Mitkä asiat lapsiperheissä ovat muuttuneet sitten oman lapsuutesi? -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli talon vieressä pensas, jossa oli myrkyllisiä marjoja. 3 v veljeni kävi jatkuvasti syömässä niitä ja sitten piti lähteä lääkäriin oksentamaan. Lopulta lääkäri antoi äidille oksennuslääkkeen, niin voi tarvittaessa antaa kotona. 

Meni kauan, ennen kuin taloyhtiö suostui leikkaamaan ne pensaat pois. Taloyhtiön esteettiset arvot oli tärkeämpiä kuin lasten terveys. 

Tosin tuossa tietysti näkyi myös se, että tuon ikäinen lapsi juoksenteli toisten lasten kanssa eikä vanhemmat olleet vahtimassa, varmaan tänä päivänä tulisi lasu tuosta, että antaa lapsen käydä myrkkymarjapensalla omin päin.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudessa isä oli etäinen hahmo, joka oli räjähdysherkkä kurinpitäjä. Muistan aina kun isä saattoi suuttua esim. eteisessä vinoon jätetyistä kengistä tai maitolasista jonka vahingossa kaadoin. Silloin sylki roiskuu, kun hän karjui naama punaisena ja takoi nyrkkiä pöytään. Koskaan ei isä leikkinyt tai osallistunut mihinkään, sen sijaan oli pelottava auktoriteetti ja kuljin lapsuuteni varpaillaan peläten virheitä.

Aikuistumiseni myötä isälläni jäi päälle tämä rooli ja parit turhat raivarit ja tyhjästä haukkumiset myöhemmin katkaisin välit kokonaan. En halua omille lapsilleni vastaavaa kohtelua. Vanha koira ei opi uusia temppuja.

Kyllä oppii. Sille pitää vaan antaa rohkeasti palautetta ja kritiikkiä täysin typerästä käytöksestään. Ei sillä mene heti kaaliin vaan vaatii toistoa. Ja pitää olla useampi (aikuinen) ihminen, joka tekee tätä, ei auta jos vain yksi lähipiirin ihminen yrittää ohjata parempaan käytökseen samalla kun muut katselee paskaa käytöstä läpi sormien. Ainakin oman isän kohdalla toimii. Edelleen se saa raivokohtauksia turhasta mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen.

Tietenkin jos on pahasti traumatusoitunut isän huutamisista niin ymmärrettävästi ei välttämättä jaksa tai pysty ojentamaan omaa isäänsä vaan helpompi katkaista välit, mikä on ihan ok sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheissä on nykyään paljon sekaisempaa ja likaisempaa (ei tietenkään joka taloudessa). Nykyään on kunnon pesukoneet lingolla eikä mitään vanhaa pulsaattoria johon vesi lämmitettiin padassa ja linkona oli kaksi rullaa jonka välissä vaate rutistettiin kuivemmaksi, sitten vaihdettiin huuhteluvesi ja sama peli uudestaan. On imurit, kuivurit, astianpesukoneet mutta silti joka paikka tursuaa rojua ja rompetta ja ihan likaa.

En muista että lapsuudessa kenelläkään olisi ollut kamalan sekaista, kämpät oli aina suht perussiistejä vaikka olisi tullut yllärivieraita (oma äitini ja kavereiden äidit olivat töissä).

T. Vm 69

Silloin äidit sai rauhassa paneutua kotitöihin. Ei tarvinnut olla lapselle läsnä 24/7 ja sanoittaa tunteita. Tai juosta koululla osallistettavana.

Lapset pantiin itsekseen ulos taaperosta.

Nykyään alle 13-vuotiasta ei saa jättää yksin.

Ihan totta, on ihan hyvä miettiä myös syitä sille miksi asiat on niin eri tavalla nykyään. On helppo sanoa että ennen sitä ja tätä, mutta ei ne sen ajan ihmiset mitenkään parempia tai ahkerampia olleet, tavat vain oli ihan erilaiset ja myös odotukset vanhempia kohtaan.

Jotenkin tuntuu että ennen asiat vain oli niin kuin oli, aivan kuin ei oltaisi yhtään mietitty että onko tämä nyt se paras tapa kaikkien kannalta. Varsinkaan lapsen kokemusta tai turvallisuutta ei otettu samalla tavalla huomioon kuin nykyään. Toki perheissä on aina ollut eroja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki söivät samaa ruokaa, eli lihaa ja perunaa, lihaa ja spagettia, lihaa ja makaronia, lihaa jne. 

Kasvissyöjiä oli todella vähän vielä 80-luvulla ja kasvisannokset olivat pieniä, vähän jotain porkkanaraastetta lautasen reunalla. 

Juuri näin. Muutama kurkkusiivu tai tomatinlohko merkitsi, että kasvisten tarve on täytetty.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään jo vauvoille isketään eteen/käteen tabletti viihdykkeeksi. Mielestäni ihan hirveetä...lapsi ei osaa olla ilman pilipali musavideoita hetkeäkään. Miten mahtaa vaikuttaa kehitykseen? Itse en ikimaailmassa tekisi noin vaan vauvan pitäisi ottaa kontaktia ihmisiin ja ihan perus leluihin.

Vaikuttaa kasvaviin aivoihin ja myös aikuiselle jatkuva ruutuaika voi tehdä sen, että on oltava koko ajan viihdykettä, eikä kestä tylsyyttä yhtään.

Toinen ongelma on se, että vanhemmat tuijottavat kännykkää/tablettia, eivätkä huomioi lasta riittävästi. Toki vanhemmillakin pitäisi saada olla aikaa itselle, mutta jos ei pysty olemaan läsnä lapsen kanssa, niin kyllähän se vaikuttaa lapsen perusturvallisuuteen ja suhteeseen vanhempien kanssa.

Kaikki asiat on siitä muuttuneet, kun itse olin lapsi.

Silloin kunnioitettiin vanhempia, kuuliaisuus oli lapsille itsestään selvää.

Vieraita ja naapureita ei sinuteltu, vaan teititeltiin.

Vanhemmat ei puuttuneet mihinkään lasten asioihin, paitsi jos lapset oli kurittomia.

Lasten toiveita ei kuunneltu, suoraan sanoen niitä ei ollut olemassa.

Valittelua ja tunteista kertomista pidettiin järjen- ja mielenheikkoutena.

Vaatteita kulutettiin niin pitkään, että ne meni rikki.

Mitään ruokaa ei heitetty pois.

Opettajilla ja kaikilla virkaa tekevillä oli suuri auktoriteetti.

 

Syötiin kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja lähes aina niissä oli lihaa ja perunaa. Välipalaksi oli leipää, päällä kinkkua, meetvurstia tai juustoa ja pieni siivu tomaattia/kurkkua. 

Leivän päälle laitettiin voita ja lapsille annettiin punaista maitoa, kun pelättiin rasvattoman aiheuttavan huonolla tavalla kehitykseen. 

Kylässä huonosti käyttäytyvälle lapselle voi kyllä asiasta huomauttaa muutkin, kuin hänen vanhempansa.

Olen joskus näin tehnytkin, mutta sillä tavalla huumorilla, että asia menee perille, mutta kukaan ei loukkaannu. Usein asiat menevätkin paremmin perille jos yhdistää hieman huumoria tai leikkisyyttä mukaan.

Olen myös ollut ihan kiitollinen jos omia lapsiani on joku muukin kuin minä komentanut. Näin he ovat nähneet, että muutkin kuin äiti ovat asiasta tuota mieltä ja ovat totelleetkin helpommin.

Asiallisesta huomauttamisesta en ole yhtään loukkaantunut.

Tupakointi. Omat vanhemmat poltti, tuntui että kaikki aikuiset poltti. Nyt kun itse olen aikuinen, vain pieni vähemmistö oman ikäisistä polttaa. Lapsena luulin että tupakointi on olennainen osa aikuisten elämää ja että kaikki alkaa jossain vaiheessa polttamaan. Onneksi totuus oli toinen.

Autot: meillä ei ollut autoa ollenkaan, tuttavaperheellä oli vain pakettiauto, jossa oli keskiosassa selkänojaton kova penkki lapsille. Nykyään perheillä on yleensä kaksi autoa tai enemmän, ainakin jos yksi on pakettiauto. Takapenkillä sai myös matkustaa enemmän kuin 3 ihmistä eikä kaikissa autoissa ollut vielä takana turvavöitä. Olen syntynyt 1995.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheissä on nykyään paljon sekaisempaa ja likaisempaa (ei tietenkään joka taloudessa). Nykyään on kunnon pesukoneet lingolla eikä mitään vanhaa pulsaattoria johon vesi lämmitettiin padassa ja linkona oli kaksi rullaa jonka välissä vaate rutistettiin kuivemmaksi, sitten vaihdettiin huuhteluvesi ja sama peli uudestaan. On imurit, kuivurit, astianpesukoneet mutta silti joka paikka tursuaa rojua ja rompetta ja ihan likaa.

En muista että lapsuudessa kenelläkään olisi ollut kamalan sekaista, kämpät oli aina suht perussiistejä vaikka olisi tullut yllärivieraita (oma äitini ja kavereiden äidit olivat töissä).

T. Vm 69

Silloin äidit sai rauhassa paneutua kotitöihin. Ei tarvinnut olla lapselle läsnä 24/7 ja sanoittaa tunteita. Tai juosta koululla osallistettavana.

Lapset pantiin itsekseen ulos taaperosta.

Nykyään alle 13-vuotiasta ei saa jättää yksin.

Ihan totta, on ihan hyvä miettiä myös syitä sille miksi asiat on niin eri tavalla nykyään. On helppo sanoa että ennen sitä ja tätä, mutta ei ne sen ajan ihmiset mitenkään parempia tai ahkerampia olleet, tavat vain oli ihan erilaiset ja myös odotukset vanhempia kohtaan.

Jotenkin tuntuu että ennen asiat vain oli niin kuin oli, aivan kuin ei oltaisi yhtään mietitty että onko tämä nyt se paras tapa kaikkien kannalta. Varsinkaan lapsen kokemusta tai turvallisuutta ei otettu samalla tavalla huomioon kuin nykyään. Toki perheissä on aina ollut eroja.

Ennen vanhemmuus oli äärimmäisen helppoa. Riitti että piti suunnilleen hengissä.

Omat vanhemmat olivat uskonnollisia ja istuimme joka sunnuntai jumalanpalveluksessa. Pyhäkoulu pidettiin, mutta se ei kestänyt koko messun ajan. Äiti antoi meille piirustusvihkoja ja värikyniä, joilla sitten piirreltiin. Silti saattoi tylsistyä. Veli lähti juoksemaan käytävää pitkin ja äiti joutui häntä paimentamaan takaisin penkkiin. Tuskin hänkään pystyi paljon keskittymään messuun.

Ei varmaan tullut vanhemmille mieleen, että lapset olisi voinut messun ajaksi viedä vaikka mummolaan. Kai se oli osa kristillistä kasvatusta, että istuttiin kuuntelemassa virsien veisuuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut somea. Ihmiset olisivat pitäneet hulluna, jos joku olisi käynyt liimailemassa kaupan ilmoitustaululle kuvia lapsistaan kylpemässä, ensikakan ihastelua tai muuta vastaavaa, mitä somessa nykyään näkee.

Ennemmin some ja oma valinta siitä, katsoiko niitä kuvia vai ei. Aikoinaan koko kyläily saattoi mennä siihen, että katsottiin lomakuvia Teneriffalta ja kuvia pojan tyttären ristiäisistä. Parhaimmilla oli jopa diaprojektorit kotona, niin näkyi kunnolla. Noita kuvasulkeisia ei päässyt pakoon.

Meillä kyllä tykättiin siitä, että joku näytti lomakuvia, vaikka diakuvia tai sitten kaitafilmikameralla kuvattuja matkafilmejä. Meillä ei ollut rahaa matkustaa mihinkään, joten tuolla tavalla pääsi edes vähän näkemään sitä lomameininkiä. Oli se eksoottista kun joku oli käynyt Thaimaassa ja sieltä nähtiin dioja. Seuraavana päivänä piti oikein koulussa kertoa, mitä oli nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki söivät samaa ruokaa, eli lihaa ja perunaa, lihaa ja spagettia, lihaa ja makaronia, lihaa jne. 

Kasvissyöjiä oli todella vähän vielä 80-luvulla ja kasvisannokset olivat pieniä, vähän jotain porkkanaraastetta lautasen reunalla. 

Juuri näin. Muutama kurkkusiivu tai tomatinlohko merkitsi, että kasvisten tarve on täytetty.

Jossain vaiheessa suositus oli, että pöydässä pitäisi olla aina "jotain vihreää". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut somea. Ihmiset olisivat pitäneet hulluna, jos joku olisi käynyt liimailemassa kaupan ilmoitustaululle kuvia lapsistaan kylpemässä, ensikakan ihastelua tai muuta vastaavaa, mitä somessa nykyään näkee.

Ennemmin some ja oma valinta siitä, katsoiko niitä kuvia vai ei. Aikoinaan koko kyläily saattoi mennä siihen, että katsottiin lomakuvia Teneriffalta ja kuvia pojan tyttären ristiäisistä. Parhaimmilla oli jopa diaprojektorit kotona, niin näkyi kunnolla. Noita kuvasulkeisia ei päässyt pakoon.

Meillä kyllä tykättiin siitä, että joku näytti lomakuvia, vaikka diakuvia tai sitten kaitafilmikameralla kuvattuja matkafilmejä. Meillä ei ollut rahaa matkustaa mihinkään, joten tuolla tavalla pääsi edes vähän näkemään sitä lomameininkiä. Oli se eksoottista kun joku oli käynyt Thaimaassa ja sieltä nähtiin dioja. Seuraavana päivänä piti oikein koulussa kertoa, mitä oli nähnyt.

Minä pidin oikein esitelmän meidän Espanjan matkasta. Näytin diaprojektorille kuvia, joissa olen uimassa. Vein myös espanjalaisia  karkkeja kouluun. 

Nyt tuntuu vähän tyhmältä, mutta kai se oli siihen aikaan niin hienoa että joku kävi oikein ulkomailla. 

Lapsia lyötiin kädellä ja vyöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki söivät samaa ruokaa, eli lihaa ja perunaa, lihaa ja spagettia, lihaa ja makaronia, lihaa jne. 

Kasvissyöjiä oli todella vähän vielä 80-luvulla ja kasvisannokset olivat pieniä, vähän jotain porkkanaraastetta lautasen reunalla. 

Juuri näin. Muutama kurkkusiivu tai tomatinlohko merkitsi, että kasvisten tarve on täytetty.

Jossain vaiheessa suositus oli, että pöydässä pitäisi olla aina "jotain vihreää". 

Joo, näin oli. Kunhan se vihreä ei ollut esimerkiksi homeista leipää.😂😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut somea. Ihmiset olisivat pitäneet hulluna, jos joku olisi käynyt liimailemassa kaupan ilmoitustaululle kuvia lapsistaan kylpemässä, ensikakan ihastelua tai muuta vastaavaa, mitä somessa nykyään näkee.

Ennemmin some ja oma valinta siitä, katsoiko niitä kuvia vai ei. Aikoinaan koko kyläily saattoi mennä siihen, että katsottiin lomakuvia Teneriffalta ja kuvia pojan tyttären ristiäisistä. Parhaimmilla oli jopa diaprojektorit kotona, niin näkyi kunnolla. Noita kuvasulkeisia ei päässyt pakoon.

Meillä kyllä tykättiin siitä, että joku näytti lomakuvia, vaikka diakuvia tai sitten kaitafilmikameralla kuvattuja matkafilmejä. Meillä ei ollut rahaa matkustaa mihinkään, joten tuolla tavalla pääsi edes vähän näkemään sitä lomameininkiä. Oli se eksoottista kun joku oli käynyt Thaimaassa ja sieltä nähtiin dioja. Seuraavana päivänä piti oikein koulussa kertoa, mitä oli nähnyt.

Minä pidin oikein esitelmän meidän Espanjan matkasta. Näytin diaprojektorille kuvia, joissa olen uimassa. Vein myös espanjalaisia  karkkeja kouluun. 

Nyt tuntuu vähän tyhmältä, mutta kai se oli siihen aikaan niin hienoa että joku kävi oikein ulkomailla. 

Oli se hienoa. Naapurin rouva ei käynyt sen pitemmällä kuin Ruotsissa, mutta jaksoi muistuttaa siitä matkastaan koko seuraavan talven. Oli oikein olevinaan siitä. :))

Kesämatkalla mentiin serkkujen luo maatilalle, missä oli lehmiä ja kaikkea muuta jännää.

Ei ollut ollenkaan tavallista, että mentäisiin ulkomaille. Meidän perhe kävi Espanjassa 1990 ja sitten Ruotsissa joskus 1996. 

Lapsuudessani 70- luvulla, ei saanut ruoasta valittaa. Piti kiltisti syödä sitä mitä oli tarjolla. Jos sitä ei suostunut syömään, niin muutakaan ei annettu. Ei kysytty tykkäätkä tästä ruoasta vai et.

Onneksi meidän kotona oli enimmäkseen hyvää ruokaa, mutta paria ruokalajia en suostunut syömään. Silloin söin vain muutaman leipäpalan.

Minä olin lapsi 50-luvulla.Kotona keittiö ilman mitään mukavuuksia ja kaksi pientä kamaria,ulkohuussi ja savusauna lisäksi.Radiosta kuului vain yleisohjelma,telkkarista ei tietoakaan.Lapsia meillä neljä ja hyvin sovittiin hetekanpuoliskoissa nukkumaan.Elämä oli kuitenkin hauskaa!