Järjestin puolisolle hotelliyllätyksen, ei halua lähteä

Meillä on 1,5v ja 4,5v ja käymme kerran kuussa vuorollamme hotellissa yksinämme nukkumassa, koska suurin parisuhde rasite tällä hetkellä on unenpuute ja lasten jatkuva palvelijana oleminen. Molemmat kaipaavat siitä nyt lepoa.

Isovanhemmat olisi innokkaita hoitamaan, mutta emme korona-aikana sitä halua, koska ovat yli 70-vuotiaita ja asuvat paljon koronaturvallisemmalla seudulla kuin me ja olemme töissä plus meidän lapset on päivähoidossa eli kontaktit ei ole nolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on kyllä jänniä tyyppejä, jotka ei tykkää yllätyksistä, ei kelpaa se, ei tämä... Kuinka teidän kanssa voi elää? Onko elämä vain sellaista raskasta eteenpäinmenoa, pitääkö joka saamarin asia olla teidän hyppysissä? Minut on viety yllärinä ulkomaille, on järkätty yllätyksenä hulppeat 30v-juhlat, on viety yllätyksenä hotelliin syömään ja yöksi ja kertaakaan ei ole tullut fiilistä, että asiasta olisi pitänyt miehelle alkaa narisemaa. Meillä lapsia 3. Mun on pakko sanoa, että jos mies olisi noin hankala, että mikään ei kelpaa mitä yrittä järkkäillä niin kyllä olisi aika ikävää elämää. 

Miten teillä oli lastenhoito järjestetty? Onko teillä paikka, jonne lapset saa viikoksi ihan vaan ilmoittamalla viime tipassa? Kumpi järjesti lapsille hoidon, sinä vai miehesi?

Loman aikaan oli vain miehen lapsi ja oli silloin äidillään. Muiden ylläreiden aikaan heitä oli 3 ja hoitopaikka järjestyi.  Mitä väliä sillä on, kuka sen hoidon järjestää kun yhdessä ollaan menossa ja lapset on yhteisiä? Missä luki, että ap:n tapauksessa on viime tipassa jotain järjestetty? 

Onhan sillä paljonkin väliä, kuka ne käytännön järjestelyt hoitaa. Aloittaja ei kertonut, onko hän sopinut lapsen hoidosta etukäteen, vaimohan ei ole voinut sitä tehdä, kun ei tiennyt asiasta mitään. Aina sitä hoitopaikkaa ei löydy, kun ihmisillä on omiakin suunnitelmia. Se on oikeasti ihan hirveää hommaa soitella kaikki sukulaiset ja tutut läpi ja anella, josko joku suostuisi lapsen ottamaan yöksi hoitoon lyhyellä varoajalla. Fiksu mies olisi tuon tehnyt itse.

No miksi täällä sitten oletetaan, että mies ei sitä ollut järkännyt. Eipä lueta rivien välistä sellaista mitä siellä ei ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on kyllä jänniä tyyppejä, jotka ei tykkää yllätyksistä, ei kelpaa se, ei tämä... Kuinka teidän kanssa voi elää? Onko elämä vain sellaista raskasta eteenpäinmenoa, pitääkö joka saamarin asia olla teidän hyppysissä? Minut on viety yllärinä ulkomaille, on järkätty yllätyksenä hulppeat 30v-juhlat, on viety yllätyksenä hotelliin syömään ja yöksi ja kertaakaan ei ole tullut fiilistä, että asiasta olisi pitänyt miehelle alkaa narisemaa. Meillä lapsia 3. Mun on pakko sanoa, että jos mies olisi noin hankala, että mikään ei kelpaa mitä yrittä järkkäillä niin kyllä olisi aika ikävää elämää. 

Miten teillä oli lastenhoito järjestetty? Onko teillä paikka, jonne lapset saa viikoksi ihan vaan ilmoittamalla viime tipassa? Kumpi järjesti lapsille hoidon, sinä vai miehesi?

Nämä ovat juuri näitä etuoikeutettuja ihmisiä, joilla on omat vanhemmat elossa, jotka hyvänkuntoisina mielellään hoitavat lapsenlapsiaan. On monta läheistä sisarusta ja naapurin lapsenlikkaa.. Heille tuntuu olevan mahdoton ajatus siitä, että suomi on pullollaan perheitä ilman lastenhoitoapua. Isovanhempia ei ole tai ovat väkivaltaisia juoppoja. Sisaruksia ei ole tai ei asu lähellä. Kaverit eivät välitä lapsista. Järjestäppä siinä sitten ylläri ulkomaanreissuja ilman huolta siitä, miten ne lapset siellä kotona kadulta etsityn nannyn kanssa pärjää.

Heh, nyt meni kyllä aika rahusti pieleen. Mulla ei ole yhtään sisarusta, vanhemmat asuu 1000km päässä. Lapsenlikkoja ei ole ollut juurikaan. Mutta mies järkkäsi noihin yllätyksiin äitinsä lapsenlikaksi ja minusta se oli todella ihanaa, että edes joskus päästiin yhdessä jonnekin. Ei olisi tullut mieleenkään ruveta kitisemään, että oli liian ylläri, en tykkää!

Aloittaja ei ole tehnyt noin. Kumma, että et ymmärrä eroa tilanteiden välillä.

Hotelliyön järjestäminen on ok, mutta miksi yllätyksenä? Miksi ei voi jutella, että tykkäisitkö tällaisesta, milloin sopisi, minä järjestän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on kyllä jänniä tyyppejä, jotka ei tykkää yllätyksistä, ei kelpaa se, ei tämä... Kuinka teidän kanssa voi elää? Onko elämä vain sellaista raskasta eteenpäinmenoa, pitääkö joka saamarin asia olla teidän hyppysissä? Minut on viety yllärinä ulkomaille, on järkätty yllätyksenä hulppeat 30v-juhlat, on viety yllätyksenä hotelliin syömään ja yöksi ja kertaakaan ei ole tullut fiilistä, että asiasta olisi pitänyt miehelle alkaa narisemaa. Meillä lapsia 3. Mun on pakko sanoa, että jos mies olisi noin hankala, että mikään ei kelpaa mitä yrittä järkkäillä niin kyllä olisi aika ikävää elämää. 

Miten teillä oli lastenhoito järjestetty? Onko teillä paikka, jonne lapset saa viikoksi ihan vaan ilmoittamalla viime tipassa? Kumpi järjesti lapsille hoidon, sinä vai miehesi?

Loman aikaan oli vain miehen lapsi ja oli silloin äidillään. Muiden ylläreiden aikaan heitä oli 3 ja hoitopaikka järjestyi.  Mitä väliä sillä on, kuka sen hoidon järjestää kun yhdessä ollaan menossa ja lapset on yhteisiä? Missä luki, että ap:n tapauksessa on viime tipassa jotain järjestetty? 

Onhan sillä paljonkin väliä, kuka ne käytännön järjestelyt hoitaa. Aloittaja ei kertonut, onko hän sopinut lapsen hoidosta etukäteen, vaimohan ei ole voinut sitä tehdä, kun ei tiennyt asiasta mitään. Aina sitä hoitopaikkaa ei löydy, kun ihmisillä on omiakin suunnitelmia. Se on oikeasti ihan hirveää hommaa soitella kaikki sukulaiset ja tutut läpi ja anella, josko joku suostuisi lapsen ottamaan yöksi hoitoon lyhyellä varoajalla. Fiksu mies olisi tuon tehnyt itse.

No miksi täällä sitten oletetaan, että mies ei sitä ollut järkännyt. Eipä lueta rivien välistä sellaista mitä siellä ei ole

Äläpä sitten itsekään lue. Missään ei ole lukenut, että mies olisi järkännyt lapsen hoidon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän monta syytä miksi en lähtisi nyt miehen kanssa hotelliin.

Korona

Nukkuisin koko viikonlopun

Vauva liian pieni 11kk

Hotellin patjat olisi maidossa

Vauvalla ei ole muita kiintymyssuhteita kuin vanhemmat

Seksiä saa kotonakin joka päivä.

Rahat tiukilla

En pidä yllätyksistä koska joudun suunnittelemaan ja pakkaamaan kaiken. Yllätys aiheuttaa ylimääräisiä töitä.

Mitä haluaisin hotellihuoneen sijaan. Enemmän läsnäoloa, yhteistä tekemistä ja kotitöihin osallistumista.

Itse äitinä en jaksa panostaa läsnäoloon ja kotitöihin ja parisuhteeseen, jos elämä on pelkkää samaa kotona olemista samalla kaavalla samalla rutiineilla kuukaudesta toiseen. Voisin parisuhteessa paljon paremmin, jos olisi hotelliyllätyksiä. Kotitöiden auttamisesta en saa mieleen jääviä elämyksiä ja muistoja.

Meillä panostetaan läsnäoloon ja parisuhteeseen. Tämä auttaa jaksamaan. Harvoin tapahtuvat panostukset parisuhteeseen luovat paineita ja tulokset eivät ole pitkäkestoisia.

Kun on tarpeeksi väsynyt ja valvonut vuosia, ei todellakaan jaksa kotona kaiken muun lisäksi panostaa arjessaan aikuiseen mieheen. Siksi tarvitaan niitä irtiottoja ja hetkiä mitä elämä oli ennen lapsia.

Ja tuo on vain sinun näkemyksesi teidän parisuhteesta. Voihan aloittaja olla yhtä lailla sinunkin puolisosi tai kaivata hotelliöitä ja kahdenkeskeistä aikaa. Sinä et kaipaa, mutta toinen saattaa niitä tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin todella ilahtunut tuollaisesta jos lastenhoito oli järjestetty myös.

Oma kohta puolitoistavuotiaani nukkuu vielä perhepedissä. En todellakaan lähtisi yöksi pois enkä pystyisi rentoutumaan yhtään. Onneksi mieheni tietää että vihaan yllätyksiä....

Lisään sen verran että seksi ä meillä on kyllä monta kertaa viikossa kun taapero nukkuu päiväunet ulkona. Ja halaillaan yhdessä sohvalla ja muuta läheisyyttä. Mutta en innostu spontaaneista jutuista kun muutenkin itse adhd tapauksena vaikeaa pitää lapselle rutiinit.

Minä ilahtuisin. Jos mun mies järjestäisi jonkun yllärin , mistä en olisi edes innostunut, vähintään esittäisin innostunutta, kun toinen ajatellut minua ja nähnyt vaivaa.

Enemmän tarvitsisi taustatietoja että voi kommentoida juuri teidän tapaukseen oikeastaan mitään. Onko vaimo sanonut, ettei yhtään pidä tuollaisen tyylisistä jutuista? Onko tehnyt selväksi, ettei halua vielä olla yötä erossa lapsesta? Tietääkö hän, että ylläri ei ole tarkoitettu juuri hänelle ja sinulle, vaan pelkästään todellisuudessa sinulle? Tunnetko vaimosi, miten hän tällä hetkellä voi?

Sellaistahan se miehen elämä on. Lapsen saamisen jälkeen olet automaattisesti sijalla 2, eikä siinä mitään, niinhän se menee. Jos/kun hankitte vielä koiran, niin sijoitus putoaa jälleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on kyllä jänniä tyyppejä, jotka ei tykkää yllätyksistä, ei kelpaa se, ei tämä... Kuinka teidän kanssa voi elää? Onko elämä vain sellaista raskasta eteenpäinmenoa, pitääkö joka saamarin asia olla teidän hyppysissä? Minut on viety yllärinä ulkomaille, on järkätty yllätyksenä hulppeat 30v-juhlat, on viety yllätyksenä hotelliin syömään ja yöksi ja kertaakaan ei ole tullut fiilistä, että asiasta olisi pitänyt miehelle alkaa narisemaa. Meillä lapsia 3. Mun on pakko sanoa, että jos mies olisi noin hankala, että mikään ei kelpaa mitä yrittä järkkäillä niin kyllä olisi aika ikävää elämää. 

Tämä. Ja minkälaisten miesten kanssa palstalaiset ovat lisääntyneet, jos omasta miehestä ajatellaan "minulle tulee maksullinen nainen -olo, jos lähden hotelliin yöksi mieheni kanssa".

Ja ettei voi olla poissa kotoa, koska on lapsi. Ei ihme, että 50% avioliitoista päätyy eroon ja pikkulapsiaikana petetään ja jätetään. Relatkaa naiset. Lapset ei mene rikki siitä, ettei äiti ole 24/7 saatavilla.

Ennen eli silloin "kun kaikki oli paremmin" Ei puhuttu lasten kiintymyssuhteista vaan synnytettiin ja jatkettiin pellolla hommia ja isommat sisarukset hoiti vauvat ja lapset sillä välin kun vanhemmat tekivät maatilalla 16 tuntista työpäivää. Nykyajan yksi hotelliyö kerran vuodessa on mitätön määrä poissaoloa lapsensa luota verrattuna miten ennen oli.

Kas kun silloin ennen juuri mikään ei ollut paremmin. Lapsia kuoli paljon enemmän, perheväkivaltakin oli ihan tavallista ja itsemurhia tehtiin paljon. Lasten hylkääminen johti silloin ennenkin kiintymyssuhdeongelmiin jotka näkyvät useamman sukupolven päästäkin, meillä on taipumus toistaa niitä lapsuuden toimintamalleja. Toisaalta jotkut ehkä vetää sitten toiseen ääripäähän ja kiintyy lapseensa vähän turhankin lujaa kun ei ole omassa lapsuudessaan saaneet kokea sitä vanhemman kiintymystä ja rakkautta.

Ap kirjoitti "Nyt kuitenkin vaimo ilmoitti, ettei aio laittaa 1v10kk ikäistä taaperoa yöhoitoon"

Ap olisi varmaankin kirjoittanut eri tavalla, jos hoitopaikkaa ei olisi ollut tiedossa. Tuo Ap:n käyttämä sanamuoto tarkoittaa, että hoitopaikka on, mutta vaimon päätöksellä nuorinta lasta ei laiteta sinne hoitoon, muiden lasten laittaminen yöhoitoon ei ole vaimolle ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Hotelliyön järjestäminen on ok, mutta miksi yllätyksenä? Miksi ei voi jutella, että tykkäisitkö tällaisesta, milloin sopisi, minä järjestän.

Ehkä kerran vuodessa voisi olla sellainen päivä, jonka ohjelmaa vaimo ei suunnittelisi? Mistä lähtien miehistä on tehty lapsia, jotka eivät saisi ottaa tilannetta haltuun ja päättää yhden päivän verran miten toimitaan? Kaikkeen lupa vaimolta, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on kyllä jänniä tyyppejä, jotka ei tykkää yllätyksistä, ei kelpaa se, ei tämä... Kuinka teidän kanssa voi elää? Onko elämä vain sellaista raskasta eteenpäinmenoa, pitääkö joka saamarin asia olla teidän hyppysissä? Minut on viety yllärinä ulkomaille, on järkätty yllätyksenä hulppeat 30v-juhlat, on viety yllätyksenä hotelliin syömään ja yöksi ja kertaakaan ei ole tullut fiilistä, että asiasta olisi pitänyt miehelle alkaa narisemaa. Meillä lapsia 3. Mun on pakko sanoa, että jos mies olisi noin hankala, että mikään ei kelpaa mitä yrittä järkkäillä niin kyllä olisi aika ikävää elämää. 

Miten teillä oli lastenhoito järjestetty? Onko teillä paikka, jonne lapset saa viikoksi ihan vaan ilmoittamalla viime tipassa? Kumpi järjesti lapsille hoidon, sinä vai miehesi?

Nämä ovat juuri näitä etuoikeutettuja ihmisiä, joilla on omat vanhemmat elossa, jotka hyvänkuntoisina mielellään hoitavat lapsenlapsiaan. On monta läheistä sisarusta ja naapurin lapsenlikkaa.. Heille tuntuu olevan mahdoton ajatus siitä, että suomi on pullollaan perheitä ilman lastenhoitoapua. Isovanhempia ei ole tai ovat väkivaltaisia juoppoja. Sisaruksia ei ole tai ei asu lähellä. Kaverit eivät välitä lapsista. Järjestäppä siinä sitten ylläri ulkomaanreissuja ilman huolta siitä, miten ne lapset siellä kotona kadulta etsityn nannyn kanssa pärjää.

Heh, nyt meni kyllä aika rahusti pieleen. Mulla ei ole yhtään sisarusta, vanhemmat asuu 1000km päässä. Lapsenlikkoja ei ole ollut juurikaan. Mutta mies järkkäsi noihin yllätyksiin äitinsä lapsenlikaksi ja minusta se oli todella ihanaa, että edes joskus päästiin yhdessä jonnekin. Ei olisi tullut mieleenkään ruveta kitisemään, että oli liian ylläri, en tykkää!

No näköjään onnistui kuitenkin. Toisilla ei ole yhtään luotettavaa isovanhempaa. Minua suuresti ärsyttää kaltaisesi ihmiset, jotka huutelevat kuinka helppoa on tehdä sitä ja tätä ymmärtämättä, että lähtökohtia ja mielihaluja on erilaisia.

Sinä tykkäät. Toinen ei. Kumpi on oikeassa kun ottaa huomioon kaikki taustatekijät? Tykkäisitkö sinä, jos sinulla olisi esimerkiksi ap:n puolison elämä ja historia? Et voi tietää, älä siis tuomitse ja nokittele olevasi parempi.

Ap:lla oli hyvä ajatus, johon tuli myös hyviä kommentteja.  Meillä vastaava toteutui 30 v. sitten peräti 1000 km:n päähän - lentämällä.  Tosin yhdessä sen päätimme.  Minulle vain oli pettymys se, että vaimo shoppaili itsensä niin väsyksiin, ettei hotellissa seksiä enää "jaksanut".

Hei, jätä se emakko!

Hankala kommentoida oikeasti kun ei tiedä mitä muita asianhaaroja tilanteeseen liittyy. Ihan päällimmäisenä vaikka tuo lastenhoito - oliko se ap:n toimesta jo järkätty vai jääkö itse asiassa vaimon tehtäväksi mahdollistaa koko hotelliin lähtö?

Vanhempien vahva parisuhde on perheen perusta. Kun suhde voi hyvin, jaksaa paremmin arkea ja väittäisin, että vanhemmat toimivat paremmin tiiminä, kun pohjalla on hyvä keskinäinen suhde. Lapset hoitoon ja parisuhdetta hoitamaan❤️ Enemmän lapset kärsivät huonon parisuhteen aiheuttamasta ilmapiiristä ja mahdollisesta erosta.

Eiköhän ap kadonnut linjoilta, koska huomasi mokanneensa lapsenhoitojärjestelyt. Tai siis että ei ollut ottanut niitä huomioon lainkaan. Ensi kerralla, ap, sitten fiksummin. Olet nyt isä, ja sinun pitää ottaa lapset huomioon joka asiassa, myös yllätyksiä järjestäessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on kyllä jänniä tyyppejä, jotka ei tykkää yllätyksistä, ei kelpaa se, ei tämä... Kuinka teidän kanssa voi elää? Onko elämä vain sellaista raskasta eteenpäinmenoa, pitääkö joka saamarin asia olla teidän hyppysissä? Minut on viety yllärinä ulkomaille, on järkätty yllätyksenä hulppeat 30v-juhlat, on viety yllätyksenä hotelliin syömään ja yöksi ja kertaakaan ei ole tullut fiilistä, että asiasta olisi pitänyt miehelle alkaa narisemaa. Meillä lapsia 3. Mun on pakko sanoa, että jos mies olisi noin hankala, että mikään ei kelpaa mitä yrittä järkkäillä niin kyllä olisi aika ikävää elämää. 

Tämä. Ja minkälaisten miesten kanssa palstalaiset ovat lisääntyneet, jos omasta miehestä ajatellaan "minulle tulee maksullinen nainen -olo, jos lähden hotelliin yöksi mieheni kanssa".

Ja ettei voi olla poissa kotoa, koska on lapsi. Ei ihme, että 50% avioliitoista päätyy eroon ja pikkulapsiaikana petetään ja jätetään. Relatkaa naiset. Lapset ei mene rikki siitä, ettei äiti ole 24/7 saatavilla.

Ennen eli silloin "kun kaikki oli paremmin" Ei puhuttu lasten kiintymyssuhteista vaan synnytettiin ja jatkettiin pellolla hommia ja isommat sisarukset hoiti vauvat ja lapset sillä välin kun vanhemmat tekivät maatilalla 16 tuntista työpäivää. Nykyajan yksi hotelliyö kerran vuodessa on mitätön määrä poissaoloa lapsensa luota verrattuna miten ennen oli.

Kas kun silloin ennen juuri mikään ei ollut paremmin. Lapsia kuoli paljon enemmän, perheväkivaltakin oli ihan tavallista ja itsemurhia tehtiin paljon. Lasten hylkääminen johti silloin ennenkin kiintymyssuhdeongelmiin jotka näkyvät useamman sukupolven päästäkin, meillä on taipumus toistaa niitä lapsuuden toimintamalleja. Toisaalta jotkut ehkä vetää sitten toiseen ääripäähän ja kiintyy lapseensa vähän turhankin lujaa kun ei ole omassa lapsuudessaan saaneet kokea sitä vanhemman kiintymystä ja rakkautta.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat viettävät lastensa kanssa enemmän aikaansa kuin ikinä ennen. Onko nykylapset paremminvoivia ja tuleeko heistä parempia aikuisia, kuin mitä me nyt ollaan? Ainakin suomalaisten äitien uupumus on tällä hetkellä Euroopan suurinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se ja sama huudella täällä kuinka itse olisi ollut iloinen samanlaisesta yllätyksestä ja ap:n vaimo on kiittämätön. Jokainen ihminen on erilainen ja nauttii erilaisista asioista. Kumma kun tämäkin asia tulee teille aikuisille yllätyksenä.

Minä itse en nauttisi pätkääkään spontaanista hotelliyöstä. Ensimmäisenä syynä olisi juurikin lapset, eivät ole tottuneet hoitajaan yön yli ja hotelliyö menisi miettiessä mitenhän ne lapset. Toinen syy on raha, en halua maksaa sellaisesta josta en 100% nauti. Kolmas syy sitten on ihan puhtaasti ärsytys siitä, että mies ei vielä vuosienkaan jälkeen tunne minua sen vertaa, että hotelliyö ei ole MINULLE mieluinen yllätys. Minulle mieluinen yllätys voisi olla lastenhoitaja illaksi, jonka jälkeen tehtäisiin miehen kanssa laavureissu luonnossa eväiden kera tai vaihtoehtoisesti syötäisiin hyvässä ravintolassa pitkän kaavan mukaan. Mukavan illan jälkeen olisi ihana palata kotiin levänneenä ilman huolta siitä, että mitenhän ne lapset pärjää yön.

Minä taas voisin sitten puolestani järjestää miehelleni hotelliyllätyksen, jos mies sellaisesta nauttisi. Lähtökohta ja motiivi hotelliyölle olisi silloin erilainen.

Totta, ap ei ehkä tunne vaimoaan ja itsekin yllätyksiä karsastavana tajuan tuon pointtisi hyvin. Ihan hyvin on muistissa pikkulapsiaika järjestelyineen, vaikka mies olenkin. 

Mutta onko tarkoitus että teillä molemmilla on juuri omaa kivaa, jossa toinen on mukana vai haluatteko panostaa parisuhteeseen - eikö molemmille tärkeät asiat mahdu samaan viikonloppuun? 

Kyllä mahtuu, mutta näistä sovitaan etukäteen eikä anneta "yllätyksenä" toiselle.

Yllätyksessä on oma ihan erityinen ideansa, eikä siitä tietenkään voi sopia erikseen etukäteen, että minäpä rakas yllätän sinua kivalla hemmottelulla kihlajaispäivän kunniaksi, odotas vain, niin joo ja laitahan kalenteriin nyt heti.

Ihanko totta? Lueppa nuo teksini uudelleen läpi, niin ehkä tajusit pointin.

Yllätys toiselle on sellainen, jossa on ajateltu yllätyksen saajaa ja hänen mielenkiinnon kohteitaan. Yllätyksellä osoitetaan, että olet minulle tärkeä ja kuuntelen sinua ja sinun toivetasi. Miksi antaisin miehelleni yllätykseksi esimerkiksi yhteisen issikkavaelluksen jos mieheni ei tällaisesta nauti? Sehän olisi yllätys minulle! Yhteiseksi yllätykseksi valitsen tietysti sellaista, mistä me molemmat pidämme. Jos taas yllätys on miehelle vaikkapa syntymäpäivälahja, niin tietysti valitsen jotain sellaista mistä juuri mieheni pitää vaikka itse en niin välittäisi.

Siirrät maalitolppia. Edellisessä viestissäsi kirjoitit "kyllä mahtuu" eli siis puhuttiin yllätyksestä joka sisältää molemmille mieluisia asioita. Samalla kuitenkin vaadit ettei sellaista saa järjestää yllätyksenä vaan sovitusti. Omalla kohdallasi voi olla niin, ehkä olet kontrollifriikki joka haluaa dominoida kaikissa yhteisissäkin päätöksissä, mutta et voi ylestää kuten teit. Monille, väitän että useimmille, mieluinen yllätys todellakin on mieluinen yllätys eikä suututa siitä että ei ole ensin kysytty sopiiko tällaisen yllätyksen antaminen. 

Tuossahan juuri kirjoitin, että yhteinen yllätys sisältää molemmille mielekästä tekemistä! Eli jotakin mistä molemmat 100% pitää. Jos taas halutaan esimerkiksi yhdistää minulle mieluinen laavuretki ja miehelle mieluinen kuvitteellinen hotelliyö, niin silloin tästä sovitaan yhdessä. Kaiken keskiössä on toisen kuunteleminen ja osoittaminen siitä, että hei minä kuuntelen sinua ja olen ajatellut sinua.

Niin, pointti oli nyt silti siitä että yllätyksistä ei sovita yhdessä. Ei se enää ole yllätys sen jälkeen. 

Miksi sen koko hotelliyön pitää olla yllätys? Eikö voitaisi yhdessä sopia että hei se ja se päivä pidetään lapsivapaata. Mies sitten järkkää missä ja mitä tehdään. Eli yllätys on mikä hotelli ja mikä ravintola tms muuta tekemistä. Toi olis itselleni hyvä ratkaisu kun e n tykkää yllätyksistä. Mies vei mut Ranskaan tolla tyylillä kerran, sano vaan montako yöt ä ollaan pois ja mikä sää et osasin pakata. Ennen lapsia tosin tuo.