessa elossaan?

Enimmäkseen kyllä mutta aina välillä sitä kaipaisi säpinää. mutta vain välillä. Jotain uutta ja mielenkiintoista. No rahastakin se on vähän kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinkkejä miten voi tuntea elävänsä myös Suomessa:

Avantouinti ja saunan lomassa lumihangessa pyöriminen. Nukkuminen ulkona riippumatossa tähtitaivaan alla. Hiihtää tai lumikenkäillä järven tai meren jäällä. Leiriytyä johonkin korpeen ja paistaa rosvopaistia - maistuu taivaalliselta.

Yh, inhoan niin noita väkisin vängättyjä tekopirteitä Pirtsakan Pirkon aktiviteetteja. Suoraan sanottuna vaan v*tuttaisi tehdä tuollaisia ja miettisin että miks hitossa teen jotain tällaista. 

Kummasti just tämäntyyppiset hapannaamat haluaa aina muuttaa ihaniin ulkomaihin.