Mitkä asiat lapsiperheissä ovat muuttuneet sitten oman lapsuutesi? -peukutusketju

Vanhemmat ei leikkinyt lapsen kanssa, en ainakaan muista että mun vanhemmat oisi mun kanssa barbeilla leikkinyt, niinkuin olen itse lapseni kanssa leikkinyt.

Vierailija kirjoitti:

Synttärit oli ihanan yksinkertaisia. Oli äidin tekemä täytekakku (jossa päällä jotain säilykehedelmiä ja kermaa), paria lajia keksejä ja ehkä sipsejä. Ohjelmana oli olohuoneessa seuraleikkejä, aasille häntää, tanssia sanomalehdellä, ehkä ongintaa. Nyt tuntuu, että tuollaisille naurettaisiin. Odotetaan hoplop-synttäreitä, synttäreitä hampurilaispaikassa, jossain sisäliikuntaparkissa tai muuta ihmeellisempää. Ilmeisesti myös on yleistynyt, että päivänsankari jakaa jotkut pienet lahjat vieraille. Omassa lapsuudessani se oli päivänsankari, joka sai synttäripäivänään lahjoja.

Nämä kuullostavat ihanilta synttäreiltä! Taitaa moni nykyajan vanhempi toisaalta myös kokea olevan helpompi järjestää synttärit pois kotoa, kun ei joudu itse järkätä. Puolensa molemmissa toki!

Kotisynttärit on kivoimmat, mutta jos sattuu juuri silloin olemaan syystä tai toisesta erityisen uupunut, ulkosynttärit on kivat, kun ei tarvii aiheuttaa pahaa mieltä ja perheriitaa stressaamalla juhlajärjestelyistä.

Vierailija kirjoitti:

Auktoriteetteja, kuten opettajia, uskoi valta osa oppilaista koulussani vielä 2000-luvun alussa (yläasteella). Typeryyksistä joutuu jälki-istuntoon, vanhemmille meni tieto ja kotona siihen reagoitiin laittamalla nuori eikä opettaja ojennukseen.

Miksei minun kouluaikoinani 70- ja 80-luvuilla uskottu? Ehkä muodollisesti toteltiin jottei tule jälki-istuntoa, mutta selän takana naurettiin, ja heti kun silmä vältti, oltiin tekemässä luvattomia.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan turhankin monissa asioissa lapsentahtisia ja yritetään olla lapselle mukavia silloinkin, kun elämässä jotkut tilanteet nyt vaan eivät ole mukavimmasta päästä.

Seurasin eräänä aamuna labrassa, kun kaksi eri perheiden lasta kävi verikokeissa. Lapset olivat n. 6-vuotiaita ja ulkoisesti ihan normilapsia. Toinen itki ja huusi labrassa jo ennen rokotusta, ettei halua verikokeeseen. Toinen verikokeeseen tulleista lapsista aloitti huudon vasta hoitajan luona, mutta hommasta ei tullut mitään lapsen raivoamisen takia. Lapsi rimpuili, huusi kurkku suorana, käyttäytyi aggressiivisesti ja vasta liki 5 minuutin raivoamisen jälkeen vanhempi ja toinen hoitaja tulivat pitämään lasta kiinni, jotta verikoe saatiin otettua. Ymmärrän, ettei verikoe ole se mukavin puuha lapselle, mutta aikanaan vanhempi olisi tuossa tilanteessa yrittänyt tsempata lasta sanallisesti ja luvata vaikka jonkun tikkarin palkinnoksi.

Ei siinä auta selitykset kun paniikki lyö päälle. Minua pidettiin kiinni jo 40v sitten ja väkisin tehtiin. Kuten omallenikin muutamavuosi sitten. Nyt on sen verran kasvanut että lahjomalla ja selittämällä useimmiten saa hoidettua.

Käytöstapojen puute/käytöshäiriöt on asia, joka pistää nykyajassa silmään.

Itselläni on tokaluokkalainen lapsi, jonka kavereiden touhua olen ihmeissäni seurannut vierestä. Asumme ihan tavallisessa lähiössä, jossa on kaikenlaista asumismuotoa, ja tämä näkyy myös kaveripiirissä, eli vaihtelua on. Mutta mikään "köyhät sitä ja rikkaat tätä"-tyylinen oletus ei todellakaan päde, suuntaan tai toiseen: välillä tuntuu että jokainen tapaamani muksu on enemmän tai vähemmän sekaisin!

Milloin lähdetään meiltä ovet paukkuen kun kiellän jotain, milloin syödään ilman lupaa lapseni herkkuja sillä aikaa tämä on vessassa. Yksi ns. normaaliksi luulemani tapaus laittoi keskellä yötä lapseni puhelimeen keskarihymiöitä ja yritti soittaa, jälkikäteen tästä jutellessa ei osannut sanoa mitään syytä touhulle. Eräs luokkalainen oli itkuinen ja kun omani kysyi, mikä tällä on, pamautti päin naamaa! Jatkuvasti käyvät jossain vertaisneuvottelussa sopimassa näitä, omani toisinaan mukana (joka kerta uhrina). Näistä ei koulu kerro vanhemmille mitään, eikä Wilmassakaan lue (miksi?).

Olen itse 80-luvulla syntynyt, ja nykytouhu tuntuu tosi, tosi omituiselta. En olisi ikinä itse kehdannut käyttäytyä noin, enkä muista että tuollaista ns. jokapäiväistä huonokäytöksisyyttä olisi ollut ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Kahvipöydässä ei saanut rohmuta. Usein rajoitettiin, montako kappaletta saa ottaa vaikka keksejä tai montaako eri sorttia saa syödä. Tarjoilukulhoa ei syöty tyhjäksi, jotta muillekin jää.

Tänä päivänä monet rohmuavat kahvipöydässä tarjoiluja urakalla, koskettelevat eri herkkuja tai jättävät puoliksisyödyt herkut lautaselle ottaessaan uusia. Tarjoilukulho saatetaan kahmia tyhjäksi tai pyytää herkkuja lisää, jos ne loppuvat pöydästä.

Mun pöydässä on naftisti tarjoilua. Oon karsinut elämästä turhat syötävät. Korona aikaan ei vierailuja nk ulkopuoliset.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään jo vauvoille isketään eteen/käteen tabletti viihdykkeeksi. Mielestäni ihan hirveetä...lapsi ei osaa olla ilman pilipali musavideoita hetkeäkään. Miten mahtaa vaikuttaa kehitykseen? Itse en ikimaailmassa tekisi noin vaan vauvan pitäisi ottaa kontaktia ihmisiin ja ihan perus leluihin.

Koskaan ei oo niin että kaikki . On fiksuja vanhempiakin.

Syntymäpäiväjuhlat! Nykyisin, kun kaikki tuutataan someen, on kaiken oltava erikoista, siistiä ja viimeisen päälle. Juhliin on usein vuokrattu jokin spesiaalimpi tila, koristeluihin (viireihin, kultaisiin ilmapalloihin jne.) on käytetty reippaasti rahaa. Lapsen syntymäpäiväkakku on jokin upea teemakakku ja erikseen tilattu - tosin on vielä siistimpää, jos vanhempi on osannut vääntää sellaisen itse. Ohjelma on mietitty tarkkaan, ja se vaihtuu joka vuosi. Paljon otetaan kuvia, etenkin sellaisia, joissa päivänsankari poseeraa numerofoliopallon edessä. Näistä siis olen kuullut kavereiltani ja nähnyt Instagramissa.

Omassa lapsuudessani 90-luvulla synttärikakku oli perus mansikka- tai tikkarikakku, juhlat pidettiin kotona ja ohjelma oli yksinkertaista (ongintaa, tietovisa, piiloleikki, ehkä elokuva). Ja vaikka samat ohjelmat toistuivat kaikkien synttäreillä, se oli silti hauskaa ja jännää. Kuvia otettiin lähinnä kynttilöiden puhalluksesta ja tietenkin yksi tai kaksi ryhmäkuvaa.

Vierailija kirjoitti:

takapenkillä sai matkustaa ilman turvavöitä

nykyisin tulis heti lasu

Vanhoissa autoissa kun ei ollut takapenkillä vöitä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä. Aikuiset polttivat sisällä, myös illanistujaisia järjestettiin suhteellisen usein. Lapset viettivät lomat mummolassa, kesällä 2 viikkoa kesäsiirtolassa koin 9-11 -vuotiaana. Lapsilta ei kysytty mielipidettä mihinkään, kerrottiin vain että tuonne mennään ja tätä ruokaa syöt. Mitään ei perusteltu, sanottiin vain, että koska minä sanon. Välillä vedettiin tukasta niin, että hiukset lähtivät tappoina.

Opettajat olivat ehdottomia auktoriteetteja joita pelättiin ja joista kahjoimmat olivat todella kahjoja. Kirjat lentelivät seinään tunneilla. Vanhemmat eivät puuttuneet opettajien lahjoihin. Erilaisuutta ei siedetty, kaikilla piti olla samat Levi’s 501:t ja ClubA-takki.

Aikaa ei juuri vietetty sisällä tai kavereilla, vaan oltiin aina ulkona. Käveltiin ympäriinsä ellei muuta keksitty. Leipä oli aina joko ranskanpullaa tai kivikovaa jälkiuunileipää. Leikkele lauantaimakkaraa tai balkaninleikkelettä. Ulkona syötiin hyvällä tuurilla kerran vuodessa, yleensä jotain paneroitua leikettä.

Minä olen samaa ikäluokkaa enkä tunnista kertomiasi asioita. Tai itse asiassa ne tuntuvat tutuilta, sillä äitini on kertonut vähän tuollaista olleen omassa lapsuudessaan 50-luvulla. Oletko asunut jossain patavanhoillisessa tuppukylässä?

Ysärillä ruumiillinen kuritus oli vielä yleistä, vaikkakin lain mukaan ollut jo silloinkin kiellettyä.

Muistan kun meillä kotona kävi vanhempien ystäväperhe, jolla oli nuorempia lapsia, kylässä. Äidit jutteli kahvipöydässä kasvatuksesta ja tuo äidin ystävä kysyi vähän niinkuin neuvoa ja tukea tyyliin, onkohan se miten väärin, jos joskus joutuu antamaan piiskaa (hänen lapsensa olivat tuolloin jotain 8-10v)?

Äiti vastasi siihen, että eihän se nyt tokikaan väärin ole, kyllä meilläkin tytöt saa aina välillä remmiä (oltiin silloin siskon kanssa jo 12-14v). Arvatkaa vaan hävettikö, kun tuo perhetuttu siinä naureskellen ihmetteli, joutuuko tuon ikäisiäkin tyttöjä vielä kurittamaan?

Lapset olivat pitkiäkin aikoja yksin, tai sisarusten kanssa keskenään kotona. Meillä oli äiti vuorotöissä ja isä reissuhommissa, niin pimenevät syysillat oli melko jänniä ala-asteelaiselle pojalle kun piti itse huolehtia syömisestä ja kaikesta muustakin. Harrastukset eivät vieneet kaikkea vapaa-aikaa. Aivan käsittämätöntä miten paljon aikaa, vaivaa ja rahaa menee omien lasten harrastuksiin! Ruokailu oli yksinkertaisempaa, nyt tuntuu kauhean stressaavalta miettiä että onhan ruoka nyt varmasti kaikken suositusten mukaista ja onhan siinä nyt riittävästi kasviksia...

Itse olin 80-luvulla perhepäivähoitajalla pienessä ryhmässä hoidossa, mikä varmaan näkyi esim. lapsena keskittymiskyvyssäni positiivisesti. Nykylapset ovat ainakin Helsingissä usein ahtaissa ja suurissa päiväkotiryhmissä ja voivat olla päivän jälkeen melusta levottomia.

Olisin toivonut omille lapsille perhepäivähoitoa, mutta eihän sitä enää ole tarjolla täällä. Moni lapsiperheen palvelu on heikentynyt 80-luvulta.

Sanon välillä positiivisen muutoksen, vaikka monesta edellisestä olen samaa mieltä. Nykyiset lapset ja nuoret on tosi avoimia ja ilmaisevat itseään vapautuneesti. Esim. Ei mun lapsuudessa 90- ja 2000-luvulla kyllä pojat hyräilleet matikantehtäviä tehdessään tunnilla. (tapahtui kun olin harkassa koulussa) olis vaan huudettu että turpa kiinni, h*mo.

Vierailija kirjoitti:

Lapset olivat pitkiäkin aikoja yksin, tai sisarusten kanssa keskenään kotona. Meillä oli äiti vuorotöissä ja isä reissuhommissa, niin pimenevät syysillat oli melko jänniä ala-asteelaiselle pojalle kun piti itse huolehtia syömisestä ja kaikesta muustakin.

Tämän olen huomannut, nykyään lapsia ei juuri jätetä yksin tai vahtimaan nuorempia sisaruksia kuten omassa lapsuudessani vielä ysärin alussa, olin 8-vuotias kun vanhempani jättivät minut ensimmäisen kerran yöksi kahden taaperoikäisen siskoni kanssa niin että vanhemmat lähtivät illalla ja äitini palasi aamuseitsemän aikoihin työvuorosta. Lankapuhelimen vieressä oli kirjoitettuna äidin ja isän työpaikan numerot joihin sai soittaa ja kysellä vanhempia vain jos oli oikeasti hätä, tarvittaessa naapurin tuttu täti olisi löytynyt apuun ovikelloa soittamalla. Hellaan ei saanut koskea ilman aikuisia, mikrolla lämmitettiin einekset tai eiliset tähteet. Myönnän että telkkaria tuli katsottua enemmän kuin aikuiset olisivat ikinä sallineet jos paikalla olisivat olleet :) Tasapainoisia ja itsenäisiä aikuisia meistä kaikista kasvoi ja mitään oikeasti vaarallista ei koskaan keksitty, taitaisi tulla sossujuttu aika nopeasti nykyään jos mukelot olisivat samalla tavalla ilman valvontaa kuin silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöt sai olla tyttöjä ja pojat poikia. Nykyään kaikki on niin neutraalia ja on muunsukupuolisia, trans ihmisiä ties mitä lie sekopäitä.

Tää muuten ei ole totta. Ennen lasten vaatteet ja lelut oli paljon sukupuolineutraalimpia. Siis esim kouluikäisten vaatteet oli lasten vaatteita, ei tyttöjen ja poikien vaatteita. Samoin lelut oli vain leluja. Legot oli legoja, ei ollut erikseen tyttöjen legoja jne. Nythän kaikki polkupyöristä on alkaen on vörikoodattu tyttöjen ja poikien vaatteisiin.

Puhun esim 1970- ja 1980 -luvuista jolloin olin itse lapsi.

Näin. Olin itse lapsi 70-luvulla, ja ihmettelen tätä yletöntä sukupuolitusta mikä nyt on lapsilla vallalla. Me juostiin kaikki samannäköisissä ruskeissa ja sinisissä vaatteissa, tytöt ja pojat, ja lapsen sukupuoleen kiinnitettiin paljon vähemmän huomiota kun nykyään. Tytöt sai kyllä nukkeja, ja pojat autoja, muuten leikittiin samoilla leluilla, paitsi minä leikin kyllä autoillakin ja nukeista en tykännyt. Älytön vaaleanpunaisen tyrkyttäminen tytöille oli täysin tuntematon käsite.

Nykyinen trendihän on silkkaa kapitalismia. Mainosmiehet hoksasivat että saa myytyä paljon enemmän tavaraa kun kaikki sukupuolitetaan.

Oikeastaan kaikki. 

Kun itse olin lapsi 50-60  vuotta sitten niin:

- vain isä oli töissä

- äiti hoiti koko huushollin, kokkasi, kävi kaupassa

- silloin kun yhteistä aikaa oli sitä vietettiin, syötiin yhdessä, katottiin telkkaria yhdessä, mentiin harrastamaan jotain yhdessä, matkustettiin yhdessä

- kotona poltettiin tupakkaa

- viinaakin juotiin jos oli vieraita illalla kylässä. Muuten isä hoiti viinatarpeensa kapakassa.

- lapset "lahjottiin" olemaan puuttumatta epäkohtiin, ja jos ei se riittänyt eikä totelltu, sai tupkkapöllyä tai selkäänsä

- myös muita rangaistuksia kuten omaan huoneeseen lukitseminen tai viikkorahan epääminen käytettiin

- jos lasta kiusattiin niin vanhemmat eivät välittäneet. Varsinkin jos oli poika, ja joutui kiusatuksi oli nössö tai neiti.  Ainoa kerta oli kun polkupyöräni varastettiin niin äiti haki sen pois.

- lapsille opetettiin rahan ja työn ja koulussa käynnin merkitystä. Ilman koulutusta ei töitä ei rahaa, ei kotia, ei ruokaa. 

Olen syntynyt -75, aika moni asia on toisin :D

Ainakin oma lapsuus oli aika niukkaa, karkkia sai kerran viikossa, leluja oli vähän ja harrastuksia ei saanut olla kuin yksi maksullinen (halpa). Sukupuoliroolit oli paljon tiukemmat ja ainakin oma isäni oli todella etäinen. Tunteista ei puhuttu, eikä niitä saanut näyttää. Ei saanut olla vaivaksi aikuisille. Oltiin aika paljon sukulaisten ja ystävien hoidossa, koska ei ollut samalla tavalla päivähoitoja, iltapäiväkerhoja ja sen sellaisia. Pidin siitä yhteisöllisyydestä mitä ainakin omassa lapsuudessa oli! Toisaalta olin todella ahdistunut ja pelokas lapsi, koska mistään ei voinut puhua vanhempien kanssa ja muitakaan aikuisia ei ollut, jotka olivat jaksaneet kuunnella lapsia. Olin kuin muumien Ninni, näkymätön lapsi.

Nykymenossa pidän siitä että lapsia arvostetaan ja ruumiillinen kuritus on kielletty. Toki inhoan teknologiaan jumittamista jne, mutta pidän nykylapsia huomattavasti parempina versioina jos vertaan omaan lapsuuteen; on vuorovaikutustaitoja, empatiaa ja osaamista. Ainakin omat lapset ja niiden kaverit ovat pääsääntöisesti ihania tapauksia ja todella fiksuja. Uskon, että moni asia on paremmin kuin ennen.

Vanhemmat ei leikkineet lasten kanssa, vaan itse piti keksiä tekemistä. Lapsia ei viety ravintolaan koskaan syömään. Eikä saanut harrastaa mitään, jos se maksoi. 

Oma avain kaulassa sujuvasti leikkien jo varhain:)

Uimassa ihan vapaana kaikki päivät, no, tietenkin vuotta nuoremman kaverin kanssa siellä minne mentiin:)

Sekaruokavalio, johon kuului maksapihvit säännöllisesti.

Ravintola oli todellinen harvinaisuus, jännittävä seikkailu.

Laulettiin yhdessä kaikki automatkat, koko perhe.

Jos oli tuhma, kyllä oli fyysistäkin rankaisua. Mutta se tehtiin maltillisesti. Silloin niin tehtiin, nykyään ei ja se on hyvä niin:)

Poltettiin aitoja kynttilöitä joulukuusessa

Lauantai ja sunnuntai: enemmän juhla - ateria.

Pyhinä ei saanut nähdä kavereita, vain perhettä tai sukulaisvierailuja oli

Syntymäpäivät vietettiin aina kotona!

Usein iltapalana lämpimiä voileipiä.

Syntymäpäivillä tytöillä oli ' kursailua'. Lapsia ei siis saanut sen vuoksi heti pöytään Lopulta kuitenkin ihan kaikki kelpasi:)

Lauantaisin, traditio; äidin maton tamppaus ja pullanpaisto. Se tuoksu.

Arjessa, viikonlopuissa ja juhlapyhissä oli kaikissa jotenkin hyvin erilainen fiilis

Nykyään on joustavampaa. Arkenakin voi olla juhlaa ja juhlapyhinä voi tehdä samoja asioita kuin muulloinkin. Se tavallaan helpotus, kun on vapaampaa ja kaikki on auki; mutta tietty viehötys on myös siinä, että esim. Viikonloppu tuntuu jotenkin erityiseltä. Myös lapsille:)